Positiivisen vahvistamisen perusteet

Teksti: Barbara Heidenreich
Käännös: Anna-Riikka Ruottinen

Ara-papukaijoja polkupyörien selässä, kakaduja nostamassa lippuja salkoon ja aratteja noutamassa seteleitä katsomossa istuvalta yleisöltä. Tämäntyyppisiä mielikuvia herää yleensä, kun sana ”kouluttaminen” mainitaan papukaijojen yhteydessä. Totta onkin, että nämä viihdyttävät temput ovat koulutuksen tulosta, mutta tämä suppea otos on karkeaa aliarvioimista niistä loputtomista mahdollisuuksista, joita positiivinen vahvistaminen tarjoaa lemmikkilintujen kouluttamisen suhteen.

Kouluttaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan opettamista. Kun eläintä koulutetaan positiivisen vahvistamisen keinoin, sille annetaan tietoa siitä, mitä se voi tehdä päästäkseen haluttuun lopputulokseen. Opetettavaksi sopivien käyttäytymismallien suhteen rajana on vain mielikuvitus. Temppujen ohella voimme hyödyntää tätä kommunikointimuotoa käytösongelmien korjaamiseen tai näytöstilanteiden hallintaan. Yhteistyö terveydenhoidollisissa asioissa ja/tai pesimiseen liittyvissä hoitotoimenpiteissä onnistuu myös koulutuksen keinoin.

Koulutus perustuu tieteeseen

Vaikka lintujen kouluttaminen ei periaatteessa olekaan uusi käsite harrastajien keskuudessa, tieteellisten havaintojen ymmärtäminen toiminnan perustana on vasta vähitellen tulossa tunnetuksi. Tieteenala koulutuksen taustalla on sovellettu käytösanalyysi, ja sen piirissä tutkitaan eliöiden oppimista. Tosiasiassa olemme kaikki tämän alan opiskelijoita päivittäin siitä huolimatta, sovellammeko me sen periaatteita tietoisesti vai tiedostamatta. Tämänhetkiset kehityslinjat eläinten koulutuksessa käyttävät tämän tieteenalan elementtejä, jotka keskittyvät ystävällisiin ja lempeisiin tekniikoihin saada aikaan toivottua käytöstä ja vähentää ei-toivottua käytöstä. Tähän lukeutuu vastenmielisen rankaisun ja negatiivisen vahvistamisen välttäminen. Sen sijaan kouluttajat perehtyvät taitoon saada aikaan yhteistyötä positiivisen vahvistamisen pohjalta.

Positiivinen vahvistaminen: Käyttäytymisen esiintymistä ylläpitävä tai lisäävä ärsyke, joka tarjoillaan tietyn toiminnan jälkeen. Toinen positiivisesta vahvistamisesta käytetty nimi on palkitsemalla kouluttaminen. Positiivisena vahvisteena toimivat arvostetut tai miellyttävät ärsykkeet. Positiivisen vahvisteen saamiseksi oppija usein innolla ylittää niiden saamiseen edellyttävät vähimmäisvaatimukset. Suositeltavaa!

Negatiivinen vahvistaminen: Käyttäytymisen esiintymistä ylläpitävä tai lisäävä ärsyke, joka poistetaan tietyn toiminnan jälkeen. Toinen nimi negatiiviselle vahvistamiselle on pakenemisen tai välttämisen kautta kouluttaminen. Negatiivisina vahvisteina toimivat epämiellyttävät ärsykkeet. Negatiivisten ärsykkeiden välttämiseksi oppijat yleensä toimivat vain sillä tasolla, joka on pakollinen ikävästä tilanteesta pääsemiseksi. Ei suositeltavaa!

Rankaisu: Käytöksen esiintymiseen vähentävästi tai alentavasti vaikuttava vastenmielisen ärsykkeen lisääminen tai positiivisen vahvisteen poistaminen. Rankaisun käytöllä on taipumusta saada aikaan vahingollisia sivuvaikutuksia kuten vastaaggressiota, pakenemista, apatiaa ja pelkoa. Rankaisu ei myöskään lainkaan opeta, että mitä oppijan pitäisi tehdä saadakseen positiivisen vahvisteen. Ei suositeltavaa!

Yksi hyöty käyttäytymisen ja oppimisen tarkastelemisen tieteellisestä näkökulmasta on, että näin voidaan välttää nojaamasta epäluotettavaan tietoon ja/tai tulkitsemasta eläinten käyttäytymistä inhimillistäen. Koska on kyse yleisesti tunnustetusta tieteenalasta, on informaatio myös kaikkien saatavilla. Kukaan ei voi omistaa oikeuksia metodeihin tai periaatteisiin, vaan ne ovat jokaisen käytettävissä oppimista ja soveltamista varten. Tiedettä ymmärtämällä voimme päästä eroon väärinkäsityksistä ja käyttäytymisen virheellisestä tulkinnasta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että opimme luomaan ja muokkaamaan käyttäytymistä ystävällisemmin ja lempeämmin keinoin. Seurauksena stressi vähenee, syntyy luottamusta rakentava suhde eläimen ja hoitajien välille, vältytään opituilta aggressiivisilta käyttäytymismalleilta ja monilta muilta haittavaikutuksilta, joita usein esiintyy sovellettaessa epämiellyttäviä menetelmiä keinoina vaikuttaa käytökseen.

Positiivisen vahvistamisen tarjoamat mahdollisuudet

Monella tapaa lemmikkilintuharrastajayhteisö on vielä lapsenkengissään. Erilaisilla koulutusohjelmilla voidaan parantaa paljonkin tapoja, joilla lintuja hoidetaan. Positiivisella vahvistamisella kouluttaminen on jo pitkään kuulunut esimerkiksi vankeudessa pidettyjen valaiden ja delfiinien hoitoon. Koirien kouluttamisessa on tapahtunut valtaisia, positiivisen vahvistamisen soveltamiseen painottavia muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Positiivisen vahvistamisen soveltamiselle omistautuneet ihmiset työskentelevätkin jo ahkerasti levittääkseen tietoa koulutustavasta papukaijaharrastajille ympäri maailman, jotta tämä erittäin tehokas ja huomattavasti eläinystävällisempi metodi vaikuttaa eläimen käytökseen saataisiin hyödyttämään kokonaisuudessaan myös lemmikkilintuharrastajia.

Positiivisen vahvistamisen kautta kouluttaminen murtaa monia edelleen vallitsevia papukaijoja koskevia myyttejä. Kouluttajien ei tarvitse enää uskoa, ettei purruksi joutumista voi välttää, tai että jos lintu saa olla rinnan tasoa korkeammalla, se käyttäytyy huonosti vieraiden ihmisten seurassa ja niin edelleen. On opittu, että positiivista vahvistamista soveltamalla lintu saadaan riemulla tekemään lähes mitä hyvänsä. Positiivisella vahvistamisella kouluttavat opettavat usein lintunsa tekemään vapaaehtoisesti seuraavanlaisia käytännöllisiä asioita:

• Kädelle astuminen
• Muiden ihmisten kädelle astuminen
• Kuljetusboksiin tai muuhun kuljetusvälineeseen astuminen
• Pyyhkeessä leikkiminen
• Vaa’alle astuminen
• Häkkiin meneminen
• Halutuilla kiipeilypuilla tai häkeillä pysyminen
• Muiden lintujen kanssa oleskelu ilman aggressiivista käytöstä

Positiivisella vahvistamisella kouluttavat opettavat usein myös sellaista käytöstä, joka näyttää painottuvan viihteellisyyteen. Näillä käyttäytymismalleilla voi kuitenkin olla suurikin merkitys luottamuksen rakentamisessa ja lintujen elämän rikastuttamisessa. Tällaisten käyttäytymisten piiriin kuuluu mm.

• Kohteen koskettaminen
• Jalalla vilkuttaminen
• Siivellä vilkuttaminen
• Siipien avaaminen
• ”Kyllä” – nyökkääminen
• ”Ei” – pään kääntäminen edestakaisin
• Ympäri kääntyminen
• Tavaran noutaminen
• Vihjeestä puhuminen

Monet näistä näennäisen hyödyttömistä käyttäytymismalleista voidaan helposti muokata terveydenhoitoon liittyväksi käyttäytymiseksi, kuten vaikkapa linnun suostumuksella ilman kiinni pitämistä tapahtuvaksi kynsien leikkaamiseksi. Jotkut eläintarhat ovat opettaneet papukaijoja sallimaan seuraavanlaisten hoitotoimenpiteiden suorittamisen ilman kiinni pitämistä: (Aiheeseen liittyvä video on nähtävillä kirjoittajan vetämillä koulutusseminaareilla)

• Yleistarkastus tunnustelemalla
• Näytteenotto kloaakista
• Näytteenotto sieraimesta
• Ultraäänikokeen salliminen
• Röntgenkuvien ottaminen
• Lämpötilan mittaaminen peräaukosta
• Hengitysteitse käytettäviin lääkkeisiin opettelu
• Nukutusmaskin asettaminen
• Verinäytteen ottaminen

Sen lisäksi, että käyttäytymistieteen periaatteiden ymmärtäminen tarjoaa työkalut uusien käyttäytymismallien opettamiseen, pystytään sen kautta myös puuttumaan ongelmakäyttäytymiseen. Sellaiset käytösongelmat kuin pureminen, huutaminen, vain yhteen ihmiseen kiintyminen, häkistä poistumisen pelko ja höyhenten repiminen ovat usein tulosta siitä, että lintu on oppinut luomaan itsensä kannalta toimivat olosuhteet. Valitettavasti ihmiset usein tiedostamattaan vahvistavat tai saavat aikaan lemmikkinsä ei-toivottuja käyttäytymismalleja. Tunnistamalla käyttäytymistä edeltävät vaikuttimet ja käyttäytymisen seuraukset voidaan ymmärtää sitä ylläpitävät olosuhteet ja käyttäytymisen tarkoitus, sekä edelleen kehittää käytösanalyysiin perustuva tekniikka jolla puuttua ongelmakäyttäytymiseen.

Kouluttamaan oppiminen

Toisin kuin monet olettavat, positiivisen vahvistamisen keinoin kouluttaminen on suhteellisen yksinkertaista. Kuten mitä hyvänsä muutakin taitoa, sitä voi harjoitella. Mitä enemmän asiaa harjoittelee, sitä paremmaksi sen soveltamisessa tulee. Monia käyttäytymismalleja voidaan opettaa yhden tai kahden parinkymmenen minuutin mittaisen koulutustuokion aikana. Alla esitellään muutamia termejä, joiden opettelu on hyväksi ennen syvällisempää perehtymistä positiivisella vahvistuksella kouluttamiseen.

Vihje: Signaali, joka kertoo eläimelle mitä sen tulisi tehdä. Kouluttajat käyttävät tarkoitukseen usein sanallisia vihjeitä ja/tai äänimerkkejä.

Silta tai siltaava ärsyke: Signaali tai merkki, joka osoittaa eläimen tehneen jotain oikein. Välitön siltaaminen toimii yhdistävänä tekijänä eläimen suorittaman toivotunlaisen toiminnan ja saatavan positiivisen vahvisteen välillä. Siltana voi käyttää esimerkiksi naksutinta, vihellyksiä, sanaa ”hyvä” tai kosketusta.

Käytöksen muovaaminen vaiheisiin purkamalla: Kun tavoiteltu käyttäytyminen on määritetty, käyttäytymismallia voidaan tarkastella pieniin osiin jaettuna sarjana. Ensimmäinen vaihe pitää oppia ennen seuraavaan siirtymistä. Lopulta, kun kaikki vaiheet liitetään yhteen, lopputuloksena muodostuu toivotunlaista käyttäytymistä. Vaiheisiin purkaminen on paljon käytetty tapa opettaa käyttäytymismalleja. Tekniikkaa voidaan käyttää esimerkiksi, kun opetetaan lintua astumaan kädelle, tai menemään vaikkapa vaa’alle tai vieraiden ihmisten luo. Periaate toimii yhtälailla silloin, jos opetetaan lintua kuljetusboksiin tai vaikka vilkuttamaan, lukemattomien muiden asioiden ohella.

Käyttäytymismallien opettaminen vaiheisiin jakamalla on kuin tanssia kouluttajan ja papukaijan välillä. Lintu voi edistyä muutaman vaiheen verran, mutta jos se kokee epävarmuutta jatkaa edemmäs, kouluttaja voi palata aiempaan, jo varmasti sujuvaan vaiheeseen. Opettamisen voi jättää tähän vaiheeseen muutaman toiston ajaksi, jotta lintu voi kerätä varmuuden tunnetta ennen uuden, haastavamman vaiheen kokeilemista. Tekniikka edellyttää jatkuvaa säätämistä ja sopeuttamista, jotta voidaan vastata linnun sen hetkisiin kykyihin. Lopulta etenemistä tapahtuu kuitenkin enemmän kuin edeltäviin vaiheisiin palaamista, ja lintu oppii, mitä kouluttaja pyrkii opettamaan. Koulutuksen mielenkiintoisuus piileekin juuri tämän tanssin hienostuneessa monimutkaisuudessa. Se haastaa kouluttajan taidot, eikä opettamisesta voi juuri koskaan tulla tylsää. Jokainen laji, jokainen yksilö ja jokainen käyttäytymismalli luo uudet lähtökohdat toiminnalle.

Käyttämällä edellä kuvattuja termejä ja positiivista vahvistamista koulutusmuotona voimme tutustua käytöksen opettamisen prosessiin. Ensimmäinen askel on tunnistaa opetettava käytös. Kun opetamme muovaamalla käytöstä vaiheisiin purkamisen kautta, on hyödyllistä kirjoittaa ylös, minkälaisiin osiin käytöksen voisi jakaa. Tämä voi auttaa kouluttajaa havainnollistamaan itselleen prosessia visuaalisesti. Lisäksi on tärkeää määrittää vihje käytökselle, silta sekä koulutettavalle eläimelle mieluisa positiivinen vahviste.

Aluksi lintu ei ymmärrä vihjettä, joten ensimmäinen vaihe on luoda tilanne, jossa lintu suorittaa pienen osan toivotunlaisesta käytöksestä. Jos esimerkiksi pyritään opettamaan lintua astumaan kädelle saadakseen positiivisen vahvisteen, auringonkukansiemeniä voidaan käyttää johdattamaan lintu kohti kättä. Jos lintu ottaa askeleen käden suuntaan, annetaan siltaava merkki ja tarjotaan siemen. Kun lintu on ottamassa askelta käden suuntaan, voidaan antaa vihje, esimerkiksi sanallinen vihje ”tule”. Näin rakennetaan yhteys vihjeen ja toiminnan, eli käden suuntaan liikkumisen välille. Ajan myötä lintu oppii yhdistämään sanallisen vihjeen ”tule” kädelle hankkiutumiseen. Lopulta päämääränä on häivyttää auringonkukansiementen näyttäminen linnulle käyttäytymiseen rohkaisussa, ja tarjota pelkkä vihje.

Uutta käyttäytymismallia opetettaessa eteneminen tapahtuu seuraavassa järjestyksessä:

1. Kouluttaja esittää vihjeen
2. Lintu suorittaa tavoitteena olevan käyttäytymisen tai osan siitä
3. Kouluttaja antaa siltaavan ärsykkeen, kun oikea käyttäytyminen tai osa käyttäytymistä tapahtuu
4. Kouluttaja tarjoaa positiivisen vahvisteen
5. Prosessi toistetaan, kunnes jokainen osa tavoiteltua käytöstä toimii yhdessä muodostaen toivotunlaisen käyttäytymismallin.

Kun lintu on käynyt läpi kaikki käyttäytymismalliin tarvittavat vaiheet ja selkeästi ymmärtää vihjeen tarkoittavan tietynlaista käyttäytymistä, voidaan silta jättää pois käytöstä kyseisen käytöksen kohdalla. Silta on hyvä työkalu, kun halutaan selkeästi viestiä, mitä eläimeltä haetaan. Se ei ole kuitenkaan tarpeellinen enää siinä vaiheessa, kun käyttäytyminen on opittu. Jos linnulla on hankaluuksia tietyn käyttäytymismallin kanssa, tai jos sille opetetaan uutta käyttäytymistä, voidaan silta kuitenkin aina ottaa uudelleen käyttöön.

Vaikka silta voidaankin lopulta poistaa, ei ole suositeltavaa jättää pois positiivista vahvistamista. Jos niin tehdään, ajan myötä lintu kadottaa motivaation tehdä toivottua käyttäytymistä, sillä nimenomaan vahviste lisää todennäköisyyttä tietyn käyttäytymisen tekemiselle, kun taas vastenmieliset kokemukset tai minkäänlaisten seurauksien puuttuminen voivat vähentää todennäköisyyttä.

Noutamaan kouluttaminen

Uusien käyttäytymismallien oppiminen on lemmikkilinnuille henkisesti ja fyysisesti stimuloivaa. Papukaijat ovat tunnetusti yksiä maailman älykkäimmistä eläimistä, ja mahdollisuus saada käyttää aivojaan toimii niille loistavana virikkeenä. Alla on kuvattuna, kuinka esineen noutamista voi opettaa purkamalla käytöksen osiin. Tämä toimii myös hyvänä harjoituksena uusille kouluttajille kouluttamisen periaatteiden soveltamisesta.

1. Aseta lintu lyhyelle orrelle (n. 30 cm pitkä). Järjestely rajoittaa sitä, mihin lintu luultavasti päättää mennä.
2. Tarjoa kädestäsi pieni lelu, vaikkapa muovinen helmi, pieni, mutta suhteellisen painava esine. Yleensä linnut poimivat sen nokkaansa uteliaisuudesta. Jos lintu ei ota helmeä, kätke sen taakse pala ruokaa niin, että linnun on kosketettava esinettä nokallaan saadakseen sen. Tässä koulutustilanteessa helmen esitteleminen voi toimia visuaalisena vihjeenä, mutta myös sanallista vihjettä voi käyttää. Tarkoitukseen sopii vaikkapa ”ota”, jota voidaan myöhemmin käyttää, jos halutaan opettaa muiden esineiden noutamista. Siltaa ja vahvista, kun lintu koskee esinettä nokallaan. Jatka muovaamalla esineen koskemista, kunnes lintu poimii sen nokkaansa.
3. Pidä pientä kuppia linnun nokan alla. Lopulta lintu kyllästyy helmeen, ja pudottaa sen. Huolehdi, että helmi putoaa kuppiin, ja anna käyttämäsi siltaava ärsyke, kun helmi osuu kupin pohjaan. Sillaksi voidaan valita vaikka yksi naksaus naksuttimesta tai sana ”hyvä”, mutta silta tulee päättää ennen koulutustuokion aloittamista. Kun siltaaminen on tehty, tarjoa positiivinen vahviste. Vahvisteena voidaan käyttää esimerkiksi auringonkukansiementen tapaista herkkuruokaa, tai vaihtoehtoisesti huomiota tai pään rapsuttamista. Tärkeintä on, että lintu itse kokee asian positiivisena vahvisteena.
4. Toista prosessi useita kertoja.
5. Useiden peräkkäisten suoritusten jälkeen siirrä kuppia hieman sivulle. Lintu ei luultavasti pudota esinettä enää kulhoon. Jos jäin käy, älä siltaa tai vahvista. Tarjoa helmi linnulle uudelleen, ja anna linnun pudottaa esine ohi kupista kerran tai pari niin, että se jää ilman vahvistetta.
6. Palaa takaisin tilanteeseen, jossa helmi putoaa kuppiin. Siltaa ja vahvista.
7. Kokeile liikuttaa kuppia jälleen sivulle. Jos lintu saa nyt helmen putoamaan kuppiin, tarjoa suuri vahviste. Jos se ei onnistu, palaa vaiheeseen 3, ja etene uudelleen vaiheeseen 5. Toista prosessia, kunnes lintu ymmärtää, että helmen on osuttava kuppiin, jotta vahvisteen saa.
8. Kun lintu ymmärtää, että helmi on saatava putoamaan kuppiin, ala liikuttaa kuppia hieman kauemmas. Voi olla, että vaiheet 3-7 joudutaan tässä vaiheessa käymään läpi uudelleen. Lopulta kuitenkin kouluttaja voi pitää helmeä yhdessä päässä ortta, ja kuppia toisessa.
9. Kun lintu on ymmärtänyt ajatuksen, voit kokeilla vaihtaa esineen johonkin muuhun. Tällöin palaa takaisin tilanteeseen, jossa pidät kuppia linnun nokan alla ja nappaat putoavan esineen siihen. Liikuta kuppia kauemmas vaiheittain. Edistyminen on luultavasti nopeaa tällä kertaa. Kun homma on jälleen hallussa, kokeile vaihtaa lintu ja kuppi erilaiselle pinnalle, esimerkiksi pöydälle. Vaiheiden 3-7 toistaminen saattaa jälleen olla tarpeen, jotta lintu pääsee jyvälle siitä, mitä siltä odotetaan. Lopulta lintu kuitenkin oppii yleistämään, ja suorittaa käyttäytymismallin erilaisissa ympäristöissä ja eri esineiden kanssa.

Yhteenveto

Kouluttamisen hyvänä puolena voidaan pitää sen helppoutta. Muutaman yksinkertaisen ajatuksen ymmärtäminen voi johdattaa lemmikkilintuharrastajan oivallusten tielle. Positiivisen vahvistamisen kautta ei saada aikaan vain viihdyttävää ajanvietettä, vaan sillä voidaan kehittää hyvin käyttäytyviä papukaijoja, vähentää stressiä, välttää aggressiivisia reaktioita ja saada linnut osallistumaan tehtäviin asioihin innolla. Ennen kaikkea se kuitenkin vaalii sitä sidettä ihmisen ja eläimen välillä, joka vetää meitä näiden kiehtovien olentojen puoleen.

Lähteet

• Freidman, S.G. (2005). “He Said, She Said, Science Says.” Good Bird Magazine. Volume 1 issue 1.
• Friedman, S.G. (2005) “Straight Talk about Parrot Behavior” Good Bird Magazine Volume 1 Issue 3.
• Friedman, S.G. and Heidenreich, B. (2005) “Pick a Principle” Good Bird Magazine. Volume 1 Issue 4.
• Heidenreich, B. (2004) “Clicking with your Bird!” www.ParrotChronicles.com. Nov- Dec. Issue 19.
• Heidenreich, B.E. (2004). Training Birds for Medical and Husbandry Behaviors. Proceedings Association of Avian Veterinarians annual conference.

Barbara on toiminut ammattimaisena eläinkouluttajana vuodesta 1990 lähtien. Hän pyörittää omistamaansa yritystä Good Bird Inc. (www.GoodBirdInc.com), joka tarjoaa käyttäytymiseen ja kouluttamiseen liittyviä tuotteita lemmikkilintuharrastajille. Tuotteisiin lukeutuu Good Bird Magazine –lehti (www.goodbirdinc.com/magazine.html), kirjoja, videoita (www.goodbirdinc.com/books.html ), ja käyttäytymistä ja kouluttamista käsitteleviä tilaisuuksia. Hän on kirjoittanut Avian Publications –kustantamon julkaiseman teoksen “Good Bird! A Guide to Solving Behavior Problems in Companion Parrots”sekä TFH Publications:n julkaiseman kirjan “The Parrot Problem Solver. Finding Solutions to Aggressive Behavior”. Hän on myös kansainvälisen lintukouluttajien ja opettajien yhdistyksen, the International Association of Avian Trainers and Educators ( www.IAATE.org), entinen puheenjohtaja.

Barbaran uralle mahtuu myös koulutuskonsultaatiota eläintarhoille ja muille eläimiin liittyville tiloille. Hänen erikoisuutenaan on vapaana lentävien lintujen kouluttaminen. Hän on ollut mukana kehittämässä ja tuottamassa yli viittätoista erilaista vapaana lennättämiseen keskittyvää koulutusohjelmaa. Barbara tarjoaa edelleen konsultaatiopalveluita eläintarhoille ja muille eläinten kanssa tekemisissä oleville tahoille Animal Training and Consulting Services (www.ATandCS.com) -yrityksensä kautta. Uransa aikana hän on kouluttanut eläimiä, henkilökuntaa ja esittänyt näytöksiä ympäri maailmaa.

Copyright 2006 Good Bird Inc. Alunperin julkaistu Bird Keeper Magazine –lehdessä, www.BirdKeeper.com.au. Julkaiseminen ilman lupaa kielletty.