AIHE:

Lemmikkilintuharrastus jakaa ihmisiä. Varsinkin lintupiirien ulkopuolella on edelleen kuva, että lintuja pidetään pienessä häkissä päivät pitkät, ja asiaan perehtymättömät haluaisivat vapauttaa kaikki lemmikkilinnut taivaalle lentämään. Harrastajana oma mielipide on tietty puolueellinen, koska kyseessä on oma harrastus. Lemmikkilintujen "kärsimystä" paisuttelevat unohtavat kuitenkin herkästi muut eläimet. Onko oikein laumaeläimenä koirankaan olla yksin asunnossa päivät pitkät? Onko kanin OK istua häkissä päivät pitkät, mutta samankokoisen kissan tai koiran pysyvä häkissä pitäminen on laissakin kielletty?

Aihe on lähellä sydäntämme, joten pidetään erityinen huoli omien kommenttien asiallisuudesta. Mitä mieltä sinä olet lemmikkieläinten eettisyydestä yleisesti tai lemmikkilintujen kohdalla?

Luulen, että mielikuvaan lintuharrastuksen epäeettisyydestä vaikuttaa sekä mainitsemasi vanhentunut käsitys pyöreistä häkeistä, sekä lintu vapauden symbolina. Kaikki tuntuvat aina olevan huolissaan häkkilintujen lentomahdollisuuksista. Juuri ajatus vapaana lentävästä linnusta lienee suurin syy lemmikkilintujen omistamisen kritisointiin.

Tuttavani, kissanomistaja, tokaisi ennen lähempää tutustumista Dorikseen, ettei hän hyväksy häkkieläimiä. Hänen molemmat kissansa ovat sisäkissoja, joten mietin miten se eroaa lemmikkilinnun pitämisestä. Toki papukaija on häkissään päivät, mutta loppujen lopuksi ne ovat molemmat yhtä lailla riistetty luonnosta ihmisen seuraksi. Tai no, niiden kaukaiset esi-isät pyydystettiin luonnosta.

En itse pidä lintuharrastusta sen epäeettisempänä kuin muidenkaan lemmikkien omistamista. Oma pullamössöpuluni ei tiedä mitään elämästä villinä, joten juuri tämän yksilön tarpeita ajatellen se on onnellisin kyljessäni kotisohvalla, ei Australian tasangoilla.

Mielestäni ei voi sanoa lintuharrastusta epäeettiseksi ilman että tuomitsee kaikkien eläinten pitämisen lemmikkinä. Lintuharrastuksen voi kuitenkin toteuttaa epäeettisesti: sillä, onko ostanut lintunsa salametsästäjältä vai asiaan perehtyneeltä kasvattajalta, on eroa. Koko lintuharrastus ei siis ole epäeettinen, vaikka jotkut pitävätkin lintujaan huonoissa oloissa.

Kenties lintuharrastuksen epäeettisestä, pahasti vanhentuneesta, mielikuvasta on hyötyä: lintuharrastajalla on kova paine tarjota lemmikilleen yhä paremmat olot, isompi häkki, enemmän liikuntaa, päästäkseen mahdollisimman kauas siitä mielikuvasta, jonka mukaan jokainen lintu asuu pyöreässä häkissä ja syö pelkkiä auringonkukansiemeniä.

Mielestäni ei ole oikein jos laumaeläin koira viettää päivät pitkät aikansa yksinään kotona ja kotikissa, sen paikka ei ainakaan ole vapaana luonnossa sinne kuulumattomana tuhojaan tekemässä.
Kissa taitaa kuitenkin olla poikkeus ihmisten ja eläinten välisessä suhteessa siinä, että se on joskus historian hämärissä itse tullut omilla ehdoillaan ihmisen läheisyyteen. Kissaa ei oikeastaan ole kesytetty, se vaan elää melko itsenäisenä ihmisten luona.
Koira on jo aivan eri asiaa ja se on ollut ihmisen seurassa monessa mukana sillä on täysin toisenlainen tarinansa ihmisen kumppanina.

Papukaijoista undulaatilla ja neitokakadulla alkaa olla jo melko pitkä yhteinen taival ihmisen kanssa, mutta isommat papukaijat, niiden pitäminen lemmikkinä, vähän arveluttaa.
Minua on viimevuosina mietityttänyt mikä oikeuttaa esim. harmaapapukaijojen, kakadujen, amatsonien tai arojen, jotka on ehkä pyydystetty luonnosta tai ne on vasta muutaman sukupolven eläneet vankeudessa, pitämisen omaksi iloksi lemmikkinä.
Nämä lemmikit viettävät ihmisen luona paljon aikaansa häkissä joka ei koskaan voi olla liian suuri, koska asuinhuoneistokin on liian pieni lentävälle "villieläimelle". Lisäksi näiden lintujen, ehkä 30 -60 vuotta kestävä elämä johtaa siihen että lintu, jos ei kuole ennenaikaisesti luultavasti 99,9% varmuudella tulee jossain vaiheessa tarvitsemaan uutta kotia kerran jos toisenkin.

Tämmöisiä olen viimevuosina miettinyt siitä huolimatta että minulla itselläni on ollut kymmenien vuosien ajan lemmikkinä papukaija tai papukaijoja. Olen voinut pitää harmaapapukaijaa tai amatsonia lemmikkinä koska se on sallittua, mutta onko se oikein?

Onneksi ihan kaikkia villieläimiä ei meillä Suomessa saa pitää lemmikkinä. Jos saisi, niin aivan varmasti meilläkin olisi suuren maailman tapaan jollakin kotonaan leijonaa, tiikeriä tai vaikka joku apinalaji.

Olen aika samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa mutta mietin myös sitä että monet isommista ja vaativammista papukaijalajeista ovat omassa luonnollisessa elinympäristössään jo vähintään uhanalaisia elleivät ole kadonneet jo kokonaan lähinnä erilaisista ihmisistä johtuvista syistä. Siinä mielessä tämmöisten lajien omistaminen ja varsinkin kasvattaminen on mielestäni perusteltua.
Onhan näitä lajeja toki eläintarhoissa jotka harjoittavat määrätietoista kasvatusta lajin säilymistä ajatellen, näissä linnut ovat myös "villejä", niiden jälkeläisillä lienee parhaat mahdollisuudet selvitä jos niitä joskus alettaisi palauttaa takaisin luontoon jollekin suojelualueelle, siinä ihmiskunta maksaisi hienosti velkaansa näille lajeille.
Mielestäni näiden lajien omistajilla on suuremmat haasteet kuin pienten ja yleisten lajien omistajilla, soveliaiden tilojen ja hoidon lisäksi ajatus siitä että oikeastaan pitäisi hankkia linnulle kumppani ja kantaa kortensa kekoon lajin säilyttämiseksi on jo isompi juttu. Täällä pohjoisessa ilmasto vielä rajoittaa kasvatusta, linnut ovat asunnoissa eivätkä ympärivuotisesti ulkotarhoissa kuten lämpimämpien maiden kanssaharrastajillamme. Lisäksi vielä soveliaiden kotien ja/tai kumppanien etsimisessä näille kasvateille meidän mittakaavassamme on hankalaa..
Huhhuh, näitä ajatuksia alkoi pyöriä mielessä tämän keskustelun tiimoilta, järjestelmällistä kasvatusta, luontoon palauttamista, hyvä ettei kuuhun lennätystä