Teksti: Anni Pohja
Suomessakin on ollut saatavilla yksi puna-aran poikanen viime vuosina. Kyseessä on CITES I -laji, jonka myynti vaatii viranomaisen myöntämän EU-luvan.
Kasvattajana saan usein kyselyitä, joissa ehdotetaan esimerkiksi kahden linnun saamista yhden hinnalla tai muita vastaavia paljousalennuksia. Toki hyvän kodin kohdalla moni on usein valmis tipauttamaan hintaa, jos samaan kotiin menee useampikin poikanen, mutta mikään vaatimustaso tämä ei saisi olla. Yleensä lemmikkilinnun hinta kasvattajalla määräytyy ihan järkevästikin ja asiallisesti kysymällä saa kasvattajan varmaan myös vastaamaan mielellään hinnoittelustaan.
On totta, että maailmalla papukaijat ovat halvempia. Paljon halvempia. Jos katsotaan vaikka Saksan hintatasoa, maksaa undulaattipariskunta siellä harvoin edes 20 euroa, kun Suomessa yhden undulaatin hinta liikkuu perusväreistäkin 40-80 euron välillä keskimäärin. On kuitenkin tärkeä muistaa se, miten erilaista linnunpito maiden välillä on. Muualla Euroopassa harrastaja voi ostaa uuden aviaarion osat usein 100-200 eurolla, mutta vastaavat elementit maksavat täällä helposti 600-1000 euroa. Erityisesti tämä korostuu isojen papukaijojen kohdalla, joiden häkit - jos sopivan kokoisia edes löytyy - maksavat helposti pitkälle yli tonnin Suomessa.
Siinä missä esimerkiksi saksalainen harrastaja voi sitten pystyttää aviaarionsa ympärivuotisesti ulos, joutuu suomalainen harrastaja uhraamaan häkeille kallista, lämmitettyä sisätilaa kodistaan tai muusta lintujen talviasumiseen sopivasta rakennuksesta. Sisäneliöt ja lämmitys ovat merkittävästi kalliimpia kuin ulkotila. Jos kasvattajalla on vaikka Helsingissä yksi vuokra-asunnon huone lintuhuoneena, voidaan helposti laskea lintujen tekevän kasvattajalle laskua muutaman satasen joka kuukausi. Eivätkä omistusasuntojenkaan neliöt ole kovinkaan halpoja.
Sisätiloissa asuvat linnut tarvitsevat myös lintulampun. Kasvattaja tuskin selviää yhdellä tai kahdella lampulla. Lamppujen vaihtovälin huomioon ottaen itse tulen esimerkiksi parveni kanssa jotakuinkin toimeen, jos ostan yhden uuden lampun joka kuukausi. Toki harvalla aivan niin monta häkkiä on valaistavana, mutta kyllä lamput kaiken muun päälle oman menoeränsä tekevät nekin. Ja lamppujen käytöltä voisi kokonaan välttyä, jos linnut voisivat asua aina ulkona.
Suomi on muutenkin syrjässä muista maista. Meillä lintuharrastus on melko pientä, vaikka selvästi hyvin edistynyttä, mitä eläinten hyvinvointiin tulee. Syrjäinen sijainti ja kysynnän vähyys näkyy kuitenkin myös merkittävästi siinä, että häkkien lisäksi myös ruoka ja muut tarvikkeet ovat täällä huomattavasti kalliimpia kuin muualla. Se siemensäkki, jota itse tilaan netistä 40 eurolla, maksaisi Saksassa alle 15 euroa. Siellä myös tuoreruokaa saa ulkoa monta kuukautta kauemmin kuin meillä täällä, eli on paljon vähemmän talvikuukausia, kun lintujen tuoreet pitää ostaa kaupasta. Ja nekin ovat kalliimpia täällä Suomessa.
Ravinto, tarvikkeet, tilat ja tietenkin itse kasvatuslinnut ovat siis täällä hinnoissaan. Suomessa kasvaneissa linnuissa on kuitenkin pääsääntöisesti myös yksi iso etu, joka ei kuitenkaan ole näkynyt lintujen hintakehityksessä; mistään muualta ei nimittäin tahdo löytää aidosti emojen kasvattamaa, rohkeaa ja reipasta lintua. Monille tämä on tärkeä kriteeri linnun kanssa ja lähtökohtana ihmisen ja linnun yhteiselolle yksi arvokkaimmista. Jos ulkomailta hakee aviaariolinnun, löytyy niitä pääsääntöisesti kolmella tavalla kasvatettuina: emojen ruokkima, villi aviaariolintu, joka asuntoon lemmikiksi päätyessään on aivan kauhuissaan ja hyvin vaikea kesyttää, käsinruokittu tai “emojen ruokkima” lemmikkilintu, joka on käytännössä osittain pönttöön ruokittu ja siksi ihmiseen tottunut lintu, eikä siis vastaa täysin sitä, miten me Suomessa käsitämme emojen ruokkiman linnun. Ulkomailtakin saa hyviä lemmikkilintuja, mutta aidosti emojen kasvattamaa, ihmiseen tottunutta, positiivisin menetelmin kesytettyä ja mahdollisesti hieman koulutettuakin poikasta ei isoilta ulkomaisilta kasvattajilta siis voi saada. Heillä ei ole aikaa sellaiseen. Täällä Suomessa se taas on helppoa, kun linnut elävät valmiiksi kasvattajansa kotona.
Mitenkään kohtuullisille tuntipalkoille paneutuneempi kasvattaja ei kyllä kesytykseen käytetyssä ajassa pääse, vaan linnun hinta koostuu ihan muista asioista. Harva lintua harkitseva tulee ehkä ajatelleeksikaan, miten valtavan upea, käytännössä ilmainen bonus laadukas kasvatustyö on. Useimmat ovat vielä valmiita tukemaan ja neuvomaan uusia omistajia vuosikausia myyntihetken jälkeenkin. Sitä ei voi rahassa mitata.
Raha ei saa tietenkään olla kasvatuksessa ensimmäinen prioriteetti, eikä sellainen onneksi Suomessa olekaan ongelma, muttei sekään ole väärin, että vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa mahdollistaa laadukkaan kasvatuksen ylläpitämisen perimällä poikasista suurempaa hintaa kuin maassa, jossa kasvatus itsessäänkin on halvempaa.
Mikä sitten eläinkaupoissa nostaa linnun hintaa?
Eläinkaupoissa linnut ovat täällä usein jopa kalliimpia kuin kasvattajilla. Useimmiten puhutaan linnuista, jotka tulevat kenties lintutukuista, vailla tietoa suvuista tai välttämättä edes kasvattajasta. Lintujen taustat voivat olla mitä vaan, mutta usein ne ovat villejä aviaariokasvatteja. Kuka ne on valinnut myyntiin ja millä kriteereillä, vaihtelee myös kovasti.
Eläinkauppojen kohdalla syytä on muistaa, että kyseessä on yritys. Kaupankäynti on näiden ihmisten työ ja elinkeino, minkä vuoksi kaupan tuleekin tehdä voittoa. Voimme siis olla aivan varmoja siitä, että kaupan maksama hinta linnusta on paljon pienempi kuin se, millä lintu kaupasta myydään eteenpäin. Tätä hintojen erotusta kutsutaan katteeksi ja se on kaikissa kaupassa myytävissä tuotteissa - myös elävissä eläimissä. Se, kuuluvatko elävät eläimet ollenkaan kauppatavaraksi, kun tavoitteena on tehdä voittoa, on oma aiheensa, enkä paneudu siihen tässä sen enempää. Selvää on kuitenkin se, että kaupasta lintunsa ostava maksaa hinnassa aika erilaisista asioista kuin kotimaiselta kasvattajalta ostaessaan.
Mistä kaupan hinta sitten koostuu katteen lisäksi? Osittain puhutaan toki samoista kustannuksista kuin kasvattajallakin, eli kaupassakin pitää olla häkki ja ruokaa linnuille. Moni kauppa kuitenkin säästää tässä kohtaa kasvattajaan verrattuna paljon, sillä häkkikoot ovat usein pienempiä, lintulamppuja ei ole kenties ollenkaan ja tarvikkeet kauppa saa tietysti paljon edullisemmin ostettua kuin kasvattaja, joka joutuu ostamaan samat tavarat katteineen kaupasta. Myös arvonlisävero tulee kaikesta myytävästä maksettavaksi ja se onkin yli viidesosa linnun kauppahinnasta.
Koska useimmat kaupat tuovat lintunsa ulkomailta, tulevat tuontikustannukset toki tähän hintaan mukaan. Suomen maahantuontisääntöjen mukaan jokaisen lintuja maahantuovan kaupan pitäisi mm. rekisteröityä tuojaksi, hankkia tuomilleen linnuille aina riistakeskuksen tuontilupa, pitää huolen CITES-lajien asianmukaisista todistuksista, käyttää linnut lähtömaassa eläinlääkärissä, sekä tietysti kustantaa lintujen rahdit Suomeen. Nämä kaikki maksavat kaupalle rahaa tai vähintäänkin aikaa ja sitä kautta työntekijöiden palkkoja. Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, että harva kauppa todella tekee asiat lain ja maahantuontisäädösten mukaan, mikä jälleen vähentää kustannuksia kaupalle.
Eläinkauppojen kohdalla voidaan siis joskus pitää hintatasoa melko kyseenalaisena. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia kauppoja tai niissä myytäviä lajeja tai yksilöitä, vaan se, onko kaupassa määritelty kate järkevä ja perusteltu, myös vaihtelee paljon. Selvää on kuitenkin se, että kate on olemassa varmasti ja tarkoitus on tehdä toiminnalla voittoa. Toki näin voi olla joillakin kasvattajillakin, mutta useimmat tekevät tätä silti harrastuksenaan ja jäävät rahallisesti tappiolle.
Voinko säästää tuomalla linnun itse ulkomailta?
On monia hyviä syitä päättää hakea lintu itse. Ehkä toivottua lajia tai värimuotoa ei saa Suomesta, haluat erisukuisen linnun tai tosiaan muun Euroopan hintataso näyttää kutsuvalta. Toisinaan linnun tuonti ulkomailta voi ollakin edullisempaa, jos lajin sisällä hintaerot ovat poikkeuksellisen suuria.
Maahantuontiprosessi on kuitenkin työläs ja kallis sekin. Ensin pitää löytää hyvä kasvattaja, eikä aina ole helppoa vieraalla kielellä toisesta maasta käsin selvittää kuka kasvattaa toivottua lajia tai värimuotoa. Myös kasvattajan toiminnan arvoja ja etiikkaa voi olla vaikea arvioida kauempaa, eikä ole tavatonta, että esimerkiksi lintujen taustoissa tai kasvatustavoissa sattuu väärinkäsityksiä.
Lintua ostaessaan pitää aina olla tarkkana CITES-asioiden kanssa, mutta lintua hakiessa tämä ja muut paperiasiat korostuvat entisestään. Tuontiohjeet vaihtuvat usein ja aina viranomaiset itsekään eivät osaa neuvoa mitä pitää tehdä. Parhaimmillaan joutuu ottamaan yhteyttä Eviraan, Tulliin, Ympäristökeskukseen ja Riistakeskukseen mitä kummallisempien lupien, kysymysten ja ilmoitusten muodossa. Kirjoitushetkellä esimerkiksi maahantuonti vaatii lähes kaikilla papukaijalajeilla Riistakeskuksen vierasperäisten lajien tuontiluvan, jonka hinta on lyhyen ajan sisällä vaihdellut 160-280 euron välillä. Tämä paperi on siis pakollinen ja sen ainoa tarkoitus on todistaa, ettei papukaijasi ole uhaksi Suomen luonnolle, jos se vahingossa pääsisi täällä karkuun.
Muitakin tuontivaatimuksia on, esimerkiksi eläinlääkärikäynti lähtömaassa. Jos linnun tuo lentokoneella, pitää linnun matkakustannukset laskea myös reissubudjettiin. Lentokoneissa on myös erittäin tarkat vaatimukset eläimen kuljetuslaatikkoa koskien, eli on hyvin mahdollista, että joudut myös sellaisen ostamaan reissua varten. Jos haluat nähdä kasvattajan tilat ja haet linnun itse, pitää myös omat matkat laskea mukaan budjettiin. Voi olla, että tuontilupien saantiajankohdan tai lemmikkejä kuljettavien lentoyhtiöiden vähäisyyden vuoksi et pääsekään matkaan halpalentoyhtiöllä, eli myös tämä saattaa tuoda reissuun jopa satoja euroja lisää hintaa.
Kaiken kaikkiaan tuontiin saa halvimmillaankin varata ainakin pari-kolmesataa euroa, vaikka välttäisit Riistakeskuksen vaatiman luvan ja saisit matkat mahdollisimman edullisesti. Undulaatin kohdalla ei siis taatusti puhuta säästöstä, mutta isomman papukaijan kohdalla voi hintaero olla suurikin. Raha ei kuitenkaan ole ainoa hyvä syy haluta hakea lintunsa itse, vaan myös esimerkiksi oikeanlaisen linnun saaminen varmasti hyvältä kasvattajalta on usein sen arvoista.
Riippumatta siitä, mikä on kenenkin mielestä oikea paikka ostaa lintuja, on vaihtelu siinä mistä linnun hinta lopulta rakentuu, joskus hyvinkin suurta. Jokainen meistä voi tehdä omia arvojaan vastaavan päätöksen, kun tietää hinnoittelun taustoja vähän laajemmin. Ensimmäistä lemmikkilintuaan ostavan, uuden harrastajan ja vaikkapa kokeneen kasvattajan välillä on eroa myös siinä, mitä haluaa rahoilleen vastineeksi nyt ja tulevaisuutta ajatellen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa erot lintuja myyvien tahojen välillä ja tehdä päätös ostopaikasta näiden tietojen pohjalta tilanteen ja omien tarpeiden mukaan, mahdollisimman kestävästi ja eettisesti.