Sisältö

Mitä lemmikkilintuharrastus on?

Tämä teksti on sinulle, joka et vielä tiedä lemmikkilinnuista juuri mitään, mutta olet kiinnostunut sellaisen hankkimisesta. Luettuasi tämän et vielä ehkä osaa pitää mitään lintua lemmikkinä, mutta sinulla on erittäin hyvät lähtökohdat jatkaa asian miettimistä ja tiedät, mistä voisit löytää lisää tietoa. Ymmärrät myös hieman enemmän siitä, mitä lemmikkilinnun pitäminen käytännössä tarkoittaa ja mitä elämä linnun kanssa on.

Sisältö:

Lemmikkilintu ei tarkoita häkkilintua - yleistä linnuista

Oletko nähnyt elokuvissa tai muualla pienessä pyöreässä häkissä istuvan linnun? Ehkä kanarianlinnun tai ison papukaijan? Ensimmäisenä kannattaa unohtaa elokuvien ja television antama mielikuva, joka on useimmiten hyvin kaunisteltu, eikä kerro mitään todellisesta linnunpidosta!

Lintuhäkki ei ole linnun vankila

Lintuhäkin tulisi olla jotain muuta, kuin linnun vankila. Pieni pyöreä häkki ei riitä millekään lajille eikä ole hyväksyttävä tapa pitää lemmikkilintua. Piirros: Anna-Riikka Ruottinen

Nyt kun olet tehnyt parhaasi unohtaaksesi vanhat käsityksesi, voidaankin aloittaa alusta...

Lemmikkilintu = lemmikkinä elävä lintu

Lemmikkilintu on itsessään erittäin laaja käsite, sillä se käsittää kaikki lemmikkinä elävät linnut. Varsinkin maailmalla lajien kirjo on valtava, lähtien aina pienistä peipoista päättyen yli metrin mittaisiin aroihin. Suomessa lajeja on hieman vähemmän, mutta valinnanvaraa silti riittää.

Usein lemmikkilinnut jaetaan kahteen ryhmään:
Harlekiinipeippo Suoranokat

Suoranokat terminä kattaa kaikki suoranokkaiset, yleensä pienemmät lintulajit, kuten peipot, kanarianlinnut, kyyhkyt sekä erilaiset kanalinnut. Suoranokkien kirjo onkin suuri, sillä esimerkiksi lentävät peipot tai kanarianlinnut ovat hyvin erilaisia lemmikkejä, kuin taas häkin pohjalla juoksevat viiriäiset.

Kuvassa on harlekiinipeippo
Neitokakadu Papukaijat

Koukkunokiksi kutsutaan taas papukaijoja, joihin kuuluvat mm. tutut undulaatit, neitokakadut, arat ja monet muut lajit. Papukaijat jaetaan usein vielä isoihin ja pieniin papukaijoihin, vaikkain tämä jako on erittäin häilyvä. Usein “isoiksi papukaijoiksi” mielletään neitokakadua suuremmat lajit.

Kuvassa on neitokakadu

Eri lintulajit voivatkin olla hyvin erilaisia lemmikkeinä, ja jopa saman lajin yksilöiden välillä voi olla paljon eroja. Monesti tärkeintä onkin, mitä omistaja linnultaan haluaa, kunhan ymmärtää lintujen rajoitukset ja vaatimukset. Jonkin omistajan linnut voivat olla suhteellisen villejä ja elää parvessa ilman, että ne ovat kiinnostuneita ihmisestä. Toinen taas puuhailee lintujensa kanssa paljon erilaisia asioita. Monilla tilanne on jostain tältä väliltä.

Lintu ei ole häkissä istuva koriste-esine

Linnut eivät ole lemmikkejä, jotka voisivat vain viettää päivät pitkät pienessä häkissä. Jos joku lintu joutuisi näin elämään, kyseessä olisi luultavasti erittäin onneton lintu. Lintuhäkki ja lintu eivät siis ole vain sisustuksellinen elementti, jonka voisi laittaa olohuoneen nurkkaan piristämään tunnelmaa.

Lemmikkilinnut kyllä viettävät aikaa häkeissä. Usein jo oman ja ympäristön turvallisuuden takia ne ovat häkeissä omistajan ollessa pois. Niiden kuitenkin tulee päästä häkistään päivittäin lentämään häkin ulkopuolelle. Suurin osa lemmikkilinnuista lentää, joten niiden tulisi saada tehdä näin kotonammekin. Miksi edes harkita siivekästä lentävää lemmikkiä, jos sen ei näin antaisi tehdä? Tosin joillain harrastajilla tilat ovat niin suuret, ettei lintuja tarvitse välttämättä päästää näin usein vapaaksi. Tällöin häkkien on oltava pienemmilläkin linnuilla vähintään muutamia neliömetrejä.

Poikkeuksen lentäviin lemmikkilintuihin tekevät jotkin kanalinnut, kuten viiriäiset, jotka eivät lennä. Nekin tosin saattavat pyrähdellä korkeallekin ja tarvitsevat riittävästi tilaa häkin pohjalla, jossa kävelevät ympäriinsä, yleensä etsimässä ruokaa.

Lintuhäkki vaatii tilaa

Pieni pyöreä lintuhäkki vaikuttaa olevan yhtä pinttynyt ihmisten mieliin, kuin kultakala maljassa. Joillekin tulee yllätyksenä, että lintuhäkki vie suurehkon tilan sen sijoituspaikasta. Varsinkin isommille papukaijolle jopa neliömetrin häkki voi olla liian pieni, ja isoille aroille suositellaan monesti omaa huonetta.

Lintuhäkki

Kuvassa kaksi lintuhäkkiä: vasemmalla tehdasvalmisteinen 1 x 2 metrin häkki, oikealla saman kokoinen itse tehty häkki. Kuva otettu ennen kiipeilypaikkojen rakentamista.

Lintuhäkin lisäksi tarvitset linnulle ajanviettopaikkoja myös häkin ulkopuolelta. Helposti käykin niin, että lintu on vallannut olohuoneesta tai muualta kotoasi useamman neliömetrin verran tilaa, kun häkki ja kiipeilytelineet lasketaan yhteen.

Lintuhäkki

Edellisen kuvan huone toisesta suunnasta kuvattuna, kun lintujen kiipeilytelineet on rakennettu valmiiksi. Kuvassa useita erilaisia telineitä erilaisilla kiinnityksillä.

Millainen lemmikki lintu on?

Lemmikkiä valitessaan on luonnollisesti tärkeää miettiä sitä, mitä lemmikkinsä kanssa haluaa tehdä ja mikä lemmikki siihen sopisi. Vaikka lintu on monipuolinen lemmikki, ei sellainen kaikille välttämättä sovi.

Millainen on tyypillinen terve lemmikkilintu?

Seuraavat asiat ovat asioita, jotka kuuluvat yleensä elämään terveen lemmikkilinnun kanssa. Ne ovat yleistyksiä, jotka eivät välttämättä jokaisen yksilön kohdalla toteudu täysin, mutta niihin kannattaa silti varautua.

  • Lemmikkilinnut ovat usein kiinnostuneita ympäristöstään ja tutkivat kotona olevia paikkoja. Koska ne pystyvät lentämään, ne voivat hankkiutua myös vaarallisiin paikkohin tai tehdä tuhojaan sielläkin, minne muut lemmikit eivät ylety.
  • Varsinkin papukaijat kokeilevat ja jyrsivät asioita nokallaan. Jos niillä ei ole riittävästi mielekästä tekemistä, ne jättävät jälkensä kodin irtaimistoon tai vaikka oven karmeihin.
  • Linnut ovat tehokkaita sotkemaan ympäristöään. Ruoan jätöksiä, lelujen palasia ja ulostetta voi löytyä sieltä ja täältä. Monesti esimerkiksi siementen kuoret päätyvät ympäri asuntoa.
  • Kaikki linnut pitävät jotain ääntä. Pienet linnut yleensä pienempää ääntä (poikkeuksena mm. pienikokoiset ja kovaääniset aratit), mutta ovat paljon äänessä. Isojen papukaijojen huutaminen voikin sitten aiheuttaa pahimmillaan vakavia säröjä naapurisuhteeseen, ainakin kerrostalossa.
  • Terve lemmikkilintu yrittää vältellä omasta näkökulmastaan pelottavia asioita. Monille linnuille jo pelkkä ihmisen koskeminen (sekä erityisesti kiinni pitäminen) voi olla pelottava asia. Tarvittaessa lintu voi yrittää purra ihmistä päästäkseen karkuun epämiellyttävää asiaa. Tämä on terveen linnun merkki.

Mitä lemmikkilintu ei yleensä ole?

Jos ensisijaisesti haluaisit lemmikiltäsi jotain seuraavista asioista, kannattaa vielä harkita, onko lintu sinulle sopiva vaihtoehto, vai sopisiko jokin muu laji sinulle paremmin.

  • Linnusta ei ole lähtökohtaisesti jatkuvasti syleiltäväksi ja halailtavaksi lemmikiksi. Vaikka jotkin yksilöt (usein käsinruokitut, jota ei enää suositella) voivatkin antaa silittää itseään selästä, ei tämä ole linnulle luonnollista kontaktia ja voi johtaa pahimmillaan erilaisin ongelmiin. Esimerkiksi kissa ja koira voivat sopia paljon paremmin, jos haluat sylissäsi istuvan siliteltävän lemmikin.
  • Vaikka papukaijan sanotaan olevan “5-vuotias lapsi, joka ei koskaa kasva”, ei lintua missään nimessä tule kohdella ihmisenä. Papukaijakin on ensisijaisesti lintu, jonka tulisi saada elää linnun elämää kotonammekin.
  • Lemmikkilintujen kanssa on myös vaikea harrastaa samalla tavalla aktiviteettejä, kuten esimerkiksi koiran kanssa, jonka kanssa voi lenkkeillä, jonka kanssa voi harrastaa agilityä jne. Linnun kanssa voi kyllä puuhailla kotona kaikkea, mutta ei samalla tavalla, kuin joidenkin muiden lajien kanssa.

Yksi yleinen papukaijoihin liittyvä kysymys on lisäksi se, että mikä laji oppisi puhumaan parhaiten. Puhumisen ei kuitenkaan tule olla syy valita papukaijaa lemmikiksi, sillä sellaisen kanssa elämiseen kuuluu myös paljon muuta ja jopa puhuvan yksilön kansa tämä on vain erittäin pieni osa linnun omistamisesta. Riskinä on se, että arki linnun kanssa onkin aivan jotain muuta, kuin odotukset olivat, ja lintuun kyllästyy nopeasti. Ei ole myöskään mitään takeita, että juuri sinun ostamasi yksilö oppisi puhumaan.

Lemmikkilintu - ihmisten parissa elävä villieläin

Kaikki edelle linnuista kerrottu selittyy yhdellä asialla: kyseessä on villieläin. Tämä ei tarkoita, etteikö lintu voisi olla kesy, eikä se missään nimessä tarkoita, että lintu olisi pyydystetty luonnosta (luonnosta lintujen pyytäminen lemmikkikauppaa varten ei ole hyväksyttävää). Se tarkoittaa, että lintu ei ole domestikoitunut eläin, kuten monet muut lemmikit.

Esimerkiksi koira on erilaisen valinnan seurauksena vuosituhansien aikana sopeutunut elämään ihmisten keskuudessa. Mikään lintulaji ei ole tällä tavalla sopeutunut ihmiseen, vaan ne ovat yleensä käyttäytymiseltään sekä erityisesti tarpeiltaan vastaavia, kuin niiden luonnossa elävät sukulaiset.

Onkin tärkeää muistaa, että tällainen eläin ei esimerkiksi pyri miellyttämään ihmistä millään tavalla, vaan se pyrkii elämään ympäristössään parhaansa mukaan. Monesti ihminen on vain osa tätä ympäristöä. Lajitoverien kanssa elävä lemmikkilintu ei edes tarvitsisi ihmistä mihinkään muuhun, kuin hoitotoimenpiteisiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lintua tarvitsisi pitää yksin, jos sen kanssa haluaa puuhailla asioita: lajikumppanin kanssa elävä lintu voi kesyyntyä helposti ja viihtyä myös ihmisseurassa.

parasiitti

Puuhailua ja ajanviettoa lintujen kanssa

Mitä linnun kanssa voi sitten oikeastaan tehdä, ja miksi ihmiset niitä pitävät lemmikkeinä? Tämä ei ole varmasti vielä kattava lista aiheesta, mutta sisältää suurimmat asiat.

  • Pienempien lintujen omistajat tykkäävät usein ihan vain seurailla parven tapahtumia ja käyttäytymistä. Isompi lintuparvi voikin olla mielenkiintoinen asia seurata.
  • Ajanvietto lintujen kanssa ei ole yleensä sitä, että lintu istuisi ihmisen olkapäällä, kun tämä sitä haluaisi. Joskus se voi tehdä sitäkin, mutta yleensä linnut häärivät ja puuhailevat omia asioitaan ihmisen ympärillä, kun joskus halutessaan ne taas tulevat istumaan tämän viereen tai olkapäälle.
  • Varsinkin papukaijoille voi opettaa erilaisia temppuja. Tällöin rajana on lähinnä omistajan mielikuvitus ja jopa pienemmät undulaatti ja neitokakadu voivat oppia paljon erilaisia mielenkiintoisia temppuja. Usein tosin kannattaa lähteä opettamaan arjen kannalta hyödyllisiä asioita ensiksi.

Todellinen arki linnun kanssa?

Todellinen arki lemmikkilinnun kanssa on yleensä jotain aivan muuta, kuin se, mitä ihminen vapaa-ajallaan lintunsa kanssa puuhailee. Kaiken mukavan puuhailun lisäksi linnun hankkiminen tarkoittaa muutoksia myös sen omistajan rutiineihin. Eri lintulajien aiheuttamissa arjen muutoksissa on tietenkin paljon eroja. Isossa lentohäkissä elelevä parvi pieniä lintuja vaatii omistajaltaan yleensä paljon vähemmän, kuin muutama iso papukaija, joiden pitää päästä päivittäin ulos häkistä.

Linnunkakkaa

Tässä muutamia huomionarvoisia asioita, joita linnun tulo kotiin yleensä aiheuttaa:

  • Omaa aikatauluaan ei tarvitse mullistaa täysin, mutta linnun tulo kotiin aiheuttaa kyllä joitain muutoksia elämänrytmiin. Päivittäinen perushoito (ruoat yms) on tietenkin yksi asia. Lisäksi yksin elävällä linnut voivat rajoittaa elämää muutenkin: oletko valmis tulemaan joka päivä suoraan töistä tai koulusta kotiin päästämään linnun häkistään ulos, sekä mahdollisesti pitämään sille seuraa?
  • Lintu voi vaikuttaa jonkin verran myös sosiaaliseen elämään. Miten ystävästi ja muut vieraasi suhtautuvat lintuihin?
  • Siivoamisen määrä lisääntyy yleensä paljon. Jos linnunkakka vaikuttaa olevan ylitsepääsemättömän ällöä, ei lintu luultavasti ole sopiva lemmikki.
  • Jos ei ole tarkka paikkojen suojaamisesta, linnut luultavasti myös tulevat aiheuttamaan tuhoja kotona. Pienet suoranokat eivät tietenkään saa pahaa jälkeä aikaan, mutta isommat papukaijat voivat laittaa huonetta uusiksi sitten näidenkin edestä.
  • Huoneen sisustusta ei tarvitse suunnitella täysin lintujen ehdoilla, mutta sen on silti oltava niille turvallinen. Esimerkiksi kaikki myrkylliset kasvit tulee saada lintujen nokan ulottuvilta pois. Lisäksi linnut tarvitsevat ajanviettopaikkoja.
  • Jos tykkäät lomailla paljon, joudut miettimään linnulle hoitopaikan, tai vastaavasti jonkin hoitajan, joka tulee luoksesi. Yleisesti linnut voi jättää yhdeksi yöksi ilman hoitoa, joskus hätätilanteessa kahdeksi, mutta tällöin vesi saattaa muodostaa ongelman: jos kuppi vuotaa, kaatuu tai jos lintu kylpee kaiken veden pois, ollaan pulassa. Entä joisitko itse kaksi päivää lasissa seissyttä huoneenlämpöistä vettä, jonka pinnalle on kertynyt höyhenpölyä?

Tällä listalla ei ole tarkoitus peloitella ketään pois hankkimasta lintua, vaan kertoa realiteettejä siitä, mitä tällaisen eläimen kanssa eläminen on. Ja vaikka itseäsi nämä asiat eivät häiritsisi, miten muut perheenjäsenesi suhtautuisivat tällaiseen?

Lemmikkilinnut ja muut lemmikit

Monilla lemmikkilintujen omitajilla on myös muita lemmikkejä. Koiran kanssa ei usein tule isoja ongelmia, mutta riskitilanteita voivat aiheuttaa vahvasti metsästysviettiset koirat. Kissat ja erityisesti pienemmät linnut ovat erityisen riskialtis yhdistelmä: vaikka kissa ei saisi lintua kiinni, voi sen bakteerien takia pienikin raapaisu olla kohtalokasta linnulle.

Joillain lemmikkilintuharrastajilla on myös kissoja. Tämä vain vaatii erityistä tarkkuutta sen suhteen, ettei vaaratilanteita synny. Yleensä ne kannattaa pitää eri huoneissa.

Erilaisia lemmikkilintuja, mikä minulle?

On todella vaikea sanoa, mikä lintu sopisi mihinkäkin kotiin, vaan yleensä joudut tekemään tämän päätöksen itse. Niiden luontaiset elinolot, koko ja fysiikka vaihtelevat paljon. Tästä huolimatta kaikki lajit ovat lintuja, jolloin niihin pätevät tietyt perusominaisuudet ja perustarpeet.

Suoranokka, koukkunokka?

Yksi ensimmäisiä päätöksiä on se, haluatko suoranokan vai koukkunokkaisen papukaijan. Alla oleva taulukko on erittäin karrikoitu esimerkki siitä, millaisia lemmikkejä eri linnut ovat, ja millaisiin tilanteisiin ne voisivat sopia. Yksilöllisiä eroja on paljon, samoin löytyy monia erilaisia lajeja, mutta silti jaottelu on suuntaa-antava. Tulee kuitenkin muistaa, että nämä ovat vahvasti yleistyksiä. Kaikilla lajeilla on omat tarpeensa ja haasteensa.

Eri lintuja
Suoranokat Pienet papukaijat Isot papukaijat
Esim. peipot, kanariat, viiriäiset Esim. undulaatti, neitokakadu, kaijanen Esim. amatsonit, jakot, arat, isot kakadut
  • Usein pidettävä parvissa, ja joitain lajeja voi pitää isompiakin parvia
  • Eivät juuri kiinnostuneita ihmisestä, vaikka voivat ehkä oppia tulemaan luokse ja esimerkiksi syömään kädestä
  • Eivät kovin vaativia, lähinnä perushoito
  • Useimmiten miellyttävä tai siedettävä ääni
  • Yhdistävät usein parhaat ominaisuudet molemmista muista ryhmistä.
  • Mahdollista pitää isompaakin parvea ja tarjota hyvät tilat, mutta toisaalta voivat kesyyntyä ja olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa.
  • Pidetään joskus yksin, mutta lajitoveri olisi aina hyvä asia. Harvalla tilaa isoille parville
  • Yleensä huomattavasti enemmän vuorovaikutusta ihmisen kanssa
  • Vaativat paljon virikkeelistämisen ja käyttäytymisen ymmärtämisen näkökulmasta
  • Vaativat paljon tilaa

Näiden lisäksi löytyy esimerkiksi “pieniä isoja papukaijoja”, jotka ovat käyttäytymisensä puolesta isojen papukaijojen luokkaa, mutta kooltaan merkittävästi pienempiä.

Muita kysymyksiä, jotka kannattaa kysyä itseltäsi

Tärkein kysymys, jonka voit kysyä itseltäsi, on luultavasti se, voitko tarjota haluamallesi lajille riittävän hyvät olot? Esimerkiksi sinikelta-araa pidetään usein suhteellisen leppoisana lajina, mutta lähes metrin mittainen lintu vaatii käytännössä ison omakotitalon, jotta mahtuisi lentämään sisällä, sekä mielellään oman huoneen häkin sijaan.

Lisäksi kannattaa miettiä linnun äänenkäyttöä sekä naapureitasi: kovaääninen lintu voi aiheuttaa säröjä naapurisopuun erityisesti kerrostalossa. Varoitteluja ei kannata kuitata olan kohautuksella: Mytoos.com-sivuston mukaan kovin molukkienkakadulla mitattu äänenvoimakkuus oli 135 desibeliä.

Viimeinen mietittävä asia on luonnollisesti se, että jaksatko katsella valitsemaasi lajia mahdollisesti jopa seuraavat vuosikymmenet (erityisesti isot papukaijat ovat hyvin pitkäikäisiä). Tärkeää on kuitenkin lähteä liikkeelle sillä asenteella, että lintu pysyy itselläsi sen tai oman elinikäsi ajan, ellei tapahdu jotain todella yllättävää elämänmuutosta.

Iso papukaija ensimmäiseksi linnuksi?

Tärkeintä on löytää oma laji. On kohtuutonta olettaa, että ihminen ostaisi helpoksi leimatun linnun vain “aloittelijaystävällisyyden” vuoksi, odottaisi 20 vuotta ja vasta sitten hankkisi sen lajin, joka häntä kiinnostaa oikeasti. Vastuuntuntoinen ja asioihin huolella perehtynyt aikuinen ihminen voi pärjätä myös isomman lajin kanssa ilman aikaisempaa kokemusta.

Tällöin asioihin pitää perehtyä huolella. Parin vuoden ajan omassa päässä asioiden miettiminen ei ole sama asia, kuin parin vuoden aikana asioiden opiskelu, eri lajeihin tutustuminen sekä harrastajien tapaaminen.

Isommilla lajeilla on joitain tiettyjä eroja ja haasteita verrattuna pienempiin lajeihin, sekä joitain erilaisia haasteita keskenään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksilöiden erot voivat ulottua eri lajien erojen yli, ja erityisesti yksilön oppimishistoria vaikuttaa sen käyttäytymiseen paljon. Alla muutama yleistys, jotka kannattaa todellakin ottaa yleistyksinä.

Kultaposkiamatsoni Amatsonit ovat suhteellisen “kuumapäisiä” lajeja. Erityisesti ns “hot3-amatsonit” voivat käydä herkemmin myös ihmisen päälle johtuen esimerkiksi kiihtymisestä tai pesimisvietin aikaansaamasta ylikierroksilla käymisestä: näiden “hottisten” kanssa eläminen vaatii omistajalta herkkää linnun elekielen tulkintakykyä. Amatsonit ovat yleensä suhteellisen suoraviivaisia lintuja, jotka näkevät haluamansa ja pyrkivät saamaan sen ilman isompia suunnitteluja.
Harmaapapukaija, eli jako Harmaapapukaijat ovat rauhallisempia, mutta jossain mielessä “ovelampia”, ja vaikuttavat suunnittelevan asioita enemmän, mikä vaatii myös omistajalta laajempaa ennakointikykyä. Ne myös ovat useammin varovaisempia uusia asioita kohtaan sekä herkkiä nyppimään itseään.
Valkokakadu Isot kakadut nauttivat usein enemmän fyysisesti kontaktista, mutta fyysisyyden kanssa ei pidä mennä liian pitkälle: riskinä on, että lintu kiintyy omistajaansa liikaa ja omistajan katoaminen aiheuttaa valtavasti stressiä, joka näkyy esim. höyhenten nyppimisenä sekä huutamisena. Suurista kakaduista lähtee myös paljon ääntä.
Ara Aroista erityisesti sinikelta-araa ja vihersiipiaraa pidetään hieman helpompina lajeina, mutta kokonsa puolesta ne vaativat valtavasti tilaa. Niiden nokissa on myös valtavasti voimaa: eräs pari oli tehnyt reiän jopa siporex-seinään. Lisäksi aroistakin lähtee todella kova ääni.

Monta lintua hankkia?

Pienempiä parvilintuja pitäisi yleensä olla parvi, eli lähinnä neljästä ylöspäin. Näihin lukeutuvat mm. monet suoranokat sekä esimerkiksi undulaatti. Neitokakadulle riittää yksikin lajikumppani, mutta parvi ei ole suinkaan pahitteeksi.

Isompien papukaijojen kohdalla tilanne on hieman hankalampi: niitä pidetään usein yksinkin, mutta toisaalta ei ole mitään syytä olettaa, että iso papukaija pärjäisi esimerkiksi neitokakadua merkittävästi paremmin yksin; luonnossa papukaija viettää kaiken ajan lajitoverien parissa. Usein lajitoverin hankkiminen jossain välissä olisikin suositeltavaa (tosin isojen lintujen kohdalla tämä vaatii enemmän tarkkuutta).

Kaksi kultaposkiamatsonia

Myös isommalle papukaijalle lajitoverista on enemmän seuraa, kuin ihmisestä olisi. Toistensa sukiminen on useille lajeille tärkeää sosiaalista kanssakäymistä.

Poikkeuksen edelliseen voivat muodostaa jotkin käsinruokitut vanhemmat linnut. Tällainen lintu ei välttämättä ymmärrä täysin olevansa edes lintu, joten se ei aina hyväksy toista lintua kaverikseen. Tällaiset tilanteet pitää miettiä erikseen. Yksin elävä papukaija vaatiikin ihmiseltä paljon seuraa.

Mitä lemmikkilintu vaatii voidakseen hyvin?

Kaikkea linnun vaatimaa hoitoa ei tässä tekstissä ole tarkoituksenmukaista listata tarkasti. Tavoitteena on, että saat ymmärryksen siitä, millaisia asioita sinun tulisi ottaa huomioon, jotta voisit tarjota linnullesi hyvät olot. Lemmikkinä elävän linnun hyvinvointi koostuu monesta tekijästä, eikä se vielä rajoitu pelkän ruoan ja suojan tarjoamiseen.

Esimerkiksi Brittiläisen “Farm Animal Welfare Councilin” Five freedomsin mukaan vankeudessa elävällä eläimellä pitäisi olla viisi asiaa kunnossa (ns. viisi vapautta), jotta sillä olisi mahdollisuus voida hyvin. Tähän malliin on viitattu monesti myös lemmikkieläimiä käsittelevässä akateemisessa tutkimuksessa ja hieman soveltaen se on erinomainen lähtökohta myös lemmikkilintujen vaatimusten arviointiin.

Papukaija voi hyvin
Voit ajatella linnun hyvinvointia talona: peruskivillä luodaan luja pohja, jonka varaan muut peruspilarit tulevat. Jokainen osa on tärkeä pitkässä juoksussa.

Lajille sopiva elinympäristö

Ympäristön on oltava linnulle soveltuva, ei esimerkiksi liian kylmä tai kuuma. Linnun pitää myös voida levätä rauhassa riittävän suojaisassa paikassa. Linnulle sopiva ympäristö sisältää tarpeeksi orsia ja muita lajille sopivia ajanviettopaikkoja. Ympäristö on myös pidettävä siistinä, esimerkiksi häkin pohjamateriaalit täytyy vaihtaa säännöllisesti.

Lämpötila ei ole merkittävä ongelma, jos lintu elää pääosin sisätiloissa, sillä linnut pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään tietyissä rajoissa. Liiallinen veto tosin voi olla haitallista. Jos lintu asuu kesäisin ulkohäkissä, täytyy lämpötilojen kanssa olla varovaisempi. Omistajan tulisi perehtyä lajin luonnolliseen elinympäristöön ja sen ilmastoon. Äärilämpötiloja ja nopeaa lämpötilan muuttumista tulisi välttää.

Monet lajit ovat tottuneet tasaiseen vuorokausirytmiin, jonka Suomen valoisat kesäyöt ja pimeä talvi voivat sekoittaa. Koska lintu tarvitsee pitkät ja rauhalliset yöunet, häkki voidaan joutua pimentämään yön ajaksi. Tällä pystytään myös monesti vähentämään ei-toivottua pesimisviettiä. Pimeiden päivien lisävalaistukseksi tulisi hankkia linnuille tarkoitettu UV-valo.

Laadukas ruoka ja raikas vesi

Eläimen tulee saada riittävästi ruokaa ja juomaa. Linnuilla on usein jatkuvasti saatavilla jotain syötävää, mutta joskus ateriat tarjoillaan myös useammalla kerralla. Tärkeintä kuitenkin on tarjota ruokaa riittävästi sekä pitää raikasta vettä jatkuvasti saatavilla. Eläintä ei myöskään saa pitää aliravittuna vain, jotta se olisi motivoituneempi koulutustilanteessa.

Ruoan laatu on tärkeää. Ei ole olemassa yhtä kaikille lajeille sopivaa ruokavaliota, sillä eri lajit ovat kehittyneet elämään luonnossa erilaisissa ympäristöissä. Tästä syystä on tärkeää selvittää omalle lajilleen sopiva ruokavalio. Onkin tärkeää tarjota linnulle mahdollisimman luonnollista ruokaa. Esimerkiksi pelkkä siemensekoituksesta tai puristetuista pelleteistä koostuva ruokavalio ei ole riittävän laadukas.

Tyypillisesti lemmikkilinnun päivittäinen ruoka koostuu tuoreruoasta (mukaanlukien idut ja versot), laadukkaasta siemensekoituksesta sekä usein täydennyksenä tarjolla olevista pelleteistä.

Turvallinen ympäristö

Turvallinen ympäristö ja hoito toimii kahdella tasolla: ennaltaehkäisy sekä riittävän nopea ja tarkoituksenmukainen hoito. Tämän lisäksi tarpeettoman kivun tuottaminen esimerkiksi rajulla käsittelyllä ei tietenkään ole hyväksyttävää.

Ennaltaehkäisy tapahtuu ympäristön ja ruokavalion kautta: turvallisessa ympäristössä todennäköisyys loukkaantua on pieni ja hyvä ruokavalio ylläpitää terveyttä. Turvallinen ympäristö ei sisällä eläimelle vaarallisia asioita, kuten avoimia ikkunoita tai keittiössä teflon-pannuista aiheutuvia myrkkykaasuja. Myös muut lemmikit voivat olla uhka: toinen - varsinkin isompi - lintu voi vahingoittaa toista, ja joidenkin koirarotujen ja kissojen metsästysvietti voi aiheuttaa vaaratilanteita.

Jos eläin kärsii kivusta esimerkiksi sairauden tai tapaturman seurauksena, on sille haettava välittömästi apua, eikä vain jäädä odottelemaan tilanteen paranemista. Tämä koskee kaikkia eläimiä - myös pienimpiä undulaatteja, vaikkei niiden ostohinta olisikaan korkea. Vaikka eläinlääkärimaksu saattaa joskus olla moninkertaisesti linnun hinnan verran, on ostajan velvollisuus tarjota lemmikille sen vaatima hoito.

Saaliseläimenä lintu voi pyrkiä piilottamaan sairauden oireet mahdollisimman pitkään. Oireiden ilmetessä voi olla kiire saada asiallista hoitoa, joten lemmikkilinnun omistajan olisi hyvä osata yleisimpiin loukkaantumisiin ja sairauksiin annettava ensiapu. Kiireellisissä tilanteissa tulee ottaa yhteys lintuja hoitavaan eläinlääkäriin. Esimerkiksi yhdistyksen foorumi sopii vain ei-kiireellisiin tapauksiin!

Mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen

Monet luonnossa syntyneet käyttäytymistarpeet ovat eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, jolloin myös lemmikkilinnulla tulisi olla mahdollisuus toteuttaa näitä. Papukaijalla jopa 90% sen valveillaoloajasta voi kulua ravinnon hankkimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten toisten sukimiseen.

Ravinnon hankkimiseen liittyy sen etsiminen sekä sen eteen työskentely: esimerkiksi siemenien ja pähkinöiden avaaminen tai hedelmien syöminen oksasta roikkuen. Lajikohtaisiakin eroja löytyy: jotkin lajit etsivät ruokaa myös maasta, kun toiset ruokailevat pääosin puiden latvustossa.

Vastaavia haasteita on mahdollista luoda myös kotiin. Liian vähäinen virikkeellistäminen voi aiheuttaa stressiä sekä johtaa moniin käyttäytymisongelmiin, kuten apaattisuuteen tai höyhenten nyppimiseen.

Amatsoni ja pähkinäpallo

Herkkujen saamisen ei pidä olla aina liian helppoa. Amatsoneille ei ole mikään temppu kaivella pähkinöitä kumisesta pallosta hieman haastavammassakin asennossa.

Myös ympäristön vaihtelevuus on tärkeä asia eläimille; pieni häkki tai jatkuva häkissä olo tekee elämästä liian yksinkertaista ja tylsää. Lemmikkilintu vaatii riittävän ison häkin ja riittävän usein mahdollisuuden päästä häkistä ulos tutkimaan kotia.

Lentäminen on normaalia käyttäytymistä papukaijalle, joten sitä ei pitäisi estää esimerkiksi typistämällä siipisulkia. Lentäminen auttaa lintua myös pysymään paremmassa fyysisessä kunnossa sekä mahdollistaa pakenemisen helpommin. Näin ympäristöstä tulee linnun näkökulmasta turvallisempi.

Elämä ilman pelkoa, hätää tai stressiä

Monet asiat voivat aiheuttaa lemmikkilinnulle pelkoa ja stressiä. Vaikka linnut kohtaavatkin luonnossa pelkoa aiheuttavia tilanteita, ovat nämä erilaisia: luonnossa linnulla on mahdollisuus paeta pelottavaa asiaa niin kauas, kuin se kokee tarpeelliseksi. Kodin rajoitetussa tilassa tämä ei ole mahdollista. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka ympäristö olisi turvallinen, linnun kaltainen eläin ei sitä itse ymmärrä, vaan voi silti pitää joitain asioita uhkana.

Pelkoa ja stressiä voivat aiheuttavat esimerkiksi ympäristön uudet asiat, kuten lelut, joihin lintu tulisikin totuttaa varovasti. Myös muut lemmikit sekä jatkuva häviäminen muille linnuille näiden keskinäisissä kiistoissa voivat aiheuttaa stressiä. Ihminenkin voi aiheuttaa pelkoa ja stressiä: toistuvien pelottavien tai epämiellyttävien kokemusten seurauksena lintu voi oppia pelkäämään ihmistä, mutta kotona ihmisiä ei voi paeta turvalliselle etäisyydelle.

Yksittäisissä tilanteissa aiheutetun pelon tai ahdistuneisuuden tarpeellisuutta tuleekin miettiä huolella: Voisiko ongelman ratkaista ympäristön muutoksilla tai opettamisella? Esimerkiksi kynsien leikkaaminen voidaan opettaa linnulle, jolloin sen ei tarvitse pyristellä vastaan. Myös valjaiden käyttö tulisi opettaa linnulle niin, ettei se aiheuta pelkoa tai ahdistusta, sillä se ei ole linnun terveyden kannalta tarpeellinen ja kiireellinen toimenpide.

Ihmistä pelkäämään oppineelle tai vielä ihmiseen tottumattomalle linnulle pelkkä ihmisen oleminen vieressä tai häkin lähellä voi aiheuttaa stressiä. Tällöin onkin tärkeää antaa linnulle mahdollisuus tottua ihmiseen ilman tarpeetonta stressiä. Kesytyksen tulisi pohjautua kärsivällisyyteen ja luottamukseen.

Sarjakuva linnuista

Haluan linnun - miten tästä eteenpäin?

Jos tämän luettuasi olet sitä mieltä, että haluat itsellesi lemmikkilinnun, kannattaa jatkaa tiedon hankkimista ja eri lajivaihtoehtojen miettimistä. Alla muutamia paikkoja, mistä löydät lisätietoa suomeksi.

Internet-sivut

Yhdistyksen sivustolla on muutamia mielenkiintoisia osioita:

Keskustelufoorumilla voit osallistua keskusteluun, kysyä tai lukea muiden ihmisten kokemuksia ja kirjoituksia. Muutamia mielenkiintoisia ketjuja:

Myös muualta internetistä löytyy lukemisen arvoista materiaalia:

  • Papukaija lemmikiksi? on opas, joka kannattaa lukea, jos harkitset papukaijan hankkimista. Opas on myös myynnissä painettuna yhdistyksen tapahtumista. Kyseiseltä sivustolta löytyy myös paljon muuta materiaalia.
  • Undulaatit.net-sivustolta lisätietoa undulaateista
  • Myydään papukaija -sivusto antaa sinulle eväitä lemmikkilinnun myyjän arviointiin, jotta saisit itsellesi hyvinvoivan linnun ja mukavan aloituksen harrastuksellesi.

Englantia osaaville materiaalia löytyy vielä lisää:

  • World Parrot Trustin sivustolta löytyy valtava määrä artikkeleita, tietoa sekä heidän vanhoja jäsenlehtiä
  • Good Bird Inc. on Barbara Heidenreichin yritys, jonka sivuilta voi tilata mm. hänen kirjansa, lehtensä sekä DVD:itä. Kaikki laadukasta ja hyödyllistä materiaalia.
  • Behavior Works on Susan Friedmanin sivusto, jolta löytyy tietoa käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Erittäin laadukkaita artikkeleita luettavissa.

Omistajien tapaaminen

Kannattaa ehdottomasti pyrkiä tapaamaan muita lemmikkilintujen omistajia, joilta voit saada lisää mielenkiintoisia näkemyksiä sekä apua oman lajin valintaan.

  • Lähde mukaan yhdistyksen tapahtumiin! Erityisesti mökkiviikonlopuilla ja muissa vastaavissa tapahtumissa pääset tutustumaan muihin harrastajiin ja heidän lintuihinsa rauhassa. Voit tulla paikalle koko viikonlopuksi tai vain vierailemaan jonain päivänä.
  • Tule vierailemaan messuille yhdistyksen osastolle tai lintupäiville. Näissäkin tapahtumissa on lintuja omistajineen, vaikka et ehkä pääse niin pitkiä aikoja näitä seurailemaan.
  • Forumilla tai Facebookissa kyselemällä voit löytää lintujen omistajia, kenen luona vierailla. Tapahtumissa et koskaan voi saada niin hyvää käsitystä arjesta linnun kanssa, sillä ne käyttäytyvät vieraassa ympäristössä usein rauhallisemmin, kuin kotona.

Kirjat

Laadukkaita lemmikkilintuja käsitteleviä kirjoja on olemassa vähän, sillä suurin osa näistä on yli vuosikymmenen vanhoja. Tähän lukeutuvat mm. suurin osa kirjastosta lainattavista kirjoista, jonka takia kannattaa olla tarkkana, mitä lukee. Vanhoissa kirjoissa on yleensä jotain hyvää ja jotain huonoa, mutta juuri näiden huonojen neuvojen arvioiminen voi olla vaikeaa aloittelevalle harrastajalle.

Lemmikkilinnun ostajan opas

Lemmikkilintua hankkiessa ostopaikalla on väliä. Lintu viettää kanssasi parhaimmillaan vuosikymmeniä, joten myyjän valitsemiseen kannattaa panostaa.

Ennen kuin lintu voi saapua taloon, ostajalla on monta asiaa huolehdittavanaan. Käytännön asiat, kuten häkki ja perustarvikkeet on oltava jo valmiina ennen lintua, ja samoin opiskelu linnun tarpeista ja hoidosta on tehtävä ennen linnun hankkimista. Kun lintu vihdoin löytyy, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, onko tämä oikea paikka hankkia lintu. Lintukaupan piiriin mahtuu monia epärehellisiä ja tietämättömiä myyjiä, ja linnunostajan tulee varmuudeksi olla selvillä muunmuassa linnun terveydentilan tulkitsemisesta sekä useimmilla lajeilla myös virallisista paperiasioista.

Sisältö:

Kakarikeja

Kuva: Jarmo Tuutti

Ensimmäistä lintua ostaessa

Ensilinnun ostajia on yleistettynä kolmea sorttia: Hakusessa on luovutusikäinen lintu suoraan pesittäjältä, aikuinen lintu yksityiseltä tai lintu eläinkaupasta. Jokainen kohtaa omia haasteitaan linnun hankkimisessa, mutta yhteistäkin on.

Linnun ostajan tarkistuslista tilanteesta riippumatta

  • Lintu on hyvässä kunnossa ja se myydään hyvistä oloista. Varsinkaan kaupallisista lähteistä lintua ei tule ostaa säälistä! Epäeettisesti toimivat eläinkaupat hankkivat vain tilalle uuden yksilön myytäväksi. Kun ostajakunta on valveutunutta eikä tue tällaista toimintaa, on epäeettisten myyjien myös pakko paikata toimintaansa.
  • Lintua kohdellaan hyvin. Linnun pelottelu (esimerkiksi häkin pinnojen lyöminen huutamisen lopettamiseksi) tai käsittely kovin, alistavin keinoin on linnun hyvinvointia laskeva tekijä, ja tällainen lintu on luultavasti stressaantunut ja pelokas ihmisten seurassa. Paremman alun uuden linnun kanssa saa, jos sillä ei ole ihmisistä valmiiksi huonoja kokemuksia.
  • Lintu saa mukaansa asianmukaiset paperit. Suurin osa lemmikkilintulajeista vaatii jonkinlaisen alkuperätodistuksen, jota ilman sen myyminen ja ostaminen on laitonta. Todistuksilla estetään luonnosta pyydystettyjen ja salakuljetettujen lintujen kauppaa. Lisää papereista ja todistuksista myöhemmin tällä sivulla.

Linnunpoikasen ostaminen

Poikasen ostajana on tärkeää tukea oikeanlaista, eettistä kasvatustoimintaa. Tietotaitoisen pesittäjän tai kasvattajan valitsemalla saa ostaja itselleen sekä hyväkuntoisen poikasen hyvistä lähtökohdista, ja usein myös myyjän tuen mahdollisia ongelmatilanteita varten. Luovutusikäinen poikanen on harvoin kerennyt oppimaan pahoja tapoja, mutta se voi olla iästään huolimatta sairas, tai pahimmillaan harkitsemattoman emovalinnan vuoksi jopa perinnöllisesti sairas.

Poikasen ostajan tarkistuslista:

  • Poikanen on luovutusikäinen. Joskus myyjällä saattaa olla kiire päästä poikasista eroon, ja Suomessakin on ilmennyt tapauksia, joissa poikanen on myyty uuteen kotiin selvästi liian aikaisin, ja tästä on aiheutunut ongelmia.
  • Poikasta ei ole käsinruokittu turhaan. Nykytietämyksen mukaan käsinruokinta aiheuttaa monia ongelmia, eikä se ole tarpeellista linnun kesyyntymiselle. Ostajan kannattaakin miettiä, haluaako tukea myyjää joka toimii käsinruokkii poikaset perusteetta.
  • Poikasen emot soveltuvat pesimiseen. Kaikki pesittäjät eivät panosta emojen hyvinvointiin, ja emot saattavat olla esimerkiksi huonokuntoisia, liian nuoria tai vanhoja, keskenään sukua tai edustaa värimuotoja, joita ei saa pesittää keskenään. Tällaista toimintaa ei tulisi tukea poikasia ostamalla.
  • Pesittäjä ei pesitä lintujaan liikaa. Lintupiireihinkin mahtuu ns. “pentutehtaita”, joissa lintuja pesitetään selvästi liikaa vain rahan vuoksi. Lemmikkilintuja pesittämällä ei Suomessa koville rahoille pääse, eikä suuri lintu- tai poikasmäärä ole hyvän kasvattajan mittari. Ostajan kannattaa arvioida, onko myyjän pesittämistoiminta päämäärällistä ja harkittua, ja tukea hankinnoillaan vain eettisesti toimivaa pesittäjää.

Undulaatin poikanen

Vastuullinen pesittäjä luovuttaa poikaset vähintään luovutusiässä, tai jopa myöhemmin, jos kokee ettei poikanen ole valmis uuteen kotiin lajin normaalissa luovutusiässä. Kuva: Anni Pohja

Aikuisen linnun tai kodinvaihtajan ostaminen

Aikuista lintua tai kodinvaihtajaa hankkiessa ostaja on hankkimassa jo omanlaisekseen kasvaneen ja omille tavoilleen oppineen linnun. Kaikki kodinvaihtajat eivät ole ongelmalintuja, vaan vaihtavat kotia mm. allergian, ajanpuutteen tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Valitettavasti osa myyjistä pitää näitä myös tekosyinä myydä ja saada kaupaksi lintu, jolla saattaa olla ongelmia, ja joka siksi olisi vaikeampi saada kaupaksi.

Kodinvaihtajan tai aikuisen linnun ostajan tarkistuslista:

  • Lintu on terve. Asiallinen myyjä ei laita myyntiin sairasta lintua. Sairaan linnun ostamalla ostaja tukee epäeettistä toimintaa, ja saa huolekseen linnun, jonka parantamiseen voi kulua huimia summia rahaa. Osalla vanhemmista kodinvaihtajista voi olla kroonisia ongelmia, kuten nyppimistä tai kieroon kasvava nokka, jotka eivät välttämättä vaikuta sen yleisterveyteen. Rehellinen myyjä kertoo näistä avoimesti niitä vähättelemättä.
  • Linnulla ei ole käytösongelmia tai myyjä kertoo mahdollisista ongelmista avoimesti. Moni kodinvaihtaja saattaa kehittää käytöshäiriöitä, esimerkiksi huomiohuutoa, nyppimistä, pelkotiloja tai aggressiivista käytöstä. Tarkkailemalla kuinka lintu käyttäytyy vierasta tai omistajaa kohtaan voi saada vihiä näistä, ja tämän vuoksi lintua ja sen toimia kannattaisikin tarkkailla hieman pidempään kuin pikaisen noutovisiitin ajan. Linnun arvoa käytöshäiriöt eivät välttämättä alenna, ja rehellinen myyjä kertoo ostajalle niistä etukäteen. Ensimmäistä lintua hankkiessa kannattaa ostajan harkita tarkkaan, haluaako kokemattomana ottaa huolehdittavakseen vaativaa lintua.
  • Myyjällä ei ole kiire saada lintua kaupaksi ilman syytä. Jos myyjä kiirehtii linnun myynnin kanssa, lintu saattaa olla sairas, käytöshäiriöinen tai jotain muuta, joka tekee siitä epähalutun myyjän silmissä. Joskus kiire voi olla aito, kuten maasta pois muuttaessa, mutta yleisesti liian kiireellä myynnissä olevan linnun pitäisi saada ostajan hälytyskellot soimaan. Jos tilanne epäilyttää, ei lintua kannata ostaa vain koska myyjä painostaa siihen.
Terve neitokakadu

Ostettavan linnun tulee aina olla terve. Terveyden merkkejä ovat mm. eritteettömät silmät ja sieraimet, puhdas takapuoli, moitteeton liikuntakyky ja valpas olemus. Kuva: Joonas Nieminen

Myyjällä on väliä

Asiantuntevalta ja osaavalta myyjältä ostaja saa terveen linnun, jonka tausta on tiedossa. Linnulla on myös tarvittaessa asianmukaiset paperit mukanaan. Tietotaitoinen pesittäjä tai kasvattaja osaa opastaa poikasen ostajaa viimeisimmän lintutietämyksen mukaan, ja suurin osa kasvattajista tarjoaa tukensa myös tulevaisuuden ongelmia varten.

Mistä etsiä myytävää lintua?

Nykyään väyliä lemmikkieläimen hankkimiseen on enemmän kuin koskaan ennen.
  • Kasvattajan kotisivut
  • Eläinkauppa
  • Sosiaalisen median osto- ja myyntiryhmät
  • Netin myyntipalstat, sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut
  • Yhdistyksen kasvattajalista
  • Yhdistyksen sijoitusrinki
  • Ulkomailta hakeminen

Yhdistyksen kanavat: Kasvattajalista, myyntiryhmä ja foorum

Luotettavin kanava on ehdottomasti Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalista. Yhdistys ylläpitää ja valvoo virallista kasvattajalistaansa, jonka kasvattajien toiminta ja tilat on tarkastettu yhdistyksen toimesta. Listan kasvattajat ovat suostuneet toimimaan yhdistyksen asettamien laatuvaatimusten mukaisesti.

Lemmikkilintuharrastajiin tutustumalla saa myös hyvää tietoa hyvistä ja luotettavista pesittäjistä. Kaikki pesittäjät eivät pesitä lintujaan niin aktiivisesti, että he olisivat kokeneet halua liittyä kasvattajalistalle, vaikkei heidän toiminnassaan mitään vikaa olisikaan.

Kuka tahansa voi kuitenkin nimittää itseään kasvattajaksi, luoda nettisivut ja keksiä jopa kasvattajanimen itselleen, sillä niitä ei valvota tai rajoiteta mitenkään. Tämä tekeekin kokemattomalle ostajalle asiasta kinkkisemmän, koska on yritettävä muilla keinoin selvittää pesittäjän asiantuntijuus ja luotettavuus. Myöskään kokemusvuodet tai lintumäärä eivät kerro pesittäjän todellisesta tietotaidosta: jos myyjä on harrastanut lintuja 25 vuotta ikinä tietojaan päivittämättä, tai lintuja on satoja mutta huonoissa oloissa, ei selvästi kyse ole vastuunsa kantavasta harrastajasta.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on sekä keskustelufoorumilla että Facebookissa omat kauppapalstansa, joita valvotaan ja moderoidaan hallitusti, ja epäilyttävään toimintaan puututaan. Yhdistyksen kauppakanavat ovat siis asiallisia kanavia lintukauppaan, vaikka tietenkään yhdistys ei voi taata yksityishenkilöiden luotettavuutta pienen ilmoituspätkän perusteella. Selkeisiin väärinkäytöksiin (kuten liian pienen häkin myymiseen, sairaan linnun tai liian nuoren linnun myymisen) kuitenkin puututaan eikä niitä jätetä huomiotta.

Sosiaalinen media ja netin myyntipalstat

Internet on nykyään täynnä kauppapalstoja niin sivustoilla kuin esimerkiksi Facebookin sisällä. Vapaat ja moderoimattomat myyntipalstat ovat toisinaan hämäräperäisiä ja niiden luotettavuus kannattaa kyseenalaistaa. Jos kaupankäyntiä ei valvota mitenkään, ostaja ottaa melkoisen riskin: kaupan voi olla paperittomia, väärillä tiedoilla (laji, sukupuoli, ikä, värimuoto) myynnissä olevia tai jopa sairaita lintuja ilman mitään mainintaa.

Omaa päätä kannattaa aina käyttää: Myyntisivustolta voi löytää hyvänkin linnun ja luotettavan myyjän. Joskus myyjä on vain halunnut laittaa ilmoituksen mahdollisimman moneen paikkaan tai ei ole esimerkiksi ollut tietoinen luotettavammista väylistä. Kuitenkin myös monet lintuharrastajien keskuudessa tunnetut ongelmakasvattajat käyttävät lähinnä tällaisia kanavia lintuja myydessä. Syynä voi olla yhdistyksen moderoinnin aiheuttamat laatupaineet ja erimielisyys lintukauppaa koskevista vaatimuksista ja standardeista.

Hiukankin kyseenalaisemmista ja löyhien tai puutteellisten sääntöjen kauppapaikoista ostaessa kannattaa tarkkailla ilmoituksen tietoja ja olla itse perehtynyt ostettavaan asiaan.

Sanomalehdet ja kauppojen ilmoitustaulut

Sanomalehti-ilmoituksia ja kauppojen ilmoitustauluilmoituksia koskevat valitettavasti monesti samat asiat kuin netin yleiskauppapalstojen huonot puolet. Valvontaa ei ole, jolloin kuka tahansa voi jättää lähes minkälaisen ilmoituksen tahansa.

Eläinkaupat

Eläinkauppojen epäeettisyyttä käsiteltiin jo edellisessä kappaleessa. Kaikki eläinkaupat eivät ole huonoja, mutta mihinkään eläinkauppaan ei voi myöskään automaattisesti luottaa, kuten ei yksityiseenkään myyjään. Osa eläinkaupoista tilaa lintuja myytäväksi vain asiakkaan toiveesta, ja tämä onkin huomattavasti parempi vaihtoehto. Tällöin ei tue epäeettisesti isoja lintuja hyllyssä pitävää kauppiasta, ja lintukin voi todennäköisesti paremmin, kun se ei ole joutunut kököttämään kuukausikaupalla kaupan hyllyllä riittämättömissä olosuhteissa. Eläinkauppiaiden ammattitaito ei myöskään aina ole viimeisimmän lintutietämyksen tasolla, ja vaikka kauppias onkin eläinalan ammattilainen, ei kauppiaan kaikkia neuvoja kannata noudattaa kyseenalaistamatta. Hyvässä ja vastuullisessa eläinkaupassa neuvotaan viimeisimmän tiedon mukaan.

Ulkomailta hakeminen

Kaikille lajeille ei Suomesta löydy kasvattajaa. Osa ratkaisee ongelman suuntaamalla ulkomaille linnunhakuun, jolloin yhtälailla ulkomaiselta myyjältä lintua hankkiessa tulee olla perillä linnun lähtökohdista. Yleensä ulkomailta tuodut linnut ovat nuoria lintuja lajista, jota Suomessa ei kasvateta. On siis ostajan vastuulla selvittää onko löytynyt kasvattaja hyvä ja asiansa osaava. Ulkomailta hakiessa tulee myös huolehtia riittävistä luvista ja papereista, jotka tarvitsee kaikille lintulajeille.

Tärkeää ulkomailta hankkiessa on tiedostaa, että lintuharrastuskulttuuri voi olla todella erilainen. Positiivinen vahvistaminen voi olla täysin hepreaa, ja suuremman skaalan kasvattajan valjumpi tunneside kasvatteihin saattaa yllättää. Suomalainen lintukulttuuri on hyvin lemmikkipainotteinen, eikä meillä ole lintunäyttelyiden tuomaa kilpailuhenkisyyttä, joka joidenkin lajien kohdalla voi tehdä kaupankäynnistä vähintäänkin mielenkiintoista. Joissain maissa käsinkasvatus on lailla kiellettyä, mutta niissä lopuissa se voikin olla lemmikiksi (ei kasvatukseen/jalostukseen) lähtevän poikasen ainoa kasvatustapa. Ulkomailta lintua ostaessa tulee siis kiinnittää huomiota myös tähän asiaan, sillä jotkut kasvattajat saattavat käsinruokkia poikaset automaattisesti.

EU:n sisällä lintujen ostaminen on nykyään kohtuullisen helppoa. Säädökset muuttuvat ja päivittyvät kuitenkin aika ajoin, ja aina ennen maahantuontiprosessia tulee tarkistaa viranomaisilta viimeisimmät vaatimukset. Vastuullinen kasvattaja myy vain laillisia lintuja, ja auttaa kaupanteossa ja lupaprosessissa lähtömaassa.

Yhdistyksen sijoitusrinki

Vaikka ajoittain kyselyitä yhdistys aiheesta saakin, yhdistys ei itsessään myy lintuja runsaasti, ja esimerkiksi eläinmessuilla tai lintupäivillä esillä olevat linnut eivät ole myytävänä, vaan jäsenten omia lemmikkejä esiteltävänä. Sen sijaan yhdistyksellä pyörii sijoitusrinki. Sijoitusringin kautta kotia etsivät lähinnä suuret papukaijat, joilla saattaa olla jo elämää takanaan. Yleensä sijoitusringin piiriin tulevilla linnuilla on joitain haastavia ominaisuuksia, eivätkä ne välttämättä sovellu kokemattomalle tai ensimmäiseksi linnuksi.

Siniotsa-amatsoni

Yhdistyksen sijoitusringin piiriin tulevat linnut ovat yleensä suuria lintuja. Kuvassa siniotsa-amatsoni Kalle, joka kuului yhdistyksen sijoitusrinkiin. Kuva: Jarmo Tuutti

Tyypillisimpiä ongelmia

Lintupiireihin mahtuu monenlaista epärehellistä tai tietämätöntä myyjää, ja linnunostajan vaikeus on yrittää runsauden pulassa valita se järkevin paikka hankkia lintu.

Julkisilla netin ilmoituspalstoilla esiintyy tämän tästä kääntökoneella tehtyjä, huonolla suomella kirjoitettuja ilmoituksia myytävistä papukaijoista. Yleensä näissä mainitaan lintujen olevan rokotettuja, hyväkuntoisia, puhuvia ja ne ovat yleensä lajin normaaliin hintatasoon nähden erittäin edullisia. Suurimmassa osassa näistä tapauksista itse lintuja ei ole olemassakaan, vaan ostaja yritetään saada maksamaan esim. varaus- tai kuljetusmaksu, jonka jälkeen myyjä katoaa kuin tuhka tuuleen. Huijareita liikkuu eri palstoilla, nykyisin myös sosiaalisessa mediassa.

Kuten mitään muutakaan lemmikkiä, lintuakaan ei tulisi ostaa ensin sitä näkemättä paikanpäällä, ja tällöinkin pitää olla mahdollisuus perua kaupat, jos linnussa tai myyjässä ilmenee jotain vikaa.

Epärehellisiä myyjiä mahtuu myös Suomeen. Lintua saatetaan kaupata esimerkiksi kuuluvana harvinaisempaan lajiin tai väritykseen, jota se ei todellisuudessa edusta. Toisaalta myös päinvastaisia esimerkkejä on olemassa: lintu myydään yleisemmän lajin edustajana, jolloin se ei tarvitse lain silmissä niin paljoa papereita. Harvinaisen värimuunnoksen myymisessä voi kyse olla silkasta tietämättömyydestä ja väärintulkinnasta, mutta yhtälailla myös tahallisesta harhaanjohtamisesta.

Harvinaisemmista värimuunnoksista esimerkiksi neitokakaduilla tai undulaateilla saatetaan myös pyytää reilusti ylihintaa verrattuna siihen, mitä kyseistä värimuotoa edustava yksilö normaalisti maksaisi luotettavalta kasvattajalta. Ostajan kannattaa myös perehtyä kiinnostuksen kohteena olevan lintulajin yleiseen hintatasoon Suomessa, jotta ei maksa vahingossa perusteetonta ylihintaa. Myyjien kaupittelutaidot eivät välttämättä jää vääriin laji- tai värimääritelmiin. Epärehellinen myyjä voi kertoa linnusta mitä tahansa, mitä ostaja haluaa kuulla saadakseen linnun kaupaksi.

Ostajan kannattaa olla tarpeeksi perehtynyt lintuihin ja kyseiseen lajiin jo ennen yhteydenottoa myyjään. Moni myyjä ei ole välttämättä perehtynyt lemmikkilintujen pitoon ja hoitoon niin perusteellisesti kuin olisi toivottavaa. Esimerkiksi sairaan linnun ostamiselta voi välttyä, jos tunnistaa huonovointisen linnun merkit.

Rehellisen ja tietotaitoisen myyjän tunnistaa myös muista merkeistä, kuin pelkästään myytävän linnun kunnosta ja tiedoista. Myyjä osaa kertoa linnusta tarpeeksi, mutta on myös kiinnostunut kuulemaan sen tulevasta omistajasta ja kodista. Linnun myymisellä ei pitäisi olla koskaan niin kiire, että se myydään ensimmäiselle ostajaehdokkaalle mitään kyselemättä.

Nykyään yhä myös monet eläinkaupat myyvät lintuja. Eläinkaupasta lintua ostettaessa tulee olla erityisen tarkkana monesta syystä. Eläinkauppias ei välttämättä ole tietoinen viimeisimmästä ja parhaasta tiedosta lintujen hoidon suhteen, jolloin hän saattaa antaa myös ostajalle hyvin virheellisiä neuvoja ja hoito-ohjeita. Eläinkauppiaat eivät välttämättä ole tietoisia kaikista lajeista, värimuotojen tai sukupuolten tulkitsemisesta, sillä he eivät välttämättä ole erikoistuneet vain yhteen tai kahteen lajiin kuten monet vastuulliset kasvattajat ovat. Lintu voi olla myynnissä väärällä lajinimellä, väärän värisenä tai väärää sukupuolta edustavana, joko myyjän tietämättömyydestä johtuen, tai aikeena saada lintu väärien tietojen avulla paremmin kaupaksi. Valitettavan usein eläinkauppalintujen alkuperä on myös hämärän peitossa, ja niiden mukaan ei välttämättä saa laillisuuden kannalta välttämättömiä papereita. Alkuperän hämäryyteen liittyy myös lintukaupan eettisyys: voiko ostaja olla varma, että lintu on todella vastuulliselta kasvattajalta eläinkauppaan hankittu, vai poikastehtailijalta tai lintutorilta epämääräisistä olosuhteista. Lemmikkilinnut Kaijuli ry ei hyväksy isojen papukaijojen pitämistä hyllytavarana, sillä siellä niille ei voida tarjota riittäviä oloja. Ostajan kannattaa miettiä, haluaako tukea eläinkaupan toimintaa, joka pitää isoja lintuja hyllytavarana. Eläinkaupasta lintua ostaessa kannattaakin olla erityisen tarkkana lintujen alkuperästä, kunnosta sekä siitä, että CITES-todistuksen vaativat lajit saavat alkuperätodistuksen mukaansa samalla kerralla, kuin lintu ostetaan. Kaupallista toimijaa tukiessa ei koskaan osta vain sitä yhtä lintua, vaan ostollaan tukee koko toimintaa. On siis harkittava, haluaako ostaa epäeettisesti toimivasta liikkeestä sen yhden hyväksi todetun yksilön, jos sillä mahdollistaa epäasiallisen eläinliikkeen toiminnan tulevaisuudessa.

Pääasiassa lemmikkilintu kannattaa hankkia muualta kuin eläinkaupasta, jossa lintuja on alituiseen myynnissä. Eläinkaupassa varsinkin isommille linnuille on lähes mahdoton järjestää niiden hyvinvointiin vaadittavat olosuhteet. Pientenkin lintujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Joskus vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, mutta kannattaa silti pitää mielessä seuraavat asiat:

  • Epäeettisesti toimivan eläinkaupan toimintaa ei kannata tukea omalla asiakkuudellaan. Epäpätevässä liikkeessä lintujen olot, hoito ja/tai kohtelu ovat huonot, ja tämä altistaa linnut mm. stressille, pelolle ja sairauksille.
  • Milloin kauppias on viimeksi päivittänyt tietonsa linnuista? Jos kauppiaan osaaminen on edes 10 vuotta vanhentunutta, saattaa seurauksena olla vääränlaiset hoito-ohjeet tai kyseenalaisten/haitallisten tuotteiden mukaan tuputtaminen.
Undulaatit

Eläinkauppojakin on moneen lähtöön, ja ne myyvät varsinkin pieniä lintuja. Aina kauppiaan tietotaito ei ole viimeisimmällä tasolla. Ulkomailta pitkän matkan tulleet linnut voivat myös olla stressaantuneita ja jopa sairaita. Vastuullinen kauppias ei joko tilaa lintuja ollenkaan hyllyyn myyntiin, tai takaa myynnissä oleville linnuille erittäin moitteettomat elinolosuhteet ja neuvoo tulevaa omistajaa viimeisimmän tiedon mukaisesti.

Paperit ja laki

Papukaijat ja CITES

Lähes kaikki lemmikkilinnut kuuluvat CITES:n piiriin. CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on kansainvälinen sopimus, jolla rajoitetaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa. Papukaijoista vain undulaatti, neitokakadu, ruusukaijanen ja kauluskaija eivät kuulu CITES:n pariin. Suoranokkaisista suurinosa ei kuulu CITES:n piiriin, mutta jos lintukauppaa aikoo käydä, kannattaa lajin status tarkistaa esimerkiksi osoitteesta checklist.cites.org.

CITES-sopimuksessa lajit on jaoteltu lajiliitteisiin. Tämän takia puhutaan esimerkiksi CITES-liitteen I tai II lajeista. EU:n lainsäädännössä tämä sopimus on toimeenpantu uhanalaisten lajien kauppaa säätelevällä lainsäädännöllä, jossa käytössä on liitteet A, B, C ja D. EU:n lainsäädäntö on CITES-säädöksiä tiukempi. Käytännössä papukaijojen kohdalla CITES I -lajit vastaavat EU-liitteen A lajeja, ja CITES II -lajit EU-liitteen B-lajeja. Joidenkin eläinten kohdalla esimerkiksi CITES II -laji voi kuulua EU-liite A:han, jolloin sen kaupassa noudatetaan tiukempia kriteereitä.

Suurin osa lemmikkinä pidettävistä papukaijalajeista kuuluu liitteeseen CITES II/B-luokkaan, ja nekin vaativat lain mukaan alkuperätodistuksen. Ilman alkuperätodistusta lintua on laitonta myydä ja ostaa.

CITES I/A-liitteen lajeilla käytävä kauppa on yhä säännöstellympää: CITES I/A-liitteen lajit vaativat myynti- sekä ostoilmoituksissa EU-lupanumeron, jonka myöntää Suomen Ympäristökeskus. Kyseisen lupanumeron tulee esiintyä myynti-ilmoituksen yhteydessä. I/A-liitteen lajit on oltava pysyvästi tunnistemerkittyjä, esimerkiksi umpirenkaalla tai sirulla.

CITES I -lajeista poikkeuksen muodostavat uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) ja huppuparatiisikaija (Psephotus dissimilis), joita saa myydä ja ostaa EU:n sisällä ilman EU-todistusta/-numeroa, eikä niiden ole välttämätöntä olla tunnistemerkittyjä. Alkuperätodistuksen ne kuitenkin vaativat.

Myös CITES:n pariin kuulumattomille lajeille tulisi saada alkuperätodistus sekä kauppakirja.

Harmaapapukaija

Harmaapapukaija siirtyi vastikään CITES II-luokasta korkeimpaan I-luokkaan. Nykyään sen myyminen vaatii EU-todistuksen numeron jo myynti-ilmoitukseen. Kuva: Jarmo Tuutti

Linnunomistajan perustarvikkeet

Ennen kuin hankkii uuden linnun, tulee sille olla valmiina kaikki sen tarvitsemat perustarvikkeet. Niitä voi alkaa hankkimaan jo hyvissä ajoin ennen kuin lintu on tulossa, sillä suurinosa niistä säilyy kyllä. Tärkein varusteista ja suurin menoerä on tarpeeksi suuri häkki, jonka hankinnassa ei kannata pihistellä. Häkin oikea sisustus on tärkeää, ja niistä tärkeänä, mutta helposti unohtuvana on linnuille tarkoitettu UV-lamppu.

Kuva, jossa on hyvin edustettuna suuri osa perustarvikkeista: suuri häkki, lintulamppu, hyvät orret, tarpeeksi virikkeitä/leluja, ruoka- ja juomakupit, hyvä pohjamateriaali sekä häkin ulkopuolinen kiipeilypuu. Kuva: Jarmo Tuutti

Sisältö:

Lintuhäkki

Tärkein lintua varten tuleva varuste on sopiva häkki. Lemmikkilinnut viettävät usein valtaosan päivistään häkissä, jolloin hyvään häkkiin kannattaa panostaa jo alussa. Lintua ei tulisi hankkia ennen kuin sillä on jo tarpeeksi suuri ja sopiva häkki valmiina, lintua ei siis kannata ostaa ensin väliaikaiseen, pienempään häkkiin ajatellen, että joskus myöhemmin ostaa sopivan. Valitettavasti toimivaksi todettu pieni häkki jää usein liian pitkäksi aikaa käyttöön. Sopivaan häkkiin kannattaa panostaa siis jo ennen linnun hankkimista!

Tehdastekoiset häkit ovat usein hyviä, kunhan ostaa oikean kokoisen. Varsinkin pienemmille linnuille eläinkaupoissa ja verkkokaupoissa on usein myynnissä aivan liian pieniä häkkejä. Pituus ja leveys ovat häkin mitoista tärkeimmät ja vaikka korkeat, tornimaiset “peippohäkit” näyttävät suurilta, ne ovat usein pinta-alaltaan hyvinkin pieniä.

Yleiset häkkien minimikoot taulukossa tässä:

Linnun pituus* (cm) Pinta-ala (m2) Ryhmissä pinta-ala/lintu (m2) Lyhyimmän sivun pituus (m) Korkeus (m) Esimerkkilajeja
alle 16 0,31 0,03 0,40 0,6 Ruusukaijanen
16 – 20 0,31 0,04 0,45 0,6 Undulaatti
21 – 25 0,45 0,06 0,50 0,6 Senegalinkaija
26 – 35 0,75 0,10 0,55 0,8 Neitokakadu
36 – 45 1,20 0,30 0,60 1,0 Siniotsa-amatsoni
46 – 55 1,60 0,50 0,70 1,2 Valkokakadu
56 – 65 2,00 0,80 0,80 1,4 Isokauluskaija
66 – 75 2,50 1,00 0,90 1,6
yli 75 3,00 1,50 1,00 1,6 Isot arat

* Mitattuna linnun nokasta pyrstön päähän

Katso myös LASKURI.

Näihin minimisuosituksiin sisältyy oletus siitä, että lintu pääsee lentelemään turvalliseksi tehtyyn huoneeseen tai asuntoon useammaksi tunniksi jokaisena päivänä viikosta. Vasta kun häkki on huomattavasti minimisuosituksia suurempi, esimerkiksi pienillä linnuilla useamman neliömetrin kokoinen, voidaan puhua aviaariosta eli lentohäkistä, josta linnun ei ole pakko päästä lentelemään päivittäin. Hyvin pienessä häkissä pitäminen ei ole linnulle hyvästä, eikä sitä tulisi perustella runsaalla vapaanapidolla. Vain jos häkki on aidosti ainoastaan ruokailu- ja nukkumapaikkana, linnun ollessa vapaana 12 tuntia vuorokaudesta, koko valveillaoloaikansa, on hyväksyttävää pitää linnulla pientä häkkiä. Normaalisti lintua kuitenkin pidetään häkissä esimerkiksi silloin, kun omistaja on poissa kotoa, jolloin häkin tulee olla tarpeeksi kookas, että lintu mahtuu myös siellä puuhastelemaan mahdollisimman luonnollisesti.

Häkkiä hankkiessa kannattaa siis ottaa huomioon, että monet myyjät, niin ammattilaiset kuin yksityisetkin, myyvät edelleen aivan liian pieniä häkkejä. On siis ostajan vastuulla selvittää myytävän häkin koko, sopiiko se hankittavalle lintulajille, ja jättää se ostamatta, jos se on liian pieni tai muuten sopimaton. Asiallisen kokoinen ja hyvin sisustettu häkki on linnulle viihtyisä koti, jossa se oleilee mielellään myös häkin oven ollessa auki.

Häkkiä valittaessa toinen tärkeä ominaisuus koon ohella on pinnaväli. Liian suuresta pinnavälistä pieni lintu voi karata tai pahimmillaan jäädä kohtalokkaasti jumiin. Liian ohuet pinnat voivat vahingoittaa suurempien lintujen jalkoja, ja pienipinnavälisen häkin pinnoihin ison linnun varvas voi jäädä jopa kiinni.

Häkki tulisi sijoittaa niin korkealle, että sen ylimmät orret ovat ihmisen silmätasoa korkeammalla. Tällöin lintu tuntee olonsa turvalliseksi. Vanha käsitys siitä, että ihmistä korkeammalla orrella oleva lintu pomottaisi ja alistaisi ihmistä, on virheellinen! Pienemmät häkit kannattaa sijoittaa sopivan korkuiselle pöydälle tai hyllylle. Mataliin jalallisiin häkkeihin kannattaa tehdä jalkoihin korotuspalat. Tarpeeksi korkealla olevaan häkkiin lintu usein myös palaa vapaana olon jälkeen helpommin.

Häkkiä ei kannata sijoittaa ikkunan eteen tai sen välittömään läheisyyteen, sillä varsinkin talvisin ikkunanpielistä usein vetää. Kaikki lemmikkilintulajit ovat alun perin kotoisin trooppisilta seuduilta, ja siten ne ovat hyvin herkkiä vedolle. Lintuhäkki tulisi mielellään sijoittaa seinää vasten, jolloin lintu saa edes yhdestä seinästä turvaa itselleen. Häkin paikka ei ole keittiössä, sillä ruokaa laitettaessa syntyy erilaisia linnuille mahdollisesti haitallisia huuruja. Esimerkiksi teflon-höyryt ovat linnuille hengenvaarallisia, ja lintutaloudessa ylipäätään kannattaisi välttää teflonilla pinnoitettujen välineiden käyttöä.

Lintuhäkin voi tehdä myös itse. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota materiaaleihin. Esimerkiksi rautakaupoissa myytävät minkki- ja myyräverkot ovat usein päällistetyt sinkillä, joka on vaarallista. Sinkki estää verkkoa ruostumasta kosteudesta, mutta kosteus myös irrottaa sinkkiä verkosta. Linnun kiipeillessä verkossa se ottaa verkosta kiinni nokallaan, jolloin sinkkiä saattaa joutua linnun suuhun. Suoranokkaisilla linnuilla sinkkiverkko ei ole niin haitallinen, sillä ne eivät käytä nokkaansa verkossa kiipeillessään. Sinkityn verkon voi pulverimaalata jauhemaalaukseen erikoistuneessa firmassa, jolloin haitallinen sinkki jää maalikerroksen alle linnun tavoittamattomiin. Turvallisin vaihtoehto on ruostumaton teräsverkko, mutta se on usein kallista, vaikka toisaalta se on käytännössä ikuinen materiaali. Myynnissä on myös muovipinnoitettuja sinkkiverkkoja, mutta pienetkin papukaijat usein jyrsivät näistä muovipinnoitteen pois. Täten muovipinnoitettu verkko sopii käytännössä vain suoranokille. Itse tehdyn lintuhäkin rungon voi tehdä pienemmille linnuille ja suoranokille käsittelemättömästä puusta. Sitäkin jyrsitään ajan mittaan. Suurille papukaijoille puuraamit ovat yleensä kertakäyttötavaraa, ja suuren papukaijan häkin kehykset kannattaakin tehdä metallista.

Häkkejä

Tehdastekoisia häkkejä, joissa asuu aratteja. Hyvä häkki on tarpeeksi suuri, ja se on myös sisustettu ja valaistu asiallisesti. Häkin ulkopuoliset kiipeilypuut lisäävät linnun viihtyvyyttä ja pitävät sen paremmin poissa pahanteosta. Kuva: Sanna Pitkäranta

Orret

Lintuhäkin tärkein sisustuselementti ovat sopivat orret. Luonnonorret ovat ehdottomasti parhaimmat. Häkin mukana tulevat muoviset orret ovat huonot kynsille, sillä muovin liukas pinta ei kuluta kynttä lainkaan, kuten puu tekee. Häkin mukana tulevat “harjanvarsiorret” ovat paremmat, mutta eivät tarjoa läheskään samanlaista vaihtelua ja virikettä kuten luonnonorret. Oikeanlaiset orret tarjoavat paitsi istuskelupaikan, niitä voi myös jyrsiä, tutkia ja ne kuluttavat kynsiä.

Hyviä orsipuita ovat mm. koivu, pihlaja, haapa, leppä ja hedelmäpuut. Orsia hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota paikkaan: puun tulee olla tarpeeksi kaukana autoteistä ja luonnonlintujen lepopaikoista, jotta ne eivät ole saasteisia tai ulosteiden tuhrimia. Myöskään maassa lojuvat homeiset tai mädät oksat eivät ole hyviä. Parhaimmat oksat saa suoraan puusta sahaamalla, mutta oksien katkominen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin! Hedelmäpuista oksia ottaessa tulee huomata että puita ei ole myrkytetty tuholaisaineilla. Havupuut usein pihkovat sotkuisesti, mutta pihkomatonta, kauan kuivunutta puuta voi käyttää. Luonnonorsia ei kannata kuoria, sillä karkea kuori kuluttaa mainiosti kynsiä sekä nokkaa ja tarjoaa linnulle tutkailtavaa. Oksat kannattaa pestä kuumalla vedellä ja harjalla, pesuaineita käyttämättä.

Orsien tulee olla eri paksuisia. Keskimäärin niiden tulee olla niin paksuja, etteivät linnun etu- ja takakynnet osu toisiinsa linnun puristaessa ortta varpaillaan. Kaikkia orsia ei kannata laittaa täysin vaakasuoraan, vaan eri kulmissa olevilla orsilla kiipeillessään linnun jalat saavat luonnollista jumppaa. Orret kannattaa sijoittaa niin, että ne eivät ole kovin paljoa päällekkäin niin, että ylemmällä orrella istuva lintu voi ulostaa alemman orren päälle. Samasta syystä ruoka- ja juomakuppeja ei saa sijoittaa suoraan orsien alle, jotta linnun ravinto ei sotkeennu. Orsia kannattaa sijoittaa häkin ja lintujen kokoon nähden tarpeeksi niin, että lintu pääsee liikkumaan niitä pitkin vaivatta. Liian monet orret tuovat ahtautta, ja liian vähän tai huonosti sijoitellut orret rajoittavat linnun oleskelutilaa. Esimerkiksi jos orret sijoittaa kovin matalalle tornimallisessa häkissä, saattavat ujot linnut mieluummin vain roikkua pinnoissa häkin yläosassa.

Erilaisia kaupallisia erikoisorsia on myös olemassa. Pedikyyri- tai betoniorret ovat kovaa, karkeaa materiaalia, jotka ovat suunniteltu pitämään linnun kynnet lyhyinä. Pedikyyriorren pinta on yleensä kauttaaltaan karkea, jolloin se saattaa haitallisesti kuluttaa myös linnun jalkapohjaa. Pedikyyriortta ei kannata laittaa paikkaan jossa lintu viettää hyvin runsaasti aikaa, vaan ennemminkin vaikka ruokakupin äärelle, jossa lintu ei istuskele tuntitolkulla.

Monet linnunomistajat sisustavat lintuhäkkiä erilaisilla köysiorsilla. Eläinkaupoissa myydään mm. spiraalimaisia, ripustettavia köysikeinuja. Köysiä voi käyttää myös sellaisenaan, tai niiden sisälle voi laittaa jäykkää rautalankaa, jolloin köyden voi muotoilla mieleisekseen. Köysimateriaalin tulisi olla käsittelemätöntä luonnontuotetta, kuten sisalia tai puuvillaa. Köysien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä köyden tupsuihin linnun kynnet saattavat jäädä kiinni. Erilaiset keinut ovat usein myös lintujen suosiossa. Niitäkin saa eläinkaupoista, tai niitä voi tehdä helposti itse.

Orsipaperit, eli sylinterin malliseksi, orren ympärille tarkoitetut hiekkapaperit ovat turhia, jos orret ja linnun elintila on muuten kunnossa. Hiekkapaperi saattaa kuluttaa jalkapohjia, ja aiheuttaa haavaumia ja tulehduksia. Jos hiekkapaperia käyttää, se tulisi asentaa niin, että se on vain orren alapinnalla, kuluttaen vain kynsiä, mutta ei linnun jalkapohjaa. Käytännössä kuitenkin hyvät, huolella asetellut orret ja riittävä lentotila riittävät pitämään terveen lemmikkilinnun kynnet hyvässä kunnossa.

Orsia

Luonnonorsia kannattaa hankkia eri paksuisia, eikä niitä kaikkia kannata asetella vaakasuoraan. Kuori tarjoaa luonnonkarhean tarttumispinnan ja papukaijat tykkäävät yleensä myös jyrsiä sitä. Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Lelut ja muut virikkeet

Papukaijat ovat älykkäitä eläimiä, ja lemmikkinäkin ne kaipaavat paljon tekemistä. Luonnossa linnut käyttävät suuren osan ajastaan ruokaa etsien, ja tätä voi hyödyntää myös lemmikkilinnuilla. Erilaisia namijemma-leluja on helppo tehdä itse. Materiaaleina voi käyttää vaikkapa pahvirullia, pahvia, paperia, puuta, sisalia ja käsittelemätöntä nahkaa. Papukaijat kaipaavat tekemistä myös nokalleen, ja niinpä niitä kiinnostavat myös erilaiset jyrsittävät lelut. Monenlaisia leluja löytyy useimmista eläinkaupoista, mutta ajan mittaan pääsee halvemmalla ja helpommalla, kun tekee leluja itse. Pienehköt pahvilaatikot ovat hyviä runkoja namijemma-leluille, mutta pahvilaatikon tulisi olla sen kokoinen että lintu ei mahdu sinne sisälle. Pimeät, ahtaat paikat saattavat innostaa joitain lintuja pesimään.

Isommille papukaijoille on myynnissä myös erilaisia metallisia ja akryylisiä herkkuleluja, joihin tarvitsee voimaa ja älyä jotta niistä saa herkut irti. Pienille linnuille voi antaa valvonnanalaisena erilaisia muovisia leluja tutkittavaksi, kuten suuria nappeja. Haitallisia leluja ovat peilejä sisältävät lelut, sillä kaikki linnut eivät tunnista katsovansa peilikuvaansa ja peilissä näkyvä "lajitoveri" käyttäytyy oikeaan lintuun verrattuna todella ristiriitaisesti. Monet linnut pitävät myös kelloista. Kulkusia sisältävät lelut eivät ole aina turvallisia, sillä linnun nokka voi jäädä kulkusen reikään kiinni.

Suoranokkaisille linnuille voi käyttää virikkeenä tutkittavia leluja, tai ruoan hankintaa paikoista, joihin ne nokallaan yltävät. Esimerkiksi peippoja voi kannustaa lentelemään ja kiipeilemään ripustamalla hirssintähkän normaalia haastavampaan paikkaan nokittavaksi.

Dyykkauskori tai kaivelulaatikko on helppo virikeidea. Kannettomaan laatikkoon tai koriin laitetaan kaikkea lintuturvallista roinaa lelunpalasista paperisilppuun ja oksanpätkiin, ja mukaan heitetään hieman siemeniä tai muuta herkkua. Maassa ruokailevilla lajeille tämä on todella hyvä ja "luonnonmukainen" virike. Jos lintu ei mielellään mene häkin pohjalle, kannattaa kori kiinnittää tukevasti orteen tai häkin seinään, niin ettei se pääse putoamaan. Tämä virike ei sovi kaikille, sillä esim. seeprapeipot innostuvat irtomateriaalista yleensä pesimistarkoituksessa, mikä ei yleensä ole toivottavaa.

Leluja ja virikkeitä hankkiessa tulee kuitenkin ensisijaisesti kiinnittää huomiota lelun soveltuvuuteen ja turvallisuuteen. Esimerkiksi jos lelu on linnun mielestä pelottava, se kannattaa totuttaa siihen vähitellen ensin asettamalla lelu häkin ulkopuolelle katseltavaksi. Jos lintu ei mitenkään hyödynnä häkissä olevaa lelua, se on turhaan tilaa viemässä, ja kannattaa vaihtaa sopivampaan. Leluja asetellessa kannattaa ottaa huomioon sama kuin orsien kanssa: hyvin aseteltu virike kannustaa lintua vuorovaikuttamaan sen kanssa, mutta huonosti aseteltu virike jää koskemattomaksi tai vie tilaa tärkeämmiltä toimilta. Linnun koko tulee myös huomioida: liian jämäkät lelut jäävät pienillä linnuilla käyttämättä, ja liian hentoinen lelu saattaa rikkoutua vaarallisiksi säpäleiksi ison linnun nokassa. Lelujen materiaaleja tulee myös harkita: mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Osa linnuista osaa olla nielemättä mitään mikä ei ole ruokaa, ja tällaisten lintujen kanssa voi suhteellisin turvallisin mielin käyttää myös muita kuin luonnonmateriaaleja myös itsetehdyissä leluissa. Kaikille linnuille tällaiset materiaalit eivät kuitenkaan sovellu.

Lisää leluista ja virikkeellistämisestä julkaistaan artikkelissa “7. Virikkeellistäminen ja lelut”.

Nutcase

Leluja voi sekä ostaa että tehdä itse. Namijemmalelut voivat vaatia linnulta opettelua, mutta lopulta ne voi sijoittaa haastavaankin paikkaan. Kuvassa kultaposkiamatsoni Nutcase-lelua tutkimassa. Erittäin vinot orret ovat oiva keino kynsien kuluttamiselle. Kuva: Jarmo Tuutti.

Ruoka- ja juomakupit

Linnun pitää syödä, joten ruokakupit ovat siinä mielessä hyvin tärkeä osa lintuhäkin sisustusta. Useimmiten käytetään eläinkaupoista saatavia muovisia tai metallisia ruokakuppeja. Muoviset käyvät paremmin pienille linnuille. Isommat linnut saattavat rikkoa ne vahvalla nokallaan tai heitellä ne pois, sillä muovikupit ovat usein melko kevyitä. Metallisia kuppeja voi käyttää millä lajilla tahansa. Niitäkin on eri kokoisia ja erilaisilla kiinnitysmekanismeilla.

Maassa ruokailevilla lajeilla voi käyttää myös mitä tahansa tukevaa astiaa häkin pohjalle sijoitettuna. Tällöin pitää huomioida, että ruokakupin päällä ei ole orsia, jotta ruokaan ei tippuisi ulosteita. Ruokakupin tulisi olla myös sen mallinen ja kokoinen, ettei lintu syödessään seisoisi ruoassa. Mikäli häkin pohja on huoneen lattian tasalla, aremmat linnut eivät välttämättä uskaltaudu ruokailemaan, tällöin kannattaa pitää tarjolla myös normaaleja ruokakuppeja korkeammalla häkissä. Joissain tehdastekoisissa häkeissä on ulkoa päin vaihdettavat ruokakupit. Nämä ovat käteviä esimerkiksi silloin, jos ruoka pitää vaihtaa niin että lintu on yhä nukkumassa, tai jos pelkää linnun karkaavan häkin oven avaamisen yhteydessä.

Ruokakuppien määrä riippuu lintujen määrästä ja ruokavaliosta. Yleensä suositellaan vähintään kahta: toinen kuivaruoalle eli siemenille ja/tai pelleteille ja toinen tuoreruoalle. Jos lintu syö hyvin tuoreruokaa, ei kuivaruokaa tarvitse olla jatkuvasti kupissa, vaan kuivaruoat tai osan niistä voi tarjoilla erilaisista namijemmaleluista. Siemensyöjät, kuten peipot, neitokakadut ja undulaatit kuitenkin tarvitsevat kokoajan tarjolle hyvälaatuista siemenseosta. Mitä enemmän lintuja on, sitä enemmän ruokakuppeja tarvitaan. Ruoasta syntyy helposti tarpeetonta nahistelua useamman linnun kesken, mikäli ne joutuvat ruokailemaan vain yhdellä kupilla. Tuoreruoat voi laittaa tarjolle myös ns. tuoreruokatikkuun, joka on eläinkaupoista saatava metallinen tikku johon ruoanpalaset lävistetään.

Juomaveden voi tarjota kupista, automaatista tai pullosta. Kupissa oleva vesi pilaantuu hitaammin kuin pullossa oleva. Joskus kuitenkin linnulla on tapana dipata kuivaruokaansa juomakupissa,on vesi vaarassa mennä juomakelvottomasti todella nopeasti. Joillakin tähän auttaa, ettei sijoita ruoka- ja juomakuppeja ihan vierekkäin. Pienten lintujen juoma-automaattiinkin saa tungettua siemeniä, jolloin vedentulo saattaa ehtyä.

Juomapulloja on monenlaisia. Niissä ei ole avonaista vesialuetta, joten niihin lintu ei saa kuivaruokaa likoamaan. Niistä juominen kuitenkin vaatii opettelua. Yksinkertaisimmillaan kyseessä on jyrsijäpullo, jonka kärjessä olevaa kuulaa lintu pyörittää ja kuula päästää sivuiltaan vettä linnun suuhun. On myös olemassa linnuille suunniteltuja juomapulloja, joissa kuulan tilalla on tikku, jota painamalla vettä tulee. Jos lintu ei ole ennen juonut pullosta, se tulee opettaa siihen ennen kuin avonainen vesikuppi otetaan pois. Juomapullo kannattaa sijoittaa vesikupin ylle, ja yleensä lintu ajan mittaan oppii itse juomaan siitä.

Mosambikinkaija

Mosambikinkaija syömässä pellettejä.

Ruoat

Uutta lintua hankkiessa se on kasvattajan/edellisen omistajan luona tottunut syömään tiettyä ruokaa. Kannattaa hankkia tätä samaa ruokaa ainakin aluksi, jotta kotiutuminen kävisi mahdollisimman helposti. Mikäli entinen ruokavalio on lajille epätyypillinen, kannattaa ruokavalionmuutokset tehdä vasta kun lintu on edes hieman kotiutunut, ja silloinkin muuttaa ruokavaliota vain vähitellen. Useimmiten linnun perusruokana ovat siemenseokset ja/tai pelletit. Vaikka ne säilyvätkin kauan, niitä ei kannata ostaa valmiiksi kuukausia ennen linnun saapumista. Tuoreena kaupan hyllystä ravintoarvot ovat parempia kuin kaapissa aikapäiviä seisoneella ruoalla.

Herkkuruokia ovat mm. hirssintähkät ja erilaiset siementangot. On kiisteltyä, tarvitseeko mikään lemmikkilintulaji ruoansulatushiekkaa, mutta papukaijat eivät sitä ainakaan tarvitse! Kalkinlähteeksi on olemassa erilaisia kalkki- ja jodikiviä sekä seepiansuomu. Hyvin varustellut eläinkaupat myyvät lisäravinteita höyhentenkasvuun, D-vitamiinilisiä sekä päivittäislisäravinteita. Ne annostellaan pakkauksen ohjeen mukaan ruokaan tai veteen. Luri-papukaijoille hankitaan myös jauhetta, joka veteen sekoitettuna on keinotekoista nektaria ja tärkeä osa lurien ruokavaliota.

Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa, vaan se voi olla jopa vaaraksi.

Jokainen lintu tarvitsee ruokavalioonsa myös monipuolisesti tuoreruokia, siis hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Näitä saa luonnollisesti normaalien ruokakauppojen kasvishyllyiltä. Kesällä sopivia kasveja voi kerätä luonnosta.

Lisää aiheesta tulossa artikkeliin “6. Lemmikkilinnun ruokavalio.”

Valaistus

Yksi terveydellisesti tärkeimmistä varusteista lemmikkilinnuille on lintulamppu. Luonnonvaraisena lajit saavat tarvitsemansa UV-säteilyn auringosta. Sisällä tämä ei kuitenkaan toteudu, sillä ikkunat suodattavat suuren osan UV-säteilystä pois, ja lisäksi Suomen talvi on hyvin pimeä. Linnulle tulee ostaa nimenomaan linnuille tarkoitettu UV-lamppu, jonka arvot ovat UVB 2,4% ja UVA 12%. Matelijoille, kaloille tai kasveille tarkoitetuissa lampuissa arvot ovat yleensä erilaisia, eivätkä ne täten ole linnuille soveliaita. UV-säteily yltää lähteistä riippuen noin 30-60 cm päähän lampusta, joten valaisin kannattaa sijoittaa sellaisen paikan läheisyyteen, jossa lintu oleilee paljon. UV-lampun käyttöikä on puolesta vuodesta vuoteen, se kyllä valaisee tämän jälkeenkin näkyvää valoa, mutta UV-säteilyn teho on jo laantunut. UV-lampun tulisi olla päällä linnun valveillaolon ajan, eli noin 12 tuntia vuorokaudessa.

Vastapainoksi valolle linnulle tulee taata myös pimeät yöt. Tämä hoituu yleensä pimennysverhoilla ja häkin päälle laitettavalla kankaalla. Pimeä, häiriötön ja noin 12 tuntia kestävä yö on linnuille tärkeä.

Jos UV-lamppua ei ole välittömästi saatavilla, vaikka se tulisi hankkia jo ennen linnun tuloa, tulee linnulle silti muilla keinoin taata 12 tuntia valoisaa aikaa vuorokauteen. Lemmikkilintua ei voi jättää yksin kotiin pelkän luonnonvalon varaan varsinkaan talvisin!

Joidenkin lintujen, kuten päiväaktiivisten papukaijojen hämäränäkö on heikko, ja oikeanlainen valaistus on tärkeä osa niiden elinympäristöä. Kukapa nauttisi hyvin hämärässä valaistuksessa puuhailusta kaikki päivät. Linnut näkevät myös "nopeammin" kuin ihmiset, ja ilman elektronista sytytintä varustetut valot välkkyvät niiden silmissä jatkuvasti, kuten joistain hidastetuista videoista voi havaita (ihmissilmä ei paljaaltaan tätä välkettä havaitse). On siis tärkeää myös valaistuksella tarjota lemmikilleen parhaat mahdolliset olot, tarpeeksi kirkkaat että puuhailu ja tekeminen on mielekästä, sekä mielellään myös mahdollisimman välkkymättömät valot.

Valot

Palmuaratteja lintulampun loisteessa. Kuva: Jarmo Tuutti.

Häkin pohjalle ja kiipeilypuun alle

Häkin kannattaa yleensä laittaa jotain kuiviketta siivoamisen helpottamiseksi. Mitään ehdotonta totuutta ei ole, vaan vaihtoehtoja on monia, ja eniten vaihtoehtoja määrittää omistajan mieltymys.

Esimerkkejä:

  • Sanomalehti: ilmainen ja helppo siivota. Saattaa aiheuttaa hormonaalisissa linnuista pesimäkäytöksen lisääntymistä, jos lintu pääsee repimään paperia tai piiloutumaan sen alle. Tällöin kannattaa suosia jotain muuta vaihtoehtoa.
  • Puru, puuhake (mörttiröpö), puupelletti, pellava: kaikkien toimintaperiaate on sama: pohjalla pidetään kuivikekerrosta, josta kerätään likaantuneet kuivikkeet pois. Puru pölyää enemmän kuin muut mainitut.
  • Hiekka: Jos lintu ei syö hiekkaa, on se varsinkin isommille linnuille hyvä kuivike. Hiekasta kerätään siivilällä tai pienellä lapiolla pois ulosteet ja ruoantähteet. Pienillä linnuilla pienet jätökset ja siemenenkuoret voi olla vaivalloista siivota hiekan seasta. Hiekan tulisi olla pölytämätöntä, esimerkiksi rautakaupoista saatavaa hiekkapuhallushiekkaa.
  • Muovimatto tai -liina: Muovinen alusta, joka pestään ja/tai vaihdetaan puhtaaseen tietyin väliajoin.

Matkahäkki

Kuljetushäkkejä on monenlaisia erilaisiin tarkoituksiin. Isommille linnuille niitä on myynnissä erikseen, ja osa omistajista käyttää koirien näyttelyhäkkejä, joita saa monessa eri koossa. Pienet linnut on helppo kuljettaa normaaleissa pienikokoisissa lintuhäkeissä. Lyhyelle matkalle ja oleskelulle häkki voi olla pienikin, mielellään niin että lintu mahtuu siellä venyttelemään ja kääntymään pyrstö- ja siipisulkiaan vahingoittamatta. Kuljetushäkki kannattaa sisustaa hyvin minimalistisesti ainakin silloin kun sitä liikutetaan. Perusvarustukseen kuuluu ruoka- ja juoma-astiat sekä tukeva orsi. Roikkuvat lelut ja keinut saattavat heiluessaan vahingoittaa lintua. Yleensä matkustettaessa lintu ei edes leiki leluillaan, vaan tutkailee maisemia. Kuljetushäkin pohjalla kannattaa käyttää sanomalehteä, sillä irtonaiset kuivikkeet saattavat lentää pois pohjakaukalosta häkkiä liikuteltaessa.

Mikäli matka on pitkä tai päämäärässä viivytään kauemmin, voi häkki olla hieman suurempi. Jotkut käyttävät kahta häkkiä: kuljetushäkki itse matkan aikana ja päämäärässä perillä suurempi matkahäkki, jonka voi sisustaa monipuolisemmin. Jos reissu tehdään usein samaan paikkaan, esimerkiksi omalle mökille, voi määränpäähän hankkia lintua varten kuljetushäkkiä suuremman oleskeluhäkin.

Jotkut käyttävät linnuilla pimeät yöunet turvatakseen myös unihäkkiä. Käytännössä se on askeettisesti sisustettu matkahäkki, joka sijoitetaan paikkaan jossa lintu saa nukkua täysin pimeässä ja rauhassa. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, jos linnun oma häkki on niin suuri, ettei sitä saa peitettyä täysin pimeäksi öitä varten. Yleensä unihäkkejä käytetään vain kesyillä isommilla linnuilla.

Matkahäkkejä

Lintuja lemmikkimessuilla matkahäkeissään. Oikein koulutettuna ja totutettuna lintu kipuaa matkahäkkiinsä omatoimisesti ja voi jopa nauttia matkustelusta. Kuva: Jarmo Tuutti.

Kylpeminen

Kaikkien lintujen höyhenpuvut tarvitsevat jonkin verran kosteutta pysyäkseen kunnossa. Lemmikkilinnuilla tämä on helppo toteuttaa kylpymahdollisuuksilla. Suihkupullo on näistä ehdottomasti yleisin. Suihkupulloja saa monesta kaupasta, ja tärkeää on ostaa sellainen uutena. Käytetyissä suihkupulloissa on usein ollut pesu- tai tuholaistorjunta-aineita, joiden jämät voivat vahingoittaa lintua. On linnusta kiinni, tykkääkö se suihkuteltavan itseään ihan sumulla vai suuremmalla pisarakoolla, yleensä tätä voi säätää suihkupullosta. Veden lämpötilaksi suositellaan yleensä haaleaa vettä.

Ihan kaikki linnut eivät kuitenkaan suihkuttelusta tykkää, vaan ne suosivat kylpyallasta. Käytännössä mikä tahansa matala ja vedenpitävä astia käy kylpyaltaaksi. Altaan tulisi olla sen kokoinen, että linnun siipi- ja pyrstösulat eivät vaurioidu sen kylpiessä. Altaan pohja ei suosi olevan täysin sileä ja liukas, ettei lintu liukastu. Vettä laitetaan sopivasti linnun kokoon nähden muistaen, että lemmikkilinnut eivät ole vesilintuja ja liian syvässä vedessä on hukkumisvaara.

Jotkut linnut tykkäävät kylpeä juoksevan hanan tai suihkun alla. Veden ei tule kummassakaan tapauksessa tulla liian kovalla paineella, jotta se ei vahingoita lintua. Varsinkaan suihkuun ei kannata viedä kovin pieniä lintuja. Kylvyn jälkeen vedoton kuivattelupaikka on ehdoton. Märkää lintua ei tule föönata kuivaksi hiustenkuivaimella, vaikka jotkut linnut siitä pitävätkin. Kuuma ilma voi vahingoittaa höyheniä, ja lisäksi kylvyn jälkeen rauhassa kuivattelu ja sukiminen on tärkeää. Lintua ei tulisi kuitenkaan kylvettää pakolla esimerkiksi viemällä se pienessä häkissä suihkun alle. Vettä inhoava lintu totutetaan veteen vähitellen positiivista vahvistamista käyttäen.

Kiipeilytelineet

Mikäli lintu ei elä suuressa aviaariossa tai lintuhuoneessa, sen tulisi päästä vapaaksi huoneeseen/asuntoon päivittäin lentelemään ja mahdollisesti seurustelemaan ihmisten kanssa. Häkin ulkopuolella olevat sopivat kiipeily- ja laskeutumispaikat pitävät linnun touhussa ja säästävät normaalia sisustusta linnun nokalta ja ulosteilta. Kuten häkin orsien kanssa, myös kiipeilypuut kannattaa sijoittaa niin että korkeimmat orret ovat ihmisen silmätasoa korkeammalla. Orsien kanssa samoja materiaaleja voi käyttää myös kiipeilypuissa.

Yksinkertaisen kiipeilypuun saa pystyttämällä ison runkopuun esim. joulukuusenjalkaan tai aurinkovarjon betonijalkaan. Runkopuuhun voi esimerkiksi nippusiteillä kiinnittää lisää oksia ja leluja. Mikäli mahdollista, erilaisia riippuvia rakennelmia voi ripustaa myös huoneen katosta roikkumaan. Myöskin häkin päälle voi laittaa kiipeilyviritelmiä, varsinkin jos linnut oleilevat paljon häkin päällä: lintujen jalat soveltuvat paremmin orsilla istumiseen kuin pinnojen päällä kävelyyn. Kiipeilypuiden alla voi käyttää sanomalehteä tai alusastiaa jossa on jotain kuiviketta. Lintu yleensä valitsee jonkun kiipeilypaikoista lempipaikakseen, ja tämä on se paikka jonka alle ulosteet kertyvät. Kannattaa olla huolellinen kiipeilypuiden sijoituksessa: niitä ei kannata sijoittaa niin lähelle huonekaluja että lintu uloimmalla orrella ollessaan pääsee pudottamaan ulostepommin huonekalun päälle. Kiipeilypuita kannattaa olla useita, jolloin lintu saa hyvää liikuntaa lentämällä paikkojen välillä. Järkevillä kiipeilypuuratkaisuilla lintu pysyy myös paremmin poissa pahanteosta esimerkiksi kirjahyllystä tai verhotangon päältä.

Kiipeilypuita ja -telineitä, sekä katosta roikkumaan ripustettavia telineitä löytyy myös kaupallisena. Ne ovat monen linnun suosiossa, mutta niiden pelkistetyt materiaalit, kuten metalli ja harjanvarsiorret saattavat olla lintujen mielestä tylsiä. Kaupallisiin telineisiin kannattaakin lisätä jotain omaa, kuten linnun suosimia leluja, jotta ne pysyvät kiinnostavina.

Kiipeilypuu

Monipuolisessa kiipeilypuussa lintu saa liikuntaa kiipeilemälllä, ja viihtyy pahanteon sijaan. Myös sotkua on helpompi hallita, jos linnun jätökset ovat pääasiassa kiipeilypuun alla, sen sijaan että ne olisivat esimerkiksi verhotangon tai ovenpielen alapuolella. Kuva: Jonne Stenroth

Terveydenhoito

Aina vahingoilta ei voi välttyä, joten ei tee pahaa varautua myös hoitamaan linnun terveyttä. Yleisin ongelma terveyden kanssa ovat ylipitkät kynnet. Hyvillä orsilla ja paljolla lentämisellä kynnet pysyvät yleensä hyvässä kunnossa, mutta aina nämäkään eivät riitä. Tällöin linnun kynsiä on lyhennettävä. Eläinkaupoista saa pienille koirille/jyrsijöille tarkoitettuja kynsisaksia, joilla lintujenkin kynsiä voi leikata. Aina kynnet eivät ole ylipitkät, vaan ne ovat ihmisen kädelle kiusallisen terävät. Tällöin kynsien kärkiä voi viilata metallisella kynsiviilalla.

Linnun sairastuessa se kaipaa lisälämpöä. Kohdennetun lämpöpaikan saa infrapuna- eli lämpölampun avulla. Joidenkin lämpölamppujen valo on niin himmeää, että sitä voi pitää yölläkin päällä. Toinen vaihtoehto on keraaminen lamppu, joka ei valaise lainkaan. Molempia saa hyvin varustelluista eläinkaupoista, yleensä matelijaosastolta. Valaisematon tai vain himmeästi valaiseva lämmitin on hyvin suositeltava vaihtoehto, sillä sairas lintu kaipaa lisälämpöä ympäri vuorokauden, mutta tarvitsee pimeän yön saadakseen kunnolla unta.

Kodinhoitoon

Vaikka lintu ei välttämättä ilmanpuhdistinta ja ilmankostutinta käytäkään, ne ovat hyödyllisiä hankintoja. Linnut ovat todella pölyäviä eläimiä. Varsinkin kakadut ja harmaapapukaijat tuottavat paljon erittäin kevyttä ja tarrautuvaa pölyä. Kevyt pöly leijailee ilmassa ja tarttuu helposti huonekaluihin. Tehokas ilmanpuhdistaja pitää hengitysilman raikkaampana. Imurointia ja pölyjenpyyhkimistä ei tule silti unohtaa, vaikka ilmanpuhdistaja siivousurakkaa auttaakin.

Ilmankostutin on etenkin talvisin mainio keksintö sillä se pitää huoneen ilmankosteuden hyvällä tasolla tuottamalla ilmankosteutta muuten kuivaan huoneilmaan. Varsinkin talvisin huoneen ilmankosteus voi olla todella alhainen. Hyvin alhainen ilmankosteus ärsyttää niin ihmisen kuin linnunkin hengityselimiä ja ihoa. Ilmankosteutta voi nostaa myös kuivattamalla pyykkiä samassa tilassa tai välillä kastelemalla häkin pohjamateriaalia. Pohjamateriaali ei kuitenkaan saa päästä homehtumaan.

Koulutus ja temput

Mikäli lintuaan aikoo kouluttaa määrätietoisemmin, voi siihen hankkia tai tehdä myös apuvälineitä. Esimerkiksi “target” voi olla mikä tahansa esine, jonka luokse lintu opetetaan menemään ja koskettamaan sitä. Kaupallinen target-kohde on metallinen keppi, jonka päässä on muovinen pallo. Sen avulla saa villimmänkin linnun siirtymään haluttuun paikkaan ilman että lintua tarvitsee ottaa kädelle tai kepille. Palkitsemisen tarkentamiseen auttaa naksutin, eli klikkeri (clicker). Hauskoja temppuja voivat olla esimerkiksi papukaijakoripallo tai esineiden noutaminen. Valjaisiin opettelu lisää kesyn linnun matkustusmahdollisuuksia, ja matkahäkkiin menemisestäkin saa mukavan toiminnon kun lintu opetetaan siihen oikein. Lintuaiheisissa nettikaupoissa on myynnissä myös mitä erinäisimpiä varusteita linnun kouluttamiseen ja temputtamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että linnun kouluttaminen lähtee vapaaehtoisuudesta, positiivisuudesta ja yhteistyöstä, eikä varsinkaan kaikkien nettikauppojen valikoimaan tai koulutusvälineiden ohjeistukseen tule luottaa.

Sivustolle on tuloillaan erikseen koulutuksesta ja käyttäytymisestä kertova artikkeli.

Target

Kultaposkiamatsoni kohde- eli target-harjoituksissa. Kuva: Jarmo Tuutti.

Haitallisia hankintoja

Kuten muillekin lemmikinomistajille, myös linnunomistajille myydään kaikenlaista krääsää, joka ei välttämättä ole lainkaan tarpeellista ja voi olla jopa haitallista. Tässä vielä tiivistettynä hankinnat, joista voi olla linnulle haittaa.

  • Liian pieni kotihäkki
  • Peilit ja kulkuset leluina
  • Ruoansulatushiekka papukaijoille
  • Orsipaperit asennettuna niin, että ne pääsevät kuluttamaan linnun jalkapohjia

Toisin kuin vanhoissa lintukirjoissa joskus ohjeistetaan, lemmikkilinnut eivät tarvitse pesää tai pesäpönttöä nukkumiseen. Erityisesti pesimäintoon taipuvaiset lajit, kuten seeprapeippo, undulaatti ja neitokakadu esimerkiksi ovat ajoittain erittäin herkkiä pesimään, ja harkitsemattomasti tarjottu pesäpaikka kannustaa lintuja tähän, vaikka niiden olot eivät muuten olisi otolliset pesimiselle esimerkiksi vaikkapa lintujen iän, sukulaissuhteiden tai pesimärauhan puolesta, sillä pesän ominut lintupari voi puolustaa sitä häkin muilta asukkailta jopa kuolemaan saakka. Jostain syystä erityisesti peipoille ja rakkauspapukaijoille, eli kaijasille (Agapornis-suku) neuvotaan vanhoissa ohjeistuksissa laittamaan pesä nukkumapaikaksi. Isommilla linnuilla, esimerkiksi amatsoneilla esiintyy joskus pesimiseen liittyvää hormonaalista käytöstä, joka voi yltyä jopa aggressiivisuudeksi jos linnulla on pesäpaikka puolustettavanaan. Sen sijaan jotkut lajit, kuten esimerkiksi jotkut aratti-sukujen linnut voivat nukkua suojaisissa paikoissa, kuten fleecesta tehdyissä lintuteltoissa ilman havaintoakaan pesimiseen liittyvästä käytöksestä. Omistajan kannattaa siis olla selvillä oman lintulajinsa suurpiirteisistä käytöspiirteistä, kannattaako sille edes tarjota minkään sortin nukkumakoloa. Oikein käytetystä nukkumakolosta kielii se, että lintu on siellä vain nukkuessaan, eikä vietä siellä aikaa pesää valmistellen pitkin päivää. Varsinkaan tässä kappaleessa mainituille pienille, yleisille lajeille pesäpaikkaa ei kannata tarjota ennen kuin jos niitä aikoo harkitusti ja tarkoituksella pesittää.

Seuraava artikkeli kertoo uuden linnun tuomisesta kotiin.

Uuden linnun tuominen kotiin

Ensimmäisen linnun tulo kotiin on jännittävä hetki omistajalle. Lemmikkilinnut ovat kuitenkin yhä villieläimiä, ja niiden tulo uuteen kotiin on hyvin erilaista kuin kissan- tai koiranpennun kotiutuminen. Linnun kanssa kannattaa jokainen askel ottaa harkitusti ja edetä hiljalleen linnun ehdoilla. Ennen linnun tuomista kotiin sille on oltava kaikki valmiina, hyvästä ja tilavasta häkistä alkaen. Uusi arki tulisi aloittaa hiljalleen, ja on suositeltavaa pitää lintua häkissä parin viikon ajan ennen ensimmäistä vapaanaoloa.

Sisältö:

Ennen lintua

Uuteen kotiin muutto on aina suuri stressi linnulle. Poikaset joutuvat jättämään taakseen emonsa, sisaruksensa sekä kasvattajansa. Vanhemmilla linnuilla taas opitut rutiinit menevät uusiksi ja tutut ihmiset sekä muut perheeseen kuuluvat, linnut tai muut eläimet, poistuvat niiden elämästä. Uuteen kotiin muutto tarkoittaakin linnulle koko elämän muuttumista, sekä uusiin rutiineihin ja ihmisiin opettelua.

Varsinkin eläinkauppojen kautta tulevat linnut tulevat monesti Suomeen ulkomailta, jolloin linnulla on takanaan pitkä ja stressaava matka. Monille linnuille tämä on myös pelottava kokemus ja luottamus ihmiseen on yleensä kovilla.

Uuteen kotiin muutto täytyykin tehdä linnulle mahdollisimman helpoksi ja stressittömäksi. Tämä tarkoittaa rauhaa sekä vanhojen tiedossa olevien rutiinien, kuten ruuat, pitämistä alkuun mahdollisimman muuttumattomina.

Ennen linnun hankkimista sille tulee olla hankittuna tarpeeksi tilava häkki, joka menee linnulla tarvittaessa sen koko eliniän. Alkuun ei kannata hankkia väliaikaisesti liian pientä häkkiä, vaan hankkia heti tilava häkki, jota ei tarvitse heti vaihtaa. Näin myös omistaja säästää rahaa pitkässä juoksussa ja myös linnun kotiutuminen helpottuu.

Matkahäkissä

Matkahäkkiksi soveltuvat hyvin muuhun käyttöön liian pienet lintuhäkit. Pienelle linnulle sellainen löytyy helposti lintuosastolta, ja isommat linnut matkustavat yleensä näppärimmin koirien näyttelyhäkeissä, joita saa monessa koossa. Kuvassa neitokakaduja. Kuva: Jarmo Tuutti

Jo ennen uutta kotia: matkahäkki ja matkustaminen

Lintuja on monista eri lähtökohdista, ja niiden matkustustavat myöskin vaihtelevat. Jos linnun ostaa esimerkiksi kasvattajalta tai se on aikuinen kodinvaihtaja, lintu luultavasti on jo jonkin verran tottunut ihmisiin, toisin kuin usein villimmät eläinkauppalinnut.

Matkahäkin tulisi olla sisustettu asiallisesti. Jo ennen linnun laittamista sinne siellä pitäisi olla valmiina ruokaa ja juomaa, niin että lintu saa matkustaa mahdollisimman rauhassa, ilman että sitä häiritään. Matkahäkkiin ei kannata laittaa roikkuvia leluja, jotka voivat heiluessaan osua lintuun. Talvisin tai muuten viileällä säällä häkki on peiteltävä hyvin. Kesälläkin linnut voivat rauhoittua paremmin, jos ne eivät ole täysin avonaisessa häkissä, vaan osa häkin sivuista on peitetty esimerkiksi lakanalla.

Linnun matkahäkkiin saaminen voi olla sille hyvin epämiellyttävä kokemus, mutta sen ei ole pakko olla. Parhaiten uusi yhteinen taival alkaa, jos linnun saisi menemään matkahäkkiin ilman pakottamista, esimerkiksi herkuilla houkuttelemalla. Tähän saattaa mennä kuitenkin kauan aikaa, eivätkä kaikki linnut mene matkahäkkiin vapaaehtoisesti lainkaan. Tässä kannattaa kuitenkin käyttää aikaa ja mielikuvitusta, jotta linnun saisi siirtymään matkahäkkiin mahdollisimman vapaaehtoisesti. Myyjää voi pyytää auttamaan projektissa jo päivää ennen sovittua noutopäivää. Jos linnun joutuu pyydystämään matkahäkkiin, pitäisi sen tapahtua nopeasti, lintua jahtaamatta. Saaliseläimenä jahtaaminen ja kiinnipito on linnulle aina stressi, ja kodinvaihdosta johtuva stressi kannattaa yrittää minimoida.

Eläinkaupasta ostettaessa pieni lintu saatetaan laittaa matkan ajaksi pieneen pahvilaatikkoon. Hyvin lyhyillä matkoilla tämä ei ole erityisen huono vaihtoehto, sillä hämärässä lintu yleensä rauhoittuu. Yleensä laatikossa ei kuitenkaan ole ruokaa tai vettä, jolloin matkan tulee olla todella pikainen. Eläinkaupasta linnut yleensä pyydystetään mukaan haavilla tai pyyhkeellä, eikä se ole yleensä ainoa kerta jolloin lintu on saanut huonoja kokemuksia ihmisestä. Osittain tämän vuoksi eläinkauppalinnut ovat monesti arempia ja kesyyntyvät ja alkavat luottaa ihmiseen, varsinkin käsiin, hitaammin.

Mitä tehdä uuden linnun tultua kotiin?

Uusi lintu kannattaa pitää alkuun ainakin noin kahden viikon ajan häkissä eikä päästää vapaaksi. Tämä on tarpeen, jotta lintu saa rauhassa katsella ympärilleen sekä totutella uusiin hoitajiinsa ja kotiinsa häkistänsä. Häkin tulee olla linnun koti ja turva. Häkki tulee sijoittaa jo ennen linnun tuloa sille sopivaan paikkaan: tarpeeksi korkealle (ylimmät orret ihmisen silmän tasoa korkeammalla) ja tarpeeksi rauhalliseen paikkaan. Häkin siirtäminen myöhemmin jo linnun ollessa siellä on linnulle pelottava kokemus ja hidastaa kotiutumista.

Linnulle kannattaa jutella rauhassa ruokien ja häkin siivoamisen yhteydessä. Häkkiä ei myöskään alkuun ole tarpeen siivota päivittäin puhtaaksi, vaan tehdä vain tarpeellinen siivous ja ruokien vaihto. Jos kyseessä on kesy lintu, joka näyttää merkkejä, että se haluaa rapsutteluja, niin sekin on alkuun viisain tehdä pinnojen välistä ottamatta lintua pois häkistä. Häkkiä ei myöskään alkuun kannata tunkea täyteen leluja, vaan laittaa sinne muutama lelu ja jättää linnulle tilaa. Varsinkin aikuisilla kodinvaihtajilla vanhat, tutut lelut tuovat turvaa.

Häkki kannattaa alkuun myös sijoittaa niin, että pimennys yöksi onnistuu ilman peitteitä, sillä jotkin linnut pelkäävät lähes hysteerisesti häkin peittämistä aluksi. Tällöin se tulee opettaa linnulle hiljalleen. Näin alku menee linnun kannalta stressittömämmin, jos häkin saa pimeäksi ilman peitteitä, esimerkiksi koko huoneen pimentävillä tehokkailla pimennysverhoilla.

Ruokinta

Uuden omistajan kannattaa selvittää, mitä lintu on ennen uuteen kotiin tuloa syönyt. Ruoka tulee pitää mahdollisimman samana ja tarjota linnulle ruokaa, johon se tottunut. Jotkin linnut ovat olleet väärällä ruokavaliolla edellisessä kodissa, jolloin ruoka tulee vaihtaa ajan kanssa parempaan. Alkuun on kuitenkin tärkeää tarjota linnulle tuttua ruokaa. Uusia terveellisempiä ruokia voi tarjota linnulle vanhan ruuan ohella ja kannustaa lintua maistamaan niitä.

Kasvattajalta tulleet poikaset ovat usein tottuneet kasvattajalla tiettyyn pellettiin, tuoreruokiin sekä siemensekoituksiin. Kasvattajalta kannattaa kysyä, mitä lintu on saanut ja hankkia samaa ruokaa uuteen kotiin. Osa kasvattajista antaa tuttua ruokaa mukaan.

Linnun syömistä tulee tarkkailla ja asettaa aluksi kupit häkkiin korkealle, jotta lintu varmasti uskaltautuisi syömään (usein häkeissä kupit ovat matalalla). Myös vesi tulee laittaa niin, että sitä on helposti saatavilla. Linnun tulee uskaltaa vierailla kupeilla pelkäämättä, ja usein linnut hakevat turvaa korkealta. Linnun kotiutuessa ruokakuppien paikkaa voi vähitellen siirtää, ja ruoan tarjoilun aloittaa halutessaan myös muualta kuin kupeista, kuten virikeleluista.

Jos linnun ruokinta on edellisen kodin jäljiltä retuperällä, ruokavaliota ei tulisi vaihtaa kertarysäyksellä terveellisempään. Linnun kannattaa antaa kotiutua rauhassa, ja aloittaa totuttelu lajityypillisemmän ruokavalion pariin vasta sen kotiuduttua.

Ruokinta

Araukaria-aratti tuoreruokakupin äärellä. Kuva: Sanna Pitkäranta

Käsittely

Uutta lintua ei tule alkuun käsitellä, vaikka lintu olisikin kesy. Linnulle tulee alkuun oma rauha ja antaa sen totutella uuteen kotiin aivan rauhassa. Kesyä lintua voi linnun halutessa hieman rapsutella ja jutella sille, mutta ei ottaa sitä ulos häkistä ja käsitellä.

Linnulle kannattaa jutella rauhalliseen ääneen ja muutoinkin liikkua ja toimia häkin läheisyydessä rauhallisesti, välttäen nopeita liikkeitä sekä kovia ääniä. Jos lintu perääntyy häkissä tai näyttää hermostuneelta, on otettava takapakkia ja antaa linnun rauhoittua. Linnun elekieltä tulee tarkkailla ja kunnioittaa. Parasta on pyrkiä linnun elekieltä lukemalla siihen, että lintu ei joutuisi perääntymään tai pelkäämään, vaan epämukavuutta aiheuttava asia poistettaisi jo ennen varsinaista reaktiota siihen.

Villimmät linnut eivät ole tottuneet ihmisiin ylipäänsä vielä kunnolla, joten niiden kanssa on erityisen tärkeää saada lintu ensiksi luottamaan siihen, ettei ihminen ole niille huolenaihe. Lintu on saaliseläin ja reagoi pelkotilanteessa nopeasti. Varsinkin arempien lintujen kanssa niiden kehonkielen ja eleiden tarkkailu on tärkeää, ettei lintu tunne oloaan ahdistetuksi missään vaiheessa.

Poikaset eivät ole tottuneet olemaan yksin, joten pelkkä yksinolo, kun muita lintuja ei ole samassa tilassa, saa ne stressaantumaan. Tällöin parasta onkin antaa linnun olla rauhassa ja tottua toimimaan ilman emoaan, kasvattajaansa ja sisaruksiaan.

Kylvettäminen

Lintua ei tulisi kylvettää kahteen ensimmäiseen viikkoon. Linnun stressitaso on aluksi koholla, ja märkänä lintu on entistä alttiimpi vedolle ja vilustumiselle. Kahden viikon jälkeen voi hiljalleen kokeilla, miten lintu tykkää kylpeä; onko pullo, kylpyastia vai vesihana linnun mieleen. Jos lintu ei halua kylpeä, sitä ei tule kylvettää väkisin, vaan totuttaa lintu kylpemiseen hiljalleen.

Ensimmäinen vapaana olo häkistä

Ennen linnun vapaaksi päästämistä huoneeseen tai asuntoon tulee omistajan huolehtia kyseisen tilan lintuturvallisuudesta. Suurin riski linnulle ovat ikkunat: lintu voi joko törmätä niihin kohtalokkaasti tai paeta avoimesta tuuletusikkunasta. Ikkunat kannattaa peittää valoverholla, sälekaihtimilla tai muilla tavoin niin, että lintu ymmärtää ettei niistä pääse läpi. Peilit kannattaa peittää tai poistaa. Lintu saattaa pyrkiä laskeutumaan korkeisiin paikkoihin, joten hyllynpäälliset kannattaa tyhjentää linnulle vaarallisista tavaroista. Samoin korkeilla tai näkyvillä paikoilla sijaitsevat sähköjohdot tulee suojata tai piilottaa. Linnulla tulisi jo ennen vapaanaoloa olla järjestettynä kiipeilypuu, johon se voi turvallisesti ja luvallisesti laskeutua tai kiivetä. Kiipeilypuun lisääminen juuri ennen vapaaksi päästämistä, sen aikana tai jälkeen eivät ole erityisen hyvä idea, sillä tällöin lintu ei ehdi tottua puun läsnäoloon.

Kun lintu on ollut noin parin viikon ajan häkissään totuttelemassa uuden kodin arkeen ja rutiineihin, voi olla aika yrittää vapaanaoloa. Tähän kannattaa valita vapaapäivä, jolloin ihmisiä on koko päivän kotona. Häkin ovi avataan ja jätetään auki. Linnun tulee itse antaa tulla häkistään ulos, jos se niin haluaa. Lintua ei tule ottaa häkistä väkisin, vaikka vapaana huoneessa lentäminen onkin sille hyväksi. Jos lintu ei halua tulla ensimmäisinä päivinä ulos häkistään, voi häkin oven sulkea muutaman tunnin päästä, ja kokeilla seuraavana päivänä uudestaan.

Jos lintu on kokematon lentäjä, villi tai molempia, se saattaa lentää päin seiniä ja tippua lattialle. Linnun kannattaa antaa olla mahdollisimman rauhassa, ettei se pelästy, eikä lattialle pudonnutta lintua kannata lähestyä, jos se ei ole loukkaantunut. Lintu on luultavasti järkyttynyt ja peloissaan, ja jatkaa matkaa kun on toipunut tarpeeksi. Kesy lintu suhtautuu yleensä vapaana oloon rennommin, ja saattaa jopa lähestyä ihmisiä itse.

Lintua ei kannata ruokkia tai juottaa alkuun häkin ulkopuolella, jotta sen takaisin häkkiin saaminen olisi helpompaa. Häkki tulee pitää auki linnun ollessa vapaana, jotta se voi palata sinne syömään ja juomaan halutessaan.

Ensimmäiseen ulkoilukertaan kannattaa varsinkin villimpien lintujen kohdalla varata runsaasti aikaa. Lintu ei välttämättä mene häkkiin nopeasti takaisin, ja saattaa viettää jopa ensimmäisen yön häkin ulkopuolella. Lintua ei tule pyydystää haavilla tai pyyhkeellä takaisin häkkiin, ellei se ole välittömässä vaarassa. Sen sijaan sille tulee antaa aikaa, rauhaa ja laittaa häkkiin paljon herkkuruokaa näkyville. Myöskin kesyn linnun kannattaa antaa mennä häkkiin itse vapaaehtoisesti, sen sijaan että laittaisi sen sinne kädellä tai kepillä.

Hyvä häkki ja häkin sijoittelu auttaa sinne palaamista jo ensimmäisellä lentokerralla ja siitä eteenpäin. Esimerkiksi moni lintu ei halua mielellään kulkea luukuista, jotka ovat liian pienet tai liian matalalla. Samoin avatun katon kautta kulkeminen on vaikeaa, sillä häkkiin mennäkseen linnun on laskeuduttava suoraan alaspäin. Häkkistä hallitusti lähtemistä ja takaisin palaamista helpottavat häkin luukulle laitetut orret. Luukun tulisi olla vakaa ja turvallinen, sillä heiluva ovi saattaa pelästyttää linnun ja antaa sille huonon ensivaikutelman kyseisestä paikasta. Ylöspäin avautuva giljotiinimallinen ovi tulee aina varmistaa jollain klipsillä, sillä ne eivät aina pysy itsekseen ylhäällä vaikka häkin valmistaja olisi niin tarkoittanutkin. Itsekseen kiinni rämähtävä luukku tai ovi voi olla myös vaarallinen.

Vapaana

Ensimmäisellä lennolla lintu saattaa löytää mielenkiintoisiakin paikkoja laskeutua, kuten verhot. Ikkunoissa kannattaa olla sälekaihtimet tai niitä kannattaa muuten peittää jonkin verran, esim. teippaamalla. Kuva: Johanna Amnelin

Totuttaminen muihin lintuihin

Lajista ja olosuhteista riippuu, kuinka pian uusi yksilö voidaan yhdistää omistajan edellisiin lintuihin. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit ovat yleensä sopuisia, ja tarpeeksi suurissa tiloissa pidettynä voi uuden yksilön yleensä yhdistää vanhoihin sen kummemmin totuttamatta. Kaikilla lajeilla ja yksilöillä ei kuitenkaan ole näin helppoa.

Kaikki linnut eivät tule toimeen muiden lintujen kanssa, ja varsinkin kauan yksin eläneet ja / tai käsinruokitut linnut eivät helposti hyväksy lähelleen toisia lintuja. Jo ennen toisen linnun hankkimista tulisikin miettiä, mitä linnuilta halutaan parina tai parvena. Onko tarkoitus saada linnut asumaan samassa häkissä, vaiko onko omistaja valmis erillisiin lennätysvuoroihin tai jopa erillisiin lintutiloihin, jos linnut eivät tulekaan toimeen keskenään.

Lajista ja tiloista riippuen, hyvä perussääntö on, ettei uutta lintua ei kannata laittaa välittömästi samaan häkkiin vanhan linnun kanssa. Pahimmillaan rajatussa tilassa tullut kiista voi johtaa jopa kuolemaan.

Uuden linnun häkki kannattaa asettaa niin, että linnut näkevät toisensa ja ne pystyvät kommunikoimaan keskenään omista häkeistään. Tästä yleensä näkeekin, ovatko linnut kiinnostuneita toisistaan. Monilla lajeilla saattaa esiintyä uhittelua puolin ja toisin lintujen kiihtyessä toistensa läsnäolosta. Vanhaa lintua ei tule unohtaa uuden tieltä, vaan sen rutiinit kannattaa pitää mahdollisimman samana, tarjottua huomiota myöten.

Lintujen kannattaa antaa tutustua toisiinsa ensin verkon läpi, ja päästää uusi lintu vapaaksi ennen vanhoja lintuja. Samaan aikaan vapaana ollessa omistajan tulee tarkkailla lintujen käytöstä ja kuinka ne tulevat toimeen keskenään. Ihmisen tulee olla valppaana, ja puuttua peliin jos linnut alkavat tappelemaan tosissaan. Kun linnut voivat syödä rauhassa samasta ruokakupista, voi ne laittaa samaan häkkiin, mutta aluksi vain silloin kun ihmisiä on kotona valvomassa.

Lajista riippuen linnut tulevat eri tavoin toimeen. Aiemmin mainitut neitokakadut ja undulaatit ovat yleensä toisiaan kohtaan sopuisia, eivätkä välttämättä tarvitse kovin pitkää totuttelukautta. Sen sijaan isommat linnut, varsinkin käsinruokitut yksilöt, eivät välttämättä tule koskaan hyväksymään muita lintuja samaan tilaan kanssaan. Myöskään kaikki lajit eivät tule kovin hyvin toimeen keskenään, ja omistajan kannattaa myös jo ennen uusien lintujen hankkimista miettiä lintujen turvallisuutta: esimerkiksi jos linnut ovat hyvin eri kokoisia, voi isompi lintu olla pienille vaaraksi.

Neitokakaduja

Neitokakadu on sopuisa laji, joka yleensä hyväksyy uudet tulokkaat mutkitta. Kuva: Jarmo Tuutti.

Muut lemmikkieläimet

Jos omistajalla on ennestään kissoja, koiria tai esimerkiksi frettejä, niitä ei tule päästää heti uuden linnun luokse riehumaan, vaan ne tulee totuttaa lintuun hiljalleen ja toisin päin. Jos eläimet eivät ole tottuneita tyystin toisen lajisiin eläimiin, kannattaa totutus tehdä todella hiljalleen, ettei lintu pelästy ja saa huonoja kokemuksia. Petoeläimiä ei kannata jättää valvomatta heti vapaaksi linnun kanssa samaan tilaan, ja esitellä eläimet välimatkan päästä aluksi toisilleen.

Eläinyksilöistä ja elintilasta riippuen kannattaa muistaa pari asiaa turvallisuuden vuoksi myös niissä tilanteissa joissa lintu on häkissä eikä pelkää muita eläimiä: koira voi hyppiä häkkiä vasten ja jopa kaataa häkin. Häkin kannattaa sijaita sellaisella paikalla, ettei näin voi päästä käymään, jos on mahdollista että koira voisi toimia kuvaillulla tavalla. Kissan kynsissä ja syljessä on linnuille vaarallisia bakteereja, ja jopa pieni naarmu voi olla linnulle hengenvaarallinen. Tämän vuoksi erityisesti kissojen ja lintujen kanssa tulee olla tarkkana, että kissa ei pääse lintuihin käsiksi myöskään lintujen ollessa häkissä. Toisin päinkin voi käydä vahinkoja, sillä ison papukaijan nokka on erittäin voimakas, ja voi vahingoittaa liian lähelle tulevia eläimiä, myös kaltereiden välistä.

Rauhallisella alulla pohja pitkälle suhteelle

Vaikka uuden linnun saaminen on yleensä omistajankin mielestä jännittävää, on tärkeää pitää pää kylmänä ja lähteä liikkeelle rauhassa. Esimerkiksi kaksi viikkoa häkissä voi kuulostaa pitkältä ajalta, ja linnulle ei välttämättä käy mitään, jos sen päästää aikaisemmin vapaaksi. Riskit ovat kuitenkin olemassa, ja kaksi viikko ei ole pitkä aika linnun elämässä, kun puhutaan vain yksittäisestä kerrasta.

Kannattaa pitää mielessä, että lintujen pito ei ole ydinfysiikkaa. Eteneminen kannattaa tehdä linnun ehdoilla hiljalleen, ja samalla uuden omistajan on kannattavaa rauhassa opetella linnun elekieltä ja siihen reagoimista. Uudella omistajalla on totutteleminen linnun kanssa elämiseen, ja samalla tavalla linnulla on totutteleminen elämiseen uudessa kodissa.

Seuraava artikkeli koskee lemmikkilinnun perus- ja terveydenhoitoa.

Perus- ja terveydenhoito

Linnun perushoitotoimenpiteet eivät ole kovin haastavia. Yksi tärkeimmistä on toimiva koti ja arki, joka taataan sopivalla asumuksella, laadukkaalla ruoalla, puhtaalla vedellä ja ympäristöllä, liikunnalla, hyvällä valaistuksella sekä positiivisilla koulutusmetodeilla. Linnut ovat yleensä perusterveitä, mutta sairastapauksen sattuessa kohdalle voi lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin löytäminen olla haastavaa. Saaliseläimenä lintu peittelee huonoa oloaan pitkälle, joten jos lintu näyttää sairaalta, on jo tosi kyseessä! Lintujen hoitoa koskien on tullut uutta tietoa viimevuosina, joten vanhemmissa kirjoissa voi olla hyvinkin väärää tietoa. Monissa ulkomaissa lintujenpito poikkeaa Suomesta, ja ulkomaisissa lähteissä voidaankin yhä edelleen suositella linnuille haitallisia hoitokeinoja, kuten liian pieniä häkkejä, yksin pitämistä tai siipisulkien leikkaamista.

Sisältö:

Terve neitokakadu.

Terve lintu on kirkassilmäinen ja pirteä, ja samalla aktiivisuudellaan työntäyteinen lemmikki. Kuva: Joonas Nieminen

Päivittäiset rutiinit perushoidossa

Suurin osa lemmikkilinnuista elää lähes koko elämänsä sisälemmikkinä, mikä on täysin hyväksyttävää. Siinä missä koiraa käytetään pihalla lenkillä useamman kerran päivässä, on linnunhoidossa omat yhtälailla lintujen hoidolle tyypilliset piirteet, jotka toistuvat arjessa päivittäin.

Linnun tulisi päästä vapaaksi häkistään lentelemään turvalliseksi tehtyyn asuntoon tai huoneeseen päivittäin. Lemmikkilintu ei siis ole häkkilintu. Suositeltavaa olisi tarjota mahdollisimman paljon turvallista vapaanaoloaikaa, esimerkiksi aina, kun omistaja voi jonkin verran valvoa lintujen puuhia. Vapaanaolon tarve koskee myös suoranokkia kuten esimerkiksi peippoja. Pieniä lintuja voi pitää koko ajan häkissä vain, jos niillä on käytössään useamman neliömetrin lentohäkki eli aviaario. Mainittakoon, että eläinkaupoissa myytävät tornimalliset “lentohäkit” eivät yleensä täytä pinta-alasuosituksia kokoaikaiseen häkissäpitoon, vaikka ne lentohäkki-nimellä myynnissä ovatkin! Häkkikokojen minimisuosituksiin sisältyy oletus, että lintuja pidetään päivittäin vapaana. Kun linnun ulkoilualue (eli huone, huoneet tai asunto) on tehty lintuturvalliseksi ja linnulla on mieluisia ja luvallisia ajanviettopaikkoja, linnun vapaana pitäminen on omistajallekin rennompaa.

Toinen tärkeä rutiini lintujen arjessa on valaistus. Lemmikkinä pidettävät linnut ovat hyvin tiukasti päiväaktiivisia, sillä ne ovat kotoisin seuduilta, joissa on selkeä päivän ja yön vaihtelu. Niille Suomen talven kaamos tai kesän yöttömät yöt ovat luonnottomia, ja huonot valaistusolosuhteet voivat olla jopa linnun terveydelle haitaksi, sillä valaistus vaikuttaa muun muassa hormonitasapainoon. Tämän vuoksi linnulle tulisikin taata noin 12 tuntia valoisaa päivää ja 12 tuntia pimeää, häiriötöntä yötä. Valaistuksena tulisi olla vähintään häkin läheisyydessä oleva linnuille tarkoitettu UV-valaisin. Vastapainoksi varsinkin kesäisin häkin tai huoneen pimentäminen on tärkeää, ja se kannattaa tehdä pimennysverhoin tai pimentävin kankain. Valoihin asennettava ajastin auttaa tasaisen rytmin saavuttamisessa ilman erityistä valojen naksuttelun vaivaa. Lintua ei siis voi jättää päiväksi kotiin ilman valonlähdettä, eikä kesäiseksi yöksi kotiin reissun ajaksi ilman asiallista pimennystä.

Muuten linnun perushoito on sitä, mitä muillakin puuhakkailla ja älykkäillä lemmikeillä: lajityypillisen ruoan tarjoamista, veden vaihtamista, siivoamista sekä virikkeiden vaihtelua ja tarjoamista. Kesyille ja varsinkin yksin eläville linnuille tulee myös pitää seuraa.

Lemmikkilinnun ruokinnasta on oppaassa oma artikkelinsa. Tuoreruoka tulee vaihtaa vähintään päivittäin, sillä tuoreet kasvikset pilaantuvat kohtuullisen nopeasti. Kuivaruoka ei pilaannu, mutta sitä ei välttämättä kannata pitää tarjolla loputtomasti, vaan lisätä vähän päivässä. Muuten lintu saattaa syödä yksipuolisesti vain sitä. Siemeniä syövillä linnuilla on hyvä tarkistaa säännöllisesti että linnuilla todella on siemeniä ruokanaan, eikä kuppi ole täynnä pelkkiä vanhoja siementen kuoria.

Vesi vaihdetaan vähintään kerran päivässä tai tarpeen mukaan. Jotkut linnut sotkevat vettä esimerkiksi uittamalla siellä ruokaa tai istumalla kupin reunalla ulostaen sinne, jolloin veden vaihtaminen saattaa olla tarpeen useamman kerran päivässä. Varsinkin kesähelteellä raikas vesi on tärkeää. Osa linnuista saattaa kylpeä juomakupissa, jolloin vesikuppi saattaa tyhjentyä nopeasti lintujen roiskiessa.

Lintu on hoidollisesti työläs lemmikki

Linnut ovat sotkuisia eläimiä, sillä ne sotkevat ruuallaan, ulosteillaan, höyhenillään ja pölyllään. Papukaijat silppuavat myös lelujaan. Lemmikkilinnuista irtoaa paljon hilsettä ja erityisen hienoa pölyä, joka on suurissa määrissä ja pitkän ajan kuluessa erityisen vahingollista ihmisen keuhkoille, sillä pöly on hienompaa kuin mitä ihmisen hengityselimistö pystyy luontaisesti suodattamaan. Siivottomissa, pölyisissä oloissa myös linnut itse voivat kärsiä pölystään, ja osa lajeista on herkempiä pölylle kuin toiset. Lintuharrastajan sekä itse linnun terveyttä - ja ohessa omistajan siivoustaakkaa - helpottamaan kannattaa hankkia hyvälaatuinen ilmanpuhdistin. Se ei kuitenkaan korvaa normaalia siivoamista, joten imuriin ja rättiin kannattaa tarttua ahkerammin kuin ennen lintujen hankkimista.

Linnut eivät ole luontaisesti sisäsiistejä ja niillä on nopea aineenvaihdunta, joten lintu voi pudottaa ulostepommin jopa vartin välein juuri sinne missä sattuu olemaan. Sisällä pidettävät lemmikkilinnut ovat normaalilla siivoamisrytmillä hyvin hajuttomia verrattuna moniin nisäkkäisiin tai vaikkapa kanoihin. Uloste on lähes hajutonta, mutta kuivuessaan ja murentuessaan huoneilmaan, se voi suurissa määrissä olla haitallista hengityselimistölle. Normaalilla siivoamisella kuitenkin yleensä pärjää hyvin. Häkin ja kiipeilypuun aluset vaihdetaan tarpeen mukaan lintujen koosta ja määrästä sekä häkin pinta-alasta riippuen. Päivittäin pohjamateriaalin siistiminen/vaihtaminen on normaalia, mutta isoissa tiloissa pohja pysyy siistissä kunnossa myös viikottaisella siivoamisella. Mitä suurempi parvi sitä suurempi sotku - ja sitä useammin täytyy siivota.

Linnut ovat myös yleensä tuhlailevia ruokailijoita, jotka pudottelevat ruoan osia surutta, ja heittelevät niitä seinille tai jopa kattoon! Siemensyöjät kuorivat siemenet, ja siemenenkuoret leijailevat keveinä helposti ympäriinsä levittäytyen laajalle. Osa lajeista, esimerkiksi beot (eli mainakottaraiset) ja lurit syövät erittäin pehmeää ruokaa, jolla ne sotkevat, ja ne sotkevat paljon myös ulosteillaan.

Linnun höyhenpuku kaipaa myös kosteutta, joka taataan sopivilla kylvyillä. Osa lajeista nauttii suihkusta tai suihkupullosta, osa taas kylpee mieluummin lautasella tai jopa juoma-astiassaan, tai jopa märissä salaatinlehdissä! Linnusta riippuen kylpymahdollisuus voi olla koko ajan tarjolla, tai lintuja voi suihkuttaa noin kerran viikossa linnun mieltymyksistä riippuen. Kosteus auttaa linnun sulkapukua ja ihoa pysymään kunnossa. Linnun tulisi antaa ensisijaisesti kylpeä itse, sillä suihkuun voi olla sille stressaava kokemus. Osalla lajeista, kuten neitokakaduilla ja undulaateilla, kylpeminen voi nostattaa pesimävirettä, joka kannattaa ottaa huomioon: liian hormoonihuuruisilla linnuilla kylpemistä voi vähentää, tai jos tarkoituksena on pesintä, ilmankosteutta ja kylpyjen määrää voi nostaa.

Neitokakadu kylvyssä.

Neitokakadut nauttivat monesti suihkupullolla suihkutettavasta sumusta. Kuva: Laure Kurkela

Lintu - Virikkeitä kaipaava älykäs saaliseläin

Varsinkin papukaijat ovat erityisen älykkäitä, ja niille yhdeksi omistajan tehtävistä voisikin laskea ainaisen tekemisen keksimisen. Myöskin suoranokkaisia lintuja kannattaa virikkeellistää, mutta ne eivät voi esimerkiksi jyrsiä ilman voimakasta koukkunokkaa. Linnuille virikkeitä voi tehdä itse tai ostaa, ja virikkeitä ja leluja tuleekin vaihdella, ettei lintu kyllästy niihin.

Yksi arjen osa on myös muistaa, että kyseessä on geneettisesti saaliseläin. Lintuja tulisikin kohdella arjessa niitä pelottelematta, sillä muuten lintu joutuu elämään kaiken aikaa stressissä ja pelossa. Varsinkin arkojen lintujen häkki kannattaa sijoittaa erityisen harkitusti niin, että ne eivät joudu pelkäämään päivittäistä liikettä samassa huoneessa, ja hoitaa hoitotoimenpiteet niin, että linnut eivät joudu pelkäämään. Myöskin vuorovaikutus linnun kanssa tulisi tapahtua linnun ehdoilla, oli lintu arka tai erittäin kesy.

Lentäminen ja häkkiinmeno

Linnulle tulee tarjota huoneessa tai huoneistossa sille sopivia oleskelupaikkoja. Muutenkin tilojen, joissa lintu on vapaana, tulee olla linnulle turvalliseksi tehtyjä esimerkiksi poistamalla tai peittämällä linnun ulottuvissa olevat sähköjohdot. Mitä enemmän sallittuja ja linnun kannalta kivoja hengailupaikkoja linnulla on, todennäköisesti sitä vähemmän se käy tuhoamaan kirjahyllyä tai kakkimaan verhoihin.

Lentäminen on tehokkainta mahdollista liikuntaa linnulle. Se vaikuttaa linnun fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin voimakkaasti ja on oleellinen tapa linnulle liikkua. Sekä eettisistä että terveydellisistä syistä johtuen on linnun siipisulkien leikkaaminen lentämisen rajoittamiseksi erittäin epäsuositeltavaa, ja suomalainen lintuharrastajayhteisö tuomitseekin tämän ns. "klippaamisen" voimakkaasti.

Vaikka lintu lentäessään pääseekin myös sinne minne ihminen ei aina toivoisi linnun menevän, ei linnun hätyyttely ja pelottelu kielletystä paikasta kannata: tällainen stressaaminen tekee hallaa linnun ja omistajan suhteelle ja saa linnun ajan kanssa pelkäämään omistajaa. Sen sijaan linnut voi kouluttaa positiivista vahvistamista käyttäen viettämään aikaansa sallituissa paikoissa. Sallituissa paikoissa aikaansa viettävä lintu on myös omistajalleen helpompi lemmikki, joten linnulle sallittuihin paikkoihin kannattaa panostaa jo lintua hankkiessa.

Varsinkin ihmisten kanssa samoissa tiloissa lentelevien lintujen kanssa elämä käy jouhevammin, jos ne osaavat mennä joko pyynnöstä häkkiin, tai niiden rutiinit ovat niin tarkat, että ne osaavat mennä itse häkkiin illalla. Lintuja ei tulisi hätistellä häkkiin, eikä varsinkaan pyydystää kiinni ellei ole aivan ehdottoman pakko tai hätätilanne. Myöskin kesy lintu kannattaa opettaa menemään häkkiin itse, kädellä kantamisen sijaan, jolloin lintu menee sinne varmasti vapaaehtoisesti, eikä omistaja vahingossa esimerkiksi omalla kehollaan estä lintua väistämästä häkkiin laittamista. Häkin tulisi olla niin kookas ja viihtyisä, että lintu menee sinne mielellään ja jopa viihtyy siellä myös häkin oven ollessa auki.

Häkkiin meneminen on linnulle erittäin hyödyllinen taito, sillä harvalla on mahdollista pitää lintua turvallisesti vapaana myös valvomatta. Varsinkin papukaijojen kanssa puuhastelua voi jatkaa myös mitä erilaisimpien temppujen parissa, niin hyödyllisten (kuten kiipeilypuussa pysyminen kirjahyllyyn menemisen sijaan tai matkahäkkiin meneminen) kuin hupitemppujenkin kanssa (kuten esineiden noutaminen tai itsensä ympäri pyöriminen).

Kakarikit häkin päällä.

Lintujen tulee saada olla vapaana häkistään mielellään päivittäin. Kuva: Jarmo Tuutti

Lomahoito ja omistajan poissaolo

Koska linnunhoidon päivittäisiin rutiineihin mahtuu kohtalaisen paljon työtä, ei lintua voi jättää yksin kotiin esimerkiksi viikonlopun ajaksi. On myös eläinsuojelulain vastaista jättää eläintä yksin niin, ettei sen vointia tarkisteta vähintään kerran vuorokaudessa. Lomahoito onkin oma järjestettävä asiansa linnun omistajalla. Lintu on kuitenkin helpompi jättää yksinään kuin vaikkapa koira, ja esimerkiksi valot ajastamalla, huolellisesti ruokkimalla ja juomaveden takaamalla lemmikkilinnut pärjäävät esimerkiksi yön yli myös keskenään.

Vapaanaolon vuoksi linnuille voi olla myös haastava hankkia hoitajaa. Yleensä lintu onkin häkissä hoitojakson ajan, ellei kyseessä ole linnuista kokemusta omaava hoitaja. Linnulle voi hankkia hoitajan käymään kotonaan, jolloin lintua ei tarvitse siirtää. Kesyt ja varsinkin yksin elävät linnut kuitenkin yleensä kaipaavat ihmisen seuraa, ja hoitajan visiitti kannattaa sen vuoksi olla hieman pidempi kuin pikainen ruokintakierros. Kokemattomampi hoitaja ei kuitenkaan välttämättä uskalla päästää lintua vapaaksi, jos lintu ei menekään kunnolla häkkiin rutiinista poikkeavan hoidon vuoksi. On linnulle kuitenkin turvallisempaa tällöin pysyä lomahoidon ajan häkissään. Linnut voi myös viedä hoitoon kodin ulkopuolelle. Pienten lintujen häkin saattaa voida siirtää, mutta isommat linnut yleensä matkaavat kotihäkkiään pienemmässä matkahäkissä. Täysin vieraassa paikassa varsinkaan arempien lintujen vapaaksi päästäminen ei ole kaikissa tapauksissa hyvä idea, sillä ne eivät välttämättä palaa kovin rutiininomaisesti häkkiin vieraassa paikassa. Osalle linnuista myös matkahäkkiin palaamiselle voi olla oma kynnyksensä, jos tätä toimintoa ei ole koulutettu kunnolla. Linnun hoitopaikka kannattaa järjestää ja sopia hyvissä ajoin. Jotkut vievät lintunsa hoitoon luotettavalle lintuharrastajalle tai sukulaiselle, kun taas jotkut eläinkaupat ja -hoitolat ottavat lintuja hoitoon paikanpäälle.

Puna-arat

Joskus linnun on parempi viettää hoitojakso häkissään. Kuva: Jarmo Tuutti

Lemmikkilintujen terveydenhoito

Lemmikkilintujen arjen tulisi ylläpitää myös niiden hyvää terveyttä. Esimerkiksi kynnet pysyvät normaalisti hyvässä kuosissa, jos linnulla on laadukkaat orret ja kiipeily- ja lentotilaa, sillä kynnet kuluvat luonnollisesti kiipeillessä, mutta eniten linnun laskeutuessa lennosta. Papukaijojen nokka pysyy yleensä hyvässä kunnossa, kun niille tarjoaa tarpeeksi jyrsittävää. Turhanpäiten tai varan vuoksi nokkaa ei tulisikaan lyhentää.

Hyvä ja lajityypillinen ruokavalio pitää yllä hyvää terveyttä, samoin tulee huolehtia, ettei lintu pääse syömään mitään sille vaarallista. Hengenvaarallisia ruokia ei ole monia, mutta moni arjen esine nieltynä voi olla vaarallinen. Onneksi moni lintu ei niele tarkoituksella syötäväksi kelpaamattomia asioita, mutta oman papukaijan jyrsimiskäyttäytymistä kannattaa tarkkailla: eihän lintu niele esimerkiksi lelujen palasia. Lintuja on kuollut esimerkiksi köysistä irti nypittyjen kuitujen aiheuttamiin kuputukoksiin.

Runsaat liikuntamahdollisuudet niin kiipeilemällä kuin lentämälläkin pitävät yllä peruskuntoa ja estävät liikalihavuutta ja siihen liittyviä sairauksia kuten rasvakasvaimia ja rasvoittunutta maksaa.

Sulkasato kuuluu jokaisen linnun normaaliin elämänkiertoon, jossa vanhat sulat tippuvat pois ja uudet kasvavat tilalle. Lintu voi olla sulkasadon aikana rähjäisen näköinen ja hieman väsynyt, ja eläinkaupoista saatavaa sulkien kasvua tehostavaa vitamiinia kannattaa laittaa tarjolle. Uudet sulkatupet ovat kipeitä, joten jos lintua rapsuttelee, tulee välttää osumasta kipeisiin kohtiin. Yksin elävän linnun sulkatuppeja voi varovasti yrittää availla niskasta ja päästä, jos lintu pitää rapsutuksista. Mikäli linnun sulkasato on erityisen raju, kestää todella kauan tai linnussa esiintyy paljon kaljuja tai paljaita laikkuja, kannattaa harkita yhteydenottoa eläinlääkäriin. Linnun tulisi myös pysyä lentokykyisenä sulkasadon aikana, vaikka siltä putoaakin muutamia siipi- ja pyrstösulkia.

Sulkasatoinen ecuadorinaranen.

Sulkasato näkyy linnuissa tikkuisuutena. Sen rajuus vaihtelee yksilöittäin ja lajeittan. Harva lintu saa varsinaisia kaljuja laikkuja, vaikka esimerkiksi viherkaijat ja harlekiinipeipot saattavat niistä kärsiä. Kuvassa sininen värimuunnos ecuadorinarasesta, jonka sulkasato on tyypillinen.

Sopiva seura, virikkeet, elinympäristö ja rutiinit pitävät linnun henkisesti hyvinvoivana, ja varsinkin isoilla, älykkäämmillä linnuilla esiintyy käytöshäiriöitä, jotka olisi voinut ehkäistä ennalta kiinnittämällä enemmän huomiota linnun hoito- ja käsittelytapoihin.

Mutta entä jos kaikki ei menekään putkeen? Linnut ovat eläviä olentoja, joille sattuu myös vahinkoja, eikä kaikkeen voi parhaalla mahdollisella hoidollakaan vaikuttaa ennalta.

Turvallinen ympäristö on myös linnun hyvinvoinnin edellytys. Uhkapaikkoja normaalissa arjessa ovat esimerkiksi:
  • Väärä pinnaväli tai kaarevat pinnat, johon lintu voi jäädä jumiin
  • Hapsottavat köysilelut, joihin lintu voi sotkeutua kynsistään, varpaistaan tai pahimmillaan kaulastaan
  • Rikkinäiset lelut, joista on paljastunut esimerkiksi liian pitkä narunpätkä, johon lintu voi takertua
  • Sähköjohdot, joihin lintu pääsee käsiksi
  • Muut lemmikit, myös toiset linnut voivat olla vaarallisia
  • Hukkuminen avoimiin vesiastioihin, kuten akvaarioon, tiskialtaaseen tai vessanpönttöön
  • Hyllyn tai patterin taakse tippuminen, jos ihminen ei ole lähellä pelastamassa
  • Lämpöhalvaus liian kuumassa
  • Vedon aiheuttamat ongelmat, kuten vilustuminen
  • Suitsukkeet ja ilmanraikastinsuihkeet, jotka ovat vaaraksi linnun erittäin herkille hengityselimille

Linnun pyydystäminen ja kiinnipitäminen

Linnun piteleminen tai pyydystäminen tulisi aina tehdä harkiten. Lemmikkinä pidettävät linnut ovat pohjimmiltaan saaliseläimia, ja ne yleensä pelkäävät voimakkaasti pyydystämistä ja kiinnipitelyä. Monet muuten erityisen kesyt linnutkaan eivät normaalisti pidä siitä että niihin tartutaan. Jos linnun terveys kuitenkin vaatii, että se on pyydystettävä kiinni joko matkahäkkiin eläinlääkärille viemisen vuoksi, tai kiinnipideltäväksi hoitotoimenpidettä varten, on tämä tehtävä huolellisesti.

Kun lintua ottaa kiinni, on jahtaamista vältettävä parhaan mukaan. Lintu pyydystetään mahdollisimman varmoin ottein nopeasti haavilla tai pyyhkeellä. Päivälintujen hämäränäkö on heikko, joten lintu saattaa olla helpompi pyydystää pimeän tai hämärän turvin. On huolehdittava, ettei lintu panikoi tai hengästy liikaa, ja myös ettei se pääsisi paetessaan törmäämään esteisiin ja loukkaantumaan enemmän.

Lintua pidellään kiinni niin, ettei sen vatsapuolta puristeta eikä hengitystä lamata. Linnun siivet painetaan sen kehoa vasten niin ettei se pääse räpistelemään ja loukkaamaan itseään tai pakenemaan. Peippoja saa yleensä pideltyä kiinni yhdellä kädellä. Pieniä papukaijoja kokenut henkilö käsittelee paljain käsin, mutta kokemattomamman kannattaa varautua nahkahansikkain, sillä pienenkin papukaijan purema tekee kipeää! Isojen papukaijojen käsittelyyn kannattaa ottaa lisäksi avuksi pyyhe sekä kaveri: yleensä jo linnun paikallaan pitelemiseen turvallisesti tarvitaan yksi henkilö. Ison linnun kanssa pyyhe jakaa siipiin kohdistuvan paineen, eikä lintu pääse räpistelemään.

Papukaijan päätä tuetaan niin, ettei se pääse puremaan, esimerkiksi pitämällä peukalolla ja etusormella sen pään sivuilta kiinni. Moni papukaija hieman rauhoittuu, jos se saa tartuttua jaloillaan johonkin, joten pyyhkeen sivun tai käden tarjoaminen tarttumapinnaksi saa sätkivät jalat aloilleen. Puremayrityksiä voi rauhoittaa antamalla linnulle jotain purtavaa, kuten pyyhkeen reunan.

Linnun kiinniottaminen ei ole arkinen toimenpide, eikä sitä tule tehdä turhaan. Se on kuitenkin taito, joka kannattaa osata tai orientoitua siihen, että liki jokainen omistaja joutuu joskus tekemään sen: pelkäävä ja kiinniottoa arasteleva omistaja tekee helpommin virheitä tai pitelee kiinni huolimattomasti, jolloin lintu voi vahingoittua tai lipsahtaa karkuun.

Ennen kiinniottoa kannattaa ensikertalaisen tasata itsensä, vetää henkeä ja asennoitua niin, että hyvin se menee. Ja sitten hoitaa homma pois alta. Omistajan varmuus nostaa onnistumisen mahdollisuutta, jolloin kiinniotto on linnullekin siedettävämpi tapahtuma.

Linnun kiinnipito

Kultaposkiamatsoni on pyydystetty kiinni pyyhkeeseen ja siltä leikataan kynnet. Kuva: Laure Kurkela

Linnun ensiapu

Jokaisen linnunomistajan kodista tulisi löytyä varalta linnun ensihoitoon tarvittavat välineet, joista tärkein ja helposti unohtuvin on lämpölamppu. Linnut ovat saaliseläimiä, jotka piilottelevat huonovointisuudensa pitkään, joten oman linnun tuntemisesta on hyötyä. Jos lintu vaikuttaa jo selvästi apealta, se nukkuu normaaliin nähden liikaa, on pörröllään ja tukee levätessään molempiin jalkoihin yhden sijaan, on jo kiire! Muita yleisiä sairauden oireita ovat esimerkiksi väsyneet silmät, likainen peräpää, sierainten vuotaminen ja oksentaminen.

Sairaan linnun kanssa tulisi aina ensisijaisesti ottaa yhteyttä lintuja hoitavaan eläinlääkäriin. Linnuille kuitenkin kuljetus on yleensä stressi, eikä jokaisella paikkakunnalla ole eksoottisiin eläimiin erikoistunutta eläinlääkäriä. Joskus eläinlääkäriajan saa vasta parin päivän päähän, jolloin ajoissa aloitettu kotihoito voi pelastaa linnun hengen.

Linnun kotihoidon sairasosasto järjestetään niin, että linnulle taataan lämmin paikka esimerkiksi matkahäkistä. Infrapunalampun tai keraamisen lämmittimen avulla sille laitetaan lämmin paikka, jossa on lämpimimmillään 28-32 astetta. On otettava huomioon, että lampun tulee olla valaisematon, jotta lintu pysyy lämpimässä myös yöllä, mutta saa nukkua pimeässä rauhassa. Muuallakin sairashäkissä saa olla normaalia lämpötilaa lämpimämpi, mutta linnun tulee halutessaan päästä pois myös kaikkein lämpimimmästä kohdasta. Ruoka ja vesi järjestetään niin, että linnulla on helppo kulku niiden äärelle.

Linnulle taataan oma rauha, mutta jos linnulla on kumppani, kannattaa lintu laittaa sairashäkissään sellaiseen paikkaan ettei sitä täysin eroteta kumppanistaan. Lämpölampun kanssa tulee aina muistaa myös turvallisuus: lamppu ei saa olla paloturvallisuusriski tai johdot esillä niin että linnut pääsevät niihin käsiksi.

Joillekin linnuille muutama päivä sairashäkin lämmössä riittää ensihoitona, eikä muuta hoitoa tarvita. Tällöin lämpötilaa aletaan laskea vähitellen esimerkiksi himmentimellä tai siirtämällä lamppua kauemmas. Lintua kannattaa pitää sairashäkissä vielä pari päivää terveenäkin, tosin moni terve lintu alkaa jo ponnekkaasti kiljumaan ja ravaamaan halutessaan ulos pienestä häkistä siipiään verryttelemään.

Isoafrikankaija

Omistajan kannattaa tuntea lintunsa, jolloin hän erottaa normaalin lepäämisen sairauden ensimmäisistä merkeistä. Tämä isoafrikankaija on kuvattu lintumarkkinoilla, ja lintua tuntematta on lähes mahdoton sanoa, onko se sairas vai vain väsynyt. Kuva: Laure Kurkela.

Ylikasvaneet kynnet

Ylikasvaneet kynnet ovat lemmikkilintujen yleisin ongelma. Vaikka niiden ennaltaehkäisy on helppoa luonnolliset liikkumamahdollisuudet tarjoamalla, joidenkin lintujen kynnet kasvavat silti ylipitkiksi. Syynä voi olla joko aineenvaihdunnalliset häiriöt, jolloin kynnet kasvavat normaalia nopeammin, lintu voi olla laiska liikkumaan jolloin sen kynnet eivät kulu normaalisti, tai kynsi tai varvas saattaa kasvaa vinoon, jolloin kynnen kärki ei pääse kulumaan normaalilla tavalla. Tällöin linnun kynsiä tulisi lyhentää jollain keinolla.

Kynsien ideaali pituus on hieman lajista kiinni. Joidenkin lajien kynnet ovat luonnostaan hieman pidemmät kuin toisten. Mikäli linnun kynsien pituus mietityttää, kannattaa kysyä kynsien hyvää mittaa kanssaharrastajilta tai eläinlääkäriltä. Kynnet ovat selvästi liian pitkät silloin, jos ne haittaavat linnun elämää.

Hieman ylipitkät kynnet saattavat korjaantua linnun liikuntamahdollisuuksia lisäämällä ja vaihtamalla orret parempiin. Eläinkaupoissa myydään myös erityisiä kovia ja karkeita pedikyyriorsia, jotka auttavat kynsiä kulumaan. Niitä ei kuitenkaan tulisi asettaa tarjolle kovin montaa, sillä ne saattavat myös kuluttaa linnun jalkapohjia. Eläinkaupassa myytävät hiekkapaperit orren päälle ovat yleensä todella karkeita, ja jos niitä haluaa käyttää, tulisi hiekkapaperi asettaa vain orren alapinnalle niin, että se kuluttaa kynsiä, muttei linnun jalkapohjia. Parempi on kuitenkin kokonaisuus hyviä luonnonorsia.

Linnun kynsien lyhentämiseen on muutama eri vaihtoehto. Eläinlääkäri suorittaa kynsien lyhennyksen ottamalla linnun pyyhkeeseen tai hanskalla kiinni, ja lyhentämällä kynnet nisäkkäiden kynsisaksilla. Hyvin pienillä linnuilla. joilla kynsi ei ole kovin paksu, voi käyttää myös ihmisten kynsileikkureita. Kokenut käsittelijä voi tehdä tämän myös kotona, mutta on myös lintuystävällisempiä tapoja suorittaa toimenpide!

Linnun voi kouluttaa sietämään tai jopa pitämään kynsien lyhentämisestä. Linnun voi kouluttaa ojentamaan jalkansa, jolloin sen kynnet saa leikattua tai viilattua metallisella kynsiviilalla lyhyemmiksi. Myöskin hieman villimmän yksilön kynnet saa käsiteltyä vapaaehtoisesti, jos linnun opettaa esimerkiksi roikkumaan häkin pinnoissa paikallaan ja sietämään sen, että sen varpaisiin kosketaan.

Aina ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, ja kynnet on lyhennettävä pakkokeinoin. Esimerkiksi villien lintujen kouluttaminen on yleensä hidasta, jos ne eivät suostu ottamaan herkkupaloja kädestä, jolloin kertaluontoinen pyyhkeeseen kaappaaminen saattaa olla kynsien kannalta parempi varsinkin silloin jos linnulla on vaarallisen pitkät kynnet. Tulisi pyrkiä siihen, että lintua ei tarvitse pyydystää kovin usein operaatiota varten, mutta varsinkin hyvin vinoon tai jopa korkkiruuville kasvavat kynnet ovat linnulle itselleenkin haitalliset: ne saattavat jäädä kaltereihin tai leluun kiinni linnun kiipeillessä, ja linnun riuhtoessa kynttä irti se saattaa loukata itsensä pahastikin.

Kynsiä leikatessa tulee ottaa aina huomioon, että aivan kuten koirillakin, linnun kynnen sisällä kulkee verisuoni. Se näkyy vaaleakyntisillä linnuilla melko hyvin, mutta tummakyntisillä sitä ei välttämättä näe lainkaan. Silloin kynttä kannattaa lyhentää vain vähän kerrallaan, ja arvioida parhaansa mukaan mikä on kynnen luonnollinen mitta. Huomiona mainittakoon, että pitkään ylikasvaneissa kynsissä myös kynnen sisäinen suoni on saattanut pidentyä kohti kynnen kärkeä, eikä lajitoverin normaalin mittaisiin kynsiin vertaaminen tule välttämättä kyseeseen. Jos suoneen kuitenkin leikkaa, tulee verentulo saada tyrehtymään pikimmiten. Pieninä eläiminä linnut kärsivät nopeasti verenhukasta. Tyrehdyttämiseen auttaa perunajauho sekä apteekista saatava kaliumpermanganaatti.

Kynnen lyhentämiseen voi käyttää esimerkiksi koirien tai jyrsijöiden kynsisaksia, riippuen linnun koosta. Ihan pienten lintujen kynnet voi lyhentää myös ihmisen kynsileikkureilla. Jos kynsiä haluaa hioa leikkaamisen sijaan, voi käyttää paperista tai metallista kynsiviilaa. Dremeli sopii tehtävään myös, mutta tällöin lintu kannattaa erikseen totuttaa laitteen pitämään ääneen. Hiomalla lopputulos ei ole niin terävä, ja verenvuotoa maltillisella hiomisella harvoin saa aikaan.

Joillain linnuilla kynsien hoitaminen voikin olla vain omistajan mukavuudenhalua: monen linnun kynnet ovat luonnostaan hyvin terävät, ja vaikka linnun kynnet eivät olisikaan erityisen pitkät, ne voivat silti olla epämiellyttävät ihmiselle. Terävät kynnet naarmuttavat ihoa ja ne voivat tarttua myös vaatteiden kuituihin aiheuttaen takertumisriskin. Tällöin kynsistä voi viilailla terävän kärjen tylpemmäksi.

Amazonianamatsoni

Tämän amazonianamatsonin kynnet ovat lajille normaaleissa mitoissa: tasaisella pinnalla ollessaan kynsi ei nosta varpaan kärkeä tai väännä varvasta kyljelleen. Kuva: Laure Kurkela

Nokkaongelmat

Ylikasvanut nokka on enemmän papukaijojen, kuin suoranokkien ongelma. Papukaijojen nokka kasvaa jatkuvasti, mutta koska niillä on myös valtava tarve pureskella, normaalisti nokka pysyy kuosissa linnun pureskellessa. Aina ei kuitenkaan näin mene. Nokka voi kasvaa myös liian pitkäksi, ja syyt voivat olla samankaltaisia kuin ylikasvaneiden kynsien kohdalla. Nokka voi olla liian pitkä, jos linnulla ei ole tarpeeksi sopivaa pureskeltavaa, mutta lintu voi olla myös laiska käyttämään nokkaansa. Myöskin puutostilat vaikuttavat nokan kasvuun, joten hyvällä ruokavaliolla omistaja vaikuttaa myös linnun nokan kuntoon. Nokka voi myös kasvaa vinoon, joko synnynnäisesti tai tapaturman vuoksi, jonka vuoksi se ei kulu normaalisti ja kasvaa liian pitkäksi tai vinoksi.

Ensisijassa linnun nokka pysyy kuosissa, kunhan sillä on tarpeeksi lajityypillistä tekemistä ja sopiva ruokavalio, unohtamatta UV-valon tuomaa hyötyä D-vitamiinin suhteen.

Normaalin mitoissa olevaa papukaijan nokkaa ei tule lyhentää tai hioa huvikseen! Lievästi liian pitkä nokka ei ole linnulle haitaksi, kunhan se voi edelleen syödä, pureskella, kiipeillä ja sukia. Liian hutiloitu nokan keinotekoinen lyhentäminen voi saada sen kasvamaan liikaa.

Liian pitkä nokka on sitten, kun se alkaa vaikeuttaa linnun elämää. Jos linnulla on nokassaan epätavallisia muodostumia, kuten se kasvaa liian pitkäksi, liian yksipuolisesti, alanokassa on piikkejä tai nokassa on rakoja, tulee linnun hyvinvointia seurata tarkkaan. Ongelmiin tulisi varautua ja hoitoon hakeutua jo mielellään ennen kuin nokka on selvästi linnun ruokailun tai muun normaalin toiminnan haitaksi. Tällöin nokkaa tulee lyhentää joko leikkaamalla tai hiomalla, jonka ainakin aluksi tulisi suorittaa eläinlääkäri.

Nokka voi kasvaa väärän malliseksi myös syntymästä asti olleen ominaisuuden tai vian vuoksi, tai jos linnun nokka joutuu onnettomuuteen, kuten esimerkiksi lintu törmää ikkunaan tai sen nokkaa puraisee toinen lintu. Jos nokka kasvaa väärin, se myös yleensä kuluu väärin, ja sen pituutta ja muotoa tulee seurata. Monesti tällöin nokkaa joutuu lyhentelemään useammin kuin kerran. Kokenut käsittelijä voi lyhentää nokan itse, mutta varmimmin homma hoituu eläinlääkärillä, joka voi myös tarvittaessa rauhoittaa linnun toimenpidettä varten. Nokkaa voi leikata leikkureilla, tai hioa esimerkiksi dremelillä, jonka tulos on sileämpi ja luonnollisempi. Nokankin sisällä kulkee suoni, johon leikkaamista on ehdottomasti vältettävä. On myös vältettävä vahingoittamasta linnun kieltä prosessissa.

Siniotsa-amatsoni, jolla on epämuodostunut nokka.

Epämuodostuneena kasvava nokka siniotsa-amatsonilla. Tällainen nokka vaatii luultavasti erityistä hoitoa koko linnun loppuelämän ajan. Kuva: Laure Kurkela

Muut terveydelliset ongelmat

Nyppiminen: Nyppiminen on vankeudessa elävillä linnuilla esiintyvä stereotyyppisen käytöksen kaltainen häiriö. Sitä esiintyy monilla lajeilla, mutta toiset ovat sille alttiimpia kuin toiset. Nyppimisen laukaisee yleensä jokin stressitekijä ympäristössä, kuten seuran tai virikkeiden puute, stressaava/pelottava elinympäristö, huono hoito tai toteutumattomat pesimähalut. Nyppimisen aloittamista voi ehkäistä tarjoamalla linnulle mahdollisimman hyvät olosuhteet lemmikkinä elämiseen. Jos lintu aloittaa nyppimisen, kannattaa jälleen pohtia, onko linnun hoidossa tai elinolosuhteissa jotain korjattavaa. Eläinlääkäriltä saattaa löytyä apua. Monet nyppimisen hoitoon käytettävät keinot kuitenkin estävät mekaanisen nyppimisen, kuten kaulurit tai pahanmakuiset suihkeet, ja saattavat tuoda väliaikaisen helpotuksen, mutta eivät pureudu ongelman ytimeen. Varsinkin vanhemmat kodinvaihtajana tulevat papukaijat ovat saattaneet aloittaa nyppimisen huonosta hoidosta tai elinolosuhteista johtuen, mutta eivät enää lopeta tapaa vaikka hoido ja olosuhteet korjaantuisivat. Joskus linnun sulkatupet ovat niin vahingoittuneet, etteivät sulat edes enää kasva takaisin, vaikka lintu nyppimisen lopettaisi. Nyppimistä on myös eri tyyppistä, lintu voi repiä itsensä ihan broileriksi, mutta myös jättää harmaan tai valkoisen alusuntuvan pakoilleen, tai vain katkoa sulkien kärjet.

Nyppivä lintu oikealla.

Kehonsa paljaaksi nyppinyt sepelara (oikealla) ja normaalissa sulassa oleva brasilianara. Kuva: Laure Kurkela

Flunssa: Terveellä linnulla sierainten tulisi olla kuivat ja eritteettömät. Terve lintu varmasti aivastelee ajoittain, mutta aivastukset ovat kuivia, vaikka niitä tulisi useita peräkkäin. Flunssainen lintu saattaa olla voimaton ja levätä paljon. Sierainten vuotaminen saattaa olla myös ensimmäinen oire. Linnut ovat herkkiä vedolle, joten niiden asumuksen tulee sijaita ehdottoman vedottomassa paikassa. Osa lajeista sietää viileitä lämpötiloja, mutta vedoton linnun asuintilan tulee olla. Flunssan ensihoitona on vedoton ja lämmin tila, mutta se saattaa vaatia myös lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin tarkemman diagnoosin ja hoidon.

Kuputukos: Kupuun kertyvä vierasmateriaali voi aiheuttaa kuputukoksen. Vaatii aina eläinlääkärin hoitoa! Lintu saattaa oksennella tai tehdä oksentavaa liikettä saamatta mitään ylös. Ennaltaehkäisy on tärkeää, varsinkin jos linnulla on tapana niellä esim. köysikuituja, ei niitä saa pitää linnun ulottuvilla. Ruoansulatushiekka ahmittuna on myös riski kuputukokselle.

Oksentaminen: Oksentaminen ei sinäänsä ole sairaus, mutta se on monen sairauden oire. Kuputulehdus on yksi yleisin oksentamisen aiheuttaja, ja se vaatii eläinlääkärin hoitoa. Jos lintu on ennen oksentamista huonovointisen oloinen, eikä linnulla ole ollut tapana oksennella kiintymystä osoittaakseen, se on luultavasti vakavaa. Jotkut linnut oksentavat ruokkiakseen poikasiaan, puolisoaan, jopa ihmistä tai lempileluaan, tai vain oksentavat suuhunsa välittömästi niellen sen uudelleen ollessaan esimerkiksi hormonaalisessa tilassa. Kaikki lajit eivät oksentele tällä tavoin, jolloin omistajan kannattaa olla tietoinen oman lajinsa kosiokäyttäytymisen piirteistä. Tämä on yleensä harmitonta, ellei siitä tule toistuvaa tapaa niin että linnun nielu ärtyy.

Syömättömyys: Syömättömyyden taustalla on yleensä jotain vakavampaa. Lintu saattaa myös oksentaa silloin kun omistaja ei ole näkemässä. Tällöin todennäköisin on kuputulehdus tai -tukos. Joskus myös nokan ulkoiset ongelmat voivat mekaanisesti estää lintua syömästä, vaikka se yrittäisi. Arka lintu ei välttämättä uskalla ruokailla ihmisen läsnäollessa, joten linnun ruokailutapoja kannattaa seurata ruuan määrästä ja ruokasotkusta.

Ripuli: Linnun ulosteessa tulisi olla selvä ulosteosa, joka on matomainen kiemura. Lajien välillä voi olla eroja, mutta minkään linnun ulosteen ei tulisi olla vakituisesti selvästi muodottoman löysää. Ripuli saattaa mennä ohi itsekseen, ja sen syynä saattaa olla myös yhtäkkiset muutokset ruokavaliossa, stressi tai jopa yhtäkkinen säikähdys saattaa aiheuttaa lyhytaikaista ripulia. Jos ripuli jatkuu, on otettava yhteys eläinlääkäriin, sillä lintu on vaarassa kuivua.

Myrkytys: Utelias lintu saattaa myös syödä jotain myrkyllistä ainetta. Oireet vaihtelevat kouristuksista oksenteluun. Pääasiallinen ensihoito on hiilitabletti, sillä hiili sitoo itseensä myrkkyjä. Jos lintu ei suostu syömään kuivaa hiiltä, voi tabletin murskata veteen ja annostella ruiskulla linnun suuhun. Eläinlääkärille kannattaa mennä tarkastukseen. Myrkytyksen pääasiallinen ehkäisytapa on pitää linnun ulkoilutila vapaana kaikesta myrkyllisestä. Lintukodissa kannattaa pitää esteiden takana tai olla hankkimatta lainkaan esimerkiksi myrkyllisiä huonekasveja.

Vierasesineet: Uteliaiden papukaijojen nokkaan saattaa jäädä kiinni vaikka mitä, vaikka linnut harvoin nielevät syötäväksi kelpaamattomia esineitä. Myös lelujen osat saattavat olla hajotettuna vaarallisia. Vierasesineen nielaisua harvoin kerkeää huomaamaan, mutta nokkaan tarttuneen kyllä. Esine tulee irrottaa viipymättä, ja välttää samanlaisten esineiden tarjoilua tulevaisuudessa. Jos lintu nielee vierasesineen, vaatii se viipymättä eläinlääkärin hoitoa. Esimerkiksi kulkuset jäävät hyvin herkästi papukaijan nokkaan kiinni, ja myös tietynlaiset lelujen kiinnitysklipsit voivat jäädä alanokkaan kiinni.

Kalkkijalkapunkki: Erityisesti undulaateilla ja kanarialinnuilla tavattu kalkkijalkapunkki voi esiintyä minkälajisella linnulla tahansa, ja se aiheuttaa linnun jalkoihin, nokan pieleen, joskus jopa silmien ympärille röpömäistä, vaaleaa muodostelmaa. Se leviää helposti ja saattaa olla piilevänä linnussa ennen puhkeamista. Kaikki parven linnut tulisi hoitaa, ja häkin sisustus puhdistaa tai mielellään uusia täysin, ja häkki pestä huolellisesti. Yleinen hoito kalkkijalkapunkkiin on Ivomec-lääke, jonka määrää eläinlääkäri. Kalkkijalkapunkki saattaa olla linnulla oireettomana, ja laueta esimerkiksi stressistä.

Kalkkijalkapunkkitartunta undulaatilla.

Erittäin pitkälle edennyt kalkkijalkapunkkitartunta undulaatilla. Lintu tulisi hoitaa jo ensimmäisten oireiden ilmaantuessa.

Kynnen/varpaan menettäminen: Lintu voi joutua tapaturmaan, jossa siltä irtoaa kynsi, varvas tai jopa kokonainen raaja. Kynnen tai varpaan menettämiseen ovat yleensä syynä muut linnut, jotka purevat lintua jalkaan. Pelkän kynnen tai varpaan menettäminen paranee yleensä lähes hoidotta, jos alkuperäinen verenvuoto lakkaa. Jos haava on vielä tuore, sen voi puhdistaa ja huolehtia, että verenvuoto tyrehtyy.

Jalan menettäminen: Jalan menettämiseen on syynä yleensä isomman linnun purema tai jalan jääminen kiinni johonkin. Joskus linnun rengas jää kiinni, jolloin lintu yrittää vapauttaa jalan jopa puremalla sitä. Jalka voi myös jäädä kiinni yksinään esim. kiilautuvaan häkin osaan tai sotkeutua pehmeisiin köysikuituihin. Jalan laaja vaurioituminen vaatii eläinlääkärin hoitoa, ja vakavasti vammautunut jalka yleensä amputoidaan. Moni lintu pärjää ihan hyvin myös yhdellä jalalla, vaikka varsinkin isoilla papukaijoilla jalan menetys on lisäksi myös käsimäisen raajan menetys, jolloin se ei enää yhtä helposti kiipeile tai pitele esineitä. Turvallinen elinympäristö on tärkeää, mutta aina vahingoilta ei voi välttyä. Yksijalkaisen linnun kanssa tulee seurata linnun vointia ja liikkumista, ja tarvittaessa edesauttaa sitä esim. leveämmillä orsilla tai tasoilla.

Muut jalkaongelmat: Myös muut kuin jalan puuttuminen voivat vaikeuttaa jalkojen toimintaa. Esimerkiksi “splay legs” -tilasta kärsivän linnun jalat ovat poikasaikana alkaneet harittaa sivuille, ja niitä on mahdoton korjata aikuisiällä. Myös diagnosoimattomia jalan tai varpaiden voimattomuutta ja väärin kasvua on. Jalkavammoja on eri asteisia, ja osalla linnuista sitä ei välttämättä kokematon edes huomaa. Jalkavammaisen linnun kanssa on tärkeää tehdä linnulle elinympäristöstä helppokulkuinen. Yleensä aikuisen linnun jalkavammoja ei enää voi korjata.

Bumble foot: Pododermatiitti (pododermatitis), kansankielellä “bumble foot” on linnun jalkapohjan tulehdus, jossa eläimen jalkapohja hankautuu rikki, haavaan menee epäpuhtauksia ja se tulehtuu. Jalkapohjaan muodostuu paisemaisia muodostelmia, joiden hoitaminen voi olla hankalaa. Hoitamattomana ne ovat hyvin kivuliaita ja lintu voi jopa menehtyä tulehdukseen. Hoito on raskasta, ja parasta onkin ennaltaehkäistä tilaa kokonaan pitämällä huoli siitä, että lintujen orret ovat hyväkuntoiset ja lisäksi puhtaat.

Rengasongelmat: Linnun rengas on tärkeä asia linnun yksilölliseen tunnistamiseen, mutta saattaa ajoittain aiheuttaa myös ongelmia. Rengas jää hieman herkemmin kiinni asioihin, kuin pelkkä linnun jalka. Joskus kasvattaja voi tehdä virheen, ja laittaa liian pienen renkaan linnulle, joka linnun kasvaessa alkaa puristaa ja on ehdottomasti poistettava. Rengas voi myös lipsahtaa niveltä liian ylös, jolloin se on heti siirrettävä takaisin, koska jalka on ylhäältä paksumpi ja rengas alkaa puristaa jalkaa hyvin nopeasti. Jos linnulle on laitettu avorengas vasta aikuisena, se saattaa räpeltää sitä nokallaan ja kokea sen hyvin epämukavana. Joskus lintu tottuu renkaaseen ajan kanssa, mutta uuden omistajan kannattaa seurailla tilannetta, aiheuttaako uusi rengas linnulle tarpeetonta stressiä. Avorengas ei ole pysyvä tunnistemerkintä esim. CITES-lajeille.

Verisulka: Verisulka on kehitysvaiheessa häiriön kokenut sulka, joka vuotaa nimensä mukaisesti verta. Se ei usein tyrehdy tai irtoa itsekseen, jolloin sulka on vedettävä irti. Sulka vedetään pois ympäröivää ihoa tukien, ottaen sulan juuresta kiinni tukevilla pihdeillä, ja vetäen sulan kasvusuunnassa. Lopuksi on pidettävä huoli, että verentulo loppuu tyystin. Verisulka saattaa uusia, tai joillain linnuilla on taipumus saada verisulkia toisia useammin.

Linnun höyhenpuvun värin muuttuminen: Osa värimuunnoksista on sellaisia, että ne ikäänkuin “kypsyvät” linnun kasvaessa nuoresta aikuiseksi. Esimerkiksi neitokakadukoiraan helmiäiskuvio katoaa sen aikuistuessa, ja goldenface-undulaatin kellertävyys voimistuu kasvaessa. Epämääräiset värinmuutokset kielivät kuitenkin jostain muusta, kuten sisäelinongelmista. Maksa- tai munuaisvaivat sekä erilaiset puutostilat saavat linnun kellertämään. Linnut joissa on valkoisia osia, kuten neitokakadut, alkavat kellertää, jolloin linnun valkoiset osat ovat keltaisia ja sen harmaat osat vihertäviä, kun taas luonnostaan vihreät linnut alkavat saada kokonaisia keltaisia sulkia höyhenpukuunsa. Puutostilasta kärsivän linnun höyhenpuku on yleensä myös lähmäisen oloinen, ja saattaa näyttää märältä tai rasvaiselta. Ruokavalion ja UV-valon huolehtiminen kuntoon on tällöin ehdottomasti paikoillaan. Tulokset näkyvät tosin aikaisintaan vasta seuraavassa sulkasadossa, sillä jo kasvanut sulka ei enää tällöin voi vaihtaa väriään. Eläinlääkäri voi olla myös avuksi määräten esimerkiksi vitamiinikuurin.

Ranskalainen sulkasato: Ranskalainen sulkasato on erityisen yleinen undulaateilla, mutta sitä voidaan tavata millä lajilla tahansa. Ranskalaisessa sulkasadossa linnun pitkät siipi- ja pyrstösulat eivät kasva kunnolla, ja lintu on usein loppuelämänsä lentokyvytön. Lintu voi olla myös oireeton kantaja. Tauti tarttuu yleensä vain emolta poikasiin. Ranskalaiseen sulkasatoon ei ole hoitokeinoa.

Kalkkihalvaus: Erityisesti harmaapapukaijoilla tavattu kalkkihalvaus on tila, jossa kalsiumin puutostila aiheuttaa linnulle halvaantumisenomaisen tilan. Tila vaatii aina eläinlääkärin hoitoa! Yleensä tila hoidetaan kalsiumpistoksella. Ennaltaehkäisy on tärkeää, ja linnuille lajiin katsomatta on tarpeen tarjota lajin tarpeisiin nähden riittävästi kalkkia, sekä pitää niillä UV-valoa, joka helpottaa kalsiumin imeytymistä.

Murtumat: Linnun murtumat tulisi aina hoitaa osaavan eläinlääkärin toimesta, eikä omatoimisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä netin amatööriohjeista huolimatta! Monia murtumia ei pysty havaitsemaan päällepäin, ja pahimmillaan huolimattomalla hoidolla murtuma paranee tyystin väärin pahimmillaan tehden esimerkiksi jalasta käyttökelvottoman.

Toisen linnun purema: Ennen kaikkea lintujen kanssa tulee noudattaa harkintaa niin, että toisilleen mahdollisesti vaaralliset lajit tai yksilöt eivät ole samassa tilassa vapaana ilman valvontaa. Esimerkiksi isojen lintujen varoituspuraisu saattaa olla pienelle kohtalokas. Aina vahingoilta ei voi välttyä, vaan linnut voivat päästä puremaan toisiaan myös esimerkiksi häkin pinnojen läpi. Sopuisasti asuvien lajitoverien kahnaukset vuodattavat harvoin verta, mutta varsinkin isompi lintu saattaa saada pahaa jälkeä aikaan pienemmälleen. Isommat tapaturmat vaativat aina eläinlääkärin apua.

Toisen lemmikin purema: Koiran ja kissan suun sekä kissan kynsien bakteerit voivat olla verenkiertoon päästessään hengenvaarallisia ja aiheuttaa verenmyrkytyksen. Jos petoeläin pääsee puremaan tai raapaisemaan lintua, kannattaa aina käydä varulta eläinlääkärissä viipyilemättä, vaikka vamma ei vaikuttaisi ulospäin vakavalta. Ennaltaehkäisy on helpointa, kun pitää lemmikit tarpeeksi etäällä toisistaan turvallisissa tiloissa, huomioiden myös, että esim. kissa pystyy raapaisemaan lintua myös pinnojen välistä. Tulee ottaa huomioon, että myös jyrsijät, kanit ja fretit voivat olla vaaraksi linnuille. Erityisesti rottien kanssa kannattaa noudattaa huolellisuutta, sillä vaikka ne ovat jyrsijöitä, niiden saalistusvaistot heräävät pienten lintujen räpistellessä lähellä.

Lämpöhalvaus: Kuten muutkin eläimet, linnutkin voivat saada lämpöhalvauksen. Ylikuumenemisesta kärsivä lintu on läähättää ensin, sitten on poissaoleva ja voimaton. Ensiapuna on linnun viilennys esim. runsaalla viileällä vedellä. Lämpöhalvaus iskee herkiten kesällä, kun lintu jätetään epähuomiossa liian pitkäksi aikaa esim. autoon aurinkoisena päivänä. Lämpöhalvauksen voi saada myös ulkohäkissä, parvekkeella tai sisällä, jos linnulla ei ole mahdollisuutta vetäytyä halutessaan viileämpään/varjoon.

Törmäys/aivotärähdys: Jos lintu säikähtää jotain ja tai lähtee tuntemattomassa tilassa holtittomaan lentoon, on mahdollista että se törmää johonkin. Yleensä törmäyksestä ei seuraa mitään vakavaa, jos linnun vauhti ei ole ollut kovin kova. Törmännyt lintu voidaan laittaa toipumaan hämärään sairashäkkiin, mutta jos sillä on kouristuksia, verenvuotoa tai muuta hälyttävää, on oltava heti yhteydessä eläinlääkäriin. Jos lintu on tajuton ja sen nostaa, on ehdottomasti tuettava sen päätä ja niskaa retkahtamiselta.

Sähköisku ja palovamma: Monet papukaijat tuntevat viehtymystä sähköjohtoihin. Jos niissä on virtaa, ne ovat ilmeisen vaarallisia, ja sähköjohdot tulisikin aina piilottaa lintujen ulottuvilta. Linnun nokka ja kieli ovat onneksi kohtuullisen kuivat, ja lintu voi selvitä sähköjohdon puraisusta jopa pelkällä säikähdyksellä. Sähköisku saattaa kuitenkin vammauttaa lintua sisäisesti, ja linnun vointia tulee seurailla sähköiskun jälkeen. Palovammassa, kuten kuumalle hellalle laskeutuessa ensihoitona on kylmä vesi palaneelle alueelle, jonka jälkeen on ehdottomasti hakeuduttava eläinlääkärin hoidon alaisuuteen.

Haavat: Linnut saavat harvoin haavoja, koska niitä yleisesti pidetään melko turvallisissa oloissa sisätiloissa, ja lisäksi linnun höyhenpeite suojaa sen ihoa. Yleisin haava lienee joko törmäyksestä tai pienestä nokkapokasta johtuvat naarmut linnun ihossa sieranten tuntumassa. Hyvin pieni naarmu paranee yleensä itsekseen, eikä kerran tyrehtynyttä minimaalista haavaa kannata välttämättä edes alkaa puhdistamaan, ettei haava ala vuotaa uudelleen. Isommat, vuotavat haavat sen sijaan vaativat aina hoitoa, mielellään lintuihin erikoistuneelta eläinlääkäriltä. Joskus tikit ovat tarpeen, ja lintu joutuu leikkaukseen.

Munintaongelmat: Ylimuninta on erityisesti neitokakadujen ja seeprapeippojen ongelma, jota kohtaa myös ajoittain muilla pienillä linnuilla, harvemmin isoilla papukaijoilla. Krooninen muninta on tila, jossa lintu munii ilman kunnollista pesää tai pesimäolosuhteita epätoivottuja munia. Munintaan liittyy aina se riski, että muna jää jumiin linnun sisään tai rikkoutuu. Munintaongelmia kannattaa yrittää estää jo ympäristöstä ja ruokavaliosta lähtien: kannattaa välttää tilannetta, jossa linnun ajaa itse epätoivottuun pesimävireeseen. Ennen munintaa naaras saattaa olla tuskainen, sen pyrstö on epänormaalissa asennossa ja se hengittää raskaasti. On pidettävä huoli, että muna tulee ulos, ja että kyse ei ole jostain muusta terveydellisestä ongelmasta. Harkitussa kasvattamisessakin munien kanssa on ajoittain ongelmia, ja varsinkin sisälle rikkoutunut muna kaipaa ehdottomasti eläinlääkärin hoitoa. Jumiutunutta munaa voi yrittää saada kotikonstein tulemaan ulos laittamalla lintu lämpimään tilaan, ja hieromalla sen kloaakkia hellästi. Joskus muninnan yhteydessä naaraan munanjohdin saattaa luiskahtaa ulos, joka vaatii ehdottomasti eläinlääkärin hoitoa.

Ylipaino/liikalihavuus: Kuten ihmisetkin, linnutkin voivat kärsiä elintasosairauksista, kun ne saavat liikaa ja/tai liian energiapitoista ruokaa ja liian vähän liikuntaa. Paras ennaltaehkäisy ylipainoon ja sen lieveilmiöihin kuten rasvamaksaan, rasvakasvaimiin ja muihin sisäelinongelmiin on pitää linnun ruokavalio kuosissa, antaa linnulle paljon tilaa liikkua ja järjestää sen elinympäristö niin, että se myös hyödyntää sille tarjotun tilan.

Hormonaalinen käyttäytyminen ja käytöshäiriöt: Osa lajeista on taipuvaisempia hormonaaliseen käyttäytymiseen kuin toiset. Ongelmamuninta on käsitelty aiemmin tässä tekstissä. Muuten hormonaalinen käyttäytyminen saattaa pitää sisällään mm. ainaista pesäkolojen etsimistä/rakentelua, aggressiivisuutta, ihmisille/esineille oksentamista, jopa huutoa ja nyppimistä. Aina hormonaalinen käyttäytyminen ei ole käytöshäiriö, mutta omistajan kannattaa miettiä, onko tarpeen pitää lintua pesimävireessä vaikka sen ainut oire olisikin silppuaminen ja “pesäkolossa” kykkiminen, sillä tämä voi aiheuttaa linnussa turhautumisen tunnetta. Linnun hormonaalisuuteen voi vaikuttaa elinympäristöllä (onko siellä pesäkoloja tai pesätarvikkeita), ruokavaliolla (monesti rasvainen tai proteiinipitoinen ruoka kannustaa lintua tämänkaltaiseen toimintaan), valolla sekä kesyillä linnuilla myös ihmisen vuorovaikutuksella (lintua ei tulisi esim. silittää selästä, sillä se on linnulle voimakkaasti parisiteen vahvistamiseen liittyvää koskettelua). Joskus pieni hormonaalinen käyttäytyminen purkautuu varsinkin uusien linnunomistajien silmissä pelottavalla tavalla, sillä lintu saattaa ähistä ja puhista siipiään roikottaen ja heilutellen kuin sairaskohtauksen kourissa. Onkin omistajalle tarpeen opetella oman lajinsa pesimäkäyttäytymisen merkit, sillä ilman ennakkotietoa pesimä-ähinää ja oikeaa hengitystiesairautta saattaa olla vaikea erottaa toisistaan.

Hengityselinten ongelmat: Linnuilla voi olla hengityselinten ongelmia, kuten hengenahdistusta. Aina syy ei selviä, mutta raskaaseen tai äänekkääseen hengitykseen tulee aina puuttua. Jotkut linnut kärsivät myös pölyisyydestä, jolloin oireena voi olla esimerkiksi vahanahkan turvotus ja punoitus, sierainten vuotaminen sekä aivastelu. Esimerkiksi eteläamerikkalaiset lajit sietävät huonommin pölyisiä huonetovereita kuten kakaduja tai harmaapapukaijoja. Huonokuntoinen lintu saattaa olla hengästynyt lentokierroksen päätteeksi, mutta tällöin hengitys tasaantuu pian. Sairaalla linnulla hengitys on tyypillisesti äänekästä sekä sen pyrstö saattaa heilua hengityksen tahdissa.

Kasvaimet, patit ja paiseet: Linnuilla esiintyy myös syöpää ja kasvaimia. Undulaatit tuntuvat olevan erityisen alttiita kasvaimille, ja ylipainoisten lintujen vitsaus ovat myös kellertävät rasvakasvaimet. Linnun iho on höyhenpeitteinen, joten pienet patit ja paiseet saattavat jäädä herkästi huomiotta, elleivät ne ilmaannu juuri vahanahkaan tai silmän ympärille. Rasvakasvaimia pystyy ehkäisemään pitämällä lintu normaalipainoisena ja hyvässä kunnossa, mutta muuten kasvaimien tuloon ei juuri voi vaikuttaa. Tapauskohtaisesti kannattaa käydä lintulääkärin puheilla linnun tilanteesta.

Tasapainoelimen ongelmat: Niinsanottu “taivaantähystys” eli “star gazing” on yleistermi jota käytetään useilla eläinlajeilla ilmaisemaan tasapainoelimen ongelmia, mm. tulehdusta. Vioittuneen tasapainon aistimisen vuoksi eläin ei pidä päätään suorassa, vaan jollain tavalla vinossa, esimerkiksi toinen silmä tai nokka ylöspäin. Tila kaipaa ehdottomasti eläinlääkärin hoitoa. Tilasta kärsivä lintu ei voi elää elämäänsä normaalisti, sillä esimerkiksi sen liikkuminen on todella vaivalloista.

Korvatulehdus: Vaikka linnuilla ei olekaan ulkokorvia, niillä voi olla korvatulehdus. Korva kutiaa, ja lintu rapsuttelee sitä erityisen paljon. Myös linnun höyhenet saattavat tahriutua rusehtavasta eritteestä, jota korvasta valuu. Korvatulehdus vaatii eläinlääkärin hoitoa.

Silmäongelmat: Linnuilla tavattavat silmiin liittyvät ongelmat ovat samankaltaisia kuin ihmisillä tai muillakin eläimillä. Silmään joutunut roska tulee poistaa, ellei se pian poistu itsekseen. Lintu voi kolauttaa päänsä tai silmänsä, jolloin se pitää herkästi silmää kiinni. Tällöin on taattava linnulle rauha, jotta se voi toipua rauhassa. Silmätulehduskin on mahdollinen, tosin harvinainen vaiva, joka kaipaa eläinlääkärin apua. Linnulle voi tulla myös glaukooma tai kaihi, jolloin linnun näkökyky voi heiketä molemmista tai toisesta silmästä. Silmä voi myös puhjeta ja sokeutua, jos se tökätään johonkin terävään. Sokean tai huononäköisen linnun kanssa on muistettava ottaa linnun heikentynyt näkökyky huomioon linnun elinympäristössä ja arjessa.

Höyhenmätä/PBFD: Höyhenmätä ei ole Suomessa onneksi kovin yleinen sairaus. Eniten se tuntuu vaikuttavan isoihin kakaduihin. Höyhenmädässä linnun höyhenet haurastuvat niin että lintu näyttää ensin rähjäiseltä, sitten kaljuuntuu osittain ja lopulta jopa kokonaan. Virus vaikuttaa myös linnun nokkaan, ja höyhenmädästä kärsivän linnun nokka voi olla mitä tahansa ylikasvaneesta pieneen rosoiseen nysään. Tautiin ei ole hoitokeinoa, ja se on erittäin tarttuva. Sairastuneen linnun kohdalla omistajan on tehtävä päätös, milloin linnun elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Psittakoosi: Myös nimillä ornitoosi, lintuklamydia, papukaijatauti ja papukaijakuume tunnettu tauti on hankala diagnosoida ja hoitaa. Se voi tarttua myös ihmiseen, vaikka perusterveelle aikuiselle se ei olekaan hengenvaarallinen. Linnulla voi olla monia erilaisia oireita erilaisilla yhdistelmillä, joka tekee taudin toteamisesta hankalaa. Lintu voi myös kärsiä psittakoosista hyvin kauan. Jos lääkitys aloitetaan ajoissa, tauti on parannettavissa. Se ei ole Suomessa kovin yleinen, vaan sitä esiintyy lähinnä tuontilinnuilla.

Vaikka ylläoleva lista onkin pelottavan kuuloista luettavaa, linnut sairastavat onneksi kohtuullisen harvoin. Ne eivät tarvitse vuosittaisia rokotuksia tai rutiininomaisia terveystutkimuksia. Omistajan kannattaa tuntea lintunsa, jolloin hän huomaa herkemmin, milloin lintu käyttäytyy erilailla kuin aiemmin, joka saattaa olla pahoinvoinnin ensimmäinen oire.

Seuraava artikkeli koskee lemmikkilinnun ruokintaa.

Ruokinta

Lemmikkilinnun ruokavalion tulisi sisältää monipuolisesti siemeniä ja/tai pellettejä ja tuoreruokaa: lehteviä vihreitä kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja vähän proteiinia. Suurinosa papukaijoista on tuoreruokailijoita, ja pääpainon tulisi olla lajityypillisellä tuoreruoalla. Avokado on ainut linnuille oikeasti myrkyllinen kasvis, jota ihminen voi syödä vaaratta. “Ihmisen ruoat” eivät saa kuulua lemmikkilinnun päivittäiseen ruokavalioon. Papukaijat eivät tarvitse ruoansulatushiekkaa.

Sisältö:

Ruokalautasen osa-alueet

Valitettavasti monen lemmikkilinnun ruokavalio on paljon yksitoikkoisempi, mitä sen kuuluisi olla. Osasyynä voi olla linnun nirsous, mutta suurempana syynä on oikeasti omistajan tietämättömyys linnun vaatimuksista tai ruokavalion toteuttaminen väärin keinoin. Ruokavaliossa tärkeää on sekä monipuolisuus että säännöstely.

Kuivaruoka

Kuivaruoalla tarkoitetaan linnuille tarkoitettuja siemeniä tai pellettejä. Kuivaruoan tulee olla laadukasta, mikä tahansa siemenseos ei riitä. Esimerkiksi pelkästään auringonkukansiemenet ovat rasvaisia. Ne ovat monen linnun mielestä maukkaita, mutta niiden ei pitäisi rakentaa pohjaa linnun ruokavaliolle, esimerkiksi isojen papukaijojen siemenseokset sisältävät helposti liikaa auringonkukansiemeniä ja muita rasvaisia siemeniä.

Pelletit eivät ole täysravintopuriste, vaikka niitä sellaisena mainostetaankin monien eläinkauppiaiden ja ulkomaalaisten lähteiden toimesta. Varsinkin isoille linnuille ne voivat toimia siementen korvikkeena, mutta luontaisille siemensyöjille kuten neitokakaduille ja undulaateille siemeniä ei tulisi korvata kokonaan pelleteillä, esimerkiksi neitokakadulle pelletit sisältävät siemenravintoon nähden monesti liikaa proteiinia.

Pähkinät ja hirssintähkät ovat herkkua auringonkukansiementen ohella, ja suurimmalle osalle linnuista tällaisten energia- ja rasvapitoisten herkkujen tarjoilua tulisi säädellä. Herkkuja voi tarjoilla päivittäin, mutta esimerkiksi virikkeiden kautta, koulutushetkissä tai kädestä tarjoiltuna vahvistamaan linnun ja ihmisten sidettä. Poikkeuksena mainittakoon arat, joiden ruokavalion tulee sisältää enemmän rasvaa kuin monella muulla lajilla, ja näille hyvälaatuista rasvaa sisältäviä pähkinöitä voi tarjoilla hieman muita enemmän.

Kuivaruoka ajatellaan helposti perusruokana, koska sen tarjoileminen ja tarjolla pitäminen on helppoa: ruokaseos ostetaan yleensä valmiina, sen voi tarjoilla suoraan kupista ja ilman pelkoa pilaantumisesta huoneenlämmössä päivän aikana, kuten tuoreruoalle saattaa käydä. Kuivaruoka ei kuitenkaan kaikille lajeille saa olla ruokavalion perusta, eikä se esimerkiksi siemensyöjilläkään saa kattaa lähes koko ruokavaliota, tuoreruoan ollessa vain satunnaisesti tarjolla. Millekään lajille pellettejä ei tulisi pitää niin kokonaisvaltaisena perusravintona, että ne muodostavat valtaosan ruokavaliosta. Pelletit eivät ole täysravintopuriste kuten laadukas kuivanappula voi olla koiralle tai jyrsijälle. Vaikka siemen- tai pellettipussissa onkin tietyn lajin nimi tai kuva, ei se tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalinen, ainoa ravinto juuri sille lajille.

Lajeilla, joilla pääpaino tulisi olla tuoreruoalla, voi kaiken kuivaruoan tarjota jostain haastavammasta paikasta, kunhan linnun opettaa ja totuttaa tähän tapaan. Kuivaruoan ollessa vaikeammin saatavilla lintu syö enemmän helpommin tarjolla olevaa tuoreruokaa. Kuivaruoan etsiminen virikkeistä on taas oivaa, luontaista aktivointia linnulle.

Linnuilla on nopea aineenvaihdunta, ja ne syövät kokoonsa nähden paljon ja usein. Tämän takia linnulla tulee olla syömäkelpoista ruokaa tarjolla kaiken aikaa, vaikkakin ruoka voi olla vaikkapa namijemmalelussa avoimen kuppitarjoilun sijaan. Osa linnuista on todella nirsoja eivätkä ne välttämättä edes tunnista ruoaksi kaikkea niille tarjottua tuoreruokaa. Tässä artikkelissa kerrotaan myös, kuinka opettaa nirsoa lintua ruokailemaan monipuolisemmin. Omistajan ei siis kannata sortua laiskuuteen nirson linnun kanssa tarjoten sille vain yksinomaan pellettejä tai siemeniä suoraan kupista, sillä rajattomalla kuivaruualla oleva lintu (hieman lajista riippuen) kärsii helpommin terveysongelmista kuten lihomisesta, sisäelinten rasvoittumisesta ja vitamiinien vajauksesta.

Undulaatti siemenseoksen äärellä

Tuoreruoka

Tuoreruoka pitää sisällään monia erilaisia kasviryhmiä, joiden eri osa-alueet vaihtelevat eri lajien tai sukujen ruokaympyröissä.

Tummat, lehtevät vihreät ovat suuressa osassa monen lajin tuoreruokavaliossa. Luonnossa tällaisia ovat esimerkiksi lehdet, silmut, heinät ja ruohot, mutta lemmikkilinnuille tämän osa-alueen toteuttaminen voi olla haastavampaa. Kesällä kasvien kerääminen ulkoa on helppoa, talvella kasveja voi joutua versottamaan itse. Kaupasta tummia vihreitä ovat mm. lehtikaali, järvikylän ruustinnan salaatti, punainen romaine, punainen salanova, sekä yrtit, kuten basilika ja rucola sekä kasvien mukana tulevat lehdet, joita ei ihmisravinnoksi usein käytetä (kuten porkkanan naatit). Monesti mitä tummemman vihreä lehtevä vihreä on, sitä terveellisempi se on.

Vihannekset ovat myöskin tärkeä osa-alue. Tähän kuuluvat kaikki ihmistenkin ruokalautaselta tutut kasvilajit. Vihannekset tulisi tarjoilla mielellään tuoreena, sillä kerran kypsennetyt tai kertaalleen pakastetut kasvikset alkavat pilaantua nopeasti huoneenlämmössä. Huoneenlämpöön sulatettujen pakastevihannesten tarjoilu ei ole kiellettyä, mutta tällaista seosta ei voi kannata linnun saataville paria tuntia pidempään.

Marjat ovat usealle lajille tärkeä osa tuoreruokavaliota. Kesällä ja syksyllä marjoja on helppo kerätä itse, talvella on taas usein tyydyttävä kaupan tai pakastimen tarjontaan. Pakastemarjoja tarjoillessa koskee sama, kuin muiden pakasteiden kanssa: kerran pakastetut ja sulatetut marjat pilaantuvat nopeasti lämpimässä. Kannattaa huomioida, että ulkomailta tulevat kaupan pakastemarjat suositellaan lisäksi kiehautettavan salmonellariskin minimoimiseksi. Omistajan kannattaa pitää mielessä, että muitakin kuin maukkaimpia marjoja voi tarjoilla linnuille, kunhan ne ovat myrkyttömiä: esimerkiksi monen takapihalta löytyvän pihlajan ja marja-aronian marjat maistuvat monelle linnulle.

Valkovatsa-aratti.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Hedelmät ovat monen papukaijan herkkua. Ne sisältävät paljon energiaa ja sokeria, joten niitä ei tulisi tarjoilla paljoa päivässä. Varsinkin monen linnun herkku, banaani on hyvin kaloririkasta, ja viinirypäleet voivat sisältää jämiä tuholaismyrkyistä. Avokado on ainoa linnuille myrkyllinen hedelmä, jota ihminen voi syödä huoletta. Avokadon sisältämä persiini voi aiheuttaa linnuissa sydämenpysähdyksen jo pieninäkin määrinä.

Mukuloita ja juureksia ei monen lemmikkilinnun luontaiseen ruokavalioon kuulu. Osa papukaijalajeista kuitenkin kaivelee maatakin esim. juuria syöden, eikä juuresten satunnaisessa tarjoamisessa ole mitään pahaa. Esimerkiksi porkkana sisältää paljon A-vitamiinia. Bataatti sisältää myös höydyllisiä vitamiineja, mutta niiden kunnollisen imeytymisen vuoksi bataatti kannattaa kiehauttaa tai höyryttää, ja jäähdyttää huoneenlämpöön ennen tarjoilua.

Nuput, kukat ja silmut kuuluvat monen linnun luontaiseen ruokavalioon, mutta niiden tarjoileminen varsinkin muulloin kuin kesällä voi olla haastavaa. Turvallisia kasveja voi kasvattaa sisällä tai kerätä kesäisin joko tuoreena tarjoiltavaksi tai kuivattaa talven varalle. Turvallisia luonnonkasveja ovat mm. voikukka, piharatamo ja apilat, ja kukkapenkistäkin tarjottavaksi kelpaavat mm. ruusu (kunhan varoo piikkejä), auringonkukka ja orvokki. Kukkakaupan antimiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä linnulle ei tulisi tarjoilla kasvin osia, jotka on käsitelty tuholaistorjunta-ainein.

Idut ovat ravintorikkaita ja linnun omaa siemenseosta on helppo idättää itse. Idätettävässä siemenseoksessa ei saa olla mukana pellettejä tai kuorittuja siemeniä. Idätyksen kanssa tulee olla tarkka hygienian kanssa, sillä idut pilaantuvat helposti. Varsinkin vahingoittuneet idut ovat erityisen herkkiä pilaantumaan. Idätyksen voi aloittaa vain liottamalla siemeniä esimerkiksi tunnin ajan. Jo tämä laukaisee itämisprosessin, vaikka mitään ulkoista muutosta siemenissä ei näin lyhyessä ajassa ehdikään tapahtua. Ituja voi idättää pitkällekin, kunhan huolehtii, etteivät ne pilaannu. Linnuille turvallisista siemenistä voi myös kasvattaa versoja lintujen syötäväksi, esimerkiksi auringonkukka ja herne kasvavat nopeasti sisälläkin. Lue lisää idätyksestä TÄÄLTÄ. Ituseoksia saa ostettua valmiina myös ruokakaupoista.

Useimmat lemmikkilinnut ovat periaatteessa sekasyöjiä. Niiden ruokavalio on kasvipainoitteinen, mutta tulee sisältää myös jonkin verran proteiinia. Proteiinia, kuten mitään muutakaan ruoka-ainesta ei ole kuitenkaan pakko tarjoilla välttämättä päivittäin, kunhan noin viikon mittaan ruokavalion eri osa-alueet tasapainottavat toisensa. Proteiininlähteitä ovat mm. keitetty kananmuna, kananliha ja jauhomadot. Eläinkaupoista saa ostettua myös kuivattuja hyönteisiä tai munaruokaa. Myös pavut ja herneet sisältävät proteiinia, mutta ne pitää valmistaa samoin kuin ihmiselle: käsittelemättömät pavut voivat olla myrkyllisiä. Joidenkin harrastajalähteiden mukaan papukaijat eivät tarvitse lainkaan eläinproteiinin lähteitä, vaan saavat tarvittavan proteiinimäärän huolella koostetusta kasvis- ja pellettiruokavaliosta. Eläinproteiinia ei tulisikaan tarjoilla liikaa.

Lisäravinteet

Linnuille tarkoitettuja lisäravinteita voi ostaa hyvin varusteilluista eläinkaupoista. Niitä on saatavilla esimerkiksi jauheena tai nesteenä, jotka annostellaan paketin ohjeen mukaan esimerkiksi veteen tai tuoreruoan päälle. Kuorellisten siemenien päälle tai sekaan ripoteltuna lisäravinne menee helposti hukkaan, sillä lintu yleensä kuorii siemenet jättäen kuoret syömättä. Lisäravinteista ei ole tehty tarkkaa tutkimusta, kuinka paljon ja usein niitä tulisi tarjoilla. Yleensä niitä ei suositella pidettävän osana päivittäistä ruokavaliota, vaan tarjota esimerkiksi kuureittain tilanteissa, joissa lintu voi kaivata lisää vitamiineja, kuten sulkasadon aikaan, muutossa tai muussa stressissä tai pesinnän aikana.

Lisäravinteiksi laskettakoon myös erilaiset linnuille tarjottavat kalkkikivet. Esimerkiksi teolliset kalkkikivet tai luonnolliset seepiansuomut takaavat linnulle kalkinsaannin, joka on tärkeää erityisesti muniville linnuille. Saatavilla on myös muita mineraalikiviä, kuten jodikiviä sekä savikiviä. Näitä kutsutaan joskus myös nimellä nokkakivi. Niitä kannattaa pitää linnuilla tarjolla kaiken aikaa, ja lintu voi itse niitä syödä mielensä mukaan. Jotkut linnut kuitenkin tuhoavat kalkkikiviä aikamoisella vauhdilla vain murustaen ne palaakaan syömättä, jolloin uusien kalkkikivien ostaminen ja tarjolle laittaminen yksi toisensa jälkeen ei ole välttämättä käytännöllistä. Tällöin linnulle voi tarjota välillä nestemäistä kalsiumia, esim. Calcivetia.

Ruoansulatushiekan soveltuvuudesta erilaisille linnuille on ollut puhetta jo kauan. Nyt on jo vakiintunut käsitys, että papukaijat eivät sitä tarvitse, mutta suoranokkaisille linnuille se voi olla hyödyksi. On olemassa myös esimerkiksi osterinkuorimurskaa, joka on lähes puhdasta kalkkia, ja jos se ei sisällä lainkaan hiekanjyviä, sitä voi pitää tarjolla myös papukaijoille, kunhan pitää huolen, ettei lintu ahmi sitä ylettömiä määriä. Hiekan liika ahmiminen lajiin katsomatta voi aiheuttaa hengenvaarallisen kuputukoksen. Linnun hiekankulutusta kannattaa siis tarkkailla.

Ruokavalion koostaminen

Yleisesti iso osa isoista papukaijoista kuuluu niinsanottuihin erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin, joilloin ne hyödyntävät ruokavaliossaan monen kasvin eri osia, ja ne ovat yleensä tuoreruokailijoita. Toinen kategoria, johon kuuluvat monet pienet papukaijat, esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit, ovat siemensyöjiä, joiden ruokavalio sisältää tuoreruokailijoita enemmän siemeniä. Tämä ei tarkoita, että siemensyöjiin kuuluvat lajit söisivät luonnossakaan pelkästään siemeniä, vaan että niiden ruokavalio sisältää enemmän siemeniä kuin varsinaisen tuoreruokailevan lajin ruokavalio!

Joidenkin papukaijalajien ruokailutapoja on tutkittu jonkin verran luonnossa. Omat rajoitteensa luonnonmukaisen ruokailun järjestämiseen muodostavat jo pelkästään tarjolla olevat kasvikset: Suomen kauppojen vihanneshyllyihin harvoin eksyy eteläamerikkalaisen tai australialaisen lajin luonnonmukaisen ruokavalion kaikkia osasia. Tärkeää onkin jäljitellä ruokavalion sisältöä vitamiinien ja mineraalien puolesta, ei tarkalleen jokaista kasvilajia.

Vaikka siemensyöjiä kutsutaan nimellä siemensyöjä, se ei tarkoita, että lajin ruokavalion tulisi olla yksinomaan siemeniä. Edes hyvälaatuinen siemenseos tai pelletit ei korvaa monipuolista tuoreruokavaliota. Siemensyöjien ohjeellinen suhde siemenille ja tuoreruoalle on noin 60-50% siemeniä ja 40-50% tuoreruokaa. Karkeasti noin puolet ja puolet, joka on todellakin enemmän kuin pelkkä omenasiivu tai salaatinlehti silloin tällöin päivittäisen siemenannoksen kylkeen.

Papukaijan ruokapyramidin (tekijä Gloria Scholbe) pohjalta piirretty suuntaa-antava tuoreruokalautanen.

Erikoistumattomiin latvustoruokailijoihin kuuluu iso osa papukaijoista. Lajikohtaista vaihtelua mahtuu, mutta pääasiassa latvustoruokailijoiden ravinto on tuoreruokaa. Esimerkiksi papukaijojen ruokapyramidissa (kirjoittanut Gloria Scholbe, artikkeli löytyy myös suomennettuna Kaijutin 2006 -lehdestä) nämä keskimääräiset ohjearvot ovat 25% kuivaruokaa ja 75% tuoreravintoa. Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n ohjeistuksessa amatsoneille ohjearvo kuiva- ja tuoreruuan suhteelle on 30% kuivaruokaa ja 70% tuoreruokaa. Latvustoruokailijoilla tuoreruoan osuus on siis huomattavan suuri. (Lähde: EAZA Best Practice Guidelines ja Kaijutin 2006 / Papukaijojen ruokapyramidi.)

Tärkeää minkä tahansa lajin kanssa on kuitenkin pyrkiä monipuolisuuteen sekä päivittäisessä että viikottaisessa ruokavaliossa, ja tähdätä mahdollisimman lajityypilliseen ruokavalioon. Nykyisin valitettavasti näkee yhä, että papukaijoja ruokitaan liikaa kuivaruoalla, oli se sitten siemeniä tai pellettejä.

Peippojen ja kanarialintujen ruokinta eroaa jonkin verran papukaijojen ruokinnasta. Yleisimmät peipot ovat voimakkaammin siemensyöjiä kuin varsinaiset siemensyöjäpapukaijatkaan. Sen vuoksi peippolinnuille on tärkeää tarjota erityisen hyvälaatuista ja monipuolista kuivaruokaa. Tuoreruokaa ei kannata kuitenkaan jättää täysin pois, ja erona papukaijoihin kanarialintujen kohdalla monesti mainitaan sitrushedelmät vältettävänä ruokana. Peippolinnutkin tarvitsevat proteiinia ruokavalioonsa. Yleisen ohjeen mukaan peippolinnuilla kannattaa pitää tarjolla ruoansulatushiekkaa, joskin osa harrastajista ei ole kohdannut ongelmia sen pois jättämisessäkään. Tärkeää kuitenkin on, että hiekan kulutusta seurataan niin, että siihen voidaan puuttua jos lintu alkaa ahmia hiekkaa. Joillakin lajeilla, esimerkiksi kanarialinnulla korostuvat myös erot ruokavaliossa arkena ja pesimäaikaan. Oman tai tulevan oman lajin ruokintaan kannattaakin perehtyä myös lajitasolla käyttäen luotettavia lähteitä, esimerkiksi tietotaitoaan alati päivittävien kasvattajien ohjeita.

Kyyhkyt, kuten lemmikkinä pidettävät timantti- ja naurukyyhkyt ovat peippojen tapaan enemmän kuivaruokailijoita. Naurukyyhkyille voi laittaa tarjolle eläinkaupoissa myytävää naurukyyhkyjen siemenseosta, mutta timanttikyyhkylle se voi olla liian suurirakeista nieltäväksi. Timanttikyyhkylle käy peipoille tarkoitettu siemenseos, joka sisältää pieniä siemeniä. Kyyhkytkään eivät pysty pilkkomaan tai kuorimaan ruokaa nokallaan, joten niillekin on pidettävä tarjolla ruoansulatushiekkaa. Tuoreruokaa voi tarjoilla, mutta se ei ole pääpainossa ruokavaliossa.

Sisällä pidettävien siniviiriäisten ruokinta on samankaltaista kuin muidenkin kanalintujen: se sisältää enemmän viljoja ja proteiinia verrattuna muihin lemmikkilintuihin. Kalkki on erityisen tärkeää viiriäisillä, sillä naaraat munivat paljon munia. Laadukas, monipuolinen siemenseos, kalkki ja sopiva kanojen valmisrehu ovat hyvä pohja ruokinnalle. Yrttejä, salaatteja, pieniä ituja ja muuta helppoa tuoreruokaa olisi myös hyvä tarjota, joskin papukaijoista eroten tomaatti on monesti mainittu kiellettyjen listalla. Ruoansulatushiekan tarpeellisuus on viiriäistenkin kohdalla melko kiistelty asia, mutta jonkinlaista puhdasta hiekkaa viiriäiset kuitenkin tarvitsevat kylpemistä varten. Proteiinia voi tarjota samassa muodossa kuin muillekin lemmikkilinnuille.

Suoranokkaisten lintujen kanssa on otettava erityisesti huomioon tarjottavan ruuan raekoko. Suoranokkainen lintu ei voi hajottaa ruokaa nokallaan samoin kuin papukaijat, joten niillä ruoan, esimerkiksi siementen, on oltava sen kokoista, että lintu pystyy nielemään ruokapalat vaivatta. Tuoreruoka kannattaa tarjoilla joko tarpeeksi pieneksi pilkottuna, tai pehmeät ruuat isoina paloina niin, että lintu voi nokkia niistä sopivia paloja irti.

Pienille linnuille kuivaruoan voi tarjoilla myös automaatista. Kuva: Emma Korpela

Ruokavalion toteuttaminen käytännössä

Tyypillisimmin eniten haasteita lemmikkinsä ruokinnassa kokevat papukaijojen omistajat. Isot linnut saavat ja syövät liian vähän tuoreita, ja pienet papukaijat saattavat elää nirsoudessaan pelkillä siemenillä. Mikä siis avuksi? Kun on päätetty, että lintu ei saa enää rajattomasti pellettejä tai siemeniä, ja sen tuoreruokakuppiin laitetaan muutakin kuin satunnainen salaatinlehti, kurkkuviipale tai omenasiivu, on aika perehtyä lajityypilliseen ruokavalioon. Se ei kuitenkaan riitä.

Mikäli linnulle rakentaa täydellisen ravintoympyrän, joka sisältää kaiken sen kaipaaman energian ja ravintoaineet, voi silti mennä vikaan. Yksi linnunomistajan suurimmista ruokintavirheistä vääristyneen ruokaympyrän tarjoilun ohella on liiallinen yltäkylläisyys! Vaikka tarjolla olisi monipuolisesti kaikkea, mutta liikaa, lintu pääsee valikoimaan ja syömään vain parhaat päältä. Tämä taas johtaa ruokavalion yksipuolistumiseen, vaikka tavoite on juuri päinvastainen!

Sopiva määrä ruokaa on silloin, jos linnun ruokakuppi on juuri tyhjentynyt, kun se täytetään uudelleen. Lintua ei tarvitse pitää nälässä ja odottamassa ruokakuppi tyhjänä, mutta mitä vähemmän tähteitä, sen parempi. Linnun tarvitseman ruoan määrä vaihtelee jopa lajin sisällä yksilön aktiivisuudesta ja luonteesta riippuen, joten juuri omalle linnulle sopiva ruokamäärä selviää vain kokeilemalla.

Osa linnuista tyhjentää ruokakuppiaan heittämällä syömäkelpoista ruokaa tarkoituksella pois, etsien parhaita paloja kupin pohjalta. Osa linnuista ei suostu menemään häkin pohjalle myöhemmin keräämään tiputtamiaan ruoanpalasia. Tällöin voi harkita, tarjoaisiko tuoreruoan jollain muulla keinolla, jolloin ruoan hävikki vähenee, esimerkiksi tuoreruokatikkuun lävistämällä, tai tekemällä ruoasta pientä silppua, jolloin isojen palasten pois heittäminen on mahdotonta. Myöskin virikeruokailu vähentää ruoanhukkaa, sillä lintu ei pääse koskaan suureen ruokamäärään käsiksi kerrallaa, eikä pääse viskomaan ruokaa.

Mitä välttää ja miksi?

Leipä ei ole linnulle ideaalia ravintoa, muttei myöskään haitallista pienissä määrissä.

Monen papukaijan päivittäiseen arkeen kuuluu ruokahetki omistajan kanssa. Linnuille tarjoillaan mitä tahansa karjalanpaistista jäätelöön, sillä lintu pitää niistä ja yhteinen ruokailu vahvistaa linnun ja omistajan sidettä. On kuitenkin tarpeen muistaa, että ihmisen ja papukaijan luontaiset ruokavaliot ovat hyvin erilaiset. On linnun terveyden kannalta parempi, jos sille ei tarjoiltaisi rutiininomaisesti ihmisille tarkoitettua ruokaa. Pidemmän päälle tarjoiltuna vääränlainen ruokavalio johtaa terveysongelmiin. Yhteisessä ruokahetkessä voisi sen sijaan keskittyä lintuturvallisiin ruokiin, sillä tärkeintä on yhteinen, jaettu kokemus, eikä välttämättä se, että lintu pääsee jakamaan juuri ihmisruokaa perheensä kanssa.

Turvallista ihmisten ruokaa voi tarjoilla herkkupalana silloin tällöin, jos se ei ole liian kuumaa, kylmää, mausteista eikä sisällä suurta määrää laktoosia. Päivittäiseen ruokavalioon tällaisten herkkupalojen ei ole kuitenkaan tarve kuulua.

Haitallisia ovat myös kahvi, tee ja muut kofeiinia sisältävät juomat. Myöskin kaikki ilmiselvästi epäterveelliset tai rasvaiset ruoat, esimerkiksi karkit, pitsa ja sipsit ovat linnuilta kiellettyä. Suklaan sisältämän theobromiinin myötä se on erityisesti kiellettyjen listalla.

Osa haitallisista ruoista tai juomista eivät ole kertanauttimisesta vaaraksi, vaan haitalliset ainesosat kertyvät kehoon ja niiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien kuluttua. Vääränlainen ja/tai puutteellinen ruokavalio aiheuttaa terveysongelmia, joista linnuilla näkyvimpänä ovat höyhenpeitteen laadun huonontuminen ja pigmenttihäiriöt. Vihreillä linnuilla höyhenet muuttuvat keltaisiksi ja vaaleat linnut alkavat esim. maksa- tai munuaisongelmien myötä kellertää. Lintukin voi olla ylipainoinen, ja kärsiä sen aiheuttamista terveysongelmista.

Nämä ovat vain ulospäin näkyvät muutokset, ja puutteellinen tai väärä ruokavalio vaikuttaa linnun terveyteen myös sisältä päin. Lintu saattaa näyttää ulospäin normaalipainoiselta, mutta huonon ruokavalion vuoksi sen sisäelimet voivat olla täysin rasvoittuneet, joka ilmiselvästi vaikuttaa linnun terveydentilaan.

Ihmisille turvallisista tai syötävistä kasviksista ja hedelmistä kaikki tai kaikki osat eivät ole linnuille vaarattomia. Avokado on selvästi haitallisin, sillä sen sisältämä persiini voi aiheuttaa pienellä eläimellä sydämenpysähdyksen. Sipulit ja valkosipuli voivat aiheuttaa eläimissä solumuutoksia ja/tai anemiaa, ja niiden käyttöä pitäisi välttää, ellei kyseessä ole esim. valkosipulin käyttö sen antibakteerisuuden vuoksi linnun terveydenhoidossa. Raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, ja varsi sisältää runsaasti oksaalihappoa, joka sitoo kalsiumia linnun elimistöstä, jonka vuoksi sen tarjoamista tulee välttää. Tomaatin ja paprikan kannat ovat myöskin vaarallisia syötyinä, mutta paprikan siemenet ovat syötäviä, joskin ihmisen suussa yleensä pahanmakuisia. Luumukasvien ja kirsikoiden kivet tulee poistaa ennen tarjoilua, samoin omenan siemenet. Ei-luomutuotettuja hedelmiä ei kannata laittaa tarjolle kuorineen, sillä niihin on saatettu ruiskuttaa tuholaistorjunta-aineita.

Lintujen ruokintaa koskien hoito-ohjeet päivittyvät tämän tästä, ja eri lähteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi tomaatti on happoisuutensa vuoksi monella ulkomaisella listalla mainittu haitallisena, joskin suomalaiset linnut tuntuvat syövän sitä ongelmitta. Samoin kanarialinnuilta on monissa lähteissä kielletty sitrushedelmät, jotka ovat monien papukaijojen herkkua. Tankoparsa on myös kiistanalainen, sillä tuntuu olevan yksilöllistä, reagoiko lintu siihen huonosti vai ei. Sama koskee kaalien lehtiä: osa lähteistä mainitsee myös keräkaalin (vihreän ja punaisen) OK ravinnoksi, osa taas pitää sitä linnuille sopimattomana ruokana. Selleri mainitaan joskus kiellettyjen listalla sen sisältämien pitkien kuitujen vuoksi, jotka voivat jäädä jumiin linnun ruoansulatuselimistöön, joskin pilkkomalla sellerinvarren pieniksi paloiksi tämä vaara poistuu. Jotkut tuotteet voivat sisältää huonosti säilytettyinä ja kuljetettuina homeita ja itiöitä, joiden vuoksi jotkut harrastajat välttävät täysin esimerkiksi kuivamaissia (irtona ja tähkänä), hirssintähkiä sekä maapähkinöitä (kuorineen ja kuorittuina), vaikka kaikki luetellut ovat vakituinen osa tuhansien lemmikkilintujen päivittäistä ruokavaliota ilman mitään ongelmia, ja tuotteita myös myydään luotettavissa lintuihin erikoistuneissa kaupoissa.

Tuoreruokia tarjoillessa voikin tehdä tutkimusta, mitä eri lähteissä sanotaan eri ruoista, ja tehdä omat johtopäätelmänsä niistä. Tieto päivittyy kaiken aikaa, mutta internetissa myös virheellinen tieto leviää nopeasti. Onneksi kasviksia kuitenkin maailmassa riittää, joten varmuuden vuoksi tiettyjen yksittäisten kasvisten tarjoamatta jättäminen ei luultavasti ravintoympyrän kokonaiskuvaan kovin paljon vaikuta.

Lintu ei syö tuoreruokaa, mitä sitten?

Moni linnunomistaja kamppailee saman ongelman parissa: lintu ei syö tuoreruokaa. Tuoreruoka on kuitenkin iso osa monien lajien ruokavaliota, esimerkiksi monilla isoilla papukaijoilla tuoreruoan tulisi olla ruokavalion perusta, ja kuivaruoan vain lisä. Monipuolisesta tuoreruokavaliosta lintu saa tarvitsemiaan vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita. Tuoreruokien erilaiset värit, maut ja koostumukset tuovat ruokailuun vaihtelevuutta, joka tekee siitä kiinnostavampaa ja tälläkin tavoin toimii virikkeenä eläimelle.

Miten saada siis tuoreet uppoamaan? Tärkeintä on olla periksiantamaton asian suhteen. Tuoreruokia tulisi olla tarjolla papukaijoille joka ikinen päivä, vaikka lintu ei niihin aluksi koskisi lainkaan. Toinen tärkeä pointti on tarjota tuoreruokia erilaisissa muodoissa ja eri paikoista tuputtaen. Erilaisia muotoja voivat olla mm. erikokoiset kuutiot, viipaleet, raasteet, soseet, isot palat tai jopa kokonaiset vihannekset. Kannattaa myös kokeilla kokeilla tuoreita tuoreena, kuivattuna, keitettynä, höyrytettynä jne., tosin kerralleen keitetyt tai höyrytetyt vihannekset eivät säily hyvänä niin kauaa kuin tuoreet, kuivatut taas säilyvät kastumatta pitkäänkin. Ruokaa kannattaa tarjota eri paikoista. Leluihin piilotettuina, ruokakupeista, pinnoihin kiinnitettynä jne. Kuivattuja hedelmien ja vihannesten paloja voi käyttää jopa osana leluissa. Kuivatut kasvikset tulisi ostaa luomuina, sillä muuten niiden kuivatuksessa on voitu käyttää rikkiä, joka ei ole hyväksi linnuille. Kasviksia voi kuivattaa myös itse!

Ruoan tarjoilupaikalla on merkitystä. Onko siemenkuppi houkuttelevammalla paikalla, ja tuoreruoka jossain missä lintu ei muutenkaan koskaan oleile? Ruoan ripustaminen ympäriinsä, esim. orsille tai sinkittömiin kaltereihin tyrkylle, sekä tuoreruokatikun ja -kupin asettaminen lähelle linnun lempipaikkaa voi auttaa uuden ruoan maistelussa. Samoin kuivaruoan voi sijoittaa jonnekin haastavampaan paikkaan, jonka äärellä lintu ei huvikseen istuskele.

Mikäli lintu syö jo jonkinlaista tuoreruokaa, eli vaikkapa mitä tahansa muuta ruokaa siementen, pellettien ja herkkutankojen/hirssintähkien lisäksi, voi kasviksia yrittää ujuttaa tähän muuhun ruokaan mukaan. Moni lintu tuntuu nauttivan esim. keitetystä pastasta, joka ei itsessään ole linnuille ravintorikkainta ruokaa, mutta pastan sekaan voi ujuttaa erilaisia tuoreruokia linnulle maisteltavaksi. Omena ja kurkku vaikuttavat maistuvan monelle linnulle, jotka muuten oudoksuvat tuoreruokia. Kannattaa käyttää tuttujen kasvisten apua opetellessa uusiin makuihin. Esimerkiksi tarjota kasviksia rinta rinnan samanlaisissa muodoissa, esim. samanvärisiä ruokia raasteena keskenään. Jotkut linnut nauttivat itsetehdyistä soseista, joiden kautta voi uusiin ruokiin opetella.

Edellistä voi koettaa myös muun tutun ruoan kanssa, esimerkiksi sekoittamalla pilkottua tuoreruokaa linnun normaaliin ruokaan, kuten siemeniin tai pelletteihin. Tällöin lintu joutuu pakosta koskemaan tuoreruokaan, ja tajuaa ettei se ole vaarallista tai vastenmielistä. Saattaapa tällä tavoin kokeiltuna lintu vahingossa maistaakin tuoreruokaa, mikäli niitä on tarpeeksi kuivaruoan seassa. Tuoreruoka-annokseen voi lisätä myös linnun lempiherkkua, esim. hirssiä tai murskattuja pähkinöitä.

Linnuille värit ovat erittäin tärkeitä, ja pelkästään “väärän väriset” ruoat saattavat aiheuttaa epäilystä, joten kannattaa samoista ruoista yrittää myös eri värisiä versioita, kuten eri värisiä paprikoita pelkästään punaisen paprikan sijaan. Lintulamppu auttaa näkemään värit paremmin, joten ruokakupille suunnattu valo tuo linnun silmille kasvisten väriloiston ja voi täten tehdä kasviksista houkuttelevampia.

Onko totta, että “Siperia opettaa”? Vanha neuvo linnun tuoreruoalle opettamiseen oli linnun pitäminen nälässä. Vanhojen, virheellisten tietojen mukaan 24 tuntia ilman tuttua ruokaa ajaisi linnun automaattisesti syömään tuoreruokaa. 24 tuntia on kuitenkin todella pitkä aika pienelle eläimelle, jolla on nopea aineenvaihdunta. Pieni nälkä voi kuitenkin olla hyvästä tuoreruokakoulussa. Tätä voi koettaa esimerkiksi niin, että aamusta linnun herätessä sillä ei aamun kovimmaksi näläksi olisi syömiseksi siemeniä tai pellettejä (ainakaan suoraan kupista), vaan tuoreruokaa. Tämä toimii parhaiten lintuun, joka kyllä tunnistaa tuoreruoan syötäväksi ravinnoksi, mutta ei vain tykkää siitä tai nirsoilee koska sillä on aina maukkaampaakin ruokaa tarjolla.

Parvitoverin näyttämä esimerkki toimii usein loistavasti. Mikäli lintu on kesy ja ihmisrakas, yleensä se on kiinnostunut ihmisen tekemisistä, myös syömisen suhteen. Tällöin kannattaa omat herkut vaihtaa linnulle sopiviin makupaloihin, ja herkutella yhdessä linnun kanssa. Parvieläiminä linnut monesti syövät samaa mitä naapuri, vaikka yksinään jättäisivätkin kyseisen ruoan koskemattomaksi. Uusi, monipuolisemmin syövä parvitoveri saa usein vanhat nirsot linnut kokeilemaan uusia ruokia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ihmisen sylki voi olla jopa hengenvaarallista linnulle, jolloin lintua ei kannata ruokkia suoraan suusta, tai tarjota linnulle samaa makupalaa mitä ihminen on ensin syönyt.

Oksien ja lehtien kautta voi myös opetella tuoreruoalle. Monet linnut eivät välttämättä välitä pehmeistä hedelmistä, kuten esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit eivät luonnossakaan juurikaan syö hedelmiä, vaan niiden tuoreruokavalio koostuu karkeammasta, vihreästä tuoreravinnosta. Luonnosta kannattaakin kantaa sisälle monenmoista purtavaa linnuille, ja ehkä risuja jyrsiessä lintu pääsee jyvälle, että versoja tai lehtiä voi syödäkin, eikä vain tuhota. Luonnontuotteissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat ilmaisia, ja niitä voi täten ripustella hyvinkin tuhlailevasti ympäriinsä. “Karkeina” tuoreina ne eivät myöskään pilaannu häkissä niin nopeasti kuin pehmeät hedelmät. Lehtiä voi tarjota myös huonekasveista, mutta kannattaa ottaa huomioon riski tuholaistorjunta-aineiden kanssa: linnulle tulee tarjota vain myrkyttömiä huonekasveja, ja sellaisia osia, jotka ovat kasvaneet uusina kasvin ostamisen jälkeen, ja joita ei ole varmasti käsitelty torjunta-ainein.

Siementen idätys on oiva lisä kaikkien lintujen ruokavalioon. Hyvin idätetyt siemenet sisältävät paljon ravinteita, mutta näyttävät siemeniin tottuneelle linnulle normaalilta ravinnolta. Idättämällä siemeniä ensin lyhyemmän, ja sitten pidemmän aikaa voi vähitellen altistaa linnun idätetyille siemenille, ja lopulta kunnolla itäneille versoille saakka. Idätettyjen siementen kanssa tulee muistaa huolellinen hygienia, sillä idätetyt siemenet pilaantuvat herkästi ja nopeasti.

Yksi tapa saada vaihtelua linnun ruokavalioon lintuleipä ja itsetehdyt pelletit. Aineksina voi käyttää kaikkea linnuille sopivaa, riippuen haluaako tehdä herkkua vai enemmän opettelua tuoreruoalle. Pääaineena linnuille suositellut ruoka-aineet, ei siis jauhot tms. vaan ennemminkin siemenet, kasvikset ja luonnonkasvit. Aineet muussataan sähkövatkaimella tai tehosekoittimella sekaisin, taputellaan ohuiksi levyksi ja kuivuriin muutamaksi päiväksi (jotta kaikki kosteus on varmasti poissa, eikä pääse kasvamaan hometta), jonka jälkeen kuiva näkkäri murustellaan pelleteiksi. Saman voi myös toistaa uunissa, kunhan paistaa tarpeeksi pienessä lämpötilassa eikä anna leipästen palaa. On myös huolehdittava säilytyksestä: kosteiksi jääneet kakkuset eivät säily niin kauaa pilaantumatta kuin ihan kuivaksi tehdyt. Reseptejä voi muunnella oman ja lintujen maun mukaan, muistaen kuitenkin, että tarkoitus on syöttää leipäset linnuille, ei ihmisille.

Tiivistettynä
  • Älä luovuta!
  • Ruoat eri muodoissa ja eri paikoissa
  • Sekoita tuttua ja uutta ruokaa
  • Anna tuoreruoat aamulla, kuivaruokaa vasta illemmalla
  • Mallia ihmiseltä tai parvitovereilta
  • Erilaisia tuoreruokia: ulkoa kasveja ja siemeniä idättämällä
  • Lintuleipä
Tuoreruokaa

Ulkoa tuodun ilmaisen ja runsaan tuoreruoan parissa on hyvä opetella syömään tuoreruokaa. Kuva: Laure Kurkela

Tarjottavia kasviksia

Tarjolle laitettavia hedelmiä ja kasviksia kaupasta ja puutarhasta:

Ananas, annoona (eli kermaomena), appelsiini (ei kanarioille/peipoille), aprikoosi (ei kiveä), banaani (pienissä määrin, sisältää paljon sokeria), basilika, bataatti (kypsennettynä), durian, cantaloupe-meloni, chilit/chilipaprikat, fenkoli (tuoreena), granaattiomena, goji-marjat, herne (myös palot ja versot), hunajameloni (myös siemenet), juolukka, kaitapäivänhattu, karhunmarja, karviaismarja, kesäkurpitsa, kiivi, kirsikka, kookospähkinä, kukkakaali, kumina (tuoreena), kumkvatti, kurkku, kurpitsa, lakka/hilla, lanttu, lehtiselleri, litsi, luumu (ei kiveä), maissi, mandariini, mango, mansikka, marja-aronia, marjatuomipihlajan marjat, minimaissi, munakoiso, mustaherukka/-viinimarja, mustikka, nauris, nektariini (ei kiveä), omena (ei siemeniä), ohran versot, omenapäärynä, papaija, paprika (ei kantaa), parsa (ei päivittäin), parsakaali, passionhedelmä, persikka (ei kiveä), persilja (pienissä määrin), persimon (ei raakana), pihlajanmarjat, pinaatti (pienissä määrin), piparjuuri, piparminttu, pomelo, porkkana (naatit myös), punaherukka/-viinimarja, punajuuri (tuoreena, ei purkkiversiota), puolukka, päärynä, retiisi, rosmariini (tuoreena), ruusunmarja, salaatit, saskatoonia, sharon (vain varmasti kypsänä), taateli, tilli, tinjami (tuoreena), tomaatit (ei kantaa), vadelma, variksenmarja, varsiselleri, vesimeloni, vihreät pavut, viikuna, viinisuolaheinä, viinimarjat, viinirypäleet (pienissä määrin, kuoressa saattaa olla tuholaiskarkotteen jäämiä)


Tarjolle laitettavia kasveja ulkoa:

Ahokeltano, ailakit, apilat, auringonhattu (kohtuudella), auringonkukat, haapa, happomarjat (kohtuudella), heinät / heinäkasvit, hilla, humalat, jauhosavikka (kohtuudella oksaalihapon takia), juolukka, karvasohdake, kellokukat, keltanot, kissankello, kohokit, koivu (ei jo vahapinnan saaneita aikuisia lehtiä), kruunuohdake, kullerot, kurjenherne (kohtuudella), lakka, lehmus, leppä, lillukka, lutukka, maarianohdake (kohtuudella), maitiaiset, maitohorsma, mansikka, meriajokas, merikohokki, metsämansikka, metsätähti, mustikka (lehtiä kohtuudella, sisältävät oksaalihappoa), nokkoset (kohtuullisesti/harvoin), ohdakkeet, omenapuu, orvokit, paju (kohtuudella, kuori sisältää salisylaattia), peltokanankaali, piharatamo, pihatatar, pihatähtimö, pihlaja, peltovalvatti (kohtuudella), poimulehdet, pujo, pukinparta, puna-ailakki, puolukka, päivänkakkara, raita, rakkolevä (kohtuudella), saarni, siankärsämö (kohtuudella), suolaheinät (kohtuudella oksaalihapon takia), syreenit, takiaiset, terijoensalava, timotei, tuoksuvatukka, tähtimöt, ulpukat, vaahtera, vadelma, valkoapila, valvatit (kohtuudella), variksenmarja, vesiheinä, vesirutto, voikukka, vuohenputki (huom. samannäköiset myrkkykatko, myrkkykeiso ja hukanputki haitallisia!)

Virikeruokinta

Lemmikkilinnun ja sen villin lajitoverin suuri ero ruokailussa on ruokailun kesto. Lemmikkilinnut syövät kupunsa täyteen huomattavasti nopeammin, sillä ruokaa on yleensä lähes rajattomasti saatavilla. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia, sillä liian nopea ruokailu jättää luppoaikaa loppupäiväksi, ja se taas antaa sijaa tylsistymiselle.

Ruoka onkin hyvä tapa aktivoida lintua kuin lintua, sillä kaikki lintulajit syövät! Virikeruokailua voi harrastaa jo ihan yksinkertaisilla ja nopeilla muutoksilla ruokintatottumuksissa, ja sen voi viedä äärimmilleen antamalla linnulle haastetta lähes koko päiväksi.

Virikeruokinta tulisi aloittaa vähästä, ja tehdä muutoksia sellaisessa tahdissa, että lintu pysyy niiden mukana. Liian hankalaan paikkaan laitettu ruoka lannistaa linnun, joten kannattaa aloittaa helposta ja vaikeuttaa vähitellen.

Helpoin tapa virikkeellistää lintua ruoan kanssa ovat erilaiset namijemmalelut. Niiden parissa lintu joutuu työskentelemään ruokansa eteen. Yksinkertaisimmillaan se on vain astia, jossa on jotain muutakin ruoan lisäksi: esimerkiksi käpyjä, puunpalasia tai vaikka puhdasta pohjamateriaalia. Lintu joutuu käyttämään päätään, silmiään ja aikaa erotellessaan ruoan “roskien” seasta. Virikeleluja voi tehdä itse esimerkiksi pahvista, paperista ja puusta, tai ostaa tuhottavia tai uudelleentäytettäviä ruokavirikkeitä eläin- tai nettikaupasta.

Tarjoamalla linnulle sen tarvitseman kuivaruoan jonkinlaisten virikkeiden kautta, lintu saattaa helpommin hakeutua tuoreruoan äärelle, ja täten linnun ruokavalio monipuolistuu. Moni linnunomistaja tekeekin näin.

Virikeruokintaa voi harrastaa myös pelkän aktivoinnin vuoksi: vaikka normaali ruoka olisikin kupissa saatavilla (rajallisin määrin), voi lintua aktivoida liikkeelle ja puuhailemaan herkuilla, kuten hirssillä tai pähkinöillä. Mitä tahansa lajia voi aktivoida ruualla, myös pieniä peippoja, kunhan pitää mielessä aktiviteetin soveltuvuuden omalle lajilleen.

Käytännönläheisiä ohjeita ruokkimiseen

Uuden lemmikin ruokavalion järjestäminen saattaa olla hankalaa. Aina lemmikin ei tarvitse olla edes uusi, vaan vanhan lemmikin kanssa tehdään elämäntapamuutos, ja kannustetaan lemmikkiä terveellisemmän ja lajityypillisemmän elämäntavan tielle.

Tässä muutamia neuvoja, kuinka lemmikkilinnun ruokavaliota voi alkaa rakentamaan tai muuttamaan.

Runsauden sarven stoppaus: Lemmikkilinnun ei tarvitse elää loputtomassa yltäkylläisyydessä, sillä se sallii linnun valikoida ruuastaan vain herkkupalat. Omistajan kannattaa siis ottaa huomioon, ja jopa tarkoituksella pitää kirjaa, paljonko lintu syö päivän aikana, eikä tarjoilla ruokaa juuri enempää.

Tuoreruokavalion rakentaminen: Tuoreruokavalion tulee olla monipuolinen. Sen ei tulisi sisältää pelkästään yleisimpiä kasviksia mitä jääkaapista sattuu löytymään. Yksi neuvo on ottaa tavoitteeksi esimerkiksi tarjota tuoreruokaa liikennevalomallin mukaan: jotain vihreää, jotain keltaista/oranssia ja jotain punaista. Toinen taktiikka monipuolisuuteen on vaihdella kolmea ruoka-ainesta tuoreruokakupissa niin, että samaa ruoka-ainesta ei tarjoilla peräkkäisinä päivinä.

Toisaalta tuoreruoka-annoksen valmistamisen nopeuteen voi vaikuttaa valmistamalla osan annoksesta ennalta, varsinkin talouksissa joissa lintuja on paljon. Esimerkiksi tekemällä tuoreruoalle vihreän pohjan valmiiksi useamman päivän ajaksi ja lisäämällä siihen päivittäin eri vihanneksia, marjoja ja hedelmiä on annoksen teko todella näppärää ja helppoa. Vihreät, kuten voikukanlehdet, salaatit, yrtit ja lehtikaali säilyvät yleensä jääkaapissa hyvinä useita päiviä.

Ruoka esille eri tavoin: Jotta linnun kyllästyminen ennaltaehkäistään ja ruokailussa pidetään mielenkiinto yllä, kannattaa yrittää tarjoilla tuoreruoka erilailla eri päivinä. Esimerkiksi kokonaisena, tuoreruokatikusta, pinnoihin kiinnitettynä, paloina tai pienenä silppuna.

“Chop”, eli pieneksi pilkottu tuoreruoka: Amerikkalaisessa harrastuskulttuurissa jo kulttimaineeseen noussut “chop” on hyvin pieneksi pilkottua tuoreruokaa. Monet harrastajat tekevät ison satsin kerralla parhaiden ohjeiden mukaisesti, jota he pakastavat, ja tarjoilevat päivittäin. Tällaisen hienoksi pilkotun ruuan hyvä puoli on se, että linnun on hyvin hankala valikoida ruokaansa. Huonona puolena on ruoan ennalta-arvattavuus: ruoka on joka päivä samaa niin kauan kuin samaa sekoituserää on jäljellä.

Marjoja voi tarjoilla myös tertuissa, ja ripustaa niitä linnun elinympäristöön. Kuva: Jarmo Tuutti

Lajityypillisiä vinkkejä

Osa lajeista on erityisen herkkiä lihomaan tai niille kehittyy helposti rasvamaksa. Näitä ovat muun muassa munkkiaratti ja ruusukakadu. Tällaisten lajien kanssa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota rasvaisten herkkujen tarjoamisen kanssa, ja panostaa vähärasvaisiin tai hyvälaatuisempaa rasvaa sisältäviin vaihtoehtoihin, sekä valvoa linnun ruoan kulutusta suhteessa tarjotun ruoan määrään.

Harmaapapukaijat ovat erityisen herkkiä kalkkihalvaukselle, eli kalkin vajaukselle, jossa lintu ei saa tarpeeksi kalsiumia ruoastaan tai se ei pysty imeyttämään sitä tarpeeksi kehoonsa. Kalkkihalvaukselle altistaa myös lajista riippumatta naaraan jatkuva muniminen, sillä munien kuoriin käytetty kalsium otetaan emon kehosta. Tämän seurauksena linnun lihastoiminta heikkenee merkittävästi ja sen heikot luut voivat murtua esim. putoamisen seurauksena. Kalkkihalvauksen hoitokeino on eläinlääkärin antama pistos. Kalsiumia on muun muassa parsakaalissa, pinaatissa, seesaminsiemenissä, manteleissa sekä tietenkin maitotuotteissa ja kananmunankuorissa. Kalkkikivi tulee olla linnun saatavilla aina. Maitotuotteista tulee käyttää vain laktoosittomia versioita, sillä linnun ruoansulatusjärjestelmä ei voi pilkkoa laktoosia ihmisten tapaan. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, ja linnuille pääasiallinen D-vitamiinin lähde tulisi olla UV-säteily, jota linnun tulisi saada päivittäin linnuille tarkoitetusta UV-lampusta.

Avoparikaijat ovat erityisen tarkkoja ruokavalionsa suhteen, sillä niiden ruoansulatusjärjestelmä eroaa jonkin verran muiden papukaijojen elimistöstä. Niiden ruokavalion tulisi koostua lähes yksinomaan tuoreruoasta ja pähkinöistä, välttäen pellettejä. Niiden ruokavalion tulisi sisältää muita lajeja enemmän A-vitamiinia, jota saa mm. bataatista, porkkanasta, ruusunmarjoista ja persiljasta.

Lurit ja lurikit ovat ruokavalioltaan erityislaatuisia papukaijoja. Niiden ruokavalio sisältää luonnossa myös kukkien mettä ja siitepölyä, jota ne harjakärkisellä kielellään kukista tonkivat. Hyvinvarustetuista eläinkaupoista saa lureille tarkoitettua mesitiivistettä, jauhetta, johon vettä sekoittamalla valmistetaan keinotekoista mettä. Lurien ruokavalio on muutenkin pehmeämpi ja hedelmäpitoisempi kuin muiden papukaijojen. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että lurien uloste on myöskin lähes juoksevaa. Lurit ovatkin yksiä sotkuisimmista papukaijoista.

Beokottaraiset eli pyhämainat ovat myöskin hedelmänsyöjiä. Pehmeän ravinnon myötä niidenkin uloste on hyvin juoksevaa ja lentää pitkälle. Beot ovat tämän vuoksi sotkuisia lemmikkejä, sillä ne sotkevat sekä pehmeällä, nopeasti pilaantuvalla ruoallaan, sekä ulosteellaan.

Joillain lajeilla ruokavalio voi vaikuttaa käyttäytymiseen. Esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit pesivät luonnossa sadekauden aikaan, jolloin luonnossa on yltäkylläisesti tuoretta, vihreää ravintoa saatavilla. Näiden lajien pesimävireeseen voi osittain vaikuttaa ruokavaliota muuttamalla. Ylimääräistä pesimävirettä voi hillitä yksinkertaistamalla tuoreruokavaliota, ja päin vastoin jos haluaa innostaa lintuja pesimään, voi tuoreruokaa tarjoilla monipuolisemmin ja runsaammin.

Lajeilla, jotka elävät tropiikin vehreässä yltäkylläisyydessä kaiken aikaa, saman asian ajaa proteiini ja rasva: liian rasvainen tai proteiinipitoinen ruokavalio voi ajaa linnun pesimätilaan, ja jotkut lajit voivat olla hormonaalisessa tilassa aggressiivisia. Tällaiseen aggressiiviseen käytökseen voi osittain vaikuttaa ruokavalion mittasuhteita muuttamalla.

Jotkut linnut pitävät myös pehmennetyistä, lämpimistä ruoista kuten soseista. Tämä voi olla harmiton tapa saada lintu syömään paremmin ja monipuolisemmin (kunhan huolehtii, ettei ruoka ole tulikuumaa). Joillain kuitenkin yksilöillä lämmin, sosemainen ruoka voi aiheuttaa mielleyhtymiä pesimiseen ja pesimiskäytökseen, sillä pesimisen yhteydessä se luontaisesti oksentaisi poikaselleen/kumppanilleen samanlaista ruokaa. Tämä voi olla portti hormonaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen, joten soseilla rutiininomaisesti ruokkiessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen ja reagoida nopeasti poikkeamiin käyttäytymisessä.

Lopuksi

Linnun ruokinta saattaa kuulostaa vaikeammalta kuin avaruusfysiikka tai aivokirurgia. Lintujen ruokinta on hankalampaa kuin monen muun lemmikin, mutta ruoka-annosten pähkäily ja tekeminen on osa niiden viehätystä lemmikkinä. Tämä artikkeli on kaikessa pituudessaan ollut pinnallinen raapaisu lemmikkilinnun ruokintaan. Lemmikkinä pidettäviä lintulajeja on runsaasti, ja omistajan kannattaakin perehtyä juuri sen oman lintulajin/-suvun ruokintaan luotettavasti lähteestä. Näitä ovat esimerkiksi luonnonvaraisilla linnuilla tehdyt tutkimukset, monet eläintarhojen hoito-oppaat sekä kokeneet, menestyvät kasvattajat ja harrastajat. Sen sijaan pellettivalmistajien kaupallisiin mainoksiin kannattaa suhtautua varauksella. Lähdekritiikki on tärkeää lemmikeistä luettaessa, ja lopulta omistajakin voi tehdä vain parhaansa yrittäessään taata lemmikilleen mahdollisimman lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavan elämän, johon sisältyy myös oikea ja oikein toteutuva ruokavalio.

Oppaan seuraavassa osassa perehdyään lemmikkilinnun virikkeellistämiseen.

Virikkeellistäminen ja lelut

Lemmikkilintujen aktivoiminen on tärkeää ja omistajan tulee kantaa vastuu oikeanlaisesta aktivoimisesta. Moni lintu aktivoituu ruokaleluilla, joita voi tarjota kaikille lajeille omanlaisiaan. Sen sijaan peilit ovat erityisen huono vaihtoehto minkä tahansa linnun leluksi, eikä niitä pitäisi pitää millään linnulla tarjolla virikkeenä.

Sisältö:

Undulaatti lajitoverin kanssa eläinkaupasta ostetun lelun kimpussa. Kuva: Kiuru Koponen

Mitä virikkeellistäminen on ja miksi se on tärkeää?

Usein sanotaan, että papukaijalla on tylsää, jos sillä ei ole leluja. Tämä on kuitenkin hyvin pelkistetty sekä virikkeellistämisen merkitystä aliarvioiva näkökulma. Todellisuudessa sopivien virikkeiden puute voi aiheuttaa merkittävää stressiä sekä pahimmillaan näkyä psyykkisinä ongelmina, kuten apaattisuutena, streotyyppisenä käyttäytymisenä tai nyppimisenä. Papukaijat eivät toki ole ainoita lemmikkilintuja, jotka tekemistä kaipaavat. Papukaijoihin kuuluu kuitenkin niin kertakaikkisen älykkäitä eläimiä, joilla tarkoituksellinen virikkeellistäminen on yksi omistajan velvollisuuksista, ei vain extraa.

Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan “Pienlemmikin virikeopas”, että eläimillä on sisäsyntyinen tarve tehdä asioita. Joistain niiden tekemistä asioita on evoluution kautta tullut niin tärkeitä, että niitä voidaan kutsua käyttäytymistarpeiksi; asioiksi, joita eläimillä on tarve tehdä.

Jos linnulta poistetaan mahdollisuus tehdä näitä asioita esimerkiksi pitämällä sitä liian pitkään pienessä ja virikkeettömässä häkissä, voi tilanteen aikaansaama ristiriita aiheuttaa sille stressiä: se tahtoisi tehdä jotain, mutta ei pysty. Pitkään jatkunut krooninen stressi voi johtaa moniin ongelmiin, joista osa näkyy päälle, ja osa jää havainnoimatta.

Toisaalta tällaisten sisäsyntyisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen saa yleensä aikaan hyvää oloa, jolloin mahdollisuus näiden tekemiseen lisää papukaijan hyvinvointia. Virikkeet ovat siis yksi tiivis osa eläimen perushyvinvointia, eikä vain kirsikka kakun päälle.

Jyrsiminen on papukaijoille hyvin tärkeää, ja papukaijoille parhaita leluja ovatkin tuhottavat lelut. Kuva: Mia Niemi

Erilaiset viriketyypit

Virikkeitä on olemassa hyvin paljon erilaisia.

Eläintarhaoloista puhuttaessa virikkeet voidaan yleensä jakaa viiteen kategoriaan: sosiaaliset, kognitiviiset, ympäristölliset, aistilliset sekä ruokavirikkeet.

Sosiaaliset virikkeet tulevat pääasiassa lajitoverin kautta, sekä kesyillä linnuilla myös ihmisestä. Sosiaaliset eläimet nauttivat positiivisesta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jollaista ne saavat lajitovereistaan, kesyt linnut ihmisistä, ja monilajitalouksissa sovussa elävät eläimet myös muista talouden asukeista, kuten eri lajisista linnuista (turvallisuus aina mielessä).

Kognitiivisilla virikkeillä tarkoitetaan erilaisia aivopähkinöitä, joissa eläin joutuu käyttämään aivojaan ratkaistaakseen esimerkiksi namijemmalelun arvoituksen. Myös uudet kokemukset voivat olla kognitiivinen virike: uusi lelu, uusi ihminen, uusi tilanne, uusi ruoka, tuttu ruoka mutta uudella tavalla tarjoiltuna jne. saavat linnun ajatukset juoksemaan. Rohkeat linnut saavat uusista kokemuksista eniten hyötyä virikkeen muodossa, kun taas arka tai pelokas lintu voi niistä jopa stressaantua, ja tällöin niitä tulisi välttää tai totuttaa lintu niihin positiivisesti kouluttaen. Kouluttaminen muutenkin on myös kognitiivinen sekä sosiaalinen virike.

Elinympäristön virikkeinä ovat lajille sopivaksi sisustettu ympäristö, jossa se pääsee toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, kuten kiipeilemään orsilla, lentämään orsien välillä, jyrsimään orsia, kylpemään ja kuopimaan maata. Orsien ei ole pakko olla staattisia ja aina samassa kulmassa, vaan hieman heiluvat orret vastaavat luonnossa tuulessa keinuvaa ortta, ja eri kulmiin asetetut orret ovat hyväksi kynsille ja jaloille. Ympäristöön lukeutuu myös lajille sopiva valaistus ja ilmankosteus: linnuille sopiva UV-lamppu on tarpeen aina päivisin, ja varsinkin talvisin ilmankosteudesta kannattaa huolehtia. Nämä ovat mielen virkeyden kannalta tärkeitä ympäristöllisiä virikkeitä, mutta ajavat myös fyysistä terveyttä: UV-lamppu edesauttaa D-vitamiinin imeytymistä, ja sopiva ilmankosteus ehkäisee iho- ja hengityselinongelmia.

Aistivirikkeistä linnuille tärkein lienee näköaisti. Papukaijat myös mielellään tutkivat asioita nokallaan ja kielellään, täten tuntoaistin kautta lintu tutkailee esineitä ja asioita. Haju- ja makuaistit eivät ole linnuilla huomattavan hyvät nisäkkäisiin verrattuna. Kuuloaistin avulla lintu voi tutkailla esim. kolisteltavaa metallivirikettä, ja moni lintu nauttii myös musiikin kuuntelusta.

Ruokavirikkeet sopivat kaikille linnuille, sillä jokaisen linnun on syötävä elääkseen. Ruokavirike voi olla puhtaasti ruokaa, esim. ruokapalat aseteltuna hankalampaan paikkaan, jolloin lintu joutuu kiipeilemään tai lentämään niiden luokse, kokonaisia kasviksia, jolloin lintu joutuu erottelemaan niistä kuoren ja syötävän osan, tai ihan vain namijemmaleluja, joihin on piilotettu sekaan ruokaa.

Virikkeiden viisi kategoriaa eivät ole kiveen hakatut, ja usein virikkeet myös ylittävät kategorioiden rajoja, jolloin sama virike saattaa toteuttaa useamman esitellyistä kategorioista. Vaikka virikkeestä tuleekin usein mieleen vain lelut, yllä mainitussa listassa saimme huomata, että virikkeet eivät rajoitu vain leluihin. Seuraavaksi hieman niistä!

Ruoan avulla lintua pystyy aktivoimaan helposti. Kuvassa neitokakadu tutkii ja syö pellavan siemenkotia. Kuva: Kiuru Koponen

Erilaisia leluja

Ensimmäisenä perinteisenä linnunleluna tulee helposti mieleen peilit. Vaikka nämä voivat vaikuttaa hauskoilta leluilta, nämä ovat linnuille haitallisia. Peilit aiheuttavat hämmennystä ja jopa käytöshäiriöitä linnun luullessa kuvajaistaan lajitoverikseen. Syy peilin haitallisuuteen virikkeenä on yksinkertainen: lintu luulee kuvajaistaan kumppaniksi, mutta ‘kumppani’ ei käyttäyty kuten normaali lajitoveri. Normaalisti lintupari tekee kaiken yhdessä, mutta tämä omituinen kaveri ei poistu ikinä yhdeltä paikaltaan. Kuvajaiskumppanin äärellä kököttävä lintu ei välttämättä poistu edes syömään kunnolla. Varsinkin koirasundulaatit voivat äityä myös oksentaen ruokkimaan peiliä epäluonnollisen paljon, joka voi johtaa kupuun liittyviin terveysongelmiin. Epäjohdonmukainen ja hämmentävä käytös ‘lajitoverilta’ on linnulle stressin aihe, jota vastuullinen omistaja ei lemmikilleen suo. Kannattaa siis perehtyä, millaiset virikkeet ovat omalle lemmikille oikeasti soveliaita, eikä sokeasti luottaa vanhoihin mielikuviin tai myöskään eläinkauppojen kaikkeen tarjontaan.

Papukaijoille sopivimpia virikkeitä ovat lelut, joihin ne voivat käyttää nokkaansa. Papukaijan nokka kasvaa jatkuvasti, joten se vaistonvaraisesti myös kuluttaa sitä jyrsimällä. Tähän tarkoitukseen soveltuvat hyvin esimerkiksi puiset lelut, joita myydään lähes kaikissa eläinkaupoissa, joissa on lintuosasto. Muita jyrsittäviä ja silputtavia materiaaleja ovat esimerkiksi pahvi, paperi, luffa-sieni, korkki, sisal-köysi, kävyt, nahka, niini ja monet muut luonnonmateriaalit. Jyrsittävän lelun materiaali ja koko kannattaa päättää sekä linnun koon, että yksilöllisten mieltymysten mukaan.

Namijemmalelut, eli ns. “foraging”-lelut tarjoavat luonnollista aktiviteettia kaikille lajeille. Eläimille on täysin luonnollista tehdä työtä ruokansa eteen, ja tätä tulisi toistaa myös lemmikkinä pidettävillä yksilöillä. Namijemmaleluja on olemassa hyvin paljon erilaisia niin tehdastekoisina kuin itsetehtyinä. Pääasiassa on, että eläimen ja ruoan välillä on jokin este, joka sen pitää kiertää tai tuhota, lajista riippuen. Esimerkiksi suoranokille namijemmalelut eivät voi olla sellaisia, joita pitää jyrsimällä tuhota, papukaijoille taas tällaiset ovat usein parhaita.

Muoviset, akryyliset ja metalliset älylelut ovat myös saavuttamassa suurta suosiota niin papukaijojen kuin niiden omistajienkin keskuudessa. Niitä on myynnissä kaikenkokoisille koukkunokille, ja osa soveltuu suoranokillekin. Suurinosa on suunniteltu isompien papukaijojen käyttöön. Näissä tehdasvalmisteisissa leluissa vaaditaan joko voimaa, älyä, näppäryyttä tai näitä kaikkia, jotta lintu pääsee käsiksi lelun sisälle kätkettyyn herkkuun tai muuhun linnulle mieluisaan asiaan.

Linnut ovat luonnostaan uteliaita, ellei tämä luontainen käytösmalli ole tukahtunut esim. stressaavan tai virikkeettömän ympäristön vuoksi. Uteliaisuutensa vuoksi monet linnut nauttivat myös erilaisista tutkittavista leluista. Muovisten tai metallisten lelujen tehtävä ei välttämättä ole olla tuhottavana tai sisältää herkkuja, vaan linnun luontainen uteliaisuus ajaa sen leikkiin lelun kanssa. Varsinkin papukaijat leikkivät yleensä paljon ja mielellään. Erilaisia tutkailuleluja voi ostaa eläinkauposta, kuin keksiä tai tehdä itsekin, kunhan ne ovat lintuturvallisia. Esimerkiksi pienille linnuille suuret napit voivat olla kiinnostavaa tutkittavaa, ja moni isompi lintu tykkää vauvojen tai koirien leluista.

Varsinkin nuoret papukaijat tuntuvat olevan loputtoman uteliaita. Kuva: Flickr.com / Papooga, CC BY 2.0.

Lelujen ja virikkeiden tekeminen itse

Virikkeitä kannattaa tehdä myös itse pelkästään kaupasta tai netistä ostamisen sijaan. Tällöin säästää rahaa, mutta saa myös virikkeisiin monipuolisuutta. Moni lintu myös tykkää viriketyypeistä, joita ei välttämättä saa kaupasta lainkaan.

Itse tekemällä voi tehdä mitä moninaisimpia leluja mitä itse vain malttaa keksiä. Papukaijoille hyviä leluja ovat puiset, jyrsittävät lelut. Käsittelemätöntä puuta saa rautakaupoista tai omilta/sukulaisten mailta tuoreeltaan. Puuta voi värjätä elintarvikeväreillä, jos leluista haluaa värikkäämpiä. Halutessaan voi ottaa mallia tehdastekoisista puuleluista tai internetistä, jos oma pää lyö tyhjää lelun suunnittelun kanssa. Riippuen lajista, lelussa käytetyn puun vahvuus voi vaihdella kokonaisesta koivunhalosta ohuenohuisiin risuihin tai pehmeään balsapuuhun

Namijemmaleluja voi ja kannattaa tehdä itse ja käyttää todellakin mielikuvitusta! Ruokalelujen tekeminen papukaijoille voi olla monipuolisempaa, sillä ne kykenevät tuhoamaan asioita nokallaan ruoan tieltä. Kannattaa muistaa linnun laji ja koko, sillä linnun mielenkiinto lopahtaa liian haastavan lelun kanssa. Esimerkiksi pienemmillle papukaijalajeille ei kannata käyttää kovinta mahdollista puuta, vaan suosia pehmeämpiä materiaaleja kuten vaikka pahvia, korkkia tai balsaa.

Yksi todella helppo ja nopea “namijemma”-lelu on dyykkaus-/kaivelulaatikko. Käytännössä se voi olla mikä tahansa astia normaalikokoisesta ruokakupista isoon astiaan, johon laitetaan erilaisia lintuturvallisia ei-syötäviä materiaaleja vaikkapa puuhakkeesta puunpalasiin ja mukaan heitetään kuivaruokaa tai kuivia herkkuja tongittavaksi. Lajista riippuen kaiveluastian sisältöä voi muutella, esimerkiksi isomman papukaijan puuha-astiaan voi laittaa käpyjä, puunpalasia, paperisilppua, pahvia jne., kun taas pienempien papukaijojen ja suoranokkien kaiveluastian voi täyttää puuhakkeella ja muulla pienikokoisemmalla materialla. Peippojen tai kyyhkyjen pesimävietti saattaa epätoivotusti nousta korsimaisista asioista kuten heinästä tai risuista, joten tällaisia kannattaa tällöin näillä lajeilla välttää.

Monille linnuille myös ihan vain ulkoa tuodut oksat ovat hyvää ajanvietettä. Papukaijat silppuavat sirot risut nopeasti ja mielellään, ja peipotkin saavat iloa lehdistä tai hiirenkorvista. Turvallisia puulajeja ovat mm. haapa, leppä ja pihlaja. Oksia voi tuoda ulkoa myös talvisin.

Papukaijoille virikkeiden teko on kohtuullisen helppoa myöskin. Hankitaan kasa materiaalia, jotka sopivat linnulle sekä yksilönä että lajina. Kaikkiin palasiin tehdään poralla tai puhkaisemalla (materiaalista riippuen) reikä, ja palaset pujotetaan lajille sopivan paksuiseen naruun. Tällöin on muistettava, että pitkä naru saattaa tyhjäksi jyrsittynä olla vaarallinen. Naruriskin välttää, jos käyttää lelun runkona tuoreruokatikkua tai pitkää nippusidettä.

Useita erinomaisia vinkkejä lelujen tekemiseen itse löytyy Papukaija.fi-sivuston Tee-se-itse -osiosta..

Tuoreet oksat ovat oiva virike kaikenlaisille linnuille. Muista tarkistaa kasvin turvallisuus ja kerätä lehdet puhtaalta paikalta. Kuva: Kiuru Koponen

Turvallisuus

Jokainen vastuullinen omistaja toivoo lemmikkinsä olevan parhaassa mahdollisessa turvassa. Turvallisuus on tärkeää, mutta ylilyönnit siinä vastaavat sitä, kuin ihminen viettäisi kaiken aikansa pehmustetussa huoneessa liikkumatta, peläten kompastumista tai varpaan iskemistä pöydän kulmaan. Lemmikkiä ei ole tarkoitus saattaa tarkoituksella vaaraan, vaan omistajan tehtävänä on tarjota linnulle ympäristö, jossa sillä on sekä virikkeitä, mutta se on myös turvassa.

Virikkeiden kanssa tuleekin ottaa huomioon ainakin ne yleisimmät sudenkuopat. Lisäksi omaa lintua ja sen tapaa leikkiä virikkeillä kannattaa tarkkailla, eikä myöskään luottaa tehdastekoisten virikkeiden ehdottomaan turvallisuuteen.

Yksi asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, miltä lelu näyttää kun siitä on hajotettu palasia. Esimerkiksi pitkät narunpätkät voivat naamioitua lelun osaksi lelun ollessa ehjänä, mutta osittain tuhottuna narujen vapautuessa ne voivat olla vaarallisia. Tämän vuoksi itsetehtyjen lelujen kanssa kannattaa suosia runkona lyhyitä narunpätkiä, metallisia tai puisia tikkuja, tai niin paksua köyttä, että se ei paljaaltaankaan ole kietoutumisvaara.

Joissain virikkeissä on olemassa myös kiilautumisvaara, jolloin linnun varvas, jalka tai jopa pää voi jäädä jumiin virikkeen osaan. Yksinkertaisin jumiutumisvaara koskee kulkusia: papukaijan nokka voi jäädä jumiin jopa kissanlelupallon sisällä olevaan kulkuseen. Kulkunen saatetaan joutua poistamaan jopa rauhoituksessa eläinlääkärissä, jos lintu ei anna poistaa sitä muuten.

Linnut myös ajoittain nielevät materiaaleja, jotka eivät sula niiden ruoansulatusjärjestelmässä. Yleisin näistä ovat erilaiset narut tai muut tekstiilit. Köysiä sisältävissä leluissa linnut voivat jyrsiä ja niellä köysimateriaalia, oli se sitten puuvillaa tai sisalia. Puuvilla pehmeänä myöskin on riski sille, että linnun kynnet tarttuvat pehmeisiin kuituihin, tai pitkät kuidut kietoutuvat jopa linnun varpaiden tai jalan ympärillä. Tämän vuoksi osa harrastajista leikkaa tupsut suorilta pois. Jokaisen tulisi seurailla, kuinka lintu vuorovaikuttaa erilaisten materiaalien kanssa. Jos lintu syö ja nielee jotain, joka ei ole ruokaa, tulisi kyseinen materiaali poistaa saatavilta.

Linnunlelut tulisi tehdä myös turvallisista materiaaleista. Yleisesti suositaan luonnonmateriaaleja, jotka saattavat pieninä määrinä sulaa linnun ruoansulatuselimistössä. Jos lintu ei todella syö vieraita materiaaleja ja esineitä, vaan tutkii ja vain jyrsii niitä, linnuille voi tarjota virikkeeksi myös muita materiaaleja. Esimerkiksi pienet linnut eivät yleensä saa irti kovamuovisista leluista mitään, mutta tutkivat niitä mielellään. Isot linnut saattavat hajottaa esimerkiksi kumisia koiranleluja, mutta jos lintu ei niele kumia, virike on ihan OK olla tarjolla. Tässä on kyse nimenomaan lintuyksilön omasta käyttäytymisestä erilaisia materiaaleja kohtaan, jolloin ainoa, joka voi tehdä linnulle soveltuvia ratkaisuja materiaalien suhteen on omistaja. On olemassa myös lintuja, jotka nielevät pakonomaisesti turvallisiksi koettuja materiaaleja, kuten köyden kuituja, paperia, tai jopa puuta. Oman linnun leikkimistapojen tarkkailu on täten tärkeää.

Pitkät narut voivat olla takertumis- tai kuristumisriski. Kuva: Flickr.com / diana_dee_sophia, CC BY 2.0, rajattu alkuperäisestä.

Virikkeellinen ympäristö

Linnun elinympäristön tulisi myös tukea sen lajinomaisia tarpeita. Kaikki lähtee häkistä ja arjesta. Häkin on oltava tarpeeksi suuri, jotta aktiiviset linnut mahtuvat siellä liikkumaan mahdollisimman lajityypillisellä tavalla. Linnut viihtyvät korkealla, joten pelkoa ja stressiä välttääkseen häkin tulee sijaita tai olla niin korkea, että lintu pääsee halutessaan ihmisen silmätasoa korkeammalle. Myöskin häkin ulkopuolisen elinympäristön tulee olla stressivapaa: häkin tulee sijaita paikassa, jossa lintu saa halutessaan olla rauhassa, ja pelokkaan linnun lähellä tulee toimia niin, että lintu ei joudu pelkäämään arkisia toimia.

Häkin sisustaminen on tärkeä osa linnun arkipäiväistä hyvinvointia. Hyvin sisustettu häkki tukee linnun lajityypillistä käyttäytymistä, tuo sille turvaa ja jopa hoitaa terveyttä. Kehnosti sisustettu häkki voi sen sijaan olla tylsä ja jopa terveydelle haitallinen.

Oikeanlaisilla, oikein sijoitetuilla orsilla lintu saa häkistä mahdollisimman paljon hyötyä irti. Isokin häkki menee hukkaan, jos se on sisustettu epäkäytännöllisesti. Linnulle tulee tarjota tarpeeksi istumapaikkoja, mutta jättää myös vaakatasoista lentotilaa. Luonnonorret eri asentoihin, ei vain vaakatasoon, laitettuna ovat hyväksi linnun lihaskunnolle ja kuluttavat hyvin kynsiä. Kehnosti sisustetussa häkissä lintu ei saa kaipaamaansa monipuolista liikuntaa, ja varsinkin muoviorret ovat erityisen huono vaihtoehto niin kynsille kuin jaloillekin. Hyvä ja hyvin sisustettu häkki edistää linnun terveyttä, hyvät orret tekevät hyvää nokalle, kynsille ja lihaksille, ja sopivien virikkeiden myötä myös henkinen hyvinvointi kasvaa. Huono tai huonosti sisustettu tai sijoitettu häkki saattaa altistaa linnun stressille ja pelolle (jos häkki tai siellä olevat orret ovat liian matalalla), nokka- ja kynsiongelmille (jos soveltuvaa nokkaa ja kynsiä kuluttavaa materiaalia on liian vähän) ja jopa sairauksille (jos olot ovat epähygieniset, esim. orret aseteltu toistensa päälle niin että alemmat orret ovat kakkaiset).

Leluilla ja muilla virikkeillä luodaan virikkeellistä ympäristöä häkkiin. Leluja kannattaa olla sopiva määrä ja niiden tulee sopia lajille ja yksilölle, esimerkiksi on yleensä täysin turhaa laittaa peipoille ison papukaijan lelua. Olivat virikkeet mitä tahansa, niiden tulee olla turvallisia ja sopivia, niitä kannattaa vaihdella eikä niitä tule olla liikaa, muttei liian vähääkään. Liian täyteen ahdettu häkki ei salli linnun liikkua. Toisaalta epäsopivat ja epäkiinnostavat virikkeet vievät tilaa esimerkiksi lentämiseltä tai paremmilta virikkeiltä. Lajista ja yksilöstä riippuen virikkeitä kannattaa vaihdella, sillä vaihtelu virkistää. Vaihtelun vuoksi toimivaksi todettua häkin perussisustusta (pysyviä orsia ja kuppeja) ei ole välttämätöntä muutella, vaan vaihtelua voi tuoda virikkeitä lisäämällä ja poistamalla.

Lemmikkilinnun elinympäristön tulisi jatkua myös häkin ulkopuolella. Myös pienempien lintujen, kuten peippojen, kanarialintujen ja undulaattien tulee päästä lentelemään häkistään päivittäin, elleivät ne asu usean neliömetrin lentohäkissäi. Linnun lentoalueen, oli se sitten yksi huone tai koko talo, tulee olla lintuturvalliseksi tehty. Linnun mieltymyksistä ja tarpeista riippuen sille voi järjestää yhden tai useamman sallitun kiipeilypaikan, jossa se voi viettää aikaa häkin ulkopuolella. Useampi kiipeilypaikka mahdollistaa linnun lentämisen usean paikan välillä sujuvammin. Mitä enemmän ja paremmin lintu viihtyy tällaisilla sallituilla paikoilla, sitä vähemmän se on tuhoamassa irtaimistoa (papukaijojen kohdalla), tai hankkiutumassa vaaratilanteisiin. Myöskin kiipeilypuussa olevia virikkeitä kannattaa vaihdella. Vapaana ollessaan lintua virikkeellistävät elinympäristön pienet muutokset, ihmisen seura sekä mahdollisuus lentää paremmin kuin häkissä.

Lintupuu on lintuhäkin ohella osa linnun omaa elinympäristöä. Kuva: Mia Niemi

Lintu ei ole yksineläjä

Papukaijat kakapoa lukuunottamatta - suurista aroista pieneen undulaattiin - ovat pari- tai parvilintuja. Ne ovat luonnossa jatkuvsti tekemisissä lajikumppaniensa kanssa ja jotkin lajit elävät osan ajasta suurissa sekaparvissa. Toisen linnun seura on erittäin suuri virikkeellistävä asia.

Pienimpien lintujen kohdalla pystyy yhden linnun hankkiva varmasti hankkimaan parvenkin. Isoillekin papukaijoille seura on tärkeää, ja kannattaakin jo lintua hankkiessa pitää ovi avoinna myös tulevalle lajitoverille, vaikkei lintuja olisikaan mahdollista hankkia aluksi kuin yksi.

Käsinruokittujen isompien papukaijojen kohdalla lajitoverin hyväksyminen voi aiheuttaa haasteita, jonka takia niiden kanssa joutuu olemaan tarkkana, eikä aina lajitoveri ole mahdollinen vaihtoehto. Tällöin linnulle tulee tarjota mahdollisimman paljon sen arvostamaa seuraa, eli ihmisen huomiota.

Myöskään suoranokkaisia lintuja, kuten peippoja, kanarialintuja, kyyhkyjä tai siniviiriäisiä ei tulisi pitää yksin, vaan lajille sopivassa kokoonpanossa. Esimerkiksi nykyään kanarialintujakaan ei suositella pidettävän yksin, vaikka aiemmin se onkin ollut tapana. On kuitenkin tarpeen selvittää lajikohtainen tapa pitää lintuja, jotta stressiltä ja yhteenotoilta vältytään: esimerkiksi siniviiriäisiä tulisi pitää pääasiassa pareittain eikä parvissa, ja monien lajien kohdalla parvien kannattaa olla joko täysin samaa sukupuolta, tai mahdollisimman tasainen jako sukupuolten välillä, jotta kiistoilta kumppaneista vältytään.

Pääasiassa linnulla tulisi aina olla lajitoveri, tai vähintään hyvin läheistä sukua oleva lintu kaverinaan, jonka kanssa se tulee toimeen ja voi toteuttaa luontaisella ja positiivisella tavalla sosiaalisuuttaan. Ihminen kun ei pysty korvaamaan lintukaveria monellakaan tavalla. Harmaapapukaijoilla tehdyssä tutkimuksissa yksin elävien lintujen DNA oli vaurioitunut yksinäisyydestä johtuvan kroonisen stressin seurauksena. Omistaja ei siis pysty luotettavasti arvioimaan, onko lintu yksinäinen vai ei.

Myös isot linnut kaipaavat lintuseuraa, mielellään samasta lajista.

Virikkeillä elämä paremmaksi

Linnun virikkeellistäminen ei siis ole vain parin lelun laittamista huolettomasti sisustettuun häkkiin ja asian unohtamista. Leluja kannattaa kierrättää ja muitakin virikkeitä miettiä säännöllisesti. Ruokailun tekemisellä haastavammaksi voi olla isokin vaikutus sekä seura on aina tärkeää linnuille.

Lajityypillistä käyttäytymistä toteuttaessaan lintu pystyy olemaan onnellinen, ja olohuoneemme ovat kaukana luonnon tarjoamasta vaihtelusta. Voimme kuitenkin yrittää teollisin tai itsetehdyin leluin ja virikkein yrittää tarjota mahdollisuuden linnulle toteuttaa itseään, vaikkakin hieman erilaisten asioiden parissa, kuin se luonnossa tekisi. Kaikki linnut ovat pohjimmiltaan aktiivisia, ja varsinkin papukaijat usein vielä älykkäämpiä kuin monet ihmiset arvaavatkaan. Asianmukainen virikkeellistäminen on linnun fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä huolehtimista.

Mahdollisuus toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeita on lintujen hyvinvoinnin peruspilareita.

Oppaan seuraavassa osassa perehdymme linnun käyttäytymiseen ja koulutukseen.

Aloittelijan opas lemmikkilintuharrastukseen

Aloittelijan opas lemmikkilintuharrastukseen on opas jokaiselle lintua lemmikiksi harkitsevalle tai sellaista hankkimassa olevalle. Tosin pidempiaikainenkin harrastaja voi löytää oppaasta jotain uutta ja hyödyllistä.

Syyskuussa 2016 tapahtuneen nettisivu-uudistuksen yhteydessä lähdimme kehittämään tätä opasta entistä pidemmälle. Julkaisemme uusia lukuja yksi kerrallaan sitä mukaa, mitä saamme tehtyä niitä valmiiksi. Otamme myös mielellämme palautetta vastaan oppaan sisältöön liittyen.

  1. Mitä lemmikkilintuharrastus on?
  2. Lemmikkilinnun ostajan opas
  3. Linnunomistajan perustarvikkeet
  4. Uuden linnun tuominen kotiin
  5. Lemmikkilinnun perus- ja terveydenhoito
  6. Lemmikkilinnun ruokavalio
  7. Lemmikkilinnun virikkeellistäminen ja lelut
  8. Lemmikkilinnun käyttäytyminen ja koulutus (tulossa)

Hyvin lyhyen ja pintapuolisen katsauksen lintuharrastukseen ja lintujen hoitamiseen saa myös artikkelista Linnut lyhyesti ja selkokielellä.

Alueellinen toiminta

Yhdistyksen alueellisen toiminnan tarkoituksena on antaa harrastajille mahdollisuus tutustua muihin lintuharrastajiin helposti ja turvallisesti. Alueellisen toiminnan puitteissa järjestetään kevyitä tapahtumia ympäri Suomea. Lisäksi alueelliset yhteyshenkilöt voivat toimia paikallisten harrastajien ja muun yhdistyksen välisenä yhdyssiteenä.

Alueellinen toiminta tässä muodossa on julkaistu elokuussa 2016. Kehitämme toimintaa edelleen ja julkaisemme uusia alueita sopivien vastaavien ilmoittautuessa.

Yhdistyksen alueellinen toiminta toimii pääpiirteittäin seuraavasti:

  • Tietylle maantieteelliselle alueelle on valittu alueellinen yhteyshenkilö. Tämä henkilö vastaa kyseisen alueen alueellisesta toiminnasta ja toimii kontaktihenkilönä toimintaan liittyen.
  • Eri alueilla järjestetään toimintaa pitkälti sen mukaan, miten aktiivisuutta riittää ja miten harrastajat käyvät järjestetyissä tapahtumissa.
  • Jos omalla lähialueellasi ei ole yhteyshenkilöä listassa, tarkoittaa se, ettei tällaista yhteyshenkilöä ole löytynyt. Jos haluat itse yhteyshenkilöksi tai tunnet jonkun, joka voisi haluta, ota yhteyttä! Haluamme laajentaa alueellista toimintaa kattamaan mahdollisimman ison osan Suomea.
  • Alueelliset tapahtumat julkaistaan mm. yhdistyksen tapahtumakalenterissa, foorumilla ja Facebookissa.

Alueelliset yhteyshenkilöt

Alla olevat alueelliset yhteyshenkilöt vastaavat oman alueensa alueellisesta toiminnasta. Huomioithan, etteivät he toimi tukihenkilöinä tai neuvojina lintuasioihin liittyen. Voit kysyä kysymyksiä lintujen pitoon liittyen yhdistyksen foorumilta ja Facebook-sivuilta. Ja kiireellisissä terveyteen liittyvissä asioissa ole aina yhteydessä eläinlääkäriin.

Tällä hetkellä listassa on vain henkilön nimi. Voit olla häneen yhteydessä esimerkiksi Facebookin kautta. Päivitämme syksyn aikana myös sähköpostiosoitteet.

Pääkaupunkiseutu
Sanna Pitkäranta

Turun seutu
Elina Myllykangas

Jyväskylän seutu / Keski-Suomi
Teija Heikkinen

Oulun seutu
Laure Kurkela

Kanta-Häme
Anna-Stiina Tuomisto

Etelä-Pohjanmaa
Janina Länsimäki

Savonlinnan seutu / Etelä-Savo
Janina Vartiainen

Yhdistyksen viralliset dokumentit

Lemmikkilinnut Kaijuli ry -yhdistyksen viralliset dokumentit, kuten pöytäkirjat. Kauppakirjapohjan, syntymätodistuksen ja muut vastaavat dokumentit löytyvät dokumenttipohjista.

Dokumenttipohjat

Lintuharrastajan kannalta tärkeitä dokumenttipohjia, kuten linnun kauppaan liittyvät dokumentit. Huomioithan, että CITES I sekä II -lajeista (kaikki papukaijalajit, lukuun ottamatta undulaattia, neitokakadua, kauluskaijaa sekä ruusukaijasta) on tehtävä kauppakirja sekä myyjän annettava alkuperäistodistus lain mukaan. Yhdistyksen tarjoama kasvattajan antama syntymätodistus toimi alkuperäistodistuksena.

Yhdistys kuitenkin suosittelee kauppakirjan tekemistä sekä syntymätodistuksen antamista kaikkien myytivien lintujen kohdalla, myös niiden, jotka eivät kuulu CITES-säätelyn piiriin.

Kaikki dokumenttipohjat on ladattavissa tavallisina pdf:nä sekä tietokoneella täytettävinä pdf-lomakkeina, jolloin lomakkeen voi tulostaa valmiiksi täytettynä.


Kauppakirja

Kauppakirjaan merkitään kaupan osapuolet, kohteen tiedot sekä kaupan ehdot (kuten hinta ja muut ehdot). Koska lemmikkien kauppa on lain silmissä tavaran kauppaa, kauppakirjan tekeminen on erittäin suositeltavaa oikeusturvan kannalta. Pakollinen CITES I ja II -lajien kohdalla.

» Kauppakirja (pdf)
» Kauppakirja (lomake-pdf)


Syntymätodistus

Syntymätodistus on kasvattajan antama todistus linnun alkuperästä ja toimii CITES I ja II -lajeille alkuperäistodistuksena, joka on näille lajeille pakollinen.

» Syntymätodistus (pdf)
» Syntymätodistus (lomake-pdf)


Sukutaulu

Sukutauluun voidaan merkitä linnun taustat syntymätodistusta tarkemmin. Erittäin suositeltavaa erityisesti neitokakadujen ja undulaattien kohdalla, joita pesitetään Suomessa paljon.

» Sukutaulu (pdf)
» Sukutaulu (lomake-pdf)


Tunnistemerkintäkortti

Tunnistemerkintäkortti on tunnisteen laittajan (rengas tai mikrosiru) allekirjoittama todistus linnun tunnistemerkinnstä.

» Tunnistemerkintäkortti (pdf)
» Tunnistemerkintäkortti (lomake-pdf)


Kasvattajahakemus

Tällä hakemuspohjalla voit hakea yhdistyksen kasvattajalistalle.

» Kasvattajalistahakemus (pdf)

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ajaa pyrkii edistämään lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia Suomessa toiminnallaan, sekä samalla muuten järjestämään palveluita jäsenilleen ja lemmikkilintuharrastajille. Osana tätä toimintaa haluamme auttaa lainsäätäjiä tulevan eläisuojelulain kokonaisuudistuksessa lemmikkilintujen osalta.

Ohessa listattuna yhdistyksemme tavoitteet lakiuudistukseen. Tavoitteenamme on saada Suomeen eläinsuojelulaki, joka ottaa huomioon lemmikkilintujen lajityypilliset vaatimukset riittävän tarkasti, sekä joka edistää eettistä lemmikkilintuharrastusta vaikeuttamatta sitä tarpeettomasti.


Suomi edelläkävijänä lemmikkilintujen hyvinvoinnissa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen

Tämä dokumentti sisältää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteet eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen lemmikkilintujen osalta. Esitellyt tavoitteet ovat yhdistyskokouksen hyväksymiä korkean tason kantoja. Emme ota tässä yhteydessä kantaa siihen, miten nämä tavoitteet pitäisi toteuttaa lainsäädännöllisesti (esimerkiksi lain suhde asetuksiin), vaan esittelemme näkemyksemme yleisemmällä tasolla. Olemme halukkaita keskustelemaan ja auttamaan lakia valmistelevia tahoja, jotta eläinsuojelulaki toimisi mahdollisimman hyvin myös lemmikkilintujen osalta.

Vastuullista lemmikkilintuharrastusta jatkossakin

- Yhdistyksen yleinen näkemys

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n ensisijaisena tavoitteena on, että eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa otetaan lemmikkinä elävät linnut huomioon riittävän hyvin, jotta lain avulla voidaan taata niiden hyvinvointi. Nykyinen laki ei mahdollista tätä täysin, vaan hyvinvoinnin edistäminen sekä erityisesti uuden tiedon tuottaminen ja levittäminen on jäänyt Suomessa lähes pelkästään yhdistyksemme harteille viimeisten vuosien aikana.

Merkittävin ongelma nykyisessä laissa on se, että vaikka itse laki määrittelee lemmikin pitämisen yleisen tason vaatimukset kattavasti, ei näitä vaatimuksia ole tarkennettu riittävästi lemmikkilintujen osalta. Tämä jättää liikaa tulkinnanvaraa monissa kysymyksissä, kuten esimerkiksi tilojen vaatimuksissa, eläimen kohtelussa ja käsittelyssä sekä virikkeellistämisessä.

Näkemyksemme mukaan eläinten hyvinvointi koostuu kahdesta tekijästä, jotka pitäisi ottaa huomioon sekä yleisellä tasolla, että lajikohtaisissa vaatimuksissa:

  • Onko eläin terve?
  • Saako eläin toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan?

Ensimmäinen kysymys käsittelee lähinnä eläimen fyysistä hyvinvointia, sisältäen mm. sopivan ympäristön, ruokavalion sekä tarkoituksenmukaisen hoidon ongelmatilanteissa. Toinen kysymys käsittelee psyykkistä hyvinvointia, kohdentuen ennen kaikkea siihen, että eläin saa toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan sekä elää ilman tarpeetonta stressiä ja pelkoa. Uuden eläinsuojelulain tulisi turvata lemmikkilintujen hyvinvointi molemmista näkökulmista riittävän tarkkojen ohjeiden sekä pitovaatimusten avulla. Sen lisäksi, että uusi laki huomioi lemmikkilinnuille tyypilliset seikat, sen tulisi huomioida myös lintulajien lajikohtaiset vaatimukset.

Laadukkaan lain luomisen edellytyksenä on kuulla kaikkia osapuolia, joita lakiuudistus koskee. Muuten riskinä on se, ettei laki ole riittävän kattava, tai se, että laki vaikeuttaa harrastusta kohtuuttoman paljon. Tällä hetkellä Suomessa on vain kourallinen eläinlääkäreitä, jotka pystyvät hoitamaan lemmikkilintuja. Siirryttäessä muihin aiheisiin, kuten virikkeellistämiseen tai koulutukseen, osaamista löytyy lähinnä harrastajilta. Tämän takia toivommekin, että Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toimijoiden asiantuntemusta käytettäisiin hyväksi uutta lakia tehtäessä.

Yksittäiset tavoitteet koskien lemmikkilintuja

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena on kattava eläinsuojelulaki, mutta halumme nostaa nykyisestä lainsäädännöstä esiin muutaman erityisen lemmikkilintuja koskevan ongelman sekä muita tavoitteitamme liittyen uuteen eläinsuojelulakiin.

Tavoite 1: Edistää lintujen hyvinvoinnin huomioivan lemmikkilintuharrastuksen jatkumista Suomessa jatkossakin

Viimeisten vuosien aikana lemmikkilintuharrastus on ottanut valtavia askeleita Suomessa lintujen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän ansiosta esimerkiksi lintuhäkkien koot ovat kasvaneet merkittävästi, virikkeellistäminen on kehittynyt sekä eläinten kohtelu (varsinkin osana koulutusta) on parantunut. Tavoitteenamme on, että tämä kehitys jatkuu tulevaisuudessakin.

Haluamme painottaa, ettemme koe tarpeellisena kieltää yksittäisiä, jo lemmikkeinä eläviä, lintulajeja tai -lajiryhmiä. Näille lajille on mahdollista tarjota hyvinvoinnin kannalta riittävät olosuhteet seuraeläimenä. Suurimmat haasteet liittyvät erityisesti lintujen kokoon sekä virikkeellistämiseen. Kantamme on, että näihin ongelmiin tulee puuttua luomalla riittävät vaatimukset eläinten pidosta, ei kieltämällä yksittäisiä lajeja. Lisäksi haluamme painottaa, että vaikka monet papukaijalajit ovat virikkeellistämisen näkökulmasta haastavia, ei mikään niistä ole luonnossa saalistaja, minkä vuoksi esimerkiksi ruoan käyttö niiden virikkeellistämisessä ei ole erityisen haastavaa.

Tosin poikkeuksen edellisen kappaleen asioihin voivat muodostaa jotkin muuttolinnut, joille tarve muuttaa tiettynä vuodenaikana voi aiheuttaa kohtuutonta stressiä. Tällaisia lajeja ei Suomessa kuitenkaan tiettävästi pidetä lemmikkinä.

Haluamme myös huomauttaa, että ongelmia eläinten hyvinvoinnissa löytyy paljon myös domestikoituneilla lajeilla, kuten koirilla, kissoilla ja jyrsijöillä. Kuten näiden kohdalla, lemmikkinä elävien lintujenkaan ongelmat eivät johdu lajien lemmikkinä pitämisen mahdottomuudesta, vaan ihmisten tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta lemmikkilintujen haasteet eivät siis poikkea merkittävästi muista lajeista.

Yhdistyksemme kanta ns. “positiivilistaan”, jossa listattaisiin sallitut lemmikkilajit, on kielteinen sen haasteiden takia. Tällä hetkellä Suomesta löytyy lemmikkeinä useita kymmeniä lintulajeja, jonka lisäksi esimerkiksi Euroopasta löytyy paljon lisää lajeja. Mikään yksittäinen lemmikiksi saatavilla oleva lintulaji ei ole niin haastava, että se pitäisi jättää listan ulkopuolelle. Toisaalta jos päädyttäisiin jättämään joitain lajeja listan ulkopuolelle, pitäisi laissa olla vuosikymmenten mittaiset siirtymäajat, sillä monet papukaijat voivat elää jopa yli 50-vuotiaiksi. Tämä tekisi myös valvonnasta haastavaa.

Varsinkin yksittäisten lajien kieltäminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa niitä salakuljetettaisiin maahan herkemmin. Tällaisissa tilanteissa linnun alkuperä on täysin hämärän peitossa ja riski tuoda maahan luonnosta pyydettyjä yksilöitä kasvaa.

Yhdistyksemme ei hyväksy luonnosta pyydettyjen lintujen pitämistä lemmikkeinä. Mielestämme uhanalaisten lajien kohdalla CITES-säädökset antavat riittävästi työkaluja puuttua mahdollisiin ongelmiin, kunhan niitä valvotaan riittävän tarkasti. Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee jo nyt yhteistyötä Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-kysymyksiin.

Tavoite 2: Saada lakiin selkeät kokovaatimukset lintujen tiloille

Yleensä harrastajat pitävät lintujaan lintuhäkeissä. Tällä hetkellä ei ole olemassa sitovia kokovaatimuksia lemmikkilintujen häkeistä. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jotkin lintujen omistajat pitävät lemmikkilintujaan riittämättömän kokoisissa lintuhäkeissä liian pitkiä aikoja. Lisäksi monet eläinkaupat myyvät liian pieniä häkkejä. Mielestämme uuteen lakiin tulisi saada selkeät ohjeet lemmikkilintujen tilojen kokovaatimuksista.

Lakia säädettäessä on tärkeää huomioida se, millaisissa tiloissa lintua pidetään ja miten pitkään. Jos lintu vain nukkuu yönsä lintuhäkissä ja on päivät vapaana huoneistossa, ei häkkikoon tarvitse olla niin suuri, kuin esimerkiksi linnunomistajan työpäivät häkissä viettävien lintujen kohdalla (tällöin voidaan sanoa, että häkki ei ole linnun varsinainen elinympäristö). Lisäksi häkkikokojen tulisi huomioida linnun fyysinen koko sekä lajityypillinen käyttäytyminen.

Laissa linnun elintiloiksi tulee laskea myös muut tilat, kuin pelkkä lintuhäkki. Ellei kyseessä ole suuri lentohäkki, pitäisi linnun päästä tästä häkistä päivittäin liikkumaan sekä lentämään huoneistoon tai muuhun turvalliseen tilaan useammaksi tunniksi.

Tavoite 3: Saada rajoitettua siipisulkien typistämistä

Siipisulkien typistäminen tarkoittaa sitä, että linnulta viedään osittain tai täysin lentokyky lyhentämällä sen siipisulkia. Vaikka toimenpide itsessään on oikein tehtynä kivuton, vie se linnulta lajityypillisen liikkumatavan ja vaikuttaa sen hyvinvointiin. Tyypillisimmin siipisulat typistetään isommilta papukaijoilta. Toimenpide ei ole Suomessa yleinen, mutta mikään ei estä tekemästä niin ja tällaisia tapauksia tulee ajoittain vastaan.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ehdottaa, että jatkossa linnun siipisulat saa typistää vain eläinlääkäri, jos katsoo linnun hyvinvoinnin tätä vaativan. Sulkien typistäminen pitää kuitenkin sallia vain harvinaisissa tai poikkeuksellisissa erikoistapauksissa.

Tavoite 4: Saada linnun kiinnikytkeminen nilkkarenkaasta kiellettyä

Nykyiset asetukset sallivat linnun kiinnikytkemisen nilkkarenkaasta väliaikaisesti, esimerkiksi ulkoilutusta varten. Millään Suomessa lemmikkinä löytyvällä lintulajilla jalkojen luut eivät kuitenkaan ole niin vahvoja, ettei kiinnikytkeminen nilkasta loisi riskiä: jos lintu säikähtää, voi pelkästään jalkaan kohdistuva nykäisy vahingoittaa lintua. Esimerkiksi International Association of Avian Trainers and Educatorsin (IAATE) kanta on, ettei tällaista tulisi käyttää kuin petolintujen kanssa (joita Suomessa ei pidetä lemmikkeinä), joiden jalkojen luut voisivat kestää tämän.

Linnun kytkeminen nilkkarenkaasta edes väliaikaisesti tulisi kieltää kokonaan. Ulkoiluttamisen tulisi tapahtua joko erillisissä ulkohäkeissä tai valjailla, jotka jakavat mahdollisen iskun tasaisesti loukkaamatta lintua.

Tavoite 5: Selkeyttää lintujen poikasten luovutusikiä

Nykyisessä laissa on selkeästi määritelty, ettei nuoria eläimiä saisi luovuttaa liian aikaisin uuteen kotiin. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ole riittävän selkeä lemmikkilintuja varten, jolloin ajoittain vastaan tulee vieroittumattomina luovutettuja poikasia. Tämä voi johtua joko kasvattajan tietämättömyydestä tai kiireestä saada lintu uuteen kotiin kuluttamasta hänen resurssejaan.

Uuden eläinsuojelulain tulisikin varmistaa, ettei lintujen poikasia luovuteta vieroittumattomina kasvattajalta uuteen kotiin. Tämä tapahtuisi joko luomalla selkeät lajikohtaiset luovutusiät Suomessa kasvatettaville lajeille tai määrittelemällä tarkat kriteerit luovuttamista varten. Lain tulee kuitenkin huomioida erot eri lajien kasvamisen nopeudessa, sillä turvallisessa luovutusiässä on lajien väleillä suurimmillaan kuukausien erot. Yksi lemmikkilinnuille yhtenäinen luovutusikä ei toimisi, sillä esimerkiksi joidenkin lajien emot voivat käyttäytyä aggressiivisesti liian vanhoja poikasiaan kohtaan, jotka luonnossa eläisivät jo omillaan.

Tavoite 6: Selkeyttää eläinkauppojen harjoittamaa lintujen myyntiä

Nykyisellään eläinkauppojen harjoittama lintujen myynti ei ole riittävän selkeästi valvottua. Kaikki eläinkaupat eivät edes tiedä myymiensä lajien nimiä, saati sitten niiden vaatimuksia. Myös ongelmia CITES-säädösten noudattamisessa on esiintynyt, eikä kaikista liikkeistä ole saanut linnun mukana esimerkiksi alkuperäistodistusta. Pahimmillaan ongelmat ovat johtaneet siihen, että yksittäiset linnut ovat odottaneet uutta kotia pitkiä aikoja riittämättömissä olosuhteissa tai linnun myynyt eläinkauppa ei ole pystynyt neuvomaan ostajaa edes perushoidon suhteen.

Eläinkauppojen harjoittamaan lintujen myyntiin tulisikin saada selkeämmät ohjeet, jotka varmistaisivat, että eläinkauppojen työntekijöillä on riittävästi tietoa myymistään linnuista, niitä hoidetaan hyvin eläinkaupoissa, sekä eläinkaupat pystyvät ohjeistamaan ostajia sekä tarvittaessa määrittelemään, riittääkö kyseisen henkilön osaaminen linnun hoitamiseen.

Tavoite 7: Saada termi "häkkilintu" muutettua muotoon "lemmikkilintu" tai "seuralintu"

Nykyisellään eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa puhutaan häkkilinnuista. Tämä luo virheellisen kuvan siitä, että linnun pitäminen pienessä häkissä jatkuvasti olisi hyväksyttävä tapa pitää lintua lemmikkinä.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tavoitteena onkin, että tulevissa laeissa ja asetuksissa lemmikkinä eläviä lintuja ei enää kutsuttaisi häkkilinnuiksi, vaan niistä käytettäisiin termiä lemmikkilintu tai seuralintu.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on vuodesta 2002 asti toiminut lemmikkilintuharrastajien yhdistys. Tavoitteenamme on edistää Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvointia sekä järjestää harrastajille heidän tarvitsemiaan palveluita.

Viimeisten vuosien aikana olemme tehneet merkittävästi töitä, jotta suomalaiset lemmikkilintuharrastajat saisivat ajanmukaista tietoa lintujen pitämisestä lemmikkinä sekä niiden vaatimuksista. Olemme jakaneet tietoa mm. Internetin kautta sekä painettujen julkaisujen muodossa, kuten yhdistyksen vuosijulkaisu, esitteet sekä “Papukaija lemmikiksi?” -kirja. Olemme myös päässeet seuraamaan tämän työn vaikutuksia harrastukseen ja Suomessa elävien lemmikkilintujen hyvinvoinnin paranemiseen.

Tiedon välittämisen lisäksi ylläpidämme myös merkittäviä palveluita. Esimerkkinä mm. kasvattajasertifiointijärjestelmä, joka määrittelee eettisen lintujen kasvattamisen kriteerit sekä mahdollistaa sertifikaatin hakemisen.

Lisätietoa ja tarkennuksia antaa yhdistyksen eläinsuojelulain uudistuksen eteen tekemästä työstä:

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Yhdistyksen hallitus

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, ketkä hoitavat yhdistyksen toimintaa sekä miten yhdistyksen toiminta on käytännössä järjestetty. Kaikki yhdistyksen parissa työskentelevät henkilöt tekevät tätä vapaaehtoisesti. Kaijuleilla ei ole palkattuja toimijoita.

Hallitus

Yhdistyslainkin mukaan yhdistyksellä on oltava hallitus, joka vastaa sen toiminnasta yhdistyskokousten välillä. Kaijuleissa hallituspaikka ei ole kunniapaikka, vaan halukkuus olla hallituksessa tarkoittaa valmiutta käyttää aikaa yhdistyksen eteen. Lisäksi hallituslaisten voidaan olettaa pystyvän ottamaan yhdistyksen toiminnan osa-alueita vastuulleen sekä olemaan oma-aloitteisia toiminnan suhteen. Yhdistyksen hallituksen muodostavat vuonna 2021:

  • Puheenjohtaja: Ville Toivonen
  • Varapuheenjohtaja: Tea Vehmaa
  • Sihteeri: Janina Vartiainen
  • Rahastonhoitaja: Jarkko Leppänen
  • Anne Ronkainen

Harkitsen linnun ostamista

Harkitsetko linnun ostamista? Aloita lukemalla näiltä sivuilta löytyvää tietoa!

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

Harrastajan tietonurkka

Tervetuloa Kaijuli.fi:n harrastajan tietonurkkaan! Olemme keränneet tällä sivulle paljon erilaista tietoa lemmikkilinnuista, kuten artikkeleita sekä useimmiten kysyttyjä kysymyksiä. Lisäksi voit mm. lukea Kaijuttimen vanhoja numeroita sekä kaikki aikaisemmat Kaikuja-uutiskirjeen numerot.

Päivitämme tämän osaston sisältöä sitä mukaa, kun uutta materiaalia valmistuu. Kaikki yhdistyksen tuottama materiaali tuotetaan vapaaehtoisvoimin ja toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Ota yhteyttä, jos haluat auttaa luomaan uutta hyödyllistä materiaalia.

» Aloittelijan opas Aloittelijan opas sisältää monipuolisen katsauksen lemmikkilinnun pitoon ja hoitoon.
» Lajiesittelyt Esittelyjä yleisimmistä lemmikkinä pidettävistä lintulajeista.
» Artikkelit Lemmikkilintuharrastusta eri näkökulmista tarkastelevia artikkeleita.
» Usein kysytyt kysymykset Löydät vastaukset yleisimpiin lemmikkilintuaiheisiin kysymyksiin täältä.
» Kaijutin-lehti Yhdistyksen vuosijulkaisu Kaijuttimen vanhempia numeroita ladattavaksi.
» Kaikuja-uutiskirje Yhdistyksen vuoteen 2014 asti julkaistu uutiskirje.
» Kirjat Yhdistyksen parissa toimivien henkilöiden kirjoittamia kirjoja.
» Dokumenttipohjat Tarpeelliset dokumenttipohjat lemmikkilinnun kauppaa varten.
» Linkkejä Lemmikkilintuaiheisia linkkejä.

Jäsenalue

Jäsenalue on vain yhdistyksen jäsenille näkyvä osio, johon tulemme lisäämään jäsenpalveluita ja tiedotteita. Tällä hetkellä voit ladata täältä vanhat Kaijuttimet.

Yhdistys tiedottaa

  • Uusi sivusto on nyt testikäytössä. Kuulemme mielellämme, tykkäättekö siitä! Voit jättää palautteen käyttämällä tätä lomaketta, foorumille tai yhdistyksen Facebook-ryhmään.

Uusin Kaijutin

Lataa Kaijutin 2020 ladattavista tiedostoista.

Tule mukaan Kaijuleiden kasvavaan joukkoon!

Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Suurin osa jäsenistä omistaa tai on hankkimassa lemmikkilintuja, mutta tämäkään ei ole pakollista. Voit liittyä jäseneksi jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa tai pelkästään hyötyä jäseneduista. Ainoa vaatimus jäsenelle on jäsenmaksun maksaminen, mutta halutessasi voit osallistua toimintaan aktiivisemmin.

Liity jäseneksi

Yhdistys on yhtä kuin sen jäsenet. Ilman jäseniä ei olisi mahdollista pitää yllä yhdistystä, sekä toisaalta suurempi jäsenmäärä mahdollistaa suuremman määrän palveluita ja aktiivisempaa toimintaa. Yhdistyksen jäsenenä tuet siis suomalaista lemmikkilintuharrastusta ja yhdistyksen tekemää työtä lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen. Lisäksi voit hyötyä yhdistyksen jäseneduista, kuten yhteistyökumppaniliikkeiden alennuksista.

Yhdistyksen jäsenenä et vielä sitoudu mihinkään yhdistyksen luottamustehtävään, joten voit huoletta liittyä jäseneksi, jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa tai hyötyä jäseneduista. Jos kuitenkin haluat olla toiminnassa mukana aktiivisemmin, olet lämpimästi tervetullut mukaan osaamisesi ja ehtimisesi mukaan.

Liittyminen jäseneksi

Yhdistyksen jäseneksi liitytään (ja uusi jäsenmaksu maksetaan) nykyisin Holvin ylläpitämästä verkkokaupasta, jossa maksuvälineenä käyvät Suomalaiset verkkopankit ja yleisimmät luottokortit. Siirry kauppaan tästä, valitse kategoria "Jäsenmaksut" ja osta oikean vuoden jäsenmaksu, kuten mistä tahansa verkkokaupasta. Muista täyttää kaikki tarpeelliset kentät, jotta saamme tiedot jäsenrekisteriin!

Tavoitteenamme on, että jäsenvastaava olisi sinuun yhteydessä sähköpostilla noin viikon sisällä jäsenmaksun maksamisesta. Koska olemme vasta ottaneet uuden kaupan käyttöön, voi aluksi esiintyä viivettä, joten toivomme kärsivällisyyttä. Jos et parin viikon sisällä ole saanut sähköpostia, ole yhteydessä jäsenvastaavaan: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Jäsenmaksu on tällä hetkellä 20 euroa / vuosi henkilöjäsenyydestä tai 30 euroa / vuosi perhejäsenyydestä (oikeuttaa yhdistyksen jäseniksi kaksi aikuista ja rajattoman määrän samassa taloudessa asuvia alaikäisiä lapsia).

Jäsenmaksuohje vanhoille jäsenille

Vanhat jäsenet maksavat jäsenmaksunsa ostamalla oikean vuoden jäsenyyden yhdistyksen verkkokaupasta.

Tarkemmat ohjeet

Siirry maksamaan jäsenmaksua yhdistyksen verkkokauppaan: holvi.com/shop/kaijuli.

Valitse kategoria "Jäsenmaksut". Jatkossa esimerkiksi tapahtumia voi maksaa yhdistyksen verkkokaupan kautta.

Valitse oikea jäsentyyppi ja oikea vuosi (kuvassa vuoden 2016 jäsenmaksut). Jos haluat vaihtaa jäsentyyppiä, ole myös yhteydessä jäsenvastaavaan: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisää "tuote" ostoskoriin valitsemalla "Lisää koriin" ja siirry maksamaan.

Täytä tässä kohdassa tarvittavat tiedot. Jos esimerkiksi maksaja on eri, kuin uusi jäsen, tarvitsemme hänen tiedot. Vanhojen jäsenten kohdalla jäsennumeron käyttäminen helpottaa jäsenvastaavan työtä. Tämän jälkeen seuraa verkkokaupan ohjeita.

Nettisivujen jäsenosio

Jäsenosio on vain yhdistyksen jäsenille näkyvä osa nettisivuja. Tulemme kehittämään osioon uusia palveluita, mutta tällä hetkellä voit ladata jäsenosiosta mm. uusimmat Kaijuttimet PDF:nä.

Jäsenosion löydät yläreunan navigoinnista:

Jäsenosio

Nähdäksesi kyseisen linkin sinun tulee olla kirjautunut sivustolle ja sinulle tulee olla annettu yhdistyksen jäsenen oikeudet sivustolle. Jos olet yhdistyksen jäsen ja haluat oikeudet jäsenosioon, lähetä sähköpostilla tietosi (nimi ja nimimerkki foorumilla) jäsenvastaavalle: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

Jos taas et ole yhdistyksen jäsen, käy ensiksi liittymässä jäseneksi ja tämän jälkeen lähetä sähköpostia jäsenvastaavalle.

Yhdistyksen tarjoamat jäsenpalvelut

Yleisen toiminnan lisäksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry tarjoaa tiettyja palveluita tai etuja pelkästään yhdistyksen jäsenille.

Jos haluat päästä hyötymään näistä palveluista, voit liittyä yhdistyksen jäseneksi. Pyrimme kehittämään yhdistyksen toimintaa jatkuvasti ja osana tätä otamme uusia jäsenetuja käyttöön, jos löydämme jotain hyödyllistä. Jos mielessäsi on jokin hyvä idea, kannattaa ottaa yhteyttä.

Sisältö:


Alennusliikkeet

Yhdistyksen yhteistyökumppaniliikkeistä saat alennusta ostoksista esittämällä jäsenkorttisi. Pyrimme hankkimaan yhteistyöliikkeitä mahdollisuuksien mukaan ympäri Suomea.


Vuosijulkaisu Kaijutin

Yhdistyksen jäsenille postitetaan kerran vuodessa yhdistyksen vuosijulkaisu Kaijutin. Viimeisen parin vuoden aikana kyseessä on ollut 64-sivuinen laadukas paketti artikkeleita lemmikkilintuharrastuksen eri osa-alueilta. Mukana on sekä omin voimin kirjoitettuja artikkeleita että ulkomaisten asiantuntijoiden kirjoittamia käännettyjä artikkeleita.

Tällä hetkellä Kaijutin-lehti postetaan vain Suomessa oleviin osoitteisiin. Lehti ilmestyy kuitenkin julkaisuajankohtana luettavaksi digitaalisena jäsenosiossa.

Uudempia Kaijutin-lehtiä, myös aina kaikkein tuoreimman numeron, pääset lukemaan jäsenosiosta. Jäsenosioon myönnetään oikeudet jäsenmaksun maksaneelle jäsenelle. Pyydä oikeuksia nimesi, jäsennumerosi ja foorumitunnuksesi kanssa osoitteesta jasenrekisteri(a)kaijuli.fi.


Tapahtumat

Osa yhdistyksen tapahtumista on avoinna vain yhdistyksen jäsenille. Kaikille avoimista tapahtumista (kuten Barbara Heidenreichin pitämä papukaijojen koulutusseminaari) yhdistyksen jäsenet saavat alennusta.

Tietosuojaseloste

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) mukainen versio.

Rekisterinpitäjä

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja tapahtumatyöryhmät
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tietosuoja-asioista vastaava yhteyshenkilö

Sihteeri
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Henkilörekisterin nimi

Jäsenrekisteri

Henkilötietojen käsittelyn peruste ja tarkoitus

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on:

Rekisteröidyn antama suostumus henkilötietojen käsittelyyn

Yhdistys voi käsitellä seuraavia tietoja:

- henkilön nimi ja henkilötunnus
- henkilön yhteystiedot (osoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero)
- henkilön jäsennumero (vanhat jäsenet)
- henkilön laskutus- ja maksutiedot
- henkilön työ- ja opintotilanne

Jäsenten tietojen käsittelyn tarkoitus:

- Jäsenyyden luominen
- Jäsenetujen ja lehden toimittaminen
- Jäsenmaksun suuruuden määrittely
- Jäsenmaksun kerääminen
- Yhteydenotto ongelmatilanteissa
- Yritysjäsenyyden tai yhteistyökumppanuuden määrittely

Säännönmukaiset tietolähteet

Henkilörekisteriin merkittävät tiedot saadaan säännönmukaisesti rekisteröidyltä itseltään.

Tiedonkeruu tapahtuu jäseneksi liittymällä lomakkeen kautta Holvi-palvelussa. Täyttämällä Holvin lomakkeen henkilö suostuu siihen, että hänen tietojaan käsitellään Holvin kautta. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus voi kysyä rekisteröidyltä lisätietoja annettuja yhteydenottotietoja käyttäen.

Henkilötietojen luovuttaminen

Henkilötietoja käsittelee Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsenvastaava ja hallitus. Henkilötietoja voidaan siirtää EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle esimerkiksi palvelun teknisen toteutuksen niin edellyttäessä, kuitenkin ainoastaan henkilötietolainsäädännön mukaisesti.

Tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa esimerkiksi viranomaisille lakiin perustuvan vaatimuksen perusteella.

Henkilötietojen suojaus

Henkilötietoja käsittelevä taho suojaa laitteiston, jolla tietoja käsitellään, palomuurilla, virusturvalla ja salasanalla. Jäsentiedot poistuvat rekisteristä jäsenyyden poistumisen myötä. Tietoja voidaan esimerkiksi myöhästyneen maksun, yhdistystaukovuoden tai henkilön oman pyynnön vuoksi säilyttää enintään kaksi vuotta jäsenyyden rauettua.

Profilointi

Henkilötietoja ei käytetä profilointiin tai muuhun automaattiseen päätöksentekoon.

Rekisteröidyn oikeudet

Oikeus saada pääsy tietoihin

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitteleekö tämä häntä koskevia henkilötietoja, ja jos käsitellään, oikeus saada kopio henkilötiedoistaan.

Oikeus oikaista tietoja

Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee häntä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Rekisteröidyllä on myös oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä.

Oikeus tulla unohdetuksi

Rekisteröidyllä on tietyissä tilanteissa oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan kaikki itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä.

Tätä oikeutta ei ole, jos tietojen käsittely on tarpeen:

sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi
- rekisterinpitäjään sovellettavaan unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan, käsittelyä edellyttävän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely tapahtuu - - yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten
- kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä
- yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia tai tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten, jos oikeus saada tiedot poistetuksi todennäköisesti estää kyseisen käsittelyn tai vaikeuttaa sitä suuresti
- oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Kun ei ole kysymys edellä mainituista tilanteista, rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos:

- henkilötietoja ei enää tarvita niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muutoin käsiteltiin - rekisteröity peruuttaa suostumuksen, johon käsittely on perustunut, eikä käsittelyyn ole muuta laillista perustetta - rekisteröity vastustaa henkilötietojensa käsittelyä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin tai käyttää vastustamisoikeuttaan muutoin, eikä käsittelyyn ole olemassa perusteltua syytä - henkilötietoja on käsitelty lainvastaisesti - henkilötiedot on poistettava unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan rekisterinpitäjään sovellettavan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi - henkilötiedot on kerätty tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

Oikeus peruuttaa suostumus

Rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa käsittelyyn antamansa suostumus milloin tahansa tämän vaikuttamatta suostumuksen perusteella ennen tätä suoritetun käsittelyn lainmukaisuuteen.

Oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjälle toimittamansa henkilötiedot jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa sekä halutessaan siirtää kyseiset tiedot toiselle rekisterinpitäjälle.

Oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle

Henkilötietoasioiden kansallisena valvontaviranomaisena on oikeusministeriön yhteydessä toimiva tietosuojavaltuutettu. Sinulla on oikeus saattaa asiasi valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jos katsot, että sinua koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan sitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yhteydenotot

Kaikissa henkilötietojen käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä ja omien oikeuksien käyttämiseen liittyvissä tilanteissa rekisteröidyn tulee ottaa yhteyttä rekisterinpitäjään.

Yhdistyksen vuosijulkaisu Kaijutin

Kaijutin on yhdistyksen kerran vuodessa julkaistava jäsenlehti, joka sisältää paljon hyödyllistä tietoa lemmikkilintuharrastajille sekä muita mukavia juttuja. Tältä sivulta voit ladata vanhoja numeroita.

Yhdistyksen jäsenenä saat Kaijuttimen automaattisesti kotiisi toimitettuna ja pääset lukemaan tuoreempiakin Kaijuttimia pdf:nä. Kaijutin julkaistaan loppuvuodesta ja viimeisinä vuosina ollut jopa 64-sivuinen lukupaketti.

Vanhat Kaijuttimet

Kaijutin 2012

Kaijutin 2012 (2,8 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • 10 vuotta lemmikkilintujen hyväksi
  • ELL palsta: Post morten -tutkimus. Mitä se tarkoittaa?
  • Mikä on lintulamppu ja tarvitaanko sitä?
  • Hormonaalinen käyttäytyminen - Onko papukaijasi uhri?
  • Seeprapeippojen pesinnän rajoittaminen
  • Aggressiivisuus ja miten sen kanssa toimintaan
  • Valjaskoulutusta papukaijoille
  • Linnun kiinni ottaminen hätätilanteessa
  • Kaijasten kesyttelyä
  • Papukaijan "metsästys" - Kertomus siitä, miten Hönö tuli meille
  • Haastattelussa Loro Parquesta Rafael Zamora Padron
  • Nuorisosivut
Kaijutin 2011

Kaijutin 2011 (2,8 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Yhdistyksen virallinen kasvattajalista
  • Poikasista kesyjä koskematta pönttöön
  • Mitä tehdä uuden linnun tultua kotiin?
  • Käytännönläheisiä vinkkejä papukaijan tuoreruokintaan
  • Eläinten hyvinvointi - raapaisu pintaa syvemmälle
  • Valitse herkku - mikä tahansa herkku
  • Eläinten kouluttaminen - tiedettä ja taidetta
  • Haastattelussa psykologian professori Susan Friedman
  • Nuorisosivut
2010 Kaijutin lisätään myöhemmin
alt

Kaijutin 2009 (4,5 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Koulutusseminaari lunasti odotukset
  • Ulkoilun riemua ilman rajoitteita
  • Dr. Susan Friedmanin kanssa papukaijojen psykologiaa opiskelemassa
  • Eläinlääkärissä: Ensiapu
  • Näkökulma lintujen kasvatukseen
  • Kesäretki Ruotsiin
  • Nuorisosivut
alt

Kaijutin 2008 (3,7 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Samin kouluttaminen: tiedettä & taidetta
  • Löytö-celebesi Ami
  • Virikkeitä elämään
  • Newcastlentauti lemmikkilinnuissa
  • Loro Parque Fundacion
  • Tipitiin tarina
  • Huh! Kylläpä tuo lintu tosiaan huutaa
  • Nuorisosivut
alt

Kaijutin 2007 (9,4 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Lintupelastaja
  • Onko papukaijallasi luottamustiliä?
  • Munintaongelmat & ongelmamunijat
  • Sijoituslintu: kultaposkiamatsoni Kalle
  • Iduilla terveempiä lintuja
  • Tacon sairaskertomus
  • Typyn karkutarina
  • Kasvattajan paineet (sarjakuva)
  • Nuorisosivut
  • Räyskälä
Kaijutin 2006

Kaijutin 2006 (5,2 MB)

  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Miksi luonnollinen kasvattaminen kannattaa?
  • Jaakko-muori
  • Lintulääkäri
  • Kaksin aina kaunihimpi
  • Sijoituskuulumisia keväältä 2006
  • Ruokapyramidi papukaijoille
  • Jäsenkirje
  • Nuorisosivut
Kaijutin 2005

Kaijutin 2005 (4,0 MB)

  • World Parrot Trust
  • Puheenjohtajan puheenvuoro
  • Heinolan lintutalo
  • Linnun tuonti ulkomailta - Tamun tarina
  • Vauva tuli taloon
  • Nokka vinossa?
  • Tee se itse - fleecevaljaat
  • Nuorisosivut
Kaijutin 2004

Kaijutin 2004 (2,6 MB)

  • Sijoitusrinki toimii
  • Kakadunkasvatusta
  • Reseptejä
  • Retki Ruotsiin
  • Lintupäivät 2004
  • Neitokakadujen väreistä
  • Temppukoulu
  • Mikrosirutus

Haluatko yhdistyksen viralliseksi kasvattajaksi?

Tämän sivun tarkoitus on ohjeistaa kasvattajaksi haluava henkilö vaihe vaiheelta eteenpäin. Ennen kuin lähdet etenemään tarkista, että täytät vaatimukset.

Kasvasttajan vaatimukset:

  1. Olet täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen henkilö.
  2. Olet kasvattanut jotakin lintulajia onnistuneesti vähintään vuoden tai sinulla on takanasi ainakin kolme poikuetta.
  3. Aiot jatkaa kasvattamista.
  4. Olet ollut Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsen vähintään kaksi vuotta.
  5. Sinua ei ole tuomittu eläinsuojelurikkomuksista.
  6. Olet halukas noudattamaan yhdistyksen kasvattajasääntöjä.
  7. Haluat pyrkiä hyviin tuloksiin eettisin keinoin.

Pääpiirteittäin hakeminen tapahtuu seuraavasti:

  1. Tutustu huolella sertifiointiohjelmaan.
  2. Pyydä halutessasi suosittelijaa.
  3. Täytä saamasi lomake, jossa kerrot toiminnastasi tarkemmin.
  4. Varaudu fyysiseen tilojen tarkastukseen.

Sertifiointiohjelmaan perehtyminen

Ennen kuin täytät hakemuksen kasvattajalistalle, on tärkeää perehtyä sertifiointiohjelmaan, jotta tiedät, missä olet mukana. Lue siis huolellisesti ohjelmaa koskevat artikkelit, ohjeistukset, säännöt ja määritelmät tältä sivustolta. Tämä auttaa myös hahmottamaan paremmin, millaisia tietoja tahdomme kuulla hakemuksesi yhteydessä.

Yhteydenotto kasvatusasiavastaavaan

Kun olet tutustunut sertifiointiohjelmaan, voit lähettää yhdistyksen kasvatusasiavastaavalle sähköpostia osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Otsikoi sähköpostiviestisi otsikolla "Hakemus kasvattajalistalle". Kerro sähköpostiviestissä lyhyesti itsestäsi sekä kasvatustoiminnastasi.

Kasvattajahakemuslomakkeen täyttäminen

Varaa lomakkeen täyttämiseen reilusti aikaa. Voit kirjoittaa vastaukset kysymyksiin vapaamuotoisesti. Pyri kuitenkin selkeään ja ymmärrettävään kirjoitusasuun, jotta voidaan välttää selvennyspyynnöt, jotka pitkittäisivät prosessia. Ole rehellinen. Sen myöntäminen, ettei hallitse jotakin osa-aluetta, ei tarkoita sitä, että hakemus hylättäisiin, vaan näin yhdistys tietää, minkälaisia artikkeleita on kannattavaa tarjota kasvattajille. Jotkut tiedot ovat myös lajikohtaisia: esimerkiksi monien lajien kohdalla ei kasvattajan tarvitse tietää genetiikasta paljoakaan, kun taas toisissa lajeissa eri väriyhdistelmät tai nopea lisääntyminen saavat aikaan suuremman tarpeen tiedostaa periytymisen toimiminen.

» Kasvattajalistahakemus (pdf)

Suosittelijan pyytäminen

Sinun on mahdollista - joskaan ei missään nimessä pakollista - pyytää itsellesi suosittelijaa. Tämä on kannattavaa erityisesti silloin, mikäli olet vielä tuore kasvattaja, etkä ole ollut yhdistystoiminnassa mukana. Suosittelijan tarkoitus on antaa ulkopuolisen näkemys toimiisi kasvattajana. Suosittelija ei saa olla sellainen ihminen, jolla on puolueellinen näkemys toimiisi. Esimerkiksi perheenjäsen ei ole pätevä suosittelijaksi. Sen sijaan suosittelijaksi voit pyytää esimerkiksi kasvattisi omistajaa tai esimerkiksi yhdistyksessä aktiivisesti toimivaa henkilöä, joka on tietää menettelytapasi.

  • Kysy kasvattisi omistajalta tai vastaavalta sopivalta taholta hänen halukkuuttaan toimia suosittelijana.
  • Pyydä suosittelijaa lähettämään vapaamuotoinen suositus osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. otsikolla "Kasvattajaksi suositteleminen". Suosittelijan tulee saada lähettää suosittelunsa rauhassa, ilman että hän tuntee yhtään olevansa painostettu.

Mikäli kasvattaja mainitsee, että on hakenut suosittelijaa, mutta suositukset eivät saavu perille viikon sisällä kasvattajahakemuksen lähettämisestä, voidaan kasvattajahakemus käsitellä ottamatta suosituksia huomioon.

Käsittelyvaihe

Saat lyhyen kuittauksen, kun hakemuksesi on saapunut perille ja otettu käsittelyyn. Hakemus saapuu ensimmäisenä kasvatusasiavastaavalle, joka etsii lähimmän valtuutetun tarkastajan. Kun tarkastus on tehty, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus tekee päätöksen, hyväksytäänkö kasvattaja listalle. Mikäli hakemuksessa on jotakin epäselvää, kasvatusasiavastaava saattaa kysyä tarkennuksia tietoihin.

Tarkastus

Kun hakemuksesi on saapunut ja sopiva tarkastaja on löydetty, sinuun ottaa yhteyttä joko kasvatusasiavastaava tai yhdistyksen valtuuttama tarkastaja, jotta voitte sopia tarkastuksen ajankohdasta. Tarkastajat ovat vapaaehtoisia yhdistyksen aktiiveja ja jäseniä, jotka suorittavat tarkastuksen palkattomasti omalla ajallaan, yleensä pareittain. Tarkastus ei ole mikään hiostava ja vakava tilanne, vaan tarkoitus on toimia mukavissa merkeissä asiallisesti. Pullakahvitkaan eivät ole kiellettyjä!

Tarkastajat ottavat tiloistasi mittoja ja kirjaavat ylös yleisiä seikkoja linnunpidostasi, esimerkiksi lintujen kunnosta ja ruokavaliosta. Rehellisyys on kannattavaa: kasvattaja, joka osaa nimetä itse, missä voisi vielä parantaa toimiaan, on todennäköisesti osaavampi kuin kasvattaja, joka ei laisinkaan näe, missä olisi parantamisen varaa. Tarkastajat eivät tee päätöstä hyväksymisestä tai hylkäämisestä, joten he eivät voi sanoa tarkastustilanteessa, pääsetkö listalle.

Jos lähiseudulla ei ole tarkastajia, sinua pyydetään lähettämään tarkempaa kuvamateriaalia. Kuvien tulee olla selkeitä ja monipuolisia ja niistä tulee näkyä tilojesi koot, ruokailupaikat, pöntöt, virikkeet, pohjamateriaali ja käydä ilmi myös lintujen yleiskunto.

Tarkastajia löytyy tällä hetkellä ainakin seuraavilta alueilta:

  • Turun seutu
  • Pääkaupunkiseutu
  • Oulun seutu
  • Tampere
  • Nummela

Päätös ja muutoksenhaku

Kun kaikki on kunnossa, yhdistyksen hallitus yhdessä kasvatusasiavastaavan kanssa tekee päätöksen siitä, pääseekö kasvattaja listalle. Mikäli kasvattaja pääsee listalle, hän saa tästä ilmoituksen, jolloin tiedot siirtyvät sivustolle. Huomioithan, että kaikki tahot toimivat vapaa-ajallaan, mistä johtuen hakemuksen käsittelemisessä saattaa toisinaan kestää. Mikäli tällaisia kestoja on tiedossa, sinulle tiedotetaan mahdollisista viivästyksistä. Muussa tapauksessa voit odottaa lopullista päätöstä kahden viikon sisällä siitä, kun tarkastus on suoritettu.

Mikäli hakemus ei mene läpi, saat ilmoituksen, jossa sinua joko pyydetään korjaamaan toimintatapojasi ja osoittamaan korjauksen toteutuminen tai sinulle ilmoitetaan, että hakemus on hylätty. Hylkäämisen jälkeen voit pyrkiä listalle uudelleen kuuden kuukauden kuluttua hylkäämisen tiedoksiantopäivästä. Syitä hylkäämiseen voivat olla esimerkiksi liian pienet tilat, selkeä tiedonpuute, yhdistyksen kannattamien toimintatapojen vastaan toimiminen, huono foorum- tai someryhmäkäytös, negatiivinen suhtautuminen yhdistystä kohtaan tai yhdistyksen mustamaalaaminen, lintujen kyseenalainen käsittelytapa tai selkeä huonomaineisuus ja konfliktit poikasia hankkineiden asiakkaiden kanssa. Joissakin tilanteissa hakemuksen käsittelyä voidaan myös lykätä suoran hylkäämisen sijasta. Näin toimitaan tilanteissa, joissa yhdistys tarvitsee ajallisesti lisänäyttöä kasvattajan toimista. Lykkäämisen seurauksena hakemus käsitellään uudelleen yhdistyksen nimeämän ajan, joka on korkeintaan 12 kk, kuluttua. Hylättyyn päätökseen ei voi hakea muutosta ennen kuuden kuukauden aikarajan kulumista, ellei kasvattajaksi haluavalla ole selkeää näyttöä siitä, että yhdistys on saanut virhetietoa, joka on johtanut hylkäämiseen. Lykkäyspäätökseen voi hakea muutosta kerran päätöksen antamisen jälkeen, mikäli kasvattaja kokee, että on tehnyt tarvittavat muutokset ennen uudelleenkäsittelypäivämäärää.

Hylkäämistä tai käsittelyn lykkäämistä ei tule ottaa itseensä, sillä joskus kyse voi olla pienistäkin korjauksista. Mikä tärkeintä, se kannattaa ottaa rakentavana palautteena.

Sertifikaatti

Kasvattaja, joka on tullut hyväksytyksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n viralliselle kasvattajalistalle, saa sertifikaatin, eli todistuksen siitä, että kasvattaja on ottanut käyttöön yhdistyksen määrittelemän laatujärjestelmän, jonka muodostavat kasvatussysteemin säännöt ja ohjeistukset.

Kasvattajalistalta poistuminen

Voit koska tahansa poistua kasvattajalistalta kirjoittamalla vapaamuotoisen eroilmoituksen kasvatusasiavastaavalle. Kasvattajalistalta poistunut tai poistettu kasvattaja ei saa pitää sertifikaattitodistusta esillä niin, että voisi tulla virhekäsitys siitä, että hän olisi yhä yhdistyksen virallinen kasvattaja.

Kasvattajalistalta erottaminen

Yhdistys on oikeutettu poistamaan kasvattajan listalta tilapäisesti tai lopullisesti. Koska jokaiselle voi sattua vahinkoja ja koska kyseessä ovat elävät olennot, on erittäin toivottavaa, että ongelmatilanteissa kasvattaja ottaa itse yhteyttä kasvatusasiavastaavaan ja antaa vapaamuotoisen selonteon väärinkäsitysten välttämiseksi. Kasvattajalistalta poistamiseen johtavia syitä ovat:

  • Kansallisten eläinsuojelulakien ja -asetuksien rikkominen
  • Yhdistyksestä erottamiseen johtavat syyt
  • Yhdistyksestä eroaminen
  • Selkeä huijaustoiminta
  • Kasvatuslistasääntöjen rikkominen
  • Huomautuksista piittaamattomuus

Kasvattajalista

Tältä listalta löydät yhdistyksen hyväksymät kasvattajat. Koska kasvatusprojektin toiminta on aluillaan, virallisia hyväksyttyjä kasvattajia ei ole vielä suurta määrää. Listan kasvaessa lisäämme listalle myös mahdollisuuden hakea lajeja sekä muita tietoja.

Kasvattajalistan yhteystietoja ei ole luvallista uudelleenjulkaista ilman kasvattajien lupaa. Listaa ei saa käyttää hyväksi mainostustarkoitukseen.

Nimi Paikkakunta Yhteystiedot Kasvatettavat lajit
Anni Pohja (kasvatustaolla, poikasia vain satunnaisesti)
Parraweena - Place of Parrots
Nurmijärvi 050-3299056
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.@gmail.com
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)
Undulaatti
(Melopsittacus undulatus)
Annika Haga (kasvatustauolla) Helsinki Undulaatit.net Undulaatti
(Melopsittacus undulatus)
Elina Myllykangas
Usvan
Turku Usvan neitokakadut
myllykangas.elina at gmail.com
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)
Ida-Emilia Kaukonen (kasvatustauolla)
Deus Ex Avibus's
Helsinki Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi (nettisivut tauolla)
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)
Maxiini Puomila
Max's
Hämeenlinna (Lammi) 045-1123208
Max's Zoo
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)
Minna Tiensuu
Tirpyset
Kemi Tirpysten blogi
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Undulaatti
(Melopsittacus undulatus) (tauolla)
Harlekiinipeippo
(Erythrura gouldiae)
Kiuru Koponen
TeraNymphicus's
Tampere Teranymphicus.com
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)
Undulaatti
(Melopsittacus undulatus)
Ville Toivonen
Artick's
Turku 044-0808967
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Neitokakadu
(Nymphicus hollandicus)

Säännöt

Yleistä

  • Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n viralliset kasvattajat noudattavat yhdistyksen määrittelemiä sääntöjä. Sääntörikkomukset voivat johtaa listalta poistamiseen tilapäisesti tai kokonaan.
  • Kasvattajan on parhaansa mukaan toimittava eettisesti ja rehellisesti, Suomen lakia noudattaen.
  • Kasvattajan tulee käsittelytavoissaan toimia mahdollisuuksiensa mukaisesti aina lintujensa parhaaksi ja noudattaa käsittelutapoja, jotka eivät aiheuta turhaa stressiä emoille, poikasille tai muille hallussa pidetyille linnuille.
  • Kasvattajan tulee ottaa toimissaan huomioon yhdistyksen viralliset kannanotot ja pyrkiä toimimaan niiden mukaisesti.
  • Kasvattaja antaa suostumuksensa siihen, että yhdistyksen valtuuttamat henkilöt voivat antaa neuvoja, tarkistaa lintujen tilat ja kasvatustoiminnan yleisen luonteen.
  • Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on oikeus kehittää ja muokata palveluaan parhaaksi katsomaansa suuntaan. Yhdistys on velvollinen tiedottamaan muutoksista listan kasvattajille.
  • Lemmikkilinnut Kaijuli ry:llä on oikeus hyväksyä tai olla hyväksymättä kasvattajaa listalle.
  • Kasvattaja voi halutessaan koska tahansa poistua listalta tekemällä kirjallisen eroanomuksen kasvatusasiavastaavalle.
  • Virallinen kasvattaja on oikeutettu pitämään esillä yhdistyksen myöntämää todistusta laatujärjestelmän noudattamisesta.
  • Kasvattajalistalta poistunut tai erotettu kasvattaja sitoutuu poistamaan yhdistyksen myöntämän sertifikaatin välittömästi esiltä.

Kasvatusparit

  • Kasvattajan tulee käyttää vain ulkosiitosta, eli valita vanhemmiksi pari, joka ei ole sukua toisilleen. Koska suomalainen lintuharrastus on vielä vähäistä, yhdistys suhtautuu kielteisesti linja-, suku-, ja sisäsiitokseen.
  • Kasvattajan tulee ottaa huomioon pesitettävien lintujen ikä, terveys ja soveltuvuus jalostukseen.
  • Emojen tulee olla sopivan ikäisiä pesitykseen. Sopiva ikä määritellään yhdistyksen tarjoamassa lajikohtaisessa kasvatusohjeistuksessa. Mikäli lajista ei ole olemassa yhdistyksen luomaa kasvatusohjeistusta, noudatetaan maailmalla yleisesti vallitsevaa käsitystä lajin pesitysiästä.
  • Kasvatuksessa käytettävän linnun tulee aina olla terve, sillä terveydelliset seikat ovat tietyin osin periytyviä. Poikasten odotetaan elävän mahdollisimman hyvälaatuisen ja pitkän elämän.
  • Geneettisistä sairauksista kärsivät linnut on välittömästi karsittava pesityksestä ja niiden vahinkomunat tuhottava.
  • Kasvatettavat lajit tulee pitää puhtaina. Yhdistyksen kanta hybridien tietoiseen lisäämiseen on kielteinen.

Tilat ja pesimäympäristö

  • Kasvattaja sitoutuu tarjoamaan linnuillensa pätevät tilat, jotka noudattavat MMM:n säätämiä ohjemittoja. Karkeasti määriteltynä pesimähäkin vähimmäismitta on se mitta, joka täyttää vähintään kolmen linnun tilavaatimukset MMM:n minimivaatimusten mukaisesti.
  • Ohjeistavien mittojen alittaminen on sallittua rajoitetusti silloin, mikäli voidaan osoittaa, että pesästä tultuaan poikaset pääsevät pois pesityshäkistä suurimmaksi osaksi päivää. Kuitenkaan pesityshäkin pinta-ala ei koskaan saa alittaa sitä lukemaa, jonka Maa- ja metsätalousministeriö on määritellyt lajin kahdelle edustajalle.
  • Kasvattaja tarjoaa pesiville emoille niiden vaatimien olosuhteiden mukaisen pesimäympäristön. Rauhaa vaativilla lajeilla pesiville emoille on voitava tarjota oma tila, jonne muilla yksilöillä ei ole pääsyä.
  • Kasvatusparille on tarjottava sellainen pesä, joka vastaa lajin luontaisia tarpeita.
  • Lintujen pesiessä poikkeukselliseen ympäristöön, joka todennäköisesti häiritsee poikasten kehitystä tai koituu poikasten kuolemaksi, tulee kasvattajan puuttua asiaan välittömästi.

Poikaset

  • Kasvattaja järjestää poikasille turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön. Poikasella on oltava saatavilla leluja tai muita aktiviteettejä, joiden parissa se voi leikkiä ja harjoittaa nokkaansa.
  • Poikaselle on tarjottava mahdollisuus oppia monipuolinen ruokavalio, vaikka emojen innokkuus tuoreravinnon syömiseen olisikin tavallista niukempi.
  • Parvilinnuilla tulee olla mahdollisuus sosialisoida muidenkin lajinsa yksilöiden kuin emojensa kanssa.
  • Jokaisella poikasella on oltava mahdollisuus harjoitella lentämistä sopivissa oloissa heti pesästä päästyään tai silloin, kun lajille on tyypillistä aloittaa lentoharjoittelu. Lentämisen rajoittaminen herkkyysiässä vaikuttaa merkittävästi linnun lentokykyyn myös aikuisiällä.
  • Poikasten siipiä tai siipisulkia ei saa leikata.
  • Lentävien lajien poikasia ei saa luovuttaa lentokyvyttöminä.
  • Kasvattajan tulee suosia poikasten luonnollista kasvatustapaa, emojen ruokkimana. Käsinruokinta voi aiheuttaa monia haittavaikutuksia ja kasvatuksellisista näkökulmista häiritsee erityisesti lintujen taitoja suvun jatkamisessa ja jälkikasvun hoitamisessa. Kasvattajan on osattava kertoa käsiruokintaa pyytäville ostajaehdokkaille kyseisen ruokintametodin mahdollisista haittavaikutuksista. Pelkästään kaupalliseen hyötyyn tähtäävä, käsinkasvastus on kiellettyä.
  • Poikasia ei tule luovuttaa uuden omistajan käsiruokittavaksi.
  • Poikaset tulee luovuttaa hyvän kauppatavan mukaisesti uusiin koteihin terveinä.
  • Poikasia ei tule luovuttaa uuteen kotiin liian nuorina. Luovutus voi tapahtua vasta, kun poikaset ovat tulevat toimeen ilman emojen apua.
  • Poikasen luovutusikä on aina katsottava yksilökohtaisesti; vaikka poikanen olisi luovutusikäinen, ei sitä tule luovuttaa, jos poikasen itsenäisyys on puutteellinen.
  • Yhdistys kannustaa kasvattajia tunnistemerkitsemään yksilöt umpirenkaalla tai mikrosirulla. Merkitsemätöntä lintua ei voi rekisteröidä tulevaisuudessa. Mikäli lintuja ei tunnistemerkitse, on kasvattajan ehdottomasti pidettävä kirjallista tietokantaa kasvateistaan ja voitava pyydettäessä esittää tiedot kasvattinsa syntymäajasta ja vanhemmista. Uhanalaiset lajit tulee tunnistemerkitä (Cites-1/A) ja hankkia niille alkuperäistodistus viranomaisilta.

Kauppa

  • Kasvattajan tulee käyttää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kauppakirjaa ja syntymätodistusta poikasia luovuttaessaan. Kasvattaja voi näiden lisäksi käyttää myös itse laatimiaan todistuksia.
  • Kasvattajan tulee antaa poikasen ostajalle hoito-ohjeet joko suullisesti tai kirjallisesti.
  • Yhdistys ei ole vastuussa kasvattajan ja ostajan välisistä kiistatilanteista. Yhdistys kuitenkin kannustaa epäselvissä tapauksissa tai sopimusrikkomuskiistoissa ottamaan yhteyttä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitukseen.

Sijoitus

Sijoituksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kaksi henkilöä tekevät keskenään sopimuksen emon lainaamisesta toisen henkilön pesityskäyttöön.

  • Kasvattajan on sallittua käyttää sijoitusta, mikäli kasvatettu laji on sellainen, ettei se stressaa liikaa parin vaihtamisesta.
  • Sijoituksesta on tehtävä kirjallinen sopimus.
  • Sijoituspaikan tulee olla myös parhaansa mukaan eettisesti toimiva taho. Yhdistys ei voi valvoa sitä, kelle pesityslintuja lainataan, joten kasvattajan on itsenäisesti käytettävä harkintakykyään.
  • Lemmikkilinnut Kaijuli ry ei vastaa sijoituksesta, eikä ota kantaa kahden henkilön välisiin riitatilanteisiin.
  • Kasvattajalistalle kuulumattomalla sijaiskasvattajalla ei ole lupaa mainostaa itseään yhdistyksen hyväksymänä kasvattajana, vaikka tuo olisi käyttänyt pesityksessä yhdistyksen hyväksymän kasvattajan omistamaa lintua.

Sertifikaatti ja logo

  • Listalta poistunut tai poistettu kasvattaja sitoutuu palauttamaan sertifikaattinsa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusasiavastaavalle.
  • Yhdistyksen virallisella kasvattajalla on lupa käyttää Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusprojektin logoa websivuillaan.
  • Listalta poistunut tai poistettu kasvattaja sitoutuu poistamaan Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvatusprojektin logon sivustoltaan viipymättä.

Kasvattajan osio

Kasvattajan osio on tehty erityisesti lemmikkilintuja pesittäville henkilöille. Osioista löytyy mm. tietoa yhdistyksen kasvattajalistasta sekä sille hakemisesta, sekä muuta hyödyllistä tietoa kasvattajalle.

kasvattajalog

Kaijuli.fi:n kasvattajan osiota ylläpidetään osana yhdistyksen Eettisen kasvatuksen projektia. Projektin tavoitteena on luoda eettisen lemmikkilintujen kasvatuksen kriteerit Suomeen sekä ylläpitää listaa sertifioiduista kasvattajista.

Mikä on kasvattaja?

Kuka tahansa voi pesittää lintujaan, mutta tavallisen pesittämisen ja kasvattamisen välillä on joitakin eroja. Satunnainen pesittäjä ei yleensä pyri mihinkään tiettyyn suuntaan, eikä pesittäjälle ole suurta merkitystä, minkälaiset linnut tuottavat jälkeläisiä.Kasvattajalla tulee puolestaan olla selkeä positiivinen suunta, johon pyrkiä.

Keskeisiä tavoitteita kasvattamisessa on lajityypillisen ulkomuodon säilyttäminen, geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen, terveydellinen kohentaminen ja perinnöllisten sairauksien tai vikojen ehkäiseminen. Mikäli kasvattaja haluaa jalostaa lajia, tulee tämän ottaa kasvatustyöhönsä mukaan lintujensa sellaisia jälkeläisiä, jotka täyttävät lajin strandardit erityisen hyvin.

Kasvattajan ehdoton velvollisuus on ottaa huolellisesti selvää kasvatettavasta lajista, sen sairauksista, oikeasta ruokinnasta, genetiikasta ja pyrkiä takaamaan lajille mahdollisimman luonnonmukaiset olot sekä ympäristö, joissa laji voi toteuttaa itseään. Normaalille pesittäjälle on esimerkiksi harvoin merkitystä sillä, miten jokin mutaatio vaikuttaa kasvatettavaan lajiin, mutta kasvattajalle on erityisen tärkeää tiedostaa, miten yleinen periytyminen toimii, minkälaisia geenejä yhdistämällä linnut säilyttävät terveytensä ja mitä yhdistämällä voidaan pahimmillaan heikentää lintujen terveyttä radikaalisti.

Kasvattajan on tiedostettava lajinsa erityisvaatimukset ja yleisluonne, sekä osattava käyttäytyä lintuja kohtaan sen mukaisesti, sillä väärin kohdeltuna lintu voi kehittää erilaisia käytöshäiriöitä. Kasvattajalla tulee olla tarpeeksi pitkä kokemus useammasta kasvattamansa lajin edustajasta mahdollisimman laajan ymmärryksen ja käytännön kokemuksen takaamiseksi. Kasvattajan on osattava tulkita lajinsa signaaleja ja esimerkisi tiedostettava, minkälaiset eleet merkitsevät emojen tuntevan olonsa uhatuksi.

Kasvattaja...

  1. ...pitää yllä ja päivittää kasvatussuunnitelmaa, joka kertoo, mihin hän pyrkii.
  2. ...kirjaa ylös jokaisen poikasen ja tämän tiedot.
  3. ...pitää päiväkirjaa pesityksistä, niiden sujumisesta, poikasten kehityksestä yms.
  4. ...kirjaa niin aikuisten kuin poikastenkin terveydelliset tiedot.
  5. ...ymmärtää tarjota linnuilleen lepokauden pesimäkausien välillä.
  6. ...tiedostaa lajinsa standardit ja pyrkii niitä kohti valitsemalla sopivat vanhemmat.
  7. ...kartuttaa tietoaan kasvattamastaan lajista ja päivittää sen mukaan osaamisensa ja metodinsa.
  8. ...ymmärtää geenipoolin merkityksen ja riittävän monimuotoisen geneettisen muuntelun tärkeyden.

Kasvattajasertifiointi

Täältä löydät tietoa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajasertifioinnista. Kasvattajalista sisältää vain yhdistyksen eettisen kasvatuksen ohjeisiin sitoutuneita kasvattajia. Tavoitteena on, että järjestelmän sääntöjä noudattamalla kasvattaja voi herättää aihellista luottamusta ostajassa ja taata poikaselle todennäköisemmin parhaimmat mahdolliset edellytykset elämään.

Eettisen kasvatuksen projekti on alati kehittyvä projekti, jonka tarkoitus on luoda Suomeen luotettavampi kasvatussysteemi sekä kannustaa kasvattajia kehittämään ja ylläpitämään tietotasoaan. Kasvatusjärjestelmä edistää virallista ja eettistä kasvattamista, ylläpitää kasvattajalistaa ja -rekisteriä ja päivittää kasvattajalle hyödyllisiä artikkeleita Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kotisivuille.

Yhdistys on ottanut käyttöön suomalaisen lemmikkilintuharrastuksen ja lintukasvatuksen kehittämiseksi sertifikointijärjestelmän. Järjestelmän avulla pyritään turvaamaan ostajan asema siten, että ostaja voi olla varmempi kasvattajan pätevyydestä. Haluamme, että ostaja voi hankkia kasvattinsa taholta, joka on toiminnastaan näyttöä antamalla todistanut luotettavuutensa. Samalla kasvattajan on mahdollista saada tittelilleen tavallista enemmän painoarvoa. Tahdomme edesauttaa sitä, että kasvattaja omilla teoillaan ja tarjoamilla oloillaan auttaa omalta osaltaan rakentamaan mahdollisimman hyvän, terveen ja turvallisen elämän alun kasvateilleen. Näin poikasen ostajalla on paremmat lähtökohdat uuden linnun kanssa, ja kasvatti elää todennäköisemmin onnellisemman elämän.

Listalle hyväksytyt kasvattajat ovat:

  • Sitoutuneet noudattamaan yhdistyksen antamia eettisen kasvattamisen sääntöjä.
  • Kertoneet periaatteistaan yhdistyksen hallitukselle, joka hyväksyy kasvattajat.
  • Tarkastuttaneet tilansa yhdistyksen valtuuttamilla kasvatustilatarkastajilla.
  • Kasvattaneet vähintään kaksi vuotta tai viiden poikueen verran.

Huom! Vaikka pyrimme parhaamme mukaan varmistumaan listan kasvattajien toiminnasta, yhdistys ei ota vastuuta listan yksittäisen kasvattajan toiminnasta. Jos törmäät yhdistyksen hyväksymään kasvattajaan, joka rikkoo tällä sivustolla esiteltyjä sääntöjä tai toimii muuten arveluttavasti, toivomme sinun ottavan välittömästi yhteyttä yhdistykseen.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry painottaa, että myös kasvattajalistan ulkopuolelta löytyy päteviä kasvattajia ja pesittäjiä. Yhdistys haluaa kuitenkin muistuttaa, että aina löytyy tahoja, jotka käyttävät kauppamahdollisuuksien parantamiseksi kasvattajan titteliä täyttämättä todellisuudessa kasvattajan määritelmää.

Kuinka kasvatusprojekti toimii?

Kasvatusprojekti on alati kehittyvä projekti, jonka tarkoitus on luoda Suomeen luotettavampi kasvatussysteemi ja kannustaa kasvattajia kehittämään ja ylläpitämään tietotasoaan. Kasvatusprojekti edistää virallista ja eettistä kasvattamista, ylläpitää kasvattajalistaa ja -rekisteriä ja päivittää kasvattajalle hyödyllisiä artikkeleita Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kotisivuille.

Kasvatusprojektin tahot

Kasvatusprojektille nimitetään kasvatusasiavastaava, jonka tehtäviin kuuluu ottaa vastaan kasvatuslistahakemukset, välittää ne yhdistyksen hallitukselle, ottaa tarvittaessa yhteyttä tilatarkastajiin ja vastata kysymyksiin kasvatusprojektin suhteen.

Kasvatusprojektiin kuuluu työryhmä, jonka tehtävä on avustaa kasvatusasiavastaavaa. Kasvatusasiavastaava delegoi tehtäviä työryhmälle. Tehtäviä voivat olla esimerkiksi rekisterin kehittäminen ja artikkeleiden kirjoittaminen. Työryhmän muokkaamisesta päättää kasvatusasiavastaava.

Kasvatusprojektille nimitetään maanlaajuisesti eri alueilta kasvatustilatarkastajia, jotka tarpeen vaatiessa voivat käydä tarkistamassa kasvattajalistalle hakevien henkilöiden kasvatustilat ja olosuhteet.

Päivittäjä on taho, joka on vastuussa kasvattajalistan pitämisestä ajan tasalla.

Lemikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus antaa viimeisen sanan siitä, kuka hyväksytään kasvattajalistalle.

Kuinka kasvattajalista toimii?

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ylläpitää kotisivuillaan kasvattajalistaa, jolle kerätään ainoastaan luotettavuutensa ja tietotaitonsa todistaneita henkilöitä. Kasvattajalistalle voi pyrkiä lomakkeen avulla. Lomake sisältää tarkkoja kysymyksiä kasvattajan kasvatushistoriasta, kokemuksesta, linnuista, poikueista, tavoitteista ja tiloista. Lomakkeeseen liitetään myös kasvatustilojen kuvia. Pyrkijä voi liittää hakemukseensa myös suosittelijoita, joille on omat lomakkeensa.

Lomakkeen tarkastaa siihen valtuutettu henkilö, kasvatusasiavastaava. Vastaava antaa lomakkeen tiedot Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksen tarkasteltavaksi.

Kasvatusasiavastaava valtuuttaa tarvittaessa seudun lähimmän kasvatustilatarkastajan tarkastamaan pyrkijän tilat paikan päällä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, määrätään pyrkijälle jokin vaihtoehtoinen tapa, jolla voidaan varmistua tilojen ja olojen pätevyydestä. Mahdollisuuksien mukaan pyritään siihen, että tilatarkastuksessa olisi mukana kaksi tarkastajaa. Tilatarkastajat tekevät vapaaehtoistyötä.

Mikäli tarkastajaa on käytetty, tarkastaja raportoi havaintonsa yhdistyksen hallitukselle ja kasvatusasiavastaavalle. Hallitus käy keskustelua asiasta ja lopulta päättää, hyväksytäänkö vai hylätäänkö hakemus. Pääsyvaatimuksista on mainittu kasvattajan yleisoppaassa.

Jos kasvattajaa ei hyväksytä, hänelle lähetetään tästä jonkinlainen selvitys. Kasvattajaa joko pyydetään korjaamaan toimintatapojaan ja osoittamaan korjauksen toteutuminen tai kasvattajalle ilmoitetaan, että hänen hakemuksensa on hylätty. Hylkäämisen jälkeen kasvattaja voi pyrkiä listalle uudelleen 6 kk:n kuluttua.

Jos kasvattaja hyväksytään, hänet lisätään Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kasvattajalistalle. Lista on netissä näkyvä lista, jossa näkyy kasvattajien tiedot aakkosjärjestyksessä. Listalta tulee voida etsiä kasvattajia myös hakuehdoin lajin ja alueen perusteella.

Kasvattajalistalle pääseminen

Kasvattajalistalle voi päästä säännöllisesti lintuja kasvattava täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen henkilö, joka on Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsen ja kasvattanut onnistuneesti jotakin lintulajia aktiivisesti vähintään vuoden tai kolmen poikueen verran ja tulee kasvattamaan myös jatkossa. Ehdokkaan tulee olla ollut vähintään kaksi vuotta yhdistyksen jäsen ennen pääsyä kasvattajalistalle. Mikäli henkilö on kasvattanut lintuja säännöllisesti viiden vuoden ajan, tulee tämän olla yhdistyksen jäsenenä vähintään vuoden ennen kasvattajaksi pääsemistä.

Kasvattajaehdokkaalla tulee olla hyvä maine ja halukkuus toimia yhdistyksen kasvatussääntöjen mukaisesti. Listan kasvattajat ovat yhdistyksen edustuskasvattajia, joiden toiminnan takana yhdistys voi seistä. Näin ollen kasvattajan suhtautumisen yhdistyksen toimintaan tulee olla myönteinen Ehdokkaan taustan täytyy olla puhdas eläinsuojelurikkomuksista.

Kasvattajalistalta eroaminen

Kasvattaja voi koska tahansa erota kasvattajalistalta lähettämällä kasvatusasiavastaavalle kirjallisen eroanomuksen.

Kasvattajalistalta poistaminen

Yhdistys on oikeutettu poistamaan kasvattajan listalta tilapäisesti tai lopullisesti. Kasvattajalistalta poistamiseen johtavia syitä ovat:

  • Kansallisten eläinsuojelulakien ja -asetuksien rikkominen
  • Yhdistyksestä erottamiseen johtavat syyt
  • Yhdistyksestä eroaminen
  • Selkeä huijaustoiminta
  • Kasvatuslistasääntöjen rikkominen
  • Huomautuksista piittaamattomuus

Kehittyminen ja muutokset

Kasvatusprojekti on alati kehittyvä ja aikaansa noudattava. Projektin suhteen tulee tehdä tilannekatsaus vuosittain vähintään yhdessä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n kokouksessa. Kasvatusprojektin muutoksilla voidaan tarkoittaa dokumentteihin tehtyjä muutoksia, sääntömuutoksia, rekisteröintisysteemin kehittämistä ja kasvattajan siihen sitomista, projektin yleisen luonteen muuttumista tai mitä tahansa sellaista muutosta, jolla on tai saattaa olla vaikutusta listalle liittyneen kasvattajan toimintaan.

Oikeus muutosten tekemiseen on Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallituksella, kasvatusasiavastaavalla ja kasvatustyöryhmällä. Tarvittaessa sääntömuutoksista annetaan tieto listan kasvattajille ensisijaisesti sähköpostitse. Sellaisista muutoksista, joilla ei ole merkitystä kasvattajan toiminnan kannalta, ei ilmoiteta. Tällainen muutos on esimerkiksi kasvatusprojektiin liittyvän dokumentin kirjoitusasun hiominen. Myöskään hakemuslomakkeeseen tehdyistä kysymysmuutoksista ei tulla tiedottamaan listalle päässeitä kasvattajia, elleivät muutokset ole niin kriittisiä, että listan kasvattajilta kaivataan jälkikäteen vastausta kysymykseen.

Lemmikkilintuaiheiset kirjat

Alla olevassa taulukossa on listattua yhdistyksen julkaisemat tai yhdistyksen jäsenten kirjoittamat ja muita kautta julkaistut lemmikkilintuaiheiset kirjat. Koska nämä ovat yhdistyksen aktiivisten jäsenten kirjoittamia, voi näiden kirjojen laatuun luottaa.

Papukaijan koulutuksen perusteet? Jarmo Tuutti: Papukaijan koulutuksen perusteet

Papukaijan koulutuksen perusteet on laatuaan ensimmäinen kirja Suomessa. Siinä esitellään perustiedot, joiden avulla voi luoda luottamuksellisen suhteen lemmikkiinsä ja opettaa sille hyödyllisiä taitoja niin arkielämään kuin omaksi ja linnun iloksi. Kirjassa kerrataan papukaijojen perustarpeet ja lajityypilliset käyttäytymismuodot, joiden tuntemus ja huomioon ottaminen ovat onnistuneen koulutuksen ehdoton edellytys.

Käy lukemassa lisää ja katsomassa myyntipaikat tältä sivulta!
Papukaija lemmikiksi? Jarmo Tuutti: Papukaija lemmikiksi?

Papukaija lemmikiksi? auttaa sinua ymmärtämään papukaijaa sekä lemmikkinä että kotonasi elävänä villieläimenä. Se käsittelee papukaijan hankkimista ja pitämistä lemmikkinä monesta eri näkökulmasta. Paras aika lukea opas on ennen päätöstä papukaijan hankkimisesta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä!

Voit lukea oppaan netissä: Papukaija lemmikiksi?.
Papukaija Ida-Emilia Kaukonen & Jarmo Tuutti: Minun lemmikkini - Papukaija

Perhemedioiden julkaiseman kirjasarjan papukaija-osan kirjoittivat yhdistyksen hallituksen jäsenet Ida-Emilia ja Jarmo. Kirja on mukava ja kevyt yleiskatsaus papukaijojen pitämiseen lemmikkeinä ja löytyy myös monista kirjastoista.

Kirjaudu Facebook-tunnuksilla

Voit halutessasi rekisteröityä ja kirjautua sivustolle myös Facebook-tunnuksilla. Tällöin et joudu täyttämään tietojasi erikseen ja voit jatkossakin kirjautua foorumille vain yhtä nappia painamalla.

Kirjautuminen tapahtuu yksinkertaisesti painamalla alla olevaa nappia ja seuraamalla tämän jälkeen ohjeita. Jos olet kirjautunut selaimella Facebookkiin, riittää, että annat sivustolle luvan sähköpostiisi ja julkisiin profiilin tietoihin.

Facebook Login

Tarkemmat ohjeet Facebook-kirjautumisesta löydät täältä.

Käyttäjätietojen muokkaaminen

Kirjauduttuasi sivustolle Facebookin kautta käyttäjätunnuksenasi ja nimenäsi foorumilla tulee olemaan Facebookissa näkyvä nimi. Voit käydä muokkaamassa käyttäjätunnustasi, salasanaasi (jos haluat joskus kirjautua pelkällä tunnuksella ja salasanallasi) ja muita tietoja seuraavalla tavalla:

facebook-ohje

Siirry foorumille ja klikkaa kohtaa "Profiili".

facebook-ohje

Profiilisivulla valitse kohta "Muokkaa".

facebook-ohje

Voit muokata tällä sivulla käyttäjätietojasi. Käyttäjätunnus on foorumin nimimerkkisi ja voit syöttää kenttiin salasanan perinteistä kirjautumista varten.

Lajiesittely:

Aratinga-aratit

Aratinga-suku eli viheraratit, puhekielessä myös aitoaratit, on kokenut mullistuksia viime aikoina. Tässä lajiesittelyssä käsitellään aikoinaan Aratinga-sukuun kuuluneita papukaijoja, jotka nykyisin on jaettu kuuluvaksi eri sukuihin. Niiden luonteenpiirteet, hoito ja vaatimukset lemmikkinä ovat kuitenkin samankaltaisia. Kooltaan aitoaratit ovat keskikokoista papukaijaa pienempiä, pitkäpyrstöisiä lintuja, joiden koko vaihtelee noin 24 senttimetristä ja 70 grammasta noin 37 senttimetriin ja 180 grammaan.

Luonne:

Aratit ovat uteliaita ja rohkeita lintuja. Ne eivät ole säikkyjä ja toipuvat yleensä nopeasti pelästymisestä tai negatiivisesta käsittelystä. Pakottamista ei kannata kuitenkaan käyttää kuin äärimmäisissä tapauksissa, jos nämä alkavat pelkäämään, ne ilmaisevat pelkoa huutamalla.

Hoito ja ravinto:

Aitoarateille minimikoko on n. 0,80 neliömetriä (0,75 neliötä yhdelle). Näillä linnuilla on kokoon suhteutettuna suuri nokka, ja ne pystyvät tekemään tuhoja hyvinkin nopeasti. Näille siis ehdottomasti teräshäkki; vaikka puusta rakentamalla saisikin kivan tilavan häkin, nämä tulevat aika nopeasti häkin puuosista läpi.

Leluiksi kannattaa antaa puisia palikoita eri kokoisina ja eri tavalla kiinnitettynä. Kannattaa välttää kovaa muovia, simpukoita ja metallia leluissa (ketju keskellä yleensä ok), koska purevat niiden kanssa nokan rikki yrittäessään hajottaa niitä. Häkin ulkopuolelle kannattaa laittaa tukevia oksia kiipeilyä varten ja niihin leluja ja muuta nakerreltavaa, jotta huonekalut ja omistajan muut tavarat säästyvät.

Ruokavaliossa on eroja, mutta pääsääntöisesti kasviksia, vähän hedelmää, marjoja, pellettejä ja siemeniä. Lehtiselleri, parsakaali, erilaiset salaatit, paprika, porkkana, vihreä omena, ananaskirsikka, lehtikaali ja yritit sekä pienet määrät maissia sopivat päivittäiseen ruokavalioon. Kasviksia valitessa niitä voi laittaa tarjolle suhteessa 3 kasvista/1 hedelmä tai 4 kasvista/1 hedelmä. Suosittu menetelmä on ns. liikennevalo-muistisääntö; jotain vihreää jotain punaista ja jotain keltaista; joista vihreää voi antaa enemmän suhteessa muihin.

Arateille kannattaa tarjota mahdollisuus kylpemiseen muutaman kerran viikossa.

Erityispiirteet:

Aratit kommunikoivat parven kanssa luonnossa jatkuvasti. Niillä on tarve pitää yhteyttä myös ihmisiin huutamalla perään. Tätä ei pidä missään nimessä vahvistaa, vaan kannattaa vastata vain pieniin ääniin. Yksin pidettynä näillä on suuri vaara tulla peräänhuutajiksi. Varsinkin aurinko-, palmu- ja huppuarattien ääni on niin paha, että niistä voi koitua ongelmia naapureiden kanssa, mikäli lintu oppii huutamaan ihmisten perään. Myös aitoaratit nauttivat pienessä parvessa tai pareittain elämisestä. Ne viettävät kuitenkin hieman enemmän aikaa erillään kuin esim. suomuaratit. Kaksi koirasta menee hyvin keskenään, mikäli ei ole tarkoitus pesittää lintuja.

Aitoaratit saattavat nukkua erikoisissa asennoissa, jos niille on tarjottu tasainen paikka, esimerkiksi lauta, ne nukkuvat selällään jalat kohti kattoa. Vahvanokkaisille arateille kankaiset teltat eivät ole hyviä, koska ne voivat rikkoa teltan vaaralliseen kuntoon yhden päivän aikana. Niille voi tarjota nukkumapaikaksi esim. käsittelemättömästä puusta tehdyn pienen hyllyn, mikä voi laittaa häkin yläaosaan pinnoihin kiinni.

Lajit:

Aurinkoaratti Kuva: Richard Roche, CC BY-NC 2.0
Aurinkoaratti, Aratinga solstitialis

30 cm / 125 g*

Keskikokoinen aratti. Väritys suurimmaksi osaksi keltainen oransseilla häivähdyksillä, siivissä vihreää kuviointia, järjet siniset, sinivihreä pyrstö. Nokka musta ja jalat vaaleat tai harmaat. Silmä tumma ja silmää ympäröivä iho lemmikeillä yleensä vaalea. Laji näyttää samankaltaiselta kuin palmuaratti, mutta palmuaratin värityksessä on vähemmän keltaista ja enemmän vihreää. Laji sekoitetaan joskus myös kulta-arattiin (Guaruba guarouba), joka on kuitenkin massiivisempi ja sillä on vaalea nokka.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Palmuaratti Kuva: Jarmo Tuutti
Palmuaratti, Aratinga jandaya

30cm / 130 g

Palmuaratti on keltavihreä, keskikokoinen aratti. Se on päästään keltainen ja rinnastaan oranssi, ja selkäpuolelta vihreän vallitseva. Pyrstössä ja siipien kärjissä on sinistä. Nokka on tumma, samoin silmät. Silmiä ympäröivän ihon väri vaihtelee vaaleasta tumman harmaaseen alalajista ja UV-altistuksesta riippuen.

Kruunuaratti Kuva: Robert Blomerus
Kruunuaratti, Aratinga auricapillus

30 cm / 145 g

Kruunuaratti on keskikokoinen, vihreä aratti, jolla on nimensä mukaisesti ikäänkuin kruunu päässään. Keltaoranssi kruunu alkaa ylänokan päältä ja jatkuu silmien yli päälaelle. Alavatsassa on punaruskeaa väritystä, ja siipien ja pyrstön yläpinnat ovat sinertävät.

Huppuaratti Kuva: Laure Kurkela
Huppuaratti, Aratinga nenday

30 cm / 140 g

Huppuaratti on keskikokoinen aratti, jonka nimi tulee lajin tummasta päästä. Sitä on myös kutsuttu nimellä kalottiaratti samasta syystä. Muuten laji on suurimmaksi osaksi vihreä: siipien ja pyrstön alapinnat ovat lähes mustat, ja yläpinnat taittavat siniseen. Rinnassa on vihreästä poikkevampi, turkoosi alue, ja jaloissa on pienet punaiset höyhennilkkurit. Nokka on musta ja koivet vaaleanpunaiset mustilla kynsillä.

Persikka-aratti Kuva: Netta Nikkanen
Persikka-aratti, Eupsittula aurea

26 cm / 90 g

Pienehkö aratti, jolla on persikanoranssi otsa. Laji on muuten suurimmaksi osaksi vihreä, mutta sen päätä ja rintaa koristavat oranssit, siniset ja haaleanruskeat sulat. Nokka on musta ja jalat harmaat. Maailmalla huomattavan samannäköinen laji on termiittiaratti (Eupsittula canicularis), jonka ylänokka on kuitenkin vaalea.

Savanniaratti Kuva: Alejandro Bayer Tamayo, CC BY-SA 2.0
Savanniaratti, Eupsittula pertinax

25 cm / 90 g

Savanniaratti on pienehkö aratti, joka on väritykseltään suurimmaksi osaksi vihreä. Sen päätä ja rintaa koristavat ruskean eri sävyt. Siitä on useita alalajeja, joilla pään väritys vaihtelee: osalla on päälaella sinistä, ja keltaoranssin värin määrä kasvoilla vaihtelee: osalla sitä ei ole lainkaan, kun taas osalla lähes koko pää on värin peitossa. Lemmikkinä tyypillisin on tyyppi, jolla keltaoranssia väritystä ei ole, ja päälaella on häivähdys sinistä. Nokka on yleensä musta ja jalat harmaat.

Sinipääaratti Kuva: Bram Cymet, CC BY 2.0
Sinipääaratti, Thectocercus acuticaudatus

37 cm / 165 g

Suurehko aratti, jolla on nimensä mukaisesti sininen pää. Muuten suurimmaksi osaksi vihreä, paitsi pyrstön alapinta on punertava. Nokan väri ja sinisen pään intensiivisyys vaihtelevat alalajeittain, yleensä alanokka on musta ja ylänokka ihonvärinen. Jalat ovat vaaleat, ja silmää ympäröivä ihoalue lähes valkoinen.

Brasilianaratti Kuva: Rob Ireton, CC BY-NC-SA 2.0
Brasilianaratti, Psittacara leucophthalma

32 cm / 155 g

Lähes kokonaan vihreä, suurehko aratti. Punainen siipien alunen saattaa näkyä hieman linnun istuessa siivet supussa. Alalajista riippuen pään alueella saattaa olla yksittäisiä höyheniä punaista. Nokka haalean värinen ja jalat harmaat, silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen. Sukufaktaa: Psittacara-sukuun kuuluu tulkinnasta riippuen noin 9-14 lajia, jotka ovat kaikki vihreitä eri määrällä punaista kirjailua.

Punapääaratti Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0
Punapääaratti, Psittacara erythrogenys

33 cm / 180 g

Hyvin samanoloinen brasilianaratin kanssa, lukuunottamatta punapääaratin tunnusomaisinta tuntomerkkiä: kirkkaanpunaista päätä. Tälläkin lajilla on vaalea nokka, harmaat jalat ja valkoinen silmää ympäröivä iho.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):

  • Harmaapääaratti Aratinga weddellii
  • ViherarattiPsittacara holochlora
  • Isoviheraratti Psittacara strenua
  • Kallioaratti Psittacara wagleri
  • Costaricanaratti Psittacara finschi
  • Kuubanaratti Psittacara euops
  • Haitinaratti Psittacara chloroptera
  • Asteekkiaratti Eupsittula nana
  • Termiittiaratti Eupsittula canicularis
  • Kaktusaratti Eupsittula cactorum

Lajiesittely:

Harmaapapukaija

Harmaapapukaija (Psittacus erithacus) on suosittu keskisuuri papukaija, jonka luontainen elinympäristö sijoittuu Keski-Afrikan läntisiltö rannikoilta Keniaan ja luoteis-Tansaniaan. Sen sulkapuku on kauttaaltaan harmaa, mutta pyrstö on kirkkaanpunainen. Myös nimellä "jako" tunnettu harmaapapukaija tunnetaan parhaiten uskomattomasta älykkyydestään sekä huikeasta kyvystä oppia matkimaan.

TÄRKEÄÄ! Harmaapapukaijat kuuluvat CITES-I/A -liitteeseen tammikuusta 2017 alkaen. Tämä tarkoittaa, että harmaapapukaijat vaativat jatkossa CITES-todistuksen!

Luonne:

Harmaapapukaija on lintumaailman kissa. Siinä missä monet lajit nauttivat olla huomion välittömänä keskipisteenä, harmaapapukaijat haluavat olla usein tilanteissa mukana, mutta tiedostavan sivustakatsojan roolissa.

Jakot ovat ovelia, ja niiden korkea älykkyys asettaa omistajalle haasteita virikkeiden keksimiseen. Kyllästynyt harmaapapukaija keksii tavalla tai toisella jotain millä viihdyttää itseään, ja mikäli sallittuja nokankäyttökohteita ei ole tarpeeksi, joutuvat nakertelun kohteeksi varmasti ne kielletytkin kohteet. Jakot poimivat myös nopeasti käytösmalleja. Omistajan on oltava valpas sen suhteen, millaista käytöstä linnussa vahvistaa.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan harmaapapukaijan häkin tulisi olla 0,75 neliömetriä, mutta lajin aktiivisuuden, koon ja älykkyyden vuoksi kannattaa saman tien hankkia vähintään neliömetrin häkki. Häkin ulkopuolelle huoneistoon kannattaa tehdä lintupuita, joissa harmaapapukaija voi oleskella ollessaan vapaana häkistä.

Harmaapapukaija on tuoreruokaan painottuva sekasyöjä. Ruokavalion tulee sisältää hyvä kalsiumin lähde.

Erityispiirteet:

Harmaapapukaijat suhtautuvat kehnonlaisesti muutoksiin. Jos lintu on tottunut liian voimakkaasti tiettyyn rutiiniin, voi uuden oppiminen käydä haastavammaksi. Esimerkiksi uusiin leluihin tottuminen saattaa ottaa tavallista kauemmin aikaa.

Harmaapapukaija tunnetaan papukaijamaailman parhaimpana matkijana. Joidenkin yksilöiden tiedetään oppineen jopa satoja eri sanoja, lauseita, ääniä - ja vieläpä asiayhteyksiä näille. Tieteen parissa kohtalaisen tunnettu harmaapapukaija Alex oppi yhdistämään sanoja esineisiin ja esimerkiksi kuvailemaan esineen muotoa tai väriä. Alex oppi myös ensimmäisenä eläinkunnassa ymmärtämään ja kommunikoimaan abstraktin "ei mitään" ("zero") käsitteen. Vaikka tutkittavaa on vielä paljon, voidaan harmaapapukaijan katsoa olleen suuri osatekijä tutkimuksissa ihmisten ja eläinten välisen kielimuurin rikkomisessa. Lisäksi harmaapapukaija selviytyy päättelyongelmista tasolla, joka vastaisi muita kädellisiä tai yi 3-vuotiasta ihmislasta.

Muista myös, että nämä erikoispiirteet tuovat erityisvastuuta. Vaikka harmaapapukaija onkin keskisuurista papukaijoista vähemmän vaikeasta päästä, tarkoittaa korkea älykkyys aina jonkin tason haastavuutta. Lisäksi edes harmaapapukaijaa ei koskaan saisi hankkia vain matkimistaidon vuoksi. Poikkeuksia löytyy aina, eivätkä kaikki yksilöt välttämättä opi matkimaan. Lisäksi, mikäli puhekyky on ainoa kriteeri papukaijan hankkimiselle, voi omistaja havaita ottavansa lemmikkiä hyvin vääristä syistä.

Lajiesittely:

Kaijaset

Kaijaset, eli Agapornikset eli rakkauspapukaijat ovat pienten, kimeä-äänisten papukaijojen suku. Niiden pituus on vain noin 15 cm. Suomessa lemmikkinä pidetään yleisimmin kolmea lajia: ruusukaijanen, naamiokaijanen ja viktoriankaijanen. Kaijaset ovat alunperin kotoisin Afrikan mantereelta. Kaijaset voivat elää jopa 15-20 -vuotiaiksi.

Luonne:

Kaijasten nimi viittaa monella kielellä rakkauteen. Suomeksikin sukua kutsuttiin aiemmin nimellä rakkauspapukaija, englanniksi niiden nimi on lovebird, ja espanjaksi inseparable, erottamattomat. Kaijasella tulisikin aina olla lajitoveri seuranaan ja jo lintuja hankkiessa kannattaa hankkia kerralla kaksi. Kaijasten kanssa kannattaa huomioida se, että kolme kaijaslajia ovat tosiaankin eri lajeja, ja eri lajien yhdistämistä pareiksi ei suositella.

Kaijaset ovat luonteeltaan aktiivisia ja äänekkäitä. Kokoonsa nähden ne kaipaavat paljon tilaa, ja ne ovat ketteriä lentäjiä. Ne oppivat hyvin harvoin puhumaan tai matkimaan, ja ne luonnostaan ne kommunikoivat kimein kirkaisuin. Kokoonsa nähden kaijaset ovat tuhoisia, niiden pieni nokka on aktiivinen silppuri.

Kaijasten kesyysaste riippuu enemmän yksilön historiasta kuin lajista tai sukupuolesta. Yleensä Suomessa lemmikkinä pidettävät kaijaset eivät ole kovin kesyjä, vaan ne ovat enemmän seurailulemmikkejä. Eläinkauppoihin tulevat linnut ovat yleensä jo parhaan kesyttämisiän ohittaneita. Kesyn kaverin kaijasista voi saada, jos kesytykseen panostaa kunnolla. Kesyyntymistä edistää se, että hankkii linnut luovutusikäisenä, koska nuoret linnut kesyyntyvät vanhempia lintuja paremmin.

Kaijaset voivat olla ajoittain hormonaalisia, ja varsinkin ruusukaijaset voivat alkaa ongelmamunijoiksi. Kaikenlaista pesäntekoon kannustavaa virikettä kannattaa välttää.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan kaijasparille riittäisi häkki, jonka pinta-ala on 0,35 neliömetriä. Kaijaset ovat kuitenkin niin aktiivisia, että niille kannattaa hankkia niin suuri häkki kuin mahdollista, pinnaväli huomioiden ja suosien mielummin pitkiä häkkejä kuin korkeita. Tilavan häkin lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi. Tämä koskee myös niitä lintuja, jotka eivät ole kesyjä, ellei niille pysty tarjoamaan useamman neliömetrin lentohäkkiä tai lintuhuonetta.

Kaijaset ovat sosiaalisia, aktiivisia ja tuhoisia, joten niille parasta virikettä on lajitoverin seura, liikkumatila ja virikkeet, joita ne voivat jyrsiä. Vieraiden yksilöiden totuttaminen tulee kuitenkin tehdä aina huolellisesti ja varmistaa että resursseja, varsinkin tilaa on tarpeeksi eikä linnuilla ole pesäpaikkoja, jotka voivat aiheuttaa tappeluita.

Kaijasten ruokavalion tulee olla monipuolinen ja lajille sopiva. Sen pohjan voi muodostaa monipuolinen, vähärasvainen siemenseos. Monesta eläinkaupasta on saatavilla nimenomaan kaijasille tarkoitettu siemenseos, joka on eri kuin yleinen parakiittiseos. Lisäksi ruokavalioon kuuluu päivittäin laaja kattaus tuoreruokaa. Pelkkä salaatinlehti tai kurkkusiivu silloin tällöin ei riitä.

Erityispiirteet:

Kaijaset eivät yleisistä ohjeista huolimatta tarvitse pesäpönttöä tai kookospesää nukkumiseen! Kaijaset, varsinkin ruusukaijaset, saattavat olla hormonaalisia. Hormonaalisuutta ja siitä seuraavia ongelmia, kuten aggressiivisuutta ja ongelmamunimista, voi ehkäistä pesämateriaalia ja pesäpaikkoja vähentämällä. Kaijaset voivat pitää pesämateriaalina paperia tai risuja, jotka on hyvä pitää pois lintujen ulottuvilta hormonitasoja laskiessa.

Yleisimmistä kaijaslajeista on kahta värimuotoa: vihreä ja sinisen mutaatiot lajista riippuen. Näillä väreillä on taas värimuunnoksia, kuten keltainen (lutino), kirjava ja oliivi.

Kaijaslajit voivat risteytyä keskenään, mutta hybridien eli lajiristeymien teettäminen ei todellakaan ole suositeltavaa.

Isoissa tiloissa (lintuhuoneissa) kaijaset voivat tulla toimeen myös ihan erilaisten lintujen kanssa, kuten neitokakadujen tai undulaattien kanssa. Kaijaset ovat kuitenkin tunnettuja siitä, että ne puolustavat kipakasti reviiriään, ja saattavat herkästi purra toisia lintuja jalkoihin, jos toinen lintu laskeutuu kaijasten häkin päälle.

Lajit:

Ruusukaijanen Kuva: Mia Niemi
Ruusukaijanen, Agapornis roseicollis

15 cm / 46-63g*

Yleisin lemmikkinä pidettävistä kaijasista. Kutsumanimeltään joskus myös rakkauspapukaija, persikkakaijanen tai ruusupapukaija. Ainoa yleisistä lajeista, jolla ei ole huomattavaa valkoista silmärengasta. Vihreä, jolla on punaiset kasvot ja rinta ja sininen yläperä. Yleisin väri on luonnonvihreä, muita värejä ovat esim. kirjava, ino, aqua ja turkoosi sekä näiden yhdistelmät. Ruusukaijanen ei ole CITES-laji, joten kauppatilanteessa se ei lain mukaan vaadi papereita.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Viktoriankaijanen Kuva: Mia Niemi
Viktoriankaijanen, Agapornis fischeri

15 cm / 42-58g

Luonnonväri on vihreä kaijanen, jolla on oranssi pää, kellertävä rinta ja ruskeahko niska, punainen nokka, harmaat koivet ja valkoinen silmärengas. Useita värimuotoja. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen.

Kuva: Mia Niemi
Naamiokaijanen, Agapornis personatus

14,5 cm / 43-50g

Luonnonväri on vihreä kaijanen, jolla on musta pää ja keltainen rinta, punainen nokka, harmaat koivet ja valkoinen silmärengas. Myös muita värimuotoja on, mutta ne ovat Suomessa harvinaisempia sinistä lukuunottamatta. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):
  • Jokikaijanen (Agapornis nigrigenis)
  • Isokaijanen (Agapornis taranta)
  • Madagaskarinkaijanen (Agapornis canus)
  • Sambesinkaijanen (Agapornis lilianae)
  • Savannikaijanen (Agapornis pullarius)
  • Sepelkaijanen (Agapornis swindernianus)

Lajiesittely:

Kakadut

Kakadujen alaheimo Cacatuinae sisältää viisi sukua töyhtöpäisiä papukaijoja. Näihin kuuluvat palmukakadu sukunsa Probosciger ainoana edustajana, mustakakadujen suku Calyptorhynchus, töyhtökakadut Cacatua, ruusukakadu sukunsa Eolophus ainoana edustajana, sekä tuttu neitokakadu sukunsa Nymphicus ainoana edustajana. Neitokakadusta on oma lajiesittelynsä täällä. Isommista kakaduista lemmikkinä tavataan Suomessa lähinnä ruusukakadua ja Cacatua-suvun lintuja. Kakadujen alaheimon lajit asuvat laajalla alueella Australiassa ja sen pohjoispuolella, mm. Oseaniassa, Uudessa-Guineassa, Indonesiassa ja Filippiineillä.

Luonne:

Kakadut ovat älykkäitä, aktiivisia, tuhoamisintoisia, kovaäänisiä ja hellyydenkipeitä lintuja. Kesyt linnut ovat erityisen hellyydenkipeitä niin omistajaa kuin joskus ventovieraitakin kohtaan, joka saattaa joskus johtaa ongelmiin. Kuten muutkaan linnut, kakadutkaan eivät ole automaattisesti kesyjä, eivätkä villimmät yksilöt ole sen hellyydenkipeämpiä ihmisiä kohtaan kuin muutkaan lajit. Varsinkin suuret kakadut ovat kovaäänisiä, ja niiden käheä ääni kantaa kauas. Kakadut eivät ole hyviä puhumaan, ja oppivat usein vähän tai eivät ollenkaan sanoja. Ne ovat kuitenkin älykkäitä, ja oppivat ymmärtämään puhetta. Ne ovat erittäin aktiivisia ja ketteriä temppuilijoita, jotka viihtyvät usein myös lattian tasalla puuhailemassa. Uteliaisuus ja aktiivisuus yhdistettynä papukaijamaailman innokkaimpaan silppurinokkaan voivat olla omistajan hermoja ja myös asuntoa koetteleva yhdistelmä, jos linnulle ei ole järjestetty sallittua tuhottavaa..

Hoito ja ravinto:

Kakadujen koko vaihtelee, ja niin tekee niille minimisuositusten pohjalta suositellut häkkikootkin. Esimerkiksi 35-senttiselle ruusukakadulle häkin minimipinta-ala on 0,75 neliömetriä ja 52-senttiselle molukkienkakadulle se on 1,60 neliömetriä. Kakadut ovat kuitenkin aktiivisia ja älykkäitä, eikä ole huono idea hankkia minimikokoisen häkin sijaan niin suurta kuin linnulle on mahdollista saatavuuden ja tilan puitteissa tarjota. Näiden häkkikokojen lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi.

Kakadut ovat tunnettuja halustaan silputa asioita, ja yleensä kakaduille parhaita leluja ovatkin puiset lelut, mihin ne voivat käyttää nokkaansa. Kakadut ovat älykkäitä ja näppäriä, joten ne voivat hyvin käyttää myös suurille papukaijoille tarkoitettuja älypelejä. Virikkeiden rakentaminen itse on suositeltavaa, sillä kakadut tuhoavat puuta yleensä melkoisella tahdilla.

Kakadujen ruokavalio vaihtelee hieman alaheimon sisällä. Pääasiassa ne ovat tuoreruokailijoita, joiden ruokavalion tulisi lemmikkinä koostua laadukkaasta kuivaruoasta, ja monipuolisesta, runsaasta tuoreruokalautasesta. Poikkeuksena mainittakoon ruusukakadu, jonka ruokavalio sisältää luonnossa hieman enemmän siemeniä, sillä laji ruokailee myös maassa ruohokasvien siemeniä syöden. Lemmikkinä ruusukakadu on herkkä rasvoittuvalle maksalle, joka on oire nimenomaan liian paljon rasvaisia siemeniä sisältävästä ruokavaliosta, joten siemeniä tarjoillessa tulee ottaa huomioon ruoan määrä ja siemensekoituksen laatu.

Erityispiirteet:

Kakadujen luonnetta ei voi kuvailla mainitsematta niiden hellyydenkaipuuta. Moni käsikesy kakadu suorastaan rakastaa rapsutuksia, ja nauttii niistä myös täysin vieraiden käsistä. Tällaisen hellyydenkipeän linnun kanssa tulee kuitenkin muistaa rajat: tietyiltä alueita (kuten siipien päältä ja alaselästä) rapsuttelu, paidan sisälle päästäminen yms. voi olla linnulle kannuste seksuaaliseen tai pesimiseen innostavaan käytökseen. Turvallisinta onkin tyytyä rapsuttelemaan ja hellimään lintua maltillisesti ja vain pään alueelta, kuten muidenkin lemmikkilintujen kohdalla.

Lajit:

Valkokakadu Kuva: Jarmo Tuutti
Valkokakadu, Cacatua alba

46 cm / 550 g*

Lähes kokonaan valkoinen, luultavasti Suomen yleisin iso lemmikkikakadu. Kupera töyhtö, musta nokka ja tummat koivet, siiven ja pyrstön alapinnalla hentoa keltaista sävytystä. Epävarma tuntomerkki sukupuolten erottamiseen on silmien väri: naaraalla ne ovat ruskeat tai jopa punertavat, koiraalla täysin tummat.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Ruusukakadu Kuva: Viivi Jäger
Ruusukakadu, Eolophus roseicapilla

35 cm / 350 g

Keskikokoinen kakadu, jonka väritys on heleän vaaleanpunainen, töyhtö pienehkö ja väriltään runkoa vaaleampi ja siivet harmaat. Nokka vaalea ja jalat harmaat. Silmänympärysihon väri ja tekstuuri voivat vaihdella suuresti esimerkiksi iän, sukupuolen ja UV-altistuksen mukaan, sisälinnuilla se on yleensä haalean harmaa. Ei yleinen muttei harvinainenkaan Suomessa.

Kuva: Jarmo Tuutti
Lähdekakadu, Cacatua sanguinea

38 cm / 400 g

Keskikokoinen, lähes kokonaan valkoinen, vaaleanokkainen, pienitöyhtöinen kakadu. Kuten entinen nimi paljassilmäkakadu kertoo, että linnulla on silmien ympärillä isohkot paljaat ihoauleet, jotka ovat väriltään violetinharmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Tabimbarinkakadu Kuva: Sam Mugraby, CC BY-2.0 / Wikipedia
Tanimbarinkakadu, Cacatua goffiniana, ent. Cacatua goffini

32 cm / 300 g

Pienehkö, lähes kokonaan valkoinen kakadu, jolla on vaalea nokka ja pieni töyhtö. On osoittanut älykkyystesteissä huimaa näppäryyttä ja älykkyyttä. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kultatöyhtökakadu Kuva: Jarmo Tuutti
Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita

50 cm / 850 g

Suuri, valkoinen kakadu, jolla on ulospäin kaartuva, keltainen töyhtö, joka on näkyvillä myös töyhdön ollessa levossa. Musta nokka ja harmaat jalat. Silmät tummat, ja silmää ympäröivä iho sinertävä. Muistuttaa huimasti ulkonäöltään celebesinkakadua, mutta on suurempi ja väriltään puhtaamman valkoinen. Ei kovin yleinen Suomessa.

Molukkienkakadu
Molukkienkakadu, Cacatua moluccensis

52 cm / 850 g

Suurin lemmikkinä yleisesti pidettävistä kakaduista. Väritykseltään ainutlaatuisen haalean pinkki muhkealla, punaoranssilla töyhdöllä. Massiivisempi kuin muut sukunsa edustajat, ja myös haastavampi luonteeltaan. Ääntelee lajityypillisesti enemmän jutellen kovaäänisesti kälkättäen. Ei kovin yleinen Suomessa. Kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Celebesinkakadu Kuva: Quartl, CC BY-SA-3.0 / Wikipedia
Celebesinkakadu, Cacatua sulphurea

33 cm / 350 g

Pienehkö, suuritöyhtöinen vaalea kakadu, jonka entinen nimi on keltatöyhtökakadu. Eri alalajien töyhtöjen väri vaihtelee keltaisesta syvän oranssiin. Eri alalajeja on kutsuttu epävirallisesti nimillä oranssitöyhtökakadu ja sitruunatöyhtökakadu. Nokka musta ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Salomoninkakadu Kuva: Laure Kurkela
Salomoninkakadu, Cacatua ducorpsii

31 cm / 350 g

Pienehkö, valkotöyhtöinen vaalea kakadu, jonka valkoisessa höyhenpuvussa on niskassa persikanpinkki hohde, ja siipien ja pyrstön alla hailakan keltaista. Nokka valkoinen ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Arokakadu
Arokakadu, Cacatua leadbeateri

35 cm / 380 g

Keskikokoinen, suuritöyhtöinen kakadu, jonka entinen nimi on inkakakadu. Hyvin värikäs, suuri töyhtö, jonka värikirjo keltaista, punaista ja valkoista näkyy töyhdön ollessa kohotettuna. Vartalo vaaleanpunainen, siivet yläpuolelta valkoiset. Siipien alapinnalla on hehkeän vaaleanpunainen kuvio. Nokka vaalea ja koivet harmaat. Harvinainen lemmikki Suomessa.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):

  • Palmukakadu Probosciger aterrimus
  • Punapyrstökakadu Calyptorhynchus banksii
  • Kiiltokakadu Calyptorhynchus lathami
  • Mustakakadu Calyptorhynchus funereus
  • Lyhytnokkakakadu Calyptorhynchus latirostris
  • Pitkänokkakakadu Calyptorhynchus baudinii
  • Kekälekakadu Callocephalon fimbriatum
  • Idänkoukkukakadu Cacatua tenuirostris
  • Lännenkoukkukakadu Cacatua pastinator
  • Filippiinienkakadu Cacatua haematuropygia
  • Sinisilmäkakadu Cacatua ophthalmica

Lajiesittely:

Kakarikit

Kakarikit eli viherkaijat ovat pienehköjen papukaijojen suku, joita on joskus ääntelyn vuoksi kutsuttu myös vuohipapukaijoiksi. Niiden ääntely on lähes jatkuvaa “mäkätystä,” mutta ääni ei ole kovin voimakas. Suomessa lemmikkinä tavattavia lajeja ovat kruunuviherkaija ja uudenseelanninviherkaija, joita molempia kutsutaan yhteisellä kakariki-nimellä.

Luonne:

Kakarikit ovat erittäin aktiviisia lintuja. Niillä on aina kova meno päällä, eivätkä ne tunnu hiljentävän vauhtiaan kuin nukkumaan. Tämän loputtoman aktiivisuuden vuoksi kakarikit vaativat kokoonsa nähden erittäin paljon tilaa ja aktiviteetteja.

Kakarikit ovat todella rohkeita, jopa uhkarohkeita, jonka vuoksi ne ovat tapaturma-alttiita. Ne saattavat kesyttämättömänäkin lennähtää esim. ihmisen jalkoihin, jolloin on vaara että niiden päälle astutaan, tai ne saattavat lentää oven rakosesta kun se on juuri sulkeutumassa. Kakarikit ovat luonnostaan melko pelottomia, mutta ihan kesyjä niistä on hankala saada: niillä on liian kiire tutkimaan maailmaa, että ne malttaisivat keskittyä kovin pitkäksi aikaa kesyttämiseen.

Kakarikeille on luonnollista lentää kovaa ja paljon, sekä tutkia asioita. Niillä on pitkät varpaat ja keskimääräistä pidemmät kynnet, joilla ne mielellään kaivelevat maaperää ja häkin pohjamateriaalia, sekä vipeltää lattioita pitkin tutkimaan. Yleensä ne myös pitävät kylpemisestä.

Kakarikit ovat sosiaalisia, ja niitä tulisi pitää vähintään pareittain, mielellään jopa pienen 4 linnun parven verran. Uusien yksilöiden tutustuttamisessa parveen tulee olla varovainen. Nuorten lintujen lisäys parveen on yleensä helppoa, mutta aikuisia lintuja yhdistäessä tulee olla huolellinen, ettei tappeluita synny. Kakarikeissa koiras on monesti naarasta isompi, mutta ilman kokenutta silmää ja vertailukohtaa sukupuolta ei yleensä luotettavasti erota.

Hoito ja ravinto:

Minimisuositusten mukaan kakarikiparille riittäisi häkki, jonka pinta-ala on 0,85 neliömetriä. Kakarikit ovat kuitenkin niin aktiivisia, että niille kannattaa hankkia niin suuri häkki kuin mahdollista, pinnaväli huomioiden. Tilavan häkin lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi. Tämä koskee myös niitä lintuja, jotka eivät ole kesyjä, ellei niille pysty tarjoamaan useamman neliömetrin lentohäkkiä tai lintuhuonetta.

Kakarikien ruokavalion tulee olla monipuolinen ja lajille sopiva. Sen pohjan voi muodostaa monipuolinen, vähärasvainen siemenseos tai laadukas pelletti. Yleensä undulaateille ja neitokakaduille sopiva seos käy myös kakarikeille. Lisäksi ruokavalioon kuuluu päivittäin laaja kattaus tuoreruokaa, jonka kannattaa olla vihannespainotteista. Pelkkä salaatinlehti tai kurkunsiivu silloin tällöin ei riitä. Kakarikeilla sanotaan olevan muita papukaijoja korkeampi tarve proteiinille, joten niille kannattaa tarjoilla proteiinipitoista ruokaa esim. kerran viikossa. Näitä voivat olla esim. keitetty kananmuna, munaruoka, kypsennetty kananliha, jauhomadot tai kuivatut hyönteiset.

Erityispiirteet:

Kakarikien luonne on itsessään erityispiirre. Ne ovat moniin muihin lajeihin verrattuna erittäin aktiivisia ja rohkeita, joka voi olla riski menoon ja meininkiin tottumattomalle omistajalle.

Kakarikilajit ovat läheistä sukua keskenään, joten ne voivat myös tuottaa lajiristeymiä eli hybridejä. Eri lajisten lintujen risteytystä keskenään ei suositella, vaan linnulla tulisi olla oman lajinen kumppani.

Lajit:

Kruunuviherkaija
Kruunuviherkaija, Cyanoramphus auriceps

23 cm / 95g

Pienempi lemmikkinä pidettävistä kakarikeista. Pääväriltään vihreä lintu, jolla on punainen raita silmien välissä ja keltainen “kruunu” päälakea kohti. Kuuluu Cites II/B-liitteeseen, joten vaatii aina alkuperätodistuksen.

Uudenseelanninviherkaija
Uudenseelanninviherkaija, Cyanoramphus novaezelandiae

27 cm / 50-113g

Hieman kruunuviherkaijaa suurempi ja nykyisellään sitä yleisempi lemmikki Suomessa. Pääväriltään vihreä lintu, jolla on punaista päässä: otsassa päälaelle leviten ja silmien takana. Muitakin värimuunnoksia on, kuten kirjava, lutino, kaneli, sininen ja näiden yhdistelmät. Uudenseelanninviherkaija kuuluu Cites I/A-liitteeseen, mutta on poikkeuslaji, joten sillä käydään kauppaa kuten II/B-liitteen lajeina. Se tarvitsee silti aina alkuperätodistuksen, mutta ei EU-lupanumeroa.

Lajiesittely:

Kyyhkyt

Tämä artikkeli koskee lähinnä sisätiloissa eläviä lemmikkikyyhkyjä, ei ulkona kyyhkyslakoissa eläviä. Kyyhkyt ovat luonnossakin sopeutuneet elämään ihmisten ympärillä, joten niistä on jalostettu oikein sopivia lemmikkejä. Lemmikkinä pidetään monenlaisia ja -lajisia kyyhkyjä. Yleisimpiä lemmikkikyyhkylajeja ovat pienet timanttikyyhkyt ja vähän suuremmat naurukyyhkyt. Lemmikkinä voi pitää myös muita kyyhkyjä, kuten isompia riikinkukkokyyhkyjä, mutta nämä linnut tarvitsevat huomattavasti enemmän tilaa. Kyyhkyt voivat hyvällä hoidolla saavuttaa yli 10 vuoden iän.

Luonne:

Kyyhkyt ovat aktiivisia ja hyvin uteliaita lintuja, jotka kesyyntyvät suhteellisen helposti hyvällä käsittelyllä. Kaikki kyyhkyt ovat parvilintuja ja turvautuvat toisiinsa, joten lintuja tulee aina olla vähintään kaksi ja mieluiten samaa lajia. Kyyhkyt ovat suosittuja lemmikkejä niiden hiljaisen äänen ja helppouden vuoksi. Papukaijoihin verrattuna kyyhkyjen äänenvoimakkuus on hiljainen, vaikka ne saattavatkin kurista jopa öisin.

Kyyhkyt eroavat muutoinkin suuresti papukaijoista hoidon ja ulkonäön suhteen. Kyyhkyt viihtyvät hyvin lajitovereidensa seurassa eivätkä ne vaadi omistajaltaan niin suurta huomiota kuin esimerkiksi papukaijat. Kyyhkyt ovat suoranokkia, mikä vaikuttaa niiden ruokailuun. Kyyhkyt eivät saa samanlaista tuhoa aikaan nokallaan kuin koukkunokat. Lisäksi tyypillisesti kyyhkyillä kolme varvasta osoittaa eteen ja yksi taakse.

Kyyhkyt ovat kuitenkin hieman sotkuisempia kuin samankokoiset papukaijat, sillä niiden ulosteet ovat suurempia. Ne eivät myöskään välttämättä yhtä uskollisesti oleskele lintupuussa tai häkin päällä, vaan saattavat käveleskellä lattioilla ja pöydillä sujuvasti.

Hoito ja ravinto:

Kyyhkyt ovat taitavia lentäjiä ja vaativat suuremman häkin kuin muut samankokoiset linnut. Kyyhkyt saattavat myös käyttäytyä aggressiivisesti toisia lintuja kohtaan, jos tilaa ei ole tarpeeksi. Häkissä tulee olla tilaa oikeasti lentää eikä vain hyppiä orrelta toiselle. Kyyhkyt eivät voi hyödyntää häkkien pinnoja liikkumiseen kuten papukaijat, sillä kyyhkyt eivät kiipeile.

Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niillä on oltava koko ajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempirakeista ruokaa kuin isommat kyyhkyt. Esimerkiksi peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopivaa ruokaa. Kyyhkyt eivät suoran nokkansa avulla pysty avaamaan siementen kuoria kuten papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamisessa niiden mahassa. Hiekkaa on oltava tarjolla koko ajan kyyhkylajista riippumatta. Hiekan lisäksi kyyhkyillä pitää olla aina tarjolla jotain kalkkipitoista. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreruoka sekä ruoan varioiminen. Lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko – kyyhkyt eivät voi jyrsiä paloja pienemmiksi, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Kyyhkyille voi lisäksi tarjota ravinnoksi hyönteisiä.

Erityispiirteet:

Kyyhkyjä on erirotuisia ja -lajisia, ja niiden koko, luonne ja vaatimukset vaihtelevat. Rodut, kuten riikinkukkokyyhky ja viestikyyhky on jalostettu kesykyyhkystä – ne ovat siis samaa lajia pulujen kanssa. Sen sijaan omia lajejaan ovat esimerkiksi naurukyyhky ja timanttikyyhky. Kyyhkyt tulisi ensisijaisesti majoittaa saman lajin edustajien kanssa. Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Kyyhkyjä voi pitää isoissa tiloissa myös sekaparvina, kunhan kaikilla on kuitenkin kaverina oman lajin edustaja. Kesykyyhkyn eri rotuja tapaa kuitenkin pääasiassa lakoissa eikä lemmikkeinä sisätiloissa. Sisälemmikkinä pidettävät pienet lajit vaativat aina lämmitetyn sisätilan, kun taas suuria kesykyyhkyjä voi pitää talvisin myös lämmittämättömissä sisätiloissa.

Esimerkkilajeja:

Naurukyyhky Kuva: Minttu
Naurukyyhky, Streptopelia risoria

30 cm / 150-200 g

Suomen yleisin lemmikkinä pidettävä kyyhky, jonka kantamuoto on saharanturturikyyhky. Värimuotoja on käytännössä kaksi: luonnollinen vaaleanruskea, jolla on mustavalkoinen kaularengas, sekä kokonaan valkoinen. On ajoittain taipuvainen ylimunintaan, joten naaraiden tai parien kohdalla pesämäisiä kuppeja/koreja ja pesämateriaalin tarjolla pitoa kannattaa välttää, ellei lintuja ole tarkoitus harkitusti pesittää.

Timanttikyyhky Kuva: Viivi Jäger
Timanttikyyhky, Geopelia cuneata

20 cm / 35 g

Noin varpusen kokoinen timanttikyyhky on pieni kyyhkylaji, jolla on pitkä pyrstö. Sen luontainen väritys on harmaankirjava, jolla on pieniä valkoisia ‘timantteja’ selässään. Siitä on kuitenkin jalostettu erilaisia värimuotoja, kuten ruskeita, kirjavia ja valkoisia, joista osa alkaa rantautua Suomeenkin.

Riikinkukkokyyhky Kuva: Viivi Jäger
Riikinkukkokyyhky, Columba livia domestica

Riikinkukkokyyhky on kesykyyhkyn koristerotu, joita ei yleensä pideta sisälemmikeinä. Niitä pidetään muiden kesykyyhkyn rotujen tavoin yleensä puolilämpimissä tiloissa. Rodun tunnusomainen merkki on viuhkaksi levitetty pyrstö, josta se on myös saanut nimensä. Yleisin väri on ehdottomasti valkoinen.

Lajiesittely:

Neitokakadu

Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entiseltä nimeltään nymfipapukaija, on australialainen laji, jonka luonnontyyppi on helppo tunnistaa harmaasta vartalosta, punertavasta poskilaikusta, pitkästä pyrstöstä ja sirosta töyhdöstä. Neitokakadu elää noin 20-25-vuotiaaksi. Säyseä luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen, ja värimuotojen kirjo puolestaan on luonut laajan kasvatuskulttuurin. Neitokakadu onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.

Luonne:

Neitokakadukoiras Harmaa neito­kakadu­koiras.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Neitokakadu on hilpeä ja yleisesti hyväntuulinen lintu. Sen liikekieli on vikkelää ja aktiivista, mutta päivärytmiin mahtuu myös rauhallisempia hetkiä.

Laji on lempeä ja toimii aggressiivisesti lähinnä uhattuna tai pesäänsä puolustaessaan: jos neitokakadu puree, purema on todennäköisesti ansaittu.

Hoito ja ravinto:

Neitokakadun vakituisen häkin tulee olla vähintään 0,85 neliömetriä paria kohden ja 0,10 neliötä lisää jokaista uutta lintua kohden. Laji on aktiivinen ja vaatii runsaasti lentoaikaa häkin ulkopuolella. Paras ratkaisu neitokakadulle olisikin niin suuri häkki, että pyrähtely tai lentely olisi mahdollista jatkuvasti.

Lajin ruokavalio koostuu laadukkaasta siemensekoituksesta, jonka ohessa tarjotaan erilaista tuoreruokaa, kuten vihanneksia ja kasviksia, ituja ja ruohoja. Erityisesti tummat lehtevät kasvikset ovat terveellistä ja yleensä hyvin maistuvaa ravintoa. Myös hedelmiä voi tarjota rajoitetusti, ja niiden kohdalla neitokakadut tuntuvat suosivan mietoja vaihtoehtoja kuten omenaa. Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain proteiinilisää kuten keitettyä kananmunaa tai voimaruokapateesta löytyvää gammarusta, katkarapuja ja jauhomatoja.

Erityispiirteet:

Neitokakadu lisääntyy verrattain helposti. Laji on altis krooniselle munimiselle, joka ennen pitkää voi olla naaraalle hengenvaarallista. Mikäli aikomusta tavoitteelliselle pesittämiselle tai kasvattamiselle ei ole, kannattaa perehtyä hormonaalisuuden ehkäisemiseen. Eläinkauppoihin tukuista tulevat linnut saattavat olla samasta poikueesta: jos ei ole varma erisukuisuudesta, ei samasta paikasta ostetun naaraan ja koiraan saa antaa pesiä. Lisäksi kahta lutinoväritteistä neitokakadua ei saa pesittää keskenään.

Neitokakadu ei kuulu CITES-piiriin, eli ei tarvitse virallisia papereita, mutta kauppakirja tai jonkinlainen syntymätodistus on aina suositeltavaa pyytää kasvattajalta.

Neitokakadu on taipuvainen nirsouteen. Nuoren linnun ruokavalion monipuolisuuden laiminlyönti johtaa helposti tuoreravinnon karsastamiseen. Koska laji on säyseä ja anteeksiantavainen, näkyvät niin hoito- kuin koulutusvirheidenkin tulokset monesti vähän viiveellä. Siksi maine “helppona” lajina ei saa johtaa hutiloimiseen tai linnun aliarvioimiseen.

Lue lisää:

Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi (sivusto tauolla)
Cockatiels.org

Lajiesittely:

Pikkuara

Pikkuara on pienin arapapukaijalaji. Pienestä koostaan huolimatta se ei ole luonteeltaan linnuista helpoimmasta päästä.

Pikkuara (Diopsittaca nobilis) on eteläamerikkalainen laji, josta tunnetaan kolme alalajia. Ne ovat pääväritykseltään vihreitä, niillä on sinertävä otsa sekä aroille tyypillinen valkoinen höyhenetön kohta pään kummallakin puolella. Pikkuarat tunnistaa helposti kirkkaan punaisista höyhenistä niiden siipien etuosassa, josta se on saanut englanninkielisen nimensäkin ”Red-shouldered macaw”. Alalajista riippuen pikkuaran ylänokka voi olla joko tumma tai vaalea.

Nimestään huolimatta tämä 30-35 cm mittainen laji on ruumiinrakenteeltaan, käytökseltään sekä äänenkäytöltään lähempänä aitoarattia kuin araa.

Pikkuarat voivat elää hyvällä hoidolla jopa 30 vuotta.

Luonne:

Pikkuara Pikkuara. Kuva: Tea Vehmaa

Pikkuarat ovat vilkkaita, uteliaita, rohkeita ja älykkäitä lintuja, jotka vaativat nokalleen ja aivoilleen paljon tekemistä pysyäkseen tyytyväisinä.

Lajin äänenkäyttö on runsasta. Ne kommunikoivat toistensa kanssa sekä ilmoittavat elinympäristössään tapahtuvista asioista kimeällä ja tahdikkaalla kiljunnallaan. Toisaalta ne voivat myös oppia matkimaan kuulemiaan ääniä helposti.

Laji on erittäin sosiaalinen. Ne kiintyvät lajitoveriinsa ja nauttivat toistensa seurasta mm. leikin ja yhteisen puuhastelun merkeissä. Leikit voivat ajoittain olla niin äänekkäitä ja fyysisiä, että ihmisen silmään ne näyttävät jopa rajuilta. Tästä syystä pikkuaroja ei suositella pidettävän muiden lajien kanssa yhdessä.

Pikkuaraa harkitsevan kannattaa pitää mielessä, että käsinkasvatettu yksilö leimautuu valitettavan herkästi omistajaansa, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia ongelmia, esimerkiksi aggressiivisuutta. Hormoniperäiset ongelmat ovat pikkuaroilla, erityisesti ihmisiin leimautuneilla yksilöillä yleisiä.

Hoito ja ravinto:

Pikkuarojen häkin pohjapinta-ala tulisi häkkikokosuosituksen mukaan olla vähintään 0,75 neliömetriä, johon lisätään 0,10 jokaista uutta lintua kohden. Käytännössä tätä voidaan kuitenkin pitää lähinnä ehdottomana vähimmäiskokona. Laji on aktiivinen ja hyvä lentämään, mutta pikkuarat ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä, jotka nauttivat virikkeiden ohella erilaisista köysistä, keinuista, liaaneista ja eri kaltevuuksiin asetetuista orsista. Myös häkin ulkopuolella tulisi olla riittävästi kiipeilymahdollisuuksia ja virikkeitä, jotta vältyttäisiin tylsyydeltä ja pahanteolta.

Pikkuarojen ruokavalio koostuu pääasiassa tuoreruuasta, kuten vihanneksista, kasviksista ja hedelmistä. Lajin energiantarpeen täyttämiseksi pikkuaroille tulisi tarjota päivittäin myös hyvänlaatuista, esimerkiksi aroille suunnattua siemenseosta ja pähkinöitä.

Erityispiirteet:

Pikkuara on CITES II/B-liitteen laji. Näin ollen EU:n sisäisessä kaupassa (myös Suomen sisällä) siltä tulee löytyä aina alkuperätodistus.

Pikkuaroilla esiintyy jonkin verran käytösongelmia, aggressiivisuutta ja nyppimistä. Tavan alkaessa sen kitkeminen on vaikeaa. Erityisesti ihmisiin leimautuneet yksilöt ovat erilaisille hormoni- ja käytösongelmille erittäin alttiita. Lajin hoidossa ja ruokinnassa, käsittelyssä sekä kouluttamisessa olisikin tärkeää pitää tämä mielessä.

Mikäli hormoniperäisiä käytösongelmia esiintyy, niitä voidaan yrittää lievittää kotona vähentämällä ravinnosta saatavaa sokerin ja proteiinin määrää, sekä lyhentää valoisan ajan kestoa. Kaikessa käsittelyssä tulisi ehdottomasti välttää linnun koskettelua muualta kuin niskasta. Mikäli nämä keinot eivät auta, hormonikapseli voi olla ainoa vaihtoehto tilanteen selvittämiseksi.

Kuten muidenkin lajien, myös pikkuaran koulutuksessa tulisi välttää pakottamista, väkisin käsittelyä ja fyysisiä rankaisumenetelmiä (kuten ns. ”luunappeja”). Pikkuarat ovat erittäin älykkäitä ja ihmisiin luottavat yksilöt usein sallivat monipuolisen käsittelyn, joten esimerkiksi erilaisten hoitotoimenpiteiden opettaminen niille positiivisilla menetelmillä on hyvin helppoa.

Pikkuarat ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille, kuten lintupölylle. Niiden kanssa samassa taloudessa ei tulisi pitää runsaasti pölyäviä lajeja, kuten kakaduja tai harmaapapukaijoja.

Lajiesittely:

Suomuaratit

Suomuaratit ovat pienten arattien suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Kooltaan ne ovat noin 20-25 senttimetriä pitkiä pitkähkön pyrstönsä kera.. Suomuarattinimitys tulee siitä, että suurimmalla osalla näistä linnuista on pään ja kaulan alueen sulissa suomumainen väritys. Sukua kutsutaan suomenkielisessä harrastuksessa myös sen tieteellisellä nimellä Pyrrhura.

Luonne:

Pyrrhurat eli suomuaratit ovat temperamenttisempia kuin isommat aratit. Kaikki lajit ovat aktiivisia, kommunikoivat paljon sekä toistensa että omistajiensa kanssa ja kaikkia on helppo kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Ne saattavat olla hyvin reviiritietoisia ja myös luonnossa niiden on havaittu tekevän hyökkäyksiä muita lajeja kohtaan - myös tosissaan. Suomuaratit saattavat tulla toimeen muiden lajien kanssa, mutta tämä on hyvin yksilöllistä. Vahvoina lintuina ne voivat satuttaa pienempiä todella pahasti.

Suomuaratit ovat hyvin sosiaalisia, joten jokaisella suomuaratilla tulisi olla lajitoveri. Kiivas luonne on osa myös suomuarattien välistä kanssakäymistä. Ne ovat hyvin fyysisiä lintuja, jotka haluavat olla kosketuksissa lajitoveriin, mutta riitoja syntyy välillä. Yleensä nämä riidat ovat kuitenkin ohi jo sekunneissa.

Hoito ja ravinto:

Pyrrhurilla eli suomuarateilla häkin minimisuositus on lajin pituudesta riippuen 0,45 (0,06 per uusi lintu) neliömetrin ja 0,75 (0,1 per uusi lintu) neliömetrin välillä. Suomuaratit ovat erittäin aktiivisia, joten liian isoa häkkiä näille ei voi antaa. Häkin kannattaa olla mahdollisimman suuri, mutta huomioida turvallinen pinnaväli häkkiä hankkiessa.

Kaikille arateille suositellaan kasvispohjaista ravintoa, mihin voi lisätä pellettejä ja siemeniä. Pyrrhurien kohdalla hedelmiä ja ituja kannattaa antaa vähän, hedelmien sokeri vaikuttaa ns. turhan energian lisääntymisenä ja idut nostattavat näillä hormonituotantoa eli linnut saattavat tapella huomattavasti enemmän. Hedelmät käyvät herkuista.

Muutamien lajien luonnollista ruokavaliota on tutkittu; esim. Viherposkiaratit syövät jonkin verran kukkia ja araukaria-aratit syövät huomattavasti vihreitä lehtiä, n. 20% luonnollisesta ruokavaliostaan.

Erityispiirteet:

Suomuaratit ovat hyvin fyysisiä lintuja, ja yhdessä elävä lintuparin tai -parven osapuolet koskettavat toisiaan lähes koko ajan. Tämä näkyy myös eläintarhaoloissa pienessä parvessa. Ne myös riitelevät keskenään paljon, mutta riitely ei ole vakavaa, vaikka näyttää välillä hurjalta. Jos toinen puree liian rajusti, toinen häipyy kauemmaksi ja ns. laittaa kaverin jäähylle. Jäähyt kestävät yleensä 30-60 sekuntia. Tätä metodia kannattaa käyttää kesyttäessä ja kouluttaessa, mikäli lintu riehaantuu liikaa. Suomuaratteja on helppo kouluttaa myös pareittain.

Fyysistä kosketusta kaipaavina nämä ovat joissain maissa saaneet lisänimen “cuddly bird”. Ihmisen kanssa kyhnääminen voi kuitenkin johtaa vääristyneeseen seksuaaliseen leimautumiseen ihmiseen, mitä tulisi välttää. Parhaiten nämä menestyvät koiras-naaras, tai koiras-koiras pareina. Useat kasvattajat suosivat suomuarattien kanssa myös kaksi koirasta yhtä naarasta kohden. Kaksi naarasta eivät välttämättä tule toimeen aikuisiällä, jolloin on varauduttava kahdella häkillä ja mahdollisesti myös kahdella lennätysvuorolla.

Suomuarateilla on kummallisia tapoja nukkua. Jotkut nukkuvat häkin pohjalla (jopa selällään), häkin pinnoissa roikkuen, teltoissa kummallisissa asennoissa jne. Kankaisten telttojen kanssa voi tapahtua kaikenlaisia onnettomuuksia. Kangas-, fleece- tai tekoturkistelttoja kannattaa pitää linnuilla varoen: nielty kangas voi aiheuttaa kuputukoksen tai lintu voi takertua kynsistään/varpaistaan kankaan kuituihin. Pesämäisen paikan kanssa tulee aina olla huolellinen, ettei sillä innosta lintua/lintuja pesimään ja nostamaan turhanpäiten hormonaalisuuttaan. Yleensä suomuaratit suhtautuvat pesiin vain nukkumapaikkoina, mutta tähän tulee puuttua välittömästi, jos linnut alkavat viettää pesissä aikaa päivisin, tai lintujen hormonitasot nousevat.

Lajit:

Lajistossa käytetty Birdlife Suomen lajitietokannasta v. 2020 noudettuja lajeja. Pyrrhura-suku on kokenut muutoksia lajijaon suhteen viime aikoina, ja tutkimusten edetessä lajirajat häilyvät myös tulevaisuudessa.

Helmiaratti Kuva: Sanna Pitkäranta
Helmiaratti, Pyrrhura lepida

24 cm / 70g*

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jonka ylävartalo on kirjava. Otsa on tummanharmaa ja poskea koristavat vihreät ja siniset höyhenet, joiden sävyn intensiivisyys voi vaihdella jopa yksilöllä valaistuksesta riippuen. Korvan kohta vaalean harmaa, joka jatkuu rintaan vaaleana suomukuviona. Ranteessa ja siipien sisäpinnalla kirkkaan punaista väriä. Siiven ja pyrstön sisäpinnat tummat, päälypuolen lentosulat siniset, pyrstö punertava. Musta nokka, tummat silmät ja valkoinen silmää ympäröivä ihoalue. Helmiaratti luettiin aiemmin rämeikköaratin alalajiksi. Melko yleinen suvun edustaja Suomessa.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Araukaria-aratti Kuva: Sanna Pitkäranta
Araukaria-aratti, Pyrrhura frontalis

26 cm / 72-94g

Aiemmin riograndenaratiksi kutsuttu, suurimmaksi osaksi vihreä laji, jonka kauneus syntyy sopusoinnussa vihreän ja punaruskeiden sävyjen kanssa. Nokan päällä ruskeaa, korvan kohdalla hailakan ruskeaa. Rinnalla kellertävää suomukuviota, ja alavatsassa punaruskea, symmetrinen laikku. Musta nokka, tummat silmät ja valkoinen silmää ympäröivä ihoalue. Melko harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Viherposkiaratti
Viherposkiaratti, Pyrrhura molinae

26 cm / 60-80g

Aiemmin nimellä siniposkiaratti tunnettu laji, joka on maailmalla luultavasti yleisin lemmikkinä pidettävä suomuaratti. Suomessa se on alkanut yleistymään vasta viime vuosina. Villiväritteinen lintu näyttää paljon araukaria-aratilta vihreällä yleisvärillään, mutta sen päälaki on tumma ja rinnalla oleva suomukuvio ei ole kellertävä vaan ennemminkin ruskean harmahtava. Silmät tummat, silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen ja nokka musta. Viherposkiaratista on jalostettu useita värimuunnoksia, joista osa on rantautunut myös Suomeen.

Raitasuomuaratti Kuva: Laure Kurkela
Raitasuomuaratti , Pyrrhura leucotis

23 cm / 50-53g

Suomuaratiksi värikäs, ja erottuu monesta muusta lemmikkilajista tummien silmänympärystensä vuoksi. Suurimmaksi osaksi vihreä, mutta päässä viininpunaista, korvalla lähes valkoista, kaulalla sinistä väriä jossa on valkeaa suomukuviointia, joka jatkuu rinnalle vihreällä pohjalla. Vatsassa jalkojen välistä jatkuu laaja punaruskea laikku, ja punaiset ranteet näkyvät myös linnun istuessa. Nokka musta ja silmät tumman ruskeat, jalat harmaat. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Negrosinaratti Kuva: Diero Tirira, CC BY-SA 2.0
Negrosinaratti, Pyrrhura melanura

24 cm / 83-85g

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jolla valkoisen ja mustan luomat suomukuviot muodostavat ikäänkuin leveän kauluksen linnun kaulalle ja rinnalle. Päälaki tumman harmaa, ja punainen siipikuvio saattaa pilkistää linnun siipien ollessa suljettuina. Musta tummahko, muttei yleensä musta, silmät tummat ja silmää ympäröivä ihoalue valkoinen. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Punalakkiaratti Kuva: Laure Kurkela
Punalakkiaratti , Pyrrhura rhodocephala

24 cm / 80g

Suurimmaksi osaksi vihreä laji, jolla on nimensä mukaisesti punainen “lakki” päässään, tummemman punaista myös korvan kohdalla ja joskus myös alavatsassa. Siivissä huomiota herättävä valkoinen laikku, joka yleensä näkyy vain linnun levittäessä siipensä. Monesta muusta suomuaratista poiketen, punalakkiaratilla on vaalea nokka. Silmät tummat, ja silmiä ympäröivä ihoalue valkoinen, jalat harmaat. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Rämeikköaratti Kuva: Florin Feneru, CC BY 2.0
Rämeikköaratti , Pyrrhura perlata

24 cm / 85-94g

Hyvin paljon helmiaratin näköinen, mutta punavatsainen. Erityisen värikäs suomuaratti, jonka otsa on tumman harmaa ja poskea koristavat vihreät ja siniset höyhenet, joiden sävyn intensiivisyys voi vaihdella jopa yksilöllä valaistuksesta riippuen. Korvan kohta vaalean harmaa, joka jatkuu rintaan vaaleana suomukuviona. Helmiaratin vihreästä olemuksesta poiketen rämeikköaratilla on kirkkaanpunainen vatsa, ja jaloissaan sinisiä höyheniä. Siivet ovat vihreät sinisellä sävytyksellä kärkiään kohti. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Inka-aratti Kuva: Laure Kurkela
Inka-aratti, Pyrrhura rupicola

25 cm / 70g

Jokseenkin negrosinarattia muistuttava laji. Suurimmaksi osaksi vihreä, jolla on tumma päälaki ja kaulalla ja rinnalla vaaleista ja tummista sävyistä muodostuva suomukuvio. Inka-aratilla suomukuvio on enemmän kolmiomaisempi kuin pyöreä, ja sen kasvojen väri on limeen taittava. Siiven etuosassa punaista, joka saattaa näkyä myös linnun siipien ollessa suljettuina. Silmää ympäröivä iho voi olla vaalea tai tumma, silmät tummat ja nokka musta. Harvinainen suvun edustaja Suomessa.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):
  • Sinirinta-aratti (Pyrrhura cruentata)
  • Hehkusiipiaratti, ent. bolivianaratti(Pyrrhura devillei)
  • Punaposkiaratti(Pyrrhura pfrimeri)
  • Kirjosuomuaratti(Pyrrhura griseipectus)
  • Täpläsuomuaratti(Pyrrhura picta)
  • Amazoniansuomuaratti(Pyrrhura amazonum)
  • Tummasuomuaratti(Pyrrhura lucianii)
  • Ruususuomuaratti(Pyrrhura roseifrons)
  • Santamartanaratti(Pyrrhura viridicata)
  • Tepuiaratti, ent. tepuinaratti (Pyrrhura egregia)
  • Ecuadorinaratti(Pyrrhura orcesi)
  • Valkorinta-aratti(Pyrrhura albipectus)
  • Ruskosuomuaratti(Pyrrhura calliptera)
  • Venezuelanaratti(Pyrrhura hoematotis)
  • Keltasiipiaratti(Pyrrhura hoffmanni )

Lajiesittelyt

Lajiesittelyjä yleisistä Suomessa lemmikkinä pidettävistä lintulajeista.

Yhdistyksen nettisivujen päivityksen yhteydessä (syyskuu 2016) päätettiin päivittää myös kaikki lajiesittelyt. Uusia päivitetään sivustolle sitä mukaa, mitä niitä ehditään tekemään.

Liity yhdistyksen jäseneksi!

Ovatko tuttavasi jo kyllästyneet lintujuttuihisi? Me emme ole! Meidän kautta voit tutustua muihin lintuharrastajiin ja saada samalla uusia elinikäisiä ystäviä. Lemmikkilinnut Kaijuli ry on suomalainen, lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen töitä tekevä ja lemmikkilintuharrastajia yhdistävä yhdistys. Voit lukea lisää yhdistyksestä ja sen toiminnasta täältä.

Liity jäseneksi täällä Lemmikkilintu

Ai niin... liittyessäsi jäseneksi saat myös yhdistyksen jäsenlehti Kaijuttimen vuoden 2017 numeron (ja jäsenenä tietenkin vuoden 2018 numeron vuoden lopussa). Tuhti lukupaketti lemmikkilinnuista! Ja pääset lukemaan vanhoja numeroita digitaalisina versioina.

Miksi liittyä Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäseneksi?

Tue lemmikkilintujen hyvinvointia Suomessa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee töitä edistääkseen lemmikkilintujen hyvinvointia Suomessa mm. jakamalla tietoa ja auttamalla yksittäisiä lintuja sijoitustoiminnan kautta.

Tutustu muihin harrastajiin

Ovatko tuttavasi jo kyllästyneet lintujuttuihin? Me emme ole! Tapahtumissa ja muiden kanavien kautta voit tutustua muihin lintuharrastajiin.

Turvaa harrastus jatkossakin Suomessa

Yhdistys on aktiivisesti yhteydessä mm. viranomaisten suuntaan turvatakseen lemmikkilintuharrastuksen Suomessa jatkossakin.

Kuinka liittyä jäseneksi?

  1. Siirry yhdistyksen Holvi-kauppaan
  2. Lisää jäsenyys ostoskoriin
  3. Maksa jäsenyys haluamallasi tavalla
Liity jäseneksi täällä

Liity yhdistyksen yhteistyökumppaniksi

Lintuihin liittyviä tuotteita tai teoksia myyvä yrittäjä tai muu kaupallinen toimija voi nyt halutessaan hakea mukaan yhdistyksen yhteistyökumppanuusohjelmaan. Myitpä kaupallisesti esimerkiksi lintuhäkkejä, tarvikkeita, virikkeitä, ruokia tai muuta vastaavaa ja haluaisit tavoittaa mahdollisia ostajia mainostamalla tuotteitasi yhdistyksen Facebook-ryhmässä, olet tervetullut tutustumaan yhteistyökumppanuuden kriteereihin.

Yhteistyökumppanuuden hyödyt:

  • Saat mahdollisuuden mainostaa tuotteitasi yhdistyksen kanavilla, tavoittaen suuren joukon lemmikkilintuharrastajia. Mainostuskertoja hankkimalla tuet yhdistyksen toimintaa ja täten myös lemmikkilintujen hyvinvointia Suomessa.
  • Yhdistys lähettää sähköisesti käyttöösi sertifikaatin. Sertifikaatin avulla pyritään turvaamaan ostajan asema siten, että ostaja voi olla varmempi myyjän pätevyydestä. Samalla kaupallinen toimija saa osoituksen yhdistyksen tuesta, joka on vahva näyttö eettisestä ja asiantuntevasta toiminnasta.
  • Yhteistyökumppani saa yrityksensä tiedot yhdistyksen kotisivuille.
  • Saat halutessasi käyttöösi lemmikkilintujen hoitoon liittyviä, itse tulostettavia info-esitteitä, joita voit jakaa linnuista kiinnostuneille asiakkaillesi tai laittaa esille myymälääsi tai nettisivuillesi. Asiantuntevaa tietoa jakamalla edistät eettistä lemmikkilintuharrastusta.
Yhdistys tarjoaa myös tukensa sekä apua ja tietoa linnuista kaupalliselle toimijalle. Mikäli et vielä täytä kriteerejä, mutta olisit kiinnostunut muuttamaan toimintaperiaatteitasi kohti eettisempää kaupankäyntiä, ohjaamme mielellämme alkuun.

Yhteistyökumppanin kriteerit:

  • Yhteistyökumppani sitoutuu noudattamaan parhaansa mukaan eettisiä toimintatapoja ja hyväksyy yhdistyksen yleiset eettiset periaatteet.
  • Lintuja myydessä: Myyjällä on oltava y-tunnus. Linnut tulee tuoda myyntiin suoraan kasvattajilta, ei tukusta. Myytävillä linnuilla on oltava liikkeessä lemmikkitason olot ja hoito (mm. riittävän suuret, eli vähintäänkin yhdistyksen minimikokosuositukset täyttävät häkit, oikea ruokavalio ja valaistus). Tilauslintujen kohdalla, jotka haetaan liikkeestä viikon sisällä, voi näistä käytännöistä harkiten joustaa. Linnuilta on löydyttävä tarvittavat paperit sekä tunnistemerkintä. Lintujen on oltava vähintään luovutusikäisiä.
  • Tuontilintuja tuovalla myyjällä tulee olla tuontiin tarvittavat luvat. Tuontilintuja myydessä yhteistyökumppani sitoutuu informoimaan linnun ostajaa asianmukaisesta, 6kk kestävästä karanteenista.
  • Häkkejä myydessä: Yhteistyökumppani sitoutuu ottamaan valikoimaansa tai tuottamaan vain lemmikkilinnuille sopivia häkkejä. Linnun vakituiseksi asumukseksi myytävien häkkien tulee täyttää yhdistyksen seuraamat häkkien minimikokosuositukset (ks. https://www.kaijuli.fi/harrastajalle/aloittelijan-opas/linnun-perustarvikkeet). Pienempiä häkkejä saa myydä vain matka- tai sairashäkiksi tai muuhun väliaikaiseen käyttöön. Pyöreitä häkkejä ei saa myydä lemmikkilinnuille laisinkaan eikä näitä saa tämän vuoksi olla valikoimassa.
  • Tuotteita tai tarvikkeita myydessä: Yhteistyökumppani sitoutuu ottamaan valikoimaansa linnuille sopivia ja turvallisia virikkeitä, ruokia ja muita tuotteita. Yhteistyökumppani ei saa kaupitella lemmikkilinnuille epäsopivia tuotteita, kuten peilileluja.

Yhteistyökumppanin suositukset:

  • Yhteistyökumppani jakaa asiantuntevaa tietoa häkkikokosuosituksista, lintulamppujen tärkeydestä, lajiseuran tärkeydestä ja muista lintujen hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä linnuista kiinnostuneille asiakkaille.
  • Lintuja myydessä yhteistyökumppani pyrkii valikoimaan myyntiin lintuja, jotka ovat emojen ruokkimia. Käsinruokittuja lintuja myydessä yhteistyökumppani informoi ostajaa käsinruokinnan tuottamista mahdollisista haasteista.
  • Yhteistyökumppani voi halutessaan osoittaa oman tukensa yhdistykselle tarjoamalla pienen alennuksen Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n jäsenille sähköistä jäsenkorttia vastaan.

Yhteistyökumppaniksi hakeminen:

  • Yhteistyökumppaniksi voi hakea yritys tai yksityinen kaupallinen toimija.
  • Yhteistyökumppanuus on ilmaista. Ilmaiseen yhteistyökumppanuuteen sisältyy yhdistyksen tarjoama sertifikaatti ja tuki. Mikäli haluat mainostaa yhdistyksen kanavilla, maksat vain kertamaksuja julkaisemistasi mainoksista (ks. lisätietoja alta).
  • Yhteistyökumppanuus ei sisällä yhdistyksen jäsenyyttä. Yhdistyksen jäsenedut saadakseen on maksettava normaali jäsenmaksu.
  • Yhteistyökumppaniksi haetaan ottamalla yhteyttä Kaijuli ry:n hallitukseen. Kerro yrityksestäsi ja myymistäsi tuotteista lähettämällä vapaamuotoinen yhteistyökumppanuushakemus osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Hallituksella on oikeus myös kysyä lisätietoja tai hylätä hakemus, mikäli se ei täytä yhteistyökumppanuuden kriteereitä – tällöin hakijaa ohjeistetaan siitä, mitä tulisi muuttaa ennen yhteistyökumppaniksi hyväksymistä. Täyttämällä yhteistyökumppanuuden kriteerit saat sähköpostitse kirjallisen hyväksynnän ja sertifikaatin yhteistyökumppanuuden alkamisen merkiksi.
  • Yhteistyökumppanuus on voimassa kalenterivuoden loppuun, ellei toisin ilmoiteta. Vuoden lähestyessä loppuaan hallitus lähettää yhteistyökumppaneille varmistusviestin, jossa tiedustellaan, haluaako yhteistyökumppani jatkaa kumppanuutta myös tulevana vuotena.

Mainostamisen säännöt:

  • Mainostus on yhteistyökumppanille vapaaehtoista.
  • Mainostettavien tuotteiden täytyy liittyä lintuihin.
  • Mainostusalueena on yhdistyksen Facebook-ryhmä ”Kaijuli ry – kaupparyhmä”, jonka sääntöjä yhteistyökumppani sitoutuu noudattamaan muiden ryhmäläisten tapaan.
  • Mikäli yhteistyökumppani haluaa mainostaa myytäviä lintuja, seurataan Kaijuli ry - kaupparyhmän sääntöjä lintujen ostoa ja myyntiä koskien. Tiivistetysti ilmoitus linnusta/linnuista tulee laittaa yhdistyksen foorumille. Foorumilinkin (pelkkä linkki, ei muuta tekstiä) saa linkittää Kaijuli ry - kaupparyhmään. Foorumijulkaisu ja linkki kaupparyhmässä lasketaan yhdeksi mainokseksi.
  • Mainostusalueelle saa lisätä korkeintaan neljä mainosta vuodessa. Julkaisurytmi pyritään sijoittelemaan vuosineljänneksille (tammi-maaliskuu, huhti-kesäkuu, heinä-syyskuu, loka-joulukuu) kuitenkin niin, että mainosten julkaisuväli on ainakin 1kk.
  • Jokaisesta mainoksesta sovitaan erikseen yhdistyksen hallituksen kanssa hallitussähköpostin Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. kautta tai olemalla yhteydessä hallituksen jäseneen.
  • Yhden mainoksen hinta on 10,00e ja se maksetaan yhdistyksen tilille. Mainoksia ei voi ostaa etukäteen, vaan niistä sovitaan yksi kerrallaan. Mainoksen saa julkaista vasta, kun mainoksen maksu näkyy yhdistyksen tilillä - maksun saapumisesta ja mainoksen julkaisuoikeuden saamisesta informoidaan yhteistyökumppania.
  • Mainokseksi lasketaan yksi julkaisu, joka sisältää tekstiä, halutessa yhden linkin ja/tai yhden kuvatiedoston per julkaisu. Mainoksen kuva voi olla kuvankäsittelyohjelmalla tehty kollaasi useammasta kuvasta, mutta vain yhden (1) tiedoston laajuinen.
  • Yhteistyökumppanilla on mahdollisuus ostaa pieni tila mainokselle tai logolle yhdistyksen vuosijulkaisusta. Vuosijulkaisu postitetaan kaikille yhdistyksen jäsenille loppuvuodesta. Lehtimainoksen hinta on 20,00e. Lehtimainoksesta tulee sopia hallituksen kanssa etukäteen ja mainoksen täytyy olla maksettu 1.10. mennessä.
  • Yhdistys tarjoaa aloittavalle yhteistyökumppanille yhden ilmaisen mainoksen, jonka kumppani voi halutessaan hyödyntää. Tässä mainoksessa kumppani saa esittäytyä Lemmikkilinnut Kaijuli ry- keskusteluryhmässä teksti+1 kuvatiedosto TAI vaihtoehtoisesti videomuodossa. Tässä mainoksessa kumppani voi kertoa yrityksestään/toiminnastaan ja mitä se tarjoaa yhdistyksen jäsenille kumppanuuden myötä.
  • Kaikkien some-mainosten kommentointi suljetaan. Mainoksesta kiinnostunut mahdollinen asiakas voi olla yhteydessä yhteistyökumppaniin esimerkiksi yksityisviestillä tai mainoksessa ilmoitetulla muulla tavalla.
  • Mainokseen tulee aina lisätä selkeästi merkittynä, että ilmoittaja on kannatusjäsen / yhteistyökumppani. Mainosilmoituksen perään kopioidaan seuraava teksti: ”(yrityksen/myyjän nimi) on Lemmikkilinnut Kaijuli Ry:n virallinen yhteistyökumppani, jolla on lupa mainostaa yhdistyksen kanavilla”
  • Jotta kaupparyhmässä mainostava yhteistyökumppani saa investoinnilleen vastineen ja toiminta on reilua yhteistyökumppaneiden välillä, ovat kaupallisessa tai myynninedistämistarkoituksessa luodut päivitykset ja kommentit kiellettyjä yhdistyksen kaikilla sosiaalisen median alustoilla kaupparyhmään maksettuja mainoksia lukuun ottamatta. Lemmikkialalla kaupallisesti toimivat tahot eivät siis saa julkaista kuvia, julkaisuja tai kommentteja, jotka sisältävät mahdollisesti valikoimaan kuuluvia lintujen leluja, ruokia tarvikkeita tai muita tuotteita. Mikäli tuotteilleen haluaa näkyvyyttä Kaijulin kanavilla, tulee toimijan liittyä yhteistyökumppanuusohjelmaan ja ostaa mainostilaa kanavalta. Mahdollisissa väärinkäytöksissä edetään hallituksen hyväksymien Facebook-ryhmäsääntöjen mukaan. Ilmiannot ja valitukset käsitellään anonyymisti hallituksen kesken ja tilanteesta keskustellaan asianosaisten kanssa.
  • Yhdistyksellä on oikeus muuttaa / tarkentaa / lisätä sääntöjä milloin tahansa yhteistyökumppanuuskauden aikana. Sääntömuutoksista ilmoitetaan kumppaneille. Kumppanilla on oikeus päättää yhteistyö, mikäli ei hyväksy sääntömuutoksia.

Yhteistyökumppanuuden päättyminen:

Yhteistyökumppani voi itse halutessaan päättää kumppanuuden milloin vain ilmoitusluontoisesti laittamalla sähköpostia hallitukselle Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Vastavuoroisesti myös hallituksella on oikeus päättää yhteistyökumppanuus milloin vain: esimerkiksi tilanteessa, jossa kumppanuuden oikeuttavaa kriteeristöä rikottaisiin hallituksen huomautuksesta huolimatta, tai yhteistyökumppanuusohjelma laitettaisiin jostakin syystä tauolle, tai muista syistä. Yhteistyökumppanuus päättyy automaattisesti kalenterivuoden loppuun, mikäli yhteistyökumppani ei vastaa kahden viikon sisällä hallituksen vuoden lopussa lähettämään kyselyyn kumppanuuden jatkamisesta.

Linkkejä muualle

Linkkejä muille lemmikkilintuharrastukseen liittyville sivustoille, jotka sisältävät hyödyllistä materiaalia. Sivustot voivat olla yksittäisten harrastajien sivuja, yhdistysten sivuja tai olla kaupallisten toimijoiden sivuja.


Suomenkieliset sivut

Eläinkeskus
Suomalainen eläinkauppa, josta löytyy myös paljon tarvikkeita linnuille.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry
Yhdistys pyrkii suojelemaan kaikkia eläimiä resurssiensa mukaan.

Myydään papukaija
Opassivusto lemmikkipapukaijan ostajalle.

Neitokakadut - Variaatioiden aikakausi
Väliaikaisesti poissa käytöstä! Ida-Emilian ylläpitämä neitokakaduaiheinen sivusto, joka sisältää valtavan määrän tietota tästä lajista.

Papukaija.fi - Papukaija lemmikkinä
Sivusto, jolta löytyy mm. perusopas papukaijoista, artikkeleita, tee-se-itse-ohjeita sekä muuta materiaalia.

Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry
Eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten perustama liitto, jossa myös Lemmikkilinnut Kaijuli ry on jäsenenä.

Suomen eläintenkouluttajat ry
Suomen eläintenkoulutuksen ammattilaisten oma järjestö.

Ympäristökeskus: CITES
Suomen ympäristökeskuksen CITES-asioita käsittelevä sivusto.


Englanninkieliset sivut

BehaviorWorks
Susan Friedmanin sivusto, joka sisältää mm. paljon laadukkaita englanninkielisiä käyttäytymisartikkeleita. Osa näistä artikkeleista on käännetty myös suomeksi.

Good Bird Blog
Barbara Heidenreichin blogi, jossa hän jakaa ajatuksiaan.

Good Bird Inc.
Good Bird Inc on Barbara Heidenreichin omistama yritys, joka on erikoistunut jakamaan tietoa papukaijojen käyttäytymisestä ja lemmikkipapukaijojen koulutuksesta. Yritys julkaisee Good Bird -lehteä, järjestää seminaareja ympäri maailman ja on tuottanut erilaisia papukaijojen koulutusta käsitteleviä videoita.

Karen Pryor: Clickertraining.com
Karen Pryorin sivusto sisältää materiaalia liittyen naksutinkoulutukseen. Myös lintuihin liittyvää materiaalia luettavissa.

Loro Parque
Kanariansaarilta löytyvä lintupuisto.

Loro Parque Fundacion
Loro Parqueen liittyvä säätiö, joka kerää rahaa myös tutkimukseen ja suojeluun.

Natural Encounters
Steve Martinin yrityksen kotisivuilta löytyy myös hänen kirjoittamiaan artikkeleita.

World Parrot Trust
World Parrot Trust on maailmanlaajuinen papukaijen suojeluun luonnossa ja tiedonvälittämiseen omistajille keskittynyt säätiö. Sivuilta löytyy mm. valtava määrä artikkeleita ja muuta hyödyllistä materiaalia.

Tuki medialle

Erään uutisen yhteydessä kerrottiin, että neitokakadulle pitäisi laittaa pönttö nukkumapaikaksi. Neitokakadu ei kuitenkaan sellaista tarvitse kuin pesintään, ja tällainen ohje voi pahimmillaan vaarantaa linnun hengen. Lintujen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että yleisölle kerrotaan ajan tasalla olevaa tietoa lemmikkilinnuista.

Liikkeellä on paljon vanhentunutta ja jopa vaarallista tietoa lemmikkilintujen pitämiseen liittyen. Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja sen aktiivit auttavat mielellään median edustajia tekemään laadukkaita lemmikkilintuaiheisia uutisia ja artikkeleita. Tarvitseko apua...

  • ...laadukkaiden ja ajan tasalla olevien lähteiden etsimiseen?
  • ...tietojen oikeellisuuden tarkistamiseen artikkelia tai uutista varten?
  • ...tiedon etsimistä varten?
  • ...kokeneiden kasvattajien, harrastajien tai jonkin lajin yksilöiden omistajien etsimiseen?
  • ...kuvien ja muun vastaavan materiaalin etsimiseen?

Ota yhteyttä ja katsotaan yhdessä, miten voisimme auttaa! Median yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostilla Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., jonka kautta viesti välitetään oikealle henkilölle ensitilassa.

Yhdistys ei lähtökohtaisesti veloita mitään avustaan. Toivomme kuitenkin, että yhdistyksen nimi voidaan mainita jutun yhteydessä, jos mahdollista. Kuvien ja muun materiaalin kohdalla maksullisuus riippuu näiden tekijänoikeuksien omistajasta.

medialle

Yhdistyksen Jonne Stenroth kuvattavana messuilla Ylen Luonto lähellä -sarjaan.

Olen myymässä lintua

Oletko myymässä lintua? Yhdistyksen kanavien kautta voit löytää parhaiten hyvän kodin rakkaalle lemmikillesi.

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

Omistan lemmikkilinnun

Omistatko lemmikkilinnun? Aina voit opiskella lisää ja tutustua muihin harrastajiin!

Tämä sivu on vielä työn alla ja lisäämme tietoa tänne hiljalleen sivuston kehittämisen yhteydessä.

Yhdistyksen säännöt

1§ Yhdistyksen nimi ja kotipaikka

Yhdistyksen nimi on Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja sen kotipaikka on Helsinki.

2§ Yhdistyksen tarkoitus

  1. Yhdistyksen tarkoituksena on
    1. Lemmikkilintuharrastuksen ylläpitäminen ja kehittäminen Suomessa.
    2. Kehittää ja ylläpitää Suomen kattavaa rekisteriä yhdistyksen jäseninä olevien lemmikkilintujen kasvattajista sekä renkaalla ja/tai mikrosirulla tunnistettavissa olevista lemmikkilinnuista toimien yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
    3. Kehittää yhteistyötä kasvattajien kesken ja näin ylläpitää terveitä lintukantoja välttämällä sisäsiittoisuuden mahdollisuutta.
    4. Toimia yhdyssiteenä lemmikkilinnuista kiinnostuneiden, niiden parissa työskentelevien ja niitä koskevien informaatiokanavien kanssa.
    5. Pyrkiä ehkäisemään lemmikkilintujen salakuljetusta.
    6. Edistää Cites I/A-liitteen lajien laillista rekisteröimistä.
  2. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys voi
    1. Välittää tietoa sekä aloitteleville että kokeneille alan harrastajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille.
    2. Välittää eläinsuojelullista tietoa lemmikkilintujen hyväksi.
    3. Pitää yllä maksuttomia internet-sivustoja.
    4. Pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin lemmikkilintuyhdistyksiin.
    5. Järjestää teemapäiviä ja luentoja sekä infotilaisuuksia eri koulutuslaitoksissa.
    6. Harjoittaa valistus- neuvonta- ja tiedotustoimintaa.
    7. Julkaista lemmikkilintuaiheista lehteä.
    8. Järjestää näyttelyitä.
    9. Toimia yhteistyössä muiden yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta tukevien yhteisöjen, viranomaisten ja lemmikkiliikkeiden kanssa.
  3. Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi
    1. Periä jäseniltään vuosittaista jäsenmaksua.
    2. Ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä omistaa toimintaansa varten tarpeellista kiinteätä ja irtainta omaisuutta.
    3. Järjestää myyjäisiä, arpajaisia ja varainkeräyksiä sekä harjoittaa kioskiliikettä.

3§ Jäsenet

  1. Yhdistyksen hallitus päättää jäsenten hyväksymisestä, lukuun ottamatta kunniajäseniä, joiden hyväksymisestä päättää yhdistyksen kokous.
  2. Lemmikkilintu Kaijuli ry:n jäseniä ovat
    1. Varsinainen jäsen, joksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta.
    2. Perhejäsen, joksi voidaan hyväksyä varsinaisen henkilöjäsenen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Perhejäsenet eivät saa yhdistyksen vuosijulkaisua.
    3. Kannattajajäsen, joksi voidaan kutsua yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa ja sen tarkoitusta.
    4. Kunniajäsen, joksi voidaan kutsua yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö.
    5. Varsinaisilta jäseniltä, perhejäseniltä ja kannattajajäseniltä perittävän vuosittaisen jäsenmaksun suuruudesta päättää yhdistyksen syyskokous. Jäsenmaksut peritään kunkin alkavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

4§ Hallitus ja muut toimihenkilöt

  1. Yhdistyksen toimintaa johtaa ja omaisuutta hoitaa kevätkokouksessa yhdistyksen jäsenistä valittu hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, jäsenvastaava ja rahastonhoitaja sekä 1 - 4 muuta jäsentä.
  2. Hallituksen toimikausi on yksi (1) vuosi. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta vähintään kerran vuodessa tai tarpeen vaatiessa. Hallitus voi kokoontua myös sähköpostitse, mikäli kaikki hallituksen jäsenet antavat tähän suostumuksensa.
  3. Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet hallituksen jäsenistä on läsnä. Asiat ratkaistaan äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Hallituksen jäsen, joka jättää tehdystä päätöksestä eriävän mielipiteen pöytäkirjaan merkittäväksi on vapaa päätöksen tuottamasta vastuusta, ellei hän osallistu sen täytäntöönpanoon.

5§ Yhdistyksen kokoukset

  1. Yhdistyksen varsinaisia kokouksia ovat kevät- ja syyskokous, joiden lisäksi voidaan tarvittaessa järjestää ylimääräisiä kokouksia.
  2. Yhdistyksen kokoukset kutsuu koolle hallitus. Kokouskutsu on lähetettävä viimeistään kolme (3) viikkoa ennen kokousta. Kokouskutsu asetetaan jäsenille tiedoksi www.kaijuli.fi - foorumiin.
  3. Yhdistyksen kevätkokous pidetään maaliskuun aikana. Kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
    1. Esitellään edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös.
    2. Luetaan toiminnantarkastajien tai tilintarkastajien lausunto.
    3. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja hallituksen vastuuvapauden myöntämisestä.
    4. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, jäsenvastaava, rahastonhoitaja ja muut jäsenet.
    5. Päätetään muista esille tulevista asioista.
  4. Yhdistyksen syyskokous pidetään syyskuun aikana. Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
    1. Valitaan kaksi (2) toiminnantarkastajaa tai tilintarkastajaa ja yksi (1) varahenkilö.
    2. Hyväksytään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.
    3. Päätetään jäsenmaksujen suuruudesta.
    4. Päätetään muista esille tulevista asioista.
  5. Jokaisella yhdistyksen varsinaisella, perhe-, kannattaja- ja kunniajäsenellä on yhdistyksen kokouksessa yksi (1) ääni. Varsinaisena, kannattaja- tai kunniajäsenenä olevan yhteisön ääntä saa käyttää sen kirjallisesti valtuuttama edustaja.
  6. Päätökset yhdistyksen kokouksissa tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan kannattama mielipide, vaalissa kuitenkin arpa. Päätettäessä sääntöjen muuttamisesta, yhdistyksen purkamisesta sekä yhdistyksen omaisuuden pääosan luovuttamisesta, päätökseksi tulee se mielipide, jota on kannattanut vähintään kolme neljäsosaa (3/4) äänestyksessä annetuista äänistä.
  7. Jokainen yhdistyksen jäsen voi tehdä ehdotuksia yhdistyksen kokouksen käsiteltäväksi hallitukselle tai kokouksessa. Hallituksen on ne oman lausuntonsa ohella valmisteltava seuraavaan yhdistyksen kokoukseen. Jos asia on kiireellinen se voidaan yhdistyksen kokouksen päätöksellä käsitellä heti ellei voimassa oleva yhdistyslaki toisin määrää.

6§ Yhdistyksestä eroaminen

  1. Yhdistyksen jäsenellä on oikeus milloin tahansa erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle tai sen puheenjohtajalle. Jäsen voi myös erota ilmoittamalla siitä yhdistyksen kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi.
  2. Jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä mikäli hän laiminlyö vuosittaisen jäsenmaksunsa vuoden ajalta.

7§ Yhdistyksestä erottaminen

  1. Yhdistyksen hallitus voi erottaa jäsenen, joka on rikkonut yhdistyksen sääntöjä tai on jättänyt täyttämättä ne velvoitteet, joihin hän on yhdistyksessä sitoutunut. Hallitus voi myös erottaa jäsenen, joka on vahingoittanut yhdistystä tai on toiminut yhdistyksen periaatteita tai sen tarkoitusta vastaan tai ei enää täytä näissä säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.
  2. Vaatimus jäsenen erottamisesta on tehtävä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle mainitsemalla ne syyt ja esittämällä ne todisteet, joiden perusteella erottamista vaaditaan. Yhdistyksen hallituksen on tutkittava erottamisvaatimus ja ilmoitettava siitä jäsenelle, jonka erottamista vaaditaan. Mikäli erotettava jäsen jättää hallitukselle asiasta eriävän mielipiteen kuukauden kuluessa, on erottamisvaatimus alistettava seuraavan yhdistyksen kokouksen päätettäväksi.
  3. Yhdistyksestä eronnut tai erotettu jäsen menettää kaikki jäsenoikeutensa ja vapautuu niistä velvoitteista, joihin on yhdistyksessä sitoutunut. Jäsenen, joka on erotettu muusta syystä kuin jäsenmaksun laiminlyömisen takia, uudelleen jäseneksi hyväksymisestä päättää yhdistyksen kokous.

8§ Yhdistyksen nimen kirjoittaminen

Yhdistyksen nimenkirjoitus on hallituksen puheenjohtajalla, varapuheenjohtajalla, rahastonhoitajalla, kasvatusasiavastaavalla sekä hallituksen määräämillä muilla henkilöillä, kullakin yksin.

9§ Tilit ja tilintarkastus

Yhdistyksen tilikausi on kalenterivuosi. Hallituksen on toimitettava tilinpäätös asiakirjoineen toiminnantarkastajille tai tilintarkastajille viimeistään kuukautta ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien tai tilintarkastajien on tarkastettava yhdistyksen tilinpäätös, kirjanpito ja hallinto ja toimitettava kirjallinen lausuntonsa hallitukselle viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien tai tilintarkastajalla on oikeus tarkastaa yhdistyksen tilit muinakin aikoina.

10§ Yhdistyksen purkaminen

Jos yhdistys puretaan, yhdistyksen varat käytetään kulujen peittämisen jälkeen purkamisesta päättävän yhdistyksen kokouksen määräämällä tavalla yhdistyksen tarkoitusta lähellä olevaan toimintaan. Yhdistyksen tullessa lakkautetuksi, varat käytetään yhdistyksen tarkoitusta lähellä olevaan toimintaan.

Yhdistyksen sijoitusrinki

Sijoitusringin avulla Lemmikkilinnut Kaijuli ry auttaa lemmikkilintuja myös yksilötasolla. Sijoitusrinki etsii uusia hyviä koteja yleensä haastavista olosuhteista tuleville ja erityistarpeita omaaville papukaijoille. Jokainen lintu katsotaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

Pääasiallisena tavoitteena on estää uutta kotia etsivän linnun joutuminen kiertoon etsimällä sille pysyvä koti, jolla on riittävästi osaamista ja joka on sitoutunut tarjoamaan kyseiselle linnulle hyvän kodin. Yhdistys ottaa vastaan näitä lintuja, tarjoaa tarvittaessa väliaikaisen kodin ja tämän jälkeen etsii linnulle lopullisen hyvän kodin.

Jos kuitenkin käy niin, että uusikin koti joutuu linnusta jostain syystä luopumaan, palautuu kyseinen lintu takaisin yhdistykselle. Yhdistys toimii sijoitusrinkitoiminnassa yhteistyössä HESY:n kanssa sekä toimii sen periaatteiden mukaan.

HUOM! Sijoitusringin piiriin eivät tällä hetkellä valitettavasti kuulu undulaatit, neitokakadut, peipot, kyyhkyt tai kaijaset (eli rakkauspapukaijat). Nämä lajit tulee ensisijaisesti myydä/luovuttaa foorumin kautta.

Kaksi kultaposkiamatsonia

Kultaposkiamatsoni Kalle (oikealla) pelkäsi ihmisiä kuollakseen. Sijoitusringin kautta se sai uuden kodin ja elää nykyisin toisen kultaposkiamatsonin kanssa. Kalle suhtautuu myös ihmisiin nykyisin luottavaisemmin.

Tarvitsetko lemmikkilinnullesi uuden kodin?

Elämä voi tuoda yllätyksiä mukana ja tästä syystä joskus on pakko luopua rakkaasta lemmikistään. Jos haluat, että lemmikkilintusi saa hyvän kodin yhdistyksen sijoitustoiminnan kautta, ota yhteyttä yhdistyksen sijoitusrinkivastaavaan.

Ennen kuin otat yhteyttä, huomioithan seuraavat asiat:

  • Lähtökohtana sijoitusrinkitoiminnassa on se, että yhdistys ottaa vastaan linnun, ei osta sitä. Sijoitusringin ei ole tarkoitus toimia vain helppona paikkana saada linnusta rahat siitä luovuttaessa, vaan tavoitteena on ennen kaikkea auttaa löytämään hyvä koti.
  • Kun lintu päätetään antaa sijoitukseen, tämä tarkoittaa sitä, että vanha omistaja ei enää etsi sille muualta kotia tai yritä myydä sitä itse. Tämä estää sen tapahtumisen, että yhdistys on jo keskustellut uudesta kodista mahdollisen ostajan kanssa, mutta omistaja päättääkin myydä lintunsa muualle.
  • Päätöksen sijoituskodista tekee aina Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus.

Haluatko ostaa sijoituslinnun?

Yhdistyksellä ei ole erityisiä vaatimuksia sijoituslinnulle pysyvästi kodin tarjoavilta henkilöiltä, vaan jokainen päätös tehdään huomioiden linnun erityisvaatimukset ja tarpeet. Jos lintu esimerkiksi tiedetään kovaksi huutajaksi, sitä ei tulla myymään kerrostaloon. Tavoitteena on varmistaa, että omistajalla on riittävästi osaamista ja resursseja tarjota linnulle hyvät olot ja pysyvä koti.

Voit käydä lukemassa kotia etsivistä sijoituslinnuista yhdistyksen foorumilta. Jos haluait tarjota jollekin näistä pysyvän kodin, ota yhteys sijoitusrinkivastaavaan. Uudet sijoituskodit pyritään mahdollisuuksien mukaan käydä tarkastamassa yhdistyksen toimesta. Linnusta pyydettävä hinta riippuu monista eri tekijöistä. Saatavilla rahoilla katetaan sijoitusrinkitoiminnasta aiheutuneita kuluja, esimerkiksi eläinlääkärikulut, bensakulut tai ruoat.

Sijoituslinnun kanssa saat tarvittavan määrän tukea, jotta lintu pääsee hyvään alkuun uudessa kodissaan. Yhdistys myös nimeää eri aluille sijoitusringin tukihenkilöitä, joihin näillä alueilla asuvat sijoituslinnun omistajat voivat olla yhteydessä.

Haluatko sijoitusrinkiin?

Monet huonoista oloista tulevat tai esimerkiksi pahan allergian takia kotia etsivät linnut pitää saada edellisestä kodistaan nopeasti pois. Tätä varten ne majoitetaan väliaikaisesti sijoitusrinkiläisten koteihin, kunnes löytävät uudet pysyvän kodin.

Mikäli olet valmis toimimaan väliaikasena sijoituskotina yhdistyksemme ottamille sijoituslinnuille otathan huomioon seuraavaa: Sijoitusrinkiin haluavien tulee olla 18 vuotta täyttäneitä, yhdistyksemme jäseniä ja heillä tulee olla kokemusta isoista papukaijoista. Jos tämä kiinnostaa, ota yhteys sijoitusrinkivastaavaan.

Sijoitusrinkiläiset toimivat hyväntekeväisyyspohjalta. Mahdollisuuksien mukaan sijoituskoteihin pyritään antamaan pelletti-/linnunruokalahjoituksia sekä tietenkin korvaamaan linnun pitämisestä aiheutuneita kuluja. Sijaiskoti sitoutuu myöskin pitämään lintua kodissaan epämääräisen ajan, toisin sanoen siihen asti kunnes linnulle löytyy pysyvä koti.

Yhteystiedot

.

  • Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sijoitusringillä on oma palstansa yhdistyksen keskustelufoorumilla.

Tapahtumakalenteri

Alla olevasta kalenterista löydät yhdistyksen tapahtumat.

Menneitä (ja tulevia) tapahtumia voit tarkastella myös foorumin Tapahtumat-osiosta.

Tietosuojaseloste

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) mukainen versio.

Rekisterinpitäjä

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja tapahtumatyöryhmät
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tietosuoja-asioista vastaava yhteyshenkilö

Sihteeri
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Henkilörekisterin nimi

Tapahtumakävijärekisteri

Henkilötietojen käsittelyn peruste ja tarkoitus

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on:

Rekisteröidyn antama suostumus henkilötietojen käsittelyyn

Tapahtumakävijöiden tietojen käsittelyn tarkoitus:

- tapahtumasta ja sen järjestelyistä tiedottaminen
- yhteydenotto ongelmatilanteissa
- lisätietojen kysyminen
- ensiapu sekä kommunikointi hätäkeskus-, ambulanssi- ja/tai sairaalahenkilökunnalle onnettomuuden, sairaskohtauksen tai muun terveyttä uhkaavan tilanteen sattuessa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n tapahtuman aikana
- iän selvittäminen ikärajallisten tapahtumien tapauksessa
- lintuja koskevien lakisääteisten asioiden kuten CITES:n huomioiminen
- lintuja koskevien majoitusjärjestelyiden tekeminen
- osallistujamäärän hallinnointi ja majoituspaikkojen jakaminen
- tapahtumamaksun määritteleminen
- osallistavan toiminnan suunnittelu ja järjestäminen
- ruokailun järjestäminen erilaiset ruokavaliot ja -rajoitteet huomioiden

Säännönmukaiset tietolähteet

Henkilörekisteriin merkittävät tiedot saadaan säännönmukaisesti rekisteröidyltä itseltään.

Tiedonkeruu tapahtuu ilmoittautumislomakkeen, sähköpostin tai muun vastaavan kautta. Täyttämällä lomakkeen henkilö suostuu siihen, että hänen tietojaan käsitellään tapahtuman ajan pilvipalvelussa. Tapahtumanjärjestäjät tai Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus voivat kysyä rekisteröidyltä lisätietoja annettuja yhteydenottotietoja käyttäen.

Henkilötietojen luovuttaminen

Henkilötietoja käsittelee Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitus ja kunkin tapahtuman työryhmä. Henkilötietoja voidaan siirtää EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle esimerkiksi palvelun teknisen toteutuksen niin edellyttäessä, kuitenkin ainoastaan henkilötietolainsäädännön mukaisesti.

Tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa esimerkiksi viranomaisille lakiin perustuvan vaatimuksen perusteella.

Henkilötietojen suojaus

Henkilötietoja käsittelevä taho suojaa laitteiston, jolla tiedot sijaitsevat, palomuurilla, virusturvalla ja salasanalla. Yksittäisen tapahtuman rekisteri tuhotaan tapahtuman jälkeen. Sellainen tieto, joka on lakisääteisesti, Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n yhdistyshistorian dokumentoinnin ja/tai yhdistyksen sääntöjen ja rakenteiden ylläpidon ja kartoittamisen (esim. kokousten läsnäolijat, hallitukseen valitut henkilöt yms.) kannalta perusteltua, voidaan säilyttää. Tällainen tieto siirtyy jäsenrekisterin tietosuojaselosteen piiriin.

Profilointi

Henkilötietoja ei käytetä profilointiin tai muuhun automaattiseen päätöksentekoon.

Rekisteröidyn oikeudet

Oikeus saada pääsy tietoihin

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, käsitteleekö tämä häntä koskevia henkilötietoja, ja jos käsitellään, oikeus saada kopio henkilötiedoistaan.

Oikeus oikaista tietoja

Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee häntä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Rekisteröidyllä on myös oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä.

Oikeus tulla unohdetuksi

Rekisteröidyllä on tietyissä tilanteissa oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan kaikki itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä.

Tätä oikeutta ei ole, jos tietojen käsittely on tarpeen:

sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi
- rekisterinpitäjään sovellettavaan unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan, käsittelyä edellyttävän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai jos käsittely tapahtuu - - yleistä etua koskevan tehtävän suorittamista tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämistä varten
- kansanterveyteen liittyvää yleistä etua koskevista syistä
- yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia tai tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten, jos oikeus saada tiedot poistetuksi todennäköisesti estää kyseisen käsittelyn tai vaikeuttaa sitä suuresti
- oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.

Kun ei ole kysymys edellä mainituista tilanteista, rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos:

- henkilötietoja ei enää tarvita niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muutoin käsiteltiin - rekisteröity peruuttaa suostumuksen, johon käsittely on perustunut, eikä käsittelyyn ole muuta laillista perustetta - rekisteröity vastustaa henkilötietojensa käsittelyä suoramarkkinoinnin tarkoituksiin tai käyttää vastustamisoikeuttaan muutoin, eikä käsittelyyn ole olemassa perusteltua syytä - henkilötietoja on käsitelty lainvastaisesti - henkilötiedot on poistettava unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvan rekisterinpitäjään sovellettavan lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi - henkilötiedot on kerätty tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen yhteydessä.

Oikeus peruuttaa suostumus

Rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa käsittelyyn antamansa suostumus milloin tahansa tämän vaikuttamatta suostumuksen perusteella ennen tätä suoritetun käsittelyn lainmukaisuuteen.

Oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen

Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjälle toimittamansa henkilötiedot jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa sekä halutessaan siirtää kyseiset tiedot toiselle rekisterinpitäjälle.

Oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle

Henkilötietoasioiden kansallisena valvontaviranomaisena on oikeusministeriön yhteydessä toimiva tietosuojavaltuutettu. Sinulla on oikeus saattaa asiasi valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jos katsot, että sinua koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan sitä koskevaa lainsäädäntöä.

Yhteydenotot

Kaikissa henkilötietojen käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä ja omien oikeuksien käyttämiseen liittyvissä tilanteissa rekisteröidyn tulee ottaa yhteyttä rekisterinpitäjään.

Yhdistyksen toimintaa

Lemmikkilinnut Kaijuli ry toimii monipuolisesti edistääkseen lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia ja lintuharrastusta Suomessa. Tällä sivulla esiteltynä toimintaa pääpiirteittäin.

Pyrimme toiminnallamme edistämään lintujen hyvinvoinnin huomioivaa lemmikkilintuharrastusta Suomessa tai suoraan edistämään yksittäisten lintujen hyvinvointia. Samalla pyrimme edistämään harrastusta laajemmallakin tasolla, kuten viranomaisyhteistyöllä. Kaikki toiminta järjestetään vapaaehtoisvoimin. Jos haluat tukea yhdistyksen toimintaa, voit liittyä jäseneksi.

Sisältö:


Tiedon jakaminen lemmikkilintuharrastuksesta

Yksi tärkein osa yhdistyksen toimintaa on jakaa tietoa eettisestä ja lintujen hyvinvoinnin huomioivasta lemmikkilintuharrastuksesta. Välitämme tietoa lukuisia eri kanavia pitkin. Kaikkein tärkeintä on se, että tieto on ajantasaista sekä pohjautuu mahdollisimman pitkälle faktoihin.

Käytössämme on useita eri kanavia:

  • Nämä nettisivut (ml artikkelit, oppaat sekä usein kysytyt kysymykset)
  • Keskustelufoorumi, josta saa apua suoraan omiin kysymyksiinsä
  • Yhdistyksen julkaisut (Kaijutin, uutiskirje Kaikuja, kirjat, esitteet
  • Tapahtumat (messut ja muut pienemmät tapahtumat)

Sen lisäksi, että tietoa jaetaan yhdistyksen kautta, on monilla jäsenillämme myös omia nettisivuja ja muita projekteja, jopa kirjoja.


Eettisen kasvatustoiminnan kehittäminen

Vuonna 2011 julkaistun kasvattajalistan ei ole tarkoitus pelkästään kertoa ihmisille, mistä he voisivat ostaa lintuja. Koko kasvatusprojektin tavoitteena on ollut määritellä virallisen kasvattamisen kriteerit ja myöntää yhdistyksen sertifikaatit nämä kriteerit täyttäville kasvattajille. Ensimmäiset sertifikaatit myönnettiin vuonna 2012. Selkeillä kriteereillä pyrimme myös kertomaan yleiselläkin tasolla, mikä mielestämme on eettistä kasvattamista.

Sertifioidut kasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan näitä kriteerejä, sekä heidän tilansa on tarkistettu yhdistyksen toimesta.


Valtakunnallinen lemmikkilinturekisteri

Valtakunnalliseen lemmikkilinturekisteriin voi kuka tahansa ilmoittaa lintunsa. Rekisterin avulla karanneet linnut voivat löytää paremmin kotiinsa sekä toisaalta esim. sukulaisuussuhteiden selvittäminen helpottuu. Linturekisteri otettiin vuonna 2020 pois käytöstä toistaiseksi. Käytöstä poistamisen syynä olivat vähäinen käyttöaste ja GDPR:n tuomat rajoitukset henkilötietojen keräämiseen ja käsittelyyn.


Sijoitusrinki

Sijoitusringin avulla Lemmikkilinnut Kaijuli ry auttaa lemmikkilintuja myös yksilötasolla. Sijoitusrinki etsii uusia hyviä koteja yleensä haastavista olosuhteista tuleville ja erityistarpeita omaaville papukaijoille. Pääasiallisena tavoitteena on estää uutta kotia etsivän linnun joutuminen kiertoon etsimällä sille pysyvä koti, jolla on riittävästi osaamista ja joka on sitoutunut tarjoamaan kyseiselle linnulle hyvän kodin.


Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomessa tehdään viranomaisten ja päättäjien tasolla päätöksiä liittyen myös lemmikkilintuharrastajiin. Lemmikkilinnut Kaijuli ry on toistaiseksi ainoa taho Suomessa, joka edustaa lintuharrastajia tähän suuntaan.

Pyrimme tekemään yhteistyötä mm. viranomaisten ja muiden vastaavien tahojen kanssa harrastuksen sekä lemmikkilintujen hyvinvoinnin edistämiseksi. Olemme aikaisemmin tehneet läheistä yhteistyötä mm. Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-asioihin. Tällä hetkellä tärkein osa-alue tähän liittyen on tuleva eläinsuojelulain kokonaisuudistus.


Muuta

Yllä esiteltyjen lisäksi ylläpidämme myös muita listoja sekä järjestämme muuta toimintaa.

  • Tarjoamme dokumenttipohjia lintujen kauppaan liittyen.
  • Nuorisotoiminnan kautta pyrimme mahdollistamaan tutustumisen lemmikkilintuharrastukseen nuoremmillekin harrastajille.

Usein kysytyt kysymykset (UKK/FAQ)

Tältä sivulta löydät lyhyet vastaukset (ja linkin lisämateriaaliin) yleisimpiin kysymyksiin liittyen lemmikkilintuharrastukseen. Jos et löydä vastausta tästä listasta, voit kysyä foorumilta.

Yleiset kysymykset

Harrastuksen aloittaminen

Linnun hankkiminen

Lintuhäkki

Muut tarvikkeet

Perushoito ja ympäristö

Terveydenhoito

Ruokavalio

Virikkeet ja lelut

Käyttäytyminen ja koulutus

Käyttäytymisongelmat

Pesittäminen ja kasvatus

Yleiset kysymykset

Oppivatko papukaijat oikeasti puhumaan?

Vastaus riippuu tietenkin siitä, miten puhekyky määritellään. Papukaijat eivät muodosta puhetta samalla tavalla, kuin ihmiset, mutta pystyvät muodostamaan selkeästi havaittavia sanoja käytännössä viheltämällä.

Monet linnut myös käyttävät sanoja ja sanontoja juuri oikeissa paikoissa. Puhetta ja kognitiivisia kykyjä on tutkittu harmaapapukaijoilla, joista tunnetuin lienee edesmennyt Alex. Kyseinen lintu oppi useita sanontoja sekä konsepteja, kuten suurempi, pienempi, sama ja eri.

Voidaankin sanoa, että papukaijat voivat oppia puhumaan (varmaa tämä ei koskaan ole). Kannattaa kuitenkin muistaa, että mahdollinen puhekyky ei tulisi olla syy valita papukaijaa lemmikiksi, sillä papukaijan pitämiseen lemmikkinä kuuluu paljon muutakin.

Lisätietoa:

Takaisin ylös

Miten saan karanneen lintuni takaisin?

Karanneen linnun voi saada takaisin, joten toivoa ei kannata menettää, vaikka lintu lentää ulos ikkunasta. Joskus linnut ovat selvinneet yön yli jopa talvella pakkasella, ja kesällä voivat selvitä pidempiäkin aikoja.

Lisätietoa:

Takaisin ylös

Mitä lintuni renkaan numero tarkoittaa?

Linnun renkaan numerosta ei voi olla aivan varma. Usein umpirenkaasta voi löytyä syntymämaa, -vuosi sekä kasvattajan tunnus ja juokseva numero. Suomalaisista renkaista löytyy usein tunnus FI.

Renkaan tietojen kanssa kannattaa siis lähteä siitä liikkeelle, että selvittää ensin linnun lähtömaan ja tämän jälkeen ottaa yhteyttä paikalliseen lintuyhdistykseen, joka voi ehkä auttaa asiaa eteenpäin. Tai mikäli rengas on suomalainen, niin kasvattajatunnuksen perusteella yrittää saada käsiinsä kasvattajan, jolta kysyä linnun tarkempia tietoja ja syntymäaikaa.

Lisätietoa:

Takaisin ylös

Mitä hyviä lintuaiheisia kirjoja löytyy?

Lemmikkilintuaiheisten kirjojen kanssa joutuu olemaan tarkkana. Suurin osa saatavilla olevista kirjoista sisältää ainakin osittain vanhentunutta tietoa. Esimerkiksi suurin osa lajikohtaisista kirjoista sisältää osittain hyvää ja ajantasasta tietoa, mutta samalla paljon vanhaa tietoa.

Erityisen huono tilanne on suomenkielisten kirjojen kanssa: suurin osa kirjastoista saatavista kirjoista on jo vähintään vuosikymmenen vanhoja. Toisaalta englanninkieliset kirjat monesti heijastavat USA:n kulttuuria, jossa esimerkiksi siipisulkien typistäminen on yleistä.

Suomeksi:

  • Jarmo Tuutti: Papukaijan koulutuksen perusteet
  • Jarmo Tuutti: Papukaija lemmikiksi (ostettavissa yhdistykseltä)
  • Helena Telkänranta: Pienlemmikkien virikeopas

Englanniksi:

  • Barbara Heidenreich: Parrot Problem Solver
  • Barbara Heidenreich: Good Bird!: A Guide To Solving Behavioral Problems In Companion Parrot
  • Rebecca O’Connor: A Parrot for life
  • Karen Pryor: Don’t shoot the dog (ei käsittele suoraan lintuja, mutta hyvä kirja oppimisesta ja kouluttamisesta)

Takaisin ylös

Miten voin selvittää lintuni sukupuolen?

Joillain lajeilla on selkeitä merkkejä, jotka kertovat linnun sukupuolen. Näitä ovat esimerkiksi:

  • Undulaatilla naarailla haaleansininen tai ruskea vahanahka, koirailla kirkkaansininen tai vaaleanpunainen.
  • Neitokakadukoirailla ensimmäisen sulkasadon jälkeen pyrstöstä katoavat raidat, sekä maski yleensä kirkastuu
  • Avoparikaijakoiraat vihreitä, naaraat punaisia
  • Kauluskaijoilla parin vuoden iässä koiraille tulee näkyviin rengas kaulaan
  • Jos lintu on muninut, se on varmasti naaras

Neitokakaduilla, undulaateilla sekä joillain kaijasilla on mahdollista tunnistaa sukupuoli sukupuolisidonnaisten värimuunnoksien pohjalta joissain tilanteissa. Tämä vaatii kasvattajalta osaamista laskea värien periytyminen oikein.

Suurin osa edelläkin mainituista lajeista (paitsi avoparikaijat) näyttävät poikasina naarailta, eikä tällöin ole varmaa tapaa sanoa sukupuolta vain lintua tarkkailemalla. Esimerkiksi käyttäytymiseen pohjautuvat arviot ovat aina arvailua, eivätkä varmoja.

Suurimmalla osalla lajeja ainoa tapa varmistua sukupuolesta on DNA-testi, jossa laboratorioon lähetetään muutama linnun rintahöyhen. Laboratorio lähettää takaisin sertifikaatin, josta käy ilmi linnun sukupuoli.

Lisätietoa:

  • Institut für Molekulare Diagnostik Bielefeld tekee DNA-testejä
  • Takaisin ylös

    Lintuni kuoli yllättäen, mitä tehdä?

    Lemmikkilinnun kuollessa päällimmäinen tunne on luonnollisesti suru. Surusta huolimatta kannattaa muistaa, että linnun menehtyessä yllättäen tai erikoisin oirein, on oikea tapa toimia lähettämällä linnun ruumis EVIRAan tutkittavaksi. Jos talossa on muitakin lintuja tai eläimiä, voi tämä toimintatapa pelastaa muiden lemmikkien hengen. Varsinkin epäiltäessä tarttuvaa tautia tai myrkytystä, korostuu ruumiin toimittaminen tutkittavaksi entisestään. Kuolemaa edeltävistä oireista kannattaa mainita patologille, joka suorittaa ruumiinavauksen: patologi saa kuvauksesta lisää tietoa mahdollisesta kuolinsyystä ja pystyy kohdistamaan resursseja tarkempiin tutkimuksiin niiltä osin.

    Laita menehtynyt lintu jääkaapiin sanomalehteen käärittynä. Eläimen ruumis ei saa jäätyä eikä sitä saa kääriä muoviin. Ota yhteys Eviraan näytteen - eli linnun - lähettämistä koskien. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.evira.fi. Lemmikkieläimet ja eksoottiset eläimet tutkitaan pääsääntöisesti Helsingin tutkimusyksikössä. Eläimen ruumiin voi joko viedä henkilökohtaisesti tai lähettää pahvilaatikossa joko postissa tai Matkahuollon kautta. Evira suosittelee Matkahuollon käyttämistä. Laatikkoon tulee lähettäessä liittää teksti ”Eläinnäyte”. Ruumiinavauksen jälkeen saat noin 2-4 viikon kuluessa postitse tiedot eläimen ruumiinavauksesta ja mahdollisista löydöksistä sekä kuolinsyystä, mikäli se on selvinnyt avauksessa. Eläimen ruumiinavaus maksaa, riippuen patologin tekemistä tutkimuksista, noin 25–70€.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Minkä värinen undulaattini/neitokakaduni on?

    Neitokakaduilla esiintyy lukuisia erilaisia värimuotoja. Perusvärinä pidetään harmaata, joka on villinä elävien noitokakadujen pääasiallisin värimuoto. Muita mahdollisia värimuotoja ovat mm. kaneli, harlekiini, helmiäinen, valkokasvo, lutino, ja dominoiva hopea. Neitokakadu voi kantaa myös eri värien yhdistelmiä, eli neitokakadu voi yhtä aikaa olla esimerkiksi kaneli-harlekiini-helmiäinen.

    Undulaattin värityksestä löytää lisätietoa undulaatit.net-sivustolta: Undulaatin värimuunnokset.

    Jos et löydä vastausta kysymykseesi näiltä sivuilta, voit aina vierailla yhdistyksen foorumilla. Muista vain etsiä kyseisen lajin ketju, joka on perustettu näitä värikysymyksiä varten.

    Takaisin ylös

    Miten pitkään linnut elävät?

    Lintujen odotettu elinikä vaihtelee paljon eri lajien väleillä, lähtien joidenkin pienten lintujen muutamasta vuodesta isojen papukaijojen kymmeniin vuosiin. Suuntaa-antava lista:

    • Siniviiriäiset 3-5 vuotta
    • Seeprapeipot ja monet muut peipot noin 5 vuotta, mutta mahdollisesti paljon pidempäänkin
    • Undulaatit 10+ vuotta, englantilaiset 7-9 vuotta
    • Neitokakadut 15-25 vuotta
    • Suurin osa isoista papukaijoista jopa 50+ vuotta

    Kannattaa kuitenkin muistaa, että läheskään kaikki linnut eivät elä potentiaalista elämäänsä, vaan monet kuolevat nuorempina esimerkiksi sairauksien tai onnettomuuksien takia.

    Takaisin ylös

    Voinko kiinnittää lintuni nilkkarenkaaseen ketjun ulkoilua varten?

    Vaikka ketjun kiinnittäminen onkin helpompaa, kuin valjaiden pukeminen, ei tätä tulisi käyttää. Toisin kuin monilla saalistajilla, Suomessa lemmikkeinä elävien lintujen jalkojen luut ovat huomattavasit heikommat. Äkillinen nykäisy voisi murtaa luita linnun jalasta.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Harrastuksen aloittaminen

    Mikä lintu sopii minulle?

    Erilaisia lintuja on paljon laidasta laitaan. Niiden luontaiset elinolot, koko ja fysiikka vaihtelevat paljon. Tästä huolimatta kaikki lajit ovat lintuja, jolloin niihin pätevät tietyt perusominaisuudet ja perustarpeet.

    On mahdoton sanoa suoralta kädeltä, mikä laji sopisi kenellekäkin, mutta muutamia suuntaa-antavia kysymyksiä voidaan kysyä:

    • Haluatko viettää enemmän aikaa linnun kanssa (papukaijalinnut) vai seurailla parven toimintaa (suoranokat ja pienemmät papukaijat)?
    • Miten suuret tilat voit tarjota linnulle? On tärkeää, että hankit linnun, jolle voit tarjota riittävät tilat.
    • Asutko omakotitalossa, tai miten kovaa huutoa naapurisi voivat kestää?
    • Ja ennen kaikkea: millaista lintua jaksat seuraavat mahdollisesti jopa vuosikymmenet.

    Kannattaakin perehtyä huolella erilaisiin saatavilla oleviin lajeihin, sekä erityisesti jututtaa lintujen omistajia sekä esimerkiksi vierailla yhdistyksen tapahtumissa. Esimerkiksi mökkiviikonlopun aikana pystyt tutustumaan useisiin eri lajeihin.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mikä lintu/papukaija sopii aloittelijalle?

    Usein tämän kysymyksen kuulee kysyttävän etsittäessä aloittelijan papukaijaa. Kysymys ei ole kovin helppo, sillä vaikka toisaalta jotkin lajit ovat jossain mielessä toisia helpompia, tärkeintä on valita laji, jota jaksaa katsella sen (tai oman) elinikänsä ajan.

    Yleisesti suoranokat ja papukaijoista mm. undulaatti, neitokakadu ja kaijaset mielletään hieman helpommiksi lajeiksi. Tällöinkin tosin pitää muistaa, että nämäkään eivät ole erityisen helppoja lemmikkejä, ja vaativat mm. riittävät tilat, hyvän ruokavalion sekä riittävästi virikkeitä.

    Takaisin ylös

    Voinko ottaa ison papukaijan ensimmäiseksi linnuksi?

    Tärkeintä on löytää oma laji. On kohtuutonta olettaa, että ihminen ostaisi neitokakadun, odottaisi 20 vuotta ja vasta sitten hankkisi sen lajin, joka häntä kiinnostaa oikeasti. Vastuuntuntoinen ja asioihin huolella perehtynyt aikuinen ihminen voi pärjätä myös isomman lajin kanssa ilman aikaisempaa kokemusta.

    Tällöin asioihin pitää perehtyä huolella. Parin vuoden ajan omassa päässä asioiden miettiminen ei ole sama asia, kuin parin vuoden aikana asioiden opiskelu ja eri lajeihin tutustuminen sekä harrastajien tapaaminen.

    Monilla isoilla lajeilla on kuitenkin erilaisia haasteita verrattuna pienempiin ja näennäisesti helpompiin lajeihin. Esimerkiksi amatsonit vaativat omistajaltaan herkkyyttä, sillä ne voivat käyttäytyä helpommin aggressiivisesti. Sinikelta-araa pidetään usein leppoisana lajina, mutta se vaatii valtavat tilat ja voi nokallaan tehdä selvää kodin irtaimistosta, jos mielekkäät virikkeet loppuvat. Niistä ja esim. isoista kakaduista voi lähteä todella kova ääni.

    Takaisin ylös

    Mistä saisin puhuvan papukaijan?

    Lyhyt vastaus: et mistään varmasti. Vaikka jotkin lajit voivat oppia puhumaan toisia todennäköisemmin, ei ole mitään takeita, että ostamasi yksilö sanoisi sanaakaan.

    Papukaijaa ei koskaan pidä ottaa lemmikiksi vain oletettujen puheenlahjojen takia, sillä arki linnun kanssa on jotain aivan muuta, kuin kiva ajatus olkapäällä istuvasta pölisevästä linnusta. Ennen papukaijan hankkimista perehdy huolella siihen, mitä todellinen arki linnun omistajana on.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten pääsen tutustumaan lintuihin elävässä elämässä?

    On viisasta tutustua lintuihin, joita harkitsee hankkivansa, jotta näkee paremmin, millaisia ne ovat. Seuraavissa paikoissa pääset tutustumaan hyvin lintuihin ja niiden omistajiin:

    • Yhdistyksen tapahtumat. Parhaita tapahtumia ovat erilaiset mökkiviikonloput, joissa pääset seuraamaan lintuja rauhassa, joskus jopa parin päivän ajan.

    Takaisin ylös

    Olen allerginen koirille/kissoille/eläimille, voinko ottaa linnun?

    Linnut allergisoivat siinä missä muutkin eläimet. Kuitenkaan kissa- tai koira-allerginen ihminen ei ole välttämättä lintuallergikko. Varmasti ei voi kuitenkaan koskaan sanoa, että uskaltaako allerginen ihminen ottaa lintua lemmikiksi. Vaikka testaisi miten paljon tahansa, allergia voi puhjeta silti. Kannattaa varautua tietysti siihen, että joutuu luopumaan linnusta jos allergia puhkeaa.

    Lintuallergian voi todentaa käymällä RAST- verikokeissa (RAST= seerumin IgE-vasta-aineet, josta voidaan määrittää mm. höyhenet, epiteeli eli ihosolut, kanarialintu, undulaatti, peippo, iso ja pieni papukaija, ja ulosteet) tai Prick-testissä (ihopistoskoe). Molempiin pääset oman lääkärisi tai yksityisen lääkärin kautta. RAST-määrityksiä voidaan ottaa lähes jokaisessa terveyskeskuksessa, mutta Prick-testejä tehdään vain isoimmissa sairaaloissa ja yksityisklinikoilla. Muita tapoja selvittää oma allergisuutensa on käydä kylässä lintuja omistavan ihmisen luona. Vietä siellä aikaa ja pistä merkille kaikki oireet, jos niitä ilmenee. Yleensä linnut aiheuttavat allergisessa ihmisessä hengitysvaikeutta, nenän tukkoisuutta, aivastelua ja silmien vuotamista. Harvinaisempia oireita ovat iho-oireet.

    Osa lintulajeista voi olla allergisoivampia kuin muut. Esimerkiksi powder down -lajit (neitokakadu, harmaapapukaija ja isot kakadut) tuottavat hienojakoista pölyä, joka voi altistaa enemmän allergioille ja allergiselle astmalle. Näiden lajien kanssa myös terveillä ihmisillä kannattaa olla ilmanpuhdistin ja linnut pitää poissa makuuhuoneesta.

    Ns. sisäsyntyinen astma ei välttämättä ole este hankkia lintuja. Jos sinulla on allerginen astma, voit todennäköisesti unohtaa lintuharrastuksen kotonasi.

    Kannattaa selvittää perin pohjin lääkärisi kanssa astman ja allergioiden laatu ennen kuin menet ostamaan lintuja. Surullista kyllä, myyntipalstat ovat täynnä allergian takia kotia etsiviä lintuja. Huolellinen valmistelu ja asioista selvyyttä ottamalla sekä testaamalla oman allergisuutensa, ”kiertoon” joutuvia lintuja on paljon vähemmän.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Linnun hankkiminen

    Mistä ostaisin lintuni?

    Lintuja voi ostaa muutamasta eri paikasta: kasvattajilta, pesittäjiltä sekä eläinkaupoista. Näiden lisäksi voit löytää uutta kotia etsivän linnun toiselta harrastajalta. Tosin eläinkaupoissa ei pitäisi olla myynnissä “isoja” papukaijoja (kuten amatsonit, jakot jne.), joten kannattaa välttää tällaisia myyviä eläinkauppoja.

    Kotimaisia kasvattajia ja pesittäjiä löytää yleisimmiltä lajeilta helpommin. Monia isoja lajeja ei kasvateta Suomessa, joten linnun voi joutua hakemaan ulkomaiselta kasvattajalta. Kasvattajan valinnassa kannattaa olla tarkkana, jotta saisit hyvän, terveen ja kaikki tarvittavat paperit omaavan poikasen.

    Markkinoilla on usein myös uutta kotia etsiviä aikuisia lintuja. Esimerkiksi 10 vuotta ei ole pitkä ikä useita vuosikymmeniä elävälle linnulle. Kodinvaihtajalintu voi kuitenkin tarvita erityistä osaamista, mikäli sillä on mukanaan edellisestä kodista opittuja ongelmallisia käytösmalleja tai muita haasteita. Ota selvää myyjästä ja linnun entisistä oloista ja varmistu siitä, oletko itse valmis ja kykenevä työskentelemään kodinvaihtajalinnun mahdollisten haasteiden kanssa.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä papereita tarvitsen mukaan ostaessani linnun?

    Tiukimmin tämä on määritelty CITES I-lajien kohdalla: tarvitset alkuperäistodistuksen, kauppakirjan sekä myyjällä pitää olla hankittuna myyntilupa.

    CITES II-lajeille tarvitset alkuperäistodistuksen, jollaisena mm. yhdistyksen syntymätodistus toimii.

    Aina kannattaa kuitenkin varmistaa oman turvallisuutesi takia, että saat mukaasi kauppakirjan sekä syntymä- / alkuperäistodistuksen!

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä CITES tarkoittaa?

    CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of wild flora and fauna) on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa luonnosta pyydettyjen uhanalaisten lajien kauppaa. CITES-säännösten noudattamatta jättäminen voi olla ympäristölain rikkomus. Lisäksi koska monet papukaijat ovat luonnossa uhanalaisia, on erittäin tärkeää, että niiden määrää ei pienennetä luonnossa pyydystämällä lemmikkikauppaa varten.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Onko lintuni CITES I-liiteen lintu?

    CITES I-liitteen lintujen myyntiä kontrolloidaan tiukimmin ja niiden myynti tarvitsee aina viranomaisen luvan. Jos haluat tietää, kuuluuko tietty laji CITES:n piiriin ja mihin CITES-liitteeseen, vieraile: speciesplus.net -sivustolla.

    ja kirjoita lajin latinankielinen tai englanninkielinen nimi hakukenttään ja paina "search"-näppäintä.

    Takaisin ylös

    Mitä tehdä uuden linnun tultua kotiin?

    Tärkeintä on, että uusi lintu pääsee rauhassa kotiutumaan. Muuttaminen on usein stressavaa linnulle, joten tavoitteena on pitää muut stressin lähteet minimissä. Tähän lukeutuu myös linnun omistaja, jonka tulee antaa linnulle omaa tilaa ja aikaa. Vaikka uuden linnun saapuminen taloon onkin innostavaa, älä silti jää tuijottamaan lintua häkin vierelle vaan anna linnun kotiutua rauhassa.

    Lintu kannattaa pyrkiä saamaan suoraan häkkiin, joko laittamalla kuljetushäkki uuden häkin pohjalle, tai laittamalla ovet kohdakkain niin, ettei lintu voi päästä karkuun.

    Alkuun linnun kannattaa antaa olla häkissä aivan rauhassa. Ruoan ja veden voi vaihtaa rauhallisesti, liikoja lintua tuijottamatta. Yleensä on paras antaa linnun kotiutua jopa pari viikkoa ennen, kuin sen päästää vapaaksi. Näin on todennäköisempää, että se osaa myös takaisin häkkiin.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten kuljetan uuden linnun kotiini?

    Paras vaihtoehto linnun kuljettamiseen on matkahäkki tai pieni lintuhäkki, josta löytyy linnuille sopivia orsia. Monesti myös muiden lajien häkit, kuten kissan kuljetushäkki tai koirien näyttelyhäkit voivat toimia, kunhan pinnojen väli on tarpeeksi pieni. Joitain pieniä lintuja, kuten peippoja, viiriäisiä ja joissain tilanteissa undulaatteja, voidaan kuljettaa lyhyitä matkoja myös pahvilaatikossa.

    Huomioi seuraavat asiat:

    • Lintujen matkahäkki kannattaa yleensä peittää edes osittain, jotta linnulla olisi turvallisempaa häkissä. Aremman häkin lintuhäkki tulisi peittää aina kokonaan.
    • Matkahäkki tulee pitää lämpimänä kylmemmillä ilmoilla.
    • Varmista, että häkin pohja on tiukasti kiinni häkissä sekä häkin ovi pysyy kiinni.
    • Mahdollisuuksien mukaan (yleensä haettaessa papukaija kasvattajalta) linnun olisi hyvä mennä vapaaehtoisesti matkahäkkiin, jotta vältytään turhalta stressiltä.

    Takaisin ylös

    Lintuhäkki

    Voinko laittaa lintuni pyöreään häkkiin?

    Lyhyt vastaus: et. Pieni pyöreä lintuhäkki vaikuttaa olevan samanlainen median luoma stereotypia, kuin kultakalakulho. Kumpikin vaihtoehto on käytännössä eläinrääkkäystä.

    Mikä tahansa lintu tarvitsee paljon suuremman häkin, kuin esim. elokuvissa nähtävä pieni pyöreä häkki. Tämä ei tietenkään koske usean neliömetrin aviaariota, jos se sattuu olemaan pyöreä. Tosin linnun kannalta olisi parasta, jos häkissä olisi ainakin yksi häkin seinä huoneen seinää vasten, tai jokin muu turvallinen nurkka.

    Takaisin ylös

    Miten ison häkin tarvitsen?

    Hyvä lähtökohta häkkikoon kohdalla ovat entiset Maa- ja metsätalousministeriön suositukset. Vaikka nämä eivät otakaan huomioon kaikkia asioita, ovat ne silti suuntaa antavia, eikä niistä pitäisi ainakaan tinkiä normaalissa tilanteessa.

    Häkin kokoon vaikuttavat eniten linnun koko sekä sen häkissä viettämä aika. Edelliset suositukset ovat yleensä ehdoton vähimmäismäärä linnulle, joka saisi olla 3-4 tuntia päivässä vapaana. Jos lintu on koko päivän vapaana, voi pienempikin häkki riittää. Jos se taas ei pääse päivittäin vapaaksi, tarvitsee se käytännössä usean neliömetrin lentohäkin.

    Lisäksi lintuhäkin tulisi mahdollistaa linnulle mahdollisimman hyvin sen tyypillistä liikkumista luonnossa. Esimerkiksi monet lyhytpyrstöiset lajit (kuten amatsonit) ovat taitavia kiipeilijöitä, joten ne tarvitsevat tilaa tätä varten. Monet pitkäpyrstöiset lajit (kuten neitokakadut) taas tarvitsevat tilaa lentää, sillä ne eivät ole aivan näin taitavia kiipeilijöitä.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Voinko tehdä lintuhäkin itse?

    Riittävän suuria häkkejä voi olla haasteellista löytää, tai ne voivat maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja. Monet harrastajat ovatkin päätyneet rakentamaan häkin itse. Tärkeintä on varmistaa, että käyttää myrkyttömiä materiaaleja, ja tekee häkistä linnun kannalta turvallisen.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mistä materiaalista lintuhäkin voi tehdä?

    Turvallisesta ja myrkyttömästä materiaalista. Pienille linnuille kelpaavat hyvin puurunkoiset häkit (käsittelemätön puu), mutta isommat voivat jyrsiä itsensä näiden läpi. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat metallista hitsattu ja pulverimaalattu häkki, sekä alumiinirunkoinen häkki.

    Häkin seinän materiaalina voi käyttää mm. vaneria, ja vesivaneri toimii isommillakin linnuilla, sillä ne eivät yleensä saa mistään kiinni jyrsiäkseen sitä.

    Takaisin ylös

    Millaista häkkiverkkoa itse tehtyyn häkkiin?

    Suoranokkaisten lintujen kohdalla häkkiverkon materiaalilla ei ole niin paljoa väliä, sillä ne eivät kiipeile häkissä. Tärkeää on varistaa, ettei lintu saa päätään häkin verkon läpi. Pinnavälin siis tulee olla lajille sopiva.

    Koukkunokat taas kiipeilevät verkossa, joten sinkitystä verkosta voi irrota sinkkiä ajan mittaan. Erityisesti kuumasinkittyä (kemikaalisesti sinkitty) verkkoa tulisi välttää. Turvallisimmat vaihtoehdot ovat ruostumaton teräs sekä pulverimaalattu verkko.

    Lisätietoa:

    Voinko maalata lintuhäkin?

    Lintuhäkkiä ei yleensä kannata lähteä maalaamaan, sillä ainakaan maalit eivät ole turvallisia. Poikkeuksena metallirunkoisen häkin pulverimaalaus, joka olisi suositeltavaa. Tällainen maali jää tiukemmin kiinni, ja tätä käytetään myös tehdasvalmisteisissa häkeissä.

    Lelujen värjäämisessä käytetyt elintarvikevärit sekä marjat voisivat toimia puurunkoisissa häkeissä, mutta niillä voi olla vaikea saada tasaista väripintaa.

    Takaisin ylös

    Tarvitseeko häkki pimentää yöksi?

    Yleensä lintuhäkki kannattaa pimentää yöksi, jotta linnulle voi tarjota riittävän pitkät yöunet, erityisesti Suomen kesän pitkien päivien ajan. Lisäksi omistajaperheen puuhailut illalla voivat häiritä linnun nukkumista. Yleensä paras ratkaisu on säilyttää läpi vuoden 12/12 tunnin unirytmi.

    Monesti pelkkä tavallinen tumma verho ei pimennä häkkiä täysin, joten kannattaa käyttää pimennyskangasta. Ison häkin kohdalla voit laittaa kattoon häkin ympärille verhokiskot, joista ripustat verhot roikkumaan.

    Takaisin ylös

    Millaisia orsia laitan häkkiini ja miten?

    Paras vaihtoehto on aina luonnonpuu. Häkin mukana tulleet muoviset tai puiset “luudanvarsiorret” voi heittää suosiolla pois. Eri paksuiset luonnonorret (lähtien erittäin ohuista aina liioitellun paksuihin) auttavat myös pitämään linnun kynnet lyhyinä sekä niistä saa hyvän otteen.

    Erilaisia ja -muotoisia orsia kannattaa laittaa kulkemaan ympäri häkki niin, että lintu pääsee liikkumaan siellä luonnollisella liikkumistavalla. Orsia kannattaa olla eri kulmissa, jotta ne kuluttavat kynsiä eri paikoista. Mielekkäästi sijoitellut orret tekevät ympäristöstä myös mielenkiintoisemman linnun kannalta.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitkä puut sopivat orsimateriaaliksi?

    Sopivia ovat mm. pihlaja, leppä, haapa, paju, koivu ja hedelmäpuut (omenapuu on usein suosittu vaihtoehto). Haitallisiksi lehtipuista on sanottu tuomea ja tammea, havupuissa taas on usein pihkaa. Oksat pitää poimia paikasta, jossa ei ole käytetty hyönteismyrkkyjä (esim. omenapuissa), eikä oksia saa saasteiden vuoksi poimia liian läheltä vilkasta autotietä.

    Ulkoa tuotu puu kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää saunassa, sekä ainakin jynssätä puhtaaksi kuumalla vedellä.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten kiinnitän orret häkkiin?

    Orsien kiinnittämiseen löytyy paljon tapoja, esimerkiksi:

    • Pujota orren päät pinnojen välistä
    • Kiinnitä orret nippusiteillä pinnoihin
    • Ruuvaa orren päähän koukku ja ripusta siitä
    • Ruuvaa orren päähän ruuvi ja kiristä pinnaan kiinni

    Takaisin ylös

    Mitä laittaa lintuhäkin pohjalle?

    Yleisin materiaali häkkien pohjalla lienee sanomalehti. Tämä kelpaa hyvin varsinkin lajeille, jotka eivät vietä luonnossa paljoa aikaa maassa. Sanomalehtiä tosin kannattaa laittaa vasta pari viikkoa vanhoina, jotta painomuste ehtii kuivua.

    Luonnossa maasta ruokaa etsivillä lajeilla (kuten neitokakadu ja undulaatti) kannattaa käyttää pohjamateriaalina jotain muuta, joka muistuttaisi enemmän maata. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. jyrsijöiden purut, kuivikepelletit, hiekkapuhallushiekka (“nollakokoa”, joka ei pölyä) tai hevosilla käytettävät pellava- ja hamppukuivikkeet.

    Maasta ruokaa etsiville lajeille voi häkin pohjalle heittää esimerkiksi siemensekoitusta, jota linnut voivat etsiä maasta. Tämä toimii näillä hyvänä virikkeenä.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Muut tarvikkeet

    Mitä tarvikkeita tarvitsen lintua varten?

    Perustarvikkeisiin lukeutuvat:

    • Lintuhäkki
    • Orret
    • Lelut ja muut virikkeet
    • Ruoat
    • Kiipeilytelineet
    • Lintulamppu
    • Matkahäkki
    • Suihkupullo
    • Juomakippo/-pullo
    • Ruokakipot (tuoreet, siemenet, pelletit)

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä tarvikkeita tarvitsen häkin ulkopuolelle?

    Koska lähtökohtaisesti linnun tulee päästä päivittäin häkin ulkopuolelle, se tarvitsee siellä kiipeilytelineitä sekä virikkeitä.

    Erilaisia kiipeilytelineitä voi ostaa valmiina tai tehdä itse. Helppo esimerkki on mm. joulukuusen- tai päivänvarjonjalkaan laitettu kiipeilypuu.

    Takaisin ylös

    Millaisia kiipeilytelineitä voin tehdä itse?

    Kiipeilytelineitä on helppo tehdä itse. Tässä muutamia ehdotuksia:

    • Jalustaan kiinnitetty puu (siihen voi ruuvata lisää oksia)
    • Kattosta roikkuvat telineet ja orret
    • Seinään esimerkiksi L-raudalla kiinnitetyt orret
    • Lattiatelineen päälle rakennettu viritelmä (voit kiinnittää orsia toisiinsa kulmamuhveilla)

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Tarvitsenko UV-valon/lintulampun?

    UV-valoa antavalla lintulampulla on kaksi tehtävää: se edistää D-vitamiinin tuottamista linnun elimistössä, sekä mahdollistaa linnun nähdä koko spektrillään, sillä linnut pystyvät näkemään UV-valoa, jota ihmiset eivät näe. Tästä syystä linnulle tulisi hankkia lintulamppu.

    Lintulampuksi tulisi hankkia juuri lintulampuksi suunniteltu lamppu (ei esim. matelijalamppu). Koska linnut näkevät noin 200 kuvaa sekunnissa, ja loisteputket välkkyvät taajuudella 60 kertaa sekunnissa, kannattaa loisteputkeen hankkia elektroninen sytytin (jota mm. Arcadia valmistaa) tai hankkia tavalliseen lamppukantaan menevä versio.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Onko hiekkapaperiorsi sopiva kynsien lyhyenä pitämiseen?

    Hiekkapaperiorsi voi hiertää linnun jalkapohjaa, joten sitä ei suositella käytettävän. Linnun kynnet pysyvät yleensä tehokkaasti lyhyinä luonnonorsilla, joiden lisäksi häkkiin voi laittaa muutaman betoniorren.

    Takaisin ylös

    Onko ilmanpuhdistin tarpeen?

    Linnut pölyävät paljon, joten kotona kannattaa ainakin imuroida säännöllisesti. Pienen lintumäärän kanssa ilmanpuhdistin ei ole välttämätön, mutta suuren määrän kanssa sitä kannattaa jo harkita.

    Joka tapauksessa hyvästä ilmanpuhdistimesta on hyötyä ilmanlaadun kanssa, kunhan sitä muistaa puhdistaa säännöllisesti.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Perushoito ja ympäristö

    Miten usein häkki pitää siivota?

    Kysymykseen on vaikea antaa tarkkaa vastausta, sillä se riippuu mm. lintujen määrästä, häkin koosta, pohjamateriaalista, lintulajeista, ruokavaliosta ja monesta muusta tekijästä. Useimmat häkit kuitenkin kannattaa siivota vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin.

    Takaisin ylös

    Tarvitseeko lintua ulkoiluttaa häkin ulkopuolella päivittäin?

    Jos lintu ei elä isossa lentohäkissä, eli aviaariossa, (pienten lajien kohdalla vähintään pari neliötä, isommilla tätä isompi), joka mahdollistaa lentämisen, lintua tulisi ulkoiluttaa päivittäin useamman tunnin ajan. Usein nyrkkisääntönä on vähintään 3-4 tuntia.

    Häkin ulkopuolelle pääsy on linnulle tärkeä virike, sekä se mahdollistaa lentämisen niin, että se auttaa lintua pysymään hyvässä kunnossa. Pieneen häkkiin pitkiksi ajoiksi suljettu lintu ei voi hyvin, vaan se usein alkaa nyppimään itseään tai siitä tulee apaattinen.

    Takaisin ylös

    Miten pitkän yöunen lintu tarvitsee?

    Usein linnuille suositellaan 12 tunnin yöunta täysin pimeässä. Tämän avulla pystytään mm. hillitsemään linnun tarvetta pesiä keväisin, kun päivät alkaisivat muuten pitenemään ja tulemaan valoisemmaksi.

    Häkki kannattaa pimentää täysin kunnollisilla pimennysverhoilla tai vastaavilla. Paksut tavalliset verhot päästävät usein valoa läpi.

    Takaisin ylös

    Miten lämmintä linnulla tulisi olla?

    Kodeissa lemmikkeinä elävät linnut pärjäävät hyvin samoissa lämpötiloissa, joissa ihmiset elävät. Ulkoiltaessa hyvä nyrkkisääntö on aloittaa se silloin, kun ihminen tarkenee ulkona T-paidassa. Eri lajien väleiltä voi löytyä eroja siitä, miten kylmässä ne pärjäävät ulkohäkissä, mutta ne pitäisi totuttaa varovasti viileämpiin lämpötiloihin.

    Takaisin ylös

    Voinko typistää linnultani siipisulat?

    Siipisulkien typistämisellä pyritään yleensä linnun lentokyvyn viemiseen pois, ja sitä perustellaan linnun turvallisuudella. Näin ei kuitenkaan tulisi toimia, sillä lintu tarvitsee lentokykyään. Turvallisuusasiat tulisi hoitaa muuten, kuin viemällä linnulta sen luonnollinen kyky liikkua.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten pitkään lintu selviää ilman hoitoa?

    Nyrkkisääntö on hankkia hoitaja tai hoitopaikka yli yhden yön matkoja varten. Isommassa häkissä lintu voi selvitä kaksikin yötä, mutta tällöin esimerkiksi vesi menee huonoon kuntoon. Paras olisi, jos joku pääsisi vaihtamaan ainakin vedet tässä välissä.

    Linnulle voit etsiä hoitopaikan, joka osaa toimia lintujen kanssa, tai lyhyttä parin yön matkaa varten pyytää jonkun hoitamaan linnut kotonasi.

    Takaisin ylös

    Miten usein vesi tulisi vaihtaa?

    Huolimatta siitä, onko linnulla juomakippo vai -pullo, vesi tulee vaihtaa päivittäin. Juomakippoihin kertyy helposti paljon ylimääräistä roskaa. Juomapulloihin voi taas kerääntyä nopeammin bakteereja.

    Takaisin ylös

    Terveydenhoito

    Miten tunnistan sairaan linnun?

    Seuraavat merkit kertovat yleensä sairaudesta:

    • Lintu on tavallista pidempiä aikoja paikoillaan höyhenet aivan pörröllään
    • Se on muuten tavallista apaattisempi
    • Se ei yritä paeta asioita, joita normaalisti pelkäisi
    • Lintu ei syö tai juo kunnolla
    • Se oksentaa (ei pidä sekoittaa ruokkimisyrityksiin)

    Takaisin ylös

    Lintuni näyttää sairaalta tai loukkasi itsensä, mitä teen?

    Aivan ensimmäiseksi ota yhteys lintuja hoitavaan eläinlääkäriin! Löydät listan lintuja hoitavista eläinlääkäreistä yhdistyksen sivustolta: Lista lintuja hoitavista eläinlääkäreistä.

    Ensiavun tärkein tarkoitus on aina saada lintu turvalliseen paikkaan, jossa se ei voi loukata itseään lisää, sekä erityisesti pyrkiä välttämättään stressiä.

    Ensiapuna voit tehdä seuraavat asiat:

    • Eristä lintu omaan pieneen häkkiin
    • Pidä lintu lämpimänä esimerkiksi hehkulampun avulla
    • Anna linnulle häkkiin vettä ja esimerkiksi hedelmiä (tai mitä se suostuu syömään)
    • Verenvuotoa voi yrittää tyrehdyttää tähän tarkoitukseen sopivalla jauheella, jota saa apteekista. Pienempään vuotoon myös perunajauho käy mainiosti.
    • Seinään/ikkunaan törmännyt lintu tulisi laittaa pimeään

    Takaisin ylös

    Miten pidän lintuni kynnet lyhyinä?

    Paras tapa pitää kynnet lyhyinä on edistää niiden luonnollista kulumista. Tämä tapahtuu eri paksuisten ja eri kulmiin sijoiteltujen luonnonorsien avulla. Jotta kynnet voisivat pysyä lyhyinä, on linnun myös käytettävä näitä.

    Varsinkin isompi kesy lintu on mahdollista opettaa antamaan jalkansa kynsien leikkuuta tai viilausta varten. Jos tämä ei ole mahdollista, voi linnun joutua ottamaan kiinni kynsien leikkuuta varten. Paras olisi, että väkisin kiinni pitämisestä ei tulisi rutiinia, vaan tämä tehdään vain tarvittaessa ja muokataan ympäristöä siihen suuntaan, että kynnet kuluisivat itsestään.

    Takaisin ylös

    Onko teflon vaarallista?

    Jos teflonpannu pääsee ylikuumenemaan hellalla (yleensä unohtunut tyhjänä), nousee siitä hajuttomia ja ilmaa kevyempiä kaasuja, jotka voivat olla linnuille kohtalokkaita. Suomessa on aikaisemmin kuollut tällaisen vahingon takia suuri määrä lintuja.

    Myös monissa vedenkeittimissä, ilmankostuttimissa, itse puhdistavissa uuneissa jne on käytetty teflonia. Monet harrastajat suosivat teflonpannujen sijaan valurautapannuja tai muita myrkyttömiä pinnoitteita.

    Takaisin ylös

    Mistä löydän eläinlääkärin linnulleni?

    Läheskään kaikki eläinlääkärit eivät osaa hoitaa lintuja. Yhdistys ylläpitää eläinlääkärilistaa, josta voit löytää lintuja hoitavia eläinlääkäreitä.

    Takaisin ylös

    Miten leikkaan lintuni kynnet?

    Jos linnun kynnet ovat pääseet kasvamaan liian pitkiksi, eikä lintua pysty opettamaan antamaan jalkaa vapaaehtoisesti kynsienleikkuuta varten, voit joutua ottamaan linnun kiinni tätä operaatiota varten. Tarvitset pyyhkeen sekä kissan kynsisakset.

    Hyvät kohta-kohdalta ohjeet löydät Neitokakadut.com:sta.

    Jos linnun kynnet vaikuttavat kasvavan nopeammin, kuin ne kuluvat, kannattaa silti miettiä orsien uudelleenjärjestelyjä, jos se auttaisi kuluttamaan kynsiä paremmin. Kiinnipitäminen voi olla erittäin stressaava kokemus linnulle.

    Jos leikkaaminen epäilyttää, pyydä avuksi joku kokenut harrastaja tai käytä lintu eläinlääkärillä.

    Takaisin ylös

    Ruokavalio

    Millaista ruokavaliota lintuni tarvitsee?

    Ei ole olemassa mitään yleistä linnulle sopivaa ruokavaliota, vaan ihanneruokavalio jäljittelee linnun luonnossa syömää ruokavaliota. Yleensä se koostuu sopivasta siemensekoituksesta, päivittäisistä tuoreruoista (paino vihanneksilla kasvisten sijaan), iduista ja versoista sekä isommilla lajeilla osittain myös pähkinöistä. Lisäksi jotkin suoranokkaiset lajit voivat tarvita hyönteisiä.

    Pellettejä voi syöttää pääosin linnuille osana ruokavaliota, mutta ruokavalion ei tulisi rakentua vain niiden varaan tai päälle.

    Takaisin ylös

    Tarvitseeko papukaijani pellettejä?

    Linnulle voi tarjota tasapainoisen ja riittävän ruokavalion ilman pellettejä. Tavoitteena pitäisikin olla monipuolinen lajityypillinen ruokavalio. Tämä vaatii perehtymistä oman lajin ruokavalioon.

    Monet harrastajat kuitenkin pitävät pellettejä saatavilla, kunhan ruokavalio ei painotu niihin liikaa. Pelletit ovat myös hyvä vaihtoehto, jos lähtee yöksi pois, eikä voi jättää tuoreruokia kippoihin pilaantumaan.

    Takaisin ylös

    Mitä luonnon kasveja linnuille voi antaa?

    Suomen luonnosta löytyy paljon linnuille sopivia kasveja. Näitä kaikkia ei kannata tässä listata erikseen, vaan voit lukea tästä aiheesta lisää artikkelista Kesä ja kasvit (pdf).

    Takaisin ylös

    Tarvitseeko lintuni ruoansulatushiekkaa?

    Vaikka esimerkiksi undulaateille ja neitokakaduille monesti edelleen suositellaan ruoansulatushiekkaa, eivät ne oikeasti sitä tarvitse. Yleensä ruoansulatushiekkaa ei suositella annettavan millekään papukaijalinnuille.

    Jotkin suoranokkaiset lemmikkilintulajit voivat tarvita ruoansulatushiekkaa siementen hienontamiseen kuvussa. Varmista tämä erikseen oman lajisi hoito-ohjeista.

    Takaisin ylös

    Virikkeet ja lelut

    Miksi lintu tarvitsee leluja?

    Lelut ovat osa linnun virikkeellistämistä. Aikuiset linnut eivät leiki leluilla varsinaisesti samalla tavalla, kuin lapsi leikkii, vaan tavoitteena on tarjota linnulle jotain tekemistä. Luonnossa linnulla kuluisi suurin osa ajasta ravinnon hankkimiseen. Koska kotonamme lintu voi usein syödä ruokansa paljon nopeammin, se tarvitsee jotain tekemistä loppuajaksi.

    Jos lintu ei saa riittävästi virikkeitä, sen hyvinvointi kärsii. Se luultavasti aiheuttaa alkuun stressiä, joka voi johtaa esimerkiksi höyhenten nyppimiseen, huutamiseen tai apaattisuuteen.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä leluja/virikkeitä tarvitsen linnulleni?

    Linnun virikkeellistäminen on paljon muutakin, kuin pelkkiä leluja. Sitä pitää myös muistaa kehittää jatkuvasti, sillä lintu voi kyllästyä nopeasti erityisesti perinteisiin leluihin. Virikkeellistämiseen voi käyttää esim. seuraavia asioita:

    • Reilusti perinteisiä leluja papukaijoilla, joita voi jyrsiä (nämä harvoin kiinnostavat suoranokkia)
    • Ruokalelut ja ruoan käyttö virikkeellistämiseen
    • Seura
    • Mielenkiintoinen ja vaihteleva ympäristö

    Suoranokat eivät juurikaan hyödy perinteisistä leluista, ja jyrsittävä materiaali voi jopa lisätä pesimäintoa. Nämäkin linnut hyötyvät kuitenkin ruoalla virikkeellistämisestä, kuten salaattipalloista (turvallinen, johon kynsi ei voi jäädä kiinni) sekä hedelmävartaista.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Tarvitseeko lintuni peilin?

    Vaikka peiliä on pidetty yleensä pienemmillä linnuilla leluna, ei sitä tulisi käyttää. Peilissä näkyvä lintu voi käyttäytyä arvaamattomasti ja lisätä näin stressiä. Toisaalta peilistä vieroittaminen voi olla linnulle erittäin stressaavaa.

    Peilin sijaan kannattaa hankkia linnulle lajitoveri. Kahdesta linnusta on harvemmin paljoa enempää vaivaa, kuin yhdestäkään.

    Takaisin ylös

    Voinko tehdä linnuilleni itse leluja?

    Ehdottomasti! Näin pysytyt helposti lisäämään lintusi virikemäärää ja vaihtelemaan leluja useammin. Päästäksesi alkuun tarvitset käsittelemätöntä puuta, sisalnarua, sahan sekä poran.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Millaiset materiaalit ovat turvallisia leluissa?

    Turvallisia materiaaleja ovat mm. käsittelemätön puu (tässä toimivat myös ulkoa tuodut, jotka kannattaa käyttää saunassa, sekä esimerkiksi bambu) ja sisalnaru. Jo näistä pystyy rakentamaan paljon erilaisia leluja.

    Ruokaleluissa tulisi välttää sinkittyjä metalliosia, jos ruoka pääsee koskemaan näihin. Erityisen tärkeää se on tuoreruokien kohdalla, joiden vesi voi liottaa sinkkiä.

    Takaisin ylös

    Millaiset lelut ovat vaarallisia?

    Seuraavat asiat ovat aiheuttaneet tai voivat aiheuttaa vaaratilanteita:

    • Rispaantuneet narut ja kankaat, johon jalka jää kiinni
    • Myrkylliset ja käsitellyt materiaalit
    • Avainrenkaat (papukaijalla riittää voimaa saada nokkansa jumiin)
    • Oman linnun kokoon nähden vääränkokoiset ketjut (jalka voi jääd kiinni), tai ketjut, joiden lenkkien päät on liitetty huonosti toisiinsa

    Takaisin ylös

    Miten voin värjätä leluja?

    Itse tehtyjen lelujen värjäämiseen voi käyttää sekä turvallisia elintarvikevärejä, että erilaisia marjoja (puulelun voi keittää marjoilla värjätyssä vedessä ja laittaa kuivumaan).

    Takaisin ylös

    Käyttäytyminen ja koulutus

    Miksi lintuni tekee nokallaan raskuvia ääniä?

    On aivan tavallista, että linnut narskuttelevat nokkaansa käydessään nukkumaan. Tällöin ne ovat usein rentoutuneen näköisiä, höyhenet hieman pörröllään sekä mahdollisesti toinen jalka ylhäällä.

    Takaisin ylös

    Miksi lintuni seisoo yhdellä jalalla?

    Monet linnut nukkuvat toinen jalka ylhäällä, luultavimmin säästääkseen lämpöä, sillä jalan suojana ei ole sulkia. Tämä on siis aivan normaalia nukkuvalle tai lepäävälle linnulle.

    Joskus lintu voi aristaa jalkaansa, jos se on loukannut sen. Tällöin lintua kannattaa tarkkailla, ja ottaa tarvittaessa yhteys eläinlääkäriin.

    Takaisin ylös

    Miten saan lintuni takaisin häkkiin?

    Linnun tulisi aina palata vapaaehtoisesti häkkiin, jotta se pysyisi linnun kannalta turvallisena paikkana viettää aikaa; tarpeeton kiinniottaminen on linnulle tarpettonta stressiä. Parhaiten tämä onnistuu, kun häkkiin palaamisesta esim. illalla tekee rutiinin: päivän paras ruoka saadaan tässä yhteydessä häkissä.

    Ohessa pieni muistilista aiheeseen liittyen:

    • Pidä huoli, että häkki on miellyttävä paikka viettää aikaa
      • Riittävän suuri häkki
      • Riittävästi virikkeitä
      • Häkin sopiva sijoittelu
    • Anna linnulle riittävästi aikaa häkin ulkopuolella
    • Harjoittele häkkin palaamista riittävästi
    • Älä pidä häkkiin palaamista hamaan tulevaisuuteen asti selvyytenä

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten voin kesyttää lintuni?

    Linnun kesyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lintu oppii, ettei ihminen ole pelottava asia. Sen pitäisi tapahtua aina rauhallisesti linnun ehdoilla, ilman linnun ahdistamista. Missään nimessä ei tule käyttää mitään asioita, jotka estävät lintua pakenemasta, kuten linnun kiinnipitämistä.

    Yksinkertaisesti voi sanoa, että kun linnulle luo ympäristön, jossa se voi hyvin eikä joudu pelkäämään mitään, se kesyyntyy ajan kanssa.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten kauan kesyttämisessä kestää?

    Kesyttämiseen kuluvaa aikaa on mahdoton sanoa, sillä tähän vaikuttavat sekä linnun aikaisemmat kokemukset ihmisestä, että ihmisen oma toiminta. On tärkeää, että lintu saa kesyyntyä rauhassa ilman liikaa yrittämistä.

    Parhaimmillaan emojenkin ruokkimat poikaset voivat astua ihmisen kädelle parissa päivässä, jos kasvattaja on antanut ihmisistä hyviä kokemuksia. Ihmistä pelkäämään oppineilla linnuillta voi taas kestää kuukausiakin, ennen kuin lintu oppii luottamaan ihmiseen uudestaan.

    Takaisin ylös

    Miten saan puettua linnulleni valjaat?

    Valjaiden pukemisen opettaminen voi olla vaikeimpia koulutettavia asioita linnulle. Lähtökohtana tulee olla, ettei valjaita joudu laittamaan koskaan väkisin linnun päälle, vaan kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Jos lintu pyristelee vastaan, voi tilanne olla sen kannalta äärimmäisen stressaava.

    Käsittelyyn tottuneelle linnulle valjaat voi saada puettua suhteellisen helposti, jos lintu esimerkiksi antaa ihmisen nostaa siipeään. Jos näin ei ole, kannattaa aloittaa opettaminen varovasti siitä, että lintu ensiksi laittaa päänsä lenkistä läpi.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä/miten voin opettaa linnulleni temppuja?

    Käytännössä mikä tahansa papukaija voi oppia suuren määrän temppuja, kuten esineen noutamista tai koripallon pelaamista. Suurin rajoite on lähinnä kouluttajan osaaminen ja mielikuvitus.

    Temppujen opettaminen tapahtuu etenemällä vaihe vaiheelta hitaasti: ensiksi opetetaan pienin mahdollinen askel, josta edetään hiljalleen kohti lopullista versiota.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Villiintyykö kesy lintuni, jos hankin sille lajitoverin?

    Ei.

    Suurimmalla osalla linnuista on niin suuri tarve seuralle, että lajitoverin puutteessa ne hakeutuvat ihmisen seuraan. Jos tätä puutetta ei ole, ne eivät välttämättä hakeudu jatkuvasti ihmisen seuraan.

    Ei kuitenkaan voida missään nimessä sanoa, että lintu villiintyisi, jos se saisi lajitoverin. Jos ihmisestä on hyviä kokemuksia ja syitä tulla ihmisen luokse löytyy (mm. temppujen opettelu tai muu linnun kannalta hauska puuhailu), tulee lintu hakeutumaan ihmisen seuraan jatkossakin.

    Lajitoveri on linnun hyvinvoinnin kannalta lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto. Jos linnulle ei anna syytä pelätä ihmistä, on sinulla luultavasti hetken päästä kaksi kesyä lintua, jotka viihtyvät ihmisseurassa.

    Takaisin ylös

    Täytyykö papukaija pitää ihmisen silmien tason alalpuolella?

    Ei täydy, eikä tämä ole suositeltavaa. Linnun hyvinvoinnin kannalta olisi suotavaa, että sillä olisi orsia häkissä ja häkin ulkopuolella, jotka ovat ihmisiä korkeammalla.

    Kyseessä on pitkäaikainen papukaijaharrastajien keskuudessa elävä myytti, joka lähtee oletuksesta, että lintujen arvoasteikko parvessa määräytyisi sen käyttämän orren korkeuden perusteella. Papukaijoilla ei kuitenkaan ole havaittu mitään valtahierarkioita luonnossa.

    Ongelmat, joiden sanotaan korjaantuvan tuomalla papukaija ihmisen silmien tason alalpuolelle, johtuvat aivan muista syistä, kuten pelosta. Tällöin niihin pitäisi etsiä keinot, jotka edistävät linnun hyvinvointia ja opettavat sille toivottuja asioita.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Käyttäytymisongelmat

    Miksi lintuni puri minua?

    Linnut, mukaanlukien papukaijat, eivät käytä puremista osana normaalia kanssakäymistä. Pureminen on lähtökohtaisesti vasta viimeinen puolustautumiskeino, jos elekieli ja pakeneminen eivät auta. Toisin kuin aikaisemmin on opetettu, pureminen ei tarkoita, että lintu yrittäisi dominoida ihmistä.

    Lintu voi purra ihmistä esimerkiksi päästäkseen pois ahdistavasta tilanteesta tai puolustaessaan resurssejaan. Se voi olla myös oppinut, että puremisella saa ihmisen käden pois, jos pitää tätä epämiellyttävänä, ja käyttää puremista herkemmin jatkossa.

    Pureminen ei koskaan ole linnun vika, sillä se toimii tilanteessa vain parhaakseen näkemällä tavalla. Onkin omistajan vastuulla, ettei hän laita lintuaan tilanteeseen, jossa se kokee tarpeelliseksi purra ihmistä.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Mitä tehdä, kun lintu puree?

    Ensimmäinen askel linnun purtua ihmistä on päästä tilanteesta pois niin, ettei kummallekaan tule vammoja. On tärkeää pitää päänsä kylmänä, eikä lähteä kostamaan puremista linnulle.

    Pureminen ei koskaan ole linnun vika, joten sitä ei tulisi rangaista puremisesta. Esimerkiksi jonkinlainen “välitön palaute”, kuten nokkaan kopauttaminen tai muu vastaava rangaistus, tekee jo pelottavasta tilanteesta linnun kannalta vain entistä ahdistavamman. Tällöin mahdollisesti lisätään puremisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

    Puremisen kohdalla avainasemassa on sen välttäminen. Linnun elekieltä pitää pyrkiä kunnoittamaan, ja perääntymään tilanteesta ennen, kuin lintu kokee sen niin ahdistavana, että se purisi. Ihminen pystyy löytämään linnun kannalta hyvän kiertotien saada asiat menemään toivomaansa suuntaan, lintu yleensä ei.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten pidän lintuni pois kielletyistä paikoista?

    Lintu päätyy usein ei-toivottuihin paikkoihin, jos sillä ei ole riittävästi sallittua mielekästä tekemistä, tai ei-toivottu paikka/asia (kuten kirjahylly) on riittävän mielenkiintoinen, sekä helposti saatavilla. Linnun säännöllinen häätäminen pois tällaisista paikoista ei välttämättä opeta sille mitään, mutta voi saada linnun pelkäämään ihmistä.

    Parhaiten tämä onnistuu seuraavilla askeleilla:

    • Pidä huoli, että linnulla on riittävästi sallittuja paikkoja ja mielekästä tekemistä häkin ulkopuolella
    • Tee huoneesta riittävän lintuturvallinen, jotkin paikat kannattaa suojata
    • Vahvista sallituissa paikoissa olemista
    • Älä palkitse lintua kiellettyyn paikkaan menemisestä

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten saan lintuni lopettamaan huutamisen?

    Täysin hiljaista lintua ei ole edes olemassa. Jotkin linnut voivat huutaa, kun niillä on kivaa, kun niillä on tylsää, sekä kun muuten vain huutavat. Usein myös linnut huutavat toisilleen. Joskus huutaminen voi olla merkki siitä, että jokin on vialla tai jotakin puuttuu. On kuitenkin asioita, joilla huutamiseen voidaan vaikuttaa:

    • Älä vahingossakaan palkitse lintua huutamisesta esimerkiksi menemällä sen luokse tällöin. Näin se ei opi huutamaan perään
    • Tarjoa linnulle lisää virikkeitä. Monesti jotain puuhaileva lintu ei huuda, joten tämä voi vähentää huutamista
    • Tarkista, että linnun perustarpeet on täytetty, esimerkiksi ettei ruoka ole päässyt loppumaan

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miksi lintuni on alkanut pelkäämään minua?

    Linnut eivät ala pelkäämään mitään asioita ilman syytä. Jos kesy lintu alkaa yllättäen pelkäämään ihmistä, on siinä taustalla jotain huonoja kokemuksia tästä ihmisestä, tai ihmisistä yleensä. Pelottelijan ei tarvitse olla lintua hoitava ihminen: lintu voi oppia yleistämään pelon muihin ihmisiin.

    Yksi yleinen syy yllättävälle villiintymiselle on se, että lintua säännöllisesti häädetään pois tietyistä paikoista (monesti sillä oletuksella, että lintu oppisi tämän olevan kiellettyä). Tilanteessa lintu säikähtää ihmistä, ja säännöllinen säikyttely opettaa linnun pelkäämään ihmistä.

    Kannattaa kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset:

    • Teetkö jotain asioita, jotka lintusi kokee uhkaavana, vaikka et itse pidä näitä uhkaavana?
    • Saako lintusi joistain muista ihmisistä huonoja kokemuksia?

    Kannattaa myös lukea linnun kesyttämisestä, jotta ymmärtäisit paremmin syitä linnun kesyyntymiseen ja sen kautta mahdollisesti villiintymiseen: Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

    Takaisin ylös

    Miksi lintuni ei kesyynny?

    Lintu kesyyntyy, kun se oppii, että ihminen ei ole sille uhka, vaan ihmisen seura johtaa sen kannalta hyviin asioihin. Lintu ei kesyynny, jos se kokee ihmisen käyttäytymisen uhkaavana, vaikka ihminen ei tätä itse tarkottaisi.

    Mikä tahansa liika ahdistaminen ja yrittäminen voi alkaa pelottamaan lintua. Jos lintu on ahtaassa tilassa, josta ei pääse pakoon, ei sitä välttämättä huomaa, ellei lue linnun elekieltä tarkasti. Muista, että luottamus on paljon helpompi menettää, kuin saada. Pyri siihen, että lintusi tulisi luoksesi.

    Usein lintu ottaa ruokaa tai astuu ihmisen kädelle häkissä, mutta ei häkin ulkopuolella. Tämä johtuu luultavasti siitä, että linnulla ei ole mahdollisuutta perääntyä riittävän kauas häkin sisällä, mutta häkin ulkopuolella se pääsee pakoon ahdistavaa ihmistä. Kesyttämisen tulisi siis tapahtua häkin ulkopuolella, jossa voit nähdä, miten lintusi reagoi sinuun.

    Lisäksi yleistä on yrittää opettaa linnulle “kiellettyjä” asioita häätämällä sitä pois ja huutamalla ei:tä. Tämä on kuitenkin linnun näkökulmasta (erityisesti villimmän) pelottavaa, joten toistuvat tällaiset kokemukset opettavat, että ihminen on pelottava asia.

    Tyypillisiä virheitä lintua kesytettäessä:

    • Liika yrittäminen ja vieressä oleminen, joka ahdistaa lintua
    • Linnun kesyttäminen sen ollessa häkissä
    • Linnun pelottelu ja poishäätäminen
    • Linnun ottaminen kiinni väkisin (älä koskaan yritä kesyttää lintua pitämällä sitä väkisin kiinni!)

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten saan höyhenten nyppimisen loppumaan?

    Höyhenten nyppiminen on ikävä, varsinkin isoilla papukaijoilla esiintyvä ongelma, joka voi vaihdella lievästä höyhenien vahingoittamisesta käytännössä kaikkien höyhenten poistamiseen, joihin lintu ylttää. Tälle ongelmalle voi olla monta syytä.

    Ensiksi kannattaa käyttää lintu eläinlääkärillä, jotta voidaan varmistua, ettei kyseessä ole mikään lääketieteellinen ongelma. Taustalla voivat olla myös ongelmat ruokavalion kanssa, kuten linnulle huonosti sopivat pelletit.

    Jos kyse ei ole näistä, monesti kyseessä on stressin aiheuttama ongelma. Tällöin on tärkeää pyrkiä puuttumaan stressin aiheuttajaan. Yleisiä syitä ovat mm:

    • Virikkeetön ympäristö ja/tai liian pieni häkki sekä liian pitkä häkissä vietetty aika
    • Pesimisvireen aiheuttama stressi, kun lintu ei pääse pesimään
    • Käsinruokituilla eroahdistuksen aiheuttama stressi
    • Lintua pelottava/stressaava ympäristö

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Miten saan lintuni ymmärtämään, että olen parven johtaja/pomo?

    Usein tätä kysytään, kun papukaija ei tee asioita, kuten ihminen haluaa, tai käyttäytyy aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Kyseessä on pitkään lemmikkilintuharrastajien keskuudessa elänyt väärinkäsitys. Luonnossa papukaijoilla ei ole havaittu valtahierarkoita, eikä täten ole kohtuullista olettaa, että linnun käyttäytyminen kotona johtuisi siitä, ettei se “tiedä paikkaansa”.

    Monesti ongelmat johtuvat siitä, että lintu ei koe tekemistä, kuten häkkiin menemistä, tekemisen arvoisena. Se ei välttämättä edes tiedä, mitä ihminen siltä odottaa. Tälläisissa tilanteissa lintu voidaan opettaa tekemään vapaaehtoisesti asiat, joita siltä odotetaan.

    Aggressiivisuuden taustalla taas on usein pelko: lintu pelkää ihmistä, joten puolustautuu puremalla. Se voi myös nopeasti oppia, että puremalla saa käden pysymään pois, joten tästä syystä puree. Tällöin avainasemassa on opettaa, ettei ihmistä ole syytä pelätä.

    Jos linnulle yrittää opettaa väkisin, että ihminen on “pomo”, johtaa tämä yleensä linnun hyvinvoinnin heikkenemiseen, sillä tätä yleensä käytetään rajuja keinoja, kuten paniikissa vastaan pyristelevän linnun kiinnipitämistä.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Pesittäminen ja kasvatus

    Mitä eroa on kasvattajalla ja pesittäjällä?

    Pesittäjä on toimintaansa aloitteleva tai satunnaisesti lintujaan pesittävä henkilö. Kasvattajaksi taas mielletään kokeneempi harrastaja, jonka toiminta on suunnitelmallisempaa ja jolle on jo kertynyt enemmän osaamista. Monien pienikokoisten papukaijojen, kuten undulaattien ja neitokakadujen kohdalla yksi kasvattajan kriteereistä on se, että pesitettäviä pareja on useampi kuin yksi.

    Kannattaa huomioida, että Suomessa kuka tahansa voi kutsua itseään kasvattajaksi, joten itsensä nimeäminen kasvattajaksi ei välttämättä kerro mitään. Yhdistyksellä on kuitenkin oma kasvatusprojekti, jonka kautta kasvattaja voi saada yhdistyksen sertifikaatin: Kasvattajalista.

    Takaisin ylös

    Mitä tehdä, kun lintuni munii?

    Voit heittää munat pois. Joillakin lajeilla on taipumusta krooniseen munintaan, jossa naaras munii enemmän kuin se kestäisi fyysisesti. Tällaisten lajien kohdalla munat kannattaa keittää ja palauttaa haudottavaksi siihen asti, että naaras kyllästyy. Joidenkin lajien, kuten viiriäisten kohdalla ei ole mitenkään epätavallista, että munat hyödynnetään ihmisten ravintona.

    Jos haaveilet pesittämisestä, ota selvää hyvissä ajoin yksityiskohtaisesti, mitä lajisi pesittäminen vaatii. Älä kuitenkaan aloita pesitystä vahingossa tulleilla munilla ilman aiempaa pesityskokemusta, sillä tällöin tietotasosi on todennäköisesti vielä puutteellinen.

    Takaisin ylös

    Mitä tehdä "vahinkomunille"?

    Varmin tapa tuhota vahinkomunat on keittää ne. Joissakin lähteissä mainitaan ravisteleminen ja neulalla kuorikalvojen puhkominen, mutta nämä menetelmät ovat epävarmempia.

    Takaisin ylös

    Mitä pitää ottaa huomioon, jos haluan pesittää lintujani?

    Ota erittäin tarkasti selvää pesitettävän lajin pesimäkäytöksestä, ympäristöllisistä vaatimuksista, pesimäajan ravitsemuksesta ja muista ominaispiirteistä. Älä tyydy vain yhteen lähteeseen, vaan haali niin paljon tietoa kuin voit. Muista, että poikaset ovat luovutusikään asti vastuullasi, eli yleensä useita kuukausia lajista riippuen.

    Ota huomioon, että monien lintujen kohdalla pesittäminen luo niin vahvan siteen emojen välille, että ihmisen rooli linnun elämässä on pienenee aikaisempaan nähden, vaikka lintu olisikin kesy.

    Pohdi tarkasti, onko sinun taloudellisesti mahdollista pesittää. Onko sinulla tarpeeksi tilaa koko pesueelle? Onko sinulla varaa ruokkia emojen lisäksi kokonainen poikue? Jaksatko kuunnella poikasen kerjäysääntä vaikka keskellä yötä? Löydätkö kaikille poikasille vastuuntuntoisen kodin?

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Lintuni parittelevat, tarvitsevatko ne pöntön?

    Eivät tarvitse, jos et ole pesittämässä. Joskus linnut parittelevat ilman sen suurempia aikeita pesiä. Parittelu ei ole siis merkki siitä, että munia olisi välttämättä tulossa.

    Takaisin ylös

    Miten hillitsen pesimävirettä?

    Pesimävirettä voi hillitä vaikuttamalla seikkoihin, jotka kyseessä olevalla lajilla kiihottavat virettä. Yleensä kyse on valon, sateen ja tuoreravinnon määrästä. Kolopesijöillä myös pimeät kolot voivat laukaista linnun pesimisinnot.

    Lisätietoa:

    Takaisin ylös

    Kannattaisiko minun käsinruokkia poikaset?

    Käsinruokinta on ollut pitkään suosittu tapa kesyttää poikaset, mutta nykyisin sitä ei suositella. Käsinruokinnasta vaikuttaisi olevan potentiaalisesti haittaa linnuille, joten on parempi, että poikaset saavat kasvaa emojen hoivissa herkimmän kautensa.

    Käsinruokintaa ei tulisikaan käyttää linnun kesyttämiseksi, vaan vain tilanteessa, jossa poikasen hyvinvointi sitä vaatii. Tosin poikasta, jolla ei ole edellytyksiä hyvään ja itsenäiseen elämään, ei kannata käsinruokinnallakaan pelastaa.

    Poikasista saa kesyjä myös sillä, että niitä käsittelee vasta niiden tultua ulos pöntöstä, kun ne tulevat vapaaehtoisesti ihmisen luokse.

    Lisätietoa:

Yhdistyksen uutiskirje Kaikuja

Uutisia, artikkeleita, haastatteluja, lajiesittelyjä sekä paljon muuta! Kaijulien kaksi kertaa vuodessa julkaistava uutiskirje on ladattavissa tältä sivulta ilmaiseksi.

Uutiskirjettä julkaistiin vuodesta 2011 vuoteen 2014. Suhteessa lukijamäärään uutiskirjeen vaatima vaiva oli kuitenkin sen verran korkea, että sen julkaisu päätettiin lopettaa. Vanhat uutiskirjeet löytyvät edelleen täältä.

Vuoden 2014 numerot

Kaikuja 1/2014 (.pdf, 1,6 megaa)
  • Mikä ihmeen SEEL?
  • Good Bird -blogi: Ruoalla virikkeellistäminen
  • Mitä kertoa linnun lomahoitajalle?
  • Tarkastelussa jyrsijät
  • PetExpo 2014
  • Kaijulit esittäytyvät: Gunnthora Hafsteinsdóttir

Vuoden 2013 numerot

Kaikuja 2/2013 (.pdf, 2,4 megaa)
  • Kolumni: Näin on aina ennenkin tehty
  • Good Bird -blogi: Ruoalla virikkeellistäminen
  • Lintuhäkin pohjamateriaalit
  • Mikä eläinkaupoissa oikein mättää?
  • Neitokakadu Eilwen ja luottamusta koripallolla
  • Hyvinvointi: Käytöksellinen hyvinvointi
  • Tapahtumat: Lemmikkimessut 2013, Oulun paikallistapaaminen ja Pietarsaaren lintupäivä
  • Kasvattajat: Maxiini Puomila
Kaikuja 1/2013 (.pdf, 2,1 megaa)
  • Kolumni: Häkkikoot
  • Good Bird -blogi: Aggressioksi kääntyvä innostus
  • Möykky-neitokakadun sairaskertomus
  • Lintubongausta Costa Ricassa osa 1: Kolibreja
  • Lisää neitokakaduja Ruotsista
  • Hyvinvointi: Virikkeellistäminen
  • Tapahtumat: Käyttäytymis- ja koulutusseminaari 2013
  • Kasvattajat: Mia Niemi
  • Sijoituslinnut: Kahden sijoitusharmaan tarina

Vuoden 2012 numerot

Kaikuja 4/2012 (.pdf, 1,9 megaa)
  • Good Bird -blogi: Pureman kunnioittaminen
  • Suoranokkien vapaana lennättäminen
  • Varo lintuhuijaria!
  • Neitokakadu Murun tarina
  • Hyvinvointi: Ruokavalio
  • Kasvattajat: Anni Pohja
  • Yhdistysaktiivit: Pauliina Härkönen
  • Tapahtumat: Lemmikkimessut 2012
  • Tapahtumat: Oulun paikallistapaaminen
Kaikuja 3/2012 (.pdf, 1,8 megaa)
  • Good Bird -blogi: Kuinka käsitellä papukaijan pelkoa
  • Syyskokouksen satoa
  • Suoranokkien virikkeellistäminen osa 3/3
  • Keltaposki-neitokakadu Ruotsista
  • Mökkiviikonloppu ja Kaijulit 10v
  • Metallipajassa teetetty lintuhäkki
  • Minun lemmikkini - Papukaija
  • Hyvinvointi: Ympäristö
  • Yhdistysaktiivit: Anna-Riikka Ruottinen
  • Kasvattajat: Ida-Emilia Kaukonen
Kaikuja 2/2012 (.pdf, 2,0 megaa)
  • Good Bird -blogi: Mitä jokaisen lemmikin omistajan tulisi tietää?
  • Suoranokkien virikkeellistäminen osa 2/3
  • Hyvinvointisarja: Perushyvinvointi
  • PetExpo-messut
  • Neitokakadulajitapaaminen
  • Lajiesittely: Pyhämaina
  • Koulutus: Kädelle astuminen
  • Yhdistystoimintaa: Nuorisotiimi & Laura Kurkelan haastattelu
Kaikuja 1/2012 (.pdf, 2,6 megaa)
  • Good Bird -blogi: Apua sotkun kanssa
  • Kevätkokouksen satoa
  • Suoranokkien virikkeellistäminen osa 1/3
  • Hyvinvointisarja: Viitekehys
  • Lemmikkien hyvinvoinnin neuvottelukunta
  • Eläinkoulutuskeskuksen kurssilla & Erkku Kottosen haastattelu
  • Sijoitusamatsoni tervetystarkastuksessa
  • Sijoituslintujen tarinoita: Kultaposkiamatsoni Kalle
  • Lajiesittely: Raita-aratti
  • Yhdistystoimintaa: Kirjasto & Eveliina Pätsin haastattelu

Vuoden 2011 numerot

Kaikuja 4/2011 (.pdf, 1,6 megaa)
  • Good Bird -blogi: Luottamuksen rakentaminen papukaijan kanssa
  • Uutta: uutisia
  • Lemmikkilinnun hyvinvointi -artikkelisarja alkaa
  • Operaatio "Puhuva papukaija"
  • Peippojen kesyttäminen
  • Koulutus: Kohdentaminen
  • Valtakunnallinen lemmikkilinturekisteri
  • Lajikuvaus: Kaliforniantupsuviiriäinen
  • Tapahtumat: Lemmikkimessut ja Helsingin paikallistapaamiset
Kaikuja 3/2011 (.pdf, 1,3 megaa)
  • Good Bird -blogi
  • Syyskokouksen päätöksiä
  • Kaijuli.fi uusiutui
  • Tapahtumia: Antaverkka ja Turun messut
  • Esittelyssä tutustumisrinki
  • Terminologiaa: CITES
Kaikuja 2/2011 (.pdf, 1,3 megaa)
  • Uutta: Good Bird -blogi
  • PetExpo 2011
  • Yhdistyksen kasvatusprojekti
  • Uutta: Terminologiaa
  • Kutsu syyskokoukseen
Kaikuja 1/2011 (.pdf, 1,3 megaa)
  • Kevätkokouksen satoa
  • Uusi hallitus esittäytyy
  • Antaverkan viikonloppu
  • Teneriffan matka
  • Mitä kaikkea yhdistys tekee?

Yli 10 vuotta lemmikkilintujen hyväksi

Yhdistyksen historiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on mahtunut paljon asioita, mutta juuret ulottuvat vieläkin pidemmälle. Tämä artikkeli käy läpi Kaijuleiden historiaa: miten yhdistys sai alkunsa ja miten se on muovautunut aktiiviseksi toimijaksi, mitä se on nykyisin.

Teksti on julkaistu alunperin artikkelina vuoden 2012 Kaijuttimessa. Kirjoittaja: Jarmo Tuutti

Kaikki alkoi vuonna 2001, jolloin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksikin päätynyt Mika Rantamäki perusti keskustelufoorumin osoitteeseen papukaijat.net, josta yhdistyksen foorumi vielä tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä löytyy. Tällöin Suomesta ei löytynyt mitään lemmikkilintuaiheista keskustelupalstaa, vaan Suomen papukaijayhdistys ry:llä oli olemassa pelkästään infosivu, josta löytyi tietoa yhdistyksestä. Foorumin perustamisen jälkeen itse asiassa SPY:llä oli oma osionsa papukaijat.netin foorumilla.

Kaijulien 10-vuotiskakku

Kakku yhdistyksen 10-vuotisjuhlista syksyllä 2012.

Perustettu foorumi saikin nopeasti ”siivet alleen” ja keskustelu oli vilkasta heti alusta asti. Foorumin yhteyteen perustettiin myös chat, jossa oli helppo tutustua muihinkin harrastajiin hieman läheisemmin. Chatin keskusteluista saikin alkunsa ajatus uuden yhdistyksen perustamisesta: haluttiin järjestää aktiivisempaa toimintaa sekä enemmän lintupäiviä ympäri Suomea. Myös tämä chat löytyy edelleen yhdistyksen foorumin yhteydestä, joskin osa keskusteluista on siirtynyt uuden sukupolven myötä IRC:iin.

Yhdistyksen chat on kuitenkin kautta historian ollut tärkeä paikka, jossa monet harrastajat ovat viettäneet pitkiäkin iltoja, ja jossa on juteltu paljon muistakin asioita, kuin pelkistä linnuista. Allekirjoittanutkin päätyi yhdistyksen pariin chatin kautta loppuvuodesta 2005, kun olin hankkimassa ensimmäistä papukaijaani. Parhaat omat muistoni chatista liittyvät myöhäisiin viikonloppuiltoihin (mikä elämä?), kun keskusteluille on saanut nauraa vatsa kipeänä.

Yhdistyksen ensimmäiset askeleet

Vuonna 2002 alkoivat hautua ajatukset sekä uuden yhdistyksen perustamisesta että foorumilaisten tapaamisesta. Nämä päätettiinkin yhdistää ja ensimmäinen foorumilaisten tapaaminen sekä yhdistyksen perustamiskokous ajoittuivat viikonlopulle 28. – 29.9.2002. Tällainen ”mökkiviikonloppu” on edelleen yksi vuotuinen perinteinen yhdistyksen tapahtuma ja se järjestetään joka syksy samoihin aikoihin. Tällöin myös papukaijat.netin foorumista tuli yhdistyksen virallinen keskustelufoorumi ja samalla sivustolle alettiin luoda yhdistyksen nettisivuja.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mika Rantamäki, jonka lisäksi hallituksessa mukana olivat nykyinen puheenjohtaja Tiina Torikka, Anja Härkönen, Leena Pätiälä, Victor Kadyrov, Ilkka Härkönen, Kirsi Tolvanen, Kati Kokkonen sekä Pentti Laitila.

Yhdistyksen nimen synty onkin kokonaan oma tarinansa. Perustamiskokouksessa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja, kuten Suomen Lemmikkilintuyhdistys ry, joka kuitenkin hylättiin, koska se oli monien mielestä liian lähellä Suomen Papukaijayhdistys ry:tä, josta haluttiin erottua selvästi. Jo foorumin alkuaikoina ensimmäisellä ”sisäpiirillä” oli foorumilla oma osionsa ”kaijulit”. Monien variaatioiden kautta päädyttiin nimeen ”Lemmikkilinnut Kaijuli ry”.

Kyseinen nimi on luultavasti aiheuttanut monia haasteita, kun yhdistys on pyrkinyt luomaan yhteistyösuhteita ja kasvamaan, sillä nimi voi vaikuttaa hieman kummalliselta yhdistystä tuntemattomalle. Nimi kuitenkin jäi pysymään, sillä alkuaikojen aktiivit tulivat siihen lopputulokseen, että nimi ei määrää yhdistyksen uskottavuutta, vaan yhdistyksen toiminta. Nyt 10 vuoden jälkeen tätä kirjoitettaessa asiasta voi olla täysin samaa mieltä. Tätä kuvastaa esimerkiksi SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry:n toiminnanjohtajan Helinä Ylisirmiön kommentti ”Mutu-tuntuman sijasta tutkittuun tietoon perustuvaa lintutietoutta – sitä tarvitaan aina. Lemmikkilintujen kohdalla vallalla on vielä liikaa oletuksia ja vanhakantaista ajattelua. Kaijuleiden aktiivinen ote lemmikkilintujen puolestapuhujana on tarpeellista ja tärkeää”.

Varsinkin alkuaikoina Leena Pätiälän aktiivinen työ yhdistyksen eteen sekä nykyisin laadukas ja johdonmukainen, lintujen hyvinvointiin keskittyvä työ on tehnyt Kaijuleista tunnetun yhdistyksen, johon monet tahot luottavat yhteistyökumppanina. Lisäksi monille aktiivisille jäsenille kaijulina oleminen on jo itsessään tärkeä asia ja merkittävä osa yhdistyksen identiteettiä.

Myös edellä mainittu ”sisäpiiri” on aiheuttanut paljon keskustelua vuosien mittaan. Tutuksi on tullut mm. erään yhdistyksen ulkopuolisen henkilön aktiivisesti levittämä kommentti ”piiri pieni pyörii”. Kaijuleissa olemme kuitenkin ylpeitä tämän aktiivisen ”sisäpiirin” olemassa olosta, sillä ilman tällaista yhdistys ei pystyisi toimimaan tehokkaasti ja jonkinlaisen sisäpiirin muodostuminen aktiivisten toimijoiden keskuuteen on vääjäämätöntä. Olemme myös yhtä ylpeitä siitä, että tähän sisäpiiriin on myös ”ulkopuolisten” erittäin helppo päästä mukaan, sillä uudet kasvot otetaan avosylin vastaan. Kuten hiljattain mukaan tullut Ninnu Ahlgren kommentoi asiaa: ”Meidät otettiin iloisesti ja ystävällisesti vastaan, ihan kuin olisi tunnettu kauemminkin! Ilmapiiristä huokui tunnelma, joka kertoi yhteen hiileen puhaltavista ja lintujen hyvinvoinnista välittävistä ihmisistä.

Alku ei ole aina hankalaa

Voisi kuvitella, että uudella yhdistyksellä olisi vaikeuksia vakiinnuttaa itseään, mutta Kaijuleiden kohdalla alku oli yllättävän helppoa. Varsinkin Leena järjesteli paljon asioita, ja aluksi lintupäiviä oli lähes joka viikonloppu. Valitettavasti tämä vauhti myös sai aikaan sen, että joiltain into alkoi loppua ja he jäivät muutaman vuoden päästä taka-alalle toiminnasta. Tosin nämäkin tapahtuivat hyvissä merkeissä ja ”ovet paukkuen” lähteneitä aktiiveja ei yhdistyksen historiasta taida löytyä yhtään. Nykyisin tapahtumia järjestetään hieman harvemmin ja painopiste on muuttunut tapahtumiin, joissa harrastajat pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Monilla alkuaikojen aktiiveilla myös elämäntilanteet ovat muuttuneet ja esimerkiksi lapsien hankkiminen on tarkoittanut sitä, ettei yhdistystoiminnalle ole jäänyt niin paljoa aikaa, kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Mika joutui jättämään puheenjohtajan tehtävät 2004, jolloin tähän rooliin tuli nykyinen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikka. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös monta muuta nykyisinkin vielä yhdistyksen parissa olevaa henkilöä, kuten foorumin ylläpitäjäksi tullut ja nykyisin varapuheenjohtajana toimiva Jarkko ”Jake” Leppänen.

Olemme kuitenkin olleet siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että uusia innokkaita toimijoita on tullut tasaisesti yhdistyksen pariin. Esimerkiksi nykyinen yhdistyksen hallitus on kokoelma vanhempia kasvoja sekä tuoreita harrastajia.

Kaijulit on alusta asti ollut myös median kiinnostuksen kohteena ja yhdistyksen toiminnasta kirjoitettiinkin alkuun monta artikkelia. Lisäksi yhdistyksen linnut ovat esiintyneet mm. Aki Louhivuoren Gourmet club –elokuvassa, josta löytyy senegalinkaija Jade, amatsonianamatsoni Yrtti sekä valkokakadu Niilo. Mediaesiintymisiä on tullut myöhemminkin eteen, esimerkiksi Barbara Heidenreichin seminaarin yhteydessä sekä hiljattain Jaken ja Sannan radioesiintyminen NRJ:n aamuohjelmassa.

Aivan ensimmäisiä yhdistyksen tarjoamia palveluita olivat kirjasto ja hoitorinki, jonka jälkeen uusia palveluita on kehitetty tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen Kaijutin julkaistiin vuonna 2004. Aluksi yhdistyksellä oli myös hetken kasvattajalista, mutta tämä otettiin lyhyen ajan jälkeen käytöstä pois. Uusi kasvattajalista, joka täyttää yhdistyksen kriteerit lintujen hyvinvoinnin edistämisestä, saatiin julkaistua 2011.

Yhdistyksen osasto PetExpossa

Yhdistyksen osasto PetExpo 2012:ssa. Mukana ensimmäistä kertaa myös lennätysteltta.

Merkittävää muutosta asenteissa

Mielestäni yksi merkittävimpiä yhdistyksen saavutuksia on ollut lemmikkilintuharrastukseen liittyvien asenteiden sekä uuden tiedon levittäminen Suomessa. Tämä murros alkoi joskus vuoden 2006 jälkeen, kun itsekin olin aloitteleva lintuharrastaja. Kuulun kuitenkin vielä siihen sukupolveen, joka on tehnyt asioita ”perinteisten” tapojen kautta ja törmännyt sen aiheuttamiin ongelmiin.

Yksi merkittävä murros on ollut lintujen käsittely ja kouluttaminen. Perinteiset neuvot kertoivat, että linnulle ei tulisi antaa koskaan periksi ja se tulisi laittaa tekemään omistajan haluamat asiat hyvällä tai pahalla. Tähän on liittynyt myös väärinkäsitys siitä, papukaijoilla olisi jonkinlainen tarve pyrkiä dominoimaan omistajaansa tai pyrkiä parven johtajaksi. Näihin kuviteltuihin haasteisiin on aikaisemmin vastattu laittamalla ”kova kovaa vastaan”, mutta nykyisin ilmapiiri on muuttunut ja harrastajien ymmärtäessä paremmin lintujen käyttäytymistä pystytään tällaisten aiheuttamat konfliktit ratkomaan ilman kovia otteita.

Selkein alku tälle murrokselle oli Milla Koskinen, joka ei suostunut kuuntelemaan perinteisiä neuvoja siniotsa-amatsoni Ekun kanssa, vaan tutustui tuoreempaan tietoon. Hän muun muassa kävi kuuntelemassa Barbara Heidenreichin seminaaria ja Millan aktiivisuuden ansiosta Barbara on pitänyt kaksi koulutusseminaaria myös Suomessa. Lukuisten käännettyjen artikkeleiden sekä foorumikeskusteluiden jälkeen ilmapiiri on alkanut muuttua merkittävästi, ja nykyisin lähtökohtana on pakon sijaan vapaaehtoisuus sekä erityisesti lintujen hyvinvointi. Luonnollisesti tällaiset aiheet ovat herättäneet suuria tunteita suuntaan ja toiseen, ja aiheen ympäriltä onkin käyty monia tiukkoja vääntöjä foorumilla.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Hyvänä esimerkkinä on käsinruokinnan rooli kasvatuksessa: kun aikaisemmin käsinruokinta oli lähes vakio ja sitä  Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman pidettiin hyvänä tapana kesyttää poikanen, suositaan nykyisin ”luonnollisempaa” tapaa kasvattaa lintuja, joissa poikaset saavat elää elämänsä alun emojensa hoivissa. Lisäksi esimerkiksi virikkeellistämisen merkitys on noussut entisestään ja lintuhäkkien koot kasvaneet merkittävästi. Nykyinen hallituksen jäsen Jonne Stenroth kommentoikin näkevänsä tätä muutosta ympärillämme ollessaan aktiivisesti yhteydessä lukuisiin harrastajiin ympäri Suomea.

Voidaankin sanoa, että yhdistyksen aktiivisen toiminnan ansiosta lemmikkilintujen pitäminen on siirtynyt ”luonnollisempaan” suuntaan: niitä yritetään nykyisin ymmärtää enemmän lintuna ja tämän pohjalta tarjota niille hyvät olot lemmikkeinä. Tätä muutosta on leimannut myös se, että tiedon lähteenä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon laadukkaita lähteitä, kuten tieteellisiä tutkimuksia, pelkän mutu-tiedon sijaan.

Maailma ei tietenkään ole valmis paikka. Vielä ajoittain tulee vastaan järkyttävän pienissä häkeissä pidettäviä lintuja, satunnaisesti jotkut käsinruokkivat pesitettävien lintujen poikaset automaattisesti sekä jotkut vielä neuvovat kesyttämään linnut pitämällä paniikissa vastaan pyristelevää lintua kiinni esimerkiksi valjaisiin laittamista varten. Olemme kuitenkin tulleet Suomessa pitkälle siitä, mitä harrastus oli ennen Kaijuleiden perustamista.

Muita isoja askeleita

Yhdistyksen toiminta ei ole keskittynyt pelkästään tiedon jakamiseen, vaan Kaijuleiden piiriin on syntynyt paljon muutakin toimintaa. Sijoitusrinki on ollut merkittävänä osana toimintaa jo pitkään ja sen kautta on löytänyt uuden kodin monta haastavistakin olosuhteista tullutta lintua. Sijoitusrinki pystyykin auttamaan juuri yksittäisiä lintuja ja tällaiselle toiminnalle on Suomessa selkeästi tarvetta.

Muita merkittäviä mainitsemisen arvoisia palveluita ovat esimerkiksi 2011 valmiiksi saadut kasvattajalista sekä linturekisteri.

Kasvattajalistalle voivat hakea kaikki muutaman poikueen kokemuksen kasvattamisesta omaavat harrastajat. Emme ole halunneet tehdä sivustollemme avointa listaa, sillä haluamme kantaa yhdistyksenä vastuun siitä, että nettisivujemme kautta löydetyt kasvattajat toimivat eettisesti. Tämän takia kasvattajatoimintaan liittyykin sertifikaatti, jonka listalle hyväksytty kasvattaja saa. Se on merkki siitä, että yhdistys hyväksyy hänen toimintansa periaatteet sekä on tarkastanut lintujen tilat.

Linturekisteri taas perustettiin sen takia, että Papukaijayhdistyksen linturekisteri ei ole ollut enää vuosiin toiminnassa eikä siitä ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Pidimme asiaa niin tärkeänä, että päätimme perustaa oman rekisterin. Vuodessa rekisteröityjen lintujen määrä on noussut jo yli sadan, mutta tässä on vielä selkeästi kehitettävää. Yhtenä haasteena tosin vaikuttaa olevan se, että monia vanhempia lintuja ei ole tunnistemerkitty, joka on vähentänyt rekisteröitävien lintujen määrää.

Tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia

10 vuotta täyttäneen Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n toiminta ei näytä hidastumisen merkkejä. Pitkälti tämä on sen ansiota, että yhdistyksen pariin tulee säännöllisesti uusia innokkaita harrastajia, jotka jatkavat kymmenen vuotta sitten alkaneella tiellä.

Vaikka Kaijulit onkin vakiintunut kymmenen vuoden aikana merkittävänä toimijana Suomen lemmikkiharrastuksessa, on tämän suhteen vielä töitä tehtävänä. Nykyisellä 300 jäsenellä Kaijulit on selkeästi Suomen suurin lemmikkilintuyhdistys, mutta tämä määrä ei varmastikaan kata sitä potentiaalia, mitä Suomesta löytyisi. Jäsenmäärän kasvattaminen onkin yksi tärkeä asia yhdistyksen toiminnassa tulevina vuosina, sillä suurempi jäsenmäärä mahdollistaa suuremmat resurssit sekä tekee yhdistyksestä entistäkin vakavammin otettavan toimijan tällä kentällä.

Toinen haaste on nykyisten tärkeiden toimintojen, kuten linturekisterin sekä kasvattajalistan, vakiinnuttaminen osina suomalaista lemmikkilintuharrastusta. Tämä tulee vaatimaan ennen kaikkea aktiivista työskentelyä sekä tiedottamista, jotta ihmiset saataisiin laajalla joukolla tähän mukaan.

Yksi merkittävimpiä yhdistyksen historian aikana vastaan tulleita haasteita lienee kuitenkin tuleva eläinsuojelulain uudistus. Tätä varten valtakunnan mittakaavassa suhteellisen pienen yhdistyksen on onnistuttava vakuuttamaan monia mukana olevia tahoja, sillä kyseessä on merkittävä lakiuudistus ja jota valmistelemassa on useita korkean tason virkamiehiä. Haasteena on samalla saada laki huomioimaan linnut tarpeeksi hyvin, mutta niin, ettei harrastuksesta tule liian vaikeaa. Otamme tämänkin haasteen kuitenkin innokkaina vastaan ja pyrimme saamaan aikaan harrastuksen kannalta merkittäviä asioita.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkkiä haasteita, vaan ennen kaikkea näemme tulevaisuuden mahdollisuuksia täynnä. Yhdistys jatkaa työtään lemmikkilintujen hyvinvoinnin eteen ja pyrimme jatkossa tavoittamaan yhä suuremman osan ihmisiä sekä olemaan ”kokoamme suurempi yhdistys”. Hyvä esimerkki mahdollisuuksista on hiljattain julkaistu Minun lemmikkini –kirjasarjan papukaijaosa, jonka kirjoittivat kaksi yhdistyksen hallituslaista. Tämä kirja päätyy myös kirjastoihin ja tavoittaa kokonaan uutta lukijakuntaa. Lisäksi yhteistyö viranomaisten ja muiden vastaavien toimijoiden kanssa on alkanut kantamaan hedelmää: esimerkiksi CITES-asioita on saatu edistettyä sen ansiosta, että olemme itse olleet proaktiivisesti yhteydessä Ympäristökeskukseen.

Tämä pikainen historiikki onkin hyvä päättää yhdistyksen puheenjohtaja Tiina ”Tinttu” Torikan sanoihin:

”10 vuotta on pitkä aika, mutta varsinkin asennemuutosten tekemiseen se on kovasti lyhyt. Pitää muistaa, että yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi oli 2003, joten kovin lyhyessä ajassa Lemmikkilinnut Kaijuli ry on saanut aikaan mm. asenteiden muutosta lintujen hyvinvointia silmällä pitäen. Muutenkin se, että tänä päivänä ollaan jo niin pitkällä, että eri viranomaistahot ottavat meihin yhteyttä eri asioissa, kuten vaikka aikaisemmin mainitut lakimuutokset, kertovat siitä sinnikkyydestä ja ahkeruudesta, minkä eteen jokainen yhdistysläinen on tehnyt vapaaehtoista, palkatonta työtä. Monesti tuo työ on vieläpä tehty oman työn ja/tai opiskelujen ohella. Yhdistyksen saavutukset ovat hyvä esimerkki siitä, että porukassa on voimaa. Pienillä teoilla saadaan paljon aikaiseksi, kun halutaan uskoa omaan tekemiseen. Uskon, että seuraavatkin 10 vuotta on vähintään yhtä tuloksellisia ja hauskoja. Haluan kiittää niitä kaikkia, jotka ovat oman panoksensa tuoneet yhdistyksen toimintaan kuluneen 10 vuoden aikana.”

Lemmikkilinnut Kaijuli ry - Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys

Oletko lemmikkilintuharrastaja, joka haluaa tarjota lemmikilleen parhaan mahdollisen elämän? Tai vasta harkitset linnun hankkimista lemmikiksesi ja haluat lisätietoa aiheesta? Oli kyse kummasta tahansa - tai olet muuten vain kiinnostunut lemmikkilinnuista - Lemmikkilinnut Kaijuli ry on juuri oikea yhdistys sinua varten.
Kaijuleiden papukaijalogo

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys. “Kaijulit” toimii aktiivisesti koko maan tasolla, järjestäen harrastajille tapahtumia ja palveluita sekä edistäen lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia monilla eri tavoilla. Yhdistyksen toiminta voidaankin jakaa pääpiirteittäin kahteen osaan, jotka osittain myös lomittuvat keskenään:

  • Lemmikkinä elävien lintujen hyvinvoinnin edistäminen mm. jakamalla tietoa lemmikkilintujen omistajille ja sellaista lemmikiksi harkitseville.
  • Harrastusta helpottavien tai muuten hyödyllisten palveluiden ja toiminnan järjestäminen yhdistyksen jäsenille.

Lintujen hyvinvointia pyrimme edistämään pääosin jakamalla tietoa. Tätä teemme tämän sivuston lisäksi yhdistyksen keskustelupalstalla, julkaisujemme kautta sekä tapaamalla harrastajia ja harrastuksesta kiinnostuneita eri tapahtumissa. Lisäksi autamme lemmikkilintuja myös yksilöllisellä tasolla esimerkiksi sijoitus- ja hoitorinkien kautta.

Yhdistys myös järjestää harrastusta edistäviä palveluita jäsenilleen. Palveluihin kuuluvat mm. tapahtumat, yhdistyksen nettisivut, yhteistyöliikkeet alennuksineen, jäsenlehti ja paljon muuta. Vuonna 2011 yhdistys myös perusti kasvattajalistan edistääkseen eettistä kasvattamista sekä Valtakunnallisen lemmikkilinturekisterin.

Keskustelufoorumi on yksi yhdistyksen keskeisiä toimintoja ja toimii kohtaamispaikkana sadoille lemmikkilintuharrastajille. Vuoden 2011 aikana foorumille kirjoitettiin keskimäärin yli 53 viestiä päivässä. Yhdistyksen foorumi on perustetu jo ennen yhdistyksen perustamista. Aktiiviselta keskustelupalstalta voit kysyä apua tai vain vaihtaa ajatuksia muiden harrastajien kanssa.

Pyrimme edistämään eettistä lemmikkilintuharrastusta myös tekemällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Autamme mielellämme median edustajia tiedon hankkimisessa sekä teemme yhteistyötä viranomaisten ja eläinsuojeluun liittyvien yhdistysten kanssa.

Tervetuloa mukaan, tehdään yhdessä Suomesta parempi paikka lemmikkilinnuille!

Yhdistyksen historia

Vuonna 2002 joukko lemmikkilintuharrastajia halusi järjestää aktiivisempaa lemmikkilintuharrastukseen liittyvää toimintaa ympäri Suomea. Tätä varten he perustivat uuden yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Lemmikkilinnut Kaijuli ry. Nykyisellään yhdistyksen aktiivien joukko on sopiva yhdistelmä alusta asti mukana olleita “konkareita” sekä uudempia aktiivisia harrastajia.

Vuosien varrella yhdistys on kasvanut ja sen toiminta on laajentunut monille eri alueille. Tänä aikana yhdistys on myös pystynyt rohkeasti uusiutumaan, pyrkien tuomaan harrastajille aina tuoreinta tietoa harrastuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat yhdistyksen järjestämät vuosien 2009, 2010 ja 2013 Barbara Heidenreichin vetämät koulutusseminaarit.

Entä tulevaisuudessa?

Viimeisten vuosien aikana yhdistys on käynnistänyt useita palveluita, jotka ovat olleet toiminnan tavoitteina jo alusta asti, kuten kasvattajalista sekä linturekisteri. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi aika jäädä lepäämään laakereilleen, vaan tekemistä riittää edelleen.

Nykyisen aktiivisen toiminnan jatkamisen lisäksi lähitulevaisuuden tärkeitä tavoitteitamme ovat mm. vaikuttaminen eläinsuojelulakiin ja siihen liittyvään työhön. Näiden tiimoilta pyrimme myös lisäämään yhteistyötämme viranomaisten kanssa. Lisäksi haluamme järjestää aktiivista toimintaa ympäri maata, ei vain etelän perinteisesti aktiivilla alueilla. Pyrimme myös entisestään kehittämään tiedonvälitystä ja lisäämään esimerkiksi nettisivuilla saatavilla olevaa tietoa sekä tapahtumissa jaettavia esitteitä.

Haluamme myös olla jäsentemme näköinen yhdistys, joten pyrimme kuuntelemaan jäsentemme mielipiteitä mahdollisimman paljon. Olemme järjestäneet mm. yhdistyskyselyn, jonka tulosten kautta mietimme, miten asioita voidaan kehittää. Uusia palveluita pyritään kehittämään sitä mukaa, kun niille tulee tarvetta ja yhdistykseltä löytyy resursseja niiden järjestämiseen.

Jos haluat olla mukana edistämässä suomalaista lemmikkilintuharrastusta, voit tukea yhdistyksen toimintaa liittymällä jäseneksi, tai halutessasi lähteä mukaan toimintaan aktiivisemminkin.

Yhteistyö

WPT Logo
SEEL ry logo

Lemmikkilinnut Kaijuli ry liittyi World Parrot Trustin yhdistysjäseneksi syyskuussa 2005. World Parrot Trust (WPT) on kansainvälinen luonnonvaraisten papukaijojen suojelua ja vastuullista lintuharrastusta tukeva sekä salakuljetusta vastustava säätiö, joka on toiminut jo vuodesta 1989.

Tarkoituksena on jakaa yhdistyksen jäsenille kansainvälistä tietotaitoa koskien papukaijojen pitoa lemmikkinä ja salakuljetuksen luonnonpopulaatioille aiheuttamia vaaroja. Kaijulit on myös kerännut WPT:lle rahaa useammassa eri tilanteessa. Aikaisemmin esimerkiksi messuilla "Kuvauta itsesi papukaijan kanssa" -tilaisuuden tuotto on lahjoitettu WPT:lle sekä toisaalta kevään 2011 PetExposta myydyistä Papukaija lemmikiksi? -oppaista on lahjoitettu 2 euroa jokaista myytyä kohden.

Lisäksi Lemmikkilinnut Kaijuli ry on liittynyt 2014 perustetun Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n jäseneksi. Liiton tavoitteena on edistää vastuuntuntoista eksoottisten eläinten harrastusta sekä turvata harrastuksen jatkuminen Suomessa tulevaisuudessakin.

Lisäksi toimimme monien suomalaisten tahojen kanssa yhteistyössä, kuten Ympäristökeskuksen kanssa liittyen CITES-asioihin.

Lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on ennen kaikkea vastuuntuntoisen lemmikkilintuharrastajan yhdistys. Olemme toimineet Suomessa vuodesta 2002 ja tänä aikana kasvaneet yli 300 jäsenen yhdistykseksi. Yhdistyksenä teemme paljon töitä niin harrastuksen eteen, kuin Suomessa lemmikkinä elävien lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry palkittiin vuoden 2014 Myötäkarvaan-palkinnolla PetExpo-messuilla 12.4.2014.

"Kaijuleilla", kuten yhdistys yleensä tunnetaan, on käytännössä kaksi tavoitetta toiminnassaan: Toisaalta pyrimme edistämään Suomessa lemmikkinä elävien lintujen hyvinvointia. Tätä teemme mm. tietoa jakamalla sekä esimerkiksi sijoitusringin kautta etsilällä uusia koteja tällaisia tarvitseville linnuille. Samalla palvelemme suomalaista lemmikkilintuharrastusta monin eri tavoin, kuten järjestämällä tapahtumia sekä edustamalla harrastajia viranomaisten suuntaan.

Liittymällä yhdistyksen jäseneksi voit myös itse omalta osaltasi tukea toimintaamme. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, omisti lintuja tai ei. Jäsenenä et sitoudu kuin maksamaan yhdistyksen jäsenmaksun, mutta voit halutessasi osallistua toimintaan aktiivisemminkin. Käytännössä yhdistyksen toimintaa pyörittää muutaman kymmenen toimihenkilön joukko, sekä toiminnasta vastaa kerran vuodessa valittava hallitus. Teemme kaikki tätä vapaaehtoistyönä; jäsenmaksut käytetään täysin palveluiden kulujen kattamiseen sekä yhdistyksen tavoitteiden edistämiseen.

Yhdistyksemme on myös maailmalla papukaijojen hyvinvointia edistävän sekä luonnonsuojelutyötä tekevän World Parrot Trustin yhdistysjäsen. WPT:n toimintaa tuemme ennen kaikkea rahallisella panoksella. Lisäksi Kaijulit on yksi 2014 perustetun Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n perustajajäseniä. Liitto pyrkii edistämään eksoottisina pidettyjen lemmikkein ja harraste-eläinten hyvinvointia korkealla tasolla sekä turvaamaan vastuuntuntoisen harrastuksen jatkumisen Suomessa jatkossakin.

Tämän osion sivuilta voit lukea enemmänkin yhdistyksen toiminnasta.

Yhteistyöliikkeet (alennusliikkeet)

Alla olevista liikkeistä saat yleensä 10% alennuksen (ellei toisin mainittu, kategoria riippuu liikkeestä) näyttämällä yhdistyksen jäsenkorttia.

Jos liikkeesi puuttuu listalta tai listalla on virheellisiä tietoja, ota meihin yhteyttä sähköpostitse Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Voi ottaa yhteyttä myös jos lähelläsi on liike jonka haluaisit listalle, niin katsomme, mitä voimme tehdä. Voit myös pyytää liikkeen kauppiasta ottamaan meihin yhteyttä.

Klikkaamalla liikkeen nimeä pääset sen kotisivuille (jos sellainen on olemassa).

Kunta Liike Osoite Muuta
Espoo Faunatar Sello Leppävaarankatu 3-9 Kauppakeskus Sello
Helsinki Faunatar Arabia Hämeentie 111 Kauppakeskus Arabia
Helsinki Faunatar Itäkeskus Itäkatu 7 Kauppakeskus Itis
Helsinki Faunatar Redi Hermannin rantatie 5 Kauppakeskus Redi
Helsinki Faunatar Ristikko Ajomiehentie 1 Kauppakeskus Ristikko
Helsinki Keskustan Eläinkauppa Kalevankatu 14 Jäsenkortilla 5% alennus
Hyvinkää Faunatar Hyvinkää Torikatu 7 Kauppakeskus Willa
Hyvinkää Lemmikkieläinliike Salamanteri Kauppalankatu 7-11
Joensuu Lemmikkikeskus Joensuu Voimatie 2 Kauppakeskus Prisma
Jyväskylä Faunatar Keljo Kylmälahdentie 6 Keljon Kauppakeskus
Jyväskylä Lemmikkikeskus Jyväskylä Ahjokatu 16 Seppälä
Järvenpää Faunatar Järvenpää Rantakatu 5 Prisma-keskus
Kankaanpää Eläin ja tarvike Oskun Tassu Torikatu 9 Myyntitalo Jera
Kerava Faunatar Kerava Paasikivenkatu 13
Kouvola Lemmikkikeskus Kouvola Hallituskatu 5
Lahti Faunatar Lahti Ajokatu 83 Launeen Prisma
Lohja Faunatar Lohja Laurinkatu 37-41 Lohjan Prismakeskus
Mikkeli Lemmikkikeskus Mikkeli Maaherrankatu 1 Kauppakeskus Stella
Nummela (Vihti) Eläinkeskus Ratastie 9 Myös verkkokauppa 24pets.fi
Oulu Lemmikkikeskus Lilzoo Kauppurienkatu 34
Pori Faunatar Pori Hallituskatu 5
Pori Porin Akvaariokeskus Siltapuistokatu 14 Kauppakeskus Puuvilla
Seinäjoki Faunatar Ideapark Suupohjantie 57
Seinäjoki Faunatar Päivölä Väinämoinen 2 Päivölän Citymarket
Tampere Faunatar Turtola Sotilaankatu 11 KCM-kauppakeskus Turtola, Liiketila 7E
Turku Ad-Lux Oy Brahenkatu 12
Turku Faunatar Länsikeskus Markulantie 150 KCM Länsikeskus
Turku Zoo Jatar Turku Kustavintie 4
Vantaa Faunatar Jumbo Vantaanportinkatu 7 Kauppakeskus Jumbo
Vantaa Faunatar Koivukylä Ojalehdonkuja 1 KCM Kauppakeskus Koivukylä
Vantaa Faunatar Myyrmanni Iskoskuja 3 A 40 Kauppakeskus Myyrmanni
Varkaus Lemmikkikeskus Varkaus Kauppakatu 62

Yhteydenotto

Voit ottaa yhteyttä yhdistykseen käyttämällä alla olevia sähköpostiosoitteita.

Kaikki sähköpostiosoitteet ovat muotoa Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

  • Hallitus: hallitus@
  • Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: jasenrekisteri@