Kuka tahansa voi pesittää lintujaan, mutta tavallisen pesittämisen ja kasvattamisen välillä on joitakin eroja. Satunnainen pesittäjä ei yleensä pyri mihinkään tiettyyn suuntaan, eikä pesittäjälle ole suurta merkitystä, minkälaiset linnut tuottavat jälkeläisiä. Kasvattajalla tulee puolestaan olla selkeä positiivinen suunta, johon pyrkiä. Keskeisiä tavoitteita kasvattamisessa on lajityypillisen ulkomuodon säilyttäminen, geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen, terveydellinen kohentaminen ja perinnöllisten sairauksien tai vikojen ehkäiseminen. Mikäli kasvattaja haluaa jalostaa lajia, tulee tämän ottaa kasvatustyöhönsä mukaan lintujensa sellaisia jälkeläisiä, jotka täyttävät lajin strandardit erityisen hyvin.
Kasvattajan ehdoton velvollisuus on ottaa huolellisesti selvää kasvatettavasta lajista, sen sairauksista, oikeasta ruokinnasta, genetiikasta ja pyrkiä takaamaan lajille mahdollisimman luonnonmukaiset olot sekä ympäristö, joissa laji voi toteuttaa itseään. Normaalille pesittäjälle on esimerkiksi harvoin merkitystä sillä, miten jokin mutaatio vaikuttaa kasvatettavaan lajiin, mutta kasvattajalle on erityisen tärkeää tiedostaa, miten yleinen periytyminen toimii, minkälaisia geenejä yhdistämällä linnut säilyttävät terveytensä ja mitä yhdistämällä voidaan pahimmillaan heikentää lintujen terveyttä radikaalisti.
Kasvattajan on tiedostettava lajinsa erityisvaatimukset ja yleisluonne, sekä osattava käyttäytyä lintuja kohtaan sen mukaisesti, sillä väärin kohdeltuna lintu voi kehittää erilaisia käytöshäiriöitä. Kasvattajalla tulee olla tarpeeksi pitkä kokemus useammasta kasvattamansa lajin edustajasta mahdollisimman laajan ymmärryksen ja käytännön kokemuksen takaamiseksi. Kasvattajan on osattava tulkita lajinsa signaaleja ja esimerkisi tiedostettava, minkälaiset eleet merkitsevät emojen tuntevan olonsa uhatuksi.
Kasvattaja...