Kerran nyppijä, aina nyppijä?

Teksti: Mickey Muck: ”Once a picker always a picker?” Julkaistu World Parrot Trustin PsittaScene-lehdessä marraskuussa 2001
Käännös: Sanne Pärssinen

On laajalle levinnyt uskomus, että sellaiset papukaijat, jotka ovat kroonisia nyppijöitä ja/tai itsensä repijöitä, eivät ole parannettavissa. Yhdentoista vuoden kokemukseni kuitenkin osoittaa toisin. Tarjoankin teille kaksi eri tapausta tarkasteltaviksi näyttääkseni tämän toteen.

Tapaus 1

Corky on 12-vuotias molukkienkakadunaaras ja pahin nyppimistapaus, mitä sen lintueläinlääkäri oli ikinä nähnyt. Corky oli vankeudessa kuoriutunut ja käsinkasvatettu. Se eli suurenmoisen perheen kanssa, joka varmisti, että sillä oli hyvä häkki, ruokavalio, paljon leluja ja kaikkea muuta, mitä se tarvitsi tai halusi. Kaikesta huolimatta Corky alkoi nyppimään itseään lähes yhdeksän kuukauden vanhana.

Aikaisin eräänä aamuna, jolloin Corky oli ollut uudessa kodissaan kuusi kuukautta, löysi perhe sen häkistään täysin veren peittämänä. Tietämättä mikä oli vikana, he käärivät linnun pyyhkeeseen ja soittivat eläinlääkärin hätänumeroon. He asuivat noin tunnin matkan päässä eläinsairaalasta, jossa eläinlääkäri odotti jo, ja matkasivat sinne niin nopeasti kuin vain pystyivät. Corky oli pirteä, mutta hiljainen. Se oli pureskellut yli puolet toisen jalkansa ihosta pois ja tehnyt ammottavan syvän haavan rintaansa. Lääkäri nukutti Corkyn, koska se oli tilaltaan vakaa kaikesta huolimatta, ja aloitti välittömästi puhdistamisen ja tikkien laittamisen. Hän myös otti verinäytteet tehden kaikki mahdolliset testit varmistaakseen, ettei linnussa ollut mitään lääketieteellistä vikaa.

Tulokset olivat normaalit ja Corky pääsi kotiin kahden yön jälkeen, mutta sen täytyi käyttää kaulusta. Eläinlääkäri oli tehnyt vielä siteistä eräänlaisen paidan linnulle, ettei se pääsisi koskemaan vahingoittuneisiin kohtiin. Perhe alkoi miettiä, mitä oli tapahtunut tuona yönä, joka sai Corkyn tekemään moista. Ympäristö ei ollut muuttunut mitenkään, häkki ja lelut olivat samoja, perheen aikataulussa ei ollut tapahtunut muutoksia ja ruokavalio oli edelleen hyvä. Corky oli aina syönyt hyvällä ruokahalulla. Perhe oli musertunut ajatuksesta, että he olivat kuitenkin saattaneet tehdä jotain väärin.

Corky ennen ja jälkeen

Corky vietti kaksi seuraavaa kuukautta parantuen hyvin. Sen tuttu persoonallisuus ja virkeä aktiivisuus palasivat ja lintu vaikutti onnelliselta. Kun Corky oli kokonaan parantunut, tikit ja kauluri poistettiin. Lähes kahden kuukauden kuluttua tästä perhe heräsi taas samaan painajaiseen, mutta nyt Corky oli tehnyt paljon pahempaa jälkeä itselleen. Tällä kertaa rinnassa ollut haava oli paljon syvempi ja nahka oli revitty molemmista jaloista. Siellä oli ihoa juuri ja juuri haavojen kokoon ompelemiseen. Perhe ei ollut ainoastaan suruissaan, vaan myös ihmeissään, miksi ja miten näin oli voinut käydä heidän ihanalle linnulleen. Corky ei tällä kertaa vaikuttanut niin pirteältä kuin edelliskerralla, joten se joutui olemaan pidemmän aikaa eläinsairaalassa. Haavojen hoidon, ompelun ja kauluksen laittamisen jälkeen Corky oli taas valmis lähtemään takaisin kotiin, oltuaan viikon hoidossa. Surukseen sen perhe pelkäsi viedä sitä takaisin kotiin, sillä he edelleen syyttivät itseään tästä omalaatuisesta käyttäytymisestä, eivätkä halunneet Corkyn käyvän samaa enää läpi. He todella tunsivat, että syy oli heissä tai heidän kodissaan, joka sai Corkyn tekemään näin.

Monesti vaikuttaa helpolta löytää syy, miksi linnut tekevät tätä itselleen: monipuolisen virikkeellisen elämän puute, huono ruokavalio, liian pieni häkki, huonosti leikatut siipisulat, unenpuute, stressi kotiympäristössä, sairaus tai jokin muu lääketieteellinen syy. Joskus syy on selvä, mutta ei aina. Corkyn tapauksessa lintu vaikutti saavan kaiken mahdollisen, mitä lintu voi saada lemmikkinä. Perhe rakasti sitä paljon, eivätkä he halunneet luovuttaa, mutta pelkäsivät viedä lemmikkiään kotiin kaiken uusiutumisen pelossa. Eläinlääkäri ehdotti sijaishoitokotia lähellä eläinsairaalaa, joten Corky tuli minun luokseni. Se asettui heti kotiini ja paraneminen alkoi. Perhe tuli katsomaan lintua seuraavina kolmena kuukautena, mutta käynnit harvenivat harvenemistaan, kunnes he päättivät, etteivät kestäisi mahdollisuutta, että Corky tekisi saman uudelleen, joten lintu jäi pysyvästi minulle.

Corky on ollut minulla nyt 10 vuotta ja on parantunut täysin. Koko tänä aikana se ei ole yrittänytkään nyppiä tai vahingoittaa itseään ja viimeisinä neljänä vuotena höyhenet ovat kasvaneet takaisin jalkoihin, joissa sillä oli paljon pahoja vaurioita. Corky on edelleen eloisa ja elää onnellisesti ilman, että nyppimistä ja itsensä repimistä olisi enää esiintynyt uudestaan. Corkyn tapauksessa uskon ympäristön vaihdoksen parantaneen linnun.

Tapaus 2

Lilly on lähes kahdeksanvuotias valkokakadu, joka saapui eläinsairaalaan kauluksella varustettuna ja erilaisten kankaiden peittämänä. Näin yritettiin suojata nypittyjä alueita ja estää lintua tuhoamasta niitä enempää. Sitä oli hoidettu myös käyttämällä Prozac –nimistä masennuslääkettä. Linnun perhe oli luovuttanut, eikä sillä ollut näkyvissä mitenkään valoisaa tulevaisuutta. Koko rinta ja jalat olivat nypitty paljaaksi, ja rintaan oli tehty melkein neljän sentin pituinen haava. Joku toinen eläinlääkäri oli ommellut haavan, eikä se näyttänyt kovin hyvältä. Nyt kuitenkin oli aika poistaa tikit.

Lillyltä lopetettiin Prozac -kuuri ja se siirtyi minun luokseni paranemaan. Lintu vaikutti onnelliselta ja asettui nopeasti taloksi. Uusi eläinlääkäri oli tehnyt kaikki testit sekä fyysisen tarkastuksen Lillylle, ja se oli täysin kunnossa. Ruokavalio vaihdettiin heti parempaan ja sulat alkoivatkin kasvaa takaisin. Lintu vaikutti kovin onnelliselta. Kuitenkin yhtenä aamuna, oltuaan kuukauden luonani, havaitsin sen rinnan olevan verinen ja hiertymillä. Selvittääkseni mikä tähän oli syynä, vein Lillyn eläinsairaalaan. Kävi ilmi, että höyhenet olivat kasvaneet huonosti rinnan verisellä ja hiertyneellä alueella. Samassa kohdassa, mistä oli aikaisemmin ommeltu haava kiinni. Ensimmäinen eläinlääkäri oli ommellut haavan väärin kiinni, jolloin höyhenet eivät päässeet kasvamaan normaalisti. Lilly sai taas kauluksen ylleen ja vein sen kotiini takaisin. Hoidin ja hieroin linnun rintaa helpottaakseni höyhenten takaisin kasvua. Kun ne olivat kaikki kasvaneet takaisin, eivätkä enää ärsyttäneet lintua rinnasta, otettiin kauluskin pois. Nyt Lilly on ollut minulla neljä vuotta, eikä se ole kertaakaan nyppinyt itseään.

Minulla on ollut tilaisuus työskennellä monien nyppivien ja itseään repivien lintujen kanssa 11 vuoden aikana: 10 molukkienkakadua, kuusi valkokakadua, yksi salomonsaartenkakadu, kaksi tanimbarinkakadua, kolme sinikelta-araa, yksi hyasinttiara ja yksi vihersiipiara. Vain yksi molukkienkakadu näistä kaikista linnuista alkoi nyppimään itseään uudelleen, mutta onnistumisprosentti paranemissa on silti ollut 96%. Jotkut näistä linnuista asuvat kotonani, toiset omissa hyvissä perheissään. Osalta löydettiin lääketieteellisiä ongelmia, jotka hoidettiin, mutta toiset näyttivät vain tarvitsevan tulla ymmärretyiksi. Meidän tulee muistaa, että linnut ovat lintuja, ja niillä on omat erikoistarpeensa. On siis meistä kiinni, teemmekö kaikkemme lintujemme eteen niiden ollessa lemmikkeinämme. Kerran nyppivä ei siis aina tarkoita aina nyppivää.

Toinen nyppijä - Pretty ennen ja jälkeen

Hyödyllisiä vinkkejä

Kun on käyty läpi eläinlääkärillä, ettei linnulla ole mitään lääketieteellisiä vaivoja, annan seuraavaksi neuvoksi muutamia perusmuutoksia ja lisäyksiä, mitä voit tehdä lintusi päivärutiiniin ja elämään.

1. Älä leikkaa siipisulkia linnuilta, jotka nyppivät itseään. Niillä on enemmän itsevarmuutta täysine siipineen, lentävät ne niillä tai eivät. Mikäli siipisulat on kuitenkin leikattu, en suosittele antaa niiden kasvaa takaisin, mikäli kodin olosuhteet eivät ole suotuisat. Aina on riski pitää täysin lentokykyistä lintua sisällä tai ulkona. Joissakin tapauksissa kävi ilmi, että huonosti tehty siipisulkien leikkaus oli syynä repimiseen ja nyppimiseen.
2. Pidä huolta, että lintusi saa nukkua tarpeeksi pimeässä ja hiljaisessa ympäristössä. Tämä tarkoittaa vähintään 10-12 tuntia kunnon unta joka yö. Monissa tapauksissa lintumme jakavat elintilamme täysin ja eivät täten saa tarpeeksi vaatimaansa lepoa, jos ovat altistuneet television pauhulle ja perheen keskustelulle keskiyöhön saakka. Tämän vuoksi nukkumiseen tarkoitettu erillinen huone häkkeineen on parempi vaihtoehto, ja lintumme voivat silti olla osa perhettä.
3. Pidä huoli, että lintusi saa tarpeeksi monipuolista ruokaa, sillä on meidän tehtävämme varmistaa, että lemmikkimme saavat syötäväkseen sen, mitä tarvitsevat. Olen huomannut, että kuorelliset pähkinät ovat hyvä lisäys nyppijän ruokavalioon. Nämä eivät ainoastaan aktivoi lintuja ruuan esiin kaivamiseksi, vaan on myös niille usein mieluinen herkku. Pellavansiemenöljystä taas saa paljon elintärkeitä rasvahappoja, joista monilla linnuilla usein on puute. Öljyä voi sekoittaa linnun syömään tuoreruokaan muutamia tippoja. Tämä on yksi hyvä keino varmistaa, että niiden ruokavalio on monipuolinen.
4. Monia nyppiviä lintuja ei usein kylvetetä ollenkaan tai edes tarpeeksi. Kunnolla kastelevat suihkut ovat todella tärkeitä vähintään kolme kertaa viikossa ihon ja höyhenpuvun takia.
5. Monipuolisen ja aktivoivan elämän puute on myös monissa tapauksissa syynä nyppimiseen. C.L. Meehamin, J.A. Menchin ja J.P. Garnerin tutkimukseen perustuen Eläintieteen tutkimuslaitos U.C. Davis (Department of Animal Science U.C. Davis) toteaa: ”Monipuolinen ja virikkeellinen ympäristö vähentää pelokkuutta ja estää epänormaalin käytöksen kehittymistä. Se myös vähentää jo vakiintunutta epänormaalin käytöksen esiintymistä.” Meidän täytyy siis varmistaa, että lintumme nauttivat leluistaan ja muista aktiviteeteistä ympäristössään. Ne tarvitsevat kaikenlaisia erilaisia virikkeitä ja haasteita. Esimerkiksi eräänlaisia lelulaatikoita voi helposti rakentaa vaikka vanhasta kenkälaatikosta tai pahvilaatikosta, jonka sisään voi laittaa erilaisia leluja tai pähkinöitä, herkkuja jne. Monet kakadut esimerkiksi saattavat viettää tuntikausia tuhoten lelulaatikkoaan. Olen huomannut, että yksi tehokkaimmista leluista nyppivillä linnuilla on toisten lintujen höyhenistä sidottu kimppu. Tämä on niille värikäs objekti, mitä ne voivat itse sukia. Joskus me unohdamme, että lintumme viettävät pitkät ajat päivästä häkeissään, ja meistä on kiinni, annammeko niille tarpeeksi tekemistä ja virikkeitä häkissä olon ajaksi.