AIHE:

(kelasin että tää vois mennä tänne ennemmin kuin elämänkaareen, kun kuitenkin useita käyttäjiä samassa ketjussa. Saa siirtää)

Mikä oli ensimmäinen siivekkäänne? Milloin se saapui uuteen kotiinsa? Miten sen kanssa meni, the good, the bad and the ugly?

Meille tuli ensimmäinen lintu kun olin 8-9 vuoden paikkeilla, eli noin 10 vuotta sitten. Harlekiinipeippo (Erythrura Gouldiae) Marty tai suomalaisittain Martti hankittiin ikävä kyllä lähinnä täyttämään yleistä lintukuumetta, se oli peipoista mielenkiintoisin ja ne olivat ainoa mihin äitini silloinen miesystävä suostui hiljaisuutensa vuoksi. Martti sai pian myös kumppanikseen harrikkatyttö Ladyn, joille sikisi poikasia, totta kai. Perushoito meni hienosti, mutta syvempää tietämystä alkoi kertyä vasta myöhemmin kun löysin foorumit. Sitä ennen puolet Martin jälkeläisistä ja Martti itse ehtivät menehtyä ihan vain omaa osaamattomuuttani, asioihin huolella perehtymisen jäätyä jokseenkin taka-alalle. Asioita kyllä tuli opittua, mutta kantapään kautta lintujen hyvinvoinnin kustannuksella mikä eei ehkä ole se kaikista eettisiin tapa oppia. Pitkä matka ollaan onneksi tultu sen jälkeen.

Joten rest in peace pienet, kiitos ja anteeksi.

Linkitän tähän vanhalta forumilta kertomuksen, joka osaltani vastaa kysymykseesi. Ihan ekat linnut olivat lapsuudenkodissani undulaatteja, niistä muistan parhaiten kesyn Tipin, joka eli 11 vuotta ja teki monta poikuetta. Itselleni pesästä lentämisen jälkeen hankin kaksi undulaattia 1998, Jakken ja Sepin. Hoidin niitä tosi väärin, minipienessä häkissä olohuoneen nurkassa ja huonolla ravinnolla. Ainoa minkä tein hyvin oli se, että pojat pääsi paljon lentämään vapaana. Undujen kanssa "kaupanpäällisinä" tuli kaksi neitokakadua ja niiden tarinaa enemmän linkissä:

forum.kaijuli.fi/index.php/topic,33346.msg173713.html#msg173713

Meille tulivat ensimmäiset linnut v 1977 vanhempieni kyllästyttyä jatkuvaan pikkujyrsijärumbaan. He tuumasivat lintujen olevan pienempi paha ja sain undulaattiparin, osapuolina olivat komea vihreä naaras ja lutino uros. Kysymyksessä olivat aikuiset kodinvaihtajat ja Luojan kiitos, niiden myyjä oli asiantunteva. Neuvoja tuli roppakaupalla ja siihen maailman aikaan maalla kiinnitettiin paljon huomiota eläinten oloihin eli vanhemmat vahtivat haukansilmillä että teini myös noudatti neuvoja. Linnut osasivat syödä tuoreita ja mennä iltaisin (alimittaiseen) häkkiinsä nukkumaan, vanhempani sponsoroivat avokätisesti parhaita siemenseoksia Lohjan ja Helsingin lemmikkitarvikeliikkeistä sekä avustivat onnistuneessa pesityksessä.
Teini aikuistui ja linnut seurasivat elämässä mukana, jättihäkki tuli kuvioihin 80- luvun alussa, vahva vihreä naaras jäi leskeksi ja sai seurakseen pienen niinikään kodinvaihtajista koostuneen parven jonka kiistaton matriarkka siitä tuli.
Elämansä aikana Vihreäksi Leskeksi uudelleen nimetty naaras ehti jäädä leskeksi kolmesti ja erota niinikään kolmesti. Sen turmioksi koitui sen viimeisin nuori puoliso, upea kirkkaansininen uros joka lumosi vanhan rouvan sirkutuksellaan ja näyttävällä olemuksellaan. Lemmekäs nuori uros oli liikaa tälle vihreälle pikku puumalinnulle ja se menehtyi suurin piirtein puolisonsa alle tiedätte kyllä missä tilanteessa vuonna 1997.
Muu parvi sai vanheta rauhassa ja viimeinen vanhahko pari muutti äitini luokse kun minulle tuli loppuelämän hoitoon metsäkissasisarukset. Vanha lintupari menehtyi v 2005 peräkkäin, nekin olivat lähes 20- vuotiaita.