Tietoja

Kategoria: Sisältö

Ruokinta

Lemmikkilinnun ruokavalion tulisi sisältää monipuolisesti siemeniä ja/tai pellettejä ja tuoreruokaa: lehteviä vihreitä kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja vähän proteiinia. Suurinosa papukaijoista on tuoreruokailijoita, ja pääpainon tulisi olla lajityypillisellä tuoreruoalla. Avokado on ainut linnuille oikeasti myrkyllinen kasvis, jota ihminen voi syödä vaaratta. “Ihmisen ruoat” eivät saa kuulua lemmikkilinnun päivittäiseen ruokavalioon. Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa.

Sisältö:

• Ruokalautasen osa-alueet
• Ruokavalion koostaminen
• Ruokavalion toteuttaminen käytännössä
• Mitä välttää ja miksi?
• Lintu ei syö tuoreruokaa, mitä sitten?
• Tarjottavia kasviksia
• Virikeruokinta
• Käytännönläheisiä ohjeita ruokkimiseen
• Lajityypillisiä vinkkejä
• Lopuksi

Ruokalautasen osa-alueet

Valitettavasti monen lemmikkilinnun ruokavalio on paljon yksitoikkoisempi, mitä sen kuuluisi olla. Osasyynä voi olla linnun nirsous, mutta suurempana syynä on oikeasti omistajan tietämättömyys linnun vaatimuksista tai ruokavalion toteuttaminen väärin keinoin. Ruokavaliossa tärkeää on sekä monipuolisuus että säännöstely.

Kuivaruoka

Kuivaruoalla tarkoitetaan linnuille tarkoitettuja siemeniä tai pellettejä. Kuivaruoan tulee olla laadukasta, mikä tahansa siemenseos ei riitä. Esimerkiksi pelkästään auringonkukansiemenet ovat rasvaisia. Ne ovat monen linnun mielestä maukkaita, mutta niiden ei pitäisi rakentaa pohjaa linnun ruokavaliolle, esimerkiksi isojen papukaijojen siemenseokset sisältävät helposti liikaa auringonkukansiemeniä ja muita rasvaisia siemeniä.

Pelletit eivät ole täysravintopuriste, vaikka niitä sellaisena mainostetaankin monien eläinkauppiaiden ja ulkomaalaisten lähteiden toimesta. Varsinkin isoille linnuille ne voivat toimia siementen korvikkeena, mutta luontaisille siemensyöjille kuten neitokakaduille ja undulaateille siemeniä ei tulisi korvata kokonaan pelleteillä, esimerkiksi neitokakadulle pelletit sisältävät siemenravintoon nähden monesti liikaa proteiinia.

Pähkinät ja hirssintähkät ovat herkkua auringonkukansiementen ohella, ja suurimmalle osalle linnuista tällaisten energia- ja rasvapitoisten herkkujen tarjoilua tulisi säädellä. Herkkuja voi tarjoilla päivittäin, mutta esimerkiksi virikkeiden kautta, koulutushetkissä tai kädestä tarjoiltuna vahvistamaan linnun ja ihmisten sidettä. Poikkeuksena mainittakoon arat, joiden ruokavalion tulee sisältää enemmän rasvaa kuin monella muulla lajilla, ja näille hyvälaatuista rasvaa sisältäviä pähkinöitä voi tarjoilla hieman muita enemmän.

Kuivaruoka ajatellaan helposti perusruokana, koska sen tarjoileminen ja tarjolla pitäminen on helppoa: ruokaseos ostetaan yleensä valmiina, sen voi tarjoilla suoraan kupista ja ilman pelkoa pilaantumisesta huoneenlämmössä päivän aikana, kuten tuoreruoalle saattaa käydä. Kuivaruoka ei kuitenkaan kaikille lajeille saa olla ruokavalion perusta, eikä se esimerkiksi siemensyöjilläkään saa kattaa lähes koko ruokavaliota, tuoreruoan ollessa vain satunnaisesti tarjolla. Millekään lajille pellettejä ei tulisi pitää niin kokonaisvaltaisena perusravintona, että ne muodostavat valtaosan ruokavaliosta. Pelletit eivät ole täysravintopuriste kuten laadukas kuivanappula voi olla koiralle tai jyrsijälle. Vaikka siemen- tai pellettipussissa onkin tietyn lajin nimi tai kuva, ei se tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalinen, ainoa ravinto juuri sille lajille.

Lajeilla, joilla pääpaino tulisi olla tuoreruoalla, voi kaiken kuivaruoan tarjota jostain haastavammasta paikasta, kunhan linnun opettaa ja totuttaa tähän tapaan. Kuivaruoan ollessa vaikeammin saatavilla lintu syö enemmän helpommin tarjolla olevaa tuoreruokaa. Kuivaruoan etsiminen virikkeistä on taas oivaa, luontaista aktivointia linnulle.

Linnuilla on nopea aineenvaihdunta, ja ne syövät kokoonsa nähden paljon ja usein. Tämän takia linnulla tulee olla syömäkelpoista ruokaa tarjolla kaiken aikaa, vaikkakin ruoka voi olla vaikkapa namijemmalelussa avoimen kuppitarjoilun sijaan. Osa linnuista on todella nirsoja eivätkä ne välttämättä edes tunnista ruoaksi kaikkea niille tarjottua tuoreruokaa. Tässä artikkelissa kerrotaan myös, kuinka opettaa nirsoa lintua ruokailemaan monipuolisemmin. Omistajan ei siis kannata sortua laiskuuteen nirson linnun kanssa tarjoten sille vain yksinomaan pellettejä tai siemeniä suoraan kupista, sillä rajattomalla kuivaruualla oleva lintu (hieman lajista riippuen) kärsii helpommin terveysongelmista kuten lihomisesta, sisäelinten rasvoittumisesta ja vitamiinien vajauksesta.

Tuoreruoka

Tuoreruoka pitää sisällään monia erilaisia kasviryhmiä, joiden eri osa-alueet vaihtelevat eri lajien tai sukujen ruokaympyröissä.

Tummat, lehtevät vihreät ovat suuressa osassa monen lajin tuoreruokavaliossa. Luonnossa tällaisia ovat esimerkiksi lehdet, silmut, heinät ja ruohot, mutta lemmikkilinnuille tämän osa-alueen toteuttaminen voi olla haastavampaa. Kesällä kasvien kerääminen ulkoa on helppoa, talvella kasveja voi joutua versottamaan itse. Kaupasta tummia vihreitä ovat mm. lehtikaali, järvikylän ruustinnan salaatti, punainen romaine, punainen salanova, sekä yrtit, kuten basilika ja rucola sekä kasvien mukana tulevat lehdet, joita ei ihmisravinnoksi usein käytetä (kuten porkkanan naatit). Monesti mitä tummemman vihreä lehtevä vihreä on, sitä terveellisempi se on.

Vihannekset ovat myöskin tärkeä osa-alue. Tähän kuuluvat kaikki ihmistenkin ruokalautaselta tutut kasvilajit. Vihannekset tulisi tarjoilla mielellään tuoreena, sillä kerran kypsennetyt tai kertaalleen pakastetut kasvikset alkavat pilaantua nopeasti huoneenlämmössä. Huoneenlämpöön sulatettujen pakastevihannesten tarjoilu ei ole kiellettyä, mutta tällaista seosta ei voi kannata linnun saataville paria tuntia pidempään.

Marjat ovat usealle lajille tärkeä osa tuoreruokavaliota. Kesällä ja syksyllä marjoja on helppo kerätä itse, talvella on taas usein tyydyttävä kaupan tai pakastimen tarjontaan. Pakastemarjoja tarjoillessa koskee sama, kuin muiden pakasteiden kanssa: kerran pakastetut ja sulatetut marjat pilaantuvat nopeasti lämpimässä. Kannattaa huomioida, että ulkomailta tulevat kaupan pakastemarjat suositellaan lisäksi kiehautettavan salmonellariskin minimoimiseksi. Omistajan kannattaa pitää mielessä, että muitakin kuin maukkaimpia marjoja voi tarjoilla linnuille, kunhan ne ovat myrkyttömiä: esimerkiksi monen takapihalta löytyvän pihlajan ja marja-aronian marjat maistuvat monelle linnulle.

Valkovatsa-aratti.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Hedelmät ovat monen papukaijan herkkua. Ne sisältävät paljon energiaa ja sokeria, joten niitä ei tulisi tarjoilla paljoa päivässä. Varsinkin monen linnun herkku, banaani on hyvin kaloririkasta, ja viinirypäleet voivat sisältää jämiä tuholaismyrkyistä. Avokado on ainoa linnuille myrkyllinen hedelmä, jota ihminen voi syödä huoletta. Avokadon sisältämä persiini voi aiheuttaa linnuissa sydämenpysähdyksen jo pieninäkin määrinä.

Mukuloita ja juureksia ei monen lemmikkilinnun luontaiseen ruokavalioon kuulu. Osa papukaijalajeista kuitenkin kaivelee maatakin esim. juuria syöden, eikä juuresten satunnaisessa tarjoamisessa ole mitään pahaa. Esimerkiksi porkkana sisältää paljon A-vitamiinia. Bataatti sisältää myös höydyllisiä vitamiineja, mutta niiden kunnollisen imeytymisen vuoksi bataatti kannattaa kiehauttaa tai höyryttää, ja jäähdyttää huoneenlämpöön ennen tarjoilua.

Nuput, kukat ja silmut kuuluvat monen linnun luontaiseen ruokavalioon, mutta niiden tarjoileminen varsinkin muulloin kuin kesällä voi olla haastavaa. Turvallisia kasveja voi kasvattaa sisällä tai kerätä kesäisin joko tuoreena tarjoiltavaksi tai kuivattaa talven varalle. Turvallisia luonnonkasveja ovat mm. voikukka, piharatamo ja apilat, ja kukkapenkistäkin tarjottavaksi kelpaavat mm. ruusu (kunhan varoo piikkejä), auringonkukka ja orvokki. Kukkakaupan antimiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä linnulle ei tulisi tarjoilla kasvin osia, jotka on käsitelty tuholaistorjunta-ainein.

Idut ovat ravintorikkaita ja linnun omaa siemenseosta on helppo idättää itse. Idätettävässä siemenseoksessa ei saa olla mukana pellettejä tai kuorittuja siemeniä. Idätyksen kanssa tulee olla tarkka hygienian kanssa, sillä idut pilaantuvat helposti. Varsinkin vahingoittuneet idut ovat erityisen herkkiä pilaantumaan. Idätyksen voi aloittaa vain liottamalla siemeniä esimerkiksi tunnin ajan. Jo tämä laukaisee itämisprosessin, vaikka mitään ulkoista muutosta siemenissä ei näin lyhyessä ajassa ehdikään tapahtua. Ituja voi idättää pitkällekin, kunhan huolehtii, etteivät ne pilaannu. Linnuille turvallisista siemenistä voi myös kasvattaa versoja lintujen syötäväksi, esimerkiksi auringonkukka ja herne kasvavat nopeasti sisälläkin. Lue lisää idätyksestä TÄÄLTÄ. Ituseoksia saa ostettua valmiina myös ruokakaupoista.

Useimmat lemmikkilinnut ovat periaatteessa sekasyöjiä. Niiden ruokavalio on kasvipainoitteinen, mutta tulee sisältää myös jonkin verran proteiinia. Proteiinia, kuten mitään muutakaan ruoka-ainesta ei ole kuitenkaan pakko tarjoilla välttämättä päivittäin, kunhan noin viikon mittaan ruokavalion eri osa-alueet tasapainottavat toisensa. Proteiininlähteitä ovat mm. keitetty kananmuna, kananliha ja jauhomadot. Eläinkaupoista saa ostettua myös kuivattuja hyönteisiä tai munaruokaa. Myös pavut ja herneet sisältävät proteiinia, mutta ne pitää valmistaa samoin kuin ihmiselle: käsittelemättömät pavut voivat olla myrkyllisiä. Joidenkin harrastajalähteiden mukaan papukaijat eivät tarvitse lainkaan eläinproteiinin lähteitä, vaan saavat tarvittavan proteiinimäärän huolella koostetusta kasvis- ja pellettiruokavaliosta. Eläinproteiinia ei tulisikaan tarjoilla liikaa.

Lisäravinteet

Linnuille tarkoitettuja lisäravinteita voi ostaa hyvin varusteilluista eläinkaupoista. Niitä on saatavilla esimerkiksi jauheena tai nesteenä, jotka annostellaan paketin ohjeen mukaan esimerkiksi veteen tai tuoreruoan päälle. Kuorellisten siemenien päälle tai sekaan ripoteltuna lisäravinne menee helposti hukkaan, sillä lintu yleensä kuorii siemenet jättäen kuoret syömättä. Lisäravinteista ei ole tehty tarkkaa tutkimusta, kuinka paljon ja usein niitä tulisi tarjoilla. Yleensä niitä ei suositella pidettävän osana päivittäistä ruokavaliota, vaan tarjota esimerkiksi kuureittain tilanteissa, joissa lintu voi kaivata lisää vitamiineja, kuten sulkasadon aikaan, muutossa tai muussa stressissä tai pesinnän aikana.

Lisäravinteiksi laskettakoon myös erilaiset linnuille tarjottavat kalkkikivet. Esimerkiksi teolliset kalkkikivet tai luonnolliset seepiansuomut takaavat linnulle kalkinsaannin, joka on tärkeää erityisesti muniville linnuille. Saatavilla on myös muita mineraalikiviä, kuten jodikiviä sekä savikiviä. Näitä kutsutaan joskus myös nimellä nokkakivi. Niitä kannattaa pitää linnuilla tarjolla kaiken aikaa, ja lintu voi itse niitä syödä mielensä mukaan. Jotkut linnut kuitenkin tuhoavat kalkkikiviä aikamoisella vauhdilla vain murustaen ne palaakaan syömättä, jolloin uusien kalkkikivien ostaminen ja tarjolle laittaminen yksi toisensa jälkeen ei ole välttämättä käytännöllistä. Tällöin linnulle voi tarjota välillä nestemäistä kalsiumia, esim. Calcivetia.

Ruoansulatushiekan soveltuvuudesta erilaisille linnuille on ollut puhetta jo kauan. Nyt on jo vakiintunut käsitys, että papukaijat eivät sitä tarvitse, mutta suoranokkaisille linnuille se voi olla hyödyksi. On olemassa myös esimerkiksi osterinkuorimurskaa, joka on lähes puhdasta kalkkia, ja jos se ei sisällä lainkaan hiekanjyviä, sitä voi pitää tarjolla myös papukaijoille, kunhan pitää huolen, ettei lintu ahmi sitä ylettömiä määriä. Hiekan liika ahmiminen lajiin katsomatta voi aiheuttaa hengenvaarallisen kuputukoksen. Linnun hiekankulutusta kannattaa siis tarkkailla.

Ruokavalion koostaminen

Yleisesti iso osa isoista papukaijoista kuuluu niinsanottuihin erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin, joilloin ne hyödyntävät ruokavaliossaan monen kasvin eri osia, ja ne ovat yleensä tuoreruokailijoita. Toinen kategoria, johon kuuluvat monet pienet papukaijat, esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit, ovat siemensyöjiä, joiden ruokavalio sisältää tuoreruokailijoita enemmän siemeniä. Tämä ei tarkoita, että siemensyöjiin kuuluvat lajit söisivät luonnossakaan pelkästään siemeniä, vaan että niiden ruokavalio sisältää enemmän siemeniä kuin varsinaisen tuoreruokailevan lajin ruokavalio!

Joidenkin papukaijalajien ruokailutapoja on tutkittu jonkin verran luonnossa. Omat rajoitteensa luonnonmukaisen ruokailun järjestämiseen muodostavat jo pelkästään tarjolla olevat kasvikset: Suomen kauppojen vihanneshyllyihin harvoin eksyy eteläamerikkalaisen tai australialaisen lajin luonnonmukaisen ruokavalion kaikkia osasia. Tärkeää onkin jäljitellä ruokavalion sisältöä vitamiinien ja mineraalien puolesta, ei tarkalleen jokaista kasvilajia.

Vaikka siemensyöjiä kutsutaan nimellä siemensyöjä, se ei tarkoita, että lajin ruokavalion tulisi olla yksinomaan siemeniä. Edes hyvälaatuinen siemenseos tai pelletit ei korvaa monipuolista tuoreruokavaliota. Siemensyöjien ohjeellinen suhde siemenille ja tuoreruoalle on noin 60-50% siemeniä ja 40-50% tuoreruokaa. Karkeasti noin puolet ja puolet, joka on todellakin enemmän kuin pelkkä omenasiivu tai salaatinlehti silloin tällöin päivittäisen siemenannoksen kylkeen.

Papukaijan ruokapyramidin (tekijä Gloria Scholbe) pohjalta piirretty suuntaa-antava tuoreruokalautanen.

Erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin kuuluu iso osa papukaijoista. Lajikohtaista vaihtelua mahtuu, mutta pääasiassa latvustoruokailijoiden ravinto on tuoreruokaa. Esimerkiksi papukaijojen ruokapyramidissa (kirjoittanut Gloria Scholbe, artikkeli löytyy myös suomennettuna Kaijutin 2006 -lehdestä) nämä keskimääräiset ohjearvot ovat 25% kuivaruokaa ja 75% tuoreravintoa. Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n ohjeistuksessa amatsoneille ohjearvo kuiva- ja tuoreruuan suhteelle on 30% kuivaruokaa ja 70% tuoreruokaa. Latvustoruokailijoilla tuoreruoan osuus on siis huomattavan suuri. (Lähde: EAZA Best Practice Guidelines ja Kaijutin 2006 / Papukaijojen ruokapyramidi.)

Tärkeää minkä tahansa lajin kanssa on kuitenkin pyrkiä monipuolisuuteen sekä päivittäisessä että viikottaisessa ruokavaliossa, ja tähdätä mahdollisimman lajityypilliseen ruokavalioon. Nykyisin valitettavasti näkee yhä, että papukaijoja ruokitaan liikaa kuivaruoalla, oli se sitten siemeniä tai pellettejä.

Peippojen ja kanarialintujen ruokinta eroaa jonkin verran papukaijojen ruokinnasta. Yleisimmät peipot ovat voimakkaammin siemensyöjiä kuin varsinaiset siemensyöjäpapukaijatkaan. Sen vuoksi peippolinnuille on tärkeää tarjota erityisen hyvälaatuista ja monipuolista kuivaruokaa. Tuoreruokaa ei kannata kuitenkaan jättää täysin pois, ja erona papukaijoihin kanarialintujen kohdalla monesti mainitaan sitrushedelmät vältettävänä ruokana. Peippolinnutkin tarvitsevat proteiinia ruokavalioonsa. Yleisen ohjeen mukaan peippolinnuilla kannattaa pitää tarjolla ruoansulatushiekkaa, joskin osa harrastajista ei ole kohdannut ongelmia sen pois jättämisessäkään. Tärkeää kuitenkin on, että hiekan kulutusta seurataan niin, että siihen voidaan puuttua jos lintu alkaa ahmia hiekkaa. Joillakin lajeilla, esimerkiksi kanarialinnulla korostuvat myös erot ruokavaliossa arkena ja pesimäaikaan. Oman tai tulevan oman lajin ruokintaan kannattaakin perehtyä myös lajitasolla käyttäen luotettavia lähteitä, esimerkiksi tietotaitoaan alati päivittävien kasvattajien ohjeita.

Kyyhkyt, kuten lemmikkinä pidettävät timantti- ja naurukyyhkyt ovat peippojen tapaan enemmän kuivaruokailijoita. Naurukyyhkyille voi laittaa tarjolle eläinkaupoissa myytävää naurukyyhkyjen siemenseosta, mutta timanttikyyhkylle se voi olla liian suurirakeista nieltäväksi. Timanttikyyhkylle käy peipoille tarkoitettu siemenseos, joka sisältää pieniä siemeniä. Kyyhkytkään eivät pysty pilkkomaan tai kuorimaan ruokaa nokallaan, joten niillekin on pidettävä tarjolla ruoansulatushiekkaa. Tuoreruokaa voi tarjoilla, mutta se ei ole pääpainossa ruokavaliossa.

Sisällä pidettävien siniviiriäisten ruokinta on samankaltaista kuin muidenkin kanalintujen: se sisältää enemmän viljoja ja proteiinia verrattuna muihin lemmikkilintuihin. Kalkki on erityisen tärkeää viiriäisillä, sillä naaraat munivat paljon munia. Laadukas, monipuolinen siemenseos, kalkki ja sopiva kanojen valmisrehu ovat hyvä pohja ruokinnalle. Yrttejä, salaatteja, pieniä ituja ja muuta helppoa tuoreruokaa olisi myös hyvä tarjota, joskin papukaijoista eroten tomaatti on monesti mainittu kiellettyjen listalla. Ruoansulatushiekan tarpeellisuus on viiriäistenkin kohdalla melko kiistelty asia, mutta jonkinlaista puhdasta hiekkaa viiriäiset kuitenkin tarvitsevat kylpemistä varten. Proteiinia voi tarjota samassa muodossa kuin muillekin lemmikkilinnuille.

Suoranokkaisten lintujen kanssa on otettava erityisesti huomioon tarjottavan ruuan raekoko. Suoranokkainen lintu ei voi hajottaa ruokaa nokallaan samoin kuin papukaijat, joten niillä ruoan, esimerkiksi siementen, on oltava sen kokoista, että lintu pystyy nielemään ruokapalat vaivatta. Tuoreruoka kannattaa tarjoilla joko tarpeeksi pieneksi pilkottuna, tai pehmeät ruuat isoina paloina niin, että lintu voi nokkia niistä sopivia paloja irti.

Pienille linnuille kuivaruoan voi tarjoilla myös automaatista. Kuva: Emma Korpela

Ruokavalion toteuttaminen käytännössä

Tyypillisimmin eniten haasteita lemmikkinsä ruokinnassa kokevat papukaijojen omistajat. Isot linnut saavat ja syövät liian vähän tuoreita, ja pienet papukaijat saattavat elää nirsoudessaan pelkillä siemenillä. Mikä siis avuksi? Kun on päätetty, että lintu ei saa enää rajattomasti pellettejä tai siemeniä, ja sen tuoreruokakuppiin laitetaan muutakin kuin satunnainen salaatinlehti, kurkkuviipale tai omenasiivu, on aika perehtyä lajityypilliseen ruokavalioon. Se ei kuitenkaan riitä.

Mikäli linnulle rakentaa täydellisen ravintoympyrän, joka sisältää kaiken sen kaipaaman energian ja ravintoaineet, voi silti mennä vikaan. Yksi linnunomistajan suurimmista ruokintavirheistä vääristyneen ruokaympyrän tarjoilun ohella on liiallinen yltäkylläisyys! Vaikka tarjolla olisi monipuolisesti kaikkea, mutta liikaa, lintu pääsee valikoimaan ja syömään vain parhaat päältä. Tämä taas johtaa ruokavalion yksipuolistumiseen, vaikka tavoite on juuri päinvastainen!

Sopiva määrä ruokaa on silloin, jos linnun ruokakuppi on juuri tyhjentynyt, kun se täytetään uudelleen. Lintua ei tarvitse pitää nälässä ja odottamassa ruokakuppi tyhjänä, mutta mitä vähemmän tähteitä, sen parempi. Linnun tarvitseman ruoan määrä vaihtelee jopa lajin sisällä yksilön aktiivisuudesta ja luonteesta riippuen, joten juuri omalle linnulle sopiva ruokamäärä selviää vain kokeilemalla.

Osa linnuista tyhjentää ruokakuppiaan heittämällä syömäkelpoista ruokaa tarkoituksella pois, etsien parhaita paloja kupin pohjalta. Osa linnuista ei suostu menemään häkin pohjalle myöhemmin keräämään tiputtamiaan ruoanpalasia. Tällöin voi harkita, tarjoaisiko tuoreruoan jollain muulla keinolla, jolloin ruoan hävikki vähenee, esimerkiksi tuoreruokatikkuun lävistämällä, tai tekemällä ruoasta pientä silppua, jolloin isojen palasten pois heittäminen on mahdotonta. Myöskin virikeruokailu vähentää ruoanhukkaa, sillä lintu ei pääse koskaan suureen ruokamäärään käsiksi kerrallaa, eikä pääse viskomaan ruokaa.

Mitä välttää ja miksi?

Leipä ei ole linnulle ideaalia ravintoa, muttei myöskään haitallista pienissä määrissä.

Monen papukaijan päivittäiseen arkeen kuuluu ruokahetki omistajan kanssa. Linnuille tarjoillaan mitä tahansa karjalanpaistista jäätelöön, sillä lintu pitää niistä ja yhteinen ruokailu vahvistaa linnun ja omistajan sidettä. On kuitenkin tarpeen muistaa, että ihmisen ja papukaijan luontaiset ruokavaliot ovat hyvin erilaiset. On linnun terveyden kannalta parempi, jos sille ei tarjoiltaisi rutiininomaisesti ihmisille tarkoitettua ruokaa. Pidemmän päälle tarjoiltuna vääränlainen ruokavalio johtaa terveysongelmiin. Yhteisessä ruokahetkessä voisi sen sijaan keskittyä lintuturvallisiin ruokiin, sillä tärkeintä on yhteinen, jaettu kokemus, eikä välttämättä se, että lintu pääsee jakamaan juuri ihmisruokaa perheensä kanssa.

Turvallista ihmisten ruokaa voi tarjoilla herkkupalana silloin tällöin, jos se ei ole liian kuumaa, kylmää, mausteista eikä sisällä suurta määrää laktoosia. Päivittäiseen ruokavalioon tällaisten herkkupalojen ei ole kuitenkaan tarve kuulua.

Haitallisia ovat myös kahvi, tee ja muut kofeiinia sisältävät juomat. Myöskin kaikki ilmiselvästi epäterveelliset tai rasvaiset ruoat, esimerkiksi karkit, pitsa ja sipsit ovat linnuilta kiellettyä. Suklaan sisältämän theobromiinin myötä se on erityisesti kiellettyjen listalla.

Osa haitallisista ruoista tai juomista eivät ole kertanauttimisesta vaaraksi, vaan haitalliset ainesosat kertyvät kehoon ja niiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien kuluttua. Vääränlainen ja/tai puutteellinen ruokavalio aiheuttaa terveysongelmia, joista linnuilla näkyvimpänä ovat höyhenpeitteen laadun huonontuminen ja pigmenttihäiriöt. Vihreillä linnuilla höyhenet muuttuvat keltaisiksi ja vaaleat linnut alkavat esim. maksa- tai munuaisongelmien myötä kellertää. Lintukin voi olla ylipainoinen, ja kärsiä sen aiheuttamista terveysongelmista.

Nämä ovat vain ulospäin näkyvät muutokset, ja puutteellinen tai väärä ruokavalio vaikuttaa linnun terveyteen myös sisältä päin. Lintu saattaa näyttää ulospäin normaalipainoiselta, mutta huonon ruokavalion vuoksi sen sisäelimet voivat olla täysin rasvoittuneet, joka ilmiselvästi vaikuttaa linnun terveydentilaan.

Ihmisille turvallisista tai syötävistä kasviksista ja hedelmistä kaikki tai kaikki osat eivät ole linnuille vaarattomia. Avokado on selvästi haitallisin, sillä sen sisältämä persiini voi aiheuttaa pienellä eläimellä sydämenpysähdyksen. Sipulit ja valkosipuli voivat aiheuttaa eläimissä solumuutoksia ja/tai anemiaa, ja niiden käyttöä pitäisi välttää, ellei kyseessä ole esim. valkosipulin käyttö sen antibakteerisuuden vuoksi linnun terveydenhoidossa. Raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, ja varsi sisältää runsaasti oksaalihappoa, joka sitoo kalsiumia linnun elimistöstä, jonka vuoksi sen tarjoamista tulee välttää. Tomaatin ja paprikan kannat ovat myöskin vaarallisia syötyinä, mutta paprikan siemenet ovat syötäviä, joskin ihmisen suussa yleensä pahanmakuisia. Luumukasvien ja kirsikoiden kivet tulee poistaa ennen tarjoilua, samoin omenan siemenet. Ei-luomutuotettuja hedelmiä ei kannata laittaa tarjolle kuorineen, sillä niihin on saatettu ruiskuttaa tuholaistorjunta-aineita.

Lintujen ruokintaa koskien hoito-ohjeet päivittyvät tämän tästä, ja eri lähteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi tomaatti on happoisuutensa vuoksi monella ulkomaisella listalla mainittu haitallisena, joskin suomalaiset linnut tuntuvat syövän sitä ongelmitta. Samoin kanarialinnuilta on monissa lähteissä kielletty sitrushedelmät, jotka ovat monien papukaijojen herkkua. Tankoparsa on myös kiistanalainen, sillä tuntuu olevan yksilöllistä, reagoiko lintu siihen huonosti vai ei. Sama koskee kaalien lehtiä: osa lähteistä mainitsee myös keräkaalin (vihreän ja punaisen) OK ravinnoksi, osa taas pitää sitä linnuille sopimattomana ruokana. Selleri mainitaan joskus kiellettyjen listalla sen sisältämien pitkien kuitujen vuoksi, jotka voivat jäädä jumiin linnun ruoansulatuselimistöön, joskin pilkkomalla sellerinvarren pieniksi paloiksi tämä vaara poistuu. Jotkut tuotteet voivat sisältää huonosti säilytettyinä ja kuljetettuina homeita ja itiöitä, joiden vuoksi jotkut harrastajat välttävät täysin esimerkiksi kuivamaissia (irtona ja tähkänä), hirssintähkiä sekä maapähkinöitä (kuorineen ja kuorittuina), vaikka kaikki luetellut ovat vakituinen osa tuhansien lemmikkilintujen päivittäistä ruokavaliota ilman mitään ongelmia, ja tuotteita myös myydään luotettavissa lintuihin erikoistuneissa kaupoissa.

Tuoreruokia tarjoillessa voikin tehdä tutkimusta, mitä eri lähteissä sanotaan eri ruoista, ja tehdä omat johtopäätelmänsä niistä. Tieto päivittyy kaiken aikaa, mutta internetissa myös virheellinen tieto leviää nopeasti. Onneksi kasviksia kuitenkin maailmassa riittää, joten varmuuden vuoksi tiettyjen yksittäisten kasvisten tarjoamatta jättäminen ei luultavasti ravintoympyrän kokonaiskuvaan kovin paljon vaikuta.

Lintu ei syö tuoreruokaa, mitä sitten?

Moni linnunomistaja kamppailee saman ongelman parissa: lintu ei syö tuoreruokaa. Tuoreruoka on kuitenkin iso osa monien lajien ruokavaliota, esimerkiksi monilla isoilla papukaijoilla tuoreruoan tulisi olla ruokavalion perusta, ja kuivaruoan vain lisä. Monipuolisesta tuoreruokavaliosta lintu saa tarvitsemiaan vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita. Tuoreruokien erilaiset värit, maut ja koostumukset tuovat ruokailuun vaihtelevuutta, joka tekee siitä kiinnostavampaa ja tälläkin tavoin toimii virikkeenä eläimelle.

Miten saada siis tuoreet uppoamaan? Tärkeintä on olla periksiantamaton asian suhteen. Tuoreruokia tulisi olla tarjolla papukaijoille joka ikinen päivä, vaikka lintu ei niihin aluksi koskisi lainkaan. Toinen tärkeä pointti on tarjota tuoreruokia erilaisissa muodoissa ja eri paikoista tuputtaen. Erilaisia muotoja voivat olla mm. erikokoiset kuutiot, viipaleet, raasteet, soseet, isot palat tai jopa kokonaiset vihannekset. Kannattaa myös kokeilla kokeilla tuoreita tuoreena, kuivattuna, keitettynä, höyrytettynä jne., tosin kerralleen keitetyt tai höyrytetyt vihannekset eivät säily hyvänä niin kauaa kuin tuoreet, kuivatut taas säilyvät kastumatta pitkäänkin. Ruokaa kannattaa tarjota eri paikoista. Leluihin piilotettuina, ruokakupeista, pinnoihin kiinnitettynä jne. Kuivattuja hedelmien ja vihannesten paloja voi käyttää jopa osana leluissa. Kuivatut kasvikset tulisi ostaa luomuina, sillä muuten niiden kuivatuksessa on voitu käyttää rikkiä, joka ei ole hyväksi linnuille. Kasviksia voi kuivattaa myös itse!

Ruoan tarjoilupaikalla on merkitystä. Onko siemenkuppi houkuttelevammalla paikalla, ja tuoreruoka jossain missä lintu ei muutenkaan koskaan oleile? Ruoan ripustaminen ympäriinsä, esim. orsille tai sinkittömiin kaltereihin tyrkylle, sekä tuoreruokatikun ja -kupin asettaminen lähelle linnun lempipaikkaa voi auttaa uuden ruoan maistelussa. Samoin kuivaruoan voi sijoittaa jonnekin haastavampaan paikkaan, jonka äärellä lintu ei huvikseen istuskele.

Mikäli lintu syö jo jonkinlaista tuoreruokaa, eli vaikkapa mitä tahansa muuta ruokaa siementen, pellettien ja herkkutankojen/hirssintähkien lisäksi, voi kasviksia yrittää ujuttaa tähän muuhun ruokaan mukaan. Moni lintu tuntuu nauttivan esim. keitetystä pastasta, joka ei itsessään ole linnuille ravintorikkainta ruokaa, mutta pastan sekaan voi ujuttaa erilaisia tuoreruokia linnulle maisteltavaksi. Omena ja kurkku vaikuttavat maistuvan monelle linnulle, jotka muuten oudoksuvat tuoreruokia. Kannattaa käyttää tuttujen kasvisten apua opetellessa uusiin makuihin. Esimerkiksi tarjota kasviksia rinta rinnan samanlaisissa muodoissa, esim. samanvärisiä ruokia raasteena keskenään. Jotkut linnut nauttivat itsetehdyistä soseista, joiden kautta voi uusiin ruokiin opetella.

Edellistä voi koettaa myös muun tutun ruoan kanssa, esimerkiksi sekoittamalla pilkottua tuoreruokaa linnun normaaliin ruokaan, kuten siemeniin tai pelletteihin. Tällöin lintu joutuu pakosta koskemaan tuoreruokaan, ja tajuaa ettei se ole vaarallista tai vastenmielistä. Saattaapa tällä tavoin kokeiltuna lintu vahingossa maistaakin tuoreruokaa, mikäli niitä on tarpeeksi kuivaruoan seassa. Tuoreruoka-annokseen voi lisätä myös linnun lempiherkkua, esim. hirssiä tai murskattuja pähkinöitä.

Linnuille värit ovat erittäin tärkeitä, ja pelkästään “väärän väriset” ruoat saattavat aiheuttaa epäilystä, joten kannattaa samoista ruoista yrittää myös eri värisiä versioita, kuten eri värisiä paprikoita pelkästään punaisen paprikan sijaan. Lintulamppu auttaa näkemään värit paremmin, joten ruokakupille suunnattu valo tuo linnun silmille kasvisten väriloiston ja voi täten tehdä kasviksista houkuttelevampia.

Onko totta, että “Siperia opettaa”? Vanha neuvo linnun tuoreruoalle opettamiseen oli linnun pitäminen nälässä. Vanhojen, virheellisten tietojen mukaan 24 tuntia ilman tuttua ruokaa ajaisi linnun automaattisesti syömään tuoreruokaa. 24 tuntia on kuitenkin todella pitkä aika pienelle eläimelle, jolla on nopea aineenvaihdunta. Pieni nälkä voi kuitenkin olla hyvästä tuoreruokakoulussa. Tätä voi koettaa esimerkiksi niin, että aamusta linnun herätessä sillä ei aamun kovimmaksi näläksi olisi syömiseksi siemeniä tai pellettejä (ainakaan suoraan kupista), vaan tuoreruokaa. Tämä toimii parhaiten lintuun, joka kyllä tunnistaa tuoreruoan syötäväksi ravinnoksi, mutta ei vain tykkää siitä tai nirsoilee koska sillä on aina maukkaampaakin ruokaa tarjolla.

Parvitoverin näyttämä esimerkki toimii usein loistavasti. Mikäli lintu on kesy ja ihmisrakas, yleensä se on kiinnostunut ihmisen tekemisistä, myös syömisen suhteen. Tällöin kannattaa omat herkut vaihtaa linnulle sopiviin makupaloihin, ja herkutella yhdessä linnun kanssa. Parvieläiminä linnut monesti syövät samaa mitä naapuri, vaikka yksinään jättäisivätkin kyseisen ruoan koskemattomaksi. Uusi, monipuolisemmin syövä parvitoveri saa usein vanhat nirsot linnut kokeilemaan uusia ruokia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ihmisen sylki voi olla jopa hengenvaarallista linnulle, jolloin lintua ei kannata ruokkia suoraan suusta, tai tarjota linnulle samaa makupalaa mitä ihminen on ensin syönyt.

Oksien ja lehtien kautta voi myös opetella tuoreruoalle. Monet linnut eivät välttämättä välitä pehmeistä hedelmistä, kuten esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit eivät luonnossakaan juurikaan syö hedelmiä, vaan niiden tuoreruokavalio koostuu karkeammasta, vihreästä tuoreravinnosta. Luonnosta kannattaakin kantaa sisälle monenmoista purtavaa linnuille, ja ehkä risuja jyrsiessä lintu pääsee jyvälle, että versoja tai lehtiä voi syödäkin, eikä vain tuhota. Luonnontuotteissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat ilmaisia, ja niitä voi täten ripustella hyvinkin tuhlailevasti ympäriinsä. “Karkeina” tuoreina ne eivät myöskään pilaannu häkissä niin nopeasti kuin pehmeät hedelmät. Lehtiä voi tarjota myös huonekasveista, mutta kannattaa ottaa huomioon riski tuholaistorjunta-aineiden kanssa: linnulle tulee tarjota vain myrkyttömiä huonekasveja, ja sellaisia osia, jotka ovat kasvaneet uusina kasvin ostamisen jälkeen, ja joita ei ole varmasti käsitelty torjunta-ainein.

Siementen idätys on oiva lisä kaikkien lintujen ruokavalioon. Hyvin idätetyt siemenet sisältävät paljon ravinteita, mutta näyttävät siemeniin tottuneelle linnulle normaalilta ravinnolta. Idättämällä siemeniä ensin lyhyemmän, ja sitten pidemmän aikaa voi vähitellen altistaa linnun idätetyille siemenille, ja lopulta kunnolla itäneille versoille saakka. Idätettyjen siementen kanssa tulee muistaa huolellinen hygienia, sillä idätetyt siemenet pilaantuvat herkästi ja nopeasti.

Yksi tapa saada vaihtelua linnun ruokavalioon lintuleipä ja itsetehdyt pelletit. Aineksina voi käyttää kaikkea linnuille sopivaa, riippuen haluaako tehdä herkkua vai enemmän opettelua tuoreruoalle. Pääaineena linnuille suositellut ruoka-aineet, ei siis jauhot tms. vaan ennemminkin siemenet, kasvikset ja luonnonkasvit. Aineet muussataan sähkövatkaimella tai tehosekoittimella sekaisin, taputellaan ohuiksi levyksi ja kuivuriin muutamaksi päiväksi (jotta kaikki kosteus on varmasti poissa, eikä pääse kasvamaan hometta), jonka jälkeen kuiva näkkäri murustellaan pelleteiksi. Saman voi myös toistaa uunissa, kunhan paistaa tarpeeksi pienessä lämpötilassa eikä anna leipästen palaa. On myös huolehdittava säilytyksestä: kosteiksi jääneet kakkuset eivät säily niin kauaa pilaantumatta kuin ihan kuivaksi tehdyt. Reseptejä voi muunnella oman ja lintujen maun mukaan, muistaen kuitenkin, että tarkoitus on syöttää leipäset linnuille, ei ihmisille.

• Älä luovuta!
• Ruoat eri muodoissa ja eri paikoissa
• Sekoita tuttua ja uutta ruokaa
• Anna tuoreruoat aamulla, kuivaruokaa vasta illemmalla
• Mallia ihmiseltä tai parvitovereilta
• Erilaisia tuoreruokia: ulkoa kasveja ja siemeniä idättämällä
• Lintuleipä

Ulkoa tuodun ilmaisen ja runsaan tuoreruoan parissa on hyvä opetella syömään tuoreruokaa. Kuva: Laure Kurkela

Tarjottavia kasviksia

Tarjolle laitettavia hedelmiä ja kasviksia kaupasta ja puutarhasta:

Ananas, annoona (eli kermaomena), appelsiini (ei kanarioille/peipoille), aprikoosi (ei kiveä), banaani (pienissä määrin, sisältää paljon sokeria), basilika, bataatti (kypsennettynä), durian, cantaloupe-meloni, chilit/chilipaprikat, fenkoli (tuoreena), granaattiomena, goji-marjat, herne (myös palot ja versot), hunajameloni (myös siemenet), juolukka, kaitapäivänhattu, karhunmarja, karviaismarja, kesäkurpitsa, kiivi, kirsikka, kookospähkinä, kukkakaali, kumina (tuoreena), kumkvatti, kurkku, kurpitsa, lakka/hilla, lanttu, lehtiselleri, litsi, luumu (ei kiveä), maissi, mandariini, mango, mansikka, marja-aronia, marjatuomipihlajan marjat, minimaissi, munakoiso, mustaherukka/-viinimarja, mustikka, nauris, nektariini (ei kiveä), omena (ei siemeniä), ohran versot, omenapäärynä, papaija, paprika (ei kantaa), parsa (ei päivittäin), parsakaali, passionhedelmä, persikka (ei kiveä), persilja (pienissä määrin), persimon (ei raakana), pihlajanmarjat, pinaatti (pienissä määrin), piparjuuri, piparminttu, pomelo, porkkana (naatit myös), punaherukka/-viinimarja, punajuuri (tuoreena, ei purkkiversiota), puolukka, päärynä, retiisi, rosmariini (tuoreena), ruusunmarja, salaatit, saskatoonia, sharon (vain varmasti kypsänä), taateli, tilli, tinjami (tuoreena), tomaatit (ei kantaa), vadelma, variksenmarja, varsiselleri, vesimeloni, vihreät pavut, viikuna, viinisuolaheinä, viinimarjat, viinirypäleet (pienissä määrin, kuoressa saattaa olla tuholaiskarkotteen jäämiä)

Tarjolle laitettavia kasveja ulkoa:

Ahokeltano, ailakit, apilat, auringonhattu (kohtuudella), auringonkukat, haapa, happomarjat (kohtuudella), heinät / heinäkasvit, hilla, humalat, jauhosavikka (kohtuudella oksaalihapon takia), juolukka, karvasohdake, kellokukat, keltanot, kissankello, kohokit, koivu (ei jo vahapinnan saaneita aikuisia lehtiä), kruunuohdake, kullerot, kurjenherne (kohtuudella), lakka, lehmus, leppä, lillukka, lutukka, maarianohdake (kohtuudella), maitiaiset, maitohorsma, mansikka, meriajokas, merikohokki, metsämansikka, metsätähti, mustikka (lehtiä kohtuudella, sisältävät oksaalihappoa), nokkoset (kohtuullisesti/harvoin), ohdakkeet, omenapuu, orvokit, paju (kohtuudella, kuori sisältää salisylaattia), peltokanankaali, piharatamo, pihatatar, pihatähtimö, pihlaja, peltovalvatti (kohtuudella), poimulehdet, pujo, pukinparta, puna-ailakki, puolukka, päivänkakkara, raita, rakkolevä (kohtuudella), saarni, siankärsämö (kohtuudella), suolaheinät (kohtuudella oksaalihapon takia), syreenit, takiaiset, terijoensalava, timotei, tuoksuvatukka, tähtimöt, ulpukat, vaahtera, vadelma, valkoapila, valvatit (kohtuudella), variksenmarja, vesiheinä, vesirutto, voikukka, vuohenputki (huom. samannäköiset myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki haitallisia!)

Virikeruokinta

Lemmikkilinnun ja sen villin lajitoverin suuri ero ruokailussa on ruokailun kesto. Lemmikkilinnut syövät kupunsa täyteen huomattavasti nopeammin, sillä ruokaa on yleensä lähes rajattomasti saatavilla. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia, sillä liian nopea ruokailu jättää luppoaikaa loppupäiväksi, ja se taas antaa sijaa tylsistymiselle.

Ruoka onkin hyvä tapa aktivoida lintua kuin lintua, sillä kaikki lintulajit syövät! Virikeruokailua voi harrastaa jo ihan yksinkertaisilla ja nopeilla muutoksilla ruokintatottumuksissa, ja sen voi viedä äärimmilleen antamalla linnulle haastetta lähes koko päiväksi.

Virikeruokinta tulisi aloittaa vähästä, ja tehdä muutoksia sellaisessa tahdissa, että lintu pysyy niiden mukana. Liian hankalaan paikkaan laitettu ruoka lannistaa linnun, joten kannattaa aloittaa helposta ja vaikeuttaa vähitellen.

Helpoin tapa virikkeellistää lintua ruoan kanssa ovat erilaiset namijemmalelut. Niiden parissa lintu joutuu työskentelemään ruokansa eteen. Yksinkertaisimmillaan se on vain astia, jossa on jotain muutakin ruoan lisäksi: esimerkiksi käpyjä, puunpalasia tai vaikka puhdasta pohjamateriaalia. Lintu joutuu käyttämään päätään, silmiään ja aikaa erotellessaan ruoan “roskien” seasta. Virikeleluja voi tehdä itse esimerkiksi pahvista, paperista ja puusta, tai ostaa tuhottavia tai uudelleentäytettäviä ruokavirikkeitä eläin- tai nettikaupasta.

Tarjoamalla linnulle sen tarvitseman kuivaruoan jonkinlaisten virikkeiden kautta, lintu saattaa helpommin hakeutua tuoreruoan äärelle, ja täten linnun ruokavalio monipuolistuu. Moni linnunomistaja tekeekin näin.

Virikeruokintaa voi harrastaa myös pelkän aktivoinnin vuoksi: vaikka normaali ruoka olisikin kupissa saatavilla (rajallisin määrin), voi lintua aktivoida liikkeelle ja puuhailemaan herkuilla, kuten hirssillä tai pähkinöillä. Mitä tahansa lajia voi aktivoida ruualla, myös pieniä peippoja, kunhan pitää mielessä aktiviteetin soveltuvuuden omalle lajilleen.

Käytännönläheisiä ohjeita ruokkimiseen

Uuden lemmikin ruokavalion järjestäminen saattaa olla hankalaa. Aina lemmikin ei tarvitse olla edes uusi, vaan vanhan lemmikin kanssa tehdään elämäntapamuutos, ja kannustetaan lemmikkiä terveellisemmän ja lajityypillisemmän elämäntavan tielle.

Tässä muutamia neuvoja, kuinka lemmikkilinnun ruokavaliota voi alkaa rakentamaan tai muuttamaan.

Runsauden sarven stoppaus: Lemmikkilinnun ei tarvitse elää loputtomassa yltäkylläisyydessä, sillä se sallii linnun valikoida ruuastaan vain herkkupalat. Omistajan kannattaa siis ottaa huomioon, ja jopa tarkoituksella pitää kirjaa, paljonko lintu syö päivän aikana, eikä tarjoilla ruokaa juuri enempää.

Tuoreruokavalion rakentaminen: Tuoreruokavalion tulee olla monipuolinen. Sen ei tulisi sisältää pelkästään yleisimpiä kasviksia mitä jääkaapista sattuu löytymään. Yksi neuvo on ottaa tavoitteeksi esimerkiksi tarjota tuoreruokaa liikennevalomallin mukaan: jotain vihreää, jotain keltaista/oranssia ja jotain punaista. Toinen taktiikka monipuolisuuteen on vaihdella kolmea ruoka-ainesta tuoreruokakupissa niin, että samaa ruoka-ainesta ei tarjoilla peräkkäisinä päivinä.

Toisaalta tuoreruoka-annoksen valmistamisen nopeuteen voi vaikuttaa valmistamalla osan annoksesta ennalta, varsinkin talouksissa joissa lintuja on paljon. Esimerkiksi tekemällä tuoreruoalle vihreän pohjan valmiiksi useamman päivän ajaksi ja lisäämällä siihen päivittäin eri vihanneksia, marjoja ja hedelmiä on annoksen teko todella näppärää ja helppoa. Vihreät, kuten voikukanlehdet, salaatit, yrtit ja lehtikaali säilyvät yleensä jääkaapissa hyvinä useita päiviä.

Ruoka esille eri tavoin: Jotta linnun kyllästyminen ennaltaehkäistään ja ruokailussa pidetään mielenkiinto yllä, kannattaa yrittää tarjoilla tuoreruoka erilailla eri päivinä. Esimerkiksi kokonaisena, tuoreruokatikusta, pinnoihin kiinnitettynä, paloina tai pienenä silppuna.

“Chop”, eli pieneksi pilkottu tuoreruoka: Amerikkalaisessa harrastuskulttuurissa jo kulttimaineeseen noussut “chop” on hyvin pieneksi pilkottua tuoreruokaa. Monet harrastajat tekevät ison satsin kerralla parhaiden ohjeiden mukaisesti, jota he pakastavat, ja tarjoilevat päivittäin. Tällaisen hienoksi pilkotun ruuan hyvä puoli on se, että linnun on hyvin hankala valikoida ruokaansa. Huonona puolena on ruoan ennalta-arvattavuus: ruoka on joka päivä samaa niin kauan kuin samaa sekoituserää on jäljellä.

Marjoja voi tarjoilla myös tertuissa, ja ripustaa niitä linnun elinympäristöön. Kuva: Jarmo Tuutti

Lajityypillisiä vinkkejä

Osa lajeista on erityisen herkkiä lihomaan tai niille kehittyy helposti rasvamaksa. Näitä ovat muun muassa munkkiaratti ja ruusukakadu. Tällaisten lajien kanssa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota rasvaisten herkkujen tarjoamisen kanssa, ja panostaa vähärasvaisiin tai hyvälaatuisempaa rasvaa sisältäviin vaihtoehtoihin, sekä valvoa linnun ruoan kulutusta suhteessa tarjotun ruoan määrään.

Harmaapapukaijat ovat erityisen herkkiä kalkkihalvaukselle, eli kalkin vajaukselle, jossa lintu ei saa tarpeeksi kalsiumia ruoastaan tai se ei pysty imeyttämään sitä tarpeeksi kehoonsa. Kalkkihalvaukselle altistaa myös lajista riippumatta naaraan jatkuva muniminen, sillä munien kuoriin käytetty kalsium otetaan emon kehosta. Tämän seurauksena linnun lihastoiminta heikkenee merkittävästi ja sen heikot luut voivat murtua esim. putoamisen seurauksena. Kalkkihalvauksen hoitokeino on eläinlääkärin antama pistos. Kalsiumia on muun muassa parsakaalissa, pinaatissa, seesaminsiemenissä, manteleissa sekä tietenkin maitotuotteissa ja kananmunankuorissa. Kalkkikivi tulee olla linnun saatavilla aina. Maitotuotteista tulee käyttää vain laktoosittomia versioita, sillä linnun ruoansulatusjärjestelmä ei voi pilkkoa laktoosia ihmisten tapaan. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, ja linnuille pääasiallinen D-vitamiinin lähde tulisi olla UV-säteily, jota linnun tulisi saada päivittäin linnuille tarkoitetusta UV-lampusta.

Avoparikaijat ovat erityisen tarkkoja ruokavalionsa suhteen, sillä niiden ruoansulatusjärjestelmä eroaa jonkin verran muiden papukaijojen elimistöstä. Niiden ruokavalion tulisi koostua lähes yksinomaan tuoreruoasta ja pähkinöistä, välttäen pellettejä. Niiden ruokavalion tulisi sisältää muita lajeja enemmän A-vitamiinia, jota saa mm. bataatista, porkkanasta, ruusunmarjoista ja persiljasta.

Lurit ja lurikit ovat ruokavalioltaan erityislaatuisia papukaijoja. Niiden ruokavalio sisältää luonnossa myös kukkien mettä ja siitepölyä, jota ne harjakärkisellä kielellään kukista tonkivat. Hyvinvarustetuista eläinkaupoista saa lureille tarkoitettua mesitiivistettä, jauhetta, johon vettä sekoittamalla valmistetaan keinotekoista mettä. Lurien ruokavalio on muutenkin pehmeämpi ja hedelmäpitoisempi kuin muiden papukaijojen. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että lurien uloste on myöskin lähes juoksevaa. Lurit ovatkin yksiä sotkuisimmista papukaijoista.

Beokottaraiset eli pyhämainat ovat myöskin hedelmänsyöjiä. Pehmeän ravinnon myötä niidenkin uloste on hyvin juoksevaa ja lentää pitkälle. Beot ovat tämän vuoksi sotkuisia lemmikkejä, sillä ne sotkevat sekä pehmeällä, nopeasti pilaantuvalla ruoallaan, sekä ulosteellaan.

Joillain lajeilla ruokavalio voi vaikuttaa käyttäytymiseen. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit pesivät luonnossa sadekauden aikaan, jolloin luonnossa on yltäkylläisesti tuoretta, vihreää ravintoa saatavilla. Näiden lajien pesimävireeseen voi osittain vaikuttaa ruokavaliota muuttamalla. Ylimääräistä pesimävirettä voi hillitä yksinkertaistamalla tuoreruokavaliota, ja päin vastoin jos haluaa innostaa lintuja pesimään, voi tuoreruokaa tarjoilla monipuolisemmin ja runsaammin.

Lajeilla, jotka elävät tropiikin vehreässä yltäkylläisyydessä kaiken aikaa, saman asian ajaa proteiini ja rasva: liian rasvainen tai proteiinipitoinen ruokavalio voi ajaa linnun pesimätilaan, ja jotkut lajit voivat olla hormonaalisessa tilassa aggressiivisia. Tällaiseen aggressiiviseen käytökseen voi osittain vaikuttaa ruokavalion mittasuhteita muuttamalla.

Jotkut linnut pitävät myös pehmennetyistä, lämpimistä ruoista kuten soseista. Tämä voi olla harmiton tapa saada lintu syömään paremmin ja monipuolisemmin (kunhan huolehtii, ettei ruoka ole tulikuumaa). Joillain kuitenkin yksilöillä lämmin, sosemainen ruoka voi aiheuttaa mielleyhtymiä pesimiseen ja pesimiskäytökseen, sillä pesimisen yhteydessä se luontaisesti oksentaisi poikaselleen/kumppanilleen samanlaista ruokaa. Tämä voi olla portti hormonaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen, joten soseilla rutiininomaisesti ruokkiessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen ja reagoida nopeasti poikkeamiin käyttäytymisessä.

Lopuksi

Linnun ruokinta saattaa kuulostaa vaikeammalta kuin avaruusfysiikka tai aivokirurgia. Lintujen ruokinta on hankalampaa kuin monen muun lemmikin, mutta ruoka-annosten pähkäily ja tekeminen on osa niiden viehätystä lemmikkinä. Tämä artikkeli on kaikessa pituudessaan ollut pinnallinen raapaisu lemmikkilinnun ruokintaan. Lemmikkinä pidettäviä lintulajeja on runsaasti, ja omistajan kannattaakin perehtyä juuri sen oman lintulajin/-suvun ruokintaan luotettavasti lähteestä. Näitä ovat esimerkiksi luonnonvaraisilla linnuilla tehdyt tutkimukset, monet eläintarhojen hoito-oppaat sekä kokeneet, menestyvät kasvattajat ja harrastajat. Sen sijaan pellettivalmistajien kaupallisiin mainoksiin kannattaa suhtautua varauksella. Lähdekritiikki on tärkeää lemmikeistä luettaessa, ja lopulta omistajakin voi tehdä vain parhaansa yrittäessään taata lemmikilleen mahdollisimman lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavan elämän, johon sisältyy myös oikea ja oikein toteutuva ruokavalio.

Oppaan seuraavassa osassa perehdyään lemmikkilinnun virikkeellistämiseen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Virikkeellistäminen ja lelut

Lemmikkilintujen aktivoiminen on tärkeää ja omistajan tulee kantaa vastuu oikeanlaisesta aktivoimisesta. Moni lintu aktivoituu ruokaleluilla, joita voi tarjota kaikille lajeille omanlaisiaan. Sen sijaan peilit ovat erityisen huono vaihtoehto minkä tahansa linnun leluksi, eikä niitä pitäisi pitää millään linnulla tarjolla virikkeenä.

Sisältö:

• Mitä virikkeellistäminen on ja miksi se on tärkeää?
• Erilaiset viriketyypit
• Erilaisia leluja
• Lelujen ja virikkeiden tekeminen itse
• Turvallisuus
• Virikkeellinen ympäristö
• Lintu ei ole yksineläjä
• Virikkeillä elämä paremmaksi

Undulaatti lajitoverin kanssa eläinkaupasta ostetun lelun kimpussa. Kuva: Kiuru Koponen

Mitä virikkeellistäminen on ja miksi se on tärkeää?

Usein sanotaan, että papukaijalla on tylsää, jos sillä ei ole leluja. Tämä on kuitenkin hyvin pelkistetty sekä virikkeellistämisen merkitystä aliarvioiva näkökulma. Todellisuudessa sopivien virikkeiden puute voi aiheuttaa merkittävää stressiä sekä pahimmillaan näkyä psyykkisinä ongelmina, kuten apaattisuutena, streotyyppisenä käyttäytymisenä tai nyppimisenä. Papukaijat eivät toki ole ainoita lemmikkilintuja, jotka tekemistä kaipaavat. Papukaijoihin kuuluu kuitenkin niin kertakaikkisen älykkäitä eläimiä, joilla tarkoituksellinen virikkeellistäminen on yksi omistajan velvollisuuksista, ei vain extraa.

Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan “Pienlemmikin virikeopas”, että eläimillä on sisäsyntyinen tarve tehdä asioita. Joistain niiden tekemistä asioita on evoluution kautta tullut niin tärkeitä, että niitä voidaan kutsua käyttäytymistarpeiksi; asioiksi, joita eläimillä on tarve tehdä.

Jos linnulta poistetaan mahdollisuus tehdä näitä asioita esimerkiksi pitämällä sitä liian pitkään pienessä ja virikkeettömässä häkissä, voi tilanteen aikaansaama ristiriita aiheuttaa sille stressiä: se tahtoisi tehdä jotain, mutta ei pysty. Pitkään jatkunut krooninen stressi voi johtaa moniin ongelmiin, joista osa näkyy päälle, ja osa jää havainnoimatta.

Toisaalta tällaisten sisäsyntyisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen saa yleensä aikaan hyvää oloa, jolloin mahdollisuus näiden tekemiseen lisää papukaijan hyvinvointia. Virikkeet ovat siis yksi tiivis osa eläimen perushyvinvointia, eikä vain kirsikka kakun päälle.

Jyrsiminen on papukaijoille hyvin tärkeää, ja papukaijoille parhaita leluja ovatkin tuhottavat lelut. Kuva: Mia Niemi

Erilaiset viriketyypit

Virikkeitä on olemassa hyvin paljon erilaisia.

Eläintarhaoloista puhuttaessa virikkeet voidaan yleensä jakaa viiteen kategoriaan: sosiaaliset, kognitiviiset, ympäristölliset, aistilliset sekä ruokavirikkeet.

Sosiaaliset virikkeet tulevat pääasiassa lajitoverin kautta, sekä kesyillä linnuilla myös ihmisestä. Sosiaaliset eläimet nauttivat positiivisesta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jollaista ne saavat lajitovereistaan, kesyt linnut ihmisistä, ja monilajitalouksissa sovussa elävät eläimet myös muista talouden asukeista, kuten eri lajisista linnuista (turvallisuus aina mielessä).

Kognitiivisilla virikkeillä tarkoitetaan erilaisia aivopähkinöitä, joissa eläin joutuu käyttämään aivojaan ratkaistaakseen esimerkiksi namijemmalelun arvoituksen. Myös uudet kokemukset voivat olla kognitiivinen virike: uusi lelu, uusi ihminen, uusi tilanne, uusi ruoka, tuttu ruoka mutta uudella tavalla tarjoiltuna jne. saavat linnun ajatukset juoksemaan. Rohkeat linnut saavat uusista kokemuksista eniten hyötyä virikkeen muodossa, kun taas arka tai pelokas lintu voi niistä jopa stressaantua, ja tällöin niitä tulisi välttää tai totuttaa lintu niihin positiivisesti kouluttaen. Kouluttaminen muutenkin on myös kognitiivinen sekä sosiaalinen virike.

Elinympäristön virikkeinä ovat lajille sopivaksi sisustettu ympäristö, jossa se pääsee toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten kiipeilemään orsilla, lentämään orsien välillä, jyrsimään orsia, kylpemään ja kuopimaan maata. Orsien ei ole pakko olla staattisia ja aina samassa kulmassa, vaan hieman heiluvat orret vastaavat luonnossa tuulessa keinuvaa ortta, ja eri kulmiin asetetut orret ovat hyväksi kynsille ja jaloille. Ympäristöön lukeutuu myös lajille sopiva valaistus ja ilmankosteus: linnuille sopiva UV-lamppu on tarpeen aina päivisin, ja varsinkin talvisin ilmankosteudesta kannattaa huolehtia. Nämä ovat mielen virkeyden kannalta tärkeitä ympäristöllisiä virikkeitä, mutta ajavat myös fyysistä terveyttä: UV-lamppu edesauttaa D-vitamiinin imeytymistä, ja sopiva ilmankosteus ehkäisee iho- ja hengityselinongelmia.

Aistivirikkeistä linnuille tärkein lienee näköaisti. Papukaijat myös mielellään tutkivat asioita nokallaan ja kielellään, täten tuntoaistin kautta lintu tutkailee esineitä ja asioita. Haju- ja makuaistit eivät ole linnuilla huomattavan hyvät nisäkkäisiin verrattuna. Kuuloaistin avulla lintu voi tutkailla esim. kolisteltavaa metallivirikettä, ja moni lintu nauttii myös musiikin kuuntelusta.

Ruokavirikkeet sopivat kaikille linnuille, sillä jokaisen linnun on syötävä elääkseen. Ruokavirike voi olla puhtaasti ruokaa, esim. ruokapalat aseteltuna hankalampaan paikkaan, jolloin lintu joutuu kiipeilemään tai lentämään niiden luokse, kokonaisia kasviksia, jolloin lintu joutuu erottelemaan niistä kuoren ja syötävän osan, tai ihan vain namijemmaleluja, joihin on piilotettu sekaan ruokaa.

Virikkeiden viisi kategoriaa eivät ole kiveen hakatut, ja usein virikkeet myös ylittävät kategorioiden rajoja, jolloin sama virike saattaa toteuttaa useamman esitellyistä kategorioista. Vaikka virikkeestä tuleekin usein mieleen vain lelut, yllä mainitussa listassa saimme huomata, että virikkeet eivät rajoitu vain leluihin. Seuraavaksi hieman niistä!

Ruoan avulla lintua pystyy aktivoimaan helposti. Kuvassa neitokakadu tutkii ja syö pellavan siemenkotia. Kuva: Kiuru Koponen

Erilaisia leluja

Ensimmäisenä perinteisenä linnunleluna tulee helposti mieleen peilit. Vaikka nämä voivat vaikuttaa hauskoilta leluilta, nämä ovat linnuille haitallisia. Peilit aiheuttavat hämmennystä ja jopa käytöshäiriöitä linnun luullessa kuvajaistaan lajitoverikseen. Syy peilin haitallisuuteen virikkeenä on yksinkertainen: lintu luulee kuvajaistaan kumppaniksi, mutta ‘kumppani’ ei käyttäyty kuten normaali lajitoveri. Normaalisti lintupari tekee kaiken yhdessä, mutta tämä omituinen kaveri ei poistu ikinä yhdeltä paikaltaan. Kuvajaiskumppanin äärellä kököttävä lintu ei välttämättä poistu edes syömään kunnolla. Varsinkin koirasundulaatit voivat äityä myös oksentaen ruokkimaan peiliä epäluonnollisen paljon, joka voi johtaa kupuun liittyviin terveysongelmiin. Epäjohdonmukainen ja hämmentävä käytös ‘lajitoverilta’ on linnulle stressin aihe, jota vastuullinen omistaja ei lemmikilleen suo. Kannattaa siis perehtyä, millaiset virikkeet ovat omalle lemmikille oikeasti soveliaita, eikä sokeasti luottaa vanhoihin mielikuviin tai myöskään eläinkauppojen kaikkeen tarjontaan.

Papukaijoille sopivimpia virikkeitä ovat lelut, joihin ne voivat käyttää nokkaansa. Papukaijan nokka kasvaa jatkuvasti, joten se vaistonvaraisesti myös kuluttaa sitä jyrsimällä. Tähän tarkoitukseen soveltuvat hyvin esimerkiksi puiset lelut, joita myydään lähes kaikissa eläinkaupoissa, joissa on lintuosasto. Muita jyrsittäviä ja silputtavia materiaaleja ovat esimerkiksi pahvi, paperi, luffa-sieni, korkki, sisal-köysi, kävyt, nahka, niini ja monet muut luonnonmateriaalit. Jyrsittävän lelun materiaali ja koko kannattaa päättää sekä linnun koon, että yksilöllisten mieltymysten mukaan.

Namijemmalelut, eli ns. “foraging”-lelut tarjoavat luonnollista aktiviteettia kaikille lajeille. Eläimille on täysin luonnollista tehdä työtä ruokansa eteen, ja tätä tulisi toistaa myös lemmikkinä pidettävillä yksilöillä. Namijemmaleluja on olemassa hyvin paljon erilaisia niin tehdastekoisina kuin itsetehtyinä. Pääasiassa on, että eläimen ja ruoan välillä on jokin este, joka sen pitää kiertää tai tuhota, lajista riippuen. Esimerkiksi suoranokille namijemmalelut eivät voi olla sellaisia, joita pitää jyrsimällä tuhota, papukaijoille taas tällaiset ovat usein parhaita.

Muoviset, akryyliset ja metalliset älylelut ovat myös saavuttamassa suurta suosiota niin papukaijojen kuin niiden omistajienkin keskuudessa. Niitä on myynnissä kaikenkokoisille koukkunokille, ja osa soveltuu suoranokillekin. Suurinosa on suunniteltu isompien papukaijojen käyttöön. Näissä tehdasvalmisteisissa leluissa vaaditaan joko voimaa, älyä, näppäryyttä tai näitä kaikkia, jotta lintu pääsee käsiksi lelun sisälle kätkettyyn herkkuun tai muuhun linnulle mieluisaan asiaan.

Linnut ovat luonnostaan uteliaita, ellei tämä luontainen käytösmalli ole tukahtunut esim. stressaavan tai virikkeettömän ympäristön vuoksi. Uteliaisuutensa vuoksi monet linnut nauttivat myös erilaisista tutkittavista leluista. Muovisten tai metallisten lelujen tehtävä ei välttämättä ole olla tuhottavana tai sisältää herkkuja, vaan linnun luontainen uteliaisuus ajaa sen leikkiin lelun kanssa. Varsinkin papukaijat leikkivät yleensä paljon ja mielellään. Erilaisia tutkailuleluja voi ostaa eläinkauposta, kuin keksiä tai tehdä itsekin, kunhan ne ovat lintuturvallisia. Esimerkiksi pienille linnuille suuret napit voivat olla kiinnostavaa tutkittavaa, ja moni isompi lintu tykkää vauvojen tai koirien leluista.

Varsinkin nuoret papukaijat tuntuvat olevan loputtoman uteliaita. Kuva: Flickr.com / Papooga, CC BY 2.0.

Lelujen ja virikkeiden tekeminen itse

Virikkeitä kannattaa tehdä myös itse pelkästään kaupasta tai netistä ostamisen sijaan. Tällöin säästää rahaa, mutta saa myös virikkeisiin monipuolisuutta. Moni lintu myös tykkää viriketyypeistä, joita ei välttämättä saa kaupasta lainkaan.

Itse tekemällä voi tehdä mitä moninaisimpia leluja mitä itse vain malttaa keksiä. Papukaijoille hyviä leluja ovat puiset, jyrsittävät lelut. Käsittelemätöntä puuta saa rautakaupoista tai omilta/sukulaisten mailta tuoreeltaan. Puuta voi värjätä elintarvikeväreillä, jos leluista haluaa värikkäämpiä. Halutessaan voi ottaa mallia tehdastekoisista puuleluista tai internetistä, jos oma pää lyö tyhjää lelun suunnittelun kanssa. Riippuen lajista, lelussa käytetyn puun vahvuus voi vaihdella kokonaisesta koivunhalosta ohuenohuisiin risuihin tai pehmeään balsapuuhun

Namijemmaleluja voi ja kannattaa tehdä itse ja käyttää todellakin mielikuvitusta! Ruokalelujen tekeminen papukaijoille voi olla monipuolisempaa, sillä ne kykenevät tuhoamaan asioita nokallaan ruoan tieltä. Kannattaa muistaa linnun laji ja koko, sillä linnun mielenkiinto lopahtaa liian haastavan lelun kanssa. Esimerkiksi pienemmillle papukaijalajeille ei kannata käyttää kovinta mahdollista puuta, vaan suosia pehmeämpiä materiaaleja kuten vaikka pahvia, korkkia tai balsaa.

Yksi todella helppo ja nopea “namijemma”-lelu on dyykkaus-/kaivelulaatikko. Käytännössä se voi olla mikä tahansa astia normaalikokoisesta ruokakupista isoon astiaan, johon laitetaan erilaisia lintuturvallisia ei-syötäviä materiaaleja vaikkapa puuhakkeesta puunpalasiin ja mukaan heitetään kuivaruokaa tai kuivia herkkuja tongittavaksi. Lajista riippuen kaiveluastian sisältöä voi muutella, esimerkiksi isomman papukaijan puuha-astiaan voi laittaa käpyjä, puunpalasia, paperisilppua, pahvia jne., kun taas pienempien papukaijojen ja suoranokkien kaiveluastian voi täyttää puuhakkeella ja muulla pienikokoisemmalla materialla. Peippojen tai kyyhkyjen pesimävietti saattaa epätoivotusti nousta korsimaisista asioista kuten heinästä tai risuista, joten tällaisia kannattaa tällöin näillä lajeilla välttää.

Monille linnuille myös ihan vain ulkoa tuodut oksat ovat hyvää ajanvietettä. Papukaijat silppuavat sirot risut nopeasti ja mielellään, ja peipotkin saavat iloa lehdistä tai hiirenkorvista. Turvallisia puulajeja ovat mm. haapa, leppä ja pihlaja. Oksia voi tuoda ulkoa myös talvisin.

Papukaijoille virikkeiden teko on kohtuullisen helppoa myöskin. Hankitaan kasa materiaalia, jotka sopivat linnulle sekä yksilönä että lajina. Kaikkiin palasiin tehdään poralla tai puhkaisemalla (materiaalista riippuen) reikä, ja palaset pujotetaan lajille sopivan paksuiseen naruun. Tällöin on muistettava, että pitkä naru saattaa tyhjäksi jyrsittynä olla vaarallinen. Naruriskin välttää, jos käyttää lelun runkona tuoreruokatikkua tai pitkää nippusidettä.

Useita erinomaisia vinkkejä lelujen tekemiseen itse löytyy Papukaija.fi-sivuston Tee-se-itse -osiosta..

Tuoreet oksat ovat oiva virike kaikenlaisille linnuille. Muista tarkistaa kasvin turvallisuus ja kerätä lehdet puhtaalta paikalta. Kuva: Kiuru Koponen

Turvallisuus

Jokainen vastuullinen omistaja toivoo lemmikkinsä olevan parhaassa mahdollisessa turvassa. Turvallisuus on tärkeää, mutta ylilyönnit siinä vastaavat sitä, kuin ihminen viettäisi kaiken aikansa pehmustetussa huoneessa liikkumatta, peläten kompastumista tai varpaan iskemistä pöydän kulmaan. Lemmikkiä ei ole tarkoitus saattaa tarkoituksella vaaraan, vaan omistajan tehtävänä on tarjota linnulle ympäristö, jossa sillä on sekä virikkeitä, mutta se on myös turvassa.

Virikkeiden kanssa tuleekin ottaa huomioon ainakin ne yleisimmät sudenkuopat. Lisäksi omaa lintua ja sen tapaa leikkiä virikkeillä kannattaa tarkkailla, eikä myöskään luottaa tehdastekoisten virikkeiden ehdottomaan turvallisuuteen.

Yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, miltä lelu näyttää kun siitä on hajotettu palasia. Esimerkiksi pitkät narunpätkät voivat naamioitua lelun osaksi lelun ollessa ehjänä, mutta osittain tuhottuna narujen vapautuessa ne voivat olla vaarallisia. Tämän vuoksi itsetehtyjen lelujen kanssa kannattaa suosia runkona lyhyitä narunpätkiä, metallisia tai puisia tikkuja, tai niin paksua köyttä, että se ei paljaaltaankaan ole kietoutumisvaara.

Joissain virikkeissä on olemassa myös kiilautumisvaara, jolloin linnun varvas, jalka tai jopa pää voi jäädä jumiin virikkeen osaan. Yksinkertaisin jumiutumisvaara koskee kulkusia: papukaijan nokka voi jäädä jumiin jopa kissanlelupallon sisällä olevaan kulkuseen. Kulkunen saatetaan joutua poistamaan jopa rauhoituksessa eläinlääkärissä, jos lintu ei anna poistaa sitä muuten.

Linnut myös ajoittain nielevät materiaaleja, jotka eivät sula niiden ruoansulatusjärjestelmässä. Yleisin näistä ovat erilaiset narut tai muut tekstiilit. Köysiä sisältävissä leluissa linnut voivat jyrsiä ja niellä köysimateriaalia, oli se sitten puuvillaa tai sisalia. Puuvilla pehmeänä myöskin on riski sille, että linnun kynnet tarttuvat pehmeisiin kuituihin, tai pitkät kuidut kietoutuvat jopa linnun varpaiden tai jalan ympärillä. Tämän vuoksi osa harrastajista leikkaa tupsut suorilta pois. Jokaisen tulisi seurailla, kuinka lintu vuorovaikuttaa erilaisten materiaalien kanssa. Jos lintu syö ja nielee jotain, joka ei ole ruokaa, tulisi kyseinen materiaali poistaa saatavilta.

Linnunlelut tulisi tehdä myös turvallisista materiaaleista. Yleisesti suositaan luonnonmateriaaleja, jotka saattavat pieninä määrinä sulaa linnun ruoansulatuselimistössä. Jos lintu ei todella syö vieraita materiaaleja ja esineitä, vaan tutkii ja vain jyrsii niitä, linnuille voi tarjota virikkeeksi myös muita materiaaleja. Esimerkiksi pienet linnut eivät yleensä saa irti kovamuovisista leluista mitään, mutta tutkivat niitä mielellään. Isot linnut saattavat hajottaa esimerkiksi kumisia koiranleluja, mutta jos lintu ei niele kumia, virike on ihan OK olla tarjolla. Tässä on kyse nimenomaan lintuyksilön omasta käyttäytymisestä erilaisia materiaaleja kohtaan, jolloin ainoa, joka voi tehdä linnulle soveltuvia ratkaisuja materiaalien suhteen on omistaja. On olemassa myös lintuja, jotka nielevät pakonomaisesti turvallisiksi koettuja materiaaleja, kuten köyden kuituja, paperia, tai jopa puuta. Oman linnun leikkimistapojen tarkkailu on täten tärkeää.

Pitkät narut voivat olla takertumis- tai kuristumisriski. Kuva: Flickr.com / diana_dee_sophia, CC BY 2.0, rajattu alkuperäisestä.

Virikkeellinen ympäristö

Linnun elinympäristön tulisi myös tukea sen lajinomaisia tarpeita. Kaikki lähtee häkistä ja arjesta. Häkin on oltava tarpeeksi suuri, jotta aktiiviset linnut mahtuvat siellä liikkumaan mahdollisimman lajityypillisellä tavalla. Linnut viihtyvät korkealla, joten pelkoa ja stressiä välttääkseen häkin tulee sijaita tai olla niin korkea, että lintu pääsee halutessaan ihmisen silmätasoa korkeammalle. Myöskin häkin ulkopuolisen elinympäristön tulee olla stressivapaa: häkin tulee sijaita paikassa, jossa lintu saa halutessaan olla rauhassa, ja pelokkaan linnun lähellä tulee toimia niin, että lintu ei joudu pelkäämään arkisia toimia.

Häkin sisustaminen on tärkeä osa linnun arkipäiväistä hyvinvointia. Hyvin sisustettu häkki tukee linnun lajityypillistä käyttäytymistä, tuo sille turvaa ja jopa hoitaa terveyttä. Kehnosti sisustettu häkki voi sen sijaan olla tylsä ja jopa terveydelle haitallinen.

Oikeanlaisilla, oikein sijoitetuilla orsilla lintu saa häkistä mahdollisimman paljon hyötyä irti. Isokin häkki menee hukkaan, jos se on sisustettu epäkäytännöllisesti. Linnulle tulee tarjota tarpeeksi istumapaikkoja, mutta jättää myös vaakatasoista lentotilaa. Luonnonorret eri asentoihin, ei vain vaakatasoon, laitettuna ovat hyväksi linnun lihaskunnolle ja kuluttavat hyvin kynsiä. Kehnosti sisustetussa häkissä lintu ei saa kaipaamaansa monipuolista liikuntaa, ja varsinkin muoviorret ovat erityisen huono vaihtoehto niin kynsille kuin jaloillekin. Hyvä ja hyvin sisustettu häkki edistää linnun terveyttä, hyvät orret tekevät hyvää nokalle, kynsille ja lihaksille, ja sopivien virikkeiden myötä myös henkinen hyvinvointi kasvaa. Huono tai huonosti sisustettu tai sijoitettu häkki saattaa altistaa linnun stressille ja pelolle (jos häkki tai siellä olevat orret ovat liian matalalla), nokka- ja kynsiongelmille (jos soveltuvaa nokkaa ja kynsiä kuluttavaa materiaalia on liian vähän) ja jopa sairauksille (jos olot ovat epähygieniset, esim. orret aseteltu toistensa päälle niin että alemmat orret ovat kakkaiset).

Leluilla ja muilla virikkeillä luodaan virikkeellistä ympäristöä häkkiin. Leluja kannattaa olla sopiva määrä ja niiden tulee sopia lajille ja yksilölle, esimerkiksi on yleensä täysin turhaa laittaa peipoille ison papukaijan lelua. Olivat virikkeet mitä tahansa, niiden tulee olla turvallisia ja sopivia, niitä kannattaa vaihdella eikä niitä tule olla liikaa, muttei liian vähääkään. Liian täyteen ahdettu häkki ei salli linnun liikkua. Toisaalta epäsopivat ja epäkiinnostavat virikkeet vievät tilaa esimerkiksi lentämiseltä tai paremmilta virikkeiltä. Lajista ja yksilöstä riippuen virikkeitä kannattaa vaihdella, sillä vaihtelu virkistää. Vaihtelun vuoksi toimivaksi todettua häkin perussisustusta (pysyviä orsia ja kuppeja) ei ole välttämätöntä muutella, vaan vaihtelua voi tuoda virikkeitä lisäämällä ja poistamalla.

Lemmikkilinnun elinympäristön tulisi jatkua myös häkin ulkopuolella. Myös pienempien lintujen, kuten peippojen, kanarialintujen ja undulaattien tulee päästä lentelemään häkistään päivittäin, elleivät ne asu usean neliömetrin lentohäkissäi. Linnun lentoalueen, oli se sitten yksi huone tai koko talo, tulee olla lintuturvalliseksi tehty. Linnun mieltymyksistä ja tarpeista riippuen sille voi järjestää yhden tai useamman sallitun kiipeilypaikan, jossa se voi viettää aikaa häkin ulkopuolella. Useampi kiipeilypaikka mahdollistaa linnun lentämisen usean paikan välillä sujuvammin. Mitä enemmän ja paremmin lintu viihtyy tällaisilla sallituilla paikoilla, sitä vähemmän se on tuhoamassa irtaimistoa (papukaijojen kohdalla), tai hankkiutumassa vaaratilanteisiin. Myöskin kiipeilypuussa olevia virikkeitä kannattaa vaihdella. Vapaana ollessaan lintua virikkeellistävät elinympäristön pienet muutokset, ihmisen seura sekä mahdollisuus lentää paremmin kuin häkissä.

Lintupuu on lintuhäkin ohella osa linnun omaa elinympäristöä. Kuva: Mia Niemi

Lintu ei ole yksineläjä

Papukaijat kakapoa lukuunottamatta - suurista aroista pieneen undulaattiin - ovat pari- tai parvilintuja. Ne ovat luonnossa jatkuvsti tekemisissä lajikumppaniensa kanssa ja jotkin lajit elävät osan ajasta suurissa sekaparvissa. Toisen linnun seura on erittäin suuri virikkeellistävä asia.

Pienimpien lintujen kohdalla pystyy yhden linnun hankkiva varmasti hankkimaan parvenkin. Isoillekin papukaijoille seura on tärkeää, ja kannattaakin jo lintua hankkiessa pitää ovi avoinna myös tulevalle lajitoverille, vaikkei lintuja olisikaan mahdollista hankkia aluksi kuin yksi.

Käsinruokittujen isompien papukaijojen kohdalla lajitoverin hyväksyminen voi aiheuttaa haasteita, jonka takia niiden kanssa joutuu olemaan tarkkana, eikä aina lajitoveri ole mahdollinen vaihtoehto. Tällöin linnulle tulee tarjota mahdollisimman paljon sen arvostamaa seuraa, eli ihmisen huomiota.

Myöskään suoranokkaisia lintuja, kuten peippoja, kanarialintuja, kyyhkyjä tai siniviiriäisiä ei tulisi pitää yksin, vaan lajille sopivassa kokoonpanossa. Esimerkiksi nykyään kanarialintujakaan ei suositella pidettävän yksin, vaikka aiemmin se onkin ollut tapana. On kuitenkin tarpeen selvittää lajikohtainen tapa pitää lintuja, jotta stressiltä ja yhteenotoilta vältytään: esimerkiksi siniviiriäisiä tulisi pitää pääasiassa pareittain eikä parvissa, ja monien lajien kohdalla parvien kannattaa olla joko täysin samaa sukupuolta, tai mahdollisimman tasainen jako sukupuolten välillä, jotta kiistoilta kumppaneista vältytään.

Pääasiassa linnulla tulisi aina olla lajitoveri, tai vähintään hyvin läheistä sukua oleva lintu kaverinaan, jonka kanssa se tulee toimeen ja voi toteuttaa luontaisella ja positiivisella tavalla sosiaalisuuttaan. Ihminen kun ei pysty korvaamaan lintukaveria monellakaan tavalla. Harmaapapukaijoilla tehdyssä tutkimuksissa yksin elävien lintujen DNA oli vaurioitunut yksinäisyydestä johtuvan kroonisen stressin seurauksena. Omistaja ei siis pysty luotettavasti arvioimaan, onko lintu yksinäinen vai ei.

Myös isot linnut kaipaavat lintuseuraa, mielellään samasta lajista.

Virikkeillä elämä paremmaksi

Linnun virikkeellistäminen ei siis ole vain parin lelun laittamista huolettomasti sisustettuun häkkiin ja asian unohtamista. Leluja kannattaa kierrättää ja muitakin virikkeitä miettiä säännöllisesti. Ruokailun tekemisellä haastavammaksi voi olla isokin vaikutus sekä seura on aina tärkeää linnuille.

Lajityypillistä käyttäytymistä toteuttaessaan lintu pystyy olemaan onnellinen, ja olohuoneemme ovat kaukana luonnon tarjoamasta vaihtelusta. Voimme kuitenkin yrittää teollisin tai itsetehdyin leluin ja virikkein yrittää tarjota mahdollisuuden linnulle toteuttaa itseään, vaikkakin hieman erilaisten asioiden parissa, kuin se luonnossa tekisi. Kaikki linnut ovat pohjimmiltaan aktiivisia, ja varsinkin papukaijat usein vielä älykkäämpiä kuin monet ihmiset arvaavatkaan. Asianmukainen virikkeellistäminen on linnun fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä huolehtimista.

Mahdollisuus toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeita on lintujen hyvinvoinnin peruspilareita.

Oppaan seuraavassa osassa perehdymme linnun käyttäytymiseen ja koulutukseen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Aloittelijan opas lemmikkilintuharrastukseen

Aloittelijan opas lemmikkilintuharrastukseen on opas jokaiselle lintua lemmikiksi harkitsevalle tai sellaista hankkimassa olevalle. Tosin pidempiaikainenkin harrastaja voi löytää oppaasta jotain uutta ja hyödyllistä.

Julkaisemme uusia lukuja yksi kerrallaan sitä mukaa, mitä saamme tehtyä niitä valmiiksi. Otamme myös mielellämme palautetta vastaan oppaan sisältöön liittyen.

1. Mitä lemmikkilintuharrastus on?
2. Lemmikkilinnun ostajan opas
3. Linnunomistajan perustarvikkeet
4. Uuden linnun tuominen kotiin
5. Lemmikkilinnun perus- ja terveydenhoito
6. Lemmikkilinnun ruokinta
7. Lemmikkilinnun virikkeellistäminen ja lelut
8. Lemmikkilinnun käyttäytyminen ja koulutus (tulossa)

Linnut lyhyesti ja selkokielellä artikkeli tarjoaa lyhyen ja pintapuolisen katsauksen lintuharrastukseen ja lintujen hoitamiseen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Alueellinen toiminta

Yhdistyksen alueellisen toiminnan tarkoituksena on antaa harrastajille mahdollisuus tutustua muihin lintuharrastajiin helposti ja turvallisesti. Alueellisen toiminnan puitteissa järjestetään kevyitä tapahtumia ympäri Suomea. Lisäksi alueelliset yhteyshenkilöt voivat toimia paikallisten harrastajien ja muun yhdistyksen välisenä yhdyssiteenä.

Alueellinen toiminta tässä muodossa on julkaistu elokuussa 2016. Kehitämme toimintaa edelleen ja julkaisemme uusia alueita sopivien vastaavien ilmoittautuessa.

Yhdistyksen alueellinen toiminta toimii pääpiirteittäin seuraavasti:

• Tietylle maantieteelliselle alueelle on valittu alueellinen yhteyshenkilö. Tämä henkilö vastaa kyseisen alueen alueellisesta toiminnasta ja toimii kontaktihenkilönä toimintaan liittyen.
• Eri alueilla järjestetään toimintaa pitkälti sen mukaan, miten aktiivisuutta riittää ja miten harrastajat käyvät järjestetyissä tapahtumissa.
• Jos omalla lähialueellasi ei ole yhteyshenkilöä listassa, tarkoittaa se, ettei tällaista yhteyshenkilöä ole löytynyt. Jos haluat itse yhteyshenkilöksi tai tunnet jonkun, joka voisi haluta, ota yhteyttä! Haluamme laajentaa alueellista toimintaa kattamaan mahdollisimman ison osan Suomea.
• Alueelliset tapahtumat julkaistaan mm. yhdistyksen tapahtumakalenterissa, foorumilla ja Facebookissa.

Alueelliset yhteyshenkilöt

Alla olevat alueelliset yhteyshenkilöt vastaavat oman alueensa alueellisesta toiminnasta. Huomioithan, etteivät he toimi tukihenkilöinä tai neuvojina lintuasioihin liittyen. Voit kysyä kysymyksiä lintujen pitoon liittyen yhdistyksen foorumilta ja Facebook-sivujen chatistä. Kiireellisissä terveyteen liittyvissä asioissa ole aina yhteydessä eläinlääkäriin.

Tällä hetkellä listassa on vain henkilön nimi. Voit olla häneen yhteydessä esimerkiksi Facebookin kautta.

Pääkaupunkiseutu
Sanna Pitkäranta

Turun seutu
Elina Myllykangas

Jyväskylän seutu / Keski-Suomi
Teija Heikkinen

Oulun seutu
Laure Kurkela

Kanta-Häme
Anna-Stiina Tuomisto

Etelä-Pohjanmaa
Janina Länsimäki

Savonlinnan seutu / Etelä-Savo
Janina Vartiainen

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen viralliset dokumentit

Lemmikkilinnut Kaijuli ry -yhdistyksen viralliset dokumentit, kuten pöytäkirjat. Kauppakirjapohjan, syntymätodistuksen ja muut vastaavat dokumentit löytyvät dokumenttipohjista.

• Syyskokouksen pöytäkirja 9.9.2023
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Järjestäytymiskokouksen pöytäkirja (26.11.2022)
• Liite 4 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2024
• Liite 5 - Talousarvio vuodelle 2024
• Kevätkokouksen pöytäkirja 2.4.2023
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodesta 2022
• Liite 4 - Kevätkokouksen pöytäkirja 2022
• Liite 5 - Tapahtumasääntöjen päivitysehdotus
• Syyskokouksen pöytäkirja 10.9.2022
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Talousarvio vuodelle 2023
• Liite 4 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2023
• Kevätkokouksen pöytäkirja 20.3.2022
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodesta 2021
• Liite 4 - Toiminnantarkastuskertomus vuodesta 2021
• Syyskokouksen pöytäkirja 18.9.2021
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toiminnantarkastuskertomus vuodesta 2020
• Liite 4 - Talousarvio vuodelle 2022
• Liite 5 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2022
• Liite 6 - Vanha sääntömuutosehdotus
• Liite 7 - Korjattu sääntömuutosehdotus (lähetetään PRH:lle)
• Kevätkokouksen pöytäkirja 28.3.2021
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodesta 2020
• Syyskokouksen pöytäkirja 26.9.2020
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2021
• Liite 4 - Talousarvio vuodelle 2021
• Liite 5 - Valmis sääntömuutosehdotus
• Kevätkokouksen pöytäkirja 1.3.2020
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodesta 2019
• Liite 4 - Toiminnantarkastuskertomus vuodesta 2019
• Liite 5 - Sääntömuutosehdotus
• Syyskokouksen pöytäkirja 29.9.2019
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2020
• Kevätkokouksen pöytäkirja 17.3.2019
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodesta 2018
• Liite 4 - Toiminnantarkastuskertomus vuodesta 2018
• Syyskokouksen pöytäkirja 15.9.2018
• Liite - Esityslista
• Liite - Toimintasuunnitelma vuodelle 2019
• Kevätkokouksen pöytäkirja 18.3.2018
• Liite - Esityslista
• Liite - Toimintakertomus 2017
• Syyskokouksen pöytäkirja 16.9.2017
• Kevätkokouksen pöytäkirja 12.3.2017
• Liite - Esityslista
• Syyskokouksen pöytäkirja 3.9.2016
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2017
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2017
• Kevätkokouksen pöytäkirja 6.3.2016
• Liite 2 - Osallistujalista
• Syyskokouksen pöytäkirja 26.9.2015
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2016
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2016
• Kevätkokouksen pöytäkirja 14.3.2015
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Toimintakertomus vuodelta 2014
• Liite 3 - Tilinpäätös vuodelta 2014
• Liite 4 - Toiminnantarkastuskertomus 2014
• Syyskokouksen pöytäkirja 6.9.2014
• Liite 1 - Esityslista
• Liite 2 - Osallistujalista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2015
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2015
• Kevätkokouksen pöytäkirja 22.3.2014
• Liite 1 - Osallistujalista
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodelta 2013
• Liite 4 - Tilinpäätös vuodelta 2013
• Liite 5 - Toiminnantarkastuskertomus 2013
• Syyskokouksen pöytäkirja 21.9.2013
• Liite 1 - Osallistujalista
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2014
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2014
• Kevätkokouksen pöytäkirja 2.3.2013
• Liite 1 - Osallistujalista (päivitetään)
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodelta 2012
• Liite 4 - Tilinpäätös (päivitetään)
• Liite 5 - Toiminnantarkastuskertomus (päivitetään)
• Syyskokouksen pöytäkirja 22.9.2012
• Liite 1 - Osallistujalista
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2013
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2013
• Liite 5 - Yhdistyksen tavoitteet eläinsuojelulain uudistukseen
• Kevätkokouksen pöytäkirja 10.3.2012
• Liite 1 - Osallistujalista
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintakertomus vuodelta 2011
• Liite 4 - Toiminnantarkastuskertomus
• Liite 5 - Yhdistyksen kannanotot
• Liite 6 - Tilinpäätös
• Syyskokouksen pöytäkirja 3.9.2011
• Liite 1 - Osallistujalista
• Liite 2 - Esityslista
• Liite 3 - Toimintasuunnitelma vuodelle 2012
• Liite 4 - Tulo- ja menoarvio vuodelle 2012
• Liite 5 - Yhdistyksen kannanotot
• Kevätkokouksen pöytäkirja 5.3.2011
• Liite 1 - Osallistujat
• Liite 2 - Säännöt
• Syyskokouksen pöytäkirja 18.9.2010
• Kevätkokouksen pöytäkirja 6.3.2010
• Syyskokouksen pöytäkirja 19.9.2009
• Kevätkokouksen pöytäkirja 7.3.2009
• Syyskokouksen pöytäkirja 14.9.2008
  
• Kevätkokouksen pöytäkirja 15.3.2008 
• Syyskokouksen pöytäkirja 29.9.2007
• Kevätkokouksen pöytäkirja 24.3.2007
• Syyskokouksen pöytäkirja 30.9.2006
• Kevätkokouksen pöytäkirja 25.3.2006
• Syyskokouksen pöytäkirja 24.9.2005
• Kevätkokouksen pöytäkirja 20.3.2005
• Syyskokouksen pöytäkirja 11.9.2004
• Kevätkokouksen pöytäkirja 18.3.2004  

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Dokumenttipohjat

Lintuharrastajan kannalta tärkeitä dokumenttipohjia, kuten linnun kauppaan liittyvät dokumentit. Huomioithan, että CITES I sekä II -lajeista (kaikki papukaijalajit, lukuun ottamatta undulaattia, neitokakadua, kauluskaijaa sekä ruusukaijasta) on tehtävä kauppakirja sekä myyjän annettava alkuperäistodistus lain mukaan. Yhdistyksen tarjoama kasvattajan antama syntymätodistus toimi alkuperäistodistuksena.

Yhdistys kuitenkin suosittelee kauppakirjan tekemistä sekä syntymätodistuksen antamista kaikkien myytivien lintujen kohdalla, myös niiden, jotka eivät kuulu CITES-säätelyn piiriin.

Kaikki dokumenttipohjat on ladattavissa tavallisina pdf:nä sekä tietokoneella täytettävinä pdf-lomakkeina, jolloin lomakkeen voi tulostaa valmiiksi täytettynä.

Kauppakirja

Kauppakirjaan merkitään kaupan osapuolet, kohteen tiedot sekä kaupan ehdot (kuten hinta ja muut ehdot). Koska lemmikkien kauppa on lain silmissä tavaran kauppaa, kauppakirjan tekeminen on erittäin suositeltavaa oikeusturvan kannalta. Pakollinen CITES I ja II -lajien kohdalla.

» Kauppakirja (pdf)
» Kauppakirja (lomake-pdf)

Syntymätodistus

Syntymätodistus on kasvattajan antama todistus linnun alkuperästä ja toimii CITES I ja II -lajeille alkuperäistodistuksena, joka on näille lajeille pakollinen.

» Syntymätodistus (pdf)
» Syntymätodistus (lomake-pdf)

Sukutaulu

Sukutauluun voidaan merkitä linnun taustat syntymätodistusta tarkemmin. Erittäin suositeltavaa erityisesti neitokakadujen ja undulaattien kohdalla, joita pesitetään Suomessa paljon.

» Sukutaulu (pdf)
» Sukutaulu (lomake-pdf)

Tunnistemerkintäkortti

Tunnistemerkintäkortti on tunnisteen laittajan (rengas tai mikrosiru) allekirjoittama todistus linnun tunnistemerkinnstä.

» Tunnistemerkintäkortti (pdf)
» Tunnistemerkintäkortti (lomake-pdf)

Kasvattajahakemus

Tällä hakemuspohjalla voit hakea yhdistyksen kasvattajalistalle.

» Kasvattajalistahakemus (pdf)

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Eksoottisia hoitavat eläinlääkärit

Tälle sivulle on kasattu eksoottisia eläimiä hoitavia eläinlääkäreitä ja eläinlääkäriasemia.

Kyseessä ei ole yhdistyksen yhteistyöeläinlääkärilista, vaan lista on kerätty julkisista tietolähteistä ja eläinlääkäriasemia kontaktoiden avuksi harrastajille. Eläinlääkärilistaa päivitetään mahdollisuuksien mukaan. Jos työskentelet eläinlääkäriasemalla tai tiedät varmuudella, että jokin listalta puuttuva eläinlääkäriasema hoitaa lemmikkilintuja, ota yhteyttä! Jos tiedät eläinlääkäriaseman jo sulkeutuneen tai eläinlääkärin lopettaneen lintujen hoidon, ota yhteyttä silloinkin. Yhteydenotot matalalla kynnyksellä: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Vinkki: Voit käyttää selaimen sisäistä hakua maakunnan/läänin/kaupungin etsimisessä.

Uusimaa

Helsinki

Yliopistollinen Eläinsairaala
ell Marcus Candido
Koetilantie 2
00790 Helsinki
puh. 02 941 572 01
Ajanvaraus: ma-pe klo 8:15-11:00 ja 12:15-15:30 

Espoo

Eläinlääkäriasema Arkki
Anni Summanen
Ymmerstanportti 2
02750 Espoo
puh: 09 505 0839
Arkisin 9-20, la 10-14

Soluvet Linnunmäki Olari
Gisle Sjöberg
Sammalkalliontie 6 C
Olari Espoo
puh: 045 1525250

Vantaa

Eläinlääkäri Johanna Raulio
Vantaanrinne 14
01730 Vantaa
puh: 040 061 9985
Avoinna arkisin sopimuksen mukaan 11.30-18.30

Evidensia Tammisto
ell Delphine Laniesse 
Tammiston Kauppatie 29
01510 Vantaa
puh: 0201 8007 30
Päivystys 24h

Lohja

Lohjan Pieneläinklinikka / Evidensia Lohja
Laurinkatu 35
08100 Lohja
puh: 0201 750 120
ark 7:30-18, la 9-15

Porvoo

Eläinklinikka Linnunmäki
ell Gisle Sjøberg
ell. Henna Kaarakainen
Laversintie 1
06830 Kulloo
puh: 050 339 9945
Ajanvaraus: arkisin 9-17

Pirkanmaa

Tampere

Hervannan eläinlääkärit
Jussi Laitinen
Ylioppilaankatu 6-8
33720 Tampere
puh: 03 318 1333
ma 9.15-19.00 ti-9.15-17.00 

Pirkkala

Oiva eläinklinikka
Keisarinviitta 13
33960 Pirkkala
03-447 5700

Toijala

Toijalan eläinlääkäriasema, Evidensia
ell Ana Navarro Santana
Hämeentie 64
37800 Akaa
020 1800830

Valkeakoski

Eläinlääkäriasema KoskiVet
ell Ana Navarro Santana
Valtakatu 9-11, Kauppakeskus Koskikara, käynti suoraan Valtakadulta
37600 Valkeakoski
0409208804 tai 0409208805

Varsinais-Suomi

Turku

Turun koira- ja kissaklinikka
Sari Rytkönen
Raviraitti 45, (Vanha Tampereentie 233),
20380 Turku, Metsämäki
Puh. 02 2761 999
Ma-To 8-20, Pe 8-19, Päivystys lauantaisin 9-17.

Pohjois-Pohjanmaa

Oulu

Oulun Eläinklinikka
ell Iida-Maria Putila
ell Anne-Mari Ahola-Olli
Metsokankaantie 3
90420 Oulu/Kaakkuri
puh: 08 554 5850
Ajanvaraus: ma-pe 7– 20.30 la-su 9-17

Eläinlääkäriasema Lemmikki
ell Riitta-Liisa Rajaniemi
Kajaaninkatu 34
90100 Oulu
puh: 08 311 5866
Ajanvaraus: ma-to 9-17 pe 9-14

Oulun kaupungineläinlääkäri
vieraileva ell. Henna Kaarakainen 
Poratie 7
90140 Oulu
puh: 044 703 6780

Keski-Suomi

Jyväskylä

Eläinklinikka Tähti
Pajatie 3
40630 Jyväskylä
puh: 010 239 3750

Pohjois-Savo

Kuopio

Kuopion Eläinlääkärikeskus
Soikkokuja 12
70780 Kuopio
017 2662266

Pohjanmaa

Pietarsaari

Losvika City Clinic
Teollisuustie 1
68660 Pietarsaari
puh. 06-7230800 

Uusikaarlepyy

Losvika Djurklinik - Eläinklinikka
Itäinen Jokitie 217
66900 Uusikaarlepyy
06-7220800

Kruunupyy

KronoVet
Kruunupyyntie 11
Kruunupyy
040 6701333

Kanta-Häme

Janakkala

Eläinlääkäriasema Helmi
Heimolantie 1
12400 Tervakoski
puh. (019) 716 700
Ma – Pe, 8 – 20

Pohjois-Karjala

Joensuu

Eläintohtori Kivuton
ell Kirsi Mäkimattila
Reijolantie 1
80330 Reijola
puh: 013 223 262
Ajanvaraus: ma-pe 8-20 la 9-15 

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen

Ohessa listattuna yhdistyksemme tavoitteet lakiuudistukseen. Tavoitteenamme on saada Suomeen eläinsuojelulaki, joka ottaa huomioon lemmikkilintujen lajityypilliset vaatimukset riittävän tarkasti, sekä joka edistää eettistä lemmikkilintuharrastusta vaikeuttamatta sitä tarpeettomasti.

Lue tästä myös Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n Maa- ja metsätalousministeriölle vuonna 2022 lähettämä lausunto luonnoksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista.

Suomi edelläkävijänä lemmikkilintujen hyvinvoinnissa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen

Tämä dokumentti sisältää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen lemmikkilintujen osalta. Esitellyt tavoitteet ovat yhdistyskokouksen hyväksymiä korkean tason kantoja. Emme ota tässä yhteydessä kantaa siihen, miten nämä tavoitteet pitäisi toteuttaa lainsäädännöllisesti (esimerkiksi lain suhde asetuksiin), vaan esittelemme näkemyksemme yleisemmällä tasolla. Olemme halukkaita keskustelemaan ja auttamaan lakia valmistelevia tahoja, jotta eläinsuojelulaki toimisi mahdollisimman hyvin myös lemmikkilintujen osalta.

Vastuullista lemmikkilintuharrastusta jatkossakin

- Yhdistyksen yleinen näkemys

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n ensisijaisena tavoitteena on, että eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa otetaan lemmikkinä elävät linnut huomioon riittävän hyvin, jotta lain avulla voidaan taata niiden hyvinvointi. Nykyinen laki ei mahdollista tätä täysin, vaan hyvinvoinnin edistäminen sekä erityisesti uuden tiedon tuottaminen ja levittäminen on jäänyt Suomessa lähes pelkästään yhdistyksemme harteille viimeisten vuosien aikana.

Merkittävin ongelma nykyisessä laissa on se, että vaikka itse laki määrittelee lemmikin pitämisen yleisen tason vaatimukset kattavasti, ei näitä vaatimuksia ole tarkennettu riittävästi lemmikkilintujen osalta. Tämä jättää liikaa tulkinnanvaraa monissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi tilojen vaatimuksissa, eläimen kohtelussa ja käsittelyssä sekä virikkeellistämisessä.

Näkemyksemme mukaan eläinten hyvinvointi koostuu kahdesta tekijästä, jotka pitäisi ottaa huomioon sekä yleisellä tasolla, että lajikohtaisissa vaatimuksissa:

• Onko eläin terve?
• Saako eläin toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan?

Ensimmäinen kysymys käsittelee lähinnä eläimen fyysistä hyvinvointia, sisältäen mm. sopivan ympäristön, ruokavalion sekä tarkoituksenmukaisen hoidon ongelmatilanteissa. Toinen kysymys käsittelee psyykkistä hyvinvointia, kohdentuen ennen kaikkea siihen, että eläin saa toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan sekä elää ilman tarpeetonta stressiä ja pelkoa. Uuden eläinsuojelulain tulisi turvata lemmikkilintujen hyvinvointi molemmista näkökulmista riittävän tarkkojen ohjeiden sekä pitovaatimusten avulla. Sen lisäksi, että uusi laki huomioi lemmikkilinnuille tyypilliset seikat, sen tulisi huomioida myös lintulajien lajikohtaiset vaatimukset.

Laadukkaan lain luomisen edellytyksenä on kuulla kaikkia osapuolia, joita lakiuudistus koskee. Muuten riskinä on se, ettei laki ole riittävän kattava, tai se, että laki vaikeuttaa harrastusta kohtuuttoman paljon. Tällä hetkellä Suomessa on vain kourallinen eläinlääkäreitä, jotka pystyvät hoitamaan lemmikkilintuja. Siirryttäessä muihin aiheisiin, kuten virikkeellistämiseen tai koulutukseen, osaamista löytyy lähinnä harrastajilta. Tämän takia toivommekin, että Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toimijoiden asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi uutta lakia tehtäessä.

Yksittäiset tavoitteet koskien lemmikkilintuja

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena on kattava eläinsuojelulaki, mutta halumme nostaa nykyisestä lainsäädännöstä esiin muutaman erityisen lemmikkilintuja koskevan ongelman sekä muita tavoitteitamme liittyen uuteen eläinsuojelulakiin.

Tavoite 1: Edistää lintujen hyvinvoinnin huomioivan lemmikkilintuharrastuksen jatkumista Suomessa jatkossakin

Viimeisten vuosien aikana lemmikkilintuharrastus on ottanut valtavia askeleita Suomessa lintujen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän ansiosta esimerkiksi lintuhäkkien koot ovat kasvaneet merkittävästi, virikkeellistäminen on kehittynyt sekä eläinten kohtelu (varsinkin osana koulutusta) on parantunut. Tavoitteenamme on, että tämä kehitys jatkuu tulevaisuudessakin.

Haluamme painottaa, ettemme koe tarpeellisena kieltää yksittäisiä, jo lemmikkeinä eläviä, lintulajeja tai -lajiryhmiä. Näille lajille on mahdollista tarjota hyvinvoinnin kannalta riittävät olosuhteet seuraeläimenä. Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti lintujen kokoon sekä virikkeellistämiseen. Kantamme on, että näihin ongelmiin tulee puuttua luomalla riittävät vaatimukset eläinten pidosta, ei kieltämällä yksittäisiä lajeja. Lisäksi haluamme painottaa, että vaikka monet papukaijalajit ovat virikkeellistämisen näkökulmasta haastavia, ei mikään niistä ole luonnossa saalistaja, minkä vuoksi esimerkiksi ruoan käyttö niiden virikkeellistämisessä ei ole erityisen haastavaa.

Tosin poikkeuksen edellisen kappaleen asioihin voivat muodostaa jotkin muuttolinnut, joille tarve muuttaa tiettynä vuodenaikana voi aiheuttaa kohtuutonta stressiä. Tällaisia lajeja ei Suomessa kuitenkaan tiettävästi pidetä lemmikkinä.

Haluamme myös huomauttaa, että ongelmia eläinten hyvinvoinnissa löytyy paljon myös domestikoituneilla lajeilla, kuten koirilla, kissoilla ja jyrsijöillä. Kuten näiden kohdalla, lemmikkinä elävien lintujenkaan ongelmat eivät johdu lajien lemmikkinä pitämisen mahdottomuudesta, vaan ihmisten tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta lemmikkilintujen haasteet eivät siis poikkea merkittävästi muista lajeista.

Yhdistyksemme kanta ns. “positiivilistaan”, jossa listattaisiin sallitut lemmikkilajit, on kielteinen sen haasteiden takia. Tällä hetkellä Suomesta löytyy lemmikkeinä useita kymmeniä lintulajeja, jonka lisäksi esimerkiksi Euroopasta löytyy paljon lisää lajeja. Mikään yksittäinen lemmikiksi saatavilla oleva lintulaji ei ole niin haastava, että se pitäisi jättää listan ulkopuolelle. Toisaalta jos päädyttäisiin jättämään joitain lajeja listan ulkopuolelle, pitäisi laissa olla vuosikymmenten mittaiset siirtymäajat, sillä monet papukaijat voivat elää jopa yli 50-vuotiaiksi. Tämä tekisi myös valvonnasta haastavaa.

Varsinkin yksittäisten lajien kieltäminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa niitä salakuljetettaisiin maahan herkemmin. Tällaisissa tilanteissa linnun alkuperä on täysin hämärän peitossa ja riski tuoda maahan luonnosta pyydettyjä yksilöitä kasvaa.

Yhdistyksemme ei hyväksy luonnosta pyydettyjen lintujen pitämistä lemmikkeinä. Mielestämme uhanalaisten lajien kohdalla CITES-säädökset antavat riittävästi työkaluja puuttua mahdollisiin ongelmiin, kunhan niitä valvotaan riittävän tarkasti. Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee jo nyt yhteistyötä Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-kysymyksiin.

Tavoite 2: Saada lakiin selkeät kokovaatimukset lintujen tiloille

Yleensä harrastajat pitävät lintujaan lintuhäkeissä. Tällä hetkellä ei ole olemassa sitovia kokovaatimuksia lemmikkilintujen häkeistä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jotkin lintujen omistajat pitävät lemmikkilintujaan riittämättömän kokoisissa lintuhäkeissä liian pitkiä aikoja. Lisäksi monet eläinkaupat myyvät liian pieniä häkkejä. Mielestämme uuteen lakiin tulisi saada selkeät ohjeet lemmikkilintujen tilojen kokovaatimuksista.

Lakia säädettäessä on tärkeää huomioida se, millaisissa tiloissa lintua pidetään ja miten pitkään. Jos lintu vain nukkuu yönsä lintuhäkissä ja on päivät vapaana huoneistossa, ei häkkikoon tarvitse olla niin suuri, kuin esimerkiksi linnunomistajan työpäivät häkissä viettävien lintujen kohdalla (tällöin voidaan sanoa, että häkki ei ole linnun varsinainen elinympäristö). Lisäksi häkkikokojen tulisi huomioida linnun fyysinen koko sekä lajityypillinen käyttäytyminen.

Laissa linnun elintiloiksi tulee laskea myös muut tilat, kuin pelkkä lintuhäkki. Ellei kyseessä ole suuri lentohäkki, pitäisi linnun päästä tästä häkistä päivittäin liikkumaan sekä lentämään huoneistoon tai muuhun turvalliseen tilaan useammaksi tunniksi.

Tavoite 3: Saada rajoitettua siipisulkien typistämistä

Siipisulkien typistäminen tarkoittaa sitä, että linnulta viedään osittain tai täysin lentokyky lyhentämällä sen siipisulkia. Vaikka toimenpide itsessään on oikein tehtynä kivuton, vie se linnulta lajityypillisen liikkumatavan ja vaikuttaa sen hyvinvointiin. Tyypillisimmin siipisulat typistetään isommilta papukaijoilta. Toimenpide ei ole Suomessa yleinen, mutta mikään ei estä tekemästä niin ja tällaisia tapauksia tulee ajoittain vastaan.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ehdottaa, että jatkossa linnun siipisulat saa typistää vain eläinlääkäri, jos katsoo linnun hyvinvoinnin tätä vaativan. Sulkien typistäminen pitää kuitenkin sallia vain harvinaisissa tai poikkeuksellisissa erikoistapauksissa.

Tavoite 4: Saada linnun kiinnikytkeminen nilkkarenkaasta kiellettyä

Nykyiset asetukset sallivat linnun kiinnikytkemisen nilkkarenkaasta väliaikaisesti, esimerkiksi ulkoilutusta varten. Millään Suomessa lemmikkinä löytyvällä lintulajilla jalkojen luut eivät kuitenkaan ole niin vahvoja, ettei kiinnikytkeminen nilkasta loisi riskiä: jos lintu säikähtää, voi pelkästään jalkaan kohdistuva nykäisy vahingoittaa lintua. Esimerkiksi International Association of Avian Trainers and Educatorsin (IAATE) kanta on, ettei tällaista tulisi käyttää kuin petolintujen kanssa (joita Suomessa ei pidetä lemmikkeinä), joiden jalkojen luut voisivat kestää tämän.

Linnun kytkeminen nilkkarenkaasta edes väliaikaisesti tulisi kieltää kokonaan. Ulkoiluttamisen tulisi tapahtua joko erillisissä ulkohäkeissä tai valjailla, jotka jakavat mahdollisen iskun tasaisesti loukkaamatta lintua.

Tavoite 5: Selkeyttää lintujen poikasten luovutusikiä

Nykyisessä laissa on selkeästi määritelty, ettei nuoria eläimiä saisi luovuttaa liian aikaisin uuteen kotiin. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän selkeä lemmikkilintuja varten, jolloin ajoittain vastaan tulee vieroittumattomina luovutettuja poikasia. Tämä voi johtua joko kasvattajan tietämättömyydestä tai kiireestä saada lintu uuteen kotiin kuluttamasta hänen resurssejaan.

Uuden eläinsuojelulain tulisikin varmistaa, ettei lintujen poikasia luovuteta vieroittumattomina kasvattajalta uuteen kotiin. Tämä tapahtuisi joko luomalla selkeät lajikohtaiset luovutusiät Suomessa kasvatettaville lajeille tai määrittelemällä tarkat kriteerit luovuttamista varten. Lain tulee kuitenkin huomioida erot eri lajien kasvamisen nopeudessa, sillä turvallisessa luovutusiässä on lajien väleillä suurimmillaan kuukausien erot. Yksi lemmikkilinnuille yhtenäinen luovutusikä ei toimisi, sillä esimerkiksi joidenkin lajien emot voivat käyttäytyä aggressiivisesti liian vanhoja poikasiaan kohtaan, jotka luonnossa eläisivät jo omillaan.

Tavoite 6: Selkeyttää eläinkauppojen harjoittamaa lintujen myyntiä

Nykyisellään eläinkauppojen harjoittama lintujen myynti ei ole riittävän selkeästi valvottua. Kaikki eläinkaupat eivät edes tiedä myymiensä lajien nimiä, saati sitten niiden vaatimuksia. Myös ongelmia CITES-säädösten noudattamisessa on esiintynyt, eikä kaikista liikkeistä ole saanut linnun mukana esimerkiksi alkuperäistodistusta. Pahimmillaan ongelmat ovat johtaneet siihen, että yksittäiset linnut ovat odottaneet uutta kotia pitkiä aikoja riittämättömissä olosuhteissa tai linnun myynyt eläinkauppa ei ole pystynyt neuvomaan ostajaa edes perushoidon suhteen.

Eläinkauppojen harjoittamaan lintujen myyntiin tulisikin saada selkeämmät ohjeet, jotka varmistaisivat, että eläinkauppojen työntekijöillä on riittävästi tietoa myymistään linnuista, niitä hoidetaan hyvin eläinkaupoissa, sekä eläinkaupat pystyvät ohjeistamaan ostajia sekä tarvittaessa määrittelemään, riittääkö kyseisen henkilön osaaminen linnun hoitamiseen.

Tavoite 7: Saada termi "häkkilintu" muutettua muotoon "lemmikkilintu" tai "seuralintu"

Nykyisellään eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa puhutaan häkkilinnuista. Tämä luo virheellisen kuvan siitä, että linnun pitäminen pienessä häkissä jatkuvasti olisi hyväksyttävä tapa pitää lintua lemmikkinä.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena onkin, että tulevissa laeissa ja asetuksissa lemmikkinä eläviä lintuja ei enää kutsuttaisi häkkilinnuiksi, vaan niistä käytettäisiin termiä lemmikkilintu tai seuralintu.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on vuodesta 2002 asti toiminut lemmikkilintuharrastajien yhdistys. Tavoitteenamme on edistää Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvointia sekä järjestää harrastajille heidän tarvitsemiaan palveluita.

Viimeisten vuosien aikana olemme tehneet merkittävästi töitä, jotta suomalaiset lemmikkilintuharrastajat saisivat ajanmukaista tietoa lintujen pitämisestä lemmikkinä sekä niiden vaatimuksista. Olemme jakaneet tietoa mm. Internetin kautta sekä painettujen julkaisujen muodossa, kuten yhdistyksen vuosijulkaisu, esitteet sekä “Papukaija lemmikiksi?” -kirja. Olemme myös päässeet seuraamaan tämän työn vaikutuksia harrastukseen ja Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvoinnin paranemiseen.

Tiedon välittämisen lisäksi ylläpidämme myös merkittäviä palveluita. Esimerkkinä mm. kasvattajasertifiointijärjestelmä, joka määrittelee eettisen lintujen kasvattamisen kriteerit sekä mahdollistaa sertifikaatin hakemisen.

Lisätietoa ja tarkennuksia antaa yhdistyksen eläinsuojelulain uudistuksen eteen tekemästä työstä:

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on aktiivisesti toimiva Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys, joka pyrkii edistämään lemmikkilintujen hyvinvointia sekä järjestää toimintaa harrastajille.

Lue lisää...

Harkitsen linnun ostamista

Lähde liikkeelle täältä lukemalla mm. aloittelijan opas ja lajiesittelyitä.

Omistan jo linnun

Jos haluat lisätietoa lemmikkilinnun hoidosta tai vaikka tutustua muihin harrastajiin, suuntaa tänne.

Olen myymässä lintua

Voit myydä lintusi yhdistyksen foorumilla tai Facebook-ryhmässä. Sijoitusrinki auttaa kiireellisissä tapauksissa.

Pikalinkit: Dokumenttipohjat | Kasvattajalista | Tapahtumakalenteri | Medialle| Lintuja hoitavat eläinlääkärit

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen hallitus

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, ketkä hoitavat yhdistyksen toimintaa sekä miten yhdistyksen toiminta on käytännössä järjestetty. Kaikki yhdistyksen parissa työskentelevät henkilöt tekevät tätä vapaaehtoisesti. Kaijuleilla ei ole palkattuja toimijoita.

Hallitus

Yhdistyslainkin mukaan yhdistyksellä on oltava hallitus, joka vastaa sen toiminnasta yhdistyskokousten välillä. Kaijuleissa hallituspaikka ei ole kunniapaikka, vaan halukkuus olla hallituksessa tarkoittaa valmiutta käyttää aikaa yhdistyksen eteen. Lisäksi hallituslaisten voidaan olettaa pystyvän ottamaan yhdistyksen toiminnan osa-alueita vastuulleen sekä olemaan oma-aloitteisia toiminnan suhteen. Yhdistyksen hallituksen muodostavat vuonna 2023:

• Puheenjohtaja: Ville Toivonen
• Varapuheenjohtaja: Tea Vehmaa
• Sihteeri: Janina Vartiainen
• Rahastonhoitaja: Jarkko Leppänen
• Anne Ronkainen
• Taija Huotari
• Taru Heino

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Harkitsen linnun ostamista

Harkitsetko linnun ostamista? Aloita lukemalla näiltä sivuilta löytyvää tietoa!

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

• Aloittelijan opas lemmikkilintuharrastukseen sopii kenelle tahansa aloittelijalle ensimmäiseksi tekstiksi
• Lajiesittelyistä löydät lisää tietoa yksittäisistä lajeista
• Usein kysytyt kysymykset listaa yleisimmät lintuaiheiset kysymykset
• Myydään papukaija -sivustolla paljon lisätietoa linnun ostajalle
• Papukaija lemmikiksi -opas on hyvä lähtöpiste kenelle tahansa papukaijaharrastajalle

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Harrastajan tietonurkka

Tervetuloa Kaijuli.fi:n harrastajan tietonurkkaan! Olemme keränneet tällä sivulle paljon erilaista tietoa lemmikkilinnuista, kuten artikkeleita sekä useimmiten kysyttyjä kysymyksiä. Lisäksi voit mm. lukea Kaijuttimen vanhoja numeroita sekä kaikki aikaisemmat Kaikuja-uutiskirjeen numerot.

Päivitämme tämän osaston sisältöä sitä mukaa, kun uutta materiaalia valmistuu. Kaikki yhdistyksen tuottama materiaali tuotetaan vapaaehtoisvoimin ja toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Ota yhteyttä, jos haluat auttaa luomaan uutta hyödyllistä materiaalia.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Jäsenalue

Jäsenalue on vain yhdistyksen jäsenille näkyvä osio, johon tulemme lisäämään jäsenpalveluita ja tiedotteita. Tällä hetkellä voit ladata täältä vanhat Kaijuttimet.

Uusin Kaijutin

Lataa Kaijutin 2021 ladattavista tiedostoista.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Tule mukaan Kaijuleiden kasvavaan joukkoon!

Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Suurin osa jäsenistä omistaa tai on hankkimassa lemmikkilintuja, mutta tämäkään ei ole pakollista. Voit liittyä jäseneksi jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa tai pelkästään hyötyä jäseneduista. Ainoa vaatimus jäsenelle on jäsenmaksun maksaminen, mutta halutessasi voit osallistua toimintaan aktiivisemmin.

Yhdistys on yhtä kuin sen jäsenet. Ilman jäseniä ei olisi mahdollista pitää yllä yhdistystä, sekä toisaalta suurempi jäsenmäärä mahdollistaa suuremman määrän palveluita ja aktiivisempaa toimintaa. Yhdistyksen jäsenenä tuet siis suomalaista lemmikkilintuharrastusta ja yhdistyksen tekemää työtä lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen. Lisäksi voit hyötyä yhdistyksen jäseneduista, kuten yhteistyökumppaniliikkeiden alennuksista.

Yhdistyksen jäsenenä et vielä sitoudu mihinkään yhdistyksen luottamustehtävään, joten voit huoletta liittyä jäseneksi, jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa tai hyötyä jäseneduista. Jos kuitenkin haluat olla toiminnassa mukana aktiivisemmin, olet lämpimästi tervetullut mukaan osaamisesi ja ehtimisesi mukaan.

Liittyminen jäseneksi

Yhdistyksen jäseneksi liitytään (ja uusi jäsenmaksu maksetaan) nykyisin Holvin ylläpitämästä verkkokaupasta, jossa maksuvälineenä käyvät Suomalaiset verkkopankit ja yleisimmät luottokortit. Siirry kauppaan tästä, valitse kategoria "Jäsenmaksut" ja osta oikean vuoden jäsenmaksu, kuten mistä tahansa verkkokaupasta. Muista täyttää kaikki tarpeelliset kentät, jotta saamme tiedot jäsenrekisteriin!

Tavoitteenamme on, että jäsenvastaava olisi sinuun yhteydessä sähköpostilla noin viikon sisällä jäsenmaksun maksamisesta. Koska olemme vasta ottaneet uuden kaupan käyttöön, voi aluksi esiintyä viivettä, joten toivomme kärsivällisyyttä. Jos et parin viikon sisällä ole saanut sähköpostia, ole yhteydessä jäsenvastaavaan: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Jäsenmaksu on tällä hetkellä 20 euroa / vuosi henkilöjäsenyydestä tai 30 euroa / vuosi perhejäsenyydestä (oikeuttaa yhdistyksen jäseniksi kaksi aikuista ja rajattoman määrän samassa taloudessa asuvia alaikäisiä lapsia).

Jäsenmaksuohje vanhoille jäsenille

Vanhat jäsenet maksavat jäsenmaksunsa ostamalla oikean vuoden jäsenyyden yhdistyksen verkkokaupasta.

Tarkemmat ohjeet

Siirry maksamaan jäsenmaksua yhdistyksen verkkokauppaan: holvi.com/shop/kaijuli.

Valitse kategoria "Jäsenmaksut". Jatkossa esimerkiksi tapahtumia voi maksaa yhdistyksen verkkokaupan kautta.

Valitse oikea jäsentyyppi ja oikea vuosi (kuvassa vuoden 2016 jäsenmaksut). Jos haluat vaihtaa jäsentyyppiä, ole myös yhteydessä jäsenvastaavaan: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisää "tuote" ostoskoriin valitsemalla "Lisää koriin" ja siirry maksamaan.

Täytä tässä kohdassa tarvittavat tiedot. Jos esimerkiksi maksaja on eri, kuin uusi jäsen, tarvitsemme hänen tiedot. Vanhojen jäsenten kohdalla jäsennumeron käyttäminen helpottaa jäsenvastaavan työtä. Tämän jälkeen seuraa verkkokaupan ohjeita.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Nettisivujen jäsenosio

Jäsenosio on vain yhdistyksen jäsenille näkyvä osa nettisivuja. Tulemme kehittämään osioon uusia palveluita, mutta tällä hetkellä voit ladata jäsenosiosta mm. uusimmat Kaijuttimet PDF:nä.

Jäsenosion löydät yläreunan navigoinnista:

Nähdäksesi kyseisen linkin sinun tulee olla kirjautunut sivustolle ja sinulle tulee olla annettu yhdistyksen jäsenen oikeudet sivustolle. Jos olet yhdistyksen jäsen ja haluat oikeudet jäsenosioon, lähetä sähköpostilla tietosi (nimi ja nimimerkki foorumilla) jäsenvastaavalle: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Jos taas et ole yhdistyksen jäsen, käy ensiksi liittymässä jäseneksi ja tämän jälkeen lähetä sähköpostia jäsenvastaavalle.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen tarjoamat jäsenpalvelut

Yleisen toiminnan lisäksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry tarjoaa tiettyja palveluita tai etuja pelkästään yhdistyksen jäsenille.

Jos haluat päästä hyötymään näistä palveluista, voit liittyä yhdistyksen jäseneksi. Pyrimme kehittämään yhdistyksen toimintaa jatkuvasti ja osana tätä otamme uusia jäsenetuja käyttöön, jos löydämme jotain hyödyllistä. Jos mielessäsi on jokin hyvä idea, kannattaa ottaa yhteyttä.

Sisältö:

• Alennusliikkeet
• Vuosijulkaisu Kaijutin
• Tapahtumat

Alennusliikkeet

Yhdistyksen yhteistyökumppaniliikkeistä saat alennusta ostoksista esittämällä jäsenkorttisi. Pyrimme hankkimaan yhteistyöliikkeitä mahdollisuuksien mukaan ympäri Suomea.

• Alennusliikkeet

Vuosijulkaisu Kaijutin

Yhdistyksen jäsenille postitetaan kerran vuodessa yhdistyksen vuosijulkaisu Kaijutin. Viimeisen parin vuoden aikana kyseessä on ollut 64-sivuinen laadukas paketti artikkeleita lemmikkilintuharrastuksen eri osa-alueilta. Mukana on sekä omin voimin kirjoitettuja artikkeleita että ulkomaisten asiantuntijoiden kirjoittamia käännettyjä artikkeleita.

Tällä hetkellä Kaijutin-lehti postetaan vain Suomessa oleviin osoitteisiin. Lehti ilmestyy kuitenkin julkaisuajankohtana luettavaksi digitaalisena jäsenosiossa.

Uudempia Kaijutin-lehtiä, myös aina kaikkein tuoreimman numeron, pääset lukemaan jäsenosiosta. Jäsenosioon myönnetään oikeudet jäsenmaksun maksaneelle jäsenelle. Pyydä oikeuksia nimesi, jäsennumerosi ja foorumitunnuksesi kanssa osoitteesta jasenrekisteri(a)kaijuli.fi.

• Aikaisempia Kaijuttimia pdf:nä

Tapahtumat

Osa yhdistyksen tapahtumista on avoinna vain yhdistyksen jäsenille. Kaikille avoimista tapahtumista (kuten Barbara Heidenreichin pitämä papukaijojen koulutusseminaari) yhdistyksen jäsenet saavat alennusta.

Lisätietoa tapahtumista löydät

• Tapahtumakalenterista
• Foorumin tapahtumat-osiosta

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Tietosuojaseloste

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) mukainen versio.

Rekisterinpitäjä

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja tapahtumatyöryhmät
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tietosuoja-asioista vastaava yhteyshenkilö

Sihteeri
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Henkilörekisterin nimi

Jäsenrekisteri

Henkilötietojen käsittelyn peruste ja tarkoitus

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on:

Rekisteröidyn antama suostumus henkilötietojen käsittelyyn

Yhdistys voi käsitellä seuraavia tietoja:

- henkilön nimi ja henkilötunnus
- henkilön yhteystiedot (osoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero)
- henkilön jäsennumero (vanhat jäsenet)
- henkilön laskutus- ja maksutiedot
- henkilön työ- ja opintotilanne

Jäsenten tietojen käsittelyn tarkoitus:

- Jäsenyyden luominen
- Jäsenetujen ja lehden toimittaminen
- Jäsenmaksun suuruuden määrittely
- Jäsenmaksun kerääminen
- Yhteydenotto ongelmatilanteissa
- Yritysjäsenyyden tai yhteistyökumppanuuden määrittely

Säännönmukaiset tietolähteet

Henkilörekisteriin merkittävät tiedot saadaan säännönmukaisesti rekisteröidyltä itseltään.

Tiedonkeruu tapahtuu jäseneksi liittymällä lomakkeen kautta Holvi-palvelussa. Täyttämällä Holvin lomakkeen henkilö suostuu siihen, että hänen tietojaan käsitellään Holvin kautta. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus voi kysyä rekisteröidyltä lisätietoja annettuja yhteydenottotietoja käyttäen.

Henkilötietojen luovuttaminen

Henkilötietoja käsittelee Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsenvastaava ja hallitus. Henkilötietoja voidaan siirtää EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle esimerkiksi palvelun teknisen toteutuksen niin edellyttäessä, kuitenkin ainoastaan henkilötietolainsäädännön mukaisesti.

Tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa esimerkiksi viranomaisille lakiin perustuvan vaatimuksen perusteella.

Henkilötietojen suojaus

Henkilötietoja käsittelevä taho suojaa laitteiston, jolla tietoja käsitellään, palomuurilla, virusturvalla ja salasanalla. Jäsentiedot poistuvat rekisteristä jäsenyyden poistumisen myötä. Tietoja voidaan esimerkiksi myöhästyneen maksun, yhdistystaukovuoden tai henkilön oman pyynnön vuoksi säilyttää enintään kaksi vuotta jäsenyyden rauettua.

Profilointi

Henkilötietoja ei käytetä profilointiin tai muuhun automaattiseen päätöksentekoon.

Rekisteröidyn oikeudet

Oikeus saada pääsy tietoihin

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitteleekö tämä häntä koskevia henkilötietoja, ja jos käsitellään, oikeus saada kopio henkilötiedoistaan.

Oikeus oikaista tietoja

Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee häntä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Rekisteröidyllä on myös oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä.

Oikeus tulla unohdetuksi

Rekisteröidyllä on tietyissä tilanteissa oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan kaikki itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä.

Tätä oikeutta ei ole, jos tietojen käsittely on tarpeen:

sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi
- rekisterinpitäjään sovellettavaan unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan, käsittelyä edellyttävän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely tapahtuu - - yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten
- kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä
- yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia tai tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten, jos oikeus saada tiedot poistetuksi todennäköisesti estää kyseisen käsittelyn tai vaikeuttaa sitä suuresti
- oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Kun ei ole kysymys edellä mainituista tilanteista, rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos:

- henkilötietoja ei enää tarvita niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muutoin käsiteltiin - rekisteröity peruuttaa suostumuksen, johon käsittely on perustunut, eikä käsittelyyn ole muuta laillista perustetta - rekisteröity vastustaa henkilötietojensa käsittelyä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin tai käyttää vastustamisoikeuttaan muutoin, eikä käsittelyyn ole olemassa perusteltua syytä - henkilötietoja on käsitelty lainvastaisesti - henkilötiedot on poistettava unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan rekisterinpitäjään sovellettavan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi - henkilötiedot on kerätty tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

Oikeus peruuttaa suostumus

Rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa käsittelyyn antamansa suostumus milloin tahansa tämän vaikuttamatta suostumuksen perusteella ennen tätä suoritetun käsittelyn lainmukaisuuteen.

Oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjälle toimittamansa henkilötiedot jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa sekä halutessaan siirtää kyseiset tiedot toiselle rekisterinpitäjälle.

Oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle

Henkilötietoasioiden kansallisena valvontaviranomaisena on oikeusministeriön yhteydessä toimiva tietosuojavaltuutettu. Sinulla on oikeus saattaa asiasi valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jos katsot, että sinua koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan sitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yhteydenotot

Kaikissa henkilötietojen käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä ja omien oikeuksien käyttämiseen liittyvissä tilanteissa rekisteröidyn tulee ottaa yhteyttä rekisterinpitäjään.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen vuosijulkaisu Kaijutin

Kaijutin on yhdistyksen kerran vuodessa julkaistava jäsenlehti, joka sisältää paljon hyödyllistä tietoa lemmikkilintuharrastajille sekä muita mukavia juttuja. Tältä sivulta voit ladata vanhoja numeroita.

Yhdistyksen jäsenenä saat Kaijuttimen automaattisesti kotiisi toimitettuna ja pääset lukemaan tuoreempiakin Kaijuttimia pdf:nä. Kaijutin julkaistaan loppuvuodesta ja viimeisinä vuosina ollut jopa 64-sivuinen lukupaketti.

Vanhat Kaijuttimet

	Kaijutin 2012 (2,8 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro 10 vuotta lemmikkilintujen hyväksi ELL palsta: Post morten -tutkimus. Mitä se tarkoittaa? Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä? Hormonaalinen käyttäytyminen - Onko papukaijasi uhri? Seeprapeippojen pesinnän rajoittaminen Aggressiivisuus ja miten sen kanssa toimintaan Valjaskoulutusta papukaijoille Linnun kiinni ottaminen hätätilanteessa Kaijasten kesyttelyä Papukaijan "metsästys" - Kertomus siitä, miten Hönö tuli meille Haastattelussa Loro Parquesta Rafael Zamora Padron Nuorisosivut
	Kaijutin 2011 (2,8 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro Yhdistyksen virallinen kasvattajalista Poikasista kesyjä koskematta pönttöön Mitä tehdä uuden linnun tultua kotiin? Käytännönläheisiä vinkkejä papukaijan tuoreruokintaan Eläinten hyvinvointi - raapaisu pintaa syvemmälle Valitse herkku - mikä tahansa herkku Eläinten kouluttaminen - tiedettä ja taidetta Haastattelussa psykologian professori Susan Friedman Nuorisosivut
2010 Kaijutin lisätään myöhemmin
	Kaijutin 2009 (4,5 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro Koulutusseminaari lunasti odotukset Ulkoilun riemua ilman rajoitteita Dr. Susan Friedmanin kanssa papukaijojen psykologiaa opiskelemassa Eläinlääkärissä: Ensiapu Näkökulma lintujen kasvatukseen Kesäretki Ruotsiin Nuorisosivut
	Kaijutin 2008 (3,7 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro Samin kouluttaminen: tiedettä & taidetta Löytö-celebesi Ami Virikkeitä elämään Newcastlentauti lemmikkilinnuissa Loro Parque Fundacion Tipitiin tarina Huh! Kylläpä tuo lintu tosiaan huutaa Nuorisosivut
	Kaijutin 2007 (9,4 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro Lintupelastaja Onko papukaijallasi luottamustiliä? Munintaongelmat & ongelmamunijat Sijoituslintu: kultaposkiamatsoni Kalle Iduilla terveempiä lintuja Tacon sairaskertomus Typyn karkutarina Kasvattajan paineet (sarjakuva) Nuorisosivut Räyskälä
	Kaijutin 2006 (5,2 MB) Puheenjohtajan puheenvuoro Miksi luonnollinen kasvattaminen kannattaa? Jaakko-muori Lintulääkäri Kaksin aina kaunihimpi Sijoituskuulumisia keväältä 2006 Ruokapyramidi papukaijoille Jäsenkirje Nuorisosivut
	Kaijutin 2005 (4,0 MB) World Parrot Trust Puheenjohtajan puheenvuoro Heinolan lintutalo Linnun tuonti ulkomailta - Tamun tarina Vauva tuli taloon Nokka vinossa? Tee se itse - fleecevaljaat Nuorisosivut
	Kaijutin 2004 (2,6 MB) Sijoitusrinki toimii Kakadunkasvatusta Reseptejä Retki Ruotsiin Lintupäivät 2004 Neitokakadujen väreistä Temppukoulu Mikrosirutus

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Haluatko yhdistyksen viralliseksi kasvattajaksi?

Tämän sivun tarkoitus on ohjeistaa kasvattajaksi haluava henkilö vaihe vaiheelta eteenpäin. Ennen kuin lähdet etenemään tarkista, että täytät vaatimukset.

Kasvasttajan vaatimukset:

1. Olet täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen henkilö.
2. Olet kasvattanut jotakin lintulajia onnistuneesti vähintään vuoden tai sinulla on takanasi ainakin kolme poikuetta.
3. Aiot jatkaa kasvattamista.
4. Olet ollut Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsen vähintään kaksi vuotta.
5. Sinua ei ole tuomittu eläinsuojelurikkomuksista.
6. Olet halukas noudattamaan yhdistyksen kasvattajasääntöjä.
7. Haluat pyrkiä hyviin tuloksiin eettisin keinoin.

Pääpiirteittäin hakeminen tapahtuu seuraavasti:

1. Tutustu huolella sertifiointiohjelmaan.
2. Pyydä halutessasi suosittelijaa.
3. Täytä saamasi lomake, jossa kerrot toiminnastasi tarkemmin.
4. Varaudu fyysiseen tilojen tarkastukseen.

Sertifiointiohjelmaan perehtyminen

Ennen kuin täytät hakemuksen kasvattajalistalle, on tärkeää perehtyä sertifiointiohjelmaan, jotta tiedät, missä olet mukana. Lue siis huolellisesti ohjelmaa koskevat artikkelit, ohjeistukset, säännöt ja määritelmät tältä sivustolta. Tämä auttaa myös hahmottamaan paremmin, millaisia tietoja tahdomme kuulla hakemuksesi yhteydessä.

Yhteydenotto kasvatusasiavastaavaan

Kun olet tutustunut sertifiointiohjelmaan, voit lähettää yhdistyksen kasvatusasiavastaavalle sähköpostia osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Otsikoi sähköpostiviestisi otsikolla "Hakemus kasvattajalistalle". Kerro sähköpostiviestissä lyhyesti itsestäsi sekä kasvatustoiminnastasi.

Kasvattajahakemuslomakkeen täyttäminen

Varaa lomakkeen täyttämiseen reilusti aikaa. Voit kirjoittaa vastaukset kysymyksiin vapaamuotoisesti. Pyri kuitenkin selkeään ja ymmärrettävään kirjoitusasuun, jotta voidaan välttää selvennyspyynnöt, jotka pitkittäisivät prosessia. Ole rehellinen. Sen myöntäminen, ettei hallitse jotakin osa-aluetta, ei tarkoita sitä, että hakemus hylättäisiin, vaan näin yhdistys tietää, minkälaisia artikkeleita on kannattavaa tarjota kasvattajille. Jotkut tiedot ovat myös lajikohtaisia: esimerkiksi monien lajien kohdalla ei kasvattajan tarvitse tietää genetiikasta paljoakaan, kun taas toisissa lajeissa eri väriyhdistelmät tai nopea lisääntyminen saavat aikaan suuremman tarpeen tiedostaa periytymisen toimiminen.

» Kasvattajalistahakemus (pdf)

Suosittelijan pyytäminen

Sinun on mahdollista - joskaan ei missään nimessä pakollista - pyytää itsellesi suosittelijaa. Tämä on kannattavaa erityisesti silloin, mikäli olet vielä tuore kasvattaja, etkä ole ollut yhdistystoiminnassa mukana. Suosittelijan tarkoitus on antaa ulkopuolisen näkemys toimiisi kasvattajana. Suosittelija ei saa olla sellainen ihminen, jolla on puolueellinen näkemys toimiisi. Esimerkiksi perheenjäsen ei ole pätevä suosittelijaksi. Sen sijaan suosittelijaksi voit pyytää esimerkiksi kasvattisi omistajaa tai esimerkiksi yhdistyksessä aktiivisesti toimivaa henkilöä, joka on tietää menettelytapasi.

• Kysy kasvattisi omistajalta tai vastaavalta sopivalta taholta hänen halukkuuttaan toimia suosittelijana.
• Pyydä suosittelijaa lähettämään vapaamuotoinen suositus osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. otsikolla "Kasvattajaksi suositteleminen". Suosittelijan tulee saada lähettää suosittelunsa rauhassa, ilman että hän tuntee yhtään olevansa painostettu.

Mikäli kasvattaja mainitsee, että on hakenut suosittelijaa, mutta suositukset eivät saavu perille viikon sisällä kasvattajahakemuksen lähettämisestä, voidaan kasvattajahakemus käsitellä ottamatta suosituksia huomioon.

Käsittelyvaihe

Saat lyhyen kuittauksen, kun hakemuksesi on saapunut perille ja otettu käsittelyyn. Hakemus saapuu ensimmäisenä kasvatusasiavastaavalle, joka etsii lähimmän valtuutetun tarkastajan. Kun tarkastus on tehty, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus tekee päätöksen, hyväksytäänkö kasvattaja listalle. Mikäli hakemuksessa on jotakin epäselvää, kasvatusasiavastaava saattaa kysyä tarkennuksia tietoihin.

Tarkastus

Kun hakemuksesi on saapunut ja sopiva tarkastaja on löydetty, sinuun ottaa yhteyttä joko kasvatusasiavastaava tai yhdistyksen valtuuttama tarkastaja, jotta voitte sopia tarkastuksen ajankohdasta. Tarkastajat ovat vapaaehtoisia yhdistyksen aktiiveja ja jäseniä, jotka suorittavat tarkastuksen palkattomasti omalla ajallaan, yleensä pareittain. Tarkastus ei ole mikään hiostava ja vakava tilanne, vaan tarkoitus on toimia mukavissa merkeissä asiallisesti. Pullakahvitkaan eivät ole kiellettyjä!

Tarkastajat ottavat tiloistasi mittoja ja kirjaavat ylös yleisiä seikkoja linnunpidostasi, esimerkiksi lintujen kunnosta ja ruokavaliosta. Rehellisyys on kannattavaa: kasvattaja, joka osaa nimetä itse, missä voisi vielä parantaa toimiaan, on todennäköisesti osaavampi kuin kasvattaja, joka ei laisinkaan näe, missä olisi parantamisen varaa. Tarkastajat eivät tee päätöstä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, joten he eivät voi sanoa tarkastustilanteessa, pääsetkö listalle.

Jos lähiseudulla ei ole tarkastajia, sinua pyydetään lähettämään tarkempaa kuvamateriaalia. Kuvien tulee olla selkeitä ja monipuolisia ja niistä tulee näkyä tilojesi koot, ruokailupaikat, pöntöt, virikkeet, pohjamateriaali ja käydä ilmi myös lintujen yleiskunto.

Tarkastajia löytyy tällä hetkellä ainakin seuraavilta alueilta:

• Turun seutu
• Pääkaupunkiseutu
• Oulun seutu
• Tampere
• Nummela

Päätös ja muutoksenhaku

Kun kaikki on kunnossa, yhdistyksen hallitus yhdessä kasvatusasiavastaavan kanssa tekee päätöksen siitä, pääseekö kasvattaja listalle. Mikäli kasvattaja pääsee listalle, hän saa tästä ilmoituksen, jolloin tiedot siirtyvät sivustolle. Huomioithan, että kaikki tahot toimivat vapaa-ajallaan, mistä johtuen hakemuksen käsittelemisessä saattaa toisinaan kestää. Mikäli tällaisia kestoja on tiedossa, sinulle tiedotetaan mahdollisista viivästyksistä. Muussa tapauksessa voit odottaa lopullista päätöstä kahden viikon sisällä siitä, kun tarkastus on suoritettu.

Mikäli hakemus ei mene läpi, saat ilmoituksen, jossa sinua joko pyydetään korjaamaan toimintatapojasi ja osoittamaan korjauksen toteutuminen tai sinulle ilmoitetaan, että hakemus on hylätty. Hylkäämisen jälkeen voit pyrkiä listalle uudelleen kuuden kuukauden kuluttua hylkäämisen tiedoksiantopäivästä. Syitä hylkäämiseen voivat olla esimerkiksi liian pienet tilat, selkeä tiedonpuute, yhdistyksen kannattamien toimintatapojen vastaan toimiminen, huono foorum- tai someryhmäkäytös, negatiivinen suhtautuminen yhdistystä kohtaan tai yhdistyksen mustamaalaaminen, lintujen kyseenalainen käsittelytapa tai selkeä huonomaineisuus ja konfliktit poikasia hankkineiden asiakkaiden kanssa. Joissakin tilanteissa hakemuksen käsittelyä voidaan myös lykätä suoran hylkäämisen sijasta. Näin toimitaan tilanteissa, joissa yhdistys tarvitsee ajallisesti lisänäyttöä kasvattajan toimista. Lykkäämisen seurauksena hakemus käsitellään uudelleen yhdistyksen nimeämän ajan, joka on korkeintaan 12 kk, kuluttua. Hylättyyn päätökseen ei voi hakea muutosta ennen kuuden kuukauden aikarajan kulumista, ellei kasvattajaksi haluavalla ole selkeää näyttöä siitä, että yhdistys on saanut virhetietoa, joka on johtanut hylkäämiseen. Lykkäyspäätökseen voi hakea muutosta kerran päätöksen antamisen jälkeen, mikäli kasvattaja kokee, että on tehnyt tarvittavat muutokset ennen uudelleenkäsittelypäivämäärää.

Hylkäämistä tai käsittelyn lykkäämistä ei tule ottaa itseensä, sillä joskus kyse voi olla pienistäkin korjauksista. Mikä tärkeintä, se kannattaa ottaa rakentavana palautteena.

Sertifikaatti

Kasvattaja, joka on tullut hyväksytyksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n viralliselle kasvattajalistalle, saa sertifikaatin, eli todistuksen siitä, että kasvattaja on ottanut käyttöön yhdistyksen määrittelemän laatujärjestelmän, jonka muodostavat kasvatussysteemin säännöt ja ohjeistukset.

Kasvattajalistalta poistuminen

Voit koska tahansa poistua kasvattajalistalta kirjoittamalla vapaamuotoisen eroilmoituksen kasvatusasiavastaavalle. Kasvattajalistalta poistunut tai poistettu kasvattaja ei saa pitää sertifikaattitodistusta esillä niin, että voisi tulla virhekäsitys siitä, että hän olisi yhä yhdistyksen virallinen kasvattaja.

Kasvattajalistalta erottaminen

Yhdistys on oikeutettu poistamaan kasvattajan listalta tilapäisesti tai lopullisesti. Koska jokaiselle voi sattua vahinkoja ja koska kyseessä ovat elävät olennot, on erittäin toivottavaa, että ongelmatilanteissa kasvattaja ottaa itse yhteyttä kasvatusasiavastaavaan ja antaa vapaamuotoisen selonteon väärinkäsitysten välttämiseksi. Kasvattajalistalta poistamiseen johtavia syitä ovat:

• Kansallisten eläinsuojelulakien ja -asetuksien rikkominen
• Yhdistyksestä erottamiseen johtavat syyt
• Yhdistyksestä eroaminen
• Selkeä huijaustoiminta
• Kasvatuslistasääntöjen rikkominen
• Huomautuksista piittaamattomuus

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Kasvattajalista

Tältä listalta löydät yhdistyksen hyväksymät kasvattajat. Koska kasvatusprojektin toiminta on aluillaan, virallisia hyväksyttyjä kasvattajia ei ole vielä suurta määrää. Listan kasvaessa lisäämme listalle myös mahdollisuuden hakea lajeja sekä muita tietoja.

Kasvattajalistan yhteystietoja ei ole luvallista uudelleenjulkaista ilman kasvattajien lupaa. Listaa ei saa käyttää hyväksi mainostustarkoitukseen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Säännöt

Yleistä

• Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n viralliset kasvattajat noudattavat yhdistyksen määrittelemiä sääntöjä. Sääntörikkomukset voivat johtaa listalta poistamiseen tilapäisesti tai kokonaan.
• Kasvattajan on parhaansa mukaan toimittava eettisesti ja rehellisesti, Suomen lakia noudattaen.
• Kasvattajan tulee käsittelytavoissaan toimia mahdollisuuksiensa mukaisesti aina lintujensa parhaaksi ja noudattaa käsittelutapoja, jotka eivät aiheuta turhaa stressiä emoille, poikasille tai muille hallussa pidetyille linnuille.
• Kasvattajan tulee ottaa toimissaan huomioon yhdistyksen viralliset kannanotot ja pyrkiä toimimaan niiden mukaisesti.
• Kasvattaja antaa suostumuksensa siihen, että yhdistyksen valtuuttamat henkilöt voivat antaa neuvoja, tarkistaa lintujen tilat ja kasvatustoiminnan yleisen luonteen.
• Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on oikeus kehittää ja muokata palveluaan parhaaksi katsomaansa suuntaan. Yhdistys on velvollinen tiedottamaan muutoksista listan kasvattajille.
• Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on oikeus hyväksyä tai olla hyväksymättä kasvattajaa listalle.
• Kasvattaja voi halutessaan koska tahansa poistua listalta tekemällä kirjallisen eroanomuksen kasvatusasiavastaavalle.
• Virallinen kasvattaja on oikeutettu pitämään esillä yhdistyksen myöntämää todistusta laatujärjestelmän noudattamisesta.
• Kasvattajalistalta poistunut tai erotettu kasvattaja sitoutuu poistamaan yhdistyksen myöntämän sertifikaatin välittömästi esiltä.

Kasvatusparit

• Kasvattajan tulee käyttää vain ulkosiitosta, eli valita vanhemmiksi pari, joka ei ole sukua toisilleen. Koska suomalainen lintuharrastus on vielä vähäistä, yhdistys suhtautuu kielteisesti linja-, suku-, ja sisäsiitokseen.
• Kasvattajan tulee ottaa huomioon pesitettävien lintujen ikä, terveys ja soveltuvuus jalostukseen.
• Emojen tulee olla sopivan ikäisiä pesitykseen. Sopiva ikä määritellään yhdistyksen tarjoamassa lajikohtaisessa kasvatusohjeistuksessa. Mikäli lajista ei ole olemassa yhdistyksen luomaa kasvatusohjeistusta, noudatetaan maailmalla yleisesti vallitsevaa käsitystä lajin pesitysiästä.
• Kasvatuksessa käytettävän linnun tulee aina olla terve, sillä terveydelliset seikat ovat tietyin osin periytyviä. Poikasten odotetaan elävän mahdollisimman hyvälaatuisen ja pitkän elämän.
• Geneettisistä sairauksista kärsivät linnut on välittömästi karsittava pesityksestä ja niiden vahinkomunat tuhottava.
• Kasvatettavat lajit tulee pitää puhtaina. Yhdistyksen kanta hybridien tietoiseen lisäämiseen on kielteinen.

Tilat ja pesimäympäristö

• Kasvattaja sitoutuu tarjoamaan linnuillensa pätevät tilat, jotka noudattavat MMM:n säätämiä ohjemittoja. Karkeasti määriteltynä pesimähäkin vähimmäismitta on se mitta, joka täyttää vähintään kolmen linnun tilavaatimukset MMM:n minimivaatimusten mukaisesti.
• Ohjeistavien mittojen alittaminen on sallittua rajoitetusti silloin, mikäli voidaan osoittaa, että pesästä tultuaan poikaset pääsevät pois pesityshäkistä suurimmaksi osaksi päivää. Kuitenkaan pesityshäkin pinta-ala ei koskaan saa alittaa sitä lukemaa, jonka Maa- ja metsätalousministeriö on määritellyt lajin kahdelle edustajalle.
• Kasvattaja tarjoaa pesiville emoille niiden vaatimien olosuhteiden mukaisen pesimäympäristön. Rauhaa vaativilla lajeilla pesiville emoille on voitava tarjota oma tila, jonne muilla yksilöillä ei ole pääsyä.
• Kasvatusparille on tarjottava sellainen pesä, joka vastaa lajin luontaisia tarpeita.
• Lintujen pesiessä poikkeukselliseen ympäristöön, joka todennäköisesti häiritsee poikasten kehitystä tai koituu poikasten kuolemaksi, tulee kasvattajan puuttua asiaan välittömästi.

Poikaset

• Kasvattaja järjestää poikasille turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön. Poikasella on oltava saatavilla leluja tai muita aktiviteettejä, joiden parissa se voi leikkiä ja harjoittaa nokkaansa.
• Poikaselle on tarjottava mahdollisuus oppia monipuolinen ruokavalio, vaikka emojen innokkuus tuoreravinnon syömiseen olisikin tavallista niukempi.
• Parvilinnuilla tulee olla mahdollisuus sosialisoida muidenkin lajinsa yksilöiden kuin emojensa kanssa.
• Jokaisella poikasella on oltava mahdollisuus harjoitella lentämistä sopivissa oloissa heti pesästä päästyään tai silloin, kun lajille on tyypillistä aloittaa lentoharjoittelu. Lentämisen rajoittaminen herkkyysiässä vaikuttaa merkittävästi linnun lentokykyyn myös aikuisiällä.
• Poikasten siipiä tai siipisulkia ei saa leikata.
• Lentävien lajien poikasia ei saa luovuttaa lentokyvyttöminä.
• Kasvattajan tulee suosia poikasten luonnollista kasvatustapaa, emojen ruokkimana. Käsinruokinta voi aiheuttaa monia haittavaikutuksia ja kasvatuksellisista näkökulmista häiritsee erityisesti lintujen taitoja suvun jatkamisessa ja jälkikasvun hoitamisessa. Kasvattajan on osattava kertoa käsiruokintaa pyytäville ostajaehdokkaille kyseisen ruokintametodin mahdollisista haittavaikutuksista. Pelkästään kaupalliseen hyötyyn tähtäävä, käsinkasvastus on kiellettyä.
• Poikasia ei tule luovuttaa uuden omistajan käsiruokittavaksi.
• Poikaset tulee luovuttaa hyvän kauppatavan mukaisesti uusiin koteihin terveinä.
• Poikasia ei tule luovuttaa uuteen kotiin liian nuorina. Luovutus voi tapahtua vasta, kun poikaset ovat tulevat toimeen ilman emojen apua.
• Poikasen luovutusikä on aina katsottava yksilökohtaisesti; vaikka poikanen olisi luovutusikäinen, ei sitä tule luovuttaa, jos poikasen itsenäisyys on puutteellinen.
• Yhdistys kannustaa kasvattajia tunnistemerkitsemään yksilöt umpirenkaalla tai mikrosirulla. Merkitsemätöntä lintua ei voi rekisteröidä tulevaisuudessa. Mikäli lintuja ei tunnistemerkitse, on kasvattajan ehdottomasti pidettävä kirjallista tietokantaa kasvateistaan ja voitava pyydettäessä esittää tiedot kasvattinsa syntymäajasta ja vanhemmista. Uhanalaiset lajit tulee tunnistemerkitä (Cites-1/A) ja hankkia niille alkuperäistodistus viranomaisilta.

Kauppa

• Kasvattajan tulee käyttää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kauppakirjaa ja syntymätodistusta poikasia luovuttaessaan. Kasvattaja voi näiden lisäksi käyttää myös itse laatimiaan todistuksia.
• Kasvattajan tulee antaa poikasen ostajalle hoito-ohjeet joko suullisesti tai kirjallisesti.
• Yhdistys ei ole vastuussa kasvattajan ja ostajan välisistä kiistatilanteista. Yhdistys kuitenkin kannustaa epäselvissä tapauksissa tai sopimusrikkomuskiistoissa ottamaan yhteyttä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitukseen.

Sijoitus

Sijoituksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kaksi henkilöä tekevät keskenään sopimuksen emon lainaamisesta toisen henkilön pesityskäyttöön.

• Kasvattajan on sallittua käyttää sijoitusta, mikäli kasvatettu laji on sellainen, ettei se stressaa liikaa parin vaihtamisesta.
• Sijoituksesta on tehtävä kirjallinen sopimus.
• Sijoituspaikan tulee olla myös parhaansa mukaan eettisesti toimiva taho. Yhdistys ei voi valvoa sitä, kelle pesityslintuja lainataan, joten kasvattajan on itsenäisesti käytettävä harkintakykyään.
• Lemmikkilinnut Kaijuli ry ei vastaa sijoituksesta, eikä ota kantaa kahden henkilön välisiin riitatilanteisiin.
• Kasvattajalistalle kuulumattomalla sijaiskasvattajalla ei ole lupaa mainostaa itseään yhdistyksen hyväksymänä kasvattajana, vaikka tuo olisi käyttänyt pesityksessä yhdistyksen hyväksymän kasvattajan omistamaa lintua.

Sertifikaatti ja logo

• Listalta poistunut tai poistettu kasvattaja sitoutuu palauttamaan sertifikaattinsa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusasiavastaavalle.
• Yhdistyksen virallisella kasvattajalla on lupa käyttää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusprojektin logoa websivuillaan.
• Listalta poistunut tai poistettu kasvattaja sitoutuu poistamaan Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusprojektin logon sivustoltaan viipymättä.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Kasvattajan osio

Kasvattajan osio on tehty erityisesti lemmikkilintuja pesittäville henkilöille. Osioista löytyy mm. tietoa yhdistyksen kasvattajalistasta sekä sille hakemisesta, sekä muuta hyödyllistä tietoa kasvattajalle.

Kaijuli.fi:n kasvattajan osiota ylläpidetään osana yhdistyksen Eettisen kasvatuksen projektia. Projektin tavoitteena on luoda eettisen lemmikkilintujen kasvatuksen kriteerit Suomeen sekä ylläpitää listaa sertifioiduista kasvattajista.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Mikä on kasvattaja?

Kuka tahansa voi pesittää lintujaan, mutta tavallisen pesittämisen ja kasvattamisen välillä on joitakin eroja. Satunnainen pesittäjä ei yleensä pyri mihinkään tiettyyn suuntaan, eikä pesittäjälle ole suurta merkitystä, minkälaiset linnut tuottavat jälkeläisiä.Kasvattajalla tulee puolestaan olla selkeä positiivinen suunta, johon pyrkiä.

Keskeisiä tavoitteita kasvattamisessa on lajityypillisen ulkomuodon säilyttäminen, geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen, terveydellinen kohentaminen ja perinnöllisten sairauksien tai vikojen ehkäiseminen. Mikäli kasvattaja haluaa jalostaa lajia, tulee tämän ottaa kasvatustyöhönsä mukaan lintujensa sellaisia jälkeläisiä, jotka täyttävät lajin strandardit erityisen hyvin.

Kasvattajan ehdoton velvollisuus on ottaa huolellisesti selvää kasvatettavasta lajista, sen sairauksista, oikeasta ruokinnasta, genetiikasta ja pyrkiä takaamaan lajille mahdollisimman luonnonmukaiset olot sekä ympäristö, joissa laji voi toteuttaa itseään. Normaalille pesittäjälle on esimerkiksi harvoin merkitystä sillä, miten jokin mutaatio vaikuttaa kasvatettavaan lajiin, mutta kasvattajalle on erityisen tärkeää tiedostaa, miten yleinen periytyminen toimii, minkälaisia geenejä yhdistämällä linnut säilyttävät terveytensä ja mitä yhdistämällä voidaan pahimmillaan heikentää lintujen terveyttä radikaalisti.

Kasvattajan on tiedostettava lajinsa erityisvaatimukset ja yleisluonne, sekä osattava käyttäytyä lintuja kohtaan sen mukaisesti, sillä väärin kohdeltuna lintu voi kehittää erilaisia käytöshäiriöitä. Kasvattajalla tulee olla tarpeeksi pitkä kokemus useammasta kasvattamansa lajin edustajasta mahdollisimman laajan ymmärryksen ja käytännön kokemuksen takaamiseksi. Kasvattajan on osattava tulkita lajinsa signaaleja ja esimerkisi tiedostettava, minkälaiset eleet merkitsevät emojen tuntevan olonsa uhatuksi.

Kasvattaja...

1. ...pitää yllä ja päivittää kasvatussuunnitelmaa, joka kertoo, mihin hän pyrkii.
2. ...kirjaa ylös jokaisen poikasen ja tämän tiedot.
3. ...pitää päiväkirjaa pesityksistä, niiden sujumisesta, poikasten kehityksestä yms.
4. ...kirjaa niin aikuisten kuin poikastenkin terveydelliset tiedot.
5. ...ymmärtää tarjota linnuilleen lepokauden pesimäkausien välillä.
6. ...tiedostaa lajinsa standardit ja pyrkii niitä kohti valitsemalla sopivat vanhemmat.
7. ...kartuttaa tietoaan kasvattamastaan lajista ja päivittää sen mukaan osaamisensa ja metodinsa.
8. ...ymmärtää geenipoolin merkityksen ja riittävän monimuotoisen geneettisen muuntelun tärkeyden.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Kasvattajasertifiointi

Täältä löydät tietoa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajasertifioinnista. Kasvattajalista sisältää vain yhdistyksen eettisen kasvatuksen ohjeisiin sitoutuneita kasvattajia. Tavoitteena on, että järjestelmän sääntöjä noudattamalla kasvattaja voi herättää aihellista luottamusta ostajassa ja taata poikaselle todennäköisemmin parhaimmat mahdolliset edellytykset elämään.

Eettisen kasvatuksen projekti on alati kehittyvä projekti, jonka tarkoitus on luoda Suomeen luotettavampi kasvatussysteemi sekä kannustaa kasvattajia kehittämään ja ylläpitämään tietotasoaan. Kasvatusjärjestelmä edistää virallista ja eettistä kasvattamista, ylläpitää kasvattajalistaa ja -rekisteriä ja päivittää kasvattajalle hyödyllisiä artikkeleita Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kotisivuille.

Yhdistys on ottanut käyttöön suomalaisen lemmikkilintuharrastuksen ja lintukasvatuksen kehittämiseksi sertifikointijärjestelmän. Järjestelmän avulla pyritään turvaamaan ostajan asema siten, että ostaja voi olla varmempi kasvattajan pätevyydestä. Haluamme, että ostaja voi hankkia kasvattinsa taholta, joka on toiminnastaan näyttöä antamalla todistanut luotettavuutensa. Samalla kasvattajan on mahdollista saada tittelilleen tavallista enemmän painoarvoa. Tahdomme edesauttaa sitä, että kasvattaja omilla teoillaan ja tarjoamilla oloillaan auttaa omalta osaltaan rakentamaan mahdollisimman hyvän, terveen ja turvallisen elämän alun kasvateilleen. Näin poikasen ostajalla on paremmat lähtökohdat uuden linnun kanssa, ja kasvatti elää todennäköisemmin onnellisemman elämän.

Listalle hyväksytyt kasvattajat ovat:

• Sitoutuneet noudattamaan yhdistyksen antamia eettisen kasvattamisen sääntöjä.
• Kertoneet periaatteistaan yhdistyksen hallitukselle, joka hyväksyy kasvattajat.
• Tarkastuttaneet tilansa yhdistyksen valtuuttamilla kasvatustilatarkastajilla.
• Kasvattaneet vähintään kaksi vuotta tai viiden poikueen verran.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry painottaa, että myös kasvattajalistan ulkopuolelta löytyy päteviä kasvattajia ja pesittäjiä. Yhdistys haluaa kuitenkin muistuttaa, että aina löytyy tahoja, jotka käyttävät kauppamahdollisuuksien parantamiseksi kasvattajan titteliä täyttämättä todellisuudessa kasvattajan määritelmää.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Kuinka kasvatusprojekti toimii?

Kasvatusprojekti on alati kehittyvä projekti, jonka tarkoitus on luoda Suomeen luotettavampi kasvatussysteemi ja kannustaa kasvattajia kehittämään ja ylläpitämään tietotasoaan. Kasvatusprojekti edistää virallista ja eettistä kasvattamista, ylläpitää kasvattajalistaa ja -rekisteriä ja päivittää kasvattajalle hyödyllisiä artikkeleita Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kotisivuille.

Kasvatusprojektin tahot

Kasvatusprojektille nimitetään kasvatusasiavastaava, jonka tehtäviin kuuluu ottaa vastaan kasvatuslistahakemukset, välittää ne yhdistyksen hallitukselle, ottaa tarvittaessa yhteyttä tilatarkastajiin ja vastata kysymyksiin kasvatusprojektin suhteen.

Kasvatusprojektiin kuuluu työryhmä, jonka tehtävä on avustaa kasvatusasiavastaavaa. Kasvatusasiavastaava delegoi tehtäviä työryhmälle. Tehtäviä voivat olla esimerkiksi rekisterin kehittäminen ja artikkeleiden kirjoittaminen. Työryhmän muokkaamisesta päättää kasvatusasiavastaava.

Kasvatusprojektille nimitetään maanlaajuisesti eri alueilta kasvatustilatarkastajia, jotka tarpeen vaatiessa voivat käydä tarkistamassa kasvattajalistalle hakevien henkilöiden kasvatustilat ja olosuhteet.

Päivittäjä on taho, joka on vastuussa kasvattajalistan pitämisestä ajan tasalla.

Lemikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus antaa viimeisen sanan siitä, kuka hyväksytään kasvattajalistalle.

Kuinka kasvattajalista toimii?

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ylläpitää kotisivuillaan kasvattajalistaa, jolle kerätään ainoastaan luotettavuutensa ja tietotaitonsa todistaneita henkilöitä. Kasvattajalistalle voi pyrkiä lomakkeen avulla. Lomake sisältää tarkkoja kysymyksiä kasvattajan kasvatushistoriasta, kokemuksesta, linnuista, poikueista, tavoitteista ja tiloista. Lomakkeeseen liitetään myös kasvatustilojen kuvia. Pyrkijä voi liittää hakemukseensa myös suosittelijoita, joille on omat lomakkeensa.

Lomakkeen tarkastaa siihen valtuutettu henkilö, kasvatusasiavastaava. Vastaava antaa lomakkeen tiedot Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksen tarkasteltavaksi.

Kasvatusasiavastaava valtuuttaa tarvittaessa seudun lähimmän kasvatustilatarkastajan tarkastamaan pyrkijän tilat paikan päällä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, määrätään pyrkijälle jokin vaihtoehtoinen tapa, jolla voidaan varmistua tilojen ja olojen pätevyydestä. Mahdollisuuksien mukaan pyritään siihen, että tilatarkastuksessa olisi mukana kaksi tarkastajaa. Tilatarkastajat tekevät vapaaehtoistyötä.

Mikäli tarkastajaa on käytetty, tarkastaja raportoi havaintonsa yhdistyksen hallitukselle ja kasvatusasiavastaavalle. Hallitus käy keskustelua asiasta ja lopulta päättää, hyväksytäänkö vai hylätäänkö hakemus. Pääsyvaatimuksista on mainittu kasvattajan yleisoppaassa.

Jos kasvattajaa ei hyväksytä, hänelle lähetetään tästä jonkinlainen selvitys. Kasvattajaa joko pyydetään korjaamaan toimintatapojaan ja osoittamaan korjauksen toteutuminen tai kasvattajalle ilmoitetaan, että hänen hakemuksensa on hylätty. Hylkäämisen jälkeen kasvattaja voi pyrkiä listalle uudelleen 6 kk:n kuluttua.

Jos kasvattaja hyväksytään, hänet lisätään Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalistalle. Lista on netissä näkyvä lista, jossa näkyy kasvattajien tiedot aakkosjärjestyksessä. Listalta tulee voida etsiä kasvattajia myös hakuehdoin lajin ja alueen perusteella.

Kasvattajalistalle pääseminen

Kasvattajalistalle voi päästä säännöllisesti lintuja kasvattava täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen henkilö, joka on Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsen ja kasvattanut onnistuneesti jotakin lintulajia aktiivisesti vähintään vuoden tai kolmen poikueen verran ja tulee kasvattamaan myös jatkossa. Ehdokkaan tulee olla ollut vähintään kaksi vuotta yhdistyksen jäsen ennen pääsyä kasvattajalistalle. Mikäli henkilö on kasvattanut lintuja säännöllisesti viiden vuoden ajan, tulee tämän olla yhdistyksen jäsenenä vähintään vuoden ennen kasvattajaksi pääsemistä.

Kasvattajaehdokkaalla tulee olla hyvä maine ja halukkuus toimia yhdistyksen kasvatussääntöjen mukaisesti. Listan kasvattajat ovat yhdistyksen edustuskasvattajia, joiden toiminnan takana yhdistys voi seistä. Näin ollen kasvattajan suhtautumisen yhdistyksen toimintaan tulee olla myönteinen Ehdokkaan taustan täytyy olla puhdas eläinsuojelurikkomuksista.

Kasvattajalistalta eroaminen

Kasvattajalistalta poistaminen

Yhdistys on oikeutettu poistamaan kasvattajan listalta tilapäisesti tai lopullisesti. Kasvattajalistalta poistamiseen johtavia syitä ovat:

• Kansallisten eläinsuojelulakien ja -asetuksien rikkominen
• Yhdistyksestä erottamiseen johtavat syyt
• Yhdistyksestä eroaminen
• Selkeä huijaustoiminta
• Kasvatuslistasääntöjen rikkominen
• Huomautuksista piittaamattomuus

Kehittyminen ja muutokset

Kasvatusprojekti on alati kehittyvä ja aikaansa noudattava. Projektin suhteen tulee tehdä tilannekatsaus vuosittain vähintään yhdessä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kokouksessa. Kasvatusprojektin muutoksilla voidaan tarkoittaa dokumentteihin tehtyjä muutoksia, sääntömuutoksia, rekisteröintisysteemin kehittämistä ja kasvattajan siihen sitomista, projektin yleisen luonteen muuttumista tai mitä tahansa sellaista muutosta, jolla on tai saattaa olla vaikutusta listalle liittyneen kasvattajan toimintaan.

Oikeus muutosten tekemiseen on Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksella, kasvatusasiavastaavalla ja kasvatustyöryhmällä. Tarvittaessa sääntömuutoksista annetaan tieto listan kasvattajille ensisijaisesti sähköpostitse. Sellaisista muutoksista, joilla ei ole merkitystä kasvattajan toiminnan kannalta, ei ilmoiteta. Tällainen muutos on esimerkiksi kasvatusprojektiin liittyvän dokumentin kirjoitusasun hiominen. Myöskään hakemuslomakkeeseen tehdyistä kysymysmuutoksista ei tulla tiedottamaan listalle päässeitä kasvattajia, elleivät muutokset ole niin kriittisiä, että listan kasvattajilta kaivataan jälkikäteen vastausta kysymykseen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lemmikkilintuaiheiset kirjat

Alla olevassa taulukossa on listattua yhdistyksen julkaisemat tai yhdistyksen jäsenten kirjoittamat ja muita kautta julkaistut lemmikkilintuaiheiset kirjat. Koska nämä ovat yhdistyksen aktiivisten jäsenten kirjoittamia, voi näiden kirjojen laatuun luottaa.

	Jarmo Tuutti: Papukaijan koulutuksen perusteet Papukaijan koulutuksen perusteet on laatuaan ensimmäinen kirja Suomessa. Siinä esitellään perustiedot, joiden avulla voi luoda luottamuksellisen suhteen lemmikkiinsä ja opettaa sille hyödyllisiä taitoja niin arkielämään kuin omaksi ja linnun iloksi. Kirjassa kerrataan papukaijojen perustarpeet ja lajityypilliset käyttäytymismuodot, joiden tuntemus ja huomioon ottaminen ovat onnistuneen koulutuksen ehdoton edellytys. Käy lukemassa lisää ja katsomassa myyntipaikat tältä sivulta!
	Jarmo Tuutti: Papukaija lemmikiksi? Papukaija lemmikiksi? auttaa sinua ymmärtämään papukaijaa sekä lemmikkinä että kotonasi elävänä villieläimenä. Se käsittelee papukaijan hankkimista ja pitämistä lemmikkinä monesta eri näkökulmasta. Paras aika lukea opas on ennen päätöstä papukaijan hankkimisesta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä! Voit lukea oppaan netissä: Papukaija lemmikiksi?.
	Ida-Emilia Kaukonen & Jarmo Tuutti: Minun lemmikkini - Papukaija Perhemedioiden julkaiseman kirjasarjan papukaija-osan kirjoittivat yhdistyksen hallituksen jäsenet Ida-Emilia ja Jarmo. Kirja on mukava ja kevyt yleiskatsaus papukaijojen pitämiseen lemmikkeinä ja löytyy myös monista kirjastoista.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Kirjaudu Facebook-tunnuksilla

Voit halutessasi rekisteröityä ja kirjautua sivustolle myös Facebook-tunnuksilla. Tällöin et joudu täyttämään tietojasi erikseen ja voit jatkossakin kirjautua foorumille vain yhtä nappia painamalla.

Kirjautuminen tapahtuu yksinkertaisesti painamalla alla olevaa nappia ja seuraamalla tämän jälkeen ohjeita. Jos olet kirjautunut selaimella Facebookkiin, riittää, että annat sivustolle luvan sähköpostiisi ja julkisiin profiilin tietoihin.

Please wait, logging in...

Tarkemmat ohjeet Facebook-kirjautumisesta löydät täältä.

Käyttäjätietojen muokkaaminen

Kirjauduttuasi sivustolle Facebookin kautta käyttäjätunnuksenasi ja nimenäsi foorumilla tulee olemaan Facebookissa näkyvä nimi. Voit käydä muokkaamassa käyttäjätunnustasi, salasanaasi (jos haluat joskus kirjautua pelkällä tunnuksella ja salasanallasi) ja muita tietoja seuraavalla tavalla:

Siirry foorumille ja klikkaa kohtaa "Profiili".

Profiilisivulla valitse kohta "Muokkaa".

Voit muokata tällä sivulla käyttäjätietojasi. Käyttäjätunnus on foorumin nimimerkkisi ja voit syöttää kenttiin salasanan perinteistä kirjautumista varten.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Aratinga-aratit

Aratinga-suku eli viheraratit, puhekielessä myös aitoaratit, on kokenut mullistuksia viime aikoina. Tässä lajiesittelyssä käsitellään aikoinaan Aratinga-sukuun kuuluneita papukaijoja, jotka nykyisin on jaettu kuuluvaksi eri sukuihin. Niiden luonteenpiirteet, hoito ja vaatimukset lemmikkinä ovat kuitenkin samankaltaisia. Kooltaan aitoaratit ovat keskikokoista papukaijaa pienempiä, pitkäpyrstöisiä lintuja, joiden koko vaihtelee noin 24 senttimetristä ja 70 grammasta noin 37 senttimetriin ja 180 grammaan.

Luonne:

Aratit ovat uteliaita ja rohkeita lintuja. Ne eivät ole säikkyjä ja toipuvat yleensä nopeasti pelästymisestä tai negatiivisesta käsittelystä. Pakottamista ei kannata kuitenkaan käyttää kuin äärimmäisissä tapauksissa, jos nämä alkavat pelkäämään, ne ilmaisevat pelkoa huutamalla.

Hoito ja ravinto:

Aitoarateille minimikoko on n. 0,80 neliömetriä (0,75 neliötä yhdelle). Näillä linnuilla on kokoon suhteutettuna suuri nokka, ja ne pystyvät tekemään tuhoja hyvinkin nopeasti. Näille siis ehdottomasti teräshäkki; vaikka puusta rakentamalla saisikin kivan tilavan häkin, nämä tulevat aika nopeasti häkin puuosista läpi.

Leluiksi kannattaa antaa puisia palikoita eri kokoisina ja eri tavalla kiinnitettynä. Kannattaa välttää kovaa muovia, simpukoita ja metallia leluissa (ketju keskellä yleensä ok), koska purevat niiden kanssa nokan rikki yrittäessään hajottaa niitä. Häkin ulkopuolelle kannattaa laittaa tukevia oksia kiipeilyä varten ja niihin leluja ja muuta nakerreltavaa, jotta huonekalut ja omistajan muut tavarat säästyvät.

Ruokavaliossa on eroja, mutta pääsääntöisesti kasviksia, vähän hedelmää, marjoja, pellettejä ja siemeniä. Lehtiselleri, parsakaali, erilaiset salaatit, paprika, porkkana, vihreä omena, ananaskirsikka, lehtikaali ja yritit sekä pienet määrät maissia sopivat päivittäiseen ruokavalioon. Kasviksia valitessa niitä voi laittaa tarjolle suhteessa 3 kasvista/1 hedelmä tai 4 kasvista/1 hedelmä. Suosittu menetelmä on ns. liikennevalo-muistisääntö; jotain vihreää jotain punaista ja jotain keltaista; joista vihreää voi antaa enemmän suhteessa muihin.

Arateille kannattaa tarjota mahdollisuus kylpemiseen muutaman kerran viikossa.

Erityispiirteet:

Aratit kommunikoivat parven kanssa luonnossa jatkuvasti. Niillä on tarve pitää yhteyttä myös ihmisiin huutamalla perään. Tätä ei pidä missään nimessä vahvistaa, vaan kannattaa vastata vain pieniin ääniin. Yksin pidettynä näillä on suuri vaara tulla peräänhuutajiksi. Varsinkin aurinko-, palmu- ja huppuarattien ääni on niin paha, että niistä voi koitua ongelmia naapureiden kanssa, mikäli lintu oppii huutamaan ihmisten perään. Myös aitoaratit nauttivat pienessä parvessa tai pareittain elämisestä. Ne viettävät kuitenkin hieman enemmän aikaa erillään kuin esim. suomuaratit. Kaksi koirasta menee hyvin keskenään, mikäli ei ole tarkoitus pesittää lintuja.

Aitoaratit saattavat nukkua erikoisissa asennoissa, jos niille on tarjottu tasainen paikka, esimerkiksi lauta, ne nukkuvat selällään jalat kohti kattoa. Vahvanokkaisille arateille kankaiset teltat eivät ole hyviä, koska ne voivat rikkoa teltan vaaralliseen kuntoon yhden päivän aikana. Niille voi tarjota nukkumapaikaksi esim. käsittelemättömästä puusta tehdyn pienen hyllyn, mikä voi laittaa häkin yläaosaan pinnoihin kiinni.

Lajit:

Kuva: Richard Roche, CC BY-NC 2.0

Aurinkoaratti, Aratinga solstitialis

30 cm / 125 g*

Keskikokoinen aratti. Väritys suurimmaksi osaksi keltainen oransseilla häivähdyksillä, siivissä vihreää kuviointia, järjet siniset, sinivihreä pyrstö. Nokka musta ja jalat vaaleat tai harmaat. Silmä tumma ja silmää ympäröivä iho lemmikeillä yleensä vaalea. Laji näyttää samankaltaiselta kuin palmuaratti, mutta palmuaratin värityksessä on vähemmän keltaista ja enemmän vihreää. Laji sekoitetaan joskus myös kulta-arattiin (Guaruba guarouba), joka on kuitenkin massiivisempi ja sillä on vaalea nokka.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Kuva: Jarmo Tuutti

Palmuaratti, Aratinga jandaya

30cm / 130 g

Palmuaratti on keltavihreä, keskikokoinen aratti. Se on päästään keltainen ja rinnastaan oranssi, ja selkäpuolelta vihreän vallitseva. Pyrstössä ja siipien kärjissä on sinistä. Nokka on tumma, samoin silmät. Silmiä ympäröivän ihon väri vaihtelee vaaleasta tumman harmaaseen alalajista ja UV-altistuksesta riippuen.

Kuva: Robert Blomerus

Kruunuaratti, Aratinga auricapillus

30 cm / 145 g

Kruunuaratti on keskikokoinen, vihreä aratti, jolla on nimensä mukaisesti ikäänkuin kruunu päässään. Keltaoranssi kruunu alkaa ylänokan päältä ja jatkuu silmien yli päälaelle. Alavatsassa on punaruskeaa väritystä, ja siipien ja pyrstön yläpinnat ovat sinertävät.

Kuva: Laure Kurkela

Huppuaratti, Aratinga nenday

30 cm / 140 g

Huppuaratti on keskikokoinen aratti, jonka nimi tulee lajin tummasta päästä. Sitä on myös kutsuttu nimellä kalottiaratti samasta syystä. Muuten laji on suurimmaksi osaksi vihreä: siipien ja pyrstön alapinnat ovat lähes mustat, ja yläpinnat taittavat siniseen. Rinnassa on vihreästä poikkevampi, turkoosi alue, ja jaloissa on pienet punaiset höyhennilkkurit. Nokka on musta ja koivet vaaleanpunaiset mustilla kynsillä.

Kuva: Netta Nikkanen

Persikka-aratti, Eupsittula aurea

26 cm / 90 g

Pienehkö aratti, jolla on persikanoranssi otsa. Laji on muuten suurimmaksi osaksi vihreä, mutta sen päätä ja rintaa koristavat oranssit, siniset ja haaleanruskeat sulat. Nokka on musta ja jalat harmaat. Maailmalla huomattavan samannäköinen laji on termiittiaratti (Eupsittula canicularis), jonka ylänokka on kuitenkin vaalea.

Kuva: Alejandro Bayer Tamayo, CC BY-SA 2.0

Savanniaratti, Eupsittula pertinax

25 cm / 90 g

Savanniaratti on pienehkö aratti, joka on väritykseltään suurimmaksi osaksi vihreä. Sen päätä ja rintaa koristavat ruskean eri sävyt. Siitä on useita alalajeja, joilla pään väritys vaihtelee: osalla on päälaella sinistä, ja keltaoranssin värin määrä kasvoilla vaihtelee: osalla sitä ei ole lainkaan, kun taas osalla lähes koko pää on värin peitossa. Lemmikkinä tyypillisin on tyyppi, jolla keltaoranssia väritystä ei ole, ja päälaella on häivähdys sinistä. Nokka on yleensä musta ja jalat harmaat.

Kuva: Bram Cymet, CC BY 2.0

Sinipääaratti, Thectocercus acuticaudatus

37 cm / 165 g

Suurehko aratti, jolla on nimensä mukaisesti sininen pää. Muuten suurimmaksi osaksi vihreä, paitsi pyrstön alapinta on punertava. Nokan väri ja sinisen pään intensiivisyys vaihtelevat alalajeittain, yleensä alanokka on musta ja ylänokka ihonvärinen. Jalat ovat vaaleat, ja silmää ympäröivä ihoalue lähes valkoinen.

Kuva: Rob Ireton, CC BY-NC-SA 2.0

Brasilianaratti, Psittacara leucophthalma

32 cm / 155 g

Lähes kokonaan vihreä, suurehko aratti. Punainen siipien alunen saattaa näkyä hieman linnun istuessa siivet supussa. Alalajista riippuen pään alueella saattaa olla yksittäisiä höyheniä punaista. Nokka haalean värinen ja jalat harmaat, silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen. Sukufaktaa: Psittacara-sukuun kuuluu tulkinnasta riippuen noin 9-14 lajia, jotka ovat kaikki vihreitä eri määrällä punaista kirjailua.

Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0

Punapääaratti, Psittacara erythrogenys

33 cm / 180 g

Hyvin samanoloinen brasilianaratin kanssa, lukuunottamatta punapääaratin tunnusomaisinta tuntomerkkiä: kirkkaanpunaista päätä. Tälläkin lajilla on vaalea nokka, harmaat jalat ja valkoinen silmää ympäröivä iho.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):

• Harmaapääaratti Aratinga weddellii
• ViherarattiPsittacara holochlora
• Isoviheraratti Psittacara strenua
• Kallioaratti Psittacara wagleri
• Costaricanaratti Psittacara finschi
• Kuubanaratti Psittacara euops
• Haitinaratti Psittacara chloroptera
• Asteekkiaratti Eupsittula nana
• Termiittiaratti Eupsittula canicularis
• Kaktusaratti Eupsittula cactorum

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Harmaapapukaija

Harmaapapukaija (Psittacus erithacus) on suosittu keskisuuri papukaija, jonka luontainen elinympäristö sijoittuu Keski-Afrikan läntisiltö rannikoilta Keniaan ja luoteis-Tansaniaan. Sen sulkapuku on kauttaaltaan harmaa, mutta pyrstö on kirkkaanpunainen. Myös nimellä "jako" tunnettu harmaapapukaija tunnetaan parhaiten uskomattomasta älykkyydestään sekä huikeasta kyvystä oppia matkimaan.

TÄRKEÄÄ! Harmaapapukaijat kuuluvat CITES-I/A -liitteeseen tammikuusta 2017 alkaen. Tämä tarkoittaa, että harmaapapukaijat vaativat jatkossa CITES-todistuksen!

Luonne:

Harmaapapukaija on lintumaailman kissa. Siinä missä monet lajit nauttivat olla huomion välittömänä keskipisteenä, harmaapapukaijat haluavat olla usein tilanteissa mukana, mutta tiedostavan sivustakatsojan roolissa.

Jakot ovat ovelia, ja niiden korkea älykkyys asettaa omistajalle haasteita virikkeiden keksimiseen. Kyllästynyt harmaapapukaija keksii tavalla tai toisella jotain millä viihdyttää itseään, ja mikäli sallittuja nokankäyttökohteita ei ole tarpeeksi, joutuvat nakertelun kohteeksi varmasti ne kielletytkin kohteet. Jakot poimivat myös nopeasti käytösmalleja. Omistajan on oltava valpas sen suhteen, millaista käytöstä linnussa vahvistaa.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan harmaapapukaijan häkin tulisi olla 0,75 neliömetriä, mutta lajin aktiivisuuden, koon ja älykkyyden vuoksi kannattaa saman tien hankkia vähintään neliömetrin häkki. Häkin ulkopuolelle huoneistoon kannattaa tehdä lintupuita, joissa harmaapapukaija voi oleskella ollessaan vapaana häkistä.

Harmaapapukaija on tuoreruokaan painottuva sekasyöjä. Ruokavalion tulee sisältää hyvä kalsiumin lähde.

Erityispiirteet:

Harmaapapukaijat suhtautuvat kehnonlaisesti muutoksiin. Jos lintu on tottunut liian voimakkaasti tiettyyn rutiiniin, voi uuden oppiminen käydä haastavammaksi. Esimerkiksi uusiin leluihin tottuminen saattaa ottaa tavallista kauemmin aikaa.

Harmaapapukaija tunnetaan papukaijamaailman parhaimpana matkijana. Joidenkin yksilöiden tiedetään oppineen jopa satoja eri sanoja, lauseita, ääniä - ja vieläpä asiayhteyksiä näille. Tieteen parissa kohtalaisen tunnettu harmaapapukaija Alex oppi yhdistämään sanoja esineisiin ja esimerkiksi kuvailemaan esineen muotoa tai väriä. Alex oppi myös ensimmäisenä eläinkunnassa ymmärtämään ja kommunikoimaan abstraktin "ei mitään" ("zero") käsitteen. Vaikka tutkittavaa on vielä paljon, voidaan harmaapapukaijan katsoa olleen suuri osatekijä tutkimuksissa ihmisten ja eläinten välisen kielimuurin rikkomisessa. Lisäksi harmaapapukaija selviytyy päättelyongelmista tasolla, joka vastaisi muita kädellisiä tai yi 3-vuotiasta ihmislasta.

Muista myös, että nämä erikoispiirteet tuovat erityisvastuuta. Vaikka harmaapapukaija onkin keskisuurista papukaijoista vähemmän vaikeasta päästä, tarkoittaa korkea älykkyys aina jonkin tason haastavuutta. Lisäksi edes harmaapapukaijaa ei koskaan saisi hankkia vain matkimistaidon vuoksi. Poikkeuksia löytyy aina, eivätkä kaikki yksilöt välttämättä opi matkimaan. Lisäksi, mikäli puhekyky on ainoa kriteeri papukaijan hankkimiselle, voi omistaja havaita ottavansa lemmikkiä hyvin vääristä syistä.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Kaijaset

Kaijaset, eli Agapornikset eli rakkauspapukaijat ovat pienten, kimeä-äänisten papukaijojen suku. Niiden pituus on vain noin 15 cm. Suomessa lemmikkinä pidetään yleisimmin kolmea lajia: ruusukaijanen, naamiokaijanen ja viktoriankaijanen. Kaijaset ovat alunperin kotoisin Afrikan mantereelta. Kaijaset voivat elää jopa 15-20 -vuotiaiksi.

Luonne:

Kaijasten nimi viittaa monella kielellä rakkauteen. Suomeksikin sukua kutsuttiin aiemmin nimellä rakkauspapukaija, englanniksi niiden nimi on lovebird, ja espanjaksi inseparable, erottamattomat. Kaijasella tulisikin aina olla lajitoveri seuranaan ja jo lintuja hankkiessa kannattaa hankkia kerralla kaksi. Kaijasten kanssa kannattaa huomioida se, että kolme kaijaslajia ovat tosiaankin eri lajeja, ja eri lajien yhdistämistä pareiksi ei suositella.

Kaijaset ovat luonteeltaan aktiivisia ja äänekkäitä. Kokoonsa nähden ne kaipaavat paljon tilaa, ja ne ovat ketteriä lentäjiä. Ne oppivat hyvin harvoin puhumaan tai matkimaan, ja ne luonnostaan ne kommunikoivat kimein kirkaisuin. Kokoonsa nähden kaijaset ovat tuhoisia, niiden pieni nokka on aktiivinen silppuri.

Kaijasten kesyysaste riippuu enemmän yksilön historiasta kuin lajista tai sukupuolesta. Yleensä Suomessa lemmikkinä pidettävät kaijaset eivät ole kovin kesyjä, vaan ne ovat enemmän seurailulemmikkejä. Eläinkauppoihin tulevat linnut ovat yleensä jo parhaan kesyttämisiän ohittaneita. Kesyn kaverin kaijasista voi saada, jos kesytykseen panostaa kunnolla. Kesyyntymistä edistää se, että hankkii linnut luovutusikäisenä, koska nuoret linnut kesyyntyvät vanhempia lintuja paremmin.

Kaijaset voivat olla ajoittain hormonaalisia, ja varsinkin ruusukaijaset voivat alkaa ongelmamunijoiksi. Kaikenlaista pesäntekoon kannustavaa virikettä kannattaa välttää.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan kaijasparille riittäisi häkki, jonka pinta-ala on 0,35 neliömetriä. Kaijaset ovat kuitenkin niin aktiivisia, että niille kannattaa hankkia niin suuri häkki kuin mahdollista, pinnaväli huomioiden ja suosien mielummin pitkiä häkkejä kuin korkeita. Tilavan häkin lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi. Tämä koskee myös niitä lintuja, jotka eivät ole kesyjä, ellei niille pysty tarjoamaan useamman neliömetrin lentohäkkiä tai lintuhuonetta.

Kaijaset ovat sosiaalisia, aktiivisia ja tuhoisia, joten niille parasta virikettä on lajitoverin seura, liikkumatila ja virikkeet, joita ne voivat jyrsiä. Vieraiden yksilöiden totuttaminen tulee kuitenkin tehdä aina huolellisesti ja varmistaa että resursseja, varsinkin tilaa on tarpeeksi eikä linnuilla ole pesäpaikkoja, jotka voivat aiheuttaa tappeluita.

Kaijasten ruokavalion tulee olla monipuolinen ja lajille sopiva. Sen pohjan voi muodostaa monipuolinen, vähärasvainen siemenseos. Monesta eläinkaupasta on saatavilla nimenomaan kaijasille tarkoitettu siemenseos, joka on eri kuin yleinen parakiittiseos. Lisäksi ruokavalioon kuuluu päivittäin laaja kattaus tuoreruokaa. Pelkkä salaatinlehti tai kurkkusiivu silloin tällöin ei riitä.

Erityispiirteet:

Kaijaset eivät yleisistä ohjeista huolimatta tarvitse pesäpönttöä tai kookospesää nukkumiseen! Kaijaset, varsinkin ruusukaijaset, saattavat olla hormonaalisia. Hormonaalisuutta ja siitä seuraavia ongelmia, kuten aggressiivisuutta ja ongelmamunimista, voi ehkäistä pesämateriaalia ja pesäpaikkoja vähentämällä. Kaijaset voivat pitää pesämateriaalina paperia tai risuja, jotka on hyvä pitää pois lintujen ulottuvilta hormonitasoja laskiessa.

Yleisimmistä kaijaslajeista on kahta värimuotoa: vihreä ja sinisen mutaatiot lajista riippuen. Näillä väreillä on taas värimuunnoksia, kuten keltainen (lutino), kirjava ja oliivi.

Kaijaslajit voivat risteytyä keskenään, mutta hybridien eli lajiristeymien teettäminen ei todellakaan ole suositeltavaa.

Isoissa tiloissa (lintuhuoneissa) kaijaset voivat tulla toimeen myös ihan erilaisten lintujen kanssa, kuten neitokakadujen tai undulaattien kanssa. Kaijaset ovat kuitenkin tunnettuja siitä, että ne puolustavat kipakasti reviiriään, ja saattavat herkästi purra toisia lintuja jalkoihin, jos toinen lintu laskeutuu kaijasten häkin päälle.

Lajit:

Kuva: Mia Niemi

Ruusukaijanen, Agapornis roseicollis

15 cm / 46-63g*

Yleisin lemmikkinä pidettävistä kaijasista. Kutsumanimeltään joskus myös rakkauspapukaija, persikkakaijanen tai ruusupapukaija. Ainoa yleisistä lajeista, jolla ei ole huomattavaa valkoista silmärengasta. Vihreä, jolla on punaiset kasvot ja rinta ja sininen yläperä. Yleisin väri on luonnonvihreä, muita värejä ovat esim. kirjava, ino, aqua ja turkoosi sekä näiden yhdistelmät. Ruusukaijanen ei ole CITES-laji, joten kauppatilanteessa se ei lain mukaan vaadi papereita.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Kuva: Mia Niemi

Viktoriankaijanen, Agapornis fischeri

15 cm / 42-58g

Luonnonväri on vihreä kaijanen, jolla on oranssi pää, kellertävä rinta ja ruskeahko niska, punainen nokka, harmaat koivet ja valkoinen silmärengas. Useita värimuotoja. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen.

Kuva: Mia Niemi

Naamiokaijanen, Agapornis personatus

14,5 cm / 43-50g

Luonnonväri on vihreä kaijanen, jolla on musta pää ja keltainen rinta, punainen nokka, harmaat koivet ja valkoinen silmärengas. Myös muita värimuotoja on, mutta ne ovat Suomessa harvinaisempia sinistä lukuunottamatta. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen.

• Jokikaijanen (Agapornis nigrigenis)
• Isokaijanen (Agapornis taranta)
• Madagaskarinkaijanen (Agapornis canus)
• Sambesinkaijanen (Agapornis lilianae)
• Savannikaijanen (Agapornis pullarius)
• Sepelkaijanen (Agapornis swindernianus)

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Kakadut

Kakadujen alaheimo Cacatuinae sisältää viisi sukua töyhtöpäisiä papukaijoja. Näihin kuuluvat palmukakadu sukunsa Probosciger ainoana edustajana, mustakakadujen suku Calyptorhynchus, töyhtökakadut Cacatua, ruusukakadu sukunsa Eolophus ainoana edustajana, sekä tuttu neitokakadu sukunsa Nymphicus ainoana edustajana. Neitokakadusta on oma lajiesittelynsä täällä. Isommista kakaduista lemmikkinä tavataan Suomessa lähinnä ruusukakadua ja Cacatua-suvun lintuja. Kakadujen alaheimon lajit asuvat laajalla alueella Australiassa ja sen pohjoispuolella, mm. Oseaniassa, Uudessa-Guineassa, Indonesiassa ja Filippiineillä.

Luonne:

Kakadut ovat älykkäitä, aktiivisia, tuhoamisintoisia, kovaäänisiä ja hellyydenkipeitä lintuja. Kesyt linnut ovat erityisen hellyydenkipeitä niin omistajaa kuin joskus ventovieraitakin kohtaan, joka saattaa joskus johtaa ongelmiin. Kuten muutkaan linnut, kakadutkaan eivät ole automaattisesti kesyjä, eivätkä villimmät yksilöt ole sen hellyydenkipeämpiä ihmisiä kohtaan kuin muutkaan lajit. Varsinkin suuret kakadut ovat kovaäänisiä, ja niiden käheä ääni kantaa kauas. Kakadut eivät ole hyviä puhumaan, ja oppivat usein vähän tai eivät ollenkaan sanoja. Ne ovat kuitenkin älykkäitä, ja oppivat ymmärtämään puhetta. Ne ovat erittäin aktiivisia ja ketteriä temppuilijoita, jotka viihtyvät usein myös lattian tasalla puuhailemassa. Uteliaisuus ja aktiivisuus yhdistettynä papukaijamaailman innokkaimpaan silppurinokkaan voivat olla omistajan hermoja ja myös asuntoa koetteleva yhdistelmä, jos linnulle ei ole järjestetty sallittua tuhottavaa..

Hoito ja ravinto:

Kakadujen koko vaihtelee, ja niin tekee niille minimisuositusten pohjalta suositellut häkkikootkin. Esimerkiksi 35-senttiselle ruusukakadulle häkin minimipinta-ala on 0,75 neliömetriä ja 52-senttiselle molukkienkakadulle se on 1,60 neliömetriä. Kakadut ovat kuitenkin aktiivisia ja älykkäitä, eikä ole huono idea hankkia minimikokoisen häkin sijaan niin suurta kuin linnulle on mahdollista saatavuuden ja tilan puitteissa tarjota. Näiden häkkikokojen lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi.

Kakadut ovat tunnettuja halustaan silputa asioita, ja yleensä kakaduille parhaita leluja ovatkin puiset lelut, mihin ne voivat käyttää nokkaansa. Kakadut ovat älykkäitä ja näppäriä, joten ne voivat hyvin käyttää myös suurille papukaijoille tarkoitettuja älypelejä. Virikkeiden rakentaminen itse on suositeltavaa, sillä kakadut tuhoavat puuta yleensä melkoisella tahdilla.

Kakadujen ruokavalio vaihtelee hieman alaheimon sisällä. Pääasiassa ne ovat tuoreruokailijoita, joiden ruokavalion tulisi lemmikkinä koostua laadukkaasta kuivaruoasta, ja monipuolisesta, runsaasta tuoreruokalautasesta. Poikkeuksena mainittakoon ruusukakadu, jonka ruokavalio sisältää luonnossa hieman enemmän siemeniä, sillä laji ruokailee myös maassa ruohokasvien siemeniä syöden. Lemmikkinä ruusukakadu on herkkä rasvoittuvalle maksalle, joka on oire nimenomaan liian paljon rasvaisia siemeniä sisältävästä ruokavaliosta, joten siemeniä tarjoillessa tulee ottaa huomioon ruoan määrä ja siemensekoituksen laatu.

Erityispiirteet:

Kakadujen luonnetta ei voi kuvailla mainitsematta niiden hellyydenkaipuuta. Moni käsikesy kakadu suorastaan rakastaa rapsutuksia, ja nauttii niistä myös täysin vieraiden käsistä. Tällaisen hellyydenkipeän linnun kanssa tulee kuitenkin muistaa rajat: tietyiltä alueita (kuten siipien päältä ja alaselästä) rapsuttelu, paidan sisälle päästäminen yms. voi olla linnulle kannuste seksuaaliseen tai pesimiseen innostavaan käytökseen. Turvallisinta onkin tyytyä rapsuttelemaan ja hellimään lintua maltillisesti ja vain pään alueelta, kuten muidenkin lemmikkilintujen kohdalla.

Lajit:

Kuva: Jarmo Tuutti

Valkokakadu, Cacatua alba

46 cm / 550 g*

Lähes kokonaan valkoinen, luultavasti Suomen yleisin iso lemmikkikakadu. Kupera töyhtö, musta nokka ja tummat koivet, siiven ja pyrstön alapinnalla hentoa keltaista sävytystä. Epävarma tuntomerkki sukupuolten erottamiseen on silmien väri: naaraalla ne ovat ruskeat tai jopa punertavat, koiraalla täysin tummat.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Kuva: Viivi Jäger

Ruusukakadu, Eolophus roseicapilla

35 cm / 350 g

Keskikokoinen kakadu, jonka väritys on heleän vaaleanpunainen, töyhtö pienehkö ja väriltään runkoa vaaleampi ja siivet harmaat. Nokka vaalea ja jalat harmaat. Silmänympärysihon väri ja tekstuuri voivat vaihdella suuresti esimerkiksi iän, sukupuolen ja UV-altistuksen mukaan, sisälinnuilla se on yleensä haalean harmaa. Ei yleinen muttei harvinainenkaan Suomessa.

Kuva: Jarmo Tuutti

Lähdekakadu, Cacatua sanguinea

38 cm / 400 g

Keskikokoinen, lähes kokonaan valkoinen, vaaleanokkainen, pienitöyhtöinen kakadu. Kuten entinen nimi paljassilmäkakadu kertoo, että linnulla on silmien ympärillä isohkot paljaat ihoauleet, jotka ovat väriltään violetinharmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Kuva: Sam Mugraby, CC BY-2.0 / Wikipedia

Tanimbarinkakadu, Cacatua goffiniana, ent. Cacatua goffini

32 cm / 300 g

Pienehkö, lähes kokonaan valkoinen kakadu, jolla on vaalea nokka ja pieni töyhtö. On osoittanut älykkyystesteissä huimaa näppäryyttä ja älykkyyttä. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Jarmo Tuutti

Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita

50 cm / 850 g

Suuri, valkoinen kakadu, jolla on ulospäin kaartuva, keltainen töyhtö, joka on näkyvillä myös töyhdön ollessa levossa. Musta nokka ja harmaat jalat. Silmät tummat, ja silmää ympäröivä iho sinertävä. Muistuttaa huimasti ulkonäöltään celebesinkakadua, mutta on suurempi ja väriltään puhtaamman valkoinen. Ei kovin yleinen Suomessa.

Molukkienkakadu, Cacatua moluccensis

52 cm / 850 g

Suurin lemmikkinä yleisesti pidettävistä kakaduista. Väritykseltään ainutlaatuisen haalean pinkki muhkealla, punaoranssilla töyhdöllä. Massiivisempi kuin muut sukunsa edustajat, ja myös haastavampi luonteeltaan. Ääntelee lajityypillisesti enemmän jutellen kovaäänisesti kälkättäen. Ei kovin yleinen Suomessa. Kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Quartl, CC BY-SA-3.0 / Wikipedia

Celebesinkakadu, Cacatua sulphurea

33 cm / 350 g

Pienehkö, suuritöyhtöinen vaalea kakadu, jonka entinen nimi on keltatöyhtökakadu. Eri alalajien töyhtöjen väri vaihtelee keltaisesta syvän oranssiin. Eri alalajeja on kutsuttu epävirallisesti nimillä oranssitöyhtökakadu ja sitruunatöyhtökakadu. Nokka musta ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Laure Kurkela

Salomoninkakadu, Cacatua ducorpsii

31 cm / 350 g

Pienehkö, valkotöyhtöinen vaalea kakadu, jonka valkoisessa höyhenpuvussa on niskassa persikanpinkki hohde, ja siipien ja pyrstön alla hailakan keltaista. Nokka valkoinen ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Arokakadu, Cacatua leadbeateri

35 cm / 380 g

Keskikokoinen, suuritöyhtöinen kakadu, jonka entinen nimi on inkakakadu. Hyvin värikäs, suuri töyhtö, jonka värikirjo keltaista, punaista ja valkoista näkyy töyhdön ollessa kohotettuna. Vartalo vaaleanpunainen, siivet yläpuolelta valkoiset. Siipien alapinnalla on hehkeän vaaleanpunainen kuvio. Nokka vaalea ja koivet harmaat. Harvinainen lemmikki Suomessa.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):

• Palmukakadu Probosciger aterrimus
• Punapyrstökakadu Calyptorhynchus banksii
• Kiiltokakadu Calyptorhynchus lathami
• Mustakakadu Calyptorhynchus funereus
• Lyhytnokkakakadu Calyptorhynchus latirostris
• Pitkänokkakakadu Calyptorhynchus baudinii
• Kekälekakadu Callocephalon fimbriatum
• Idänkoukkukakadu Cacatua tenuirostris
• Lännenkoukkukakadu Cacatua pastinator
• Filippiinienkakadu Cacatua haematuropygia
• Sinisilmäkakadu Cacatua ophthalmica

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Kakarikit

Kakarikit eli viherkaijat ovat pienehköjen papukaijojen suku, joita on joskus ääntelyn vuoksi kutsuttu myös vuohipapukaijoiksi. Niiden ääntely on lähes jatkuvaa “mäkätystä,” mutta ääni ei ole kovin voimakas. Suomessa lemmikkinä tavattavia lajeja ovat kruunuviherkaija ja uudenseelanninviherkaija, joita molempia kutsutaan yhteisellä kakariki-nimellä.

Luonne:

Kakarikit ovat erittäin aktiviisia lintuja. Niillä on aina kova meno päällä, eivätkä ne tunnu hiljentävän vauhtiaan kuin nukkumaan. Tämän loputtoman aktiivisuuden vuoksi kakarikit vaativat kokoonsa nähden erittäin paljon tilaa ja aktiviteetteja.

Kakarikit ovat todella rohkeita, jopa uhkarohkeita, jonka vuoksi ne ovat tapaturma-alttiita. Ne saattavat kesyttämättömänäkin lennähtää esim. ihmisen jalkoihin, jolloin on vaara että niiden päälle astutaan, tai ne saattavat lentää oven rakosesta kun se on juuri sulkeutumassa. Kakarikit ovat luonnostaan melko pelottomia, mutta ihan kesyjä niistä on hankala saada: niillä on liian kiire tutkimaan maailmaa, että ne malttaisivat keskittyä kovin pitkäksi aikaa kesyttämiseen.

Kakarikeille on luonnollista lentää kovaa ja paljon, sekä tutkia asioita. Niillä on pitkät varpaat ja keskimääräistä pidemmät kynnet, joilla ne mielellään kaivelevat maaperää ja häkin pohjamateriaalia, sekä vipeltää lattioita pitkin tutkimaan. Yleensä ne myös pitävät kylpemisestä.

Kakarikit ovat sosiaalisia, ja niitä tulisi pitää vähintään pareittain, mielellään jopa pienen 4 linnun parven verran. Uusien yksilöiden tutustuttamisessa parveen tulee olla varovainen. Nuorten lintujen lisäys parveen on yleensä helppoa, mutta aikuisia lintuja yhdistäessä tulee olla huolellinen, ettei tappeluita synny. Kakarikeissa koiras on monesti naarasta isompi, mutta ilman kokenutta silmää ja vertailukohtaa sukupuolta ei yleensä luotettavasti erota.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan kakarikiparille riittäisi häkki, jonka pinta-ala on 0,85 neliömetriä. Kakarikit ovat kuitenkin niin aktiivisia, että niille kannattaa hankkia niin suuri häkki kuin mahdollista, pinnaväli huomioiden. Tilavan häkin lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi. Tämä koskee myös niitä lintuja, jotka eivät ole kesyjä, ellei niille pysty tarjoamaan useamman neliömetrin lentohäkkiä tai lintuhuonetta.

Kakarikien ruokavalion tulee olla monipuolinen ja lajille sopiva. Sen pohjan voi muodostaa monipuolinen, vähärasvainen siemenseos tai laadukas pelletti. Yleensä undulaateille ja neitokakaduille sopiva seos käy myös kakarikeille. Lisäksi ruokavalioon kuuluu päivittäin laaja kattaus tuoreruokaa, jonka kannattaa olla vihannespainotteista. Pelkkä salaatinlehti tai kurkunsiivu silloin tällöin ei riitä. Kakarikeilla sanotaan olevan muita papukaijoja korkeampi tarve proteiinille, joten niille kannattaa tarjoilla proteiinipitoista ruokaa esim. kerran viikossa. Näitä voivat olla esim. keitetty kananmuna, munaruoka, kypsennetty kananliha, jauhomadot tai kuivatut hyönteiset.

Erityispiirteet:

Kakarikien luonne on itsessään erityispiirre. Ne ovat moniin muihin lajeihin verrattuna erittäin aktiivisia ja rohkeita, joka voi olla riski menoon ja meininkiin tottumattomalle omistajalle.

Kakarikilajit ovat läheistä sukua keskenään, joten ne voivat myös tuottaa lajiristeymiä eli hybridejä. Eri lajisten lintujen risteytystä keskenään ei suositella, vaan linnulla tulisi olla oman lajinen kumppani.

Lajit:

Kruunuviherkaija, Cyanoramphus auriceps

23 cm / 95g

Pienempi lemmikkinä pidettävistä kakarikeista. Pääväriltään vihreä lintu, jolla on punainen raita silmien välissä ja keltainen “kruunu” päälakea kohti. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen, joten vaatii aina alkuperätodistuksen.

Uudenseelanninviherkaija, Cyanoramphus novaezelandiae

27 cm / 50-113g

Hieman kruunuviherkaijaa suurempi ja nykyisellään sitä yleisempi lemmikki Suomessa. Pääväriltään vihreä lintu, jolla on punaista päässä: otsassa päälaelle leviten ja silmien takana. Muitakin värimuunnoksia on, kuten kirjava, lutino, kaneli, sininen ja näiden yhdistelmät. Uudenseelanninviherkaija kuuluu Cites I/A-liitteeseen, mutta on poikkeuslaji, joten sillä käydään kauppaa kuten II/B-liitteen lajeina. Se tarvitsee silti aina alkuperätodistuksen, mutta ei EU-lupanumeroa.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Kyyhkyt

Tämä artikkeli koskee lähinnä sisätiloissa eläviä lemmikkikyyhkyjä, ei ulkona kyyhkyslakoissa eläviä. Kyyhkyt ovat luonnossakin sopeutuneet elämään ihmisten ympärillä, joten niistä on jalostettu oikein sopivia lemmikkejä. Lemmikkinä pidetään monenlaisia ja -lajisia kyyhkyjä. Yleisimpiä lemmikkikyyhkylajeja ovat pienet timanttikyyhkyt ja vähän suuremmat naurukyyhkyt. Lemmikkinä voi pitää myös muita kyyhkyjä, kuten isompia riikinkukkokyyhkyjä, mutta nämä linnut tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa. Kyyhkyt voivat hyvällä hoidolla saavuttaa yli 10 vuoden iän.

Luonne:

Kyyhkyt ovat aktiivisia ja hyvin uteliaita lintuja, jotka kesyyntyvät suhteellisen helposti hyvällä käsittelyllä. Kaikki kyyhkyt ovat parvilintuja ja turvautuvat toisiinsa, joten lintuja tulee aina olla vähintään kaksi ja mieluiten samaa lajia. Kyyhkyt ovat suosittuja lemmikkejä niiden hiljaisen äänen ja helppouden vuoksi. Papukaijoihin verrattuna kyyhkyjen äänenvoimakkuus on hiljainen, vaikka ne saattavatkin kurista jopa öisin.

Kyyhkyt eroavat muutoinkin suuresti papukaijoista hoidon ja ulkonäön suhteen. Kyyhkyt viihtyvät hyvin lajitovereidensa seurassa eivätkä ne vaadi omistajaltaan niin suurta huomiota kuin esimerkiksi papukaijat. Kyyhkyt ovat suoranokkia, mikä vaikuttaa niiden ruokailuun. Kyyhkyt eivät saa samanlaista tuhoa aikaan nokallaan kuin koukkunokat. Lisäksi tyypillisesti kyyhkyillä kolme varvasta osoittaa eteen ja yksi taakse.

Kyyhkyt ovat kuitenkin hieman sotkuisempia kuin samankokoiset papukaijat, sillä niiden ulosteet ovat suurempia. Ne eivät myöskään välttämättä yhtä uskollisesti oleskele lintupuussa tai häkin päällä, vaan saattavat käveleskellä lattioilla ja pöydillä sujuvasti.

Hoito ja ravinto:

Kyyhkyt ovat taitavia lentäjiä ja vaativat suuremman häkin kuin muut samankokoiset linnut. Kyyhkyt saattavat myös käyttäytyä aggressiivisesti toisia lintuja kohtaan, jos tilaa ei ole tarpeeksi. Häkissä tulee olla tilaa oikeasti lentää eikä vain hyppiä orrelta toiselle. Kyyhkyt eivät voi hyödyntää häkkien pinnoja liikkumiseen kuten papukaijat, sillä kyyhkyt eivät kiipeile.

Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niillä on oltava koko ajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempirakeista ruokaa kuin isommat kyyhkyt. Esimerkiksi peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopivaa ruokaa. Kyyhkyt eivät suoran nokkansa avulla pysty avaamaan siementen kuoria kuten papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamisessa niiden mahassa. Hiekkaa on oltava tarjolla koko ajan kyyhkylajista riippumatta. Hiekan lisäksi kyyhkyillä pitää olla aina tarjolla jotain kalkkipitoista. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreruoka sekä ruoan varioiminen. Lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko – kyyhkyt eivät voi jyrsiä paloja pienemmiksi, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Kyyhkyille voi lisäksi tarjota ravinnoksi hyönteisiä.

Erityispiirteet:

Kyyhkyjä on erirotuisia ja -lajisia, ja niiden koko, luonne ja vaatimukset vaihtelevat. Rodut, kuten riikinkukkokyyhky ja viestikyyhky on jalostettu kesykyyhkystä – ne ovat siis samaa lajia pulujen kanssa. Sen sijaan omia lajejaan ovat esimerkiksi naurukyyhky ja timanttikyyhky. Kyyhkyt tulisi ensisijaisesti majoittaa saman lajin edustajien kanssa. Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Kyyhkyjä voi pitää isoissa tiloissa myös sekaparvina, kunhan kaikilla on kuitenkin kaverina oman lajin edustaja. Kesykyyhkyn eri rotuja tapaa kuitenkin pääasiassa lakoissa eikä lemmikkeinä sisätiloissa. Sisälemmikkinä pidettävät pienet lajit vaativat aina lämmitetyn sisätilan, kun taas suuria kesykyyhkyjä voi pitää talvisin myös lämmittämättömissä sisätiloissa.

Esimerkkilajeja:

Kuva: Minttu

Naurukyyhky, Streptopelia risoria

30 cm / 150-200 g

Suomen yleisin lemmikkinä pidettävä kyyhky, jonka kantamuoto on saharanturturikyyhky. Värimuotoja on käytännössä kaksi: luonnollinen vaaleanruskea, jolla on mustavalkoinen kaularengas, sekä kokonaan valkoinen. On ajoittain taipuvainen ylimunintaan, joten naaraiden tai parien kohdalla pesämäisiä kuppeja/koreja ja pesämateriaalin tarjolla pitoa kannattaa välttää, ellei lintuja ole tarkoitus harkitusti pesittää.

Kuva: Viivi Jäger

Timanttikyyhky, Geopelia cuneata

20 cm / 35 g

Noin varpusen kokoinen timanttikyyhky on pieni kyyhkylaji, jolla on pitkä pyrstö. Sen luontainen väritys on harmaankirjava, jolla on pieniä valkoisia ‘timantteja’ selässään. Siitä on kuitenkin jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten ruskeita, kirjavia ja valkoisia, joista osa alkaa rantautua Suomeenkin.

Kuva: Viivi Jäger

Riikinkukkokyyhky, Columba livia domestica

Riikinkukkokyyhky on kesykyyhkyn koristerotu, joita ei yleensä pideta sisälemmikeinä. Niitä pidetään muiden kesykyyhkyn rotujen tavoin yleensä puolilämpimissä tiloissa. Rodun tunnusomainen merkki on viuhkaksi levitetty pyrstö, josta se on myös saanut nimensä. Yleisin väri on ehdottomasti valkoinen.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Neitokakadu

Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entiseltä nimeltään nymfipapukaija, on australialainen laji, jonka luonnontyyppi on helppo tunnistaa harmaasta vartalosta, punertavasta poskilaikusta, pitkästä pyrstöstä ja sirosta töyhdöstä. Neitokakadu elää noin 20-25-vuotiaaksi. Säyseä luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen, ja värimuotojen kirjo puolestaan on luonut laajan kasvatuskulttuurin. Neitokakadu onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.

Luonne:

Harmaa neito­kakadu­koiras.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Neitokakadu on hilpeä ja yleisesti hyväntuulinen lintu. Sen liikekieli on vikkelää ja aktiivista, mutta päivärytmiin mahtuu myös rauhallisempia hetkiä.

Laji on lempeä ja toimii aggressiivisesti lähinnä uhattuna tai pesäänsä puolustaessaan: jos neitokakadu puree, purema on todennäköisesti ansaittu.

Hoito ja ravinto:

Neitokakadun vakituisen häkin tulee olla vähintään 0,85 neliömetriä paria kohden ja 0,10 neliötä lisää jokaista uutta lintua kohden. Laji on aktiivinen ja vaatii runsaasti lentoaikaa häkin ulkopuolella. Paras ratkaisu neitokakadulle olisikin niin suuri häkki, että pyrähtely tai lentely olisi mahdollista jatkuvasti.

Lajin ruokavalio koostuu laadukkaasta siemensekoituksesta, jonka ohessa tarjotaan erilaista tuoreruokaa, kuten vihanneksia ja kasviksia, ituja ja ruohoja. Erityisesti tummat lehtevät kasvikset ovat terveellistä ja yleensä hyvin maistuvaa ravintoa. Myös hedelmiä voi tarjota rajoitetusti, ja niiden kohdalla neitokakadut tuntuvat suosivan mietoja vaihtoehtoja kuten omenaa. Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain proteiinilisää kuten keitettyä kananmunaa tai voimaruokapateesta löytyvää gammarusta, katkarapuja ja jauhomatoja.

Erityispiirteet:

Neitokakadu lisääntyy verrattain helposti. Laji on altis krooniselle munimiselle, joka ennen pitkää voi olla naaraalle hengenvaarallista. Mikäli aikomusta tavoitteelliselle pesittämiselle tai kasvattamiselle ei ole, kannattaa perehtyä hormonaalisuuden ehkäisemiseen. Eläinkauppoihin tukuista tulevat linnut saattavat olla samasta poikueesta: jos ei ole varma erisukuisuudesta, ei samasta paikasta ostetun naaraan ja koiraan saa antaa pesiä. Lisäksi kahta lutinoväritteistä neitokakadua ei saa pesittää keskenään.

Neitokakadu ei kuulu CITES-piiriin, eli ei tarvitse virallisia papereita, mutta kauppakirja tai jonkinlainen syntymätodistus on aina suositeltavaa pyytää kasvattajalta.

Neitokakadu on taipuvainen nirsouteen. Nuoren linnun ruokavalion monipuolisuuden laiminlyönti johtaa helposti tuoreravinnon karsastamiseen. Koska laji on säyseä ja anteeksiantavainen, näkyvät niin hoito- kuin koulutusvirheidenkin tulokset monesti vähän viiveellä. Siksi maine “helppona” lajina ei saa johtaa hutiloimiseen tai linnun aliarvioimiseen.

Lue lisää:

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Pikkuara

Pikkuara on pienin arapapukaijalaji. Pienestä koostaan huolimatta se ei ole luonteeltaan linnuista helpoimmasta päästä.

Pikkuara (Diopsittaca nobilis) on eteläamerikkalainen laji, josta tunnetaan kolme alalajia. Ne ovat pääväritykseltään vihreitä, niillä on sinertävä otsa sekä aroille tyypillinen valkoinen höyhenetön kohta pään kummallakin puolella. Pikkuarat tunnistaa helposti kirkkaan punaisista höyhenistä niiden siipien etuosassa, josta se on saanut englanninkielisen nimensäkin ”Red-shouldered macaw”. Alalajista riippuen pikkuaran ylänokka voi olla joko tumma tai vaalea.

Nimestään huolimatta tämä 30-35 cm mittainen laji on ruumiinrakenteeltaan, käytökseltään sekä äänenkäytöltään lähempänä aitoarattia kuin araa.

Pikkuarat voivat elää hyvällä hoidolla jopa 30 vuotta.

Luonne:

Pikkuara. Kuva: Tea Vehmaa

Pikkuarat ovat vilkkaita, uteliaita, rohkeita ja älykkäitä lintuja, jotka vaativat nokalleen ja aivoilleen paljon tekemistä pysyäkseen tyytyväisinä.

Lajin äänenkäyttö on runsasta. Ne kommunikoivat toistensa kanssa sekä ilmoittavat elinympäristössään tapahtuvista asioista kimeällä ja tahdikkaalla kiljunnallaan. Toisaalta ne voivat myös oppia matkimaan kuulemiaan ääniä helposti.

Laji on erittäin sosiaalinen. Ne kiintyvät lajitoveriinsa ja nauttivat toistensa seurasta mm. leikin ja yhteisen puuhastelun merkeissä. Leikit voivat ajoittain olla niin äänekkäitä ja fyysisiä, että ihmisen silmään ne näyttävät jopa rajuilta. Tästä syystä pikkuaroja ei suositella pidettävän muiden lajien kanssa yhdessä.

Pikkuaraa harkitsevan kannattaa pitää mielessä, että käsinkasvatettu yksilö leimautuu valitettavan herkästi omistajaansa, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia ongelmia, esimerkiksi aggressiivisuutta. Hormoniperäiset ongelmat ovat pikkuaroilla, erityisesti ihmisiin leimautuneilla yksilöillä yleisiä.

Hoito ja ravinto:

Pikkuarojen häkin pohjapinta-ala tulisi häkkikokosuosituksen mukaan olla vähintään 0,75 neliömetriä, johon lisätään 0,10 jokaista uutta lintua kohden. Käytännössä tätä voidaan kuitenkin pitää lähinnä ehdottomana vähimmäiskokona. Laji on aktiivinen ja hyvä lentämään, mutta pikkuarat ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä, jotka nauttivat virikkeiden ohella erilaisista köysistä, keinuista, liaaneista ja eri kaltevuuksiin asetetuista orsista. Myös häkin ulkopuolella tulisi olla riittävästi kiipeilymahdollisuuksia ja virikkeitä, jotta vältyttäisiin tylsyydeltä ja pahanteolta.

Pikkuarojen ruokavalio koostuu pääasiassa tuoreruuasta, kuten vihanneksista, kasviksista ja hedelmistä. Lajin energiantarpeen täyttämiseksi pikkuaroille tulisi tarjota päivittäin myös hyvänlaatuista, esimerkiksi aroille suunnattua siemenseosta ja pähkinöitä.

Erityispiirteet:

Pikkuara on CITES II/B-liitteen laji. Näin ollen EU:n sisäisessä kaupassa (myös Suomen sisällä) siltä tulee löytyä aina alkuperätodistus.

Pikkuaroilla esiintyy jonkin verran käytösongelmia, aggressiivisuutta ja nyppimistä. Tavan alkaessa sen kitkeminen on vaikeaa. Erityisesti ihmisiin leimautuneet yksilöt ovat erilaisille hormoni- ja käytösongelmille erittäin alttiita. Lajin hoidossa ja ruokinnassa, käsittelyssä sekä kouluttamisessa olisikin tärkeää pitää tämä mielessä.

Mikäli hormoniperäisiä käytösongelmia esiintyy, niitä voidaan yrittää lievittää kotona vähentämällä ravinnosta saatavaa sokerin ja proteiinin määrää, sekä lyhentää valoisan ajan kestoa. Kaikessa käsittelyssä tulisi ehdottomasti välttää linnun koskettelua muualta kuin niskasta. Mikäli nämä keinot eivät auta, hormonikapseli voi olla ainoa vaihtoehto tilanteen selvittämiseksi.

Kuten muidenkin lajien, myös pikkuaran koulutuksessa tulisi välttää pakottamista, väkisin käsittelyä ja fyysisiä rankaisumenetelmiä (kuten ns. ”luunappeja”). Pikkuarat ovat erittäin älykkäitä ja ihmisiin luottavat yksilöt usein sallivat monipuolisen käsittelyn, joten esimerkiksi erilaisten hoitotoimenpiteiden opettaminen niille positiivisilla menetelmillä on hyvin helppoa.

Pikkuarat ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille, kuten lintupölylle. Niiden kanssa samassa taloudessa ei tulisi pitää runsaasti pölyäviä lajeja, kuten kakaduja tai harmaapapukaijoja.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittely:

Suomuaratit

Suomuaratit ovat pienten arattien suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Kooltaan ne ovat noin 20-25 senttimetriä pitkiä pitkähkön pyrstönsä kera.. Suomuarattinimitys tulee siitä, että suurimmalla osalla näistä linnuista on pään ja kaulan alueen sulissa suomumainen väritys. Sukua kutsutaan suomenkielisessä harrastuksessa myös sen tieteellisellä nimellä Pyrrhura.

Luonne:

Pyrrhurat eli suomuaratit ovat temperamenttisempia kuin isommat aratit. Kaikki lajit ovat aktiivisia, kommunikoivat paljon sekä toistensa että omistajiensa kanssa ja kaikkia on helppo kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Ne saattavat olla hyvin reviiritietoisia ja myös luonnossa niiden on havaittu tekevän hyökkäyksiä muita lajeja kohtaan - myös tosissaan. Suomuaratit saattavat tulla toimeen muiden lajien kanssa, mutta tämä on hyvin yksilöllistä. Vahvoina lintuina ne voivat satuttaa pienempiä todella pahasti.

Suomuaratit ovat hyvin sosiaalisia, joten jokaisella suomuaratilla tulisi olla lajitoveri. Kiivas luonne on osa myös suomuarattien välistä kanssakäymistä. Ne ovat hyvin fyysisiä lintuja, jotka haluavat olla kosketuksissa lajitoveriin, mutta riitoja syntyy välillä. Yleensä nämä riidat ovat kuitenkin ohi jo sekunneissa.

Hoito ja ravinto:

Pyrrhurilla eli suomuarateilla häkin minimisuositus on lajin pituudesta riippuen 0,45 (0,06 per uusi lintu) neliömetrin ja 0,75 (0,1 per uusi lintu) neliömetrin välillä. Suomuaratit ovat erittäin aktiivisia, joten liian isoa häkkiä näille ei voi antaa. Häkin kannattaa olla mahdollisimman suuri, mutta huomioida turvallinen pinnaväli häkkiä hankkiessa.

Kaikille arateille suositellaan kasvispohjaista ravintoa, mihin voi lisätä pellettejä ja siemeniä. Pyrrhurien kohdalla hedelmiä ja ituja kannattaa antaa vähän, hedelmien sokeri vaikuttaa ns. turhan energian lisääntymisenä ja idut nostattavat näillä hormonituotantoa eli linnut saattavat tapella huomattavasti enemmän. Hedelmät käyvät herkuista.

Muutamien lajien luonnollista ruokavaliota on tutkittu; esim. Viherposkiaratit syövät jonkin verran kukkia ja araukaria-aratit syövät huomattavasti vihreitä lehtiä, n. 20% luonnollisesta ruokavaliostaan.

Erityispiirteet:

Suomuaratit ovat hyvin fyysisiä lintuja, ja yhdessä elävä lintuparin tai -parven osapuolet koskettavat toisiaan lähes koko ajan. Tämä näkyy myös eläintarhaoloissa pienessä parvessa. Ne myös riitelevät keskenään paljon, mutta riitely ei ole vakavaa, vaikka näyttää välillä hurjalta. Jos toinen puree liian rajusti, toinen häipyy kauemmaksi ja ns. laittaa kaverin jäähylle. Jäähyt kestävät yleensä 30-60 sekuntia. Tätä metodia kannattaa käyttää kesyttäessä ja kouluttaessa, mikäli lintu riehaantuu liikaa. Suomuaratteja on helppo kouluttaa myös pareittain.

Fyysistä kosketusta kaipaavina nämä ovat joissain maissa saaneet lisänimen “cuddly bird”. Ihmisen kanssa kyhnääminen voi kuitenkin johtaa vääristyneeseen seksuaaliseen leimautumiseen ihmiseen, mitä tulisi välttää. Parhaiten nämä menestyvät koiras-naaras, tai koiras-koiras pareina. Useat kasvattajat suosivat suomuarattien kanssa myös kaksi koirasta yhtä naarasta kohden. Kaksi naarasta eivät välttämättä tule toimeen aikuisiällä, jolloin on varauduttava kahdella häkillä ja mahdollisesti myös kahdella lennätysvuorolla.

Suomuarateilla on kummallisia tapoja nukkua. Jotkut nukkuvat häkin pohjalla (jopa selällään), häkin pinnoissa roikkuen, teltoissa kummallisissa asennoissa jne. Kankaisten telttojen kanssa voi tapahtua kaikenlaisia onnettomuuksia. Kangas-, fleece- tai tekoturkistelttoja kannattaa pitää linnuilla varoen: nielty kangas voi aiheuttaa kuputukoksen tai lintu voi takertua kynsistään/varpaistaan kankaan kuituihin. Pesämäisen paikan kanssa tulee aina olla huolellinen, ettei sillä innosta lintua/lintuja pesimään ja nostamaan turhanpäiten hormonaalisuuttaan. Yleensä suomuaratit suhtautuvat pesiin vain nukkumapaikkoina, mutta tähän tulee puuttua välittömästi, jos linnut alkavat viettää pesissä aikaa päivisin, tai lintujen hormonitasot nousevat.

Lajit:

Lajistossa käytetty Birdlife Suomen lajitietokannasta v. 2020 noudettuja lajeja. Pyrrhura-suku on kokenut muutoksia lajijaon suhteen viime aikoina, ja tutkimusten edetessä lajirajat häilyvät myös tulevaisuudessa.

Kuva: Sanna Pitkäranta

Helmiaratti, Pyrrhura lepida

24 cm / 70g*

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jonka ylävartalo on kirjava. Otsa on tummanharmaa ja poskea koristavat vihreät ja siniset höyhenet, joiden sävyn intensiivisyys voi vaihdella jopa yksilöllä valaistuksesta riippuen. Korvan kohta vaalean harmaa, joka jatkuu rintaan vaaleana suomukuviona. Ranteessa ja siipien sisäpinnalla kirkkaan punaista väriä. Siiven ja pyrstön sisäpinnat tummat, päälypuolen lentosulat siniset, pyrstö punertava. Musta nokka, tummat silmät ja valkoinen silmää ympäröivä ihoalue. Helmiaratti luettiin aiemmin rämeikköaratin alalajiksi. Melko yleinen suvun edustaja Suomessa.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Kuva: Sanna Pitkäranta

Araukaria-aratti, Pyrrhura frontalis

26 cm / 72-94g

Aiemmin riograndenaratiksi kutsuttu, suurimmaksi osaksi vihreä laji, jonka kauneus syntyy sopusoinnussa vihreän ja punaruskeiden sävyjen kanssa. Nokan päällä ruskeaa, korvan kohdalla hailakan ruskeaa. Rinnalla kellertävää suomukuviota, ja alavatsassa punaruskea, symmetrinen laikku. Musta nokka, tummat silmät ja valkoinen silmää ympäröivä ihoalue. Melko harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Viherposkiaratti, Pyrrhura molinae

26 cm / 60-80g

Aiemmin nimellä siniposkiaratti tunnettu laji, joka on maailmalla luultavasti yleisin lemmikkinä pidettävä suomuaratti. Suomessa se on alkanut yleistymään vasta viime vuosina. Villiväritteinen lintu näyttää paljon araukaria-aratilta vihreällä yleisvärillään, mutta sen päälaki on tumma ja rinnalla oleva suomukuvio ei ole kellertävä vaan ennemminkin ruskean harmahtava. Silmät tummat, silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen ja nokka musta. Viherposkiaratista on jalostettu useita värimuunnoksia, joista osa on rantautunut myös Suomeen.

Kuva: Laure Kurkela

Raitasuomuaratti , Pyrrhura leucotis

23 cm / 50-53g

Suomuaratiksi värikäs, ja erottuu monesta muusta lemmikkilajista tummien silmänympärystensä vuoksi. Suurimmaksi osaksi vihreä, mutta päässä viininpunaista, korvalla lähes valkoista, kaulalla sinistä väriä jossa on valkeaa suomukuviointia, joka jatkuu rinnalle vihreällä pohjalla. Vatsassa jalkojen välistä jatkuu laaja punaruskea laikku, ja punaiset ranteet näkyvät myös linnun istuessa. Nokka musta ja silmät tumman ruskeat, jalat harmaat. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Kuva: Diero Tirira, CC BY-SA 2.0

Negrosinaratti, Pyrrhura melanura

24 cm / 83-85g

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jolla valkoisen ja mustan luomat suomukuviot muodostavat ikäänkuin leveän kauluksen linnun kaulalle ja rinnalle. Päälaki tumman harmaa, ja punainen siipikuvio saattaa pilkistää linnun siipien ollessa suljettuina. Musta tummahko, muttei yleensä musta, silmät tummat ja silmää ympäröivä ihoalue valkoinen. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Kuva: Laure Kurkela

Punalakkiaratti , Pyrrhura rhodocephala

24 cm / 80g

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jolla on nimensä mukaisesti punainen “lakki” päässään, tummemman punaista myös korvan kohdalla ja joskus myös alavatsassa. Siivissä huomiota herättävä valkoinen laikku, joka yleensä näkyy vain linnun levittäessä siipensä. Monesta muusta suomuaratista poiketen, punalakkiaratilla on vaalea nokka. Silmät tummat, ja silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen, jalat harmaat. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Kuva: Florin Feneru, CC BY 2.0

Rämeikköaratti , Pyrrhura perlata

24 cm / 85-94g

Hyvin paljon helmiaratin näköinen, mutta punavatsainen. Erityisen värikäs suomuaratti, jonka otsa on tumman harmaa ja poskea koristavat vihreät ja siniset höyhenet, joiden sävyn intensiivisyys voi vaihdella jopa yksilöllä valaistuksesta riippuen. Korvan kohta vaalean harmaa, joka jatkuu rintaan vaaleana suomukuviona. Helmiaratin vihreästä olemuksesta poiketen rämeikköaratilla on kirkkaanpunainen vatsa, ja jaloissaan sinisiä höyheniä. Siivet ovat vihreät sinisellä sävytyksellä kärkiään kohti. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Kuva: Laure Kurkela

Inka-aratti, Pyrrhura rupicola

25 cm / 70g

Jokseenkin negrosinarattia muistuttava laji. Suurimmaksi osaksi vihreä, jolla on tumma päälaki ja kaulalla ja rinnalla vaaleista ja tummista sävyistä muodostuva suomukuvio. Inka-aratilla suomukuvio on enemmän kolmiomaisempi kuin pyöreä, ja sen kasvojen väri on limeen taittava. Siiven etuosassa punaista, joka saattaa näkyä myös linnun siipien ollessa suljettuina. Silmää ympäröivä iho voi olla vaalea tai tumma, silmät tummat ja nokka musta. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

• Sinirinta-aratti (Pyrrhura cruentata)
• Hehkusiipiaratti, ent. bolivianaratti(Pyrrhura devillei)
• Punaposkiaratti(Pyrrhura pfrimeri)
• Kirjosuomuaratti(Pyrrhura griseipectus)
• Täpläsuomuaratti(Pyrrhura picta)
• Amazoniansuomuaratti(Pyrrhura amazonum)
• Tummasuomuaratti(Pyrrhura lucianii)
• Ruususuomuaratti(Pyrrhura roseifrons)
• Santamartanaratti(Pyrrhura viridicata)
• Tepuiaratti, ent. tepuinaratti (Pyrrhura egregia)
• Ecuadorinaratti(Pyrrhura orcesi)
• Valkorinta-aratti(Pyrrhura albipectus)
• Ruskosuomuaratti(Pyrrhura calliptera)
• Venezuelanaratti(Pyrrhura hoematotis)
• Keltasiipiaratti(Pyrrhura hoffmanni )

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lajiesittelyt

Lajiesittelyjä yleisistä Suomessa lemmikkinä pidettävistä lintulajeista.

Tutustu lajiesittelyihin oikeassa reunassa olevan valikon kautta. Uusia lajiesittelyjä lisätään sivustolle aina, kun niitä ehditään tekemään.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Ovatko tuttavasi jo kyllästyneet lintujuttuihisi? Me emme ole! Meidän kautta voit tutustua muihin lintuharrastajiin ja saada samalla uusia elinikäisiä ystäviä. Lemmikkilinnut Kaijuli ry on suomalainen, lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen töitä tekevä ja lemmikkilintuharrastajia yhdistävä yhdistys. Voit lukea lisää yhdistyksestä ja sen toiminnasta täältä.

Miksi liittyä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäseneksi?

Tue lemmikkilintujen hyvinvointia Suomessa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee töitä edistääkseen lemmikkilintujen hyvinvointia Suomessa mm. jakamalla tietoa ja auttamalla yksittäisiä lintuja sijoitustoiminnan kautta.

Tutustu muihin harrastajiin

Ovatko tuttavasi jo kyllästyneet lintujuttuihin? Me emme ole! Tapahtumissa ja muiden kanavien kautta voit tutustua muihin lintuharrastajiin.

Turvaa harrastus jatkossakin Suomessa

Yhdistys on aktiivisesti yhteydessä mm. viranomaisten suuntaan turvatakseen lemmikkilintuharrastuksen Suomessa jatkossakin.

Kuinka liittyä jäseneksi?

1. Siirry yhdistyksen Holvi-kauppaan
2. Lisää jäsenyys ostoskoriin
3. Maksa jäsenyys haluamallasi tavalla

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lue lisää...

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Linkkejä muualle

Linkkejä muille lemmikkilintuharrastukseen liittyville sivustoille, jotka sisältävät hyödyllistä materiaalia. Sivustot voivat olla yksittäisten harrastajien sivuja, yhdistysten sivuja tai olla kaupallisten toimijoiden sivuja.

Suomenkieliset sivut

Eläinkeskus
Suomalainen eläinkauppa, josta löytyy myös paljon tarvikkeita linnuille.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry
Yhdistys pyrkii suojelemaan kaikkia eläimiä resurssiensa mukaan.

Myydään papukaija
Opassivusto lemmikkipapukaijan ostajalle.

Neitokakadut - Variaatioiden aikakausi
Väliaikaisesti poissa käytöstä! Ida-Emilian ylläpitämä neitokakaduaiheinen sivusto, joka sisältää valtavan määrän tietota tästä lajista.

Papukaija.fi - Papukaija lemmikkinä
Sivusto, jolta löytyy mm. perusopas papukaijoista, artikkeleita, tee-se-itse-ohjeita sekä muuta materiaalia.

Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry
Eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten perustama liitto, jossa myös Lemmikkilinnut Kaijuli ry on jäsenenä.

Suomen eläintenkouluttajat ry
Suomen eläintenkoulutuksen ammattilaisten oma järjestö.

Ympäristökeskus: CITES
Suomen ympäristökeskuksen CITES-asioita käsittelevä sivusto.

Englanninkieliset sivut

BehaviorWorks
Susan Friedmanin sivusto, joka sisältää mm. paljon laadukkaita englanninkielisiä käyttäytymisartikkeleita. Osa näistä artikkeleista on käännetty myös suomeksi.

Good Bird Blog
Barbara Heidenreichin blogi, jossa hän jakaa ajatuksiaan.

Good Bird Inc.
Good Bird Inc on Barbara Heidenreichin omistama yritys, joka on erikoistunut jakamaan tietoa papukaijojen käyttäytymisestä ja lemmikkipapukaijojen koulutuksesta. Yritys julkaisee Good Bird -lehteä, järjestää seminaareja ympäri maailman ja on tuottanut erilaisia papukaijojen koulutusta käsitteleviä videoita.

Karen Pryor: Clickertraining.com
Karen Pryorin sivusto sisältää materiaalia liittyen naksutinkoulutukseen. Myös lintuihin liittyvää materiaalia luettavissa.

Loro Parque
Kanariansaarilta löytyvä lintupuisto.

Loro Parque Fundacion
Loro Parqueen liittyvä säätiö, joka kerää rahaa myös tutkimukseen ja suojeluun.

Natural Encounters
Steve Martinin yrityksen kotisivuilta löytyy myös hänen kirjoittamiaan artikkeleita.

World Parrot Trust
World Parrot Trust on maailmanlaajuinen papukaijen suojeluun luonnossa ja tiedonvälittämiseen omistajille keskittynyt säätiö. Sivuilta löytyy mm. valtava määrä artikkeleita ja muuta hyödyllistä materiaalia.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Tuki medialle

Liikkeellä on paljon vanhentunutta ja jopa vaarallista tietoa lemmikkilintujen pitämiseen liittyen. Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja sen aktiivit auttavat mielellään median edustajia tekemään laadukkaita lemmikkilintuaiheisia uutisia ja artikkeleita.

Erään uutisen yhteydessä kerrottiin, että neitokakadulle pitäisi laittaa pönttö nukkumapaikaksi. Neitokakadu ei kuitenkaan sellaista tarvitse kuin pesintään, ja tällainen ohje voi pahimmillaan vaarantaa linnun hengen. Lintujen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että yleisölle kerrotaan ajan tasalla olevaa tietoa lemmikkilinnuista. Tarvitseko apua...

• ...laadukkaiden ja ajan tasalla olevien lähteiden etsimiseen?
• ...tietojen oikeellisuuden tarkistamiseen artikkelia tai uutista varten?
• ...tiedon etsimistä varten?
• ...kokeneiden kasvattajien, harrastajien tai jonkin lajin yksilöiden omistajien etsimiseen?
• ...kuvien ja muun vastaavan materiaalin etsimiseen?

Ota yhteyttä ja katsotaan yhdessä, miten voisimme auttaa! Median yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostilla Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., jonka kautta viesti välitetään oikealle henkilölle ensitilassa.

Yhdistys ei lähtökohtaisesti veloita mitään avustaan. Toivomme kuitenkin, että yhdistyksen nimi voidaan mainita jutun yhteydessä, jos mahdollista. Kuvien ja muun materiaalin kohdalla maksullisuus riippuu näiden tekijänoikeuksien omistajasta.

Yhdistyksen Jonne Stenroth kuvattavana messuilla Ylen Luonto lähellä -sarjaan.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Olen myymässä lintua

Oletko myymässä lintua? Yhdistyksen kanavien kautta voit löytää parhaiten hyvän kodin rakkaalle lemmikillesi.

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

• Foorumilta löytyy myyntiosio, jossa voit myydä lintuja
• Lisäksi voit linkittää foorumi-ilmoituksen yhdistyksen Facebookin myyntiryhmään
• Kiireellisissä tai hankalissa tilanteissa yhdistyksen sijoitusrinki voi auttaa

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Omistan lemmikkilinnun

Omistatko lemmikkilinnun? Aina voit opiskella lisää ja tutustua muihin harrastajiin!

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

• Artikkelit-osiosta voit lukea hieman syvemmin harrastusta käsitteleviä artikkeleita
• Tapahtumat-osiosta löydät tapahtumia, joissa voit tutustua muihin harrastajiin
• Alueellinen toiminta -osiossa voit tutustua yhdistyksen alueelliseen toimintaan
• Foorumilla ja Facebook-ryhmässä voit keskustella muiden harrastajien kanssa
• Äläkä unohda liittyä jäseneksi!

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen säännöt

1§ Yhdistyksen nimi ja kotipaikka

Yhdistyksen nimi on Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja sen kotipaikka on Helsinki.

2§ Yhdistyksen tarkoitus

1. Yhdistyksen tarkoituksena on

1.1 Lemmikkilintuharrastuksen ylläpitäminen ja kehittäminen Suomessa.

1.2 Kehittää ja ylläpitää Suomen kattavaa rekisteriä yhdistyksen jäseninä olevien lemmikkilintujen kasvattajista sekä renkaalla ja/tai mikrosirulla tunnistettavissa olevista lemmikkilinnuista toimien yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

1.3 Kehittää yhteistyötä kasvattajien kesken ja näin ylläpitää terveitä lintukantoja välttämällä sisäsiittoisuuden mahdollisuutta.

1.4 Toimia yhdyssiteenä lemmikkilinnuista kiinnostuneiden, niiden parissa työskentelevien ja niitä koskevien informaatiokanavien kanssa.

1.5 Pyrkiä edistämään lemmikkilintujen eettistä pitoa ja maahantuontia.

1.6 Edistää Cites I/A-liitteen lajien laillista rekisteröimistä.

2. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voi

2.1 Välittää tietoa sekä aloitteleville että kokeneille alan harrastajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille.

2.2 Välittää eläinsuojelullista tietoa lemmikkilintujen hyväksi.

2.3 Pitää yllä maksuttomia internet-sivustoja.

2.4 Pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin lemmikkilintuyhdistyksiin.

2.5 Järjestää teemapäiviä ja luentoja sekä infotilaisuuksia eri koulutuslaitoksissa.

2.6 Harjoittaa valistus- neuvonta- ja tiedotustoimintaa.

2.7 Julkaista lemmikkilintuaiheista lehteä.

2.8 Järjestää näyttelyitä.

2.9 Toimia yhteistyössä muiden yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta tukevien yhteisöjen, viranomaisten ja lemmikkiliikkeiden kanssa.

3. Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi

3.1 Periä jäseniltään vuosittaista jäsenmaksua.

3.2 Ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä omistaa toimintaansa varten tarpeellista kiinteätä ja irtainta omaisuutta.

3.3 Järjestää myyjäisiä, arpajaisia ja varainkeräyksiä sekä harjoittaa kioskiliikettä.

3§ Jäsenet

1. Yhdistyksen hallitus päättää jäsenten hyväksymisestä.

2. Yhdistyksen jäsenrekisteriä ylläpitää yhdistys itse, joka toimittaa jäsenille jäsenkortin sekä tietoja jäsenen oikeuksista ja velvollisuuksista.

3. Lemmikkilintu Kaijuli ry:n jäseniä ovat

3.1 Varsinainen jäsen, joksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta.

3.2 Perhejäsen, joksi voidaan hyväksyä varsinaisen henkilöjäsenen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Perhejäsenet eivät saa yhdistyksen vuosijulkaisua.

3.3 Kannattajajäsen, joksi voidaan kutsua yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta.

4. Varsinaisilta jäseniltä, perhejäseniltä ja kannattajajäseniltä perittävän vuosittaisen jäsenmaksun suuruudesta päätetään yhdistyksen syyskokouksessa. Jäsenmaksut peritään kunkin alkavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

4§ Toimihenkilöt

1. Yhdistyksen järjestämää toimintaa sekä tapahtumia hoitaa yhdistyksen jäsenistä valittu toimihenkilöstö. Hallitus päättää toimihenkilöpaikoista ja uusien toimihenkilöiden hyväksymisestä.

2. Toimihenkilöiden toimikausi on yksi (1) vuosi. Toimihenkilöt kokoontuvat vain tarpeen vaatiessa. Toimihenkilöstö voi kokoontua myös etänä tietoliikenneyhteyden välityksellä.

3. Toimihenkilöksi haluavan on esitettävä tahtonsa joko kirjallisesti tai kokouksessa suullisesti.

4. Jos hallitus ei hyväksy hakijaa yhdistyksen toimihenkilöksi, sen on hakijan sitä vaatiessa annettava hakijalle kirjallinen lausunto kielteiseen päätökseen johtaneista syistä.

5. Toimihenkilöksi voidaan valita yhdistyksen jäsen, joka

5.1 On maksanut yhdistyksen jäsenmaksun.

5.2 Hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen eikä ole henkilökohtaisten sitoumustensa tai muiden syiden vuoksi esteellinen noudattamaan yhdistyksen sääntöjä ja päätöksiä.

5.3 Hyväksyy yhdistyksen lintuharrastukselle asettamat eettiset periaatteet eikä kuulu yhdistyksen toimintaa ja periaatteita vastustaviin järjestöihin tai ryhmiin.

5.4 Lupautuu noudattamaan yhdistyksen jäsenille ja toimihenkilöille asetettuja sääntöjä.

6. Toimihenkilön oikeuksien ja etuuksien edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut erääntyneet jäsenmaksunsa.

5§ Hallitus

1. Yhdistyksen toimintaa johtaa ja omaisuutta hoitaa syyskokouksessa yhdistyksen jäsenistä valittu hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja sekä 1–4 muuta jäsentä.

2. Hallitukseen voidaan valita yhdistyksen jäsen, joka

2.1 On maksanut yhdistyksen jäsenmaksun.

2.2 Hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen eikä ole henkilökohtaisten sitoumustensa tai muiden syiden vuoksi esteellinen noudattamaan yhdistyksen sääntöjä ja päätöksiä.

2.3 Hyväksyy yhdistyksen lintuharrastukselle asettamat eettiset periaatteet eikä kuulu yhdistyksen toimintaa tai periaatteita vastustaviin ryhmiin tai järjestöihin.

2.4 Lupautuu noudattamaan yhdistyksen hallitukselle asetettuja sääntöjä.

3. Hallituksen toimikausi on yksi (1) vuosi. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta vähintään kerran vuodessa tai tarpeen vaatiessa.Hallitus voi kokoontua myös etänä tietoliikenneyhteyden välityksellä.

4. Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet hallituksen jäsenistä on kokouksessa läsnä.

5. Asiat ratkaistaan äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Hallituksen jäsen, joka jättää tehdystä päätöksestä eriävän mielipiteen pöytäkirjaan merkittäväksi on vapaa päätöksen tuottamasta vastuusta, ellei hän osallistu sen täytäntöönpanoon.

6. Hallitukseen kuuluvan oikeuksien ja etuuksien edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut erääntyneet jäsenmaksunsa.

7. Puheenjohtajaksi ei voida valita henkilöä, joka voi yksityishenkilönä tai yrittäjänä taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla hyötyä puheenjohtajuudesta ja yhdistyksen tekemistä päätöksistä.

8. Hallituksen jäsen ei saa osallistua hänen ja yhdistyksen välistä sopimusta koskevan eikä muunkaan sellaisen asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen, jossa hänen yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa.

6§ Yhdistyksen kokoukset

1. Yhdistyksen varsinaisia kokouksia ovat kevät- ja syyskokous, joiden lisäksi voidaan tarvittaessa järjestää ylimääräisiä kokouksia.

2. Yhdistyksen kokoukset kutsuu koolle hallitus. Kokouskutsu on lähetettävä viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta. Kokouskutsu asetetaan jäsenille tiedoksi www.kaijuli.fi - foorumiin.

3. Jos kokoukseen voidaan osallistua myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, tästä on mainittava kokouskutsussa. Kokouskutsussa on lisäksi mainittava, jos kokoukseen teknisen apuvälineen avulla osallistuvan jäsenen puhevallan käyttäminen on rajoitettua.

4. Yhdistyksen kevätkokous pidetään kevään aikana. Kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

4.1 Esitellään edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös.

4.2 Luetaan toiminnantarkastajien tai tilintarkastajien lausunto.

4.3 Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja hallituksen vastuuvapauden myöntämisestä.

4.4 Päätetään muista esille tulevista asioista.

5. Yhdistyksen syyskokous pidetään syksyn aikana. Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

5.1 Valitaan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja muut jäsenet.

5.2 Valitaan yksi (1) toiminnantarkastaja tai tilintarkastaja sekä tarvittaessa yksi (1) varahenkilö.

5.3 Hyväksytään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.

5.4 Päätetään muista esille tulevista asioista.

6. Jokaisella yhdistyksen varsinaisella, perhe-, ja kannattajajäsenellä on yhdistyksen kokouksessa yksi (1) ääni. Jäsen ei kuitenkaan saa yhdistyksen kokouksessa äänestää eikä tehdä päätösehdotuksia päätettäessä hänen ja yhdistyksen välisestä sopimuksesta tai muusta asiasta, jossa hänen yksityinen etunsa on ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Varsinaisena tai kannattajajäsenenä olevan yhteisön tai yksityishenkilön ääntä saa käyttää sen kirjallisesti valtuuttama edustaja.

7. Päätökset yhdistyksen kokouksissa tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan kannattama mielipide, vaalissa kuitenkin arpa. Päätettäessä sääntöjen muuttamisesta, yhdistyksen purkamisesta sekä yhdistyksen omaisuuden pääosan luovuttamisesta, päätökseksi tulee se mielipide, jota on kannattanut vähintään kolme neljäsosaa (3/4) äänestyksessä annetuista äänistä.

8. Jokainen yhdistyksen jäsen voi tehdä ehdotuksia yhdistyksen kokouksen käsiteltäväksi hallitukselle tai kokouksessa. Hallituksen on ne oman lausuntonsa ohella valmisteltava seuraavaan yhdistyksen kokoukseen. Jos asia on kiireellinen, se voidaan yhdistyksen kokouksen päätöksellä käsitellä heti, ellei voimassa oleva yhdistyslaki toisin määrää.

7§ Päätösvalta

1. Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. Jäsenet käyttävät päätösvaltaansa yhdistyksen kokouksessa.

2. Yhdistyksen jäsenet voivat käyttää päätösvaltaansa kokouksessa myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, mikäli kokouskutsussa on tarjottu siihen mahdollisuus. Osallistumisoikeus ja ääntenlaskennan oikeellisuus on tällöin selvitettävä tavallisessa yhdistyksen kokouksessa noudatettaviin menettelyihin verrattavalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan koske yhdistyksen sääntöjen muuttamiseen liittyviä päätöksiä.

3. Jäsenet voivat yksimielisinä päättää yhdistyksen kokoukselle kuuluvasta asiasta ilman kokousta. Päätös on tehtävä tällöin kirjallisesti, päivättävä ja kunkin yhdistyksen jäsenen on allekirjoitettava se. Kirjalliseen päätökseen sovelletaan muuten, mitä yhdistyksen kokouksen pöytäkirjasta säädetään.

8§ Yhdistyksestä eroaminen

1. Yhdistyksen jäsenellä on oikeus milloin tahansa erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle tai sen puheenjohtajalle. Jäsen voi myös erota ilmoittamalla siitä yhdistyksen kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi.

2. Jäsenen erottua yhdistyksestä hän menettää jäsenoikeutensa ja vapautuu velvollisuuksista, joihin hän on yhdistyksessä sitoutunut.

3. Jos yhdistyksen jäsen laiminlyö vuosittaisen jäsenmaksunsa neljän (4) kuukauden ajan vuoden ensimmäisestä päivästä lukien, voi yhdistyksen hallitus katsoa hänet eronneeksi.

9§ Jäsenen erottaminen

1. Yhdistyksen hallitus voi erottaa jäsenen, joka on rikkonut yhdistyksen sääntöjä tai on jättänyt täyttämättä ne velvoitteet, joihin hän on yhdistyksessä sitoutunut. Hallitus voi myös erottaa jäsenen, joka on vahingoittanut yhdistyksen mainetta, on toiminut yhdistyksen periaatteita tai sen tarkoitusta vastaan, tai ei enää täytä näissä säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.

2. Vaatimus jäsenen erottamisesta on tehtävä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle mainitsemalla ne syyt ja esittämällä ne todisteet, joiden perusteella erottamista vaaditaan. Yhdistyksen hallituksen on tutkittava erottamisvaatimus ja ilmoitettava siitä jäsenelle, jonka erottamista vaaditaan. Mikäli erotettava jäsen jättää hallitukselle asiasta eriävän mielipiteen yhden (1) kuukauden kuluessa, on erottamisvaatimus alistettava seuraavan yhdistyskokouksen päätettäväksi.

3. Yhdistyksestä erotettu jäsen menettää kaikki jäsenoikeutensa ja vapautuu niistä velvoitteista, joihin on yhdistyksessä sitoutunut. Jäsenen, joka on erotettu muusta syystä kuin jäsenmaksun laiminlyömisen takia, uudelleen jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus.

10§ Toimihenkilön erottaminen

1. Yhdistyksen hallitus voi erottaa toimihenkilön jos

1.1 Hän on jättänyt täyttämättä ne velvoitteet, joihin hän on yhdistyksessä sitoutunut.

1.2 Hän rikkoo yhdistyksen sääntöjä tai kieltäytyy noudattamasta yhdistyksen hallituksen päätöksiä tai ohjeita, joiden voimassaolo perustuu yhdistyksen sääntöihin.

1.3 Hän toimii vastoin yhdistyksen omaksumia periaatteita tai loukkaa yhdistyksen eheyttä.

1.4 Hän on kavaltanut yhdistyksen hänen hoitoonsa uskomia varoja tai muuta omaisuutta.

1.5 Hän on päässyt toimihenkilöksi antamalla itsestään vääriä tai muuten harhaanjohtavia tietoja.

1.6 Hän ei enää täytä näissä säännöissä jäsenelle ja toimihenkilöille asetettuja ehtoja.

2. Vaatimus toimihenkilön erottamisesta on tehtävä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle mainitsemalla ne syyt ja esittämällä ne todisteet, joiden perusteella erottamista vaaditaan. Yhdistyksen hallituksen on tutkittava erottamisvaatimus ja ilmoitettava siitä toimihenkilölle, jonka erottamista vaaditaan.

3. Mikäli erotettava toimihenkilö jättää hallitukselle asiasta eriävän mielipiteen yhden (1) kuukauden kuluessa, on erottamisvaatimus alistettava seuraavan yhdistyskokouksen päätettäväksi. Yhdistyksen hallituksella on oikeus myös omasta aloitteestaan, silloin kun siihen syytä ilmenee, alistaa toimihenkilön erottaminen yhdistyksestä yhdistyksen kokouksen ratkaistavaksi.

4. Yhdistyksestä erotettu toimihenkilö menettää kaikki oikeutensa ja vapautuu niistä velvoitteista, joihin on yhdistyksessä sitoutunut.

5. Hallituksella on myös oman harkintansa varassa oikeus vapauttaa toimihenkilö toimestaan yhdistyksestä erottamisen sijasta, jolloin hänen jäsenoikeutensa säilyvät mutta hän vapautuu niistä velvollisuuksista ja menettää ne oikeudet, jotka toimihenkilöille on asetettu.

11§ Yhdistyksen nimen kirjoittaminen

1. Yhdistyksen nimenkirjoitus on hallituksen puheenjohtajalla, varapuheenjohtajalla, rahastonhoitajalla sekä hallituksen määräämillä muilla henkilöillä, kullakin yksin.

12§ Tilit ja tilintarkastus

1. Yhdistyksen tilikausi on kalenterivuosi. Hallituksen on toimitettava tilinpäätös asiakirjoineen toiminnantarkastajille tai tilintarkastajille viimeistään kuukautta ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien tai tilintarkastajien on tarkastettava yhdistyksen tilinpäätös, kirjanpito ja hallinto ja toimitettava kirjallinen lausuntonsa hallitukselle viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien tai tilintarkastajalla on oikeus tarkastaa yhdistyksen tilit muinakin aikoina.

13§ Yhdistyksen purkaminen

1. Jos yhdistys puretaan, yhdistyksen varat käytetään kulujen peittämisen jälkeen purkamisesta päättävän yhdistyksen kokouksen määräämällä tavalla yhdistyksen tarkoitusta lähellä olevaan toimintaan. Yhdistyksen tullessa lakkautetuksi, varat käytetään yhdistyksen tarkoitusta lähellä olevaan toimintaan.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Sijoitustoiminta

Sijoitustoiminnan tärkeimpinä tavoitteina on tarjota pikaisesti uutta kotia etsivälle linnulle sijoituskoti osaavan lintuharrastajan luona. Sieltä käsin linnulle etsitään rauhassa pysyvää kotia, jossa on riittävästi osaamista ja joka sitoutuu tarjoamaan kyseiselle linnulle hyvän kodin.

Helpparrot ry toimii vapaaehtoisvoimin tarkoituksenaan auttaa kaikkia lemmikkilintuja, jotka tarvitsevat hätämajoituksen tai uuden kodin. Helpparrot ry ottaa vastaan näitä lintuja, tarjoaa väliaikaisen kodin ja tämän jälkeen etsii linnulle lopullisen hyvän kodin. Lajirajoituksia ei ole, vaan kaikki pikaisesti uutta kotia tarvitsevat linnut voivat lajista riippumatta saada apua uuden kodin etsintään. Vuonna 2022 Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sijoitusrinkitoiminta päätettiin siirtää Helpparrot ry:lle. Toiminta haluttiin keskittää yhdelle yhdistykselle. Lemmikkilinnut Kaijuli ry ei täysin lopeta sijoitustoimintaa, sillä yhdistyksen nimissä on edelleen lintuja. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:lle palaavat ja uudet linnut ohjataan Helpparrot ry:lle.

Tarvitsetko lemmikkilinnullesi uuden kodin?

Elämä voi tuoda yllätyksiä, joiden vuoksi joskus on pakko luopua rakkaasta lemmikistä. Jos haluat, että lemmikkilintusi saa hyvän kodin Helpparrot ry:n kautta, ota yhteyttä sähköpostitse helpparrotry(a)gmail.com tai puhelimitse Helpparrotin päivystysnumeroon 046 622 1577.

Haluatko ostaa sijoituslinnun?

Päätös uudesta kodista tehdään huomioiden linnun erityisvaatimukset ja tarpeet. Tavoitteena on varmistaa, että omistajalla on riittävästi osaamista ja resursseja tarjota linnulle hyvät olot ja pysyvä koti.

Voit käydä lukemassa kotia etsivistä sijoituslinnuista Helpparrot ry:n kotisivuilta "Kotia etsivät" -osiosta. Jos haluat tarjota jollekin näistä pysyvän kodin, ota yhteys yhdistykseen lähettämällä sähköpostia osoitteeseen helpparrotry(at)gmail.com . Linnusta pyydettävä luovutusmaksu riippuu monista eri tekijöistä. Saatavilla rahoilla katetaan sijoituskotitoiminnasta aiheutuneita kuluja, esimerkiksi eläinlääkärikulut tai ruoat.

Haluatko auttaa?

Monet huonoista oloista tulevat tai esimerkiksi pahan allergian takia kotia etsivät linnut pitää saada edellisestä kodistaan nopeasti pois. Tämän vuoksi ne majoitetaan väliaikaisesti sijoituskoteihin, kunnes niille löydetään uusi pysyvä koti.

Apua tarvitaan hätämajoitus-, sekä sijaiskotitoimintaan, etenkin koteihin, joissa ei ole lemmikkilintuja ennestään. Mikäli olet valmis toimimaan väliaikaisena sijoituskotina Helpparrot ry:n sijoituslinnuille, ole yhteydessä yhdistykseen kotisivuilla olevan lomakkeen kautta: https://www.helpparrot.fi/haluan-mukaan/

Yhteystiedot

• Kotisivut: https://www.helpparrot.fi/
• Sähköposti: helpparrotry(a)gmail.com
• Helpparrot ry:n päivystysnumero: 046 622 1577

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Tapahtumakalenteri

Alla olevasta kalenterista löydät yhdistyksen tapahtumat.

Menneitä (ja tulevia) tapahtumia voit tarkastella myös foorumin Tapahtumat-osiosta.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Tietosuojaseloste

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) mukainen versio.

Rekisterinpitäjä

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja tapahtumatyöryhmät
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tietosuoja-asioista vastaava yhteyshenkilö

Sihteeri
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Henkilörekisterin nimi

Tapahtumakävijärekisteri

Henkilötietojen käsittelyn peruste ja tarkoitus

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on:

Rekisteröidyn antama suostumus henkilötietojen käsittelyyn

Tapahtumakävijöiden tietojen käsittelyn tarkoitus:

- tapahtumasta ja sen järjestelyistä tiedottaminen
- yhteydenotto ongelmatilanteissa
- lisätietojen kysyminen
- ensiapu sekä kommunikointi hätäkeskus-, ambulanssi- ja/tai sairaalahenkilökunnalle onnettomuuden, sairaskohtauksen tai muun terveyttä uhkaavan tilanteen sattuessa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tapahtuman aikana
- iän selvittäminen ikärajallisten tapahtumien tapauksessa
- lintuja koskevien lakisääteisten asioiden kuten CITES:n huomioiminen
- lintuja koskevien majoitusjärjestelyiden tekeminen
- osallistujamäärän hallinnointi ja majoituspaikkojen jakaminen
- tapahtumamaksun määritteleminen
- osallistavan toiminnan suunnittelu ja järjestäminen
- ruokailun järjestäminen erilaiset ruokavaliot ja -rajoitteet huomioiden

Säännönmukaiset tietolähteet

Henkilörekisteriin merkittävät tiedot saadaan säännönmukaisesti rekisteröidyltä itseltään.

Tiedonkeruu tapahtuu ilmoittautumislomakkeen, sähköpostin tai muun vastaavan kautta. Täyttämällä lomakkeen henkilö suostuu siihen, että hänen tietojaan käsitellään tapahtuman ajan pilvipalvelussa. Tapahtumanjärjestäjät tai Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus voivat kysyä rekisteröidyltä lisätietoja annettuja yhteydenottotietoja käyttäen.

Henkilötietojen luovuttaminen

Henkilötietoja käsittelee Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja kunkin tapahtuman työryhmä. Henkilötietoja voidaan siirtää EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle esimerkiksi palvelun teknisen toteutuksen niin edellyttäessä, kuitenkin ainoastaan henkilötietolainsäädännön mukaisesti.

Tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa esimerkiksi viranomaisille lakiin perustuvan vaatimuksen perusteella.

Henkilötietojen suojaus

Henkilötietoja käsittelevä taho suojaa laitteiston, jolla tiedot sijaitsevat, palomuurilla, virusturvalla ja salasanalla. Yksittäisen tapahtuman rekisteri tuhotaan tapahtuman jälkeen. Sellainen tieto, joka on lakisääteisesti, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n yhdistyshistorian dokumentoinnin ja/tai yhdistyksen sääntöjen ja rakenteiden ylläpidon ja kartoittamisen (esim. kokousten läsnäolijat, hallitukseen valitut henkilöt yms.) kannalta perusteltua, voidaan säilyttää. Tällainen tieto siirtyy jäsenrekisterin tietosuojaselosteen piiriin.

Profilointi

Henkilötietoja ei käytetä profilointiin tai muuhun automaattiseen päätöksentekoon.

Rekisteröidyn oikeudet

Oikeus saada pääsy tietoihin

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitteleekö tämä häntä koskevia henkilötietoja, ja jos käsitellään, oikeus saada kopio henkilötiedoistaan.

Oikeus oikaista tietoja

Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee häntä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Rekisteröidyllä on myös oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä.

Oikeus tulla unohdetuksi

Rekisteröidyllä on tietyissä tilanteissa oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan kaikki itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä.

Tätä oikeutta ei ole, jos tietojen käsittely on tarpeen:

sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi
- rekisterinpitäjään sovellettavaan unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan, käsittelyä edellyttävän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely tapahtuu - - yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten
- kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä
- yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia tai tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten, jos oikeus saada tiedot poistetuksi todennäköisesti estää kyseisen käsittelyn tai vaikeuttaa sitä suuresti
- oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Kun ei ole kysymys edellä mainituista tilanteista, rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos:

- henkilötietoja ei enää tarvita niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muutoin käsiteltiin - rekisteröity peruuttaa suostumuksen, johon käsittely on perustunut, eikä käsittelyyn ole muuta laillista perustetta - rekisteröity vastustaa henkilötietojensa käsittelyä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin tai käyttää vastustamisoikeuttaan muutoin, eikä käsittelyyn ole olemassa perusteltua syytä - henkilötietoja on käsitelty lainvastaisesti - henkilötiedot on poistettava unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan rekisterinpitäjään sovellettavan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi - henkilötiedot on kerätty tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

Oikeus peruuttaa suostumus

Rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa käsittelyyn antamansa suostumus milloin tahansa tämän vaikuttamatta suostumuksen perusteella ennen tätä suoritetun käsittelyn lainmukaisuuteen.

Oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjälle toimittamansa henkilötiedot jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa sekä halutessaan siirtää kyseiset tiedot toiselle rekisterinpitäjälle.

Oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle

Henkilötietoasioiden kansallisena valvontaviranomaisena on oikeusministeriön yhteydessä toimiva tietosuojavaltuutettu. Sinulla on oikeus saattaa asiasi valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jos katsot, että sinua koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan sitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yhteydenotot

Kaikissa henkilötietojen käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä ja omien oikeuksien käyttämiseen liittyvissä tilanteissa rekisteröidyn tulee ottaa yhteyttä rekisterinpitäjään.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen toimintaa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry toimii monipuolisesti edistääkseen lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia ja lintuharrastusta Suomessa. Tällä sivulla esiteltynä toimintaa pääpiirteittäin.

Pyrimme toiminnallamme edistämään lintujen hyvinvoinnin huomioivaa lemmikkilintuharrastusta Suomessa tai suoraan edistämään yksittäisten lintujen hyvinvointia. Samalla pyrimme edistämään harrastusta laajemmallakin tasolla, kuten viranomaisyhteistyöllä. Kaikki toiminta järjestetään vapaaehtoisvoimin. Jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa, voit liittyä jäseneksi.

Sisältö:

• Tiedon jakaminen lemmikkilintuharrastuksesta
• Eettisen kasvatustoiminnan kehittäminen
• Valtakunnallinen lemmikkilinturekisteri
• Sijoitusrinki
• Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
• Muuta

Tiedon jakaminen lemmikkilintuharrastuksesta

Yksi tärkein osa yhdistyksen toimintaa on jakaa tietoa eettisestä ja lintujen hyvinvoinnin huomioivasta lemmikkilintuharrastuksesta. Välitämme tietoa lukuisia eri kanavia pitkin. Kaikkein tärkeintä on se, että tieto on ajantasaista sekä pohjautuu mahdollisimman pitkälle faktoihin.

Käytössämme on useita eri kanavia:

• Nämä nettisivut (ml artikkelit, oppaat sekä usein kysytyt kysymykset)
• Keskustelufoorumi, josta saa apua suoraan omiin kysymyksiinsä (linkki)
• Yhdistyksen julkaisut (Kaijutin, sähköiset jäsenkirjeet, kirjat, esitteet)
• Tapahtumat (messut ja muut pienemmät tapahtumat)
• Yhdistyksen sivu Facebookissa (linkki)

Sen lisäksi, että tietoa jaetaan yhdistyksen kautta, on monilla jäsenillämme myös omia nettisivuja ja muita projekteja, jopa kirjoja.

Eettisen kasvatustoiminnan kehittäminen

Vuonna 2011 julkaistun kasvattajalistan ei ole tarkoitus pelkästään kertoa ihmisille, mistä he voisivat ostaa lintuja. Koko kasvatusprojektin tavoitteena on ollut määritellä virallisen kasvattamisen kriteerit ja myöntää yhdistyksen sertifikaatit nämä kriteerit täyttäville kasvattajille. Ensimmäiset sertifikaatit myönnettiin vuonna 2012. Selkeillä kriteereillä pyrimme myös kertomaan yleiselläkin tasolla, mikä mielestämme on eettistä kasvattamista.

Sertifioidut kasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan näitä kriteerejä, sekä heidän tilansa on tarkistettu yhdistyksen toimesta.

• Kasvattajalista

Valtakunnallinen lemmikkilinturekisteri

Valtakunnalliseen lemmikkilinturekisteriin voi kuka tahansa ilmoittaa lintunsa. Rekisterin avulla karanneet linnut voivat löytää paremmin kotiinsa sekä toisaalta esim. sukulaisuussuhteiden selvittäminen helpottuu. Linturekisteri otettiin vuonna 2020 pois käytöstä toistaiseksi. Käytöstä poistamisen syynä olivat vähäinen käyttöaste ja GDPR:n tuomat rajoitukset henkilötietojen keräämiseen ja käsittelyyn.

Sijoitusrinki

Sijoitusrinkitoiminta auttaa lemmikkilintuja myös yksilötasolla. Sijoitusrinki etsii uusia hyviä koteja yleensä haastavista olosuhteista tuleville ja erityistarpeita omaaville papukaijoille. Pääasiallisena tavoitteena on estää uutta kotia etsivän linnun joutuminen kiertoon etsimällä sille pysyvä koti, jolla on riittävästi osaamista ja joka on sitoutunut tarjoamaan kyseiselle linnulle hyvän kodin.

• Lue lisää sijoitusringistä

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomessa tehdään viranomaisten ja päättäjien tasolla päätöksiä liittyen myös lemmikkilintuharrastajiin. Lemmikkilinnut Kaijuli ry on toistaiseksi ainoa taho Suomessa, joka edustaa lintuharrastajia tähän suuntaan.

Pyrimme tekemään yhteistyötä mm. viranomaisten ja muiden vastaavien tahojen kanssa harrastuksen sekä lemmikkilintujen hyvinvoinnin edistämiseksi. Olemme aikaisemmin tehneet läheistä yhteistyötä mm. Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-asioihin. Tällä hetkellä tärkein osa-alue tähän liittyen on tuleva eläinsuojelulain kokonaisuudistus. Yhdistys on muun muassa antanut lakiuudistuksen luonnoksesta lausuntonsa Maa- ja metsätalousministeriölle.

• Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n lausunto luonnoksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista

Muuta

Yllä esiteltyjen lisäksi ylläpidämme myös muita listoja sekä järjestämme muuta toimintaa.

• Tarjoamme dokumenttipohjia lintujen kauppaan liittyen.
• Nuorisotoiminnan kautta pyrimme mahdollistamaan tutustumisen lemmikkilintuharrastukseen nuoremmillekin harrastajille.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Usein kysytyt kysymykset (UKK/FAQ)

Tältä sivulta löydät lyhyet vastaukset (ja linkin lisämateriaaliin) yleisimpiin kysymyksiin liittyen lemmikkilintuharrastukseen. Jos et löydä vastausta tästä listasta, voit kysyä foorumilta.

Yleiset kysymykset

• Oppivatko papukaijat oikeasti puhumaan?
• Miten saan karanneen lintuni takaisin?
• Mitä lintuni renkaan numero tarkoittaa?
• Mitä hyviä lintuaiheisia kirjoja löytyy?
• Miten voin selvittää lintuni sukupuolen?
• Lintuni kuoli yllättäen, mitä tehdä?
• Minkä värinen undulaattini/neitokakaduni on?
• Miten pitkään linnut elävät?
• Voinko kiinnittää lintuni nilkkarenkaaseen ketjun ulkoilua varten?

Harrastuksen aloittaminen

• Mikä lintu sopii minulle?
• Mikä lintu/papukaija sopii aloittelijalle?
• Voinko ottaa ison papukaijan ensimmäiseksi linnuksi?
• Mistä saisin puhuvan papukaijan?
• Miten pääsen tutustumaan lintuihin elävässä elämässä?
• Olen allerginen koirille/kissoille/eläimille, voinko ottaa linnun?

Linnun hankkiminen

• Mistä ostaisin lintuni?
• Mitä papereita tarvitsen mukaan ostaessani linnun?
• Mitä CITES tarkoittaa?
• Onko lintuni CITES I-liiteen lintu?
• Mitä tehdä uuden linnun tultua kotiin?
• Miten kuljetan uuden linnun kotiini?

Lintuhäkki

• Voinko laittaa lintuni pyöreään häkkiin?
• Miten ison häkin tarvitsen?
• Voinko tehdä lintuhäkin itse?
• Mistä materiaalista lintuhäkin voi tehdä?
• Millaista häkkiverkkoa itse tehtyyn häkkiin?
• Voinko maalata lintuhäkin?
• Tarvitseeko häkki pimentää yöksi?
• Millaisia orsia laitan häkkiini ja miten?
• Mitkä puut sopivat orsimateriaaliksi?
• Miten kiinnitän orret häkkiin?
• Mitä laittaa lintuhäkin pohjalle?

Muut tarvikkeet

• Mitä tarvikkeita tarvitsen lintua varten?
• Mitä tarvikkeita tarvitsen häkin ulkopuolelle?
• Millaisia kiipeilytelineitä voin tehdä itse?
• Tarvitsenko UV-valon/lintulampun?
• Onko hiekkapaperiorsi sopiva kynsien lyhyenä pitämiseen?
• Onko ilmanpuhdistin tarpeen?

Perushoito ja ympäristö

• Miten usein häkki pitää siivota?
• Tarvitseeko lintua ulkoiluttaa häkin ulkopuolella päivittäin?
• Miten pitkän yöunen lintu tarvitsee?
• Miten lämmintä linnulla tulisi olla?
• Voinko typistää linnultani siipisulat?
• Miten pitkään lintu selviää ilman hoitoa?
• Miten usein vesi tulisi vaihtaa?

Terveydenhoito

• Miten tunnistan sairaan linnun?
• Lintuni näyttää sairaalta tai loukkasi itsensä, mitä teen?
• Miten pidän lintuni kynnet lyhyinä?
• Onko teflon vaarallista?
• Mistä löydän eläinlääkärin linnulleni?
• Miten leikkaan lintuni kynnet?

Ruokavalio

• Millaista ruokavaliota lintuni tarvitsee?
• Tarvitseeko papukaijani pellettejä?
• Mitä luonnon kasveja linnuille voi antaa?
• Tarvitseeko lintuni ruoansulatushiekkaa?

Virikkeet ja lelut

• Miksi lintu tarvitsee leluja?
• Mitä leluja/virikkeitä tarvitsen linnulleni?
• Tarvitseeko lintuni peilin?
• Voinko tehdä linnuilleni itse leluja?
• Millaiset materiaalit ovat turvallisia leluissa?
• Millaiset lelut ovat vaarallisia?
• Miten voin värjätä leluja?

Käyttäytyminen ja koulutus

• Miksi lintuni tekee nokallaan raskuvia ääniä?
• Miksi lintuni seisoo yhdellä jalalla?
• Miten saan lintuni takaisin häkkiin?
• Miten voin kesyttää lintuni?
• Miten kauan kesyttämisessä kestää?
• Miten saan puettua linnulleni valjaat?
• Mitä/miten voin opettaa linnulleni temppuja?
• Villiintyykö kesy lintuni, jos hankin sille lajitoverin?
• Täytyykö papukaija pitää ihmisen silmien tason alalpuolella?

Käyttäytymisongelmat

• Miksi lintuni puri minua?
• Mitä tehdä, kun lintu puree?
• Miten pidän lintuni pois kielletyistä paikoista?
• Miten saan lintuni lopettamaan huutamisen?
• Miksi lintuni on alkanut pelkäämään minua?
• Miksi lintuni ei kesyynny?
• Miten saan höyhenten nyppimisen loppumaan?
• Miten saan lintuni ymmärtämään, että olen parven johtaja/pomo?

Pesittäminen ja kasvatus

• Mitä eroa on kasvattajalla ja pesittäjällä?
• Mitä tehdä, kun lintuni munii?
• Mitä tehdä "vahinkomunille"?
• Mitä pitää ottaa huomioon, jos haluan pesittää lintujani?
• Lintuni parittelevat, tarvitsevatko ne pöntön?
• Miten hillitsen pesimävirettä?
• Kannattaisiko minun käsinruokkia poikaset?

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhdistyksen uutiskirje Kaikuja

Uutisia, artikkeleita, haastatteluja, lajiesittelyjä sekä paljon muuta! Kaijulien kaksi kertaa vuodessa julkaistava uutiskirje on ladattavissa tältä sivulta ilmaiseksi.

Uutiskirjettä julkaistiin vuodesta 2011 vuoteen 2014. Suhteessa lukijamäärään uutiskirjeen vaatima vaiva oli kuitenkin sen verran korkea, että sen julkaisu päätettiin lopettaa. Vanhat uutiskirjeet löytyvät edelleen täältä.

Vuoden 2014 numerot
	Kaikuja 1/2014 (.pdf, 1,6 megaa) Mikä ihmeen SEEL? Good Bird -blogi: Ruoalla virikkeellistäminen Mitä kertoa linnun lomahoitajalle? Tarkastelussa jyrsijät PetExpo 2014 Kaijulit esittäytyvät: Gunnthora Hafsteinsdóttir
Vuoden 2013 numerot
	Kaikuja 2/2013 (.pdf, 2,4 megaa) Kolumni: Näin on aina ennenkin tehty Good Bird -blogi: Ruoalla virikkeellistäminen Lintuhäkin pohjamateriaalit Mikä eläinkaupoissa oikein mättää? Neitokakadu Eilwen ja luottamusta koripallolla Hyvinvointi: Käytöksellinen hyvinvointi Tapahtumat: Lemmikkimessut 2013, Oulun paikallistapaaminen ja Pietarsaaren lintupäivä Kasvattajat: Maxiini Puomila
	Kaikuja 1/2013 (.pdf, 2,1 megaa) Kolumni: Häkkikoot Good Bird -blogi: Aggressioksi kääntyvä innostus Möykky-neitokakadun sairaskertomus Lintubongausta Costa Ricassa osa 1: Kolibreja Lisää neitokakaduja Ruotsista Hyvinvointi: Virikkeellistäminen Tapahtumat: Käyttäytymis- ja koulutusseminaari 2013 Kasvattajat: Mia Niemi Sijoituslinnut: Kahden sijoitusharmaan tarina
Vuoden 2012 numerot
	Kaikuja 4/2012 (.pdf, 1,9 megaa) Good Bird -blogi: Pureman kunnioittaminen Suoranokkien vapaana lennättäminen Varo lintuhuijaria! Neitokakadu Murun tarina Hyvinvointi: Ruokavalio Kasvattajat: Anni Pohja Yhdistysaktiivit: Pauliina Härkönen Tapahtumat: Lemmikkimessut 2012 Tapahtumat: Oulun paikallistapaaminen
	Kaikuja 3/2012 (.pdf, 1,8 megaa) Good Bird -blogi: Kuinka käsitellä papukaijan pelkoa Syyskokouksen satoa Suoranokkien virikkeellistäminen osa 3/3 Keltaposki-neitokakadu Ruotsista Mökkiviikonloppu ja Kaijulit 10v Metallipajassa teetetty lintuhäkki Minun lemmikkini - Papukaija Hyvinvointi: Ympäristö Yhdistysaktiivit: Anna-Riikka Ruottinen Kasvattajat: Ida-Emilia Kaukonen
	Kaikuja 2/2012 (.pdf, 2,0 megaa) Good Bird -blogi: Mitä jokaisen lemmikin omistajan tulisi tietää? Suoranokkien virikkeellistäminen osa 2/3 Hyvinvointisarja: Perushyvinvointi PetExpo-messut Neitokakadulajitapaaminen Lajiesittely: Pyhämaina Koulutus: Kädelle astuminen Yhdistystoimintaa: Nuorisotiimi & Laura Kurkelan haastattelu
	Kaikuja 1/2012 (.pdf, 2,6 megaa) Good Bird -blogi: Apua sotkun kanssa Kevätkokouksen satoa Suoranokkien virikkeellistäminen osa 1/3 Hyvinvointisarja: Viitekehys Lemmikkien hyvinvoinnin neuvottelukunta Eläinkoulutuskeskuksen kurssilla & Erkku Kottosen haastattelu Sijoitusamatsoni tervetystarkastuksessa Sijoituslintujen tarinoita: Kultaposkiamatsoni Kalle Lajiesittely: Raita-aratti Yhdistystoimintaa: Kirjasto & Eveliina Pätsin haastattelu
Vuoden 2011 numerot
	Kaikuja 4/2011 (.pdf, 1,6 megaa) Good Bird -blogi: Luottamuksen rakentaminen papukaijan kanssa Uutta: uutisia Lemmikkilinnun hyvinvointi -artikkelisarja alkaa Operaatio "Puhuva papukaija" Peippojen kesyttäminen Koulutus: Kohdentaminen Valtakunnallinen lemmikkilinturekisteri Lajikuvaus: Kaliforniantupsuviiriäinen Tapahtumat: Lemmikkimessut ja Helsingin paikallistapaamiset
	Kaikuja 3/2011 (.pdf, 1,3 megaa) Good Bird -blogi Syyskokouksen päätöksiä Kaijuli.fi uusiutui Tapahtumia: Antaverkka ja Turun messut Esittelyssä tutustumisrinki Terminologiaa: CITES
	Kaikuja 2/2011 (.pdf, 1,3 megaa) Uutta: Good Bird -blogi PetExpo 2011 Yhdistyksen kasvatusprojekti Uutta: Terminologiaa Kutsu syyskokoukseen
	Kaikuja 1/2011 (.pdf, 1,3 megaa) Kevätkokouksen satoa Uusi hallitus esittäytyy Antaverkan viikonloppu Teneriffan matka Mitä kaikkea yhdistys tekee?

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yli 10 vuotta lemmikkilintujen hyväksi

Yhdistyksen historiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on mahtunut paljon asioita, mutta juuret ulottuvat vieläkin pidemmälle. Tämä artikkeli käy läpi Kaijuleiden historiaa: miten yhdistys sai alkunsa ja miten se on muovautunut aktiiviseksi toimijaksi, mitä se on nykyisin.

Teksti on julkaistu alunperin artikkelina vuoden 2012 Kaijuttimessa. Kirjoittaja: Jarmo Tuutti

Kaikki alkoi vuonna 2001, jolloin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksikin päätynyt Mika Rantamäki perusti keskustelufoorumin osoitteeseen papukaijat.net, josta yhdistyksen foorumi vielä tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä löytyy. Tällöin Suomesta ei löytynyt mitään lemmikkilintuaiheista keskustelupalstaa, vaan Suomen papukaijayhdistys ry:llä oli olemassa pelkästään infosivu, josta löytyi tietoa yhdistyksestä. Foorumin perustamisen jälkeen itse asiassa SPY:llä oli oma osionsa papukaijat.netin foorumilla.

Kakku yhdistyksen 10-vuotisjuhlista syksyllä 2012.

Perustettu foorumi saikin nopeasti ”siivet alleen” ja keskustelu oli vilkasta heti alusta asti. Foorumin yhteyteen perustettiin myös chat, jossa oli helppo tutustua muihinkin harrastajiin hieman läheisemmin. Chatin keskusteluista saikin alkunsa ajatus uuden yhdistyksen perustamisesta: haluttiin järjestää aktiivisempaa toimintaa sekä enemmän lintupäiviä ympäri Suomea. Myös tämä chat löytyy edelleen yhdistyksen foorumin yhteydestä, joskin osa keskusteluista on siirtynyt uuden sukupolven myötä IRC:iin.

Yhdistyksen chat on kuitenkin kautta historian ollut tärkeä paikka, jossa monet harrastajat ovat viettäneet pitkiäkin iltoja, ja jossa on juteltu paljon muistakin asioita, kuin pelkistä linnuista. Allekirjoittanutkin päätyi yhdistyksen pariin chatin kautta loppuvuodesta 2005, kun olin hankkimassa ensimmäistä papukaijaani. Parhaat omat muistoni chatista liittyvät myöhäisiin viikonloppuiltoihin (mikä elämä?), kun keskusteluille on saanut nauraa vatsa kipeänä.

Yhdistyksen ensimmäiset askeleet

Vuonna 2002 alkoivat hautua ajatukset sekä uuden yhdistyksen perustamisesta että foorumilaisten tapaamisesta. Nämä päätettiinkin yhdistää ja ensimmäinen foorumilaisten tapaaminen sekä yhdistyksen perustamiskokous ajoittuivat viikonlopulle 28. – 29.9.2002. Tällainen ”mökkiviikonloppu” on edelleen yksi vuotuinen perinteinen yhdistyksen tapahtuma ja se järjestetään joka syksy samoihin aikoihin. Tällöin myös papukaijat.netin foorumista tuli yhdistyksen virallinen keskustelufoorumi ja samalla sivustolle alettiin luoda yhdistyksen nettisivuja.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mika Rantamäki, jonka lisäksi hallituksessa mukana olivat Tiina Torikka, Anja Härkönen, Leena Pätiälä, Victor Kadyrov, Ilkka Härkönen, Kirsi Tolvanen, Kati Kokkonen sekä Pentti Laitila.

Yhdistyksen nimen synty onkin kokonaan oma tarinansa. Perustamiskokouksessa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja, kuten Suomen Lemmikkilintuyhdistys ry, joka kuitenkin hylättiin, koska se oli monien mielestä liian lähellä Suomen Papukaijayhdistys ry:tä, josta haluttiin erottua selvästi. Jo foorumin alkuaikoina ensimmäisellä ”sisäpiirillä” oli foorumilla oma osionsa ”kaijulit”. Monien variaatioiden kautta päädyttiin nimeen ”Lemmikkilinnut Kaijuli ry”.

Kyseinen nimi on luultavasti aiheuttanut monia haasteita, kun yhdistys on pyrkinyt luomaan yhteistyösuhteita ja kasvamaan, sillä nimi voi vaikuttaa hieman kummalliselta yhdistystä tuntemattomalle. Nimi kuitenkin jäi pysymään, sillä alkuaikojen aktiivit tulivat siihen lopputulokseen, että nimi ei määrää yhdistyksen uskottavuutta, vaan yhdistyksen toiminta. Nyt 10 vuoden jälkeen tätä kirjoitettaessa asiasta voi olla täysin samaa mieltä. Tätä kuvastaa esimerkiksi SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry:n toiminnanjohtajan Helinä Ylisirmiön kommentti ”Mutu-tuntuman sijasta tutkittuun tietoon perustuvaa lintutietoutta – sitä tarvitaan aina. Lemmikkilintujen kohdalla vallalla on vielä liikaa oletuksia ja vanhakantaista ajattelua. Kaijuleiden aktiivinen ote lemmikkilintujen puolestapuhujana on tarpeellista ja tärkeää”.

Varsinkin alkuaikoina Leena Pätiälän aktiivinen työ yhdistyksen eteen sekä nykyisin laadukas ja johdonmukainen, lintujen hyvinvointiin keskittyvä työ on tehnyt Kaijuleista tunnetun yhdistyksen, johon monet tahot luottavat yhteistyökumppanina. Lisäksi monille aktiivisille jäsenille kaijulina oleminen on jo itsessään tärkeä asia ja merkittävä osa yhdistyksen identiteettiä.

Myös edellä mainittu ”sisäpiiri” on aiheuttanut paljon keskustelua vuosien mittaan. Tutuksi on tullut mm. erään yhdistyksen ulkopuolisen henkilön aktiivisesti levittämä kommentti ”piiri pieni pyörii”. Kaijuleissa olemme kuitenkin ylpeitä tämän aktiivisen ”sisäpiirin” olemassa olosta, sillä ilman tällaista yhdistys ei pystyisi toimimaan tehokkaasti ja jonkinlaisen sisäpiirin muodostuminen aktiivisten toimijoiden keskuuteen on vääjäämätöntä. Olemme myös yhtä ylpeitä siitä, että tähän sisäpiiriin on myös ”ulkopuolisten” erittäin helppo päästä mukaan, sillä uudet kasvot otetaan avosylin vastaan. Kuten hiljattain mukaan tullut Ninnu Ahlgren kommentoi asiaa: ”Meidät otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan, ihan kuin olisi tunnettu kauemminkin! Ilmapiiristä huokui tunnelma, joka kertoi yhteen hiileen puhaltavista ja lintujen hyvinvoinnista välittävistä ihmisistä.”

Alku ei ole aina hankalaa

Voisi kuvitella, että uudella yhdistyksellä olisi vaikeuksia vakiinnuttaa itseään, mutta Kaijuleiden kohdalla alku oli yllättävän helppoa. Varsinkin Leena järjesteli paljon asioita, ja aluksi lintupäiviä oli lähes joka viikonloppu. Valitettavasti tämä vauhti myös sai aikaan sen, että joiltain into alkoi loppua ja he jäivät muutaman vuoden päästä taka-alalle toiminnasta. Tosin nämäkin tapahtuivat hyvissä merkeissä ja ”ovet paukkuen” lähteneitä aktiiveja ei yhdistyksen historiasta taida löytyä yhtään. Nykyisin tapahtumia järjestetään hieman harvemmin ja painopiste on muuttunut tapahtumiin, joissa harrastajat pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Monilla alkuaikojen aktiiveilla myös elämäntilanteet ovat muuttuneet ja esimerkiksi lapsien hankkiminen on tarkoittanut sitä, ettei yhdistystoiminnalle ole jäänyt niin paljoa aikaa, kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Mika joutui jättämään puheenjohtajan tehtävät 2004, jolloin tähän rooliin tuli nykyinen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikka. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös monta muuta nykyisinkin vielä yhdistyksen parissa olevaa henkilöä, kuten foorumin ylläpitäjäksi tullut ja nykyisin varapuheenjohtajana toimiva Jarkko ”Jake” Leppänen.

Olemme kuitenkin olleet siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että uusia innokkaita toimijoita on tullut tasaisesti yhdistyksen pariin. Esimerkiksi nykyinen yhdistyksen hallitus on kokoelma vanhempia kasvoja sekä tuoreita harrastajia.

Kaijulit on alusta asti ollut myös median kiinnostuksen kohteena ja yhdistyksen toiminnasta kirjoitettiinkin alkuun monta artikkelia. Lisäksi yhdistyksen linnut ovat esiintyneet mm. Aki Louhivuoren Gourmet club –elokuvassa, josta löytyy senegalinkaija Jade, amatsonianamatsoni Yrtti sekä valkokakadu Niilo. Mediaesiintymisiä on tullut myöhemminkin eteen, esimerkiksi Barbara Heidenreichin seminaarin yhteydessä sekä hiljattain Jaken ja Sannan radioesiintyminen NRJ:n aamuohjelmassa.

Aivan ensimmäisiä yhdistyksen tarjoamia palveluita olivat kirjasto ja hoitorinki, jonka jälkeen uusia palveluita on kehitetty tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen Kaijutin julkaistiin vuonna 2004. Aluksi yhdistyksellä oli myös hetken kasvattajalista, mutta tämä otettiin lyhyen ajan jälkeen käytöstä pois. Uusi kasvattajalista, joka täyttää yhdistyksen kriteerit lintujen hyvinvoinnin edistämisestä, saatiin julkaistua 2011.

Yhdistyksen osasto PetExpo 2012:ssa. Mukana ensimmäistä kertaa myös lennätysteltta.

Merkittävää muutosta asenteissa

Mielestäni yksi merkittävimpiä yhdistyksen saavutuksia on ollut lemmikkilintuharrastukseen liittyvien asenteiden sekä uuden tiedon levittäminen Suomessa. Tämä murros alkoi joskus vuoden 2006 jälkeen, kun itsekin olin aloitteleva lintuharrastaja. Kuulun kuitenkin vielä siihen sukupolveen, joka on tehnyt asioita ”perinteisten” tapojen kautta ja törmännyt sen aiheuttamiin ongelmiin.

Yksi merkittävä murros on ollut lintujen käsittely ja kouluttaminen. Perinteiset neuvot kertoivat, että linnulle ei tulisi antaa koskaan periksi ja se tulisi laittaa tekemään omistajan haluamat asiat hyvällä tai pahalla. Tähän on liittynyt myös väärinkäsitys siitä, papukaijoilla olisi jonkinlainen tarve pyrkiä dominoimaan omistajaansa tai pyrkiä parven johtajaksi. Näihin kuviteltuihin haasteisiin on aikaisemmin vastattu laittamalla ”kova kovaa vastaan”, mutta nykyisin ilmapiiri on muuttunut ja harrastajien ymmärtäessä paremmin lintujen käyttäytymistä pystytään tällaisten aiheuttamat konfliktit ratkomaan ilman kovia otteita.

Selkein alku tälle murrokselle oli Milla Koskinen, joka ei suostunut kuuntelemaan perinteisiä neuvoja siniotsa-amatsoni Ekun kanssa, vaan tutustui tuoreempaan tietoon. Hän muun muassa kävi kuuntelemassa Barbara Heidenreichin seminaaria ja Millan aktiivisuuden ansiosta Barbara on pitänyt kaksi koulutusseminaaria myös Suomessa. Lukuisten käännettyjen artikkeleiden sekä foorumikeskusteluiden jälkeen ilmapiiri on alkanut muuttua merkittävästi, ja nykyisin lähtökohtana on pakon sijaan vapaaehtoisuus sekä erityisesti lintujen hyvinvointi. Luonnollisesti tällaiset aiheet ovat herättäneet suuria tunteita suuntaan ja toiseen, ja aiheen ympäriltä onkin käyty monia tiukkoja vääntöjä foorumilla.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Hyvänä esimerkkinä on käsinruokinnan rooli kasvatuksessa: kun aikaisemmin käsinruokinta oli lähes vakio ja sitä  Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman pidettiin hyvänä tapana kesyttää poikanen, suositaan nykyisin ”luonnollisempaa” tapaa kasvattaa lintuja, joissa poikaset saavat elää elämänsä alun emojensa hoivissa. Lisäksi esimerkiksi virikkeellistämisen merkitys on noussut entisestään ja lintuhäkkien koot kasvaneet merkittävästi. Nykyinen hallituksen jäsen Jonne Stenroth kommentoikin näkevänsä tätä muutosta ympärillämme ollessaan aktiivisesti yhteydessä lukuisiin harrastajiin ympäri Suomea.

Voidaankin sanoa, että yhdistyksen aktiivisen toiminnan ansiosta lemmikkilintujen pitäminen on siirtynyt ”luonnollisempaan” suuntaan: niitä yritetään nykyisin ymmärtää enemmän lintuna ja tämän pohjalta tarjota niille hyvät olot lemmikkeinä. Tätä muutosta on leimannut myös se, että tiedon lähteenä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon laadukkaita lähteitä, kuten tieteellisiä tutkimuksia, pelkän mutu-tiedon sijaan.

Maailma ei tietenkään ole valmis paikka. Vielä ajoittain tulee vastaan järkyttävän pienissä häkeissä pidettäviä lintuja, satunnaisesti jotkut käsinruokkivat pesitettävien lintujen poikaset automaattisesti sekä jotkut vielä neuvovat kesyttämään linnut pitämällä paniikissa vastaan pyristelevää lintua kiinni esimerkiksi valjaisiin laittamista varten. Olemme kuitenkin tulleet Suomessa pitkälle siitä, mitä harrastus oli ennen Kaijuleiden perustamista.

Muita isoja askeleita

Yhdistyksen toiminta ei ole keskittynyt pelkästään tiedon jakamiseen, vaan Kaijuleiden piiriin on syntynyt paljon muutakin toimintaa. Sijoitusrinki on ollut merkittävänä osana toimintaa jo pitkään ja sen kautta on löytänyt uuden kodin monta haastavistakin olosuhteista tullutta lintua. Sijoitusrinki pystyykin auttamaan juuri yksittäisiä lintuja ja tällaiselle toiminnalle on Suomessa selkeästi tarvetta.

Muita merkittäviä mainitsemisen arvoisia palveluita ovat esimerkiksi 2011 valmiiksi saadut kasvattajalista sekä linturekisteri.

Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman poikueen kokemuksen kasvattamisesta omaavat harrastajat. Emme ole halunneet tehdä sivustollemme avointa listaa, sillä haluamme kantaa yhdistyksenä vastuun siitä, että nettisivujemme kautta löydetyt kasvattajat toimivat eettisesti. Tämän takia kasvattajatoimintaan liittyykin sertifikaatti, jonka listalle hyväksytty kasvattaja saa. Se on merkki siitä, että yhdistys hyväksyy hänen toimintansa periaatteet sekä on tarkastanut lintujen tilat.

Linturekisteri taas perustettiin sen takia, että Papukaijayhdistyksen linturekisteri ei ole ollut enää vuosiin toiminnassa eikä siitä ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Pidimme asiaa niin tärkeänä, että päätimme perustaa oman rekisterin. Vuodessa rekisteröityjen lintujen määrä on noussut jo yli sadan, mutta tässä on vielä selkeästi kehitettävää. Yhtenä haasteena tosin vaikuttaa olevan se, että monia vanhempia lintuja ei ole tunnistemerkitty, joka on vähentänyt rekisteröitävien lintujen määrää.

Tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia

10 vuotta täyttäneen Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toiminta ei näytä hidastumisen merkkejä. Pitkälti tämä on sen ansiota, että yhdistyksen pariin tulee säännöllisesti uusia innokkaita harrastajia, jotka jatkavat kymmenen vuotta sitten alkaneella tiellä.

Vaikka Kaijulit onkin vakiintunut kymmenen vuoden aikana merkittävänä toimijana Suomen lemmikkiharrastuksessa, on tämän suhteen vielä töitä tehtävänä. 10-vuotis juhlavuotenaan yhdistyksellä oli 300 jäsentä, joka teki Kaijuleista Suomen suurimman lemmikkilintuyhdistyksen. Tämä määrä ei varmastikaan kata sitä potentiaalia, mitä Suomesta löytyisi. Jäsenmäärän kasvattaminen onkin yksi tärkeä asia yhdistyksen toiminnassa tulevina vuosina, sillä suurempi jäsenmäärä mahdollistaa suuremmat resurssit sekä tekee yhdistyksestä entistäkin vakavammin otettavan toimijan tällä kentällä.

Toinen haaste on nykyisten tärkeiden toimintojen, kuten linturekisterin sekä kasvattajalistan, vakiinnuttaminen osina suomalaista lemmikkilintuharrastusta. Tämä tulee vaatimaan ennen kaikkea aktiivista työskentelyä sekä tiedottamista, jotta ihmiset saataisiin laajalla joukolla tähän mukaan.

Yksi merkittävimpiä yhdistyksen historian aikana vastaan tulleita haasteita lienee kuitenkin tuleva eläinsuojelulain uudistus. Tätä varten valtakunnan mittakaavassa suhteellisen pienen yhdistyksen on onnistuttava vakuuttamaan monia mukana olevia tahoja, sillä kyseessä on merkittävä lakiuudistus ja jota valmistelemassa on useita korkean tason virkamiehiä. Haasteena on samalla saada laki huomioimaan linnut tarpeeksi hyvin, mutta niin, ettei harrastuksesta tule liian vaikeaa. Otamme tämänkin haasteen kuitenkin innokkaina vastaan ja pyrimme saamaan aikaan harrastuksen kannalta merkittäviä asioita.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkkiä haasteita, vaan ennen kaikkea näemme tulevaisuuden mahdollisuuksia täynnä. Yhdistys jatkaa työtään lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen ja pyrimme jatkossa tavoittamaan yhä suuremman osan ihmisiä sekä olemaan ”kokoamme suurempi yhdistys”. Hyvä esimerkki mahdollisuuksista on hiljattain julkaistu Minun lemmikkini –kirjasarjan papukaijaosa, jonka kirjoittivat kaksi yhdistyksen hallituslaista. Tämä kirja päätyy myös kirjastoihin ja tavoittaa kokonaan uutta lukijakuntaa. Lisäksi yhteistyö viranomaisten ja muiden vastaavien toimijoiden kanssa on alkanut kantamaan hedelmää: esimerkiksi CITES-asioita on saatu edistettyä sen ansiosta, että olemme itse olleet proaktiivisesti yhteydessä Ympäristökeskukseen.

Tämä pikainen historiikki yhdistyksen ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta onkin hyvä päättää yhdistyksen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikan sanoihin:

”10 vuotta on pitkä aika, mutta varsinkin asennemuutosten tekemiseen se on kovasti lyhyt. Pitää muistaa, että yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi oli 2003, joten kovin lyhyessä ajassa Lemmikkilinnut Kaijuli ry on saanut aikaan mm. asenteiden muutosta lintujen hyvinvointia silmällä pitäen. Muutenkin se, että tänä päivänä ollaan jo niin pitkällä, että eri viranomaistahot ottavat meihin yhteyttä eri asioissa, kuten vaikka aikaisemmin mainitut lakimuutokset, kertovat siitä sinnikkyydestä ja ahkeruudesta, minkä eteen jokainen yhdistysläinen on tehnyt vapaaehtoista, palkatonta työtä. Monesti tuo työ on vieläpä tehty oman työn ja/tai opiskelujen ohella. Yhdistyksen saavutukset ovat hyvä esimerkki siitä, että porukassa on voimaa. Pienillä teoilla saadaan paljon aikaiseksi, kun halutaan uskoa omaan tekemiseen. Uskon, että seuraavatkin 10 vuotta on vähintään yhtä tuloksellisia ja hauskoja. Haluan kiittää niitä kaikkia, jotka ovat oman panoksensa tuoneet yhdistyksen toimintaan kuluneen 10 vuoden aikana.”

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lemmikkilinnut Kaijuli ry - Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys. “Kaijulit” toimii aktiivisesti koko maan tasolla, järjestäen harrastajille tapahtumia ja palveluita sekä edistäen lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia monilla eri tavoilla. Yhdistyksen toiminta voidaankin jakaa pääpiirteittäin kahteen osaan, jotka osittain myös lomittuvat keskenään:

• Lemmikkinä elävien lintujen hyvinvoinnin edistäminen mm. jakamalla tietoa lemmikkilintujen omistajille ja sellaista lemmikiksi harkitseville.
• Harrastusta helpottavien tai muuten hyödyllisten palveluiden ja toiminnan järjestäminen yhdistyksen jäsenille.

Lintujen hyvinvointia pyrimme edistämään pääosin jakamalla tietoa. Tätä teemme tämän sivuston lisäksi yhdistyksen keskustelupalstalla, julkaisujemme kautta sekä tapaamalla harrastajia ja harrastuksesta kiinnostuneita eri tapahtumissa. Lisäksi autamme lemmikkilintuja myös yksilöllisellä tasolla esimerkiksi sijoitusringin kautta.

Yhdistys myös järjestää harrastusta edistäviä palveluita jäsenilleen. Palveluihin kuuluvat mm. tapahtumat, yhdistyksen nettisivut, yhteistyöliikkeet alennuksineen, jäsenlehti ja paljon muuta. Yhdistys ylläpitää myös kasvattajalistaa edistääkseen eettistä lemmikkilintujen kasvattamista.

Keskustelufoorumi on yksi yhdistyksen keskeisiä toimintoja ja toimii lemmikkilintuharrastajien kohtaamis- ja kauppapaikkana.Yhdistyksen foorumi on perustetu jo ennen yhdistyksen perustamista. Keskustelupalstalta voit kysyä apua tai vain vaihtaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa.

Pyrimme edistämään eettistä lemmikkilintuharrastusta myös tekemällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Autamme mielellämme median edustajia tiedon hankkimisessa sekä teemme yhteistyötä viranomaisten ja eläinsuojeluun liittyvien yhdistysten kanssa.

Tervetuloa mukaan, tehdään yhdessä Suomesta parempi paikka lemmikkilinnuille!

• Lue lisää yhdistyksen toiminnasta
• Liity yhdistyksen jäseneksi
• Tutustu yhdistyksen toimijoihin

Yhdistyksen historia

Vuonna 2002 joukko lemmikkilintuharrastajia halusi järjestää aktiivisempaa lemmikkilintuharrastukseen liittyvää toimintaa ympäri Suomea. Tätä varten he perustivat uuden yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Lemmikkilinnut Kaijuli ry. Nykyisellään yhdistyksen aktiivien joukko on sopiva yhdistelmä alusta asti mukana olleita “konkareita” sekä uudempia aktiivisia harrastajia.

Vuosien varrella yhdistys on kasvanut ja sen toiminta on laajentunut monille eri alueille. Tänä aikana yhdistys on myös pystynyt rohkeasti uusiutumaan, pyrkien tuomaan harrastajille aina tuoreinta tietoa harrastuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat yhdistyksen järjestämät vuosien 2009, 2010 ja 2013 Barbara Heidenreichin vetämät koulutusseminaarit.

• Pidempi historiikki

Entä tulevaisuudessa?

Viimeisten vuosien aikana yhdistys on käynnistänyt useita palveluita, jotka ovat olleet toiminnan tavoitteina jo alusta asti, kuten kasvattajalista sekä linturekisteri. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi aika jäädä lepäämään laakereilleen, vaan tekemistä riittää edelleen.

Nykyisen aktiivisen toiminnan jatkamisen lisäksi lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteitamme ovat mm. vaikuttaminen eläinsuojelulakiin ja siihen liittyvään työhön. Näiden tiimoilta pyrimme myös lisäämään yhteistyötämme viranomaisten kanssa. Lisäksi haluamme järjestää aktiivista toimintaa ympäri maata, ei vain etelän perinteisesti aktiivilla alueilla. Pyrimme myös entisestään kehittämään tiedonvälitystä ja lisäämään esimerkiksi nettisivuilla saatavilla olevaa tietoa sekä tapahtumissa jaettavia esitteitä.

Haluamme myös olla jäsentemme näköinen yhdistys, joten pyrimme kuuntelemaan jäsentemme mielipiteitä mahdollisimman paljon. Olemme järjestäneet mm. yhdistyskyselyn, jonka tulosten kautta mietimme, miten asioita voidaan kehittää. Uusia palveluita pyritään kehittämään sitä mukaa, kun niille tulee tarvetta ja yhdistykseltä löytyy resursseja niiden järjestämiseen.

Jos haluat olla mukana edistämässä suomalaista lemmikkilintuharrastusta, voit tukea yhdistyksen toimintaa liittymällä jäseneksi, tai halutessasi lähteä mukaan toimintaan aktiivisemminkin.

Yhteistyö

Lemmikkilinnut Kaijuli ry liittyi World Parrot Trustin yhdistysjäseneksi syyskuussa 2005. World Parrot Trust (WPT) on kansainvälinen luonnonvaraisten papukaijojen suojelua ja vastuullista lintuharrastusta tukeva sekä salakuljetusta vastustava säätiö, joka on toiminut jo vuodesta 1989.

Tarkoituksena on jakaa yhdistyksen jäsenille kansainvälistä tietotaitoa koskien papukaijojen pitoa lemmikkinä ja salakuljetuksen luonnonpopulaatioille aiheuttamia vaaroja. Kaijulit on myös kerännut WPT:lle rahaa useammassa eri tilanteessa. Aikaisemmin esimerkiksi messuilla "Kuvauta itsesi papukaijan kanssa" -tilaisuuden tuotto on lahjoitettu WPT:lle sekä toisaalta kevään 2011 PetExposta myydyistä Papukaija lemmikiksi? -oppaista on lahjoitettu 2 euroa jokaista myytyä kohden.

• World Parrot Trust:in kotisivut

Lisäksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry on liittynyt 2014 perustetun Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n jäseneksi. Liiton tavoitteena on edistää vastuuntuntoista eksoottisten eläinten harrastusta sekä turvata harrastuksen jatkuminen Suomessa tulevaisuudessakin.

Lisäksi toimimme monien suomalaisten tahojen kanssa yhteistyössä, kuten Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-asioihin.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on ennen kaikkea vastuuntuntoisen lemmikkilintuharrastajan yhdistys. Olemme toimineet Suomessa vuodesta 2002. Yhdistyksenä teemme paljon töitä niin harrastuksen eteen, kuin Suomessa lemmikkinä elävien lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi.

• Liity yhdistyksen jäseneksi
• Lue pidempi yhdistysesittely
• Lue Kaijuleiden historiasta
• Pöytäkirjat ja muut dokumentit

Lemmikkilinnut Kaijuli ry palkittiin vuoden 2014 Myötäkarvaan-palkinnolla PetExpo-messuilla 12.4.2014.

"Kaijuleilla", kuten yhdistys yleensä tunnetaan, on kaksi päätavoitetta toiminnassaan: tärkeimpänä Suomessa lemmikkinä elävien lintujen hyvinvoinnin edistäminen, jota teemme mm. tietoa jakamalla. Samalla palvelemme suomalaista lemmikkilintuharrastusta monin eri tavoin, kuten järjestämällä palveluja ja tapahtumia sekä edustamalla harrastajia viranomaisten suuntaan.

Liittymällä yhdistyksen jäseneksi voit myös itse omalta osaltasi tukea toimintaamme. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, omisti lintuja tai ei. Jäsenenä et sitoudu kuin maksamaan yhdistyksen jäsenmaksun, mutta voit halutessasi osallistua toimintaan aktiivisemminkin. Käytännössä yhdistyksen toimintaa pyörittää muutaman kymmenen toimihenkilön joukko, sekä toiminnasta vastaa kerran vuodessa valittava hallitus. Teemme kaikki tätä vapaaehtoistyönä; jäsenmaksut käytetään täysin palveluiden kulujen kattamiseen sekä yhdistyksen tavoitteiden edistämiseen.

Yhdistyksemme on myös maailmalla papukaijojen hyvinvointia edistävän sekä luonnonsuojelutyötä tekevän World Parrot Trustin yhdistysjäsen. WPT:n toimintaa tuemme ennen kaikkea rahallisella panoksella. Lisäksi Kaijulit on yksi 2014 perustetun Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n perustajajäseniä. Liitto pyrkii edistämään eksoottisina pidettyjen lemmikkein ja harraste-eläinten hyvinvointia korkealla tasolla sekä turvaamaan vastuuntuntoisen harrastuksen jatkumisen Suomessa jatkossakin.

Tämän osion sivuilta voit lukea enemmänkin yhdistyksen toiminnasta.

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhteistyöliikkeet (alennusliikkeet)

Alla olevista liikkeistä saat yleensä 10% alennuksen (ellei toisin mainittu, kategoria riippuu liikkeestä) näyttämällä yhdistyksen jäsenkorttia.

Jos liikkeesi puuttuu listalta tai listalla on virheellisiä tietoja, ota meihin yhteyttä sähköpostitse Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Voi ottaa yhteyttä myös jos lähelläsi on liike jonka haluaisit listalle, niin katsomme, mitä voimme tehdä. Voit myös pyytää liikkeen kauppiasta ottamaan meihin yhteyttä.

Klikkaamalla liikkeen nimeä pääset sen kotisivuille (jos sellainen on olemassa).

Tietoja

Kategoria: Sisältö

Yhteydenotto

Voit ottaa yhteyttä yhdistykseen käyttämällä alla olevia sähköpostiosoitteita.

Kaikki sähköpostiosoitteet ovat muotoa Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

• Hallitus: hallitus@
• Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: jasenrekisteri@