Virikkeillä papukaijan elämä paremmaksi

Teksti: Jarmo Tuutti & Jonne Stenroth
Kuvat: Jonne Stenroth

Jokainen papukaijan omistaja varmasti tietää, että linnulla pitää olla leluja. Tästä huolimatta virikkeellistämiseen ei aina välttämättä kiinnitetä riittävästi huomioita. Seurauksena voi olla ongelmia linnun hyvinvoinnissa, sekä joskus jopa muita ongelmia (kuten ongelmia häkkiin palaamisen kanssa), joita on vaikeaa yhdistää tähän. Lisäksi virikkeellistäminen on paljon muutakin, kuin pelkät lelut.

Kaikkien lemmikkilajien kohdalla virikkeellistämisestä ei puhuta niin paljoa, mutta papukaijojen omistajille virikkeellistämisen tulisi olla yksi harrastuksen kulmakiviä. Tämän taustalla on oikeastaan kaksi merkittävää syytä:

1. Älykkäinä eläiminä papukaijat tarvitsevat paljon mielekästä tekemistä pysyäkseen fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa.
2. Villieläiminä ihmisen ympäristöstä löytyy paljon vähemmän mielekästä tekemistä, kuten esimerkiksi domestikoituneelle koiralle.

Miettimällä ja kehittämällä virikkeellistämistä voidaankin lemmikkinä elävän papukaijan hyvinvointia parantaa merkittävästi.

Miksi virikkeellistäminen on tärkeää?

Usein sanotaan, että papukaijalla on tylsää, jos sillä ei ole leluja. Tämä on kuitenkin hyvin pelkistetty sekä virikkeellistämisen merkitystä aliarvioiva näkökulma. Todellisuudessa virikkeiden puute voi aiheuttaa merkittävää stressiä sekä pahimmillaan näkyä fyysisinä ongelmina, kuten nyppimisenä, tai psyykkisinä ongelmina, kuten apaattisuutena tai streotyyppisenä käyttäytymisenä.

Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan “Pienlemmikin virikeopas”, että eläimillä on sisäsyntyinen tarve tehdä asioita. Joistain niiden tekemistä asioita on evoluution kautta tullut niin tärkeitä, että niitä voidaan kutsua käyttäytymistarpeiksi; asioiksi, joita eläimillä on tarve tehdä.

Jos papukaijalta poistetaan mahdollisuus tehdä näitä asioita esimerkiksi pitämällä sitä liian pitkään pienessä ja virikkeettömässä häkissä, voi tilanteen aikaansaama ristiriita aiheuttaa sille stressiä: se tahtoisi tehdä jotain, mutta ei pysty. Pitkään jatkunut krooninen stressi voi johtaa moniin ongelmiin, joista osa näkyy selkeämmin päälle ja osa hankalammin.

Toisaalta tällaisten sisäsyntyisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen saa yleensä aikaan hyvää oloa, jolloin mahdollisuus näiden tekemiseen lisää papukaijan hyvinvointia.

Papukaijojen lelut vain yksi virikekateoria

Ensimmäinen mieleen tuleva virike ovat yleensä kaikki papukaijoille tarjottavat lelut. Näitä löytyykin joka lähtöön: eri materiaalia, on avattavaa, on silputtavaa tai vain nokassa pyöriteltävää lelua. Lähtökohtana näilläkin on se, että lintu pääsisi toteuttamaan näitä sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeitaan virikkeiden avulla: tämän takia erilaiset jalkalelut ovatkin suosittuja lajeilla, jotka käyttävät jalkaansa luonnossa ruokailua varten.

Jotkut linnut kuitenkin osoittavan eriskummallisia käyttäytymismalleja lelujen kanssa: ne ehkä avaavat solmuja naruista tai kantavat palikoita kiposta toiseen. Tärkeintä onkin tarjota linnulle mahdollisuus tehdä erilaisia sen kannalta mielenkiintoisia asioita. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa katosta roikkuvaa koivuhalkoa, jos lintu tykkää sitä silputa. Papukaijat pitävät myös eri materiaaleista, joten niitä kannattaa vaihdella.

Papukaijojen mielenkiinto tällaisia leluja kohtaan kuitenkin voi vähentyä nopeasti. Paras olisikin, että leluja kierrätetään säännöllisesti. Tämä ei vaadi, että jokaiselle päivälle pitäisi ostaa tai tehdä uusi lelu, vaan vanhan lelun voi laittaa kaappiin odottamaan palautusta. Kannattaaki pyrkiä tarjoamaan erilaisia leluja sekä häkin sisällä että häkin ulkopuolella.

Lelujen turvallisuuden kanssa kannattaa huomioida seuraavat asiat:

• Myrkyttömät materiaalit: materiaalia voi liueta pinnasta, sekä sitä voi päätyä linnun nokan kautta elimistöön muutenkin.
• Liian pienissä ketjuissa on vaarana, että kynsi kiilautuu tai varvas jää muuten siihen jumiin.
• Papukaija voi saada vahvalla nokallaan nokkansa jumiin avainrenkaaseen.
• Rispaantuneet narut kannattaa vaihtaa, ettei lintu jää niihin jumiin jollain tapaa.

Lisäksi aikaisemmin yleisesti suosittua peiliä ei enää suositella: seuraksi se ei yksin riitä, sekä peilistä näkyvän linnun erikoinen käyttäytyminen voi stressata lintua (jos se kokee sen kilpailijana tai puolisona).

Ruoalla "leikkiminen"

Papukaijat ovat ennen kaikkea kehittyneet etsimään ruokaa ympäristöstään: ne voivat käyttää päivästä useita tunteja tätä varten. Parasta olisikin, jos pystyisimme tarjoamaan niille samaa tekemistä myös niiden eläessä lemmikkeinämme.

Yksinkertaisimmillaan ruoan käyttö virikkeellistämisessä voi tarkoittaa ruoan tarjoilutavan muutosta: maassa ruokailevat undulaatti ja neitokakadu voisivat etsiä siemeniä häkin pohjamateriaalin joukosta. Toisaalta latvustossa ruokailelevalle amatsonille voi kiinnittää salaatinlehtiä häkin pinnoihin. Pellettikippoon voi taas piilottaa kaikkea sälää, jonka seasta lintu voi etsiä pellettejä.

Keltaniska Nooa kaivamassa päivän pähkinäannostaan pajupalloista, jotka on pujoitettu bambutikkuihin.

Erilaisia ruokaleluja löytyy myös lukuisia ja niitä pystyy tekemään itsekin. Näihin leluihin voi piilottaa herkkuja, jolloin lintu joutuu tekemään töitä saadakseen herkkunsa ulos. Toisaalta esimerkiksi hedelmävartaan avulla voi tuoreruokaa ripustaa roikkumaan jostain muualta, niin sitä ei tarvitse aina tarjoilla ruokakiposta.

Parhaimmillaan voidaan siis pidentää lemmikkinä elävän linnun ruokailuun käyttämää aikaa merkittävästi. Tärkeää on kuitenkin pitää huoli, että se syö edelleen monipuolisesti.

Vaihteleva ja mielenkiintoinen ympäristö

Häkki kahdella mukana tulleella “luudanvarsiorrella” on varmasti erittäin tylsä paikka linnulle viettää aikaa omistajan ollessa töissä, tehden isostakin häkistä turhan ostoksen. Riittävän suureen häkkiin saakin erilaisia ja -muotoisia orsia menemään niin, että lintu voi kiipeillä siellä paremmin edes-takaisin. Tässä tietenkin kannattaa huomioida näiden luonnollinen liikkuminen: amatsonit kiipeävät vaikka pystysuoraa ortta ylös, neitokakadulle taas pyrähtämismahdollisuus on paljon tärkeämpi.

Linnun ympäristö ei tietenkään rajoitu häkkiin, vaan häkin ulkopuolellakin on tarpeen olla mielenkiintoisia kiipeilypaikkoja. Erilaisia kiipeilytelineitä saa ostettua, joita voi myös helposti tehdä mielenkiintoisemmaksi lisäämällä siihen itse oksia. Lisäksi voit tuoda yksinkertaisesti pystyttää puun tai oksan joulukuusen- tai aurinkovarjon jalkaan.

Parhaimmillaan linnulle voisi tarjota mahdollisuuden viettää aikaa erilaisissa paikoissa eri huoneissa, joiden niin visuaalinen kuin äänimaailmakin yleensä ovat hieman erilaisia.

Papukaija ei ole yksineläjä

Papukaijat kakapoa lukuunottamatta - aroista undulaattiin - ovat pari- tai parvilintuja. Ne ovat luonnossa koko ajan tekemisissä lajikumppaniensa kanssa ja jotkin lajit elävät osan ajasta suurissa sekaparvissa. Toisen linnun seura on erittäin suuri virikkeellistävä asia.

Papukaija ei ole kehittynyt tuijottamaan tyhjää seinää 8+ tuntia päivässä. Pienten papukaijojen kohdalla pystyy yhden linnun hankkiva varmasti hankkimaan parvenkin. Isojen kohdalla ei välttämättä ole resursseja kuin yhdelle, mutta tällöinkin kannattaa harkita paria pienempää lintua seuraksi isommalle eri häkkiin, sillä pelkästään niiden katselu ja kommunikointi niiden välillä on jo suuri virikkeellistävä asia. Parasta seuraa isoillekin ovat kuitenkin lajitoverit!

Tosin käsinruokittujen isompien papukaijojen kohdalla lajitoverin hyväksyminen voi aiheuttaa haasteita, jonka takia niiden kanssa joutuu olemaan tarkkana, eikä aina lajitoveri ole mahdollinen vaihtoehto.

Virikkeillä elämä paremmaksi

Papukaijan virikkeellistäminen ei siis ole vain parin lelun laittamista tyhjään häkkiin ja asian unohtamista. Leluja kannattaa kierättää ja muitakin virikkeitä miettiä säännöllisesti. Ruokailun tekemisellä haastavammaksi voi olla isokin vaikutus sekä seura on aina tärkeää papukaijoille.

Käsinkasvatetut linnut eivät kuitenkaan ole välttämättä saaneet mallia leikkimiseen lajikumppaneiltaan. Tällöin on omistajan vastuulla opettaa lintu leikkimään, sillä kaikki eivät opi sitä itse. Tämä tarkoittaa linnun kanssa leikkimistä ja opettamista, että lelut eivät ole pelottavia ja niitä voi järsiä, paukuttaa ja osan sisällä on ruokaa yms. On erittäin tärkeää, että lintu oppii joko muilta linnuilta tai se opetetaan leikkimään voidakseen hyvin. Lisäksi voit palkita lintua leluilla leikkimisestä siinä toivossa, että ennen pitkään leikkimisen itsevahvistava osuus tulee mukaan.

Joka tapauksessa mahdollisuus toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeita on papukaijojen hyvinvoinnin peruspilareita.