Teksti: Laure Kurkela
Kaijaset ja CITES
Ruusukaijasen CITES-luokitus on vähemmistössä lemmikkilintumaailmassa, sillä ruusukaijanen ei kuulu CITES-säätelyn pariin. Ruusukaijanen ei siis lain silmissä tarvitse mitään papereita Suomen sisäisessä kaupassa tai pesittäessä.
Kaikki loput kaijaset kuuluvat CITES-säätelyn piiriin. Esimerkiksi viktoriankaijanen ja naamiokaijanen kuuluvat CITES II/B-liitteeseen, jolloin niillä ei saa käydä kauppaa tai niitä ei saa pesittää, ellei molemmilla vanhemmilla ole alkuperätodistusta (joskus nimellä kasvattajatodistus tai syntymätodistus) tai asiakirjoja josta käyvät ilmi alkuperätodistukseen vaadittavat asiat.
Jos lajit risteytyvät, jälkeläiselle eli hybridille periytyy tiukempi CITES-luokka eli II/B. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos ruusukaijanen risteytyy jonkun toisen lajin edustajan kanssa, on hybridijälkeläisen CITES-luokka CITES II/B.
Viktoriankaijasen ja naamiokaijasen hybridin CITES-luokitus on myös CITES II/B. Kaijasten hybridijälkeläisten CITES-luokka on II/B myös tulevissa polvissa. Hybridejä ei tulisi tuottaa, vaan lajipuhtautta pitäisi vaalia.
Puhdaslajisten kuvat: Mia Niemi
Paperiton lintu = lintu jolta puuttuu nimenomaan alkuperätodistus, jolla todistetaan linnun laillinen alkuperä. Etenkin CITES-lajien pesittämistä tulee harkita ja ehdottomasti selvittää, että pesitettävillä linnuilla on asianmukaiset paperit. Lajien edustajia on yhä paljon ilman papereita liikkeellä, ja paperitonta CITES-lintua ei saa pesittää lajiin katsomatta.
Alkuperätodistukseen vaaditaan:
- lajin kaksiosainen tieteellinen nimi
- syntymämaa, paikka
- syntymäaika tai arvioitu ikä
- yksilöiden määrä
- jokaisen yksilön tunnistetiedot ja merkintä (esim. mikrosirunumero ja/tai umpirenkaan numero)
- tietoa yksilön emoista ja emojen alkuperästä (huom. myös emojen asiallinen alkuperä on siis tultava ilmi. Vain paperillisien vanhempien poikaset voivat olla paperillisia. Käytännössä näkyvillä on oltava siis myös yksilön vanhempien alkuperätiedot.)
- sukupuoli jos tiedossa
- kasvattajan nimi, yhteystiedot, allekirjoitus ja päiväys.
- Mahdollisia muita tietoja, esim. muut eläimen tuntomerkit tai mahdollisen kansallisen rekisterin sisältämät yksilötiedot.
Lue lisää artikkelista Paperiasiat haltuun: mitä asiakirjoja lemmikkilintu tarvitsee ja katso myös tietokanta CITES-luokat lintulajeittain.
Puhdaslajisten kaijasten tuntomerkkejä
Lajien erottaminen voi olla välillä kinkkistä, sillä värimuotojakin on paljon ja ne voivat periytyä myös hybridijälkeläisille. On hyvä huomioida myös se, että poikasten väritys poikkeaa jonkin verran aikuisten värityksestä, ja nämä erot (etenkin ruusukaijasen ja sen hybridien kohdalla) voivat periytyä myös hybrideille.
Katsotaan ensin puhtaiden lajien pääasialliset tuntomerkit:
RUUSUKAIJANEN (Agapornis roseicollis, yleisin kaijanen Suomessa):
- Nokan väri: nokka tummilla tai keskivaaleillakin värimuotoilla hyvin hailakan oranssihtava, vaaleilla värimuodoilla kellertävä luun värinen. (Puhdaslajisen ruusukaijasen nokka ei ole kirkkaan oranssi millään värimuodolla.)
- Silmärengas: hyvin pieni, silmärenkaallisiin lajeihin verrattuna käytännössä olematon silmärengas eli silmän ympärillä oleva kalju ihoalue.
Ruusukaijasia on useita eri värimuunnoksia ja niiden yhdistelmiä. Kuvat (paitsi opaliinin kuva): Mia Niemi.
VIKTORIANKAIJANEN (Agapornis fischeri, toisiksi yleisin kaijanen Suomessa):
- Nokan väri: nokka monenvärisillä värimuodoilla kirkkaanpunainen, sinisen linjan värimuodoilla vaaleanpunertavan luun värinen
- Silmärengas: selkeä, valkoinen silmärengas
- Höyhenpuvun väritys: höyhenyksen väri nokan ympärillä ja poskella yksivärinen, yleensä puhtaan oranssi tai sinisen linjan värimuodoilla puhtaanvalkoinen
Kuvat (paitsi opaliinin kuva): Mia Niemi.
NAAMIOKAIJANEN (Agapornis personatus, kolmanneksi yleisin kaijanen Suomessa):
- Nokan väri: nokka yleisimmillä, vihreän linjan värimuodoilla kirkkaanpunainen, sinisen linjan värimuodoilla vaaleanpunertavan luun värinen
- Silmärengas: selkeä, valkoinen silmärengas
- Höyhenpuvun väritys: yleisimmällä värimuodolla eli vihreällä linnuilla pää on tumma ja rinta keltainen (huom. maskin ja rinnan välillä ei ole oranssia)
Kuvat: Mia Niemi
Hybridien tuntomerkkejä
Viktoriankaijanen x naamiokaijanen (todennäköisesti yleisin kaijashybridi):
- Kasvojen väri: Maskin väri on suttuinen: ei niin kirkas poskella/nokan ympärillä kuin viktoriankaijasella (nuoli yläkuvassa).
- Rinnan väri: Naamiokaijaselta näyttävä lintu, jolla on kuitenkin oranssia maskin ja rinnan värin kohdatessa (alakuvan nuolen kohdalla).
Silmärenkaalliset lajit eli viktoriankaijanen ja naamiokaijanen voivat hybridisoitua useammassa sukupolvessa, joten hybridi muistuttaa usein sitä lajia, jota siinä on prosentuaalisesti enemmän. Puhdaslajisten kuvat: Mia Niemi.
Mikä tahansa hybridi voi edustaa myös jotain värimuunnosta. Silmärenkaallisilla lajeilla maskin ja posken väri on silti merkki lajipuhtaudesta. Pastel-värisillä, puhdaslajisilla linnuilla koko linnun väri on haalistunut, hybrideillä rungon/siipien väri voi olla voimakas, mutta maski haalea. Puhdaslajisten kuvat: Mia Niemi.
Ruusukaijanen x viktoriankaijanen:
- Nokan väri: Vihreillä tai keltaisilla hybrideillä nokan väri huomattavasti ruusukaijasen nokan väriä punertavampi/oranssimpi.
- Silmärengas: Puhtaaseen ruusukaijaseen verrattuna hybridillä on huomattavampi silmärengas.
Naamiokaijanen x ruusukaijanen:
- Nokan väri: Vihreän linjan hybrideillä nokan väri huomattavasti ruusukaijasen nokan väriä punertavampi/oranssimpi.
- Silmärengas: Puhtaaseen ruusukaijaseen verrattuna hybridillä on huomattavampi silmärengas.
- Kasvojen väri: Maskin väri suttuinen, kuin likaisen näköinen.
Jokikaijanen ja sambesinkaijanen
Suomessa erittäin harvinaiset jokikaijanen ja sambesinkaijanen voivat näyttää hybrideiltä tai ne voi ensivilkaisulla sekoittaa myös puhdaslajisiin, yleisempiin kaijaslajeihin. Sambesinkaijanen saattaa näyttää kokemattoman silmään viktoriankaijaselta tai ruusukaijanen x viktoriankaijanen -hybridiltä, ja jokikaijanen voi näyttää naamiokaijaselta tai ruusukaijanen x naamiokaijanen -hybridiltä.
Näillä kaijasilla, olivat ne hybridejä tai puhtaita joki- ja sambesinkaijasia, tulee aina tulla mukana alkuperätodistus, josta tulee selvitä mm. linnun oikea laji. Alla kuvakollaasi villivärisistä eli vihreää värimuotoa edustavista lajeista ja hybrideistä.