Apua! Lintuni munii

Joskus lemmikkilinnut jäävät lisääntymishormoniensa huumaan ja alkavat munimaan esimerkiksi häkin pohjalle. Tällaisten vahinkomunien ei tulisi antaa kehittyä poikasiksi asti, sillä pesityksen tulisi olla aina harkittu tapahtuma. Hormonaalisuutta ja ei-toivottua munintaa voi myös pyrkiä ennaltaehkäisemään. Epätoivottuja munia ei tulisi suinpäin poistaa. Lue artikkelista ohjeet, miten toimia!

Teksti: Laure Kurkela

Hormonaalisuuden ehkäiseminen

On sekä linnun että omistajan edun mukaista, jos lemmikkinä elävän linnun liiallista hormonaalisuutta pyritään ehkäisemään ja hallitsemaan. Tässä artikkelissa käydään läpi millaisia ongelmia lemmikkilinnun hormonaalisuus voi aiheuttaa, mitä omistaja voi tehdä hormonaalisuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ja miten toimia, jos lintu munii.

Lintujen lisääntymistä säätelevät monet ulkoiset tekijät. Näitä ovat muun muassa valaistus, ilmankosteus, ravinto, "sopiva" kumppani sekä pesäpaikat ja pesämateriaali. Munimisen ja liiallisen hormonaalisuuden ennaltaehkäisyn vuoksi eräs tärkein toimi on, että linnuille ei tarjota pesää nukkumatarkoitukseen. Papukaijoilla tämä tarkoittaa pesäpönttöjä tai telttoja, peipoilla ja kyyhkyillä kuppimaisia pesiä. Varsinkin kaijasten eli rakkauspapukaijojen kohdalla kiertää edelleen vanhaa tietoa, että ne tarvitsisivat nukkuakseen pesäpöntön. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Pesä ja siihen verrattavat paikat, eli myös pohjapaperien hämärät aluset papukaijoilla tai kulhomaiset ruokakupit peipoilla, nostattavat hormonitasoja ja voivat innostaa pesimään.

Linnun hormonaalisuus voi tuoda mukanaan monia ongelmia, kuten aggressiivista käytöstä. Hormonaalisessa tilassa oleminen on linnulle kuluttavaa, ja erityisesti muniminen on aina suuri ponnistus naaraslinnulle. Mikäli munimisprosessi ei suju kuten pitää, voi muna jäädä jumiin. Munajumi on linnun hengelle vaarallinen tila, joka vaatii eläinlääkärin hoitoa, jopa leikkauksen.

Lue myös lisää:

Lemmikkilinnun hormonaalisuus: ehkäisy ja hoito

Pöntöt, pesät ja nukkumateltat ovat omiaan nostattamaan hormonaalisuutta, eikä niitä kannata pitää linnuille tarjolla. Kaijasten vanhoissa hoito-ohjeissa on suositeltu pesäpönttöä nukkumiseen, mutta tämä on vanhentunut tieto.

Jos lintu munii

Jos lintu kuitenkin kerkeää munia, on yhdestä lintua kuormittavasta ponnistuksesta selvitty: muna on ulkona ja munajumin riski on ainakin tämän munan osalta ohi. Yleensä muna ei kuitenkaan jää vain yhteen. Tällaista vahinkomunaa, ta munia, ei tulisi kuitenkaan päästää kuoriutumaan.

Liika- tai ongelmamunimisesta puhutaan, kun naaras munii usein ja kroonisesti. Sen on ajateltu olevan geneettistä, joten liikamuniva emo periyttää tätä epätoivottua ja jopa vaarallista ominaisuutta eteenpäin seuraaville sukupolville. Vahinkomunia ei kannata päästää kehittymään poikasiksi saakka, sillä pesittämisen tulisi olla tarkoin harkittua. Mikäli linnut ovat yllättäen aloittaneet pesinnän, ei omistaja ole voinut arvioida lintuparin soveltuvuutta lisääntymiseen esimerkiksi terveydentilan, värityksen tai iän suhteen. Lintujen sukulaissuhteet tulisi myös olla tiedossa, sillä läheistä sukua olevien lintujen ei tulisi antaa pesiä keskenään.

Vaikka nopeasti ajatellen linnulta voisi poistaa munan, tämä voi kuitenkin johtaa vain suurempiin ongelmiin. Monesti munan poistaminen saa naaraan vain munimaan lisää, ikään kuin se pyrkisi saamaan tietyn munamäärän täyteen. Munia ei siis tule poistaa ennen kuin ne ovat joko rikki tai emo on ne jo hylännyt. Kaikkia lintuja hautominen ei kiinnosta, ja ne voivat hylätä munansa heti tai jopa munia ne orrelta alas niin, että ne rikkoutuvat heti.

Linnut pitää siis jättää hautomaan munia ja antaa niiden kyllästyä omia aikojaan. Tällöin munan kehitys on kuitenkin keinotekoisesti keskeytettävä tai on käytettävä muovisia munia, että poikasia ei pääse syntymään.

Aiemmin suositeltiin, että tuoreeltaan munittujen munien kehityksen voisi keskeyttää esimerkiksi ravistamalla munaa voimakkaasti tai sekoittamalla sen sisällön neulan avulla. Nämä ovat kuitenkin epävarmoja menetelmiä, ja joskus näistä huolimatta poikanen on lähtenyt kehittymään.

Varmin keino kehityksen pysäyttämiseen on munan keittäminen. Tämän jälkeen muna tulisi viilentää takaisin huoneenlämpöiseksi esimerkiksi viileässä vesihauteessa, jotta hautova emo ei saa palovammoja. Munan voi merkitä lyijykynällä tai hiilellä, jotta omistaja pysyy kärryillä siitä, mitkä munat on keitetty. Yleensä linnut munivat useamman munan noin päivän-parin välein ja alkavat sitten hautomaan koko satsia, kun ne ovat omasta mielestään saavuttaneet hyvän pesuekoon.

Munat kannattaa poimia silloin kun pesä on tyhjä: usein emot poistuvat pesästä syömään, juomaan ja tarpeilleen. Munien kehityksen keskeyttämisen varmistamiseksi voi joskus olla tarpeen stressata emoja niin, että munat kerätään niiden alta, jos emot eivät kertakaikkiaan jätä munia tai pesäänsä. Apuna voi käyttää linnun koosta riippuen nahkahanskoja, lusikkaa tai muita apuvälineitä.

Muovisia tekomunia käytetään yleisemmin esimerkiksi kesykyyhkyillä, jotka innostuvat munimaan vuosittain, jopa useamman kerran kesässä. Jos omistaa naaraslinnun lajista, jolla esiintyy paljon ongelmamunintaa, voi omalle lajille sopivia tekomunia hankkia etukäteenkin. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi naurukyyhky, neitokakadu, ruusukaijanen, undulaatti ja seeprapeippo. Tekomuna vaihdetaan linnun oikean munan tilalle, ja oikea muna otetaan pois linnuilta. Tällä hetkellä keinotekoisia munia saa esim. 24pets-kaupasta. Tekomunan on oltava lajille oikean kokoinen, ja suomalaisissa nettikaupoissa kokovaihtoehdot ovat yleensä kyyhkyn- ja kananmuna, jotka ovat liian isoja pienille linnuille.

Omistajan tulisi tarkkailla pesivän lintunsa munatilannetta, vaikka se valitettavasti tarkoittaisi linnun ajoittaista häirintää. Tässä tarkoitus kuitenkin pyhittää keinot: munamäärän laskeminen, munien keittäminen tai vaihtaminen muovisiin muniin on kuitenkin pienempi stressi linnuille kuin koko poikueen hoitaminen.

Tämä neitokakadu on muninut korkeajalkaisen häkin alle jäävään tummaan koloon. Kuva: Kiuru Koponen

Kohti parempaa arkea

Jotkut naaraat munivat vain muutaman munan tai yhden poikueen vuodessa, kun niiden hormonaalisuus on huipussaan esimerkiksi keväällä. Kierre on ikävä, ja omistajan kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että linnun hormonitasot pysyisivät normaalissa arjessa mahdollisimman matalina.