AIHE:

Ihana Kide! Tuli hänestä mieleen ensimmäinen, rakas neitokakaduni Romeo. Hänhän menehtyi jo pari vuotta sitten, mutta herra oli harrastukseni maskotti yli kymmenen vuotta! Romeo eli yli 20 vuotiaaksi, vaikka ensimmäiset 6 vuotta elämästään joutui viettämään pienessä häkissä ja huonolla ravinnolla, kunnes sain sen itselleni. Tämän linnun kanssa nähtiin ja koettiin paljon yhdessä.

Tuosta yhdistämisestä; eipä se ole omankaan kokemukseni mukaan ollut kovin vaikeaa neitokakadujen kanssa, vaikka itselläni on ollut käsinruokittuja ja emojen ruokkimia sekaisin lähes kymmenpäisessä parvessa. Ja kaikki mahtui samaan häkkiin, jonne ne laitettiin yöksi nukkumaan. Neitsikat on siitä aivan ihania lintuja, että ne on yleensä hyvin sopuisia. Joskus jotkin asiat voivat aiheuttaa kränää kahden yksilön välillä, mutten usko että te tulette näitä ongelmia kohtaamaan, sillä niitä esiintyy todennäköisimmin suuremmissa parvissa (esim. kolmiodraamat).

Kerro ihmeessä kuulumisia jatkossakin! Niitä on kiva lueskella, kun on niin saman näköinen tipu kysessä mitä itsellä on ollut!

Päivät menevät niin nopeasti, ettei ole ennättänyt tänne kirjoitella ollenkaan! Korjataanpas nyt asia.
Pistin Kiden häkin järjestyksen aivan uusiksi ja siivosin paikat puhtaiksi erityistapahtumaa varten. Viime torstaina eli 16.3. pitkään haaveiltu asia nimittäin tapahtui: Usvan De Facto, kutsumaimeltään Nova, saapui pitkän matkan takaa meidän kaveriksi. Suuret kiitokset vielä Elinalle, joka vietti koko päivän ja hyvä ettei yönkin tien päällä tuodakseen pikkuisen turvallisesti perille.

Kovin montaa kuvaa en ole halunnut ottaa, ettei se vaan stressaisi uutta tulokasta, joten pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta. Nova on ollut hyvin reipas, utelias ja aktiivinen uudessa kodissaan. Siinä missä Kide ihmetteli ensimmäiset päivät samalla orrella hissukseen istuen, Nova on kiertänyt häkin joka kolkan, ja oppi jo toisena päivänä ruoka- ja juomakuppien paikat (vaikkakin vasta viime päivinä niitä on aktiivisemmin käytetty). Tähän voi kyllä vaikuttaa se, että turvana on toinen lintu, kun taas Kide aloitteli uudessa kodissa ihan itsekseen.

Olin sisäisesti hyvin innoissani, kun Elina päästi Novan samaan häkkiin Kiden kanssa. Minua kiinnosti nähdä molempien reaktiot uuteen tilanteeseen. Kide oli aluksi varovaisen utelias, ja kurotteli ja kurkisteli häkistään Novan matkista kohti. Kun tulokas sitten lehahti häkkiin, vähän säikähdettiin ja ihmeteltiin pidemmän aikaa. Molemmat olivat toisistaan kiinnostuneita ja koettivat lähestyä toisiaan vuorotellen, mutta silti "liian lähellä" syntyi pientä sähinää. Silti hyvin nopeasti, parin tunnin päästä, Kide lähestyi Novaa varoen ja alkoi sukia pienen pyrstöä. Pyrstön sukiminen olisi Kiden mielestä ihanaa edelleen, ja meitä naurattaakin, miten Kide hynttää Novan perässä pyrstöä hamuillen. Ei siis onneksi mitenkään jauha / pure toisen sulkia, vaan vetää hellästi nokan läpi, asettelee, hoitaa.

Hämmästyin myös Novan äänen erilaisuudesta verrattuna Kiden ääneen - se on kirkkaampi, ja tietyllä tapaa melodisempi ja usein volyymiltään voimakkaampi. Osaa pitää myös herttaista pientä "piu" ääntä. Parin viime päivän iltana tirppa on laulaa luikuttanut omia sävelmiään, millaisia ei Kideltä ole kuulunut laisinkaan. Kide kuuntelee pää kallellaan, päästää pienen "tö" tai "tipu" -piippauksensa ja jatkaa sukimistaan. Hyvin erilaiset äänimailmat tirpoilla, molemmat yhtä suloiset. <3

Mutta matkassa on aina mutkansa, ja Novalla oli parikin asiaa minkä etenemistä piti seurailla. Ilmeisesti matkan aikana Nova oli saanut jostakin pienen naarmun oikean silmänsä yläpuolelle. Tähän mennessä nirhama näyttää kyllä hyvältä, enkä usko että se enää paheneekaan. Parina ensimmäisenä päivänä uutukaisella oli myös ripulia - ehkäpä uuden kodin jännitystä / stressiä. Pahimmillaan 15min sisällä saattoi tulla kolme vetistä kakkaa. Onneksi näin rajuna ei jatkunut pitkään, ja kakka palautui normaaliksi Elinan ohjeistamana maitohappobakteeritarjoiluna veteen. Eli onnellinen päätös molemmissa sattumissa!

Vaikka Nova on ollut meillä vasta viisi päivää, ajattelimme kokeilla sen päästämistä huoneeseen. Pikkuinen selvästi kaipasi siipien verryttelyä, sillä se lensi aktiivisesti häkissä seinästä toiseen, hääräili hetken jotain muuta ja pyrähteli useita kertoja oksalta suoraan ylöspäin pikkumatkan, laskeutuen samaan paikkaan. Avasimme häkin ovet ja Nova tuli mielellään ulos - samalla tavalla kuin Kide aikoinaan, eli pyrähti suoraan kädelle. Siinä hetken ihmeteltyään lähdettiin lentämään ja lennettiin onnistuneesti monta kierrosta ympäri huonetta, laskeutuen katosta roikkuvalle narulle. Tässä vaiheessa päästi Kidenkin mukaan ja tirpat saivatkin aikaiseksi kunnon lentojumpan. Tiput olivat ulkona kolme tuntia, eikä Nova törmäillyt kertaakaan. Nova vielä yllätti positiivisesti ja lensi itse takaisin häkkiin syömään. Onnistunut ensilento! Tirpat pääsivät päivän aikana useasti ulos ja häkkiin menoa ja luokse tuloakin harjoiteltiin hirssin avulla varovasti. Nova on hyvin kesy, ja tulee mielellään kädelle hirssin perässä. Vielä illalla lennettiin luokse ilman hirssihoukutintakin, kun rapsuttelin Kideä. Siinä sitä istuskeltiin ja jutusteltiin pitkään niitä näitä molempien kanssa. Linnut melkein torkahtivatkin. Molemmat sai siirtää häkkiin kädellä, ja orrelle astuttiin itse mielellään, mentiin juomaan ja nukkumaan.

Ja huomenna on taas uusi päivä näiden pikku ihanuuksien kanssa. <3

Onnea uudesta linnusta! Hyvin tytöt viihtyvät keskenään, tuo "kampaajakuva" oli hyvä . Novan pään naarmusta ei tarvinne olla kauhean huolissaan, omat lintuni ovat arpisia kuin mitkä, en edes halua tietää mistä ne ovat tulleet, rouvalle tuli kyllä yksi minunkin luonani kun uros törmäsi siihen ilmassa kovassa vauhdissa ja naaras sinkoutui päin niiden oleskeluhyllyä, otsaan tuli haava ja töyhtö lähti.
Siitä enemmän kun saan aikaiseksi aloittaa haaverit- osaston.
Hauskasti Kide "hoitaa" pikkuista, se on kai aika tavallista kun parveen tulee uusia lapsia, vanhemmat linnut sukivat sen pyörryksiin tutustuessaan siihen. Saa nähdä mitä nämä nuoret keskenään keksivät, kahdestaan on paljon hauskempi tutkia paikkoja ja rökittää vaikkapa mattojen kuvioita tai hapsuja.
Mukavia hetkiä teille lintujen kanssa, teidän kuulumisianne on kiva lukea.

Kiitos vastailusta Pirjo! Minustakin on ihana juttu, että linnut tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Turhaa huolehdin siitä. Uutukaisen tulo ei ole myöskään vaikuttanut mitenkään Kiden kesyyteen, vaan Kide on oma rapsutuksia rakastava ja temppuja mielellän tekevä itsensä. Tänään sain myös rapsuttaa Novaa ensimmäistä kertaa! Oli se niin sydäntä lämmittävä hetki, kun toinen osoittaa niin suurta luottamusta. Pikkuisen aikaa vain rapsuttelin, mutta se tuntui riittävän. Hieman ujostelevaisen oloinen (vaikkakin tuli itse kädelle, mutta hieman hitaasti ja ujonlaisesti) tirppa on rapsutushetkestä asti kiehnännyt kaulalla kaulaketjua nakertaen, pyrähtänyt pidemmänkin lentomatkan takaa päähän istuskelemaan, ja kiipeillyt hyvin estottomasti pitkin paitaa tullen olkapäälle torkkumaan. Pomppasi omatoimisesti jopa meidän luona vierailleen tuttavan käsivarrelle ja tepsutteli tyytyvän näköisenä tämän sohvalle laskostuneen mekonhelman päällä. Olen aivan ihmeissäni näistä pienistä reippailijoista! <3

Nyt tulee kakantäyteinen postaus pohdiskelevalta linnunomistajalta.

Aloitetaanpas näidenkin kuvien tarina aivan alusta, kun Nova saapui meille 16.3. eli hieman reilu kolme viikkoa sitten. Tirppa on ollut siitä lähtien tavattoman reipas, utelias, leikkisä ja laulavainen. Tiedän kyllä, että linnut harvoin näyttävät huonoa oloaan päälle päin vaikka sairaita olisivatkin, sillä tämä ei palvelisi luonnossa saaliseläimen selviytymistä: kipeältä näyttävät yksilöt joutuisivat helposti petojen suihin. Nova ei tosiaan ole näyttänyt mitään merkkiä huonosta olosta, mutta vetiset kakat, joita aluksi luulin suorin tein ripuliksi, huolestuttivat minua jo heti Novan saapumisen alkupäivinä.

Tässä ensimmäinen kuva jonka räpsäisin kakoista (otetttu hieman yli viikko sitten 30.3.) , ja syy myös miksi itse huolestuin Novan kakoista. Vasemmalla Novan kakka, oikealla Kiden kakka jollaiseen olen tottunut.

Aloinkin pommittaa Novan kasvattajaa viesteillä ja hän ohjeisti minua ystävällisesti ja pohdiskeli kanssani löysähkön kakan syytä. Heti alkuun hän neuvoi ottamaan tuoreruoan sekä häkissä nakerettavana olleet pajunoksat pois. Myös heti ensimmäisinä päivinä alkoi maitohappobakteeritarjoilu veteen. Kakka vaikutti joinakin päivinä paljon vähemän vetiseltä ja hyvin normaalilta, joskus taas palattiin hyvin vetiseen kakkaan ja jopa pelkän veden/virtsan kakkaamiseen.

30.3. tilannetta seurailtuani otin jälleen yhteyttä Elinaan. Ainakin ilmeni se, että ylemmässä kuvassa näkyvä kakka ei ole mitenkään huolestuttavan löysä eikä ainakaan ripulia. Ehkä vain hieman vetinen. Kiden kakka sen sijaan on melko kuiva verrattuna normaaliin terveeseen kakkaan.

Elina lähettelikin minulle paljon netistä löytyviä kuvia siitä, miltä normaalien kakkojen pitäisi näyttää
( Kuva 1 , Kuva 2 ei kai virtsa näytä samealta? Ei silloin näytänyt, Kuva 3 ripulin ja vetisen kakan ero, joka varmisti että Novalla kakka on vain vetistä. Kuitenkin kuvassakin todetaan, että jos vetiset kakat jatkuvat pidempään kuin yhden päivän, ota yhteys eläinlääkäriin...) Minua helpotti, sillä olin uskonut että Novan kakka oli jotenkin tavattoman vetinen / ripulia. Päädyimme siihen, että tarjoan Novalle varmuuden vuoksi Axilur kuurin eli loishäädön mahdollisen giardian varalta. Elina ystävällisesti jopa maksoi lääkkeen.

Tarjosin lääkkeen Novalle kolmena peräkkäisenä päivänä (1.-3.4.) Elinalta saadun annostusohjeen mukaan sellaisen kananmunamäärän päällä, jonka Nova sai aina syötyä kokonaan. Kakka oli siinä vaiheessa mielestäni hyvin pirstaleista ja melkein lähempänä ripulia?

(Jatkan uuteen viestiin koska yksi viesti ei hyväksy niin paljoa kuvia)

Lääke alkoi mielestäni vaikuttaa ja kakka alkoi näyttää paljon vähemmän vetiseltä. Alla kuva kakasta 6.4.

Mielenkiintoista on, että koko Novan meillä olemisen ajan yöllä kakatut kakat ovat lähes poikkeuksetta olleet omaan silmääni hyvän näköisiä (helppo tarkkailla huonosti nukkumaorren alle sioitetusta oksasta)

Uskoin että lääkekuuri ja kotoutuminen ovat alkaneet tepsiä. Kuitenkin, kakka alkoi taas pikku hiljaa muuttua vetisemmäksi...
7.4.

Joskus kakka näytti vain vetiseltä ja pätkityltä.

Ja joskus "kakka" oli pelkkää vettä/virtsaa. Tällasiia kakkoja on tullut muutenkin n. kerran - kaksi päivittäin.

Annan maitohappobakteeria veteen / kananmunan päälle edelleen päivittäin hyvin pienen määrän (pikku hippunen). Axilur kuuri loppui maanantaina. Seuraava askeleeni on laittaa sähköpostiviestiä Linnunmäkeen (luultavasti linkkaan tämän postauksen siihen ja pyydän arviota) sekä soitan maanantaina. Netistä selaamiani kuvia vertaamalla tämä ei mielestäni enää vain näytä normaalilta ja olen huolissani uutukaisemme hyvinvoinnista.

Linnunmäen vastausta odotellessa olisin enemmän kuin kiitollinen myös teidän arvioistanne, ajatuksistanne... Kiitos.

Huhhuh! Nyt pistit pahan. Omien lintujen kakoissa on eroja sen mukaan mitä ja milloin ne ovat syöneet, neitsikathan pistelevät päivän mittaan poskeensa kaikenlaista. Monenlaisia siemeniä, kalkkirouhetta, tuoreruokaa, vitamiiniruokaa, herkkupuikkoja, vettä jne...voisi siis ajatella että joka asiasta tulee vähän erilainen kakka. Uros on ronkelimpi ruoan suhteen ja sen kakat ovat mikroskooppisia kuivia kikkareita, rouvansa on ennakkoluulottomampi ja syö kaikenlaista ja sen kakat ovat mitä milloinkin, välillä tulee kunnon räiskäleet. Myös mielentila vaikuttaa, pakovalmiutta viestitetään pläjäyksellä ja sen aiheuttaa ihan mikä tahansa, esim. ikkunan ohi vilahtava ulkolintu tai jokin naapuriasunnosta kuuluva ääni, kesyydestään huolimatta ne ovat villieläimiä ja reagoivat todellisiin tai kuviteltuihin ulkoisiin uhkiin juuri näin. Voisin kuvitella että Nova elää vielä senverran jännittäviä aikoja että näitä hätäpläjäyksiä vielä tulee. Seuraile tilannetta ihan rauhassa ja jos asia sinua kauheasti huolestuttaa laita toki tiedustelu lääkärille.
Jos löysä kakka selkeästi liittyy johonkin tilanteeseen jota lintu seuraa valppaasti se on ihan jännityskakkaa. Ainakin joskus on ollut lääkehiiltä sisältävää kupuhiekkaa, en osaa sanoa onko sitä enää kaupoissa, siitä voi olla hyötyä.

"Ainakin joskus on ollut lääkehiiltä sisältävää kupuhiekkaa, en osaa sanoa onko sitä enää kaupoissa, siitä voi olla hyötyä."

Kupuhiekkaa ei nykytiedon valossa kannata antaa, sillä se voi etenkin silloin tukkia kuvun, jos linnulla on jokin vikana. Lääkehiili auttaa myrkytykseen, mutta toisaalta se sitoo ravinteita yhtälailla ruoasta, joten siitä ei ehkä juuri tässä tilanteessa ole apua.

Toivottavasti eläinlääkäri osaa kuvien perusteella sanoa jotain hyödyllistä. On edelleen mahdollista, että kyse on tosiaan vielä muuttostressistä.

Ihanaa, että olet päässyt jo rapsuttamaan pikkuista! Kerran täällä syntymäkodissa sitä rapsuttelinkin ainakin varttitunnin.

Kuinka teillä nyt menee? Onko ruoansulatuksessa ollut mitään muutoksia?

Täällä menee ihanasti!
Linnunmäeltäkin tuli aiemmin vastaus, ettei kannattaisi olla liian huolissaan, jos tirppa vaikuttaa muuten hyvinvoivalta. Jos tilanne olisi mennyt huonommaksi, olisi sieltä saatu konsultointiapua lähieläinlääkärille. Kotihoidon ohjeiksi annettiin perinteisiä ohjeita, mm.lämpimän ja stressittömän paikan tarjoaminen. Lisäneuvo olisi ollut vielä antaa luomu omenaviinietikkaa sekoitettuna veteen (1rkl omenaviinietikkaa, ½ litraan vettä) esim neljän viikon kuurina. Tätä en kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan, kun Novan kakka alkoi vaikuttaa taas vähän vähemmän vetiseltä. Ja tähän mennessä vaikuttaa todella hyvältä: enää ei tule ollenkaan pekkiä vesikakkoja ja tirpylä on edelleen ihana pirteä itsensä! Kakat eivät yleensäkään ole enää niin vetisiä kuin kuvissa, vaikka eivät yhtä kuiviakaan kuin Kidellä. Uskon tämän nyt kaikkien ihmisten vakuuttelujen perusteella aivan normaaliksi asiaksi. Aloittelijana sitä hätääntyy alkuun pienestäkin, kun haluaa varmistaa pikkuisten hyvinvoinnin. Kiitos kaikesta neuvonnasta ja tuesta!

Olen todella onnellinen tästä kaunokaisesta. Hän on niin rohkea ja iloinen. Nova on kesyyntynyt entisestään ja nauttii jo pitkistä rapsutustuokioista. Erilaisiin tuoreruokiin on vihdoin päästy tutustumaan ja kaikenlaista on tullut jo maisteltua parsakaalisata ja porkkanasta herneenpalkoihin, ituihin ja yrtteihin. Matkahäkkiin tutustuminen aloitettiin myös pari päivää sitten ja senkin päälle lentää pyrähdettiin heti kun sain sen pöydälle nostettua. On käynyt syömässä hirssiä sisällä useampaan otteeseen. Tästä on hyvä jatkaa positiivisesti matkahäkkikoulutusta.

Nova on todella taitava tyttö laulamaan! Tälläkin hetkellä lirkuttaa sydämensä kyllyydestä. Kuuntelen sitä niin mielelläni. Kun saisin hyvää videota, niin pistän tänne.

Kide voi myös mainiosti. Meidän pieni torkkuja. <3 Niistä on Novan kanssa tulleet jo hyvät kaverukset.

// Voi kun saisin vielä muokattua tämän aiheen otsikon uudempaan muotoon "Neitokakadut Kide ja Nova". En harmillisesti ole vielä onnistunut siinä. Tietääkö joku fooruminero onko se edes mahdollista?

Mukavaa kun kakkatilanne tasoittui ja siihen ei liittynyt isompaa katastrofia.
Älä huolestu huolehtimisestasi, olet lintujen nuori äiti ja minusta huolehtiminen on ihan normaalia, olisit nähnyt kun huolehdin ensimmäisestä ihan omaan kotiin hankitusta koiranpennusta, siinä olivat vanhemmat, kasvattaja ja eläinlääkäri varmasti pimahtamisen partaalla. Kaikki se siitä huolimatta että meillä oli aina ollut rescue- eläimiä luonnonlintuja myöten joita sitten hoidettiin elävien kirjoihin vapauttamista silmälläpitäen.

Todella kiva lukea kuulumisia! Uuden foorumin kanssa jokainen on yhta nero, silla tama on hieman erilainen kuin vanha... Onnistuisiko kuten vanhalla foorumilla, eli muokkaat aloitusviestiisi eri otsikon. Vanhat viestit pysyvat saman nimisina, mutta uudet vastaukset pitaisi tulla uudella otsikolla. Ketjun sisalla voi siis olla eri otsikoilla olevia viesteja, yleensa silloin kun ketjuja on yhdistelty.

Kiitos vinkistä Lintunen, tämä ei valitettavasti toiminut. Mennään siis tällä otsikolla eteenpäin, kaikki lukijat kuitenkin tietävät että pikku Novakin on nyt mukana kuvioissa.

Kevätpäivät muuttuvat valoisammiksi ja Novan laulutaidot kehittyvät kehittymistään. On meillä kyllä varsinainen satakieli tyttönen täällä. <3 Aamut ovat myös valoisampia, ja enää häkin pimennysverhotkaan eivät estä tirppoja heräämästä hieman aikaisemmin, kuin olisi tarkoitus. Lintulampun ajastin on asetettu syttymään klo 9:30, mihin aikaan on jo melko valoisaa ja ainakin Nova halusi aloitella serenadit jo siinä kahdeksan-yhdeksän maissa. Sain pientä esimerkkiä aamulauluista, käykääpäs kuuntelemassa tätä klikkaamalla .

Nyt pidämme myös olohuoneen ikkunoiden sälekaihtimet ja pimennysverhot kiinni aamuun asti, että tirpylät saavat kahdentoista tunnin yöunensa.

Yksi asia mistä olen unohtanut täällä puhua, on Kiden väritys. Mietimme asiaa jo maaliskuussa Elinan kanssa, kun hän kävi tuomassa Novan meille. Elina huomasi heti kysyä Kiden pyrstön sävyn nähtyään, että onko Kide kaneli-lutino. Minä vain pokkana totean että ei, puhdas lutino se on mahdollisesti piilevällä pastelli/valkokasvolla, se saa vain aina pyrstönsä tuhrittua ties mihinkin. Kiden emothan ovat Ida-Emilian Pricella, joka on kaneli (/harekiini) ja Vortex, joka on pastellikasvo-valkokasvo (/lutino helmiäinen?). Vaikka Pricella onkin kaneli, ei naaras voi periyttää omalle naaraspoikaselleen näkyvää kanelia, ellei koiraskin kanna sitä. Niinpä Elina ehdottikin, voisiko Vortexilla olla piilevä fallow - hänen tarkat silmänsä osasivat nähdä Kiden pyrstöstä ja siivistäkin jotakin sellaista sävyä, joka viittaisi johonkin muuhunkin, kuin pelkkään lutinoon tai pyrstön sotkemiseen. Minä en tosiaan tällä kokemuksella osaa sanoa, mutta laitanpa teidänkin ihmeteltäväksenne muutamia kuvia, joista ehkä tarkemmi erottuu se, mitä Elinakin näki.

Ottakaa vielä kuva yksijalkaisesta, pyrstöttömästä Kidestä

Elina taitaa olla oikeassa, neitskka ei nimittäin ole koskaan likainen:). Ne pitävät lentokalustostaan erittäin hyvää huolta ja pitkät pyrstösulat ja sivuperäsimet puhdistetaan monta kertaa päivässä. Liitteenä pari Tarja- rouvan sormisulkaa (pudonneet sulat päätyvät kiertoon kalastajille ja korujen tekijöille), pyrstösulat lähtivät jo korutarpeiksi mutta ne ovat täsmälleen saman värisiä kuin nämä sulat

Pistelin jonkin aikaa sitten kuvia värityksestä Kiden kasvattajalle Ida-Emilialle, ja hän arveli, että pisimmissä pyrstösulissa on tosiaan vain likaa. Fallow -värin pitäisi tulla molemmilta vanhemmilta tullakseen näkyväksi jälkeläisellä, joten on suurempi todennäköisyys, että Vortexilla olisi myös kanelia. Melko varmasti sulat ovat vain vähän likaiset, koska Kidellä oli tapana istua niin, että pyrstösulat lillivät vesikupissa - ja sitten pompattiin häkin lattialle möyhimään pellavakuivikkeisiin. Tästä voi jo sulkapuku vähän tuhriutua, vaikka Kdie hyvin ahkera sukija onkin.

Laitan vähän kuvia Kiden ja Novan alkukesän elämästä. On ihanaa, kun linnut voivat nyt ulkoilla meidän parvekkeella. Hankin jo aikapäiviä sitten istumapuun, joka viimein pääsi parvekkeelle lintujen käyttöön. Partsilla oloa on paljon harjoiteltu, ja pikkuhiljaa totuteltu muiden lintujen ja liikenteen ääniin, laseihin ym. Nyt tirpat pääsevät parvekkeelle halutessaan itse avonaisesta partsin ovesta, ja ne osaavat myös lentää sieltä takaisin sisälle. Kauniina päivinä pikkuiset viihtyvät sellä pitkiäkin aikoja. On tärkeää muistaa pitää raikasta vettä aina tarjolla, sillä ainakin meidän parvekkeella tulee aurinkoisina päivinä melko lämmin. Vesikuppeja on partsilla ja tosiaan, linnut lentävät itse sisälle varjoon jos niin tahtovat.

Tänä viikonloppuna reissasimme taas vanhempieni luokse. Tämä oli jo Novan toinen matka, Kidelle reissu oli varmaankin jo viides. Molemmat ovat matkatessa todella rauhallisia - sukivat ja syövät matkahäkissään, välillä jopa torkahtelevat. Olen kyllä ylpeä tipusista. Matkahäkkiin menokin sujuu molemmilta hyvin - olemme harjoitelleet sitä paljon positiivisen vahvistamisen avulla. Koska tirpat viihtyivät niin hyvin parvekkeella, harjoittelimme vähän myös ulkona oloa vanhempieni luona. Ensin olimme pihalla vain lyhyitä aikoja matkahäkissä. Tarkkailin hyvin tarkasti lintujen reagointia. Molemmat vaikuttivat rennoilta ja Nova vaikutti erityisesti nauttivan ulkoilusta: se ryhtyi laulaa lirkuttamaan lempisävelmiään heti, kun pääsi matkiksessa ulos. Niinpä kiikutimme linnut rauhalliselle takapihalle omenapuun varjoon heidän isommassa vierailuhäkissään. Pysyttelin lintujen lähellä koko ajan ja katselin, miten ne levittelivät siipiään tuulessa ja sirkuttelivat mielissään. Kerran ohitse vilahti pääskynen joka sai ensiksi aikaiseksi "pitkäkaulaisuutta" ja pystyssä töröttäviä töyhtöjä, mutta pian Nova pisti lauluksi, mikä sai Kidenkin rentoutumaan ja käymään hirssin kimppuun. Onnistunut reissu on takana ja tirpat nyt turvallisesti kotihäkissä nukkumassa. Muistoksi jäi mukavia kuvia.

Muutamia vinkkejä kaikille, jotka haaveilevat lintuhäkin ulos viemistä: lintuja kannattaa totutella ulkona olemiseen pikkuhiljaa, pienissä erissä, lintujen omilla ehdoilla. Sisällä oloon verrattuna ulkona on paljon sellaista, joka voi olla uutta ja pelottavaa. Meillä harjoiteltiin ulkoilua ensin parvekkeen kautta (opettelua mm. ulkona kuuluviin ääniin) ja vasta sitten häkissä (mukaan tulee tuuli ym). Lintuja ei tule jättää souraan auringon paahteeseen. Vettä on oltava koko ajan tarjolla. Jos pohjamateriaalina on sanomalehteä, kiinnitä ne pohjaan jollakin tuulen varalta. Itse asettelin päälle pari kiveä. Lintuhäkki ja sen kaikki luukut tulee myös varmistaa hyvin, ettei mahdollisuutta karkaamiseen ole. Itse kulutin useamman nippusiteen tehdäkseni häkistä sellaisen, ettei sieltä ole mahdollista päästä vahingossakaan karkuun. Sitten onkin mahdollista nauttia ihanasta kesäsäästä rakkaitten lintujen kanssa, kaikki iloisin ja turvallisin mielin.