Sisältö:
Tämä opas on sinulle, joka et vielä tiedä lemmikkilinnuista juuri mitään, mutta olet kiinnostunut sellaisen hankkimisesta lemmikiksesi. Luettuasi tämän et vielä osaa pitää mitään lintua lemmikkinä, mutta sinulla on erittäin hyvät lähtökohdat jatkaa asian miettimistä ja tiedät, mistä voisit löytää lisää tietoa. Ymmärrät myös hieman enemmän siitä, mitä lemmikkilinnun pitäminen käytännössä tarkoittaa.
Oletko nähnyt elokuvissa tai muualla pienessä pyöreässä häkissä istuvan linnun? Ehkä kanarianlinnun tai ison papukaijan? Ensimmäisenä kannattaa unohtaa elokuvien ja television antama mielikuva, joka on useimmiten hyvin kaunisteltu, eikä kerro mitään todellisesta linnunpidosta!
Lintuhäkin tulisi olla jotain muuta, kuin linnun vankila. Pieni pyöreä häkki ei riitä millekään lajille eikä ole hyväksyttävä tapa pitää lemmikkilintua. Piirros: Anna-Riikka RuottinenNyt kun olet tehnyt parhaasi unohtaaksesi vanhat käsityksesi, voidaankin aloittaa alusta...
Lemmikkilintu on itsessään erittäin laaja käsite, sillä se käsittää kaikki lemmikkinä elävät linnut. Varsinkin maailmalla lajien kirjo on valtava, lähtien aina pienistä peipoista päättyen yli metrin mittaisiin aroihin. Suomessa lajeja on hieman vähemmän, mutta valinnanvaraa silti riittää.
|
Suoranokat Suoranokat terminä kattaa kaikki suoranokkaiset, yleensä pienemmät lintulajit, kuten peipot, kanarianlinnut, kyyhkyt sekä erilaiset kanalinnut. Suoranokkien kirjo onkin suuri, sillä esimerkiksi lentävät peipot tai kanarianlinnut ovat hyvin erilaisia lemmikkejä, kuin taas häkin pohjalla juoksevat viiriäiset. Kuvassa on harlekiinipeippo |
|
Papukaijat Koukkunokiksi kutsutaan taas papukaijoja, joihin kuuluvat mm. tutut undulaatit, neitokakadut, arat ja monet muut lajit. Papukaijat jaetaan usein vielä isoihin ja pieniin papukaijoihin, vaikkain tämä jako on erittäin häilyvä. Usein “isoiksi papukaijoiksi” mielletään neitokakadua suuremmat lajit. Kuvassa on neitokakadu |
Eri lintulajit voivatkin olla hyvin erilaisia lemmikkeinä, ja jopa saman lajin yksilöiden välillä voi olla paljon eroja. Monesti tärkeintä onkin, mitä omistaja linnultaan haluaa, kunhan ymmärtää lintujen rajoitukset ja vaatimukset. Jonkin omistajan linnut voivat olla suhteellisen villejä ja elää parvessa ilman, että ne ovat kiinnostuneita ihmisestä. Toinen taas puuhailee lintujensa kanssa paljon erilaisia asioita. Monilla tilanne on jostain tältä väliltä.
Linnut eivät ole lemmikkejä, jotka voisivat vain viettää päivät pitkät pienessä häkissä. Jos joku lintu joutuisi näin elämään, kyseessä olisi luultavasti erittäin onneton lintu. Lintuhäkki ja lintu eivät siis ole vain sisustuksellinen elementti, jonka voisi laittaa olohuoneen nurkkaan piristämään tunnelmaa.
Lemmikkilinnut kyllä viettävät aikaa häkeissä. Usein jo oman ja ympäristön turvallisuuden takia ne ovat häkeissä omistajan ollessa pois. Niiden kuitenkin tulee päästä häkistään päivittäin lentämään häkin ulkopuolelle. Suurin osa lemmikkilinnuista lentää, joten niiden tulisi saada tehdä näin kotonammekin. Miksi edes harkita siivekästä lentävää lemmikkiä, jos sen ei näin antaisi tehdä? Tosin joillain harrastajilla tilat ovat niin suuret, ettei lintuja tarvitse välttämättä päästää näin usein vapaaksi. Tällöin häkkien on oltava pienemmilläkin linnuilla vähintään muutamia neliömetrejä.
Poikkeuksen lentäviin lemmikkilintuihin tekevät jotkin kanalinnut, kuten viiriäiset, jotka eivät lennä. Nekin tosin saattavat pyrähdellä korkeallekin ja tarvitsevat riittävästi tilaa häkin pohjalla, jossa kävelevät ympäriinsä, yleensä etsimässä ruokaa.
Pieni pyöreä lintuhäkki vaikuttaa olevan yhtä pinttynyt ihmisten mieliin, kuin kultakala maljassa. Joillekin tulee yllätyksenä, että lintuhäkki vie suurehkon tilan sen sijoituspaikasta. Varsinkin isommille papukaijolle jopa neliömetrin häkki voi olla liian pieni, ja isoille aroille suositellaan monesti omaa huonetta.
Kuvassa kaksi lintuhäkkiä: vasemmalla tehdasvalmisteinen 1 x 2 metrin häkki, oikealla saman kokoinen itse tehty häkki.Lintuhäkin lisäksi tarvitset linnulle ajanviettopaikkoja myös häkin ulkopuolelta. Helposti käykin niin, että lintu on vallannut olohuoneesta tai muualta kotoasi useamman neliömetrin verran tilaa, kun häkki ja kiipeilytelineet lasketaan yhteen.
Kolme erilaista itse tehtyä papukaijojen kiipeilytelinettä.Lemmikkiä valitessaan on luonnollisesti tärkeää miettiä sitä, mitä lemmikkinsä kanssa haluaa tehdä ja mikä lemmikki siihen sopisi. Vaikka lintu on monipuolinen lemmikki, ei sellainen kaikille välttämättä sovi.
Seuraavat asiat ovat asioita, jotka kuuluvat yleensä elämään terveen lemmikkilinnun kanssa. Ne ovat yleistyksiä, jotka eivät välttämättä jokaisen yksilön kohdalla toteudu täysin, mutta niihin kannattaa silti varautua.
Jos ensisijaisesti haluaisit lemmikiltäsi jotain seuraavista asioista, kannattaa vielä harkita, onko lintu sinulle sopiva vaihtoehto, vai sopisiko jokin muu laji sinulle paremmin.
Yksi yleinen papukaijoihin liittyvä kysymys on lisäksi se, että mikä laji oppisi puhumaan parhaiten. Puhumisen ei kuitenkaan tule olla syy valita papukaijaa lemmikiksi, sillä sellaisen kanssa elämiseen kuuluu myös paljon muuta ja jopa puhuvan yksilön kansa tämä on vain erittäin pieni osa linnun omistamisesta. Riskinä on se, että arki linnun kanssa onkin aivan jotain muuta, kuin odotukset olivat, ja lintuun kyllästyy nopeasti. Ei ole myöskään mitään takeita, että juuri sinun ostamasi yksilö oppisi puhumaan.
Kaikki edelle linnuista kerrottu selittyy yhdellä asialla: kyseessä on villieläin. Tämä ei tarkoita, etteikö lintu voisi olla kesy, eikä se missään nimessä tarkoita, että lintu olisi pyydystetty luonnosta (luonnosta lintujen pyytäminen lemmikkikauppaa varten ei ole hyväksyttävää). Se tarkoittaa, että lintu ei ole domestikoitunut eläin, kuten monet muut lemmikit.
Esimerkiksi koira on erilaisen valinnan seurauksena vuosituhansien aikana sopeutunut elämään ihmisten keskuudessa. Mikään lintulaji ei ole tällä tavalla sopeutunut ihmiseen, vaan ne ovat yleensä käyttäytymiseltään sekä erityisesti tarpeiltaan vastaavia, kuin niiden luonnossa elävät sukulaiset.
Onkin tärkeää muistaa, että tällainen eläin ei esimerkiksi pyri miellyttämään ihmistä millään tavalla, vaan se pyrkii elämään ympäristössään parhaansa mukaan. Monesti ihminen on vain osa tätä ympäristöä. Lajitoverien kanssa elävä lemmikkilintu ei edes tarvitsisi ihmistä mihinkään muuhun, kuin hoitotoimenpiteisiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että lintua tarvitsisi pitää yksin, jos sen kanssa haluaa puuhailla asioita: lajikumppanin kanssa elävä lintu voi kesyyntyä helposti ja viihtyä myös ihmisseurassa.
Mitä linnun kanssa voi sitten oikeastaan tehdä, ja miksi ihmiset niitä pitävät lemmikkeinä? Tämä ei ole varmasti vielä kattava lista aiheesta, mutta sisältää suurimmat asiat.
Todellinen arki lemmikkilinnun kanssa on yleensä jotain aivan muuta, kuin se, mitä ihminen vapaa-ajallaan lintunsa kanssa puuhailee. Kaiken mukavan puuhailun lisäksi linnun hankkiminen tarkoittaa muutoksia myös sen omistajan rutiineihin. Eri lintulajien aiheuttamissa arjen muutoksissa on tietenkin paljon eroja. Isossa lentohäkissä elelevä parvi pieniä lintuja vaatii omistajaltaan yleensä paljon vähemmän, kuin muutama iso papukaija, joiden pitää päästä päivittäin ulos häkistä.
Tässä muutamia huomionarvoisia asioita, joita linnun tulo kotiin yleensä aiheuttaa:
Tällä listalla ei ole tarkoitus peloitella ketään pois hankkimasta lintua, vaan kertoa realiteettejä siitä, mitä tällaisen eläimen kanssa eläminen on. Ja vaikka itseäsi nämä asiat eivät häiritsisi, miten muut perheenjäsenesi suhtautuisivat tällaiseen?
Monilla lemmikkilintujen omitajilla on myös muita lemmikkejä. Koiran kanssa ei usein tule isoja ongelmia, mutta riskitilanteita voivat aiheuttaa vahvasti metsästysviettiset koirat. Kissat ja erityisesti pienemmät linnut ovat erityisen riskialtis yhdistelmä: vaikka kissa ei saisi lintua kiinni, voi sen bakteerien takia pienikin raapaisu olla kohtalokasta linnulle.
Joillain lemmikkilintuharrastajilla on myös kissoja. Tämä vain vaatii erityistä tarkkuutta sen suhteen, ettei vaaratilanteita synny. Yleensä ne kannattaa pitää eri huoneissa.
On todella vaikea sanoa, mikä lintu sopisi mihinkäkin kotiin, vaan yleensä joudut tekemään tämän päätöksen itse. Niiden luontaiset elinolot, koko ja fysiikka vaihtelevat paljon. Tästä huolimatta kaikki lajit ovat lintuja, jolloin niihin pätevät tietyt perusominaisuudet ja perustarpeet.
Yksi ensimmäisiä päätöksiä on se, haluatko suoranokan vai koukkunokkaisen papukaijan. Alla oleva taulukko on erittäin karrikoitu esimerkki siitä, millaisia lemmikkejä eri linnut ovat, ja millaisiin tilanteisiin ne voisivat sopia. Yksilöllisiä eroja on paljon, samoin löytyy monia erilaisia lajeja, mutta silti jaottelu on suuntaa-antava.
| Suoranokat | Pienet papukaijat | Isot papukaijat |
| Esim. peipot, kanariat, viiriäiset | Esim. undulaatti, neitokakadu, kaijanen | Esim. amatsonit, jakot, arat, isot kakadut |
|
|
|
Näiden lisäksi löytyy esimerkiksi “pieniä isoja papukaijoja”, jotka ovat käyttäytymisensä puolesta isojen papukaijojen luokkaa, mutta kooltaan merkittävästi pienempiä.
Tärkein kysymys, jonka voit kysyä itseltäsi, on luultavasti se, voitko tarjota haluamallesi lajille riittävän hyvät olot? Esimerkiksi sinikelta-araa pidetään usein suhteellisen leppoisana lajina, mutta lähes metrin mittainen lintu vaatii käytännössä ison omakotitalon, jotta mahtuisi lentämään sisällä, sekä mielellään oman huoneen häkin sijaan.
Lisäksi kannattaa miettiä linnun äänenkäyttöä sekä naapureitasi: kovaääninen lintu voi aiheuttaa säröjä naapurisopuun erityisesti kerrostalossa. Varoitteluja ei kannata kuitata olan kohautuksella: Mytoos.com-sivuston mukaan kovin molukkienkakadulla mitattu äänenvoimakkuus oli 135 desibeliä.
Viimeinen mietittävä asia on luonnollisesti se, että jaksatko katsella valitsemaasi lajia mahdollisesti jopa seuraavat vuosikymmenet (erityisesti isot papukaijat ovat hyvin pitkäikäisiä). Tärkeää on kuitenkin lähteä liikkeelle sillä asenteella, että lintu pysyy itselläsi sen tai oman elinikäsi ajan, ellei tapahdu jotain todella yllättävää elämänmuutosta.
Tärkeintä on löytää oma laji. On kohtuutonta olettaa, että ihminen ostaisi helpoksi leimatun linnun vain “aloittelijaystävällisyyden” vuoksi, odottaisi 20 vuotta ja vasta sitten hankkisi sen lajin, joka häntä kiinnostaa oikeasti. Vastuuntuntoinen ja asioihin huolella perehtynyt aikuinen ihminen voi pärjätä myös isomman lajin kanssa ilman aikaisempaa kokemusta.
Tällöin asioihin pitää perehtyä huolella. Parin vuoden ajan omassa päässä asioiden miettiminen ei ole sama asia, kuin parin vuoden aikana asioiden opiskelu, eri lajeihin tutustuminen sekä harrastajien tapaaminen.
Isommilla lajeilla on joitain tiettyjä eroja ja haasteita verrattuna pienempiin lajeihin, sekä joitain erilaisia haasteita keskenään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksilöiden erot voivat ulottua eri lajien erojen yli, ja erityisesti yksilön oppimishistoria vaikuttaa sen käyttäytymiseen paljon. Alla muutama yleistys, jotka kannattaa todellakin ottaa yleistyksinä.
|
Amatsonit ovat suhteellisen “kuumapäisiä” lajeja. Erityisesti ns “hot3-amatsonit” voivat käydä herkemmin myös ihmisen päälle johtuen esimerkiksi kiihtymisestä tai pesimisvietin aikaansaamasta ylikierroksilla käymisestä: näiden “hottisten” kanssa eläminen vaatii omistajalta herkkää linnun elekielen tulkintakykyä. Amatsonit ovat yleensä suhteellisen suoraviivaisia lintuja, jotka näkevät haluamansa ja pyrkivät saamaan sen ilman isompia suunnitteluja. |
|
Harmaapapukaijat ovat rauhallisempia, mutta jossain mielessä “ovelampia”, ja vaikuttavat suunnittelevan asioita enemmän, mikä vaatii myös omistajalta laajempaa ennakointikykyä. Ne myös ovat useammin varovaisempia uusia asioita kohtaan sekä herkkiä nyppimään itseään. |
|
Isot kakadut nauttivat usein enemmän fyysisesti kontaktista, mutta fyysisyyden kanssa ei pidä mennä liian pitkälle: riskinä on, että lintu kiintyy omistajaansa liikaa ja omistajan katoaminen aiheuttaa valtavasti stressiä, joka näkyy esim. höyhenten nyppimisenä sekä huutamisena. Suurista kakaduista lähtee myös paljon ääntä. |
|
Aroista erityisesti sinikelta-araa ja vihersiipiaraa pidetään hieman helpompina lajeina, mutta kokonsa puolesta ne vaativat valtavasti tilaa. Niiden nokissa on myös valtavasti voimaa: eräs pari oli tehnyt reiän jopa siporex-seinään. Lisäksi aroistakin lähtee todella kova ääni. |
Pienempiä parvilintuja pitäisi yleensä olla parvi, eli lähinnä neljästä ylöspäin. Näihin lukeutuvat mm. monet suoranokat sekä esimerkiksi undulaatti. Neitokakadulle riittää yksikin lajikumppani, mutta parvi ei ole suinkaan pahitteeksi.
Isompien papukaijojen kohdalla tilanne on hieman hankalampi: niitä pidetään usein yksinkin, mutta toisaalta ei ole mitään syytä olettaa, että iso papukaija pärjäisi esimerkiksi neitokakadua merkittävästi paremmin yksin. Usein lajitoverin hankkiminen jossain välissä olisikin suositeltavaa (tosin isojen lintujen kohdalla tämä vaatii enemmän tarkkuutta). Yksin elävä papukaija vaatiikin ihmiseltä paljon seuraa.
Myös isommalle papukaijalle lajitoverista on enemmän seuraa, kuin ihmisestä olisi. Toistensa sukiminen on useille lajeille tärkeää sosiaalista kanssakäymistä.Poikkeuksen edelliseen voivat muodostaa jotkin käsinruokitut vanhemmat linnut. Tällainen lintu ei välttämättä ymmärrä täysin olevansa edes lintu, joten se ei aina hyväksy toista lintua kaverikseen. Tällaiset tilanteet pitää miettiä erikseen.
Kaikkea linnun vaatimaa hoitoa ei tässä tekstissä ole tarkoituksenmukaista listata tarkasti. Tavoitteena on, että saat ymmärryksen siitä, millaisia asioita sinun tulisi ottaa huomioon, jotta voisit tarjota linnullesi hyvät olot. Lemmikkinä elävän linnun hyvinvointi koostuu monesta tekijästä, eikä se vielä rajoitu pelkän ruoan ja suojan tarjoamiseen.
Esimerkiksi Brittiläisen “Farm Animal Welfare Councilin” Five freedomsin mukaan vankeudessa elävällä eläimellä pitäisi olla viisi asiaa kunnossa (ns. viisi vapautta), jotta sillä olisi mahdollisuus voida hyvin. Tähän malliin on viitattu monesti myös lemmikkieläimiä käsittelevässä akateemisessa tutkimuksessa ja hieman soveltaen se on erinomainen lähtökohta myös lemmikkilintujen vaatimusten arviointiin.
Voit ajatella linnun hyvinvointia talona: peruskivillä luodaan luja pohja, jonka varaan muut peruspilarit tulevat. Jokainen osa on tärkeä pitkässä juoksussa.Ympäristön on oltava linnulle soveltuva, ei esimerkiksi liian kylmä tai kuuma. Linnun pitää myös voida levätä rauhassa riittävän suojaisassa paikassa. Linnulle sopiva ympäristö sisältää tarpeeksi orsia ja muita lajille sopivia ajanviettopaikkoja. Ympäristö on myös pidettävä siistinä, esimerkiksi häkin pohjamateriaalit täytyy vaihtaa säännöllisesti.
Lämpötila ei ole merkittävä ongelma, jos lintu elää pääosin sisätiloissa, sillä linnut pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään tietyissä rajoissa. Liiallinen veto tosin voi olla haitallista. Jos lintu asuu kesäisin ulkohäkissä, täytyy lämpötilojen kanssa olla varovaisempi. Omistajan tulisi perehtyä lajin luonnolliseen elinympäristöön ja sen ilmastoon. Äärilämpötiloja ja nopeaa lämpötilan muuttumista tulisi välttää.
Monet lajit ovat tottuneet tasaiseen vuorokausirytmiin, jonka Suomen valoisat kesäyöt ja pimeä talvi voivat sekoittaa. Koska lintu tarvitsee pitkät ja rauhalliset yöunet, häkki voidaan joutua pimentämään yön ajaksi. Tällä pystytään myös monesti vähentämään ei-toivottua pesimisviettiä. Pimeiden päivien lisävalaistukseksi tulisi hankkia linnuille tarkoitettu UV-valo.
Eläimen tulee saada riittävästi ruokaa ja juomaa. Linnuilla on usein jatkuvasti saatavilla jotain syötävää, mutta joskus ateriat tarjoillaan myös useammalla kerralla. Tärkeintä kuitenkin on tarjota ruokaa riittävästi sekä pitää raikasta vettä jatkuvasti saatavilla. Eläintä ei myöskään saa pitää aliravittuna vain, jotta se olisi motivoituneempi koulutustilanteessa.
Ruoan laatu on tärkeää. Ei ole olemassa yhtä kaikille lajeille sopivaa ruokavaliota, sillä eri lajit ovat kehittyneet elämään luonnossa erilaisissa ympäristöissä. Tästä syystä on tärkeää selvittää omalle lajilleen sopiva ruokavalio. Onkin tärkeää tarjota linnulle mahdollisimman luonnollista ruokaa. Esimerkiksi pelkkä siemensekoituksesta tai puristetuista pelleteistä koostuva ruokavalio ei ole riittävän laadukas.
Tyypillisesti lemmikkilinnun päivittäinen ruoka koostuu tuoreruoasta (mukaanlukien idut ja versot), laadukkaasta siemensekoituksesta sekä usein täydennyksenä tarjolla olevista pelleteistä.
Turvallinen ympäristö ja hoito toimii kahdella tasolla: ennaltaehkäisy sekä riittävän nopea ja tarkoituksenmukainen hoito. Tämän lisäksi tarpeettoman kivun tuottaminen esimerkiksi rajulla käsittelyllä ei tietenkään ole hyväksyttävää.
Ennaltaehkäisy tapahtuu ympäristön ja ruokavalion kautta: turvallisessa ympäristössä todennäköisyys loukkaantua on pieni ja hyvä ruokavalio ylläpitää terveyttä. Turvallinen ympäristö ei sisällä eläimelle vaarallisia asioita, kuten avoimia ikkunoita tai keittiössä teflon-pannuista aiheutuvia myrkkykaasuja. Myös muut lemmikit voivat olla uhka: toinen - varsinkin isompi - lintu voi vahingoittaa toista, ja joidenkin koirarotujen ja kissojen metsästysvietti voi aiheuttaa vaaratilanteita.
Jos eläin kärsii kivusta esimerkiksi sairauden tai tapaturman seurauksena, on sille haettava välittömästi apua, eikä vain jäädä odottelemaan tilanteen paranemista. Tämä koskee kaikkia eläimiä - myös pienimpiä undulaatteja, vaikkei niiden ostohinta olisikaan korkea. Vaikka eläinlääkärimaksu saattaa joskus olla moninkertaisesti linnun hinnan verran, on ostajan velvollisuus tarjota lemmikille sen vaatima hoito.
Saaliseläimenä lintu voi pyrkiä piilottamaan sairauden oireet mahdollisimman pitkään. Oireiden ilmetessä voi olla kiire saada asiallista hoitoa, joten lemmikkilinnun omistajan olisi hyvä osata yleisimpiin loukkaantumisiin ja sairauksiin annettava ensiapu. Kiireellisissä tilanteissa tulee ottaa yhteys lintuja hoitavaan eläinlääkäriin. Esimerkiksi yhdistyksen foorumi sopii vain ei-kiireellisiin tapauksiin!
Monet luonnossa syntyneet käyttäytymistarpeet ovat eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, jolloin myös lemmikkilinnulla tulisi olla mahdollisuus toteuttaa näitä. Papukaijalla jopa 90% sen valveillaoloajasta voi kulua ravinnon hankkimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten toisten sukimiseen.
Ravinnon hankkimiseen liittyy sen etsiminen sekä sen eteen työskentely: esimerkiksi siemenien ja pähkinöiden avaaminen tai hedelmien syöminen oksasta roikkuen. Lajikohtaisiakin eroja löytyy: jotkin lajit etsivät ruokaa myös maasta, kun toiset ruokailevat pääosin puiden latvustossa.
Vastaavia haasteita on mahdollista luoda myös kotiin. Liian vähäinen virikkeellistäminen voi aiheuttaa stressiä sekä johtaa moniin käyttäytymisongelmiin, kuten apaattisuuteen tai höyhenten nyppimiseen.
Herkkujen saamisen ei pidä olla aina liian helppoa. Amatsoneille ei ole mikään temppu kaivella pähkinöitä kumisesta pallosta hieman haastavammassakin asennossa.Myös ympäristön vaihtelevuus on tärkeä asia eläimille; pieni häkki tai jatkuva häkissä olo tekee elämästä liian yksinkertaista ja tylsää. Lemmikkilintu vaatii riittävän ison häkin ja riittävän usein mahdollisuuden päästä häkistä ulos tutkimaan kotia.
Lentäminen on normaalia käyttäytymistä papukaijalle, joten sitä ei pitäisi estää esimerkiksi typistämällä siipisulkia. Lentäminen auttaa lintua myös pysymään paremmassa fyysisessä kunnossa sekä mahdollistaa pakenemisen helpommin. Näin ympäristöstä tulee linnun näkökulmasta turvallisempi.
Monet asiat voivat aiheuttaa lemmikkilinnulle pelkoa ja stressiä. Vaikka linnut kohtaavatkin luonnossa pelkoa aiheuttavia tilanteita, ovat nämä erilaisia: luonnossa linnulla on mahdollisuus paeta pelottavaa asiaa niin kauas, kuin se kokee tarpeelliseksi. Kodin rajoitetussa tilassa tämä ei ole mahdollista. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka ympäristö olisi turvallinen, linnun kaltainen eläin ei sitä itse ymmärrä, vaan voi silti pitää joitain asioita uhkana.
Pelkoa ja stressiä voivat aiheuttavat esimerkiksi ympäristön uudet asiat, kuten lelut, joihin lintu tulisikin totuttaa varovasti. Myös muut lemmikit sekä jatkuva häviäminen muille linnuille näiden keskinäisissä kiistoissa voivat aiheuttaa stressiä. Ihminenkin voi aiheuttaa pelkoa ja stressiä: toistuvien pelottavien tai epämiellyttävien kokemusten seurauksena lintu voi oppia pelkäämään ihmistä, mutta kotona ihmisiä ei voi paeta turvalliselle etäisyydelle.
Yksittäisissä tilanteissa aiheutetun pelon tai ahdistuneisuuden tarpeellisuutta tuleekin miettiä huolella: Voisiko ongelman ratkaista ympäristön muutoksilla tai opettamisella? Esimerkiksi kynsien leikkaaminen voidaan opettaa linnulle, jolloin sen ei tarvitse pyristellä vastaan. Myös valjaiden käyttö tulisi opettaa linnulle niin, ettei se aiheuta pelkoa tai ahdistusta, sillä se ei ole linnun terveyden kannalta tarpeellinen ja kiireellinen toimenpide.
Ihmistä pelkäämään oppineelle tai vielä ihmiseen tottumattomalle linnulle pelkkä ihmisen oleminen vieressä tai häkin lähellä voi aiheuttaa stressiä. Tällöin onkin tärkeää antaa linnulle mahdollisuus tottua ihmiseen ilman tarpeetonta stressiä. Kesytyksen tulisi pohjautua kärsivällisyyteen ja luottamukseen.

Jos tämän luettuasi olet sitä mieltä, että haluat itsellesi lemmikkilinnun, kannattaa jatkaa tiedon hankkimista ja eri lajivaihtoehtojen miettimistä. Alla muutamia paikkoja, mistä löydät lisätietoa suomeksi.
Yhdistyksen sivustolla on muutamia mielenkiintoisia osioita:
Keskustelufoorumilla voit osallistua keskusteluun, kysyä tai lukea muiden ihmisten kokemuksia ja kirjoituksia. Muutamia mielenkiintoisia ketjuja:
Myös muualta internetistä löytyy lukemisen arvoista materiaalia:
Englantia osaaville materiaalia löytyy vielä lisää:
Kannattaa ehdottomasti pyrkiä tapaamaan muita lemmikkilintujen omistajia, joilta voit saada lisää mielenkiintoisia näkemyksiä sekä apua oman lajin valintaan.
Voit jutella omistajien kanssa myös internetin välityksellä:
Laadukkaita lemmikkilintuja käsitteleviä kirjoja on olemassa vähän, sillä suurin osa näistä on yli vuosikymmenen vanhoja (kuten kirjastosta saatavat). Suomeksi tällä hetkellä ei ole edellä mainitun oppaan lisäksi saatavilla mitään pelkästään lintuja käsittelevää turvallista luettavaa. Englanniksi on saatavilla muutama hyvä kirja: