
Monen linnunomistajan haave on lähteä linnun kanssa ulkosalle, lintu kiltisti ja turvallisesti valjaissa. Linnun saaminen valjaisiin ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin koiralle kaulapannan laittaminen. Jos linnun kanssa haluaa valjaissa ulkoilla, valjaskoulutukseen tulisi panostaa kunnolla, jotta “valjastelu” on mukavaa myös linnun mielestä. Valjaat tulisi aina opettaa ja pukea linnun ehdoilla, ilman pelkoa, ahdistusta ja puremia. Kaikille linnuille valjastelu ei sovi, vaan positiivisesta koulutuksesta huolimatta lintu voi kokea valjaat epämiellyttäviksi päällään.
Teksti: Laure Kurkela
Valjastelun ja koulutuksen tarkoitus

Rennosti valjastellessa linnun kanssa on mukava ulkoilla. Kuva: Jonne Stenroth
Kesyä lintua voi kouluttaa olemaan valjaissa, jos lintu nauttii mukanaolosta ja ulkoilusta. Joskus linnun kanssa halutaan käydä esimerkiksi lintupäivillä tai eläinmessuilla, tepastelemassa nurmikolla tai ihan vain ulkosalla ihmettelemässä maisemia. Joskus valjaat voivat olla tarpeen, jos lintua pidetään pois häkistä vieraassa sisätilassa, jossa se ei saa turvallisuutensa vuoksi lähteä ihmisen luota (esimerkiksi tapahtumat tai kuvaukset messuhallissa, kasvihuoneessa tai studiossa).
Valjaisiin koulutettavan linnun tulisi ensisijassa olla kesy ja erilaisiin tilanteisiin tottunut. Villiä tai pelokasta lintua ei tule viedä stressaaviin ja pelottaviin tilanteisiin valjaissa. Kaikki kesytkään linnut eivät pidä vieraisiin paikkoihin menosta. Lintu, joka jatkuvasti yrittää lentää karkuun huolimatta siitä että valjaat sen fyysisesti estävät, kokee suurta stressiä.
Valjaita tulee käyttää harkiten. Lintua ei tulisi pitää valjaissa koko päivää, tai muutenkaan päivittäin pitkiä aikoja tai rutiininomaisesti, vaan linnun on päästävä pitämään taukoja valjaista.
Lintua ei yleisesti kannata lennättää valjaissa. Valjaissa lentäminen on linnulle monesti normaaliin verrattuna epämukavaa. Yhtäkkinen pysähdys narun loppuessa tai hihnaan sotkeentuminen voi olla todella vaarallista. Hyvin istuvissa, ehjissä valjaissa ja hyvän hihnan kanssa ulkona lennättäminen on kuitenkin turvallisempaa kuin vapaalento ilman mitään turvavarusteita.
Linnun kesyysaste ennen valjaskoulutusta
Valjaskoulutusta varten linnun tulee olla todellakin kesy. Valjaita ei tule koskaan pukea linnulle väkisin. Parhaimpia valjasoppilaita ovat ne linnut, jotka ovat suhtautuvat positiivisesti tai neutraalisti siihen, että omistaja koskee niihin käsin. Vähintään linnun tulee olla niin kesy, että se ei pelkää lähellä tulevaa kättä ja ottaa suurella innolla vastaan vahvisteita, kuten herkkuja, rapsutuksia tai innokkaita kehuja (mistä lintu sitten pitääkään eniten). Linnun tulee siis olla käsikesy.
Jos lintu ei ole vielä näin kesy, kannattaa sen kesytystä jatkaa muilla keinoin. Valjaskoulutus on omistajalle ja linnulle vaativa koulu. Linnut sietävät kosketusta huonommin kuin esimerkiksi koirat tai kissat. Saaliseläimenä niitä myös pelottaa helposti, jos ne tuntevat olevansa jumissa ja kykenemättömiä pakenemaan.
Omistajan keskeisenä tehtävänä on pitää maltti ja kärsivällisyys mukana valjaskoulutuksessa. Hetken huumassa on mahdollista sortua ottamaan liian isoja askelia. Jos lintu laittaa päänsä valjaiden lenkin läpi, voi omistaja innostua ja pukea loppuvaljaat linnulle väkisin, linnun vastalauseista huolimatta. Tällainen kiirehtiminen johtaa kuitenkin siihen, että linnulle rakentuu vahva negatiivinen mielikuva valjaista. Seuraava koulutus- tai pukemiskerta tulee olemaan siis aina hankalampi ja linnun mielestä vastenmielisempi. Valjastelun tarkoituksena on kuitenkin molempien mielihyvä: sekä ihmisen että linnun. On siis tärkeää muistaa, että myös linnulla on hauskaa valjaita pukiessa, ne päällään ja myös valjaita riisuessa.
Osa papukaijasuvuista tai -lajeista sietää kehonsa koskettelun paremmin ja osa huonommin. Omasta kokemuksesta sanoisin, että vaikka linnut olisivat samalla viivalla kesyyden suhteen, eli ne ovat ns. umpikesyjä ja ihmisrakkaita, on lajien välillä silti eroja. Arat, caique-aratit, Pyrrhura-aratit sekä isot ja keskikokoiset kakadut sietävät yleensä koskettelua paremmin (tai jopa pitävät siitä), ja ne on täten helpompi opettaa valjaisiin. Sen sijaan esimerkiksi neitokakadut ja undulaatit ovat yleensä umpikesyinäkin sen verran tarkkoja siitä, että niiden kehoa päätä ja niskaa lukuunottamatta ei kosketa, joten niiden opettaminen valjaisiin voi olla hankalampaa. Kakarikit ja monet lurit ovat taas kesyinäkin niin vauhdikkaita, että niillä ei välttämättä riitä kärsivällisyys valjaskoulutukseen tai valjaissa olemiseen.

Lintu, joka suhtautuu kosketukseen ja monenlaiseen myllerrykseen rennosti ja positiivisesti, on otollinen valjaskouluoppilas. Kuva: Jonne Stenroth
Koulutustekniikat haltuun
Ennen kuin alkaa kouluttamaan lintua valjaisiin, kannattaa ensin opiskella lintujen koulutuksesta ja ottaa haltuun käytännön tekniikat. Koulutusta on helpompi opetella jonkin muun temppukoulutuksen parissa, jossa pieleen menemisestä ei seuraa linnulle epämukavuutta. Haltuun kannattaa ottaa seuraavat asiat:
Yhteisissä koulutustuokioissa lintu oppii oppimaan. Tällöin valjaskoulutuskin lähtee helpommin käyntiin, kun lintu ei joudu valjaskoulutuksen ohessa opettelemaan koulutuksen konseptia.
Helppoja temppuja ovat esimerkiksi kohteen (targetin) seuraaminen ja koskettaminen, jota voi hyödyntää sellaisenaan hyvin monessa asiassa, myös valjaskoulutuksessa. Muita helppoja temppuja kesylle linnulle ovat esimerkiksi pyörähtäminen/piruetti, vilkutus ja esineiden noutaminen. Temppujen ja koulutushetkien tulee olla sellaisia, että jos omistaja tai lintu tekee väärin, linnussa ei synny pelkoa tai ahdistusta. Valjaskoulutuksessa tällaisia tilanteita voi syntyä, jolloin on tärkeää, että kouluttajalla on jo ennen valjaskouluun siirtymistä kokemusta linnun koulutuksesta. Tärkeää on myös, että kouluttajalla on riittävästi kokemusta kyseisen lintuyksilön kanssa toimimisesta ja elekielen tulkitsemisesta, jolloin voidaan välttää pelon tai ahdistuksen syntyminen koulutustilanteessa.

Valjaskoulutukseen alkavan linnun kannattaa olla niin kesy, että se nousee kädelle/sormille mielellään myös ilman herkulla houkuttelua. Tämä kertoo siitä, että sillä ei ole alustavaa jännitystä käsiä tai sormia kohtaan, kun ne ovat sille neutraalissa tilanteessa astuinalustana. Kesynkin linnun kanssa kannattaa harjoitella tehokasta herkun tarjoamista. Kuva: Anni Pohja
Sopivat valjaat
Kun valjaskoulutukseen on päätetty alkaa ja koulutuskokemusta on jonkin verran vyön alla, on aika pohtia sopivia valjaita. Kaikki valjaat eivät ole hyvät kaikille linnuille.
Valjaiden tulee olla ensisijassa turvalliset. Linnun tulee olla mahdoton paeta niistä, kun valjaat on puettu oikein ja lukittu päälle. Myös valjaiden hihnan ja sen kiinnityksen sekä valjaisiin että taluttajaan tulee olla moitteeton. Valjaiden kannattaa olla myös mukavat linnun päällä, jotta lintu viihtyy niissä paremmin. Valjaiden tulee olla linnulle sopivat: liian pienet valjaat kiristävät ja ahdistavat, ja liian isoista valjaista lintu voi pyristellä pakoon.

Aviator-malliset valjaat munkkiaratilla. Kuva: Jarmo Tuutti
Aviator-valjaat ovat malliltaan hyvät. Niissä on hyvin vähän lukkoja, joka lisää valjaiden keveyttä ja luotettavuutta. Ne ovat kiinnitysmekanismiltaan sellaiset, että linnun on hyvin hankala tai jopa käytännössä mahdotonta avata lukkoa itsekseen. Aviator-mallin kiinnitysmekanismi on kiristettävä, joten joka kerta valjaita pukiessa valjaat tulee laittaa sopivan kireälle. Kiristettävän lukon vuoksi samankokoiset valjaat voivat sopia kooltaan hieman erikokoisille linnuille. Aviator-valjaat on myös melko helppo valjasmalli kouluttaa linnulle, koska niiden pukeminen ei vaadi suurta määrää linnun kehon osien koskettelua. Aviator-valjaiden materiaali on melko jämäkkää, enkä itse suosittele sitä senegalinkaijaa tai valkovatsa-arattia pienemmille tai hennommille linnuille. Neitokakadun, Pyrrhura-arattien yms. pienempien ja kevytrakenteisempien lintujen päällä nämä valjaat ovat jäykät ja kömpelöt, jolloin ne voivat olla linnun päällä epämiellyttävät. Aviator-valjaiden hihna on pysyvästi kiinni valjaissa, joka vähentää kiinnityskohtia ja täten riskiä, että valjaat hajoaisivat jostain kiinnityskohdasta.
Feather Teather on toinen valjasmerkki, joita on ollut myynnissä Suomessa. FT-valjaat eroavat paljon riippuen, ovatko ne pienten vai isojen lintujen valjaat. Isot ovat säädettävät kooltaan, kuten koirien tai kissojen valjaat. Isoissa valjaissa on paljon lukkoja, jotka voivat painaa lintua, ja ne tuovat valjaisiin lisäpainoa. Isoon papukaijaan verrattuna lukot jäävät melko mitättömän kokoisiksi, eivätkä ne välttämättä isoa lintua häiritse. Lukot ovat normaaleja pikalukkoja, joten lintu voi myös oppia avaamaan ne. Pienissä valjaissa on vain yksi lukko itse valjaissa, ja toinen hihnalle. Pienille linnuille valjasmateriaali voi olla liian jämäkkä mukavaan oleiluun. Hihna kiinnitetään pikalukolla. Isot valjaat voi pukea linnun päälle etu- tai takaperin, riippuen haluaako hihnan linnun vatsa- vai selkäpuolelle. Yleensä lintuja tuntuu haittaavan vähemmän vatsapuolelle tuleva kiinnitys, kun hihna ei roiku linnun alaselän päällä.
Joihinkin valjasmalleihin on suunniteltu mukaan linnun ulosteet kerääviä "lintuvaippoja". Tällaisten valjasmallien käyttö ei ole suositeltavaa. Linnun aiheuttama sotku on hoidettava muilla keinoin.

Feather Teather -valjaat celebesinkakadulla. Kuva: Laure Kurkela
Muitakin valjasmalleja on, mutta niiden saatavuus Suomeen/Suomessa on huonompi. Netin eläintarvikekaupoissa ja myös netin halpakaupoissa myydään myös muun mallisia valjaita.
Valjaat voi myös tehdä itse. Itsetehdyissä valjaissa on se hyvä puoli, että ne saa tehtyä linnun omien mittojen mukaan. Materiaalin voi päättää linnun koon ja jyrsimäalttiuden mukaan (esim. fleece, samettinauha, kangasnauha) ja valjaat voi tehdä linnun omien mittojen mukaan sopiviksi. Irtomateriaalilla kuten valjaissa käytettävän nauhan pätkillä voi myös treenata valjaita ja valjaista voi tehdä myös harjoituksia varten ylisuuret versiot. Yleinen malli on kolmihaarainen kiinnitys, jonka kiinnityskohta/lukko tulee linnun selkään. Katso ohjeet Kaijutin 2005 lehdestä, s. 22 alkaen: LINKKI. En suosittele suunnittelemaan valjasmallia itse, sillä niissä on riskinä se, että valjaista tulee pakoherkät tai että kun lintu lentoon lähtiessään nykäisee, kohdistuu nykäisyn voima vaarallisesti lintuun.
Vaikka osa valjasmalleista voi olla tekijänoikeus- tai patenttisuojattuja, niitä saa silti tehdä omaan käyttöön, mutta ei myyntiin. Itsetehdyissä valjaissa on tärkeää varmistaa, että kankaan kiinnityskohdat varmasti kestävät sen, jos lintu lähteekin lentoon ja aiheuttaa voimakkaan nykäisyn. Tämä on huomioitava myös lukoissa, kiinnitysmekanismissa, kaikissa kiinnityskohdissa sekä hihnassa. Itsetehdyissä valjaissa on tärkeää tehdä valjaista hyvin istuvat, ettei lintu voi paeta liian löysistä valjaista. Toisaalta nimenomaan itsetehdyt valjaat on mahdollista valmistaa hyvin pitkälti linnun mittojen mukaan. (Mittauksenkin pitäisi tapahtua kuitenkin linnun ehdoilla!)
Rikkinäiset/pureskellut valjaat ovat valmistajaan katsomatta turvallisuusriski! Tehdastekoisetkin valjaat ovat turvalliset vain, jos ne ovat ehjät, sopivan kokoiset ja puettu linnun päälle oikein. Linnun tulisi olla valjaissa niin mukavasti, että se ei jatkuvasti pure niitä tai yritä pyristellä niistä pois. Jatkuva pieni pureskelu voi heikentää valjaat jopa siihen pisteeseen, että ne menevät rikki. Isojen lintujen nokka on myös niin vahva, että ne voivat halutessaan paeta valjaista hyvinkin nopeasti. Neitokakaduja olen erityisesti huomannut kiinnostavan tai häiritsevän valjaan metalliset lukot, jolloin vähälukkoinen valjasmalli voi sopia niille paremmin. Valjasmateriaalia valittaessa tulee valita linnun kokoon ja luonteeseen suhteutettu, kestävä materiaali, mutta ensisijassa valjaiden tarkoitus ei ole olla nokankestävä purulelu.
Jos lintu pureskelee valjaita jatkuvasti, ne luultavasti häiritsevät sitä. Tällöin on joko tarpeen kouluttaa lintu jättämään valjaat rauhaan tai hankkia eri malliset tai eri materiaalia olevat valjaat. Osalle linnuista tietty materiaali voi olla kiinnostava tai mieluisa pureskeltava, jolloin valjasmateriaalin vaihtaminen toiseen voi auttaa. Todennäköisin syy valjaiden pureskelun taustalla on kuitenkin se, että koulutuksessa on kiirehditty, eikä lintu ole sujut sen kanssa, että valjaat ovat sen päällä.
Valjaskoulutuksen menetelmät
Linnun pukeminen valjaisiin väkisin ei ole hyvä menetelmä. Lintu oppii inhoamaan valjaita ja ihminenkin saa luultavasti sormensa verille. Valjaisiin koulutus tapahtuu käyttäen positiivisen vahvistamisen menetelmiä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lintua palkitaan, kun se tekee oikein, ja väärä/ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta. (Kouluttajan kannattaa myös kiinnittää huomiota omaan toimintaansa ja pohtia, miksi ja millaisissa tilanteissa lintu toimii “väärin”.)
Valjaskoulutus on yleensä hidas prosessi. Kannattaa siis varautua siihen, että oikeinkin tehtynä valjaskoulutuksessa menee aikaa jopa kuukausia. Kiirehtiminen tuo vain epäonnistumisia. Koulutuksessa on tärkeää ottaa pieniä askelia. Käytännössä askelten tulee olla niin pieniä, että edistymistä kahden askeleen välillä tuskin huomaa. Jokaisen uuden askeleen tulisi olla niin pieni, että kouluttaja voi olla lähes varma, että lintu suoriutuu siitä. Jos lintu ei suoriudu, on otettava takapakkia ja palattava edelliseen askeleeseen. Linnun kehonkieltä tulkittava jatkuvasti, ja pidettävä koulutustilanne kaikin puolin sellaisena, ettei lintua pelota tai ahdista. Linnulla tulee aina olla mahdollisuus poistua tilanteesta niin halutessaan.
Ihmisen kannattaa harjoittaa omia valjaanpukemistaitojaan valitsemansa valjasmallin kanssa esim. oikean kokoisella pehmolelulla. Tällöin huomaa, mihin kohtaan lintua kosketaan koulutuksen yhteydessä. On myös tärkeää, että ihminen osaa itse täysin sujuvasti käyttää valjaita ja sen lukkoja, jotta vältytään sähläykseltä itse koulutusvaiheessa. Osa valjaista on muodoltaan monimutkaisia, jolloin on tärkeää että ihminen osaa pukea ne oikein linnun päälle.

Valjaskoulutukseen pätevät yleisesti koulutuksen lainalaisuudet: linnun kannattaa olla tutussa ympäristössä ja pelottomana, pirteä mutta ei harhautunut muuhun tekemiseen, ja vastaanottavainen herkuille ja vuorovaikutukselle. Kuva: Laure Kurkela
Koulutussession onnistumista auttaa se, jos koulutusympäristö on sopiva ja lintu on oppivaisessa mielentilassa. Tämä tarkoittaa, että ympäristön tulisi olla neutraali. Ympäristö ei saa olla liian pelottava, kiihdyttävä tai häiritsevä niin, että lintua kiinnostavat tai häiritsevät siellä muut asiat. Yleensä normaali tila, jossa lintu elää, on sopiva. Jos lintua koulutetaan esim. pöydän päällä, tulee tämän pöydän olla linnulle tuttu ja neutraali asia etukäteen jo ennen valjaskoulutuksen aloittamista. Jos koulutusta tehdään orrella, tulee orren olla linnulle neutraali tai positiivinen paikka: tuttu, sopivalla korkeudella, tukeva ja huojumaton sekä materiaaliltaan ja muodoltaan sellainen että lintu saa siitä hyvän otteen.
Koulutushetkessä linnun kannattaa olla pirteällä ja uteliaalla tuulella. Uninen, pelokas, levoton tai kiihtynyt lintu ei malta oppia. Jos lintu on juuri syönyt, se ei välttämättä ole motivoitunut työskentelemään herkkujen eteen, ja saattaa muutenkin olla taipuvainen ruokalevolle. Paras hetki kouluttaa käyttäen herkkuja motivaattorina on ennen linnun normaalia ruoka-aikaa. Lintua ei tulisi kuitenkaan pitää tarkoituksella nälässä suuremman motivaation saavuttamiseksi.
Herkkupalkkioiden kannattaa olla helposti syötäviä, jotta lintu ei vetäydy pois syömään niitä. Kuorellisia siemeniä ei yleensä kannata käyttää, koska kuoriminen vie aikaa ja keskeyttää koulutushetken. Herkun tulisi olla niin pieni, että lintu voi syödä sen ilman että se nostaa sitä jalkaansa. Esimerkiksi isolle aralle yksi valmiiksi kuorittu auringonkukansiemen on ihan OK, mutta jo amatsonin kokoiselle puolittaisin tämän siemenen. Tärkeää on myös selvittää linnun suosimat herkut, jotta motivaation saa kohdalleen. Kaikki linnut eivät pidä auringonkukansiemenistä, vaikka se onkin yleinen herkku. Liian maukas herkku voi taas saada linnun sähläämään, esim. moni lintu pitää juustosta, joka voi saada linnun niin innostumaan ja kierroksille, ettei se malta keskittyä oppimaansa. Lintu voi myös erikoisherkun houkuttelemana tehdä jotain, joka oikeasti ahdistaa sitä. Epäterveellistä ihmisruokaa ei kannata käyttää ainoana herkkuna koulutuksessa. Vaikka yksi palanen on pieni, usean toiston ja usean koulutushetken myötä herkkujen määrä kasvaa. Jackpot on palkitsemismenetelmä, jossa lintu saa ajoittain suuremman tai arvokkaamman herkun kuin normaalilla toistolla.
Koulutusta tehdään lyhyinä hetkinä mutta usein. Lintujen maha täyttyy nopeasti herkuista ja yleensä lintu ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaa. Noin 2-10 minuutin koulutushetket ovat yleensä sopivia, linnun motivaatiosta riippuen, mutta niitä voi olla päivittäin tai jopa useamman kerran päivässä. Linnun reagointia koulutushetken edistyessä tulee tarkkailla, sillä lintujen keskittymiskyvyssä on yksilö- ja tilannekohtaisia eroja. Koulutustilanne kannattaa lopettaa, kun asiat sujuvat vielä hyvin. Jos lintu alkaa toistuvasti pyyhkiä nokkaansa kuin puhdistaakseen sen, tämä on yleensä merkki, että sen mielenkiinto on lakkaamassa. Kiinnostuksen vähentymisestä kertoo myös reaktioajan pidentyminen.
Koulutuksessa kannattaa käyttää apuna target- eli kohdetyöskentelyä. Kohdetyöskentelyssä lintu opetetaan seuraamaan ja koskemaan jotain esinettä, esim. target-keppiä tai ihan vain puista syömäpuikkoa. Tämän hallitsemisesta on suurta apua, kun lintua koulutetaan laittamaan pää valjaiden kaularenkaasta läpi, mutta tähän saattaa tarvita apukäsiä toiselta ihmiseltä.
Koulutuksen eteneminen
Tärkeää koulutuksessa ovat pienet askeleet eli se, että linnulta ei vaadita liikaa liian nopeasti.
Kädet linnun lähellä
Valjaskoulutuksen edetessä on oleellista, että lintu ei pelkää käsiä sen kehon lähellä tai yläpuolella. Tässä koulutuksen vaiheessa ei ole vielä tarpeen, että lintu antaa erityisesti koskea kehoaan, koska moni kesykin lintu karttaa sitä. Valjaita pukiessa on kuitenkin tilanteita, joissa ihmisen kädet toimivat linnun päällä ja välittömässä läheisyydessä.
Käsien asentoja kannattaa harjoitella pehmolelun kanssa juuri oman valitseman valjasmallin kanssa. Onko tavoitteena pukea lintu sen ollessa pyödällä, orrella tai jopa sylissä? Linnun korkeus suhteessa pukijaan vaikuttaa siihen, missä kohtaa kädet hääräilevät lintuun nähden. Yleensä jokaisen valjasmallin pukeminen vaatii kuitenkin jonkin verran puuhailua linnun päällä tai sen yli.
On siis tarpeen kouluttaa lintua myös sietämään häärääviä käsiä lähellään. Tämäkin tehdään vähitellen: lintua palkitaan kun se on rauhallinen ja välinpitämätön lähestyvään käteen. Edelleen, edeten niin pienin askelin että kouluttaja voi olla varma, että seuraava onnistuu, lintua lähestytään kädellä. Tämä on kynnyskysymys monesti siinä vaiheessa, kun käsi laitetaan linnun yläpuolelle: monet papukaijat kokevat ylhäältä päin tulevat asiat uhkana. On tällöin siis erityisen tarpeellista lukea linnun elekieltä tarkasti, ja välttää epämukavuuden ja pelon syntyminen.
Linnun siedättäminen valjaiden läsnäoloon
Siedättämisellä tarkoitetaan tässä artikkelissa vastaehdollistamista. Tämä tarkoittaa, että aiemmin neutraaliin (tai negatiiviseen) asiaan yhdistetään hyviä asioita niin, että eläin alkaa nähdä tämän asian itsessäänkin positiivisessa valossa.
Kun lintu näkee valjaat ensimmäistä kertaa, se yleensä suhtautuu niihin neutraalisti. Jos on epäilys, että lintuyksilö pelkää uusia asioita, tuodaan valjaat sen elämään ja näkyville hyvin varoen. Linnun kohdalla varotaan aina sitä, ettei mikään koulutuksen vaihe, ei edes tämä, aiheuta linnussa pelkoa, ahdistusta tai säikähdystä.
Yleensä kuitenkin riittää, että valjaita ei ängetä ihan linnun viereen, vaan ne tuodaan esim. pöydälle tai tuolin karmille samaan huoneeseen niin, että lintu voi tutustua niihin rauhassa. Paikan tulisi olla sellainen, että lintu voi itse lähestyä valjaita vapaaehtoisesti. Paikan kannattaa siis olla sellainen, jossa lintu välillä käy itsekseenkin. Lintua palkitaan siitä, että se on rauhallinen valjaiden läsnäollessa ja valjaiden lähellä tai lähestyy valjaita itse. Lintua ei palkita, jos se puree valjaita tai koskee niitä nokallaan. Tarkoituksena ei ole kouluttaa vahingossa lintua, joka luulee että sen tehtävä on purra valjaita!
Pelkoa aiheuttamatta lintua siedätetään myös siihen, että linnun ollessa välittömässä läheisyydessä valjaat ovat ihmisen kädessä ja niitä liikutellaan käsissä, jopa lintua kohti ja linnun päätä korkeammalla ja linnun yläpuolella. Kesyn ja rohkean linnun kanssa tämä askel ei yleensä vie kauaa, varsinkin kun käsien liikuttelua linnun yläpuolella on treenattu jo etukäteen, ilman valjaita.
Jos lintu pelkää valjaita, on selvitettävä pelon syy. Joitain lintuja pelottavat tietyt värit, voisiko siis eriväriset valjaat hankkimalla välttyä pitkältä vastaehdollistamisprojektilta? Jos linnulla on huonoja kokemuksia jostain materiaalista, ehkä eri materiaali voisi tulla kyseeseen? Jos valjaat tuodaan linnun luo liian nopeasti ja lintu ehtii säikähtää niitä ja pelkää niitä tämän takia, kannattaa harkita eriväristen ja/tai mallisten valjaiden hankkimista, ja aloittaa uudelleen nollapisteestä entistä varovaisemmin. Vastaehdollistaminen koulutuskeinona on kuitenkin toimiva, joskin monesti aikaa vievä, jos lähtötilanteena on pelkäävä lintu.
Pää läpi valjaiden lenkistä
Ennen tähän vaiheeseen siirtymistä linnun on oltava täysin sinut sen kanssa, että se on valjaiden lähellä. Lintu ei saa arastella saati pelätä valjaita itsessään kun ne ovat esimerkiksi pöydällä, ihmisen käsissä tai kun ihminen liikuttelee valjaita käsissään linnun lähellä.
Tässä kohtaa on hyödyksi, jos valjaista on hankittu/tehty isompi/löysempi versio, kuin ne mitä aiotaan lopullisesti käyttää. Useimmissa valjasmalleissa on kaula-aukko tai lenkki, josta linnun on tarkoitus laittaa päänsä läpi. Tämä onkin valjaiden varsinaisen pukemisen ensimmäinen osa. Valjaita pidellään niin, että valjaiden kaula-aukko on kunnolla auki ja linnun on helppo laittaa siitä päänsä läpi. (Varsinki isonokkaisilla aroilla Aviator-valjaiden pääaukko voi olla tiukka. Tällöin voi olla hyödyksi muodostaa lenkki vain leikisti samaa materiaalia olevasta hihnasta, ja opettaa lintua ensin työntämään pää läpi löyhästä lenkistä.)
Lintua ei pidellä kiinni, vaan sen annetaan itse kävellä valjaiden luokse ja itse työntää pää lenkistä läpi. Tämä onnistuu yleensä kohteen avulla tai herkuilla houkuttelemalla. Tavoitteena on, että lenkki pidetään täysin paikoillaan, ja lintu tekee kaiken työn, työntäen pään lenkistä läpi.
Ennen tätä vaihetta kannattaa huomioida, että kaula-aukko on aseteltu niin, että jos lintu vetää päänsä lenkistä pois, se pystyy tekemään niin ilman vastustusta. Jos kaula-aukko on tiukahko ja nauha juuri tietyssä asennossa, voi nauha hieman tarrata linnun leukapieleen, niskaan tai höyheniin, kun se vetää päätään pois. Tämä voi aiheuttaa linnulle pelkoa tai paniikkia, jonka vuoksi se saa kaula-aukosta huonon kokemuksen.
Jos pään työntäminen läpi lenkistä edes osittain epäilyttää lintua, on aloitettava kauempaa. Aluksi lintua voidaan palkata juurikin pienistä askelista. Osa linnuista on rohkeampia kuin toiset. Jos lintu normaalisti koskettaisi kohdetta tai ottaisi herkun nopeasti, mutta nyt se epäröi, voi epäröinnin syynä olla juurikin valjaat. Tällöin siltä ollaan pyytämässä liikaa ja liian nopeasti. Kohde-kepin voi laittaa valjaiden kaula-aukon läpi ja niin pitkälle, että lintu tuntee olonsa mukavaksi koskettaa sitä ja saada palkkio. Lintua sitten koulutetaan tulemaan yhä lähemmäs ja lähemmäs kaula-aukkoa.

Valjaiden päälenkin lähestymisen ja siitä palkkaamisen voi aloittaa runsaasti kauempaakin, kuin vasta kun pää on lenkistä läpi. Kuva: Laure Kurkela
Huomioi, että mikäli lintu nappaa äkkiä herkun ja ryntää syömään sitä kauemmas valjaista, linnulta pyydetään liikaa. Vaikka lintu uskaltaa ottaa herkun, se silti jännittää tai lievästi pelkää valjaita tai tilannetta. Tällöin on madallettava kriteerejä ja lisättävä koulutusta vähän kauempana valjaista niin, että lintu malttaa olla rennoin mielin ja syödä herkkunsa myös valjaiden lähellä.
Käyttäytymisen vertailuun tulee jälleen hyödyksi normaalit koulutushetket, joissa ei ole mitään jännittävää elementtiä: millä nopeudella lintu ottaa ja syö herkun, millä nopeudella ja millä mielentilalla se on liikkeellä jne. Jos jossain näissä on jotain eroa normaaliin, ja ainoa ero on valjaiden läsnäolo (herkut, linnun motivaatio, koulutuspaikka, kouluttajat jne. ovat kaikki siis samat), johtuu linnun epävarmuus siis valjaista. Tällöin on tarpeen yhä höllentää kriteerejä niin, että lintu voi puuhailla valjaiden läsnäollessa normaalisti.
Vinkki! Minkä tahansa koulutusrupeaman videointi auttaa. Videota myöhemmin katsoessa näkee herkemmin omat virheet, joissa kohtaa on varaa parantaa seuraavalla kerralla. Useamman videon myötä näkee myös linnun edistymisen.
Aluksi yleensä riittää, että vain linnun nokka menee kaula-aukosta sisälle. Kriteeriä nostetaan hyvin hiljalleen, linnun oloa ja eleitä jatkuvasti tarkkaillen. Lopulta lintu osaa laittaa päänsä valjaiden lenkistä läpi epäröimättä. Se kuitenkin saattaa vetää päänsä heti pois. Tämäkin voi olla merkki epämukavuudesta, jolloin kriteereitä kannattaa höllentää ja jatkaa treeniä pienin askelin, kunnes linnun olo on mukava. Lintu on voinut myös ymmärtää tehtävän väärin, ja luulee että pää on vedettävä pois lenkistä joka toistolla. Tällöin koulutetaan lintua lisäämään kestoa, jonka se malttaa pitää päätään lenkissä. Tavoitteena on lintu, joka antaa valjaan kaulalenkin olla linnun kaulassa rauhassa, ja se samalla voi syödä herkkuja rentona. Lintua ei kuitenkaan tule päästää lähtemään pois valjaat kaulassaan, ettei se panikoi ja saa huonoa kokemusta valjaiden kanssa toimimisesta.
Neitokakadu on haastava koulutettava valjaisiin, mutta tässä Kide-neitokakadun ja omistajan mallisuoritus pään laittamisesta lenkin läpi. Rennosta ja hyväntuulisesta tekemisestä kertoo linnun elekieli - sillä ei ole kiire vetää päätä pois ja poistua pureskelemaan herkkuja kauemmas. Se myös mielellään lähestyy lenkkiä uudestaan, vaikka joissain kohdissa päälenkin aukko on melko kapea, eikä täten ihan aloittelijaystävällisin, mutta tälle linnulle se ei tuota ongelmia. Huomioi myös tukeva istuinalusta: tuolin selkämys on peitetty pyyhkeellä, josta lintu saa hyvän otteen koulutuksen ajaksi. Video: Janina Vartiainen
Selän ja siipien lähestyminen ja koskettelu
Valjaita on hankala pukea linnun päälle täysin lintuun koskematta. Osa kouluttaa lintunsa itse nostamaan siipensä ylös valjaita varten, mutta tämä ei ole yleensä täysin toimiva keino, sillä lintuun on silti koskettava hieman, jotta valjaat saa paikoilleen.
Kun lintu osaa laittaa päänsä valjaiden kaulalenkistä hyvin, voidaan siirtyä seuraavaan osioon. Lintua koulutetaan pienin askelin siihen, että sen siipiä, selkää ja mahaa kosketellaan kevyesti käsin ja myös valjasmateriaalilla. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta se on tarpeen, sillä monet linnut reagoivat epätoivottuun kosketukseen ahdistumalla, pakenemalla tai puremalla. On siis oltava tarkkana, ettei koulutuksen yhteydessä, missään vaiheessa, pelota tai ahdista lintua.
Valjasmallista riippuu, kuinka paljon lintua pitää pukiessa koskea ja mihin osiin lintua kosketaan. Tätä osaa kannattaa siis treenata niin, että lintu on OK sen kanssa, että sen kaulassa ovat valjaat, lintu koulutetaan siihen, että selkäosan valjaista voi antaa laskeutua linnun selän päälle. Jälleen on tärkeä muistaa pienet askeleet, ja ensimmäinen askel onkin, että käsillä ja valjasmateriaalilla voi ylipäätään lähestyä linnun selkää ja siipiä. Sen jälkeen lisätään pientä kosketusta, jonka jälkeen lisätään kosketuksen kestoa ja hieman painetta.
Siipien siirtely
Valjasmalista riippuen linnun siipiä saattaa joutua hieman siirtämään valjaiden pukemista varten. Tätäkin opetellaan erikseen. Moni lintu kavahtaa, jos niiden siipiin kosketaan. On aloitettava pienestä, eli edellisen kappaleen neuvojen mukaan, pelkästä lähestymisestä.
Kun lintu on OK sen kanssa, että sen siipiä kosketaan koulutuksen yhteydessä, voi siipiä alkaa hiljalleen siirtämään. Pehmolelulla etukäteen opettelu voi olla tässä hyödyksi, kun kouluttajalla on jo mielessään, miten valjaat asettuvat linnun päälle, ja missä määrin siipiä pitää siirtää pukemisen mahdollistamiseksi. Koska linnut eivät yleensä pidä kehonsa koskettelusta, kannattaa valjaat pyrkiä pukemaan tavalla, jossa lintuun kosketaan mahdollisimman vähän.

Koulutuksessa yhdistetään se, että lintu sietää valjaita päällään siihen, että sen siipiä hieman kosketellaan ja siirrellään. Kuva: Laure Kurkela
Lukkojen käyttö
Kouluttajalla tulisi olla hyvässä tuntumassa, miten valjaissa olevat lukot toimivat. Lukkojen käyttöä ja näppäryyttä kannattaa ihmisen harjoitella etukäteen, vaikka pehmolelulle valjaita pukemalla, jolloin käy ilmi myös käsien asento lukkojen käytön suhteen. Upouudet lukot voivat olla myös jäykät ja hankalat käyttää, jolloin niiden harjoituskäyttö löysyttää niitä normaalille jäykkyystasolle. Kannattaa myös lintua pelästyttämättä koettaa, mitä lintu on mieltä lukkojen äänistä, jotta ensimmäistä lukitusta yrittäessä lintu ei säikähdä lukon ääntä ja saa huonoa kokemusta tilanteesta.
Kun valjaat ovat siinä määrin mukavasti linnun päällä, että ne voisi lukita, kannattaa ne lukita vain osittain tai leikisti, lukkoja vain yhteen kosketellen, ja lähteä sitten riisumaan valjaita. Esimerkiksi metallisten pikalukkojen kanssa lukkoja voi ensin vain koskettaa tai napsauttaa hieman yhteen, ja lähteä sitten riisumaan valjaita. Seuraava vaihe on käyttää lukkoa auki, mutta laittamatta sitä täysin kiinni. Kiristettävien valjaiden kanssa kiristyspalasta liu’utellaan vähitellen yhä lähemmäs ja lähemmäs, mutta ensin vain muutamia senttejä, kunnes se avataan jälleen.
Houkutteluherkun häivyttäminen
Jossain vaiheessa koulutusta, kun koetaan että lintu on siihen valmis ja voisi onnistua siinä, aletaan hidastamaan sitä, milloin linnulle tarjoillaan herkkupalkkio. Aluksi herkku voi jopa harhauttaa lintua oppimisen tekemisen ääreltä, kun se saa herkutella jatkuvalla syötöllä. Herkuilla valjaiden pukemisesta harhauttaminen ei ole valjaskoulutuksen tarkoitus. Kun lintu pärjää hyvin, herkun antamista voi vähitellen yhä viivyttää ja viivyttää, jolla lisätään myös toiminnon kestoa: herkun saa vasta esimerkiksi vasta kun pää on ollut valjaiden lenkissä paikoillaan sekunnin, 5 sekuntia, 10 sekuntia, 30 sekuntia jne.
Lopulta tavoitteena on, että valjaat saa puettua linnulle ilman että se mussuttaa herkkua jatkuvasti tai että se on niin rapsutuksien pauloissa ettei huomaa että sille edes valjaat puetaan. Palkkiota voi edelleen käyttää pukemisen aikana ja etenkin sitten kun valjaat on kokonaan puettuna, mutta sujuvuutta asiaan saa, kun lintu ymmärtää mitä sen oikeasti pitää tehdä, tekee sen ilman että näkee edes herkkua ja saa lopuksi herkun palkkioksi hyvin tehdystä työstä.
Valjaiden riisuminen
Kun valjaat ovat onnistuneesti linnun päällä, ei urakka ole vielä valmis! Myös riisumisessa tulee välttää linnun ahdistamista. Valjaat tulee riisua hissukseen ja riuhtomatta. Yleensä riisuminen on helpompaa kuin pukeminen, koska valjaat voi lukon avaamisen jälkeen hellästi vetää pois linnun päältä. Varsinkin päälenkki kannattaa riisua varoen niin, ettei linnun leukaperät tai niska jää vahingossa lenkkiin hieman jumiin, aiheuttaen sen, että lintu pyristelee ja panikoi.
Kaikenlaisia negatiivisia tilanteita valjaiden kanssa kannattaa välttää. Huono riisuminen koulutuksen alkuvaiheessa voi aiheuttaa sen, että lintu ei enää halua lähestyä valjaita, ja koulutuksessa joutuu ottamaan runsaasti takapakkia tai jopa aloittamaan sen alusta toisenmallisilla valjailla.
Barbara Heidenreichin video valjaskoulutuksesta sisältää runsaasti mallimateriaalia lintujen rennosta elekielestä ja rauhallisesta olemuksesta valjaskoulutuksessa. Video: Barbara Heidenreich
Valjaissa oleminen

Pelotta ja rennosti valjaissa avaa rohkealle, uteliaalle linnulle uuden, mukavan maailman. Kuva: Jarmo Tuutti
Kun lintu on saatu positiivisin keinoin valjaisiin, sitä kannattaa alkuun palkita myös siitä, että se on valjaat päällä rennosti ja hyvillä mielin. Älä vahingossa palkitse lintua, jos se repii tai jyrsii valjaita!
Kun lintu on valjaissa ja se on normaalin rentoutunut, ei ole suinkaan syytä sännätä suoraan torille tai messuille. Jos lintu oppii, että se joutuu pelottaviin paikkoihin aina valjaissa ollessaan, se voi alkaa vältellä myös valjaiden pukemista.
Turvallisuus tulee aina muistaa: valjaita kannattaa pitää silmällä, etteivät lukot, valjasmateriaali tai hihna ole jostain syystä rikkoutunut. Pääasiassa valjaat ovat vain varotoimenpide, ja jos oman linnun kanssa valjasteluun tuntuu kuuluvan se, että lintu jatkuvasti säikähtelee ja ampaisee lentoon, on valjastelua jatkettava huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä ja edetä jännittäviin ympäristöihin vasta vähitellen.
Hihna on kiinnitettävä ihmiseen kunnolla tai siitä on pidettävä kunnolla kiinni koko ajan, pelkästään löysänä ranteessa roikkuva lenkki ei riitä, jos lintu lentääkin karkuun! Hihnan on oltava riittävän lyhyt, jotta lintu ei saa kovin isoa vauhtia säikähtäessään. Liian pitkä, roikkuva hihnan lenkki on altis myös esim. päälleastumiselle tai ovenkahvoihin tarttumiselle, josta seuraa linnulle vaarallinen äkkinäinen nykäisy.
Lintua kannattaa totuttaa matkusteluun myös matkahäkissä ilman valjaita, ja yrittää tehdä matkustamisesta linnulle mukavaa. (Matkahäkkiin koulutuksesta, lue artikkeli Papukaija matkahäkkiin ja mukaan sivustolta Papukaija.fi.) Yleensä kesyt linnut suhtautuvat matkustamiseen neutraalisti, jos ne koulutettu menemään matkahäkkiin positiivisin keinoin. Osa linnuista rakastaa matkustelua ja uusia paikkoja, toiset taas inhoavat sitä, jos arkirutiineista poiketaan.
Valjaissa oleminen kannattaa aloittaa lyhyissä pätkissä, ympäristössä, jossa lintu viihtyy ja mukavien kokemusten kautta. Alkuun riittävät vain muutaman minuutin mittaiset ajanjaksot kotosalla herkkujen tai rapsutusten kera. Vähitellen linnun kanssa voi siirtyä haastavampiin oloihin ja pidentää valjaissa olon aikaa, aina linnun paras mielessä.
Parhaimmillaan valjastelu on silloin, kun lintu valjaat nähdessään tulee itse niiden luokse, ikään kuin pyytäen, että ne puetaan sen päälle. Tällöin omistaja voi olla varma, että valjastelu suoritetaan yhteisymmärryksessä ja positiivisin mielin.