Lemmikkilintujen häkkien minimikoot ovat nykyisellään lain silmissä tulkinnanvaraisia. Artikkelin julkaisuhetkellä Suomen laki tai asetukset eivät ota riittävän tarkasti kantaa lintujen häkkien kokoihin. Nyt on aika toimia: häkkien minimikoot on mahdollista saada osaksi tulevaa Eläinten hyvinvointilakia tarkentavaa asetusta.

Teksti: Laure Kurkela ja Janina Vartiainen, 6.11.2024

Linnut ovat aktiivisia ja lentokykyisiä lemmikeitä, jotka tarvitsevat kodeissamme runsaasti tilaa. Lemmikkilinnut, lakikielessä edelleen "häkkilinnut", viettävät usein ainakin osan päivästään häkissä. Häkin tulisi olla linnuille tila, jossa niillä mukava olla, ja johon ne palaavat mielellään päivittäisen turvallisessa sisätilassa ulkoilun päätteeksi. Tällaista häkkiä kutsutaan tässä artikkelissa nimellä kotihäkki, erotuksena pienemmästä ja väliaikaisemmasta tilasta, jota voi olla esim. karanteeni-, sairas-, tai matkahäkki.

Kotihäkissä lemmikkilinnulla tulisi olla riittävästi tilaa, että se pysty toteuttamaan olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Valitettavasti tämä ei läheskään aina toteudu, sillä kaikki linnunomistajat eivät perehdy yhdistysten suosituksiin, ja lemmikkilintujen pitoon liittyvät lakisäädökset ovat tulkinnanvaraisia. Lintujen tulisi mielellään mahtua lentämään häkissään, edes pyrähdyksen verran. Varsinkin isoilla tai pitkäsiipisillä linnuilla tämä ei valitettavasti nykyisellään yleensä toteudu, koska ne eivät uskalla pyrähdellä siivilleen ahtaissa tai ahtaasti sisustetuissa häkeissä. Kaiken kokoisille lemmikkilinnuille tulisi tarjota niin suuri ja tarpeita vastaavasti sisustettu häkki, että ne uskaltavat ja mahtuvat liikkumaan häkin sisälläkin siipiensä avulla.

Eläinten hyvinvointilaki ja sitä täydentävät ja tarkentavat asetukset eivät tämän artikkelin kirjoitushetkellä ota riittävän tarkasti kantaa lintujen häkkien kokoihin. Säädösten epätarkkuus ja konkreettisten, mittoihin perustuvien häkkikokovaatimusten puuttuminen mahdollistavat lintujen pitämisen liian pienissä ja puutteellisissa tiloissa. Lemmikkilintujen liian pieniin tiloihin on tästä syystä haasteellista puuttua, koska ympäripyöreästi muotoiltu laki ei tarjoa viranomaistahoille, kuten valvoville eläinlääkäreille tukea tilantarpeen arviointiin tositilanteessa. Mitattavissa olevat, hyvän kokoiset häkkien minimivaatimukset turvaisivat lemmikkilintujen perustarpeita ja tukisivat myös viranomaisten toimintaa.

Minimisuositukset ja minimikoot

Lemmikkilinnut Kaijuli ry ja monet muut lintutietoutta jakavat yhdistykset, yritykset ja muut tahot käyttävät aikanaan Maa- ja metsätalousministeriön määrittelemiä lintujen kotihäkkien minimisuosituksia. Ne eivät määrittele häkkien ideaalia kokoa, vaan esittävät lähtökohdan, joka vähintään tulisi täyttää ja jota isompia häkkien tulisi olla. Lemmikkilinnuille tulisi aina tarjota niin suuri tila, kuin mahdollista. Koska ne eivät nykyään ole lain vaatimia, niistä ei voida aukottomasti käyttää termiä “minimikoko”, minkä vuoksi puhutaan vain minimisuosituksista.

Nämä minimisuositukset ovat peräisin asetuksesta nimeltä “Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta”, jossa aiemmin oli esitettynä pakollisten vaatimusten lisäksi myös suosituksia. Nämä suositukset oli esitetty asetuksessa kursiivilla erotuksena asetuksen velvoittavasta sisällöstä. Suosituksia ovat voineet hyödyntää käytännön tasolla esimerkiksi valvontatyötä tekevät viranomaistahot ja ne ovat voineet olla ohjenuoria myös lintujen omistajille. Alla jo monelle lintujen hoito-ohjeita kerranneelle tutuksi tullut taulukko häkkien minimisuosituksista.

Linnun pituus* (cm)	Pinta-ala (m2)	Ryhmissä pinta-ala/lintu (m2)	Lyhyimmän sivun pituus (m)	Korkeus (m)	Esimerkkilajeja
alle 16	0,31	0,03	0,40	0,6	Ruusukaijanen
16 – 20	0,31	0,04	0,45	0,6	Undulaatti
21 – 25	0,45	0,06	0,50	0,6	Senegalinkaija
26 – 35	0,75	0,10	0,55	0,8	Neitokakadu
36 – 45	1,20	0,30	0,60	1,0	Siniotsa-amatsoni
46 – 55	1,60	0,50	0,70	1,2	Valkokakadu
56 – 65	2,00	0,80	0,80	1,4	Isokauluskaija
66 – 75	2,50	1,00	0,90	1,6
yli 75	3,00	1,50	1,00	1,6	Isot arat

* Mitattuna linnun nokasta pyrstön päähän

Vuonna 2010 suositukset kuitenkin poistettiin asetuksesta kokonaan. Tällöin asetuksesta katosi minimisuosituksien lisäksi myös muita lemmikkilintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia suosituksia, kuten:

• “Häkkilintuja pidetään pareittain tai ryhmässä.”
• “Linnun häkki sijoitetaan riittävän korkealle ja mieluiten siten, että ylin orsi on selvästi ihmisen silmien tason yläpuolella.”
• “Lintua ei pidetä pyöreässä häkissä.”
• “Lintu päästetään päivittäin vapaaksi huoneeseen, jossa sen turvallisuus on etukäteen varmistettu mm. sulkemalla ovet ja ikkunat sekä peittämällä peilit ja ikkunat.”

Nämä suositukset oli hankala löytää niiden poistuttua, koska asetuksesta ei löydy virallisesta julkaisupaikasta eli Finlex-lakisivuilta edellistä tai vanhaa versiota. Nyt asetuksen osuus on arkistoitu lukemasi artikkelin yhteyteen (avaa Google drive linkin PDF-tiedostoon): Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (F23.1). Nykyisen, voimassaolevan asetuksen voit lukea täältä: Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta.

Nämä kerran jo asetuksessa olleet kotihäkkien minimisuositukset elävät edelleen lemmikkilintuja koskevassa tiedonjaossa, vaikka niiden alkuperäinen lähde on monelta jo unohtunut. Kaijuli ry pitäytyy niissä paremman puutteessa, vaikka linnun tilantarpeen arviointi pohjautuen pelkästään linnun pituuteen nokasta pyrstön kärkeen ei ole lähestymistapana aukoton. Toisena vaihtoehtona mahdollista olisi alkaa viedä eteenpäin esimerkiksi Ruotsin laissa jo olevia lemmikkilintujen minimihäkkikokoja, jotka ovat osittain nykyisiä minimisuosituksia suurempia. Maa- ja metsätalousministeriön aikanaan säätämät minimisuositukset ovat kuitenkin jotain, mikä on joskus ollut Suomessa virallisessa asetuksessa, ja täten on toivoa, että ne joskus voisivat sinne palata.

Lintuhäkin koko lainsäädännössä

Laki eläinten hyvinvoinnista on jättänyt täten voimaan ainoastaan hyvin pitkälti tulkinnanvaraisen merkinnän lintuhäkin minimikoosta. On hyvin paljon lukijan silmissä, mitä tällä tarkoitetaan.

Laki eläinten hyvinvoinnista:

Lemmikkilinnun häkin kokoon otetaan hieman tarkemmin, mutta edelleen puutteellisesti kantaa myös lakia tarkentavassa asetuksessa. Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta linjaa seuraavaa:

Pahimmillaan lintuja tuntematon voi siis luulla, että lintu voi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan ja liikkua riittävästi todella pienessäkin häkissä, joita vastuulliset harrastajat käyttävät vain kuljetus- tai sairashäkkeinä.

Lakiin tai lakia tarkentavaan asetukseen kirjatut, numeraaliset minimimitat mahdollistaisivat sen, että jokainen jolla on hallussaan mittanauha ja laskin, voisi selvittää, onko lintuhäkki linnulle lain silmissä tilan puolesta sovelias asumus vai ei. Tällaiset mitat on mainittu asetuksessa jo esimerkiksi kaneille, jyrsijöille, koirille ja kissoille.

Toisaalta tarkoissa numeraalisissa mitoissa on myös huonot puolensa: esimerkiksi kaneilla ja jyrsijöillä määritetyt minimikoot ovat nykytiedon valossa melko pienet. Esimerkiksi laillisesti kääpiökania saa pitää pinta-alaltaan noin iltalehden aukeaman kokoa vastaavassa häkissä, kun taas lajiyhdistyksen minimisuositus on yli 120 cm pitkä häkki tai vielä mieluummin isompi aitaus.

Jos numeraaliset, mitattavat mitat jäävät näin alakanttiin, ei eläinten hyvinvointi kohene kuin vain valveutuneilla harrastajilla jotka toteuttavat minimivaatimuksia isompia asumuksia, mikä on nytkin tilanne lintujenkin kanssa. Sopivien eli riittävän isojen tilavaatimusten puuttuessa jää silti villi länsi vastuuttomia eläinmaailman ihmisiä: pieniä häkkejä myyvät eläinkauppiaat, valistumattomat tai piittaamattomat eläinten ostajat ja omistajat, ja tietämättömät tai välinpitämättömät viranomaiset.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry työskentelee sen eteen, että tulevaisuudessa asetustasolla linjattaisiin häkkikokojen järkevät minimit numeroin ilmaistuna.

Järkeville kotihäkkien minimimitoille on jo pohjaa luotuna: samaisessa “Valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta” ne olivat jo aiemmin suosituksena vuosikausia. Ruotsissa lemmikkilintujen häkkikoot ovat jo laissa vaatimuksena, eivät vain suosituksina. Ruotsissa näiden minimikokojen noudattamatta jättäminen on eläinsuojelullinen rikkomus. Ruotsin laissa minimikoot alkavat samoin kuin Suomen entiset suositukset esimerkiksi undulaattien ja peippojen osalta, mutta Ruotsin lintuhäkkien minimikoot kasvavat linnun koon suurentuessa. Ruotsissa isolla aralla on oltava tilaa vähintään 6 neliömetriä, Suomessa ison aran häkin minimisuositus on 3 neliömetriä.

Suomessa lintuhäkkien kokoja tarkimmin linjaa toistaiseksi vain eläntarha-asetus. Eläintarha-asetuksessa (Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (2/EEO/2003)) eläimille säädetyt tilavaatimukset ovat nimenomaan vaatimuksia, mutta niiden noudattamisen piirissä ovat vain eläintarhat ja kotieläinpihat. Tämän asetuksen vaatimukset ovat kooltaan huomattavat verrattuna Ruotsinkaan yksityishenkilöitä koskeviin vaatimuksiin. Esimerkiksi neitokakadujakaan ei saa eläintarkoissa majoittaa 7 neliömetriä pienemmissä tiloissa. Eläintarhassa linnut saavat kuitenkin harvoin olla vapaana aitauksistaan, jonka vuoksi niille on käytännöllisempää olla jatkuvasti käytössään suuret tilat.

Tulkinnanvaran haitat

Nykyiset säädökset liittyen lintujen tilantarpeeseen kotihäkissään eivät ota riittävän tarkasti kantaa lintujen häkkien kokoihin. Säädösten epätarkkuus jättää liikaa tulkinnanvaraa, ja mahdollistaa myös lemmikkilintujen hyvinvoinnin kannalta haitalliset tulkinnat. Tässä luvussa esitetään kaksi tosielämän esimerkkiä tulkinnanvaran haitoista. Yksityisyyden vuoksi niiden yksityiskohtia on hieman muutettu (artikkelin kirjoittajilla on tieto tapahtumien todellisesta kulusta).

Tulkinnanvara 1: Mikään häkki ei ole liian pieni

Koska laki tai asetus ei ilmoita tarkkoja senttimetrimääriä linnun häkin minimikooksi, voidaan lintuja pitää jatkuvasti aivan liian pienissä ja riittämättömissä tiloissa.

Esimerkkitapauksen mukaan eräällä Suomen paikkakunnalla oli kirpputorilla maskottina pyöreässä häkissä kaksi undulaattia. Häkin pinta-ala oli alle A4-paperin verran (alle 0,06 neliömetriä), eivätkä linnut saaneet koskaan lennellä häkin ulkopuolella huoneistossa.

Eläinsuojeluilmoituksia tehtiin undulaattien riittämättömistä oloista, mutta asiaan ei tullut muutosta, koska tarkastuksia tehnyt ja toimenpiteistä, esim. huostaanotosta määräävä valvontaeläinlääkäri ei tiennyt tai välittänyt lintujen tarpeista. Lain höllä kirjain lintujen tilantarpeesta tulkittiin nyt niitä vastaan. Lintujen häkkioloista vastaavat tahot eli häkin liikkeeseensä tilannut ja kuluttajalle myynyt eläinkauppias, häkkiä koskevan ostopäätöksen tehnyt omistaja ja tarkastuksen tehnyt valvontaeläinlääkäri olivat yhdessä kaikki todenneet: kyllä, tämä pieni häkki täyttää lintujen tilavaatimukset lemmikkinä.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n ja aiemmin voimassa olleen asetuksen minimisuositus kahden undulaatin häkille on 0,35 neliömetriä, jonka lisäksi undulaateille tulee päivittäin tarjota mahdollisuuksia lennellä turvallisessa sisätilassa. Konkreettisen, mitat ilmoittavan minimikoon nostamisella asetuksen piiriin voitaisiin paremmin turvata lintujen hyvinvointia.

(Mainittava tässä: Eläintarha-asetus koskee eläintarhoja, mutta se ei koske maskottilintuja paikoissa, jotka eivät ole pääasiassa eläintarhoja tai kotieläinpihoja. Eläintarha-asetuksen mukaan esimerkiksi kahden undulaatin häkin koon tulee olla vähintään 4 neliömetriä. Eläintarha-asetuksessa aitausten/häkkien minimikoot ovat ehdottomat ja lain vaatimat, eivät vain suosituksia. “Maskottilintujen” oloihin ei saa siis parannusta vetoamalla em. asetukseen, koska maskottilinnut eivät kuulu sen piiriin, vaikka ne olisivatkin julkisella paikalla esillä. Myös tästä syystä lemmikkilinnut tarvitsevat oman asetuksensa häkkikokoihin liittyen.)

Tulkinnanvara 2: Mikään häkki ei ole riittävän suuri

Edellisessä luvussa kuvailtu liian pienien häkkien käyttäminen lemmikkilintujen pääasiallisena pitopaikkana on yleisin ja haastavin tulkinnanvaraan liittyvä ongelma. Lain epätarkkuus lemmikkilintujen häkkikokoasioissa jättää kuitenkin tulkinnanvaraa myös toiseen suuntaan.

Lintujen tilantarvetta ja erityisesti lentotilan tarvetta ei ole juurikaan tutkittu tieteellisesti, ainakaan vielä. Valinnanvapaus ja mahdollisuus liikkua luonnollisella tavalla lisää eläimen hyvinvointia. Voidaan siis päätellä, että on tärkeää tukea lemmikkilinnun lentomahdollisuuksia, eli sen liikkumista luonnollisesti ja siipiinsä luottaen. Onneksi lemmikkilintujen siipisulkien leikkaaminen lentämisen rajoittamiseksi onkin vuodesta 2024 alkaen Suomessa lailla kiellettyä.

Lento- ja liikkumisalueen kokoon ei kuitenkaan ole tutkimuksissa otettu kantaa, ja se luultavasti vaihtelisi paljon papukaijalajienkin välillä. Kaijuli ry:n häkkien minimisuositukset koskevatkin kotihäkkiä, josta lintu pääsee päivittäin useamman tunnin ajaksi lentelemään turvalliseen sisätilaan. Tämän sisätilan minimikokoa ei ole kuitenkaan mainittu erikseen hoito-ohjeissa, eikä Kaijuli ry:llä ole esimerkiksi minimikoon suosituksia lentohäkille tai lintutilalle, joista lintuja ei pidetä koskaan vapaana huoneessa/asunnossa. Tosin eläintarha-asetuksen kertomat häkkikoot on tähän hyvä vinkki. Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

Tämä tutkimuksen puute voi aiheuttaa sen, että erityisesti eläinsuojelulain tätä osaa tulkitessa “Eläimiä on hoidettava siten, että niillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen [...] liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan.” voidaan ko. virke tulkita, että linnun on pystyttävä lemmikkioloissakin lentämään kunnolla ns. matkalentoa. Normaalikokoisissa sisätiloissa matkalento onnistuu vain pienimmiltä linnuilta.

Matkalennon tuntomerkkeinä voidaan pitää esimerkiksi rytmikkäitä siiveniskuja, vaakatasoista lentoasentoa, mahan höyheniin piiloon vedettyjä jalkoja, ja lemmikkioloissa tavallaan myös sitä, ettei lento ole pelkästään joko lentoonlähtöä ja sitä seuraavaa laskeutumista. Toisaalta voi pohtia, onko matkalento syy vai seuraus: lentävätkö luonnonvaraiset linnut matkalentoa koska luonnossa niiden tarvitsemat resurssit ovat niin kaukana toisistaan, vai lentävätkö linnut matkalentoa koska se on niiden mielestä mukavaa, eli käyttäytymistarve?

Tilavaatimusten epämääräisyys voi johtaa lain tulkintaan myös niin, että lain aiemmin lainattu sana pääsee toteutumaan lemmikkilintujen kohdalla vain jos niillä on käytössään koko ajan kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia neliöitä tilaa. Tämän vaatija voi olla esimerkiksi valvontaeläinlääkäri viranomaisen ominaisuudessa, joka vaatii omassa tarkastuksessaan isompia tiloja, kuin mitä nykyiset lintujen hoito-ohjeet neuvovat. Tulkinnanvaraisuus on kuitenkin lintujen omistajalle epäreilu: mikään häkki ei välttämättä kelpaa, koska tarkastuksen tekijä lakia tulkitessaan päättää yksilönä, onko häkki riittävän suuri vai ei.

Tosielämän esimerkissä eräiden eläinmessujen valvova taho vaati, että nimenomaan isot papukaijat on tuotava messuille kotihäkeissään. Käytännössä nämä häkit ovat neliömetrin tai useamman neliön häkkejä, jotka yleensä kokonsa ja painonsa vuoksi ovat haastavia siirreltäviä. Sen sijaan entisten eläinasuojeluasetuksen suosituksen, yhdistyksen häkkien minimisuositusohjeen kuin Ruotsinkin eläinsuojelulain silmissä nokasta pyrstö kärkeen saman mittaiset lyhytpyrstöinen iso papukaija (harmaapapukaija) ja pitkäpyrstöinen pieni papukaija (neitokakadu) ovat samalla viivalla, ja niiden häkin minimisuositus (tai vaatimus Ruotsissa) on sama.

Tässä messujen tapauksessa valvova taho käytti siis käytännössä mielivaltaista, mutta lain silmissä oikeutettua perustetta sille, miksi toiset 30-senttiset linnut saavat tulla paikalle matkahäkkikokoisessa kuljetushäkissä, ja toisten pitäisi majoittua kotihäkissään muutaman messutunnin ajan. Käytännössä eri kokoisten harmaapapukaijan ja neitokakadun tilantarve voi olla hyvinkin samanlainen: suuri. Neitokakadu on luonnossa voimakas ja pitkäsiipinen pitkänmatkanlentäjä, harmaapapukaija taas hyvin älykäs eli runsaasti virikkeitä ja tekemistä vaativa lintu.

Kohti ratkaisua

Lemmikkilinnut Kaijuli ry tekee työtä lintujen hyväksi myös lainsäädännön suhteen. Uuteen Lakiin eläinten hyvinvoinnista lintujen kotihäkkien pakollisia minimikokoja ei saatu yrityksistä huolimatta, tosin nykyiselläänkin pitopaikkojen tarkempia vaatimuksia käsitellään asetuksessa, ei itse eläinten hyvinvointilain pääteoksessa. Tärkeänä tavoitteena tuleekin siis olemaan vaikuttaminen tuleviin lemmikkilintuja koskeviin asetuksiin.

Laki eläinten hyvinvoinnista tuli voimaan vuoden 2024 alussa, ja siihen liittyvien asetusten valmistelu ministeriössä on tämän artikkelin kirjoitushetkellä, marraskuussa 2024, vasta alussa. Eläinten pitopaikkojen kokoja määrittelevä asetus (tai asetukset) on tulossa valmisteluun lähivuosien aikana. Jo sitä ennen yhdistys tulee tekemään työtä lintujen häkkikokoasioiden edistämiseksi. Yhteistyötä tehdään Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liiton (SEEL) sekä Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan kanssa.

Kuinka asetuksiin on siis käytännössä mahdollista pyrkiä vaikuttamaan, ja mitä yhdistys voi tehdä lintujen häkkikokoasioiden edistämiseksi? Kun ministeriö aloittaa asetuksen valmisteluprosessin, ministeriön valmistelija tekee päätökset asetusluonnoksen sisällöistä. Jo tässä vaiheessa usein kuullaan ja otetaan huomioon asiantuntijatahojen esittämät näkökannat. Tärkeänä tahona toimii Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen perustettu seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, jonka tehtävänä on toimia ministeriön apuna seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevissa kysymyksissä ja linjauksissa.

Asetusluonnoksen valmistelun aikana neuvottelukunnan eksoottisten eläinten harrastustoiminnan edustaja tulee kysymään näkemyksiä myös harrastajayhdistyksiltä, jolloin Lemmikkilinnut Kaijuli ry tulee esittämään näkökantansa asetusluonnokseen lemmikkilintujen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tarvittaessa, mikäli neuvottelukunta tai ministeriö näkee tarpeelliseksi, neuvottelukunta voisi myös pyytää yhdistyksen edustajaa asiaa käsittelevään kokoukseen pitämään aiheesta alustuksen neuvottelukunnalle. Näin yhdistyksemme asiantuntijalausunnot välittyvät eteenpäin ministeriöön neuvottelukunnan kautta. Asetusluonnos tulee valmistelunsa aikana myös julkiselle lausuntokierrokselle. Myös tällöin yhdistys tulee lähettämään kirjallisen lausuntonsa aiheesta ministeriölle ja ottaa näin kantaa lemmikkilintujen häkkikokosäädöksiin.

Jo ennen asetusluonnoksen virallista lausuntokierrosta on kuitenkin mahdollista ja tärkeää ottaa kantaa nykyisen asetuksen puutteisiin ja jakaa tietoa sitä, miksi lemmikkilintujen pitopaikkojen riittävän suuret vähimmäiskoot on ensiarvoisen tärkeää saada mukaan tulevaan Eläinten hyvinvointilain pitopaikkojen kokoja määrittelevään asetukseen. Myös yhdistyksen muut tavoitteet lakia ja sen asetuksia koskien ovat yhä voimassa. Yhdistys ehdottaa mm. säädösteksteissä käytetystä “häkkilintu”-termistä luopumista, ja sen muuttamista muotoon “lemmikkilintu”. Voit lukea tästä: Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n Maa- ja metsätalousministeriölle vuonna 2022 lähettämän lausunnon koskien Eläinten hyvinvointilain luonnosta.

Jokainen voi osaltaan vaikuttaa: voit jakaa yhdistyksen artikkeleita ja kannanottoja, että ne saavat lisää näkyvyyttä, tai liittyä yhdistyksen jäseneksi. Lemmikkilintujen puolustajia tarvitaan jatkossakin, että viestit päättäjille saadaan läpi ja lintujen hyvinvointi turvattua myös laissa.

Kannattaa lukea myös aiheeseen liittyen Kaijuli ry:n entisen puheenjohtajan ja aktiivin Jarmo Tuutin kirjoittama artikkeli: Papukaijojen häkkikokovaatimukset pakollinen paha.

Linkit koottuna

Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023)

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (8.7.2010/674)

Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (F23), arkistoidut suositukset (PDF-tiedosto Google Drivessä)

Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (F23.1), arkistoidut suositukset, jossa korjattu lintuja koskevaa kursivointia (PDF-tiedosto Google Drivessä)

Asetuksen asiaa koottuna julkaisuun (lintujen häkkien suosituksia s. 18 alkaen): Tavoitteena hyvinvoiva lemmikkieläin osa 2: Jyrsijät, kaniinit, hillerit (fretit), häkkilinnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat eläimet, Maa- ja metsätalousministeriö, Elintarvike- ja terveysosaston julkaisuja 2/2004

Ruotsin eläinsuojelulain lemmikkilintuja koskeva osuus

Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset

Kaijuli ry:n lausunto 1/2022: Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n lausunto luonnoksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Jarmo Tuutti, Papukaija.fi: Papukaijojen häkkikokovaatimukset pakollinen paha